Tapailemani nainen ahdistuu läheisyydestä

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea ketjua mutta johtaako läheisyys aina siihen että ap yrittää heti päästä pukille? Tuosta voi lähteä huono kierre varsinkin jos olette nuoria.

Ensimmäinen seurustelusuhteen oli sellainen että mies odotti jo ovella kalu kovana kun tulin viikonlopuksi miehen asunnolle. Itsehän olin kokematon ja ahdisti liian nopea eteneminen. Siitä se huono kierre sitten lähti kun en osannut laittaa rajoja miehelle eikä mieskään ymmärtänyt edetä hitaasti.

On tässä tullut todettua, että mistäpä ne naiset ei ahdistuisi. Kaipa tälläkin naisella löytyy nykyajan naisten muotisairaus, paniikkihäiriö. Jokaisella on se.

Kumppanillasi on jonkinasteinen trauma, joka voi johtua ties mistä. Varhaislapsuudesta, kasvatuksesta tai myöhemmistä kokemuksista. Siitä yli pääseminen vaatii aikaa. Hänen on itse pystyttävä ottamaan tarvittavat askeleet, ja siihen mene helposti vuosikin. Tarkemmin tuntematta on mahdotonta arvailla, mistä on kyse - syitä voi olla monia.

Lähtisin rakentamaan suhdetta luottamuspohjalta - hänen on luotettava sinuun ja päästävä vähitelle yli peloistaan - mitä ne sitten ovatkin. Anna hänen kokea olonsa turvalliseksi seurassasi. Hänen on koettava tilanteen olevan hallinnassaan. Vasta kun tähän on päästy, voi ottaa asian puheeksi ilman että hän säikähtää tai järkyttyy. Kun henkihellä tasolla riittävä luottamus on saavutettu, yhdessä voi sitten testailla esim. minkälainen kosketus tuntuu mukavalta, neutraalilta tai pelottavalta -  ja vähitellen koettaa siirtää rajoja niin, että hän osaa nauttia läheisyydestä. Esimerkki fyysisestä harjoituksesta: jos hän vaikka kokee kosketuksen olkapäähän neutraalina, mutta jännittää kosketusta kylkeen - pyydä hänta pttamaan olkapaalla olevasta kädestäsi kiinni ja siirtämään se kyljelleen ja sitten takaisin.  Kun pidät kätesi rentona, tilanne on hänen hallinnassaan. Sitten hieman toistoa, kyljelle olakpäle kyljelle olkapäälle ja hän alkaa rentoutua. Searaavaksi voit pyytää häntä jättämään kätesi vapaaksi kyljelleen ja vain antaa olla sen siinä rentona. Ennen pitkää se ei enää pelota häntä. Seuraavaksi voit silittä häntä kyljestä ja kuulostella, miltä se hänestä tuntuu. jne.

Olen tavannut useampiakin jollain tavaa estyneitä tai tai jonkin frustraation koettelemia ihmisiä, ei ollenkaan harvinaista, että varsinkin nuorehkoilla näitä on, kun heiltä joskus puuttuu se laajempi elämänkatsomus.  Kaikki tapaukset ovat keskenään täysin erilaisia, mutta hoidettavissa oikealla lähestymistavalla.

Itse olen tapaillut miestä, jolla jonkinlaisia estoja läheisyyteen liittyvissä asioissa, tämän kertoi itse ja huomasin käytöksestään. Suorastaan meni kipsiin, kun joskus halasin. Annoin sitten olla, en koskenut enkä mennyt lähelle. Tämä ei varsinaisesti seurustelusuhde ole, ei ole seksiä mukana kuvioissa. MIes jotenkin luottamuksen myötä lähentynyt, itse nykyään jo spontaanisti halailee mua. Anna siis aikaa, älä painosta, hän lähentyy ja avautuu, jos vain pystyy.

