Tapailemani nainen ahdistuu läheisyydestä

Vierailija kirjoitti:

Mä pidän seksistä mutta läheisyys ahdistaa. En halua, että mies jää yöksi. Myös ylenmääräinen haliminen ja kiehnääminen ahdistaa. Taustalla kiusaamista, sekshyväksikäyttöä yms. En luota miehiin enkä pysty sitoutumaan. N39

Toivottavasti oot terapiassa ja saat tuohon apua, jotta opit taas luottamaan. Ja haluamaan suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Onnea seuran etsintään. Tuolla asenteella jää luu käteen, kun valkkaa ja valkkaa. Lopulta joudut Justiinan mieheksi. Sitten voikin tulla ikävä niitä herttaisia ujoja naisia. Mutta juna meni silloin jo.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja minulla on ollut samaa vikaa. En osaa sanoa mistä johtuu. Olen joskus miettinyt olenko autistinen. Sosiaaliset tilanteet ovat myös aina olleet todella vaikeita. Pieni läheisyys ei juuri haittaa, mutta hyvin nopeasti on liikaa ja ahdistus iskee. En voisi kuvitella pitkää halimis sessiota jossain sohvalla tai sängyssä köllötellen. Seksin jälkeen myös haluan vetäytyä.

Mun mies on sun kaltainen. Ja tuo jatkuva vetäytyminen ja läheisyyden torjuminen kyllä sattuu sieluun ja kovaa tällaselle hyvin läheisyydenkipeälle ihmiselle, joka tykkäisi koko ajan olla köllimässä toisen kanssa ja koskettamassa toista.

Aloittajalle siis neuvo, et jos tapailukumppanisi ei läheisyydestä välitä muuta kuin hyvin pienessä määrin (seksistä saattaa tykätä) niin ei kannata mihinkään pitkään suhteeseen ryhtyä. Tai jos ryhtyy niin sitten pitää hyväksyä, että toinen ei vaan yksinkertaisesti halua läheisyyttä. Ei auta mikään keskusteleminen, vaatiminen tai kiukuttelu, läheisyyttä ei toiselta saa vaikka kuinka lukisi parisuhdeoppaita ja kyselisi neuvoja keskustelupalstalta.

Mullakin ero suunnitteilla tästä miehestäni. Olen koko ajan niin surullinen siitä, että en saa läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Se ettei heti pysty seksiin tai muuhun läheisyyteen ei tarkoita, ettei pystyisi koskaan.

Jos tärkeintä suhteessa on vain saada mahdollisimman nopeasti seksiä tai muuten suhde päättyy, se kertoo vain siitä, ettei millään muulla kuin seksillä ollut tälle ihmiselle väliä. Kyse ei ole ollut rakkaudesta. Ajattelen, että rakastuminen tapahtuu ennen muuta henkisellä tasolla, ei fyysisellä. Kun rakastuu ja on tosissaan toisen kanssa, silloin muutkin asiat ovat tärkeitä kuin se, kuinka nopeasti suhde etenee. Muutama kuukausi alkuvaikeuksia on aika vähän kun miettii, että kyseessä voi olla loppuelämän suhde.

Aloittaja vaikuttaa ihanalta, tuollaisia helmiä saisi olla enemmän.

Täysin epäuskottava sepustus.

Eihän toi ole mitään seurustelua eikä oikeen mitään muutakaan.

Miksi tämä tyttö kehuisi ap.tä komeaksi?

Vai inttääkö hän vastausta?

Taidan arvata millä suunnalla ne epäsuomalaiset juuret makaa💩

En epäile että ahdistuu.

Mä ahdistuin pelkästä lukemisesta.

En pidä läheisyydestä enkä oikein seksistäkään. Siinä syyt, miksi erosin ja viihdyn yksin.

Ap voisi kertoa miltä hänestä tuntuu naiselle ja avata keskustelua sitä kautta. En kysyisi Miksi olet tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja minulla on ollut samaa vikaa. En osaa sanoa mistä johtuu. Olen joskus miettinyt olenko autistinen. Sosiaaliset tilanteet ovat myös aina olleet todella vaikeita. Pieni läheisyys ei juuri haittaa, mutta hyvin nopeasti on liikaa ja ahdistus iskee. En voisi kuvitella pitkää halimis sessiota jossain sohvalla tai sängyssä köllötellen. Seksin jälkeen myös haluan vetäytyä.

Mun mies on sun kaltainen. Ja tuo jatkuva vetäytyminen ja läheisyyden torjuminen kyllä sattuu sieluun ja kovaa tällaselle hyvin läheisyydenkipeälle ihmiselle, joka tykkäisi koko ajan olla köllimässä toisen kanssa ja koskettamassa toista.

Aloittajalle siis neuvo, et jos tapailukumppanisi ei läheisyydestä välitä muuta kuin hyvin pienessä määrin (seksistä saattaa tykätä) niin ei kannata mihinkään pitkään suhteeseen ryhtyä. Tai jos ryhtyy niin sitten pitää hyväksyä, että toinen ei vaan yksinkertaisesti halua läheisyyttä. Ei auta mikään keskusteleminen, vaatiminen tai kiukuttelu, läheisyyttä ei toiselta saa vaikka kuinka lukisi parisuhdeoppaita ja kyselisi neuvoja keskustelupalstalta.

Mullakin ero suunnitteilla tästä miehestäni. Olen koko ajan niin surullinen siitä, että en saa läheisyyttä.

Mun mielestä rakkaus on läheisyyttä isompi juttu.

Itsellä myös on vähän etäinen puoliso. Joskus oon miettinyt eroa, mutta kun ollaan asuttu jo pitkään yhdessä ja nähty vaivaa yhteisen elämän eteen, niin ei tunnu järkevältä erota.

Tuolla tuli hyviä syitä, miksi ahdistuu. Joskus voi olla tuntoyliherkkyys syynä myös. Vääränlainen kosketus esim. kutittaa.

Myös liian äkkinäinen kosketus voi tuntua epämiellyttävältä.

Kyllä koskettamaan oikein voi oppia, jos löytyy halua molemmin puolin.

Kosketuksen pitäisi olla rauhallista, ennakoitavaa ja turvallista tuossa tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja minulla on ollut samaa vikaa. En osaa sanoa mistä johtuu. Olen joskus miettinyt olenko autistinen. Sosiaaliset tilanteet ovat myös aina olleet todella vaikeita. Pieni läheisyys ei juuri haittaa, mutta hyvin nopeasti on liikaa ja ahdistus iskee. En voisi kuvitella pitkää halimis sessiota jossain sohvalla tai sängyssä köllötellen. Seksin jälkeen myös haluan vetäytyä.

Mun mies on sun kaltainen. Ja tuo jatkuva vetäytyminen ja läheisyyden torjuminen kyllä sattuu sieluun ja kovaa tällaselle hyvin läheisyydenkipeälle ihmiselle, joka tykkäisi koko ajan olla köllimässä toisen kanssa ja koskettamassa toista.

Aloittajalle siis neuvo, et jos tapailukumppanisi ei läheisyydestä välitä muuta kuin hyvin pienessä määrin (seksistä saattaa tykätä) niin ei kannata mihinkään pitkään suhteeseen ryhtyä. Tai jos ryhtyy niin sitten pitää hyväksyä, että toinen ei vaan yksinkertaisesti halua läheisyyttä. Ei auta mikään keskusteleminen, vaatiminen tai kiukuttelu, läheisyyttä ei toiselta saa vaikka kuinka lukisi parisuhdeoppaita ja kyselisi neuvoja keskustelupalstalta.

Mullakin ero suunnitteilla tästä miehestäni. Olen koko ajan niin surullinen siitä, että en saa läheisyyttä.

Mun mielestä rakkaus on läheisyyttä isompi juttu.

Itsellä myös on vähän etäinen puoliso. Joskus oon miettinyt eroa, mutta kun ollaan asuttu jo pitkään yhdessä ja nähty vaivaa yhteisen elämän eteen, niin ei tunnu järkevältä erota.

Elämä on opettanut, että kehenkään ei kannata luottaa 100 %.

Minulla tulee luultavasti aina olemaan säästöliekki päällä. Sellainen 50 % rakastaminen on ok.

Joskus tosi vanhana voin antaa itsestäni 80 % rakkautta. Silloin tiedän, että puoliso ei karkaa pois, petä tai jätä. Muutakuin kuolemaan.

