miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Ne tutut joilla on lapsia, sanoo että olo ja mieli on vanha kun katsoo lastensa kasvavan.

Itse olen lapseton joten en tunne vanhenevani eikä tarvitse olla lasten tulevaisuudesta huolissaan tämän maapallon päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen tästä että moni kuvailee luontoa pelastuspaikaksi. Onko se oikeasti sellainen vai vain siksi että se on nyt muotia? Joka instatähti ja bloggaaja tuntuu olevan nyt yhtäkkiä NIIIIN luontoihminen. Mitenkähän käy parin vuoden päästä tai jopa aiemmin? Hyviä asioita pilataan tekemällä niistä mediaseksikkäitä muotijuttuja.

Itse olen aina rentoutunut metsässä...rasittava työviikko ja viikonloppuna kun mennyt vaikka marjaan,niin ah,että siellä sielu lepää ja rentoutuu...voi käydä kannonnokkaan istumaan ja syömään eväitä tai istua laavulle keittämään kahvit,mikä sen parempaa...itse nyt tulen iloiseksi aika pienestä,mutta ei puhdas metsä tietysti mikään pieni juttu ole...ei kaikkialla maailman kolkissa varmaan uskalla juoda vettä tunturipurosta tai syödä marjoja metsästä? Koiran kanssa metsälenkit myös tekee aina hyvää...jos oot ollu kiukkusella päällä ja meet metsälenkille,tulet sieltä paremmalla mielellä varmasti takaisin? Ei oo mulle mikään muotijuttu tosiaan :)

Mä en uskalla kun kaiken maailman hiippareita metsät täynnä, ja metsästysaikana saa olla varuillaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisko olla näin, ettei se enää ole vaan niin mukavaa ja huikeaa.

Ennen vuotta 2020 elämä oli mahtavaa ja iloista.

Nyt se on vaan yksinkertaisesti näin, että elämä on kuin eräs ruumiinosa.

Paikka, johon ei aurinko paista!

Forecan sääennustukset toteutuu(lupaa talvella eniten pakkasta ja kylmää viimaa, kesällä eniten sadetta ja vähiten lämpöä).

Polttoaine nousee 2,50/ltr, diesel 2,60/ltr ja jää pysyväksi.

Viinan/oluen nettitilaaminen loppuu.

Paskakin painaa enemmän kuin ennen jne

Miksi viinan ja oluen nettitilaaminen loppuu? Sehän on laillista.

Läheisiä alkaa kuolla ja tulee kaikenlaisia ikävyyksiä niihin kuolemiin, omiin sairauksiin, taloudelliseen pärjäämiseen ja työpaikan ongelmiin liittyen. Olihan se kivaa olla lapsi äidin hellässä hoivassa, harrastaa ja leikittää omaa koiraa ja kuvitella, miten elämä menisi myöhemminkin ihan hyvin. Ei mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Ne tutut joilla on lapsia, sanoo että olo ja mieli on vanha kun katsoo lastensa kasvavan.

Itse olen lapseton joten en tunne vanhenevani eikä tarvitse olla lasten tulevaisuudesta huolissaan tämän maapallon päällä.

Mulla taas toisinpäin, kun on noi muksut tossa ei tunne itse vanhenevansa. Oon päälle 48, eikä tunnu yhtään siltä. Kesällä muksujen kanssa uimassa, palloilemassa, pyöräilemässä, muutenkin perheenä touhutaan. Ei ehdi miettiä ikäänsä, töissä käyn ja kotona touhua myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne tutut joilla on lapsia, sanoo että olo ja mieli on vanha kun katsoo lastensa kasvavan.

Itse olen lapseton joten en tunne vanhenevani eikä tarvitse olla lasten tulevaisuudesta huolissaan tämän maapallon päällä.

Mulla taas toisinpäin, kun on noi muksut tossa ei tunne itse vanhenevansa. Oon päälle 48, eikä tunnu yhtään siltä. Kesällä muksujen kanssa uimassa, palloilemassa, pyöräilemässä, muutenkin perheenä touhutaan. Ei ehdi miettiä ikäänsä, töissä käyn ja kotona touhua myös.

Juu, minä en tiedä mitä edes teksin loppuelämälläni jos ei olisi lapsen elämää mitä seurailla ja kokea iloa sen kautta. Varmasti suruja myös, mutta se on elämää.

Kysymys on muutoksissa kehon tuottamissa impulsseisa, ärsykkeissä, jotka vanhempina saa erilaisen tulkinnan ( merkityksen).

Mielikuvitus, jos sitä ei ole tai se loppuu niin elämä muuttuu tylsän harmaaksi. Kannattaa myös sisustaa kämppä harmaaksi, unohtamatta beigeä ja valkoista, näin se mielikuvitus pääsee taas valloilleen..

Nainen 53v kirjoitti:

Näin se vaan on; Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta,langat jo harