Tapailemani nainen ahdistuu läheisyydestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tyttöystäväsi seurustellut ennen sinua jonkun kanssa? Tiedätkö, millainen suhde heillä oli? Ties vaikka taustalla on jotakin traumoja ja hyväksikäyttöä. Minä käyttäydyin juuri noin miesten kanssa, kun olin eronnut väkivaltaisesta suhteesta.

Olen hänen ensimmäinen. Ei ole ennen seurustellut kenenkään kanssa tai sitten ei ole uskaltanut kertoa totuutta. Uskon kyllä, että hän on rehellinen asiasta. Olen kyllä huomannut, että hän vertaa itseään muihin. Minun eksääni, kavereihin, tuntemattomiin.

Siis hänkö oli 22-vuotias? Tiedätkö kun Suomessa on naisten piirissä painetta menettää neitsyys kovin aikasin. Jo yläasteiässä saa sellaisia kommentteja, että on jotain vikaa, jos ei pojat kiinnosta vielä seksimielessä. Lukioikäisenä voi kuulla ihan suoraan, että on säälittävä kun ei ole harrastanut seksiä. Ja sitten kun on nuori aikuinen, niin aika monella miehellä on odotus, että viimeistään neljän deitin jälkeen pitää saada "koeajaa". Sellaiselle naiselle, jolle tämä tällainen seksipainostus on ahdistavaa, varmaan tulee helposti tietynlainen muuri, josta on vaikea päästää irti, vaikka toisesta pitäisikin. Veikkaan, että häntä pelottaa, että jos vähänkin päästää lähelle, niin sitten automaattisesti odotetaan sitä seksiä, mihin hän ei ehkä vieläkään ole valmis. Saattaa myös hävetä sitä, että on kokematon, jos on saanut tällaista kommentointia osakseen.

Vierailija kirjoitti:

Omalta kohdaltani voin sanoa, että kun viettää paljon aikaa yksin, tulee araksi. Jopa toisen ihmisen viereen istuminen voi olla vaikeaa.

Lapsuudenperheessäni ei turhia halailtu. Omaa isääni ei isänsä koskaan ottanut syliin.

Lyhyissäkin suhteissa kosketus on aina minulla johtanut seksiin. Ei ole oikeastaan koskaan ollut vain rentoa istuskelua. Tämä on opittua. En ole koskaan aikuisiällä saanut aikaa olla toisen ihmisen vieressä, ihan vain olla.

Olen kokenut, että joku on aina halunnut minulta jotain. Yleensä sitten seksiä.

Ainoa kädestäpitäminen, jonka olen tuntenut lämpimäksi ja vastavuoroiseksi, on isovanhempieni ja omien lasteni.

Omien vanhempieni halaaminen on tuntunut rakkauden antamiselta ja heidän haavojensa paikkaamiselta.

Tämän lisäksi kosketusherkkyys, vääränlainen kosketus kutittaa tai tuntuu epämiellyttävältä. Harva ihminen osaa koskettaa oikein. Ärryn hipelöinnistä, vastaavasti liika kovakouraisuus sattuu. Tämä on ollut ongelma seksissäkin joidenkin kanssa.

Tämä voisi olla minun näppiksestä. Minunkin kohdallani asia on ikävä kyllä opittu. :(

Ap:lle en osaa neuvoja antaa. Jos tyttö ei ole ennen seurustellut, asia ei ole sama mitä minulla. Muuta kun ehkä yrittää jutella asiasta?

Miehillä saa olla ihan vapaasti omia ajatuksiaan siitä, milloin seksiä pitäisi saada. Kun pitää naisena kiinni omista rajoistaan, voi sitten päästä näkemään, miten mies käyttäytyy, kun ei saakaan heti haluamaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Eli ujon/varautuneen ei siis kannata edes yrittää ryhtyä suhteeseen, koska vaativat ehkä alkuun enemmän aikaa.

Hyvä tietää, näin olen vähän epäillytkin.

Miksi tapailisin ihmistä, joka ei koe minua kohtaan mitään seksuaalista, tai on niin estoinen, ettei seksiin kykene? Normaalejakin seurusteluehdokkaita on ihan riittävästi. Aika monelle halutuksi tulemisen kokemus on ihan ehdoton juttu parisuhteessa.

Se ettei heti pysty seksiin tai muuhun läheisyyteen ei tarkoita, ettei pystyisi koskaan.
Jos tärkeintä suhteessa on vain saada mahdollisimman nopeasti seksiä tai muuten suhde päättyy, se kertoo vain siitä, ettei millään muulla kuin seksillä ollut tälle ihmiselle väliä. Kyse ei ole ollut rakkaudesta. Ajattelen, että rakastuminen tapahtuu ennen muuta henkisellä tasolla, ei fyysisellä. Kun rakastuu ja on tosissaan toisen kanssa, silloin muutkin asiat ovat tärkeitä kuin se, kuinka nopeasti suhde etenee. Muutama kuukausi alkuvaikeuksia on aika vähän kun miettii, että kyseessä voi olla loppuelämän suhde.

Aloittaja vaikuttaa ihanalta, tuollaisia helmiä saisi olla enemmän.

Ei se nyt ihan niin mustavalkoisesti mene. Kyllä moni ihminen myös miettii että onko valmis suhteeseen joka näyttää heti alussa haasteelliselta ja jonka myöhemistä vaiheista ei oikein tiedä. Seksiä voi myöhemmin tulla tai sitten ei. Sitä ei voi tietää.

Kun ollaan vasta ihan tapailun alussa niin on aika luonnollista että moni ei ole välttämättä valmis heti katsomaan kaikkea vaikeimman kautta kun muunlaisiakin helpompia alkuja voi olla.

Toki on hienoa ja kunnioitettavaa kun jotkut siihen pystyvät mutta ei pidä tuomita jos ei halua jatkaa jos heti alku vaikuttaa hankalalta.

Pointtini nyt olikin että jos ei ole valmis katsomaan "vaikeaa ihmistä", se tarkoittaa ettei riittäviä tunteita häntä kohtaan ole. Tätä ei kyllä pysty kukaan kieltämään. Ihminen on valmis näkemään yllättävänkin paljon vaivaa ihmisen etten, johon on ihastunut/rakastunut. Se ei todellakaan kaadu siihen ettei seksiä saa helposti.

Tasapainoinen ja oman arvonsa ja omat rajansa tunteva ihminen ei luovu itselleen tärkeistä asioista siksi, että on mielestään rakastunut johonkin vastikään tapaamaansa ihmiseen. Näin toimivat lähinnä läheisriippuvaiset ja muut tunne-elämän häiriöistä kärsivät.

Ei kaiken tarvitsisi olla noin mustavalkoista. Kyllä ihminen joka toisesta välittää, on valmis tekemään kompromisseja. Ei tarvitse muuttaa itseään persoonana tai luopua kaikesta itselleen tärkeästä, mutta tosiasia on, että jos kestävän suhteen jonkun kanssa haluaa, niin joskus täytyy tulla vähän vastaan ja olla joskus epäitsekäs.

Minä voisin olla ap:n mainitsema nainen. Olen alle 30 v ja en ole koskaan seurustellut. Jännitän ihmisten tapaamista ja sosiaalisia tilanteita. On kiusattu ja ikäviä kokemuksia ihmisistä. Lisäksi olen ollut hyvin yksinäinen nuoresta alkaen. Näin itsekin olisin suhteessa hyvin ujo sekä muuten jännittäisin kaikkea. Tämä "tavallinen" jännitys on yleensä läsnä melkein aina. Sitten jos seurustelisin niin siihen liittyisi vielä se läheisyys. Itse en ole koskaan tottunut läheisyyteen. Tietysti vanhemmat ovat halanneet joskus, mutta muuten en ole muiden läheisyyteen mitenkään. Kiusaaminen huononsi itsetuntoani entisestään ja liittyi paljon ulkonäkööni sekä persoonaani. Olin muista se ruma ja muuten outo tyyppi. Näin varmasti suhteessa olisin vaikeuksissa tämän kaiken kanssa. Miettisin miten toinen näkee minut ja jaksaako edetä niin tavattoman hitaasti. Tuntuisi ikävältä toista kohtaan. Juuri se mielessä, että toinen menettäisi kiinnostuksen tai käsittäisi etten minä pidä hänestä tai sitten pitäisi minua jotenkin täysin huonona ja ikävänä, kun en pysty siihen mitä moni muu.

Lisäksi olen toisaalta tottunut olemaan niin kauan ja paljon yksin, että olisi aika erikoista jos toinen olisi seurassani niin paljon. Tämän lisäksi ajatus seksistä ahdistaa. En tiedä miten pystyn edes siihen. Läheisyys voisi olla ok jos unohtaisin omat vikani ja pystyisin olemaan rento. Kaipaan välillä läheisyyttä, mutta se on silti vaikea asia minulle Tässä varmaan asioita mitkä liittyvät myös ap:n tilanteeseen ja voivat olla syitä siihen, että toinen toimii niin. Hävettää kirjoittaa tätä kaikkea. Näin ei ole ihme etten itse olekaan suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin aikoinaan miehen kanssa, jonka tapasin nettideittipalstan kautta. Kirjoittelimme ja soittelimme pari kuukautta ennen kuin tapasimme livenä, ja kuvittelin jo olevani ihastunut häneen. Ensitapaamisella ensimmäinen reaktioni oli kuitenkin, että en pidä häntä ollenkaan puoleensavetävänä.

Ajattelin, että on liian pinnallista lopettaa tutustuminen pelkästään sen takia, koska hän oli kuitenkin niin mukava ja luotettava ja kaikin puolin hyvän oloinen ihminen.

Tapailimme harvemmin kuin te, vain kerran kuukaudessa tai kahdessa (välimatkasta johtuen). Kun olimme erossa, olin rakastunut rakastumisen tunteeseen; ikävöin häntä ja uskoin olevani ihastunut tai jopa rakastunut. Sitten kun tapasimme, iski taas realismi enkä halunnutkaan olla hänen lähellään. Monet asiat hänessä ärsyttivät (sen lisäksi, etten pitänyt häntä haluttavana).

Kokemuksesta oppineena suosittelen, että älkää yrittäkö väkisin tuosta kehittää parisuhdetta. Parisuhteen "honeymoon"-vaiheeseen kuuluu se, ettei toisesta pysty eikä halua pitää näppejään irti. Jos sitä ei ole, niin on turha yrittää.

Ei se aina mene näin. Itse kirjoitin jo yhden viestin kuinka olen sosiaalisia tilanteita jännittävä ja muuten ujo. Menneisyyden kokemukset vaikuttavat myös. Näin, vaikka kuinka pitäisin toisesta niin en vaan oikein osaa ja pysty välttämättä nopeasti tutustumaan ja ns heittäytymään suhteeseen. Joku tietysti tulkitsisi etten välitä tai ole kiinnostunut. Aina ei kuitenkaan ole siitä kyse. Pitäisi tietää sen ihmisen elämästä ja kokemuksista.

Vaikka on olo, etten malttaisi pitää näppejäni erossa toisesta, en halua mennä loppuun asti liian nopeasti. Koskettelua ja suutelua ja muuta hyväilyä ja läheisyyttä toki saa olla paljonkin. 

No, en tiedä miten reagoin, jos vielä joskus seurustelen. Tulin viimeisessä suhteessa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja henkisen väkivallan kohteeksi, joten reaktiot seuraavassa suhteessa voivat olla  mitä tahansa. 

jätä se lehmä 

"Voin sanoa suoraan, että munkin on pitänyt opetella parempana poikaystävänä olemista. Täytyy nyt vähän katella ja pohtia. Itellä ainaki tuli kevyempi olo viesteistä kun tajusin, että ei olla yksin näiden ongelmien kanssa."

Minusta sinä ap vaikutat mukavalta ihmiseltä. Ei ole mitään syytä soimata itseäsi. Olen itse ujo ja sosiaalisia tilanteita jännittävä nainen. Näin aloitus toi itsellekin monia asioita mieleen. Itsellä kiusaaminen liittyi niin paljon ulkonäköäni ja sisälsi seksuaalisuuteen liittyvää pilkkaa ja arvostelua niin on jäänyt sellainen epämukava mielikuva seksiin ja läheisyyteen. Tulee ne ikävät asiat aina mieleen ja koen olevani epämiellyttävä. Kirjoitin tänne ja pari viestiä joten päätän nyt tähän.

Minusta silti hyvä ketju muutenkin ja hyvä lukea muidenkin elämästä. Toivottavasti saatte puhuttua asioista. Kaikkea hyvää teille.

Olet sinä vätys, surkea mies! Ryhistäydy

Luiskaan vaan tuommoiset ahdistujat - ole Mies!

Älä oo nössö!

Aiempi seurustelukumppani ahdistui läheisyydestä, mies. Seksiä silti halusi kovasti. Ei kovin kivaa toiselle osapuolelle. 

Kalanraksut tarjouksessa, osta omasi