Lue keskustelun säännöt.
miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?
Miksi kaikki muuttuu niin väkinäiseksi ja harmaaksi ?
Kommentit (843)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on taikaa. Ihastuminen on taikaa.
Juu niin on. Siksi se ei enää niin kauheasti viehätäkään, kun tietää, että se on vain hetken kestävää. Sen jälkeen pitäisi osapuolten osata edetä suhteessa ja kypsyä, mutta monella homma lopahtaa pian alun taian jälkeen. Ilman sitä taikaa taitaisi olla väkeä paljon vähempi maapallolla.
Ajattelen, että se tunne on lahja. Usein on toki sydänsuruja ihmisillä. Tuskin on aikuista ihmistä, jonka sydän ei olisi särkynyt joskus. Mutta silti olen sitä mieltä, että se ihastumisen tunne on lahja elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän viinaa, niin kyllä alkaa se taika pikkuhiljaa löytymään.
Vanhana osaa nauttia elämän vivahteista.
Olen miettinyt joskus samaa ja tullut tulokseen että nuorempana oli aikaa enemmän ihmetellä esim.vuodenaikojen vaihtumista ja olla ulkona kavereiden kanssa. Samaten turvallisuuden tunne oli erilaista, oli vanhemmat jotka pitivät huolta. Nykyään elämä on oravanpyörässä elämistä, ehkä kesälomalla viimeisellä viikolla saattaa päästä samankaltaiseen tunnelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Missä iässä? En ole huomannut. 55 vuotta.
Sama täällä, 49v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas tuntuu että taika lisääntyy. Aloita meditaatio niin ymmärrät.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on taikaa. Ihastuminen on taikaa.
Ja sitten kun se rakkauden kohde vetäisee maton alta pettämällä luottamuksen täysin, tai pahimmillaan, vetäisemällä nokkaan, karisee taikuuden hiput. Tämän kun toistaa muutaman kerran niin alkaa taikuus olla vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se on luonnollinen aivojen ikääntymiseen liittyvä prosessi? Aivokemiaa ja mukautuvaa käytöstä?
Lapsilla ei ole aikuisen estoja. Teinit käyttäytyvät "tyhmästi", koska heidän syy-seuraus-suhde -alueensa aivoissa ei ole vielä valmis.
Toisinpäin siis aivomme oppivat supistamaan katsantokantamme omaan elämänpiiriimme sopivaksi? Ennakoivat, säästävät ns. turhalta vaivalta. Ja niinhän se on ollut fiksuakin, jonkun laumassa on täytynyt olla se syy-seuraus-suhteita miettivä ylläpitäjä, kun jälkikasvu tarvitsee tukea.
Sinänsä sääli, muistan lapsuuden fiilistelyt vaahteranlehdissä kahlaamisesta. Toisaalta tälleen lähes viisikymppisenä elämä on entistä mielekkäämpää ja täyteläisempää.
Nuorena ei ajatellut asioita niin pitkälle. Muisti ei myöskään ollut kuormittunut kaikenlaisella ikävällä. Jotain ihmistä se kaunis kumpupilvi saattaa muistuttaa ärsyttävästä tapahtumasta.
Voi olla lapsenomainen ja siltikin kyllästynyt, jumissa samalla videopelitasolla vuodesta toiseen.
Ja toisinaan lapsenomaisten ihmisten jänskättely kaikesta on vähän kuin teatteria muille, samaa kuin ihkut somepostaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu omasta asenteesta ja elämänilosta, häviääkö vai ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on taikaa. Ihastuminen on taikaa.
Ja sitten kun se rakkauden kohde vetäisee maton alta pettämällä luottamuksen täysin, tai pahimmillaan, vetäisemällä nokkaan, karisee taikuuden hiput. Tämän kun toistaa muutaman kerran niin alkaa taikuus olla vähissä.
Kylä ihan teininä jo huomasin, ettei se yksikin kohde ollut sitä, mitä toivoin ja tarvitsin. Enkä sen jälkeen luottanut ihmisiin. Mutta silti voi haaveilla, vaikka ei menettäisi todellisuudentajua.
Nuorena elin jonkinlaista kaksoiselämää: oli tylsempi todellisuus ja sitten mielikuvitusmaailma, jossa seurustelin mielikuvitusystävien kanssa. Aikuisena sitten ei ole ollut enää aikaa mielikuvitusystäville, kun piti ruveta keskittymään todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen 53v kirjoitti:
Näin se vaan on; Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta,langat jo harmaat ,lyö elon kultainen pirta-turhaan oi turhaan tartuin ma hetkehen kiinni,riemua ei tuo rattoisa seura, ei viini. SE on vaan 50 v jälkeen niin ,että alkaa se iloton ikä.Mitään ei enää odota,mikään ei enää sävähdytä,. Nuoruus on mennyt,alkaa vaan tämä harmaa ehtoo.Terveys heikkenee,keho rupsahtaa,tukka harmaantuu,iho veltostu.Väsyy jo asioiden ajattelustakin. Mutta näillä mennään...
Joo ja yhä useampi tuttu kuolee: opettajia, vanhemmat, pian työkavereita ja lapsuudenystäviäkin. Hautausmaalla alkaa olla yhä enemmän tuttuja.
Mutta niin kauan kun on elämää, on toivoakin. Siispä uusin rinnoin pää pystyyn ja kohti uusia seikkailuja!
Uudet rinnat piristää.
Asenteesta kiinni, jotkut tuntuu lopettavan elämisen tietyn iän jälkeen ja kuvittelevat etteivät saa enää tehdä samoja asioita mitä nuorempana.
Ite oon 41 ja viimese 5 v on olleet monin tavoin parasta aikaa elämässäni. Edelleen tulee vastaan kaikkea uutta ja jännää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettoman aikuisen elämä on vapaata, kiitän itseäni päätöksestä vielä haudassakin!!
Ei ole liiemmin taikaa elämässä. Ei sitä ollut kuin lapsena ja ehkä silloin kun tuli äidiksi. Nyt sitä elellään vähillä rahoilla. Kirppikseltä vaatteet ja kengät sun muut. Ystävätkin jäi kun muutettiin tänne korpeen.Jokapuolella on ympärillä metsää. Välillä nää maisematkin niin ärsyttää.
Ei ole elämän taika mihinkään hävinnyt. Joka syksy nautin vaahteroiden ruskasta ja etenkin nyt ,kun maailman meno on mitä on, olen aivan valtavan iloinen elämästämme rauhallisessa kotimaassamme
Kiitollisuus valtaa mielen päivittäiin, ei ole sotaa meillä ainakaan vielä, terveys on kohdillaan, voi lähteä joka päivä lenkille, palvelut pelaa ( kaupat kuskaa safkat kotiin).
Siinä on taikaa ,kun huomaa ettei mikään voisi olla paremmin näin 74 vuotiaana!
Minun mielestäni vain lisääntynyt. Miten ihmeellinen paikka tämä maailma onkaan. Miten ihmeellistä kaikki on kun alkaa miettimään.
Jotkut asiat eivät tietenkään niin säväytä, esim päivä Linnanmäellä ei saa enää onnesta sekaisin. Karkkipussin sijasta hyvä ruoka ystävien kanssa saa sydämen sykkyrälle. Jos se oli ennen hurja baari-ilta ja ikimuistoiset sekoilut, niin nyt se on jotain muuta.
Taika ei häviä, se muuttaa muotoaan.
N52
Vierailija kirjoitti:
Asenteesta kiinni, jotkut tuntuu lopettavan elämisen tietyn iän jälkeen ja kuvittelevat etteivät saa enää tehdä samoja asioita mitä nuorempana.
Ite oon 41 ja viimese 5 v on olleet monin tavoin parasta aikaa elämässäni. Edelleen tulee vastaan kaikkea uutta ja jännää.
Tämä. Asenne on se juttu, että löytää uusia taikahetkiä elämäänsä ja oppii nauttimaan niistä juuri sillä hetkellä elämässä: Minulla on kaikki hyvin juuri tällä hetkellä. Kauniita nuo värikkäät syksyn lehdet. Tuuli puhaltaa ja kuljen lehtisateessa. Onpa mukavaa.
Ei kannata jäädä haikailemaan niitä taikahetkiä, josta lapsena ja nuorena koki eikä olla pahoillaan siitä, ettei niistä enää koe enää samanlaista taikaa. Etsii uusia taikahetkiä, josta nyt saa fiiliksensä.
Nainen 53v kirjoitti:
Näin se vaan on; Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta,langat jo harmaat ,lyö elon kultainen pirta-turhaan oi turhaan tartuin ma hetkehen kiinni,riemua ei tuo rattoisa seura, ei viini. SE on vaan 50 v jälkeen niin ,että alkaa se iloton ikä.Mitään ei enää odota,mikään ei enää sävähdytä,. Nuoruus on mennyt,alkaa vaan tämä harmaa ehtoo.Terveys heikkenee,keho rupsahtaa,tukka harmaantuu,iho veltostu.Väsyy jo asioiden ajattelustakin. Mutta näillä mennään...
Onneks ei ole yhtään samoja fiiliksiä. Ulkonäkö voi rupsahtaa, mutta muuten on paljon kivaa elämässä vielä kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.
N52
Joo ja yhä useampi tuttu kuolee: opettajia, vanhemmat, pian työkavereita ja lapsuudenystäviäkin. Hautausmaalla alkaa olla yhä enemmän tuttuja.
Mutta niin kauan kun on elämää, on toivoakin. Siispä uusin rinnoin pää pystyyn ja kohti uusia seikkailuja!