Tapailemani nainen ahdistuu läheisyydestä

Onko tyttöystäväsi seurustellut ennen sinua jonkun kanssa? Tiedätkö, millainen suhde heillä oli? Ties vaikka taustalla on jotakin traumoja ja hyväksikäyttöä. Minä käyttäydyin juuri noin miesten kanssa, kun olin eronnut väkivaltaisesta suhteesta.

Tuossa iässä monia naisia, tai tyttöjähän he vielä oikeasti ovat, ahdistaa läheisyys koska he eivät ole vielä valmiita seksiin vaikka olisivat rakastuneitakin. Hänellä voi myös olla taustallaan kokemuksia väkivallasta ja hyväksikäytöstä joiden vuoksi häntä ahdistaa ja pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisesti ollut kiusattu jossakin vaiheessa elämässään, mahdollisesti vain hieman ujo ja vetäytyvä, mahdollisesti kasvanut perheessä jossa ei olla oltu hirveän läheisiä(halattu jne) syitä on monia.

Tai sitten nämä kaikki, kuten minulla. Jep, läheisyys on "hieman" vaikeaa. Voisin olla tuo aloituksessa kuvattu nainen, paitsi etten just nyt tapaile ketään.

Vierailija kirjoitti:

Onko tyttöystäväsi seurustellut ennen sinua jonkun kanssa? Tiedätkö, millainen suhde heillä oli? Ties vaikka taustalla on jotakin traumoja ja hyväksikäyttöä. Minä käyttäydyin juuri noin miesten kanssa, kun olin eronnut väkivaltaisesta suhteesta.

Olen hänen ensimmäinen. Ei ole ennen seurustellut kenenkään kanssa tai sitten ei ole uskaltanut kertoa totuutta. Uskon kyllä, että hän on rehellinen asiasta. Olen kyllä huomannut, että hän vertaa itseään muihin. Minun eksääni, kavereihin, tuntemattomiin.

Vierailija kirjoitti:

Neljä kuukautta, ettekä ole edes panneet?

Miksi tuhlaat aikasi tällaiseen? Nainen ei selvästikään ole parisuhdeainesta.

Juuri sinun kaltaistesi miesten takia nuoria naisia ahdistaa. Heillä on kokemusta päällekäyvistä miehistä jotka painostavat seksiin ja ajattelevat siinä vain itseään.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä monia naisia, tai tyttöjähän he vielä oikeasti ovat, ahdistaa läheisyys koska he eivät ole vielä valmiita seksiin vaikka olisivat rakastuneitakin. Hänellä voi myös olla taustallaan kokemuksia väkivallasta ja hyväksikäytöstä joiden vuoksi häntä ahdistaa ja pelottaa.

Oikeesti hyvä lukea tällasia kommentteja.

Ite oon vähän tampio ja en silleen aina ymmärrä ajatella asioita näin kaukaa, et taustalla voi olla tosiaan jotain muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks kirjotat noin oudosti 😳 laitat pilkkuja joka paikkaan yms.. taiat sinä tässä olla se kummajainen..

Olen muuttanut Suomeen neljävuotiaana, en siis ole ihan suomalainen mutta kyllä luulin osaavani kirjoittavan ja puhuvan sitä ihan normaalisti. ei sillä nyt joka tapauksessa ole mitään merkitystä tämän aloituksen kannalta.

Ehkä oot tottunut erilaiseen. Suomes ei paljoo halailla.

No joo, vanhempani ovat italiasta missä läheisyys, mukana oli ja kovaäänisyys on aika normi mutta näin suomessa melkein koko isäni asuneena tiedän kyllä, millaisia me täällä suomessa ollaan :)

Vierailija kirjoitti:

Neljä kuukautta, ettekä ole edes panneet?

Miksi tuhlaat aikasi tällaiseen? Nainen ei selvästikään ole parisuhdeainesta.

Olet oksettava. Varmaan ikineitsyt.