Kiltti? Ei ole tosissaan kanssasi. Muuten vain on ehkä haluaa pitää ystävänä vain. Etsi toinen. Hauskaa voi pitää mutta ei sen enempää ehkä halua.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette?? Ei nyt aikunen nainen noi käyttäydy

Kyllä käyttäytyy. Tapasin myös aikoinani moista. On sanottava ettei kemiat kyllä kohdanneet hänellä. Itse olisin tykännyt. Mutta kun koko ajan etäinen, eikä tosiaan häävisti kehdannut viereen istua, nii tuleehan siitä loppu! Onneksi tapasin toisen. No, ei sekään mikään vieressä istuja ole mutta perhettä pidetty nyt 3 vuosikymmentä lapsien kera eli hiukan "lähemmäksi" päästi kuin parin metrin päähän...

Mutta ota ja lähde! Ei siitä paremmaksi muutu. Huononee muutenkin naisilla aikaa myöten tuo "lähivietti"...

Voin samaistua tähän naiseen, olen aika estynyt ja vetäytyvä, arka suoraan sanottuna. Sairastan vaikeaa ahdistusta ja se rasittaa, kun joskus haluaisin esim vain halata läheistä ystävää ja kokea se toisen ihmisen antama turva ja lämpö, mutta samalla on sellainen olo, etten halua kenenkään koskea minuun. 

Minulla ei ole kumppania, ei ole ollut vuosikausiin joten varmasti sille toiselle ihmiselle tulisi olo etten haluaisi häntä tai luottaisi häneen, vaikka kuinka rakastaisin häntä. Mutta jos esim kumppani haluaisi ymmärtää tätä ja minua enemmän, niin en loukkaantuisi ollenkaan jos hän haluaisi kysellä minulta noista asioista, mielelläni avaisin mieleni syövereitä toiselle ja auttaisin löytämään sen ns yhteisen sävelen meidän välillä.

N33

Ei halailua, ei seksiä ei muutakaan läheisyyttä. Ette te seurustele. Vietätte aikaa välillä yhdessä, mutta kaveripohjalta.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että kun viettää paljon aikaa yksin, tulee araksi. Jopa toisen ihmisen viereen istuminen voi olla vaikeaa.

Lapsuudenperheessäni ei turhia halailtu. Omaa isääni ei isänsä koskaan ottanut syliin.

Lyhyissäkin suhteissa kosketus on aina minulla johtanut seksiin. Ei ole oikeastaan koskaan ollut vain rentoa istuskelua. Tämä on opittua. En ole koskaan aikuisiällä saanut aikaa olla toisen ihmisen vieressä, ihan vain olla.

Olen kokenut, että joku on aina halunnut minulta jotain. Yleensä sitten seksiä.

Ainoa kädestäpitäminen, jonka olen tuntenut lämpimäksi ja vastavuoroiseksi, on isovanhempieni ja omien lasteni.

Omien vanhempieni halaaminen on tuntunut rakkauden antamiselta ja heidän haavojensa paikkaamiselta.

Tämän lisäksi kosketusherkkyys, vääränlainen kosketus kutittaa tai tuntuu epämiellyttävältä. Harva ihminen osaa koskettaa oikein. Ärryn hipelöinnistä, vastaavasti liika kovakouraisuus sattuu. Tämä on ollut ongelma seksissäkin joidenkin kanssa.

Jutelkaa ja tule tänne kertomaan, mitä selvisi

Jätä se sika

Nämä kommentit täällä ovat aika outoja. Kannattaisi ottaa selville, onko hänellä pakko-oireyhtymä, johon liittyy nimenomaan kosketuksen pelko, mikä käsittääkseni usein johtuu bakteerikammosta. Olen kerran tavannut ihmisen, joka kieltäytyi halauksista kaikkien kohdalla ja sanoi että ei harrasta halauksia ja että "monesta ihmisestä varmasti tuntuu samalta". Mietin vain mielessäni, että ei muuten todellakaan tunnu... ;) Mutta hän oli sen verran pakko-oireinen, ettei osannut oikein muuta kuvitella.

Ei välttämättä sitten kauhean helppo asia ylitettäväksi seurustelussa, jos näin olisi kyseisen naisen kohdalla... Mutta ainakin tiedät sitten, jos tästä kyse, että missä vika.

Jos ei ole tästä kyse, niin tietty voi olla joku seksuaalinen trauma.

Mutta kysy siis lempeästi tästä, että onkohan niin ettet tykkää koskettaa ihmisiä, ja millaisia ajatuksia kosketus herättää ja miksi.

En jaksa lukea ketjua mutta johtaako läheisyys aina siihen että ap yrittää heti päästä pukille? Tuosta voi lähteä huono kierre varsinkin jos olette nuoria.