Sillä panosuhde jonkun kanssa, sinä ap kelpaat vain kaveriksi. Kenkää sille ja jatka elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Onnea seuran etsintään. Tuolla asenteella jää luu käteen, kun valkkaa ja valkkaa. Lopulta joudut Justiinan mieheksi. Sitten voikin tulla ikävä niitä herttaisia ujoja naisia. Mutta juna meni silloin jo.

:D

Unohdin, että Mammalandiassa on liikaa odottaa kumppanilta seksuaalista kiinnostusta.

No, onneksi ei tarvitse deittailla siellä. Oikeassa maailmassa tämä ei ole minkäänlainen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Se ettei heti pysty seksiin tai muuhun läheisyyteen ei tarkoita, ettei pystyisi koskaan.

Jos tärkeintä suhteessa on vain saada mahdollisimman nopeasti seksiä tai muuten suhde päättyy, se kertoo vain siitä, ettei millään muulla kuin seksillä ollut tälle ihmiselle väliä. Kyse ei ole ollut rakkaudesta. Ajattelen, että rakastuminen tapahtuu ennen muuta henkisellä tasolla, ei fyysisellä. Kun rakastuu ja on tosissaan toisen kanssa, silloin muutkin asiat ovat tärkeitä kuin se, kuinka nopeasti suhde etenee. Muutama kuukausi alkuvaikeuksia on aika vähän kun miettii, että kyseessä voi olla loppuelämän suhde.

Aloittaja vaikuttaa ihanalta, tuollaisia helmiä saisi olla enemmän.

Minun kanssani ei synny mitään suhdetta, jos ei ole harrastettu hyvää seksiä, joten ei sellainen voi alun seksittömyyteen päättyäkään. Olen kiinnostunut vain seksuaalisesti avoimista, rohkeista ja itsevarmoista naisista. En voisi kuvitellakaan rakastuvani estoiseen hissukkaan. Mutta kuten tästä ketjusta hyvin käy ilmi, tällaisia tapauksia on kaikissa sukupuolissa, joten varmasti heistä löytyisi seuraa toisilleen. Veikkaan kuitenkin valitettavasti, ettei tällainen nainen helpolla huoli samanlaista miestä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Se ettei heti pysty seksiin tai muuhun läheisyyteen ei tarkoita, ettei pystyisi koskaan.
Jos tärkeintä suhteessa on vain saada mahdollisimman nopeasti seksiä tai muuten suhde päättyy, se kertoo vain siitä, ettei millään muulla kuin seksillä ollut tälle ihmiselle väliä. Kyse ei ole ollut rakkaudesta. Ajattelen, että rakastuminen tapahtuu ennen muuta henkisellä tasolla, ei fyysisellä. Kun rakastuu ja on tosissaan toisen kanssa, silloin muutkin asiat ovat tärkeitä kuin se, kuinka nopeasti suhde etenee. Muutama kuukausi alkuvaikeuksia on aika vähän kun miettii, että kyseessä voi olla loppuelämän suhde.

Aloittaja vaikuttaa ihanalta, tuollaisia helmiä saisi olla enemmän.

Ei se nyt ihan niin mustavalkoisesti mene. Kyllä moni ihminen myös miettii että onko valmis suhteeseen joka näyttää heti alussa haasteelliselta ja jonka myöhemistä vaiheista ei oikein tiedä. Seksiä voi myöhemmin tulla tai sitten ei. Sitä ei voi tietää.

Kun ollaan vasta ihan tapailun alussa niin on aika luonnollista että moni ei ole välttämättä valmis heti katsomaan kaikkea vaikeimman kautta kun muunlaisiakin helpompia alkuja voi olla.

Toki on hienoa ja kunnioitettavaa kun jotkut siihen pystyvät mutta ei pidä tuomita jos ei halua jatkaa jos heti alku vaikuttaa hankalalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Se ettei heti pysty seksiin tai muuhun läheisyyteen ei tarkoita, ettei pystyisi koskaan.
Jos tärkeintä suhteessa on vain saada mahdollisimman nopeasti seksiä tai muuten suhde päättyy, se kertoo vain siitä, ettei millään muulla kuin seksillä ollut tälle ihmiselle väliä. Kyse ei ole ollut rakkaudesta. Ajattelen, että rakastuminen tapahtuu ennen muuta henkisellä tasolla, ei fyysisellä. Kun rakastuu ja on tosissaan toisen kanssa, silloin muutkin asiat ovat tärkeitä kuin se, kuinka nopeasti suhde etenee. Muutama kuukausi alkuvaikeuksia on aika vähän kun miettii, että kyseessä voi olla loppuelämän suhde.

Aloittaja vaikuttaa ihanalta, tuollaisia helmiä saisi olla enemmän.

Ei se nyt ihan niin mustavalkoisesti mene. Kyllä moni ihminen myös miettii että onko valmis suhteeseen joka näyttää heti alussa haasteelliselta ja jonka myöhemistä vaiheista ei oikein tiedä. Seksiä voi myöhemmin tulla tai sitten ei. Sitä ei voi tietää.

Kun ollaan vasta ihan tapailun alussa niin on aika luonnollista että moni ei ole välttämättä valmis heti katsomaan kaikkea vaikeimman kautta kun muunlaisiakin helpompia alkuja voi olla.

Toki on hienoa ja kunnioitettavaa kun jotkut siihen pystyvät mutta ei pidä tuomita jos ei halua jatkaa jos heti alku vaikuttaa hankalalta.

Pointtini nyt olikin että jos ei ole valmis katsomaan "vaikeaa ihmistä", se tarkoittaa ettei riittäviä tunteita häntä kohtaan ole. Tätä ei kyllä pysty kukaan kieltämään. Ihminen on valmis näkemään yllättävänkin paljon vaivaa ihmisen etten, johon on ihastunut/rakastunut. Se ei todellakaan kaadu siihen ettei seksiä saa helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Se ettei heti pysty seksiin tai muuhun läheisyyteen ei tarkoita, ettei pystyisi koskaan.
Jos tärkeintä suhteessa on vain saada mahdollisimman nopeasti seksiä tai muuten suhde päättyy, se kertoo vain siitä, ettei millään muulla kuin seksillä ollut tälle ihmiselle väliä. Kyse ei ole ollut rakkaudesta. Ajattelen, että rakastuminen tapahtuu ennen muuta henkisellä tasolla, ei fyysisellä. Kun rakastuu ja on tosissaan toisen kanssa, silloin muutkin asiat ovat tärkeitä kuin se, kuinka nopeasti suhde etenee. Muutama kuukausi alkuvaikeuksia on aika vähän kun miettii, että kyseessä voi olla loppuelämän suhde.

Aloittaja vaikuttaa ihanalta, tuollaisia helmiä saisi olla enemmän.

Ei se nyt ihan niin mustavalkoisesti mene. Kyllä moni ihminen myös miettii että onko valmis suhteeseen joka näyttää heti alussa haasteelliselta ja jonka myöhemistä vaiheista ei oikein tiedä. Seksiä voi myöhemmin tulla tai sitten ei. Sitä ei voi tietää.

Kun ollaan vasta ihan tapailun alussa niin on aika luonnollista että moni ei ole välttämättä valmis heti katsomaan kaikkea vaikeimman kautta kun muunlaisiakin helpompia alkuja voi olla.

Toki on hienoa ja kunnioitettavaa kun jotkut siihen pystyvät mutta ei pidä tuomita jos ei halua jatkaa jos heti alku vaikuttaa hankalalta.

Minusta se, että on oikopäätä valmis joustamaan omista tarpeistaan ja rajoistaan jonkun muutamia viikkoja tuntemansa tyypin takia ei ole hienoa ja kunnioitettavaa vaan halveksuttavaa. Mitä matalammat omat standardit jollakulla on, sitä huonomman ja huonommin yhteen sopivan kumppanin hän saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Se ettei heti pysty seksiin tai muuhun läheisyyteen ei tarkoita, ettei pystyisi koskaan.

Jos tärkeintä suhteessa on vain saada mahdollisimman nopeasti seksiä tai muuten suhde päättyy, se kertoo vain siitä, ettei millään muulla kuin seksillä ollut tälle ihmiselle väliä. Kyse ei ole ollut rakkaudesta. Ajattelen, että rakastuminen tapahtuu ennen muuta henkisellä tasolla, ei fyysisellä. Kun rakastuu ja on tosissaan toisen kanssa, silloin muutkin asiat ovat tärkeitä kuin se, kuinka nopeasti suhde etenee. Muutama kuukausi alkuvaikeuksia on aika vähän kun miettii, että kyseessä voi olla loppuelämän suhde.

Aloittaja vaikuttaa ihanalta, tuollaisia helmiä saisi olla enemmän.

Minun kanssani ei synny mitään suhdetta, jos ei ole harrastettu hyvää seksiä, joten ei sellainen voi alun seksittömyyteen päättyäkään. Olen kiinnostunut vain seksuaalisesti avoimista, rohkeista ja itsevarmoista naisista. En voisi kuvitellakaan rakastuvani estoiseen hissukkaan. Mutta kuten tästä ketjusta hyvin käy ilmi, tällaisia tapauksia on kaikissa sukupuolissa, joten varmasti heistä löytyisi seuraa toisilleen. Veikkaan kuitenkin valitettavasti, ettei tällainen nainen helpolla huoli samanlaista miestä...

Kuinka niin valitettavasti? Tuskin he sinun kimpussasi ovat, jos kerta katselet vain rohkeita naisia. Jos he ovat jonkun muun kimpussa, se tuskin on sinulta pois. Vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Se ettei heti pysty seksiin tai muuhun läheisyyteen ei tarkoita, ettei pystyisi koskaan.
Jos tärkeintä suhteessa on vain saada mahdollisimman nopeasti seksiä tai muuten suhde päättyy, se kertoo vain siitä, ettei millään muulla kuin seksillä ollut tälle ihmiselle väliä. Kyse ei ole ollut rakkaudesta. Ajattelen, että rakastuminen tapahtuu ennen muuta henkisellä tasolla, ei fyysisellä. Kun rakastuu ja on tosissaan toisen kanssa, silloin muutkin asiat ovat tärkeitä kuin se, kuinka nopeasti suhde etenee. Muutama kuukausi alkuvaikeuksia on aika vähän kun miettii, että kyseessä voi olla loppuelämän suhde.

Aloittaja vaikuttaa ihanalta, tuollaisia helmiä saisi olla enemmän.

Ei se nyt ihan niin mustavalkoisesti mene. Kyllä moni ihminen myös miettii että onko valmis suhteeseen joka näyttää heti alussa haasteelliselta ja jonka myöhemistä vaiheista ei oikein tiedä. Seksiä voi myöhemmin tulla tai sitten ei. Sitä ei voi tietää.

Kun ollaan vasta ihan tapailun alussa niin on aika luonnollista että moni ei ole välttämättä valmis heti katsomaan kaikkea vaikeimman kautta kun muunlaisiakin helpompia alkuja voi olla.

Toki on hienoa ja kunnioitettavaa kun jotkut siihen pystyvät mutta ei pidä tuomita jos ei halua jatkaa jos heti alku vaikuttaa hankalalta.

Pointtini nyt olikin että jos ei ole valmis katsomaan "vaikeaa ihmistä", se tarkoittaa ettei riittäviä tunteita häntä kohtaan ole. Tätä ei kyllä pysty kukaan kieltämään. Ihminen on valmis näkemään yllättävänkin paljon vaivaa ihmisen etten, johon on ihastunut/rakastunut. Se ei todellakaan kaadu siihen ettei seksiä saa helposti.

Tasapainoinen ja oman arvonsa ja omat rajansa tunteva ihminen ei luovu itselleen tärkeistä asioista siksi, että on mielestään rakastunut johonkin vastikään tapaamaansa ihmiseen. Näin toimivat lähinnä läheisriippuvaiset ja muut tunne-elämän häiriöistä kärsivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Se ettei heti pysty seksiin tai muuhun läheisyyteen ei tarkoita, ettei pystyisi koskaan.

Jos tärkeintä suhteessa on vain saada mahdollisimman nopeasti seksiä tai muuten suhde päättyy, se kertoo vain siitä, ettei millään muulla kuin seksillä ollut tälle ihmiselle väliä. Kyse ei ole ollut rakkaudesta. Ajattelen, että rakastuminen tapahtuu ennen muuta henkisellä tasolla, ei fyysisellä. Kun rakastuu ja on tosissaan toisen kanssa, silloin muutkin asiat ovat tärkeitä kuin se, kuinka nopeasti suhde etenee. Muutama kuukausi alkuvaikeuksia on aika vähän kun miettii, että kyseessä voi olla loppuelämän suhde.

Aloittaja vaikuttaa ihanalta, tuollaisia helmiä saisi olla enemmän.

Minun kanssani ei synny mitään suhdetta, jos ei ole harrastettu hyvää seksiä, joten ei sellainen voi alun seksittömyyteen päättyäkään. Olen kiinnostunut vain seksuaalisesti avoimista, rohkeista ja itsevarmoista naisista. En voisi kuvitellakaan rakastuvani estoiseen hissukkaan. Mutta kuten tästä ketjusta hyvin käy ilmi, tällaisia tapauksia on kaikissa sukupuolissa, joten varmasti heistä löytyisi seuraa toisilleen. Veikkaan kuitenkin valitettavasti, ettei tällainen nainen helpolla huoli samanlaista miestä...

Kuinka niin valitettavasti? Tuskin he sinun kimpussasi ovat, jos kerta katselet vain rohkeita naisia. Jos he ovat jonkun muun kimpussa, se tuskin on sinulta pois. Vai?

Jotkut meistä kykenevät myös myötätuntoon muita ihmisiä kohtaan, vaikka heidän ongelmansa eivät olisi meidän ongelmiamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Se ettei heti pysty seksiin tai muuhun läheisyyteen ei tarkoita, ettei pystyisi koskaan.

Jos tärkeintä suhteessa on vain saada mahdollisimman nopeasti seksiä tai muuten suhde päättyy, se kertoo vain siitä, ettei millään muulla kuin seksillä ollut tälle ihmiselle väliä. Kyse ei ole ollut rakkaudesta. Ajattelen, että rakastuminen tapahtuu ennen muuta henkisellä tasolla, ei fyysisellä. Kun rakastuu ja on tosissaan toisen kanssa, silloin muutkin asiat ovat tärkeitä kuin se, kuinka nopeasti suhde etenee. Muutama kuukausi alkuvaikeuksia on aika vähän kun miettii, että kyseessä voi olla loppuelämän suhde.

Aloittaja vaikuttaa ihanalta, tuollaisia helmiä saisi olla enemmän.

Keski-ikäiseksi saakka suht kokemattomana selvinneenä sain ilon kokea yläpäähäiriöisen hyväksikäytön ja itse olin liian naivi ja ihastuksissani edes tajutakseni asiaa. Olisihan se pitänyt tajuta, että vähän outoa että heti alussa seksi on niin suuressa osassa, vaikka aikaisemmin on kertonut jopa rakastavansa. Tuota rakastamiskohtaa onneksi edes vähän tajusin epäillä kuitenkin. Mutta se, että toinen haluaa heti että tultaisiin sängyssä yhdessä ja ajaudutaan täyteen kriisiin siitä ettei heti seksi heti onnistu (yllättäen kun olen elämäni yksin elellyt) olisi pitänyt tajuta ettei siinä ihan rakkaudesta ole kuitenkaan kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Se ettei heti pysty seksiin tai muuhun läheisyyteen ei tarkoita, ettei pystyisi koskaan.

Jos tärkeintä suhteessa on vain saada mahdollisimman nopeasti seksiä tai muuten suhde päättyy, se kertoo vain siitä, ettei millään muulla kuin seksillä ollut tälle ihmiselle väliä. Kyse ei ole ollut rakkaudesta. Ajattelen, että rakastuminen tapahtuu ennen muuta henkisellä tasolla, ei fyysisellä. Kun rakastuu ja on tosissaan toisen kanssa, silloin muutkin asiat ovat tärkeitä kuin se, kuinka nopeasti suhde etenee. Muutama kuukausi alkuvaikeuksia on aika vähän kun miettii, että kyseessä voi olla loppuelämän suhde.

Aloittaja vaikuttaa ihanalta, tuollaisia helmiä saisi olla enemmän.

Minun kanssani ei synny mitään suhdetta, jos ei ole harrastettu hyvää seksiä, joten ei sellainen voi alun seksittömyyteen päättyäkään. Olen kiinnostunut vain seksuaalisesti avoimista, rohkeista ja itsevarmoista naisista. En voisi kuvitellakaan rakastuvani estoiseen hissukkaan. Mutta kuten tästä ketjusta hyvin käy ilmi, tällaisia tapauksia on kaikissa sukupuolissa, joten varmasti heistä löytyisi seuraa toisilleen. Veikkaan kuitenkin valitettavasti, ettei tällainen nainen helpolla huoli samanlaista miestä...

Kuinka niin valitettavasti? Tuskin he sinun kimpussasi ovat, jos kerta katselet vain rohkeita naisia. Jos he ovat jonkun muun kimpussa, se tuskin on sinulta pois. Vai?

Jotkut meistä kykenevät myös myötätuntoon muita ihmisiä kohtaan, vaikka heidän ongelmansa eivät olisi meidän ongelmiamme.

Miksi sun pitäisi kokea myötätuntoa ihmistä kohtaan, joka on omasta valinnastaan tietyn ihmisen kanssa? Kun sillä ihmisellä itsellään ei asiassa ole mitään ongelmaa. Kaikki eivät ole niin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Se ettei heti pysty seksiin tai muuhun läheisyyteen ei tarkoita, ettei pystyisi koskaan.

Jos tärkeintä suhteessa on vain saada mahdollisimman nopeasti seksiä tai muuten suhde päättyy, se kertoo vain siitä, ettei millään muulla kuin seksillä ollut tälle ihmiselle väliä. Kyse ei ole ollut rakkaudesta. Ajattelen, että rakastuminen tapahtuu ennen muuta henkisellä tasolla, ei fyysisellä. Kun rakastuu ja on tosissaan toisen kanssa, silloin muutkin asiat ovat tärkeitä kuin se, kuinka nopeasti suhde etenee. Muutama kuukausi alkuvaikeuksia on aika vähän kun miettii, että kyseessä voi olla loppuelämän suhde.

Aloittaja vaikuttaa ihanalta, tuollaisia helmiä saisi olla enemmän.

Minun kanssani ei synny mitään suhdetta, jos ei ole harrastettu hyvää seksiä, joten ei sellainen voi alun seksittömyyteen päättyäkään. Olen kiinnostunut vain seksuaalisesti avoimista, rohkeista ja itsevarmoista naisista. En voisi kuvitellakaan rakastuvani estoiseen hissukkaan. Mutta kuten tästä ketjusta hyvin käy ilmi, tällaisia tapauksia on kaikissa sukupuolissa, joten varmasti heistä löytyisi seuraa toisilleen. Veikkaan kuitenkin valitettavasti, ettei tällainen nainen helpolla huoli samanlaista miestä...

Kuinka niin valitettavasti? Tuskin he sinun kimpussasi ovat, jos kerta katselet vain rohkeita naisia. Jos he ovat jonkun muun kimpussa, se tuskin on sinulta pois. Vai?

Jotkut meistä kykenevät myös myötätuntoon muita ihmisiä kohtaan, vaikka heidän ongelmansa eivät olisi meidän ongelmiamme.

Miksi sun pitäisi kokea myötätuntoa ihmistä kohtaan, joka on omasta valinnastaan tietyn ihmisen kanssa? Kun sillä ihmisellä itsellään ei asiassa ole mitään ongelmaa. Kaikki eivät ole niin kuin sinä.

Koen myötätuntoa niitä heteromiehiä kohtaan, jotka eivät ole suhteessa kenenkään kanssa, koska heidän kanssaan samanlaisessa asemassa olevat naiset eivät kuitenkaan kelpuuta heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja minulla on ollut samaa vikaa. En osaa sanoa mistä johtuu. Olen joskus miettinyt olenko autistinen. Sosiaaliset tilanteet ovat myös aina olleet todella vaikeita. Pieni läheisyys ei juuri haittaa, mutta hyvin nopeasti on liikaa ja ahdistus iskee. En voisi kuvitella pitkää halimis sessiota jossain sohvalla tai sängyssä köllötellen. Seksin jälkeen myös haluan vetäytyä.

Mun mies on sun kaltainen. Ja tuo jatkuva vetäytyminen ja läheisyyden torjuminen kyllä sattuu sieluun ja kovaa tällaselle hyvin läheisyydenkipeälle ihmiselle, joka tykkäisi koko ajan olla köllimässä toisen kanssa ja koskettamassa toista.

Aloittajalle siis neuvo, et jos tapailukumppanisi ei läheisyydestä välitä muuta kuin hyvin pienessä määrin (seksistä saattaa tykätä) niin ei kannata mihinkään pitkään suhteeseen ryhtyä. Tai jos ryhtyy niin sitten pitää hyväksyä, että toinen ei vaan yksinkertaisesti halua läheisyyttä. Ei auta mikään keskusteleminen, vaatiminen tai kiukuttelu, läheisyyttä ei toiselta saa vaikka kuinka lukisi parisuhdeoppaita ja kyselisi neuvoja keskustelupalstalta.

Mullakin ero suunnitteilla tästä miehestäni. Olen koko ajan niin surullinen siitä, että en saa läheisyyttä.

Nämä pitäisi puhua heti suhteen alussa. Itse tykkään läheisyydestä ja se on keskeinen syy halulle parisuhteeseen, joten jos en saa sitä, iso osa motivaatiosta suhteelle kaikkoaa.

No, sitten on vielä tämä rosvosektoritekijä, että kun viimeksi aloitin seurustelusuhdetta, näistä jutuista puhuttiin ja mies kertoi myös nauttivansa läheisyydestä jne. Mutta hänpä valehteli. Oli oikeasti juuri tuollainen vetäytyjä ja seksissäkin (sitä ei voi kutsua rakasteluksi tai edes naimiseksi) minimoi kaiken ihokontaktin ja etsi asentoja, joissa kosketus olisi mahdollisimman vähäinen. Olin ihan traumatisoitunut suhteen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Se ettei heti pysty seksiin tai muuhun läheisyyteen ei tarkoita, ettei pystyisi koskaan.
Jos tärkeintä suhteessa on vain saada mahdollisimman nopeasti seksiä tai muuten suhde päättyy, se kertoo vain siitä, ettei millään muulla kuin seksillä ollut tälle ihmiselle väliä. Kyse ei ole ollut rakkaudesta. Ajattelen, että rakastuminen tapahtuu ennen muuta henkisellä tasolla, ei fyysisellä. Kun rakastuu ja on tosissaan toisen kanssa, silloin muutkin asiat ovat tärkeitä kuin se, kuinka nopeasti suhde etenee. Muutama kuukausi alkuvaikeuksia on aika vähän kun miettii, että kyseessä voi olla loppuelämän suhde.

Aloittaja vaikuttaa ihanalta, tuollaisia helmiä saisi olla enemmän.

Ei se nyt ihan niin mustavalkoisesti mene. Kyllä moni ihminen myös miettii että onko valmis suhteeseen joka näyttää heti alussa haasteelliselta ja jonka myöhemistä vaiheista ei oikein tiedä. Seksiä voi myöhemmin tulla tai sitten ei. Sitä ei voi tietää.

Kun ollaan vasta ihan tapailun alussa niin on aika luonnollista että moni ei ole välttämättä valmis heti katsomaan kaikkea vaikeimman kautta kun muunlaisiakin helpompia alkuja voi olla.

Toki on hienoa ja kunnioitettavaa kun jotkut siihen pystyvät mutta ei pidä tuomita jos ei halua jatkaa jos heti alku vaikuttaa hankalalta.

Pointtini nyt olikin että jos ei ole valmis katsomaan "vaikeaa ihmistä", se tarkoittaa ettei riittäviä tunteita häntä kohtaan ole. Tätä ei kyllä pysty kukaan kieltämään. Ihminen on valmis näkemään yllättävänkin paljon vaivaa ihmisen etten, johon on ihastunut/rakastunut. Se ei todellakaan kaadu siihen ettei seksiä saa helposti.

Tasapainoinen ja oman arvonsa ja omat rajansa tunteva ihminen ei luovu itselleen tärkeistä asioista siksi, että on mielestään rakastunut johonkin vastikään tapaamaansa ihmiseen. Näin toimivat lähinnä läheisriippuvaiset ja muut tunne-elämän häiriöistä kärsivät.

Olen vähän eri mieltä tästä, mutta jätän keskustelun osaltani nyt tähän. T: edellinen

On ap-rukka varmaan vähän sekasin näitä viestejä lukiessaan.. haenkin popparit 😂

Vierailija kirjoitti:

Kumppanillasi on jonkinasteinen trauma, joka voi johtua ties mistä. Varhaislapsuudesta, kasvatuksesta tai myöhemmistä kokemuksista. Siitä yli pääseminen vaatii aikaa. Hänen on itse pystyttävä ottamaan tarvittavat askeleet, ja siihen mene helposti vuosikin. Tarkemmin tuntematta on mahdotonta arvailla, mistä on kyse - syitä voi olla monia.

Lähtisin rakentamaan suhdetta luottamuspohjalta - hänen on luotettava sinuun ja päästävä vähitelle yli peloistaan - mitä ne sitten ovatkin. Anna hänen kokea olonsa turvalliseksi seurassasi. Hänen on koettava tilanteen olevan hallinnassaan. Vasta kun tähän on päästy, voi ottaa asian puheeksi ilman että hän säikähtää tai järkyttyy. Kun henkihellä tasolla riittävä luottamus on saavutettu, yhdessä voi sitten testailla esim. minkälainen kosketus tuntuu mukavalta, neutraalilta tai pelottavalta -  ja vähitellen koettaa siirtää rajoja niin, että hän osaa nauttia läheisyydestä. Esimerkki fyysisestä harjoituksesta: jos hän vaikka kokee kosketuksen olkapäähän neutraalina, mutta jännittää kosketusta kylkeen - pyydä hänta pttamaan olkapaalla olevasta kädestäsi kiinni ja siirtämään se kyljelleen ja sitten takaisin.  Kun pidät kätesi rentona, tilanne on hänen hallinnassaan. Sitten hieman toistoa, kyljelle olakpäle kyljelle olkapäälle ja hän alkaa rentoutua. Searaavaksi voit pyytää häntä jättämään kätesi vapaaksi kyljelleen ja vain antaa olla sen siinä rentona. Ennen pitkää se ei enää pelota häntä. Seuraavaksi voit silittä häntä kyljestä ja kuulostella, miltä se hänestä tuntuu. jne.

Olen tavannut useampiakin jollain tavaa estyneitä tai tai jonkin frustraation koettelemia ihmisiä, ei ollenkaan harvinaista, että varsinkin nuorehkoilla näitä on, kun heiltä joskus puuttuu se laajempi elämänkatsomus.  Kaikki tapaukset ovat keskenään täysin erilaisia, mutta hoidettavissa oikealla lähestymistavalla.

Kaikki tapaukset eivät kyllä ole hoidettavissa. Vaikkapa narsistinen persoonallisuushäiriö on erittäin vaikeasti ja lähes olemattomasti hoidettavissa ja seksi tällaisen ihmisen kanssa on yleensä vastapuolelle vaurioittavaa.