Voiskohan olla ihan perus ujous ? 

onko palstamammat ikinä kuulleet tälläisestä vaihtoehdosta?

jokainen ihminen ei ole samanlainen , ihan sama kuinka kauan olette tunteneet 

ehkä on vain ujompi persoona , vaikea itse tehdä aloitteita ym ....

miksi hyppäätte aina syvimpään onkaloon joka asiassa että samantien "narsisti" " sekopää" " vammainen "

hän ei sentään istu berse homeessa palstalla iltojaan (todnäk) , joten eipä ainakaan huonommin mene kuin teillä itsellänne :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tyttöystäväsi seurustellut ennen sinua jonkun kanssa? Tiedätkö, millainen suhde heillä oli? Ties vaikka taustalla on jotakin traumoja ja hyväksikäyttöä. Minä käyttäydyin juuri noin miesten kanssa, kun olin eronnut väkivaltaisesta suhteesta.

Olen hänen ensimmäinen. Ei ole ennen seurustellut kenenkään kanssa tai sitten ei ole uskaltanut kertoa totuutta. Uskon kyllä, että hän on rehellinen asiasta. Olen kyllä huomannut, että hän vertaa itseään muihin. Minun eksääni, kavereihin, tuntemattomiin.

Hän ei varmaankaan olisi vielä valmis mihinkään intiimiin. Monet eivät vielä tuossa iässä olisi, vaikka seksiin ryhtyvätkin. Naiset kypsyvät seksuaalisesti hitaammin kuin miehet, parikymppisillä pojilla on kovat seksihalut mutta tytöillä ei ole.

Kiitti kaikille kommenteista! Öitä

Vierailija kirjoitti:

Voiskohan olla ihan perus ujous ? 

onko palstamammat ikinä kuulleet tälläisestä vaihtoehdosta?

jokainen ihminen ei ole samanlainen , ihan sama kuinka kauan olette tunteneet 

ehkä on vain ujompi persoona , vaikea itse tehdä aloitteita ym ....

miksi hyppäätte aina syvimpään onkaloon joka asiassa että samantien "narsisti" " sekopää" " vammainen "

hän ei sentään istu berse homeessa palstalla iltojaan (todnäk) , joten eipä ainakaan huonommin mene kuin teillä itsellänne :D

. Miksi sinulla meni nämä kommentit niin tunteisiin? Mehän vain POHDISKELIMME, mitä syitä voisi olla tuollaisen käytöksen takana ja monihan täällä NIMENOMAAN sanoi, että jotkut ihmiset vain on ujoja. Kukaan käyttänyt noita mainitsemisia termejä. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tyttöystäväsi seurustellut ennen sinua jonkun kanssa? Tiedätkö, millainen suhde heillä oli? Ties vaikka taustalla on jotakin traumoja ja hyväksikäyttöä. Minä käyttäydyin juuri noin miesten kanssa, kun olin eronnut väkivaltaisesta suhteesta.

Olen hänen ensimmäinen. Ei ole ennen seurustellut kenenkään kanssa tai sitten ei ole uskaltanut kertoa totuutta. Uskon kyllä, että hän on rehellinen asiasta. Olen kyllä huomannut, että hän vertaa itseään muihin. Minun eksääni, kavereihin, tuntemattomiin.

Hän ei varmaankaan olisi vielä valmis mihinkään intiimiin. Monet eivät vielä tuossa iässä olisi, vaikka seksiin ryhtyvätkin. Naiset kypsyvät seksuaalisesti hitaammin kuin miehet, parikymppisillä pojilla on kovat seksihalut mutta tytöillä ei ole.

Miksi on sitten pakko seurustella, jos ei aikuisten seurustelu kiinnosta? Leikkiköön pakastinta sinkkuna ja aloittaa seurustelut sitten kun ne halut herää (jos herää). Tai kun löytää kumppanin, jota ei myöskään seksi kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä monia naisia, tai tyttöjähän he vielä oikeasti ovat, ahdistaa läheisyys koska he eivät ole vielä valmiita seksiin vaikka olisivat rakastuneitakin. Hänellä voi myös olla taustallaan kokemuksia väkivallasta ja hyväksikäytöstä joiden vuoksi häntä ahdistaa ja pelottaa.

Oikeesti hyvä lukea tällasia kommentteja.

Ite oon vähän tampio ja en silleen aina ymmärrä ajatella asioita näin kaukaa, et taustalla voi olla tosiaan jotain muutakin.

