Lue keskustelun säännöt.
En tajua miten pienten lasten vanhemmat jaksaa. Eilen oli kylässä lapsi vanhempineen
03.10.2022 |
Joku 2-3v lapsi. Jatkuvaa ääntä, vahtimista ja peräänkatsomista ettei tee mitään älytöntä jne. Olin ihan poikki pelkästä katselusta eikä ne olleet tässä luin reilun tunnin. Ei jaksaisi tuollaista showta kyllä yhtään.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläni on 2v ja 4v lapset ja asuvat eri kaupungissa kuin minä. Kun vietän viikonlopun heidän kanssaan, olen sen jälkeen aivan loppu. Jatkuvasti kaikki pyörii lasten ympärillä, ei hetken rauhaa ennen iltaa, kun menevät nukkumaan. Hereillä riehutaan, nauretaan, itketään, kiukutellaan, maristaan ja vaaditaan jatkuvaa huomiota ja valvomista. Onneksi itselläni ei enää ole pieniä lapsia, nuorena jaksoi mutta nyt kuuskymppisenä ei kyllä enää millään. Vain pieninä annoksina, kiitos.
Just toi huomion vaatiminen. Itselle on oma rauha ja hiljaisuus niin tärkeitä että olisi ihan mahdoton kuvitella miten olisi omiin lapsiinkaan sopeutunut. Koirankin tulo taloon oli niin suuri muutos että meinasi jo sekin stressata ja sen pentuaika kesti vain muutaman kuukauden. Kai sitä jotenkin olisi kestänyt mutta parempi ettei lapsia koskaan tullut edes harkittua. Ap
Koira on minusta rasittavampi kuin lapsi. Lapsi kuitenkin kehittyy ja kasvaa ja muuttuu itsenäiseksi sekä kommunikoi selkeästi. Koira on samanlainen vuosikausia.
En jaksaisi opettaa jotakuta käyttäytymään, olemaan haukkumatta, kusemaan pihalle, olemaan pureksimatta kaikkea ja kulkemaan vierellä, lähtemään sen kanssa aikaisin aamulla pihalle (ja vielä monta kertaa päivässä!), keräämään kakkoja ja makselemaan maltaita eläinlääkäreistä.
Minä en jaksa katsella toisten hyppiviä ja tuhoavia koiria. Jos koiraa ei ole koulutettu, ei sen käytös muutu.
Totta. Kouluttamaton koira ärsyttää siinä missä huonosti kasvatettu lapsikin. Tai ehkä jopa enemmän, koska ainakin omalla kohdalla koiran kouluttaminen on ollut monin verroin helpompaa. Toki koirissakin on niitä "erityisiä", mutta ne ongelmat ilmenee yleensä muulla tavoin, ei päälle hyppimisenä ja päättömänä tuhoamisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen tottuu. Minäkään en ymmärrä miten joku jaksaa käydä töissä, mutta kyllä siihenkin sitten varmasti tottuisi, jos työpaikan onnistuisi saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläni on 2v ja 4v lapset ja asuvat eri kaupungissa kuin minä. Kun vietän viikonlopun heidän kanssaan, olen sen jälkeen aivan loppu. Jatkuvasti kaikki pyörii lasten ympärillä, ei hetken rauhaa ennen iltaa, kun menevät nukkumaan. Hereillä riehutaan, nauretaan, itketään, kiukutellaan, maristaan ja vaaditaan jatkuvaa huomiota ja valvomista. Onneksi itselläni ei enää ole pieniä lapsia, nuorena jaksoi mutta nyt kuuskymppisenä ei kyllä enää millään. Vain pieninä annoksina, kiitos.
Just toi huomion vaatiminen. Itselle on oma rauha ja hiljaisuus niin tärkeitä että olisi ihan mahdoton kuvitella miten olisi omiin lapsiinkaan sopeutunut. Koirankin tulo taloon oli niin suuri muutos että meinasi jo sekin stressata ja sen pentuaika kesti vain muutaman kuukauden. Kai sitä jotenkin olisi kestänyt mutta parempi ettei lapsia koskaan tullut edes harkittua. Ap
Koira on minusta rasittavampi kuin lapsi. Lapsi kuitenkin kehittyy ja kasvaa ja muuttuu itsenäiseksi sekä kommunikoi selkeästi. Koira on samanlainen vuosikausia.
En jaksaisi opettaa jotakuta käyttäytymään, olemaan haukkumatta, kusemaan pihalle, olemaan pureksimatta kaikkea ja kulkemaan vierellä, lähtemään sen kanssa aikaisin aamulla pihalle (ja vielä monta kertaa päivässä!), keräämään kakkoja ja makselemaan maltaita eläinlääkäreistä.
Minä en jaksa katsella toisten hyppiviä ja tuhoavia koiria. Jos koiraa ei ole koulutettu, ei sen käytös muutu.
Totta. Kouluttamaton koira ärsyttää siinä missä huonosti kasvatettu lapsikin. Tai ehkä jopa enemmän, koska ainakin omalla kohdalla koiran kouluttaminen on ollut monin verroin helpompaa. Toki koirissakin on niitä "erityisiä", mutta ne ongelmat ilmenee yleensä muulla tavoin, ei päälle hyppimisenä ja päättömänä tuhoamisena.
Minäkään en ymmärrä. En ymmärrä miksi koirat saavat hyppiä sohvilla ja vieraiden päälle. Ällöttää myös jos koira hyppää pöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläni on 2v ja 4v lapset ja asuvat eri kaupungissa kuin minä. Kun vietän viikonlopun heidän kanssaan, olen sen jälkeen aivan loppu. Jatkuvasti kaikki pyörii lasten ympärillä, ei hetken rauhaa ennen iltaa, kun menevät nukkumaan. Hereillä riehutaan, nauretaan, itketään, kiukutellaan, maristaan ja vaaditaan jatkuvaa huomiota ja valvomista. Onneksi itselläni ei enää ole pieniä lapsia, nuorena jaksoi mutta nyt kuuskymppisenä ei kyllä enää millään. Vain pieninä annoksina, kiitos.
Just toi huomion vaatiminen. Itselle on oma rauha ja hiljaisuus niin tärkeitä että olisi ihan mahdoton kuvitella miten olisi omiin lapsiinkaan sopeutunut. Koirankin tulo taloon oli niin suuri muutos että meinasi jo sekin stressata ja sen pentuaika kesti vain muutaman kuukauden. Kai sitä jotenkin olisi kestänyt mutta parempi ettei lapsia koskaan tullut edes harkittua. Ap
Koira on minusta rasittavampi kuin lapsi. Lapsi kuitenkin kehittyy ja kasvaa ja muuttuu itsenäiseksi sekä kommunikoi selkeästi. Koira on samanlainen vuosikausia.
En jaksaisi opettaa jotakuta käyttäytymään, olemaan haukkumatta, kusemaan pihalle, olemaan pureksimatta kaikkea ja kulkemaan vierellä, lähtemään sen kanssa aikaisin aamulla pihalle (ja vielä monta kertaa päivässä!), keräämään kakkoja ja makselemaan maltaita eläinlääkäreistä.
Koiran kanssa se rasittava vaihe kestää muutaman kuukauden-max vuoden että sikäli se on paljon helpompi. Ja sen loppuajan se on koira.
Kaikki eivät ole selvästikään jaksaneet sitä muutamaa kuukautta.
Huolehdin kahdesta vanhuksesta ja mietin koko ajan, että kyllä lasten kanssa oli paljon helpompaa. Lapsi kuitenkin on esim helppo ottaa mukaan lähes kaikkialle. Se kasvaa ja kehittyy koko ajan.
Omaishoitajia pitäisi arvostaa enemmän. (Lisää vapaapäiviä. Ne våhät kuluu asioiden hoitoon)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huolehdin kahdesta vanhuksesta ja mietin koko ajan, että kyllä lasten kanssa oli paljon helpompaa. Lapsi kuitenkin on esim helppo ottaa mukaan lähes kaikkialle. Se kasvaa ja kehittyy koko ajan.
Omaishoitajia pitäisi arvostaa enemmän. (Lisää vapaapäiviä. Ne våhät kuluu asioiden hoitoon)
Joo sen uskon, tai no siis vanhuksia on erilaisia, mutta tosiaan voin kyllä kuvitella että osaavat olla hankalampia kuin lapset. Ei ne tietysti yhtä nopealiikkeisiä ole, mutta ei toisaalta voi vaan ottaa kainaloon ja kantaa mukaan jos olisi jonnekin päästävä.
Sitten on toinen ääripääavun suhteen. Tuttu äiti, jolla yksi lapsi. Pappa ulkoilutti vauvaa vaunuissa arkisin 2-3 h.
Myös miehen puolelta tuli apuja ja tuttu kävi tyttöporukassa etelässäJa pääsivät myös pariskuntana reissuun.
Itsellä ei ollut tukiverkkoja ja anoppi ei halunnut hoitaa. Anoppi ja appi hoitivat ehkä 2 kertaa ja kaikki meni heidän ehdoilla. Mies yrittäjä ja kymmeneen vuoteen ei ollut samaanaikaan lomia. Tai hänellä ei lomaa oikeastaan ollenkaan.
Mutta selvisin ja lapsetkin ovat normaaleja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten on toinen ääripääavun suhteen. Tuttu äiti, jolla yksi lapsi. Pappa ulkoilutti vauvaa vaunuissa arkisin 2-3 h.
Myös miehen puolelta tuli apuja ja tuttu kävi tyttöporukassa etelässäJa pääsivät myös pariskuntana reissuun.
Itsellä ei ollut tukiverkkoja ja anoppi ei halunnut hoitaa. Anoppi ja appi hoitivat ehkä 2 kertaa ja kaikki meni heidän ehdoilla. Mies yrittäjä ja kymmeneen vuoteen ei ollut samaanaikaan lomia. Tai hänellä ei lomaa oikeastaan ollenkaan.
Mutta selvisin ja lapsetkin ovat normaaleja
Tutullasi oli aivan normaali määrä tukijoukkoja, turhaan olet katkera. Ei itsellänikään ei ole tuota määrää lastenhoitajia kuin tutullasi, mutta monilla on noin paljon. Noin sen pitäisi olla kuin tutullasi henkisesti ja fyysisesti terveessä suvussa.
Vierailija kirjoitti:
No joo, onhan se kyllä välistä aika raskasta. Vaikka halusinkin itse ehdottomasti lapsia ja olen onnellinen, että niitä sain, niin ei tuo jatkuva saatavilla olo ja pienen ihmisen huomiointi aina niin ihanaa ole. Tuntuu kuitenkin, että tämä on aihe mistä varsinkaan äidit ei saa paljon puhua ilman että sitä paheksutaan.
Jep
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo, onhan se kyllä välistä aika raskasta. Vaikka halusinkin itse ehdottomasti lapsia ja olen onnellinen, että niitä sain, niin ei tuo jatkuva saatavilla olo ja pienen ihmisen huomiointi aina niin ihanaa ole. Tuntuu kuitenkin, että tämä on aihe mistä varsinkaan äidit ei saa paljon puhua ilman että sitä paheksutaan.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vanha ketju, mutta ottakaa huomioon että vieraat, kyläily ja jopa mummolaan pääseminen ovat poikkeustilanteita ja saavat lapset käymään kovilla kierroksilla. Eivät he kotona normaalioloissa mene koko ajan pitkin seiniä ja vaadi huomiota.
Ja muistakaa että jokainen teistäkin on joskus ollut lapsi, käyttäytynyt huonosti ja ollut aikuisten mielestä rasittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ihan hirvittävän raskas vaihe. Jos se on sitä ulkopuolisille niin kuvitelkaa mitä se on niille vanhemmille. Aamusta iltaan, päivästä toiseen. Traumat jäi.
Ap, koska lapset eivät ole sinun, joten et tietenkään jaksa. Paremmin jaksaakin, kun ovat omia lapsia. Niin ihmiset on ohjelmoitu olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä kaikki eivät suhtaudu lapsiin samoin? Silloin kun lapsi ei ole projekti ja vaivaksi vaan ihminen, ei se ole rasite vaan sen lapsen kanssa olemista. Kyllähän sä aikuisenkin kanssa osaat olla vaikka he eivät vastaisi sun ajatusta siitä miten ja millaisia heidän pitäisi olla, vai etkö?
Aikuiset harvemmin kiljuvat, riehuvat, sotkevat ja rikkovat paikkoja.
Kyllä minusta välillä tuntuu etten jaksa vaikka kuinka ajattelen niitten lasten kannalta asioita. Tai ehkä juuri siksi, koska se lasten kanssa todella oleminen on aika intensiivistä. Ei vaan aina kertakaikkiaan jaksaisi innostua niistä kepeistä ja kivistä, vaikka ne lasten mielestä onkin maailman hienoimpia ja lasten upeaa mielikuvitusta useimmiten ihailee. Kyllä lapsilta paljon myös saa, mutta kyllä varsinkin pikkulapsivaihe on kuluttavaa.