On hyvä että mietit tyttöystäväsi tunteita. Valitettavasti on paljon ikäisiäsi miehiä, jotka eivät niin tee vaan ovat todella päällekäyviä ja ottavat pornosta mallia kumppanin kohteluun. Vaikka tyttöystäväsi ei olisi ennen seurustellut, niin hän kuitenkin havainnoi ympäröivää maailmaa ja saattaa siksi pelätä.

Seurustelin aikoinaan miehen kanssa, jonka tapasin nettideittipalstan kautta. Kirjoittelimme ja soittelimme pari kuukautta ennen kuin tapasimme livenä, ja kuvittelin jo olevani ihastunut häneen. Ensitapaamisella ensimmäinen reaktioni oli kuitenkin, että en pidä häntä ollenkaan puoleensavetävänä.

Ajattelin, että on liian pinnallista lopettaa tutustuminen pelkästään sen takia, koska hän oli kuitenkin niin mukava ja luotettava ja kaikin puolin hyvän oloinen ihminen.

Tapailimme harvemmin kuin te, vain kerran kuukaudessa tai kahdessa (välimatkasta johtuen). Kun olimme erossa, olin rakastunut rakastumisen tunteeseen; ikävöin häntä ja uskoin olevani ihastunut tai jopa rakastunut. Sitten kun tapasimme, iski taas realismi enkä halunnutkaan olla hänen lähellään. Monet asiat hänessä ärsyttivät (sen lisäksi, etten pitänyt häntä haluttavana).

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Luultavasti ei ole sinusta tarpeeksi kiinnostunut. Haluaa seurustella tavan vuoksi, että voisi sanoa olevansa jonkun kanssa, muttei siksi että kokisi sinuun aitoa vetoa.

Olet varmaan ruma

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin aikoinaan miehen kanssa, jonka tapasin nettideittipalstan kautta. Kirjoittelimme ja soittelimme pari kuukautta ennen kuin tapasimme livenä, ja kuvittelin jo olevani ihastunut häneen. Ensitapaamisella ensimmäinen reaktioni oli kuitenkin, että en pidä häntä ollenkaan puoleensavetävänä.

Ajattelin, että on liian pinnallista lopettaa tutustuminen pelkästään sen takia, koska hän oli kuitenkin niin mukava ja luotettava ja kaikin puolin hyvän oloinen ihminen.

Tapailimme harvemmin kuin te, vain kerran kuukaudessa tai kahdessa (välimatkasta johtuen). Kun olimme erossa, olin rakastunut rakastumisen tunteeseen; ikävöin häntä ja uskoin olevani ihastunut tai jopa rakastunut. Sitten kun tapasimme, iski taas realismi enkä halunnutkaan olla hänen lähellään. Monet asiat hänessä ärsyttivät (sen lisäksi, etten pitänyt häntä haluttavana).

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

En ole samaa mieltä. Minä samaistuin aloituksen naiseen. Seurustelen itsekin tällä hetkellä, mutta en ole pystynyt seksiin poikaystäväni kanssa ulkonäköpaineiden takia. Koen silti olevani rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin aikoinaan miehen kanssa, jonka tapasin nettideittipalstan kautta. Kirjoittelimme ja soittelimme pari kuukautta ennen kuin tapasimme livenä, ja kuvittelin jo olevani ihastunut häneen. Ensitapaamisella ensimmäinen reaktioni oli kuitenkin, että en pidä häntä ollenkaan puoleensavetävänä.

Ajattelin, että on liian pinnallista lopettaa tutustuminen pelkästään sen takia, koska hän oli kuitenkin niin mukava ja luotettava ja kaikin puolin hyvän oloinen ihminen.

Tapailimme harvemmin kuin te, vain kerran kuukaudessa tai kahdessa (välimatkasta johtuen). Kun olimme erossa, olin rakastunut rakastumisen tunteeseen; ikävöin häntä ja uskoin olevani ihastunut tai jopa rakastunut. Sitten kun tapasimme, iski taas realismi enkä halunnutkaan olla hänen lähellään. Monet asiat hänessä ärsyttivät (sen lisäksi, etten pitänyt häntä haluttavana).

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Juuri näin. Sillon kun kemiat natsaa, ei alkuhuumassa pysty pitämään näppejä erossa toisesta. Ei suhdetta kannata väkisin pakottaa jos ei fyysistä kiinnostusta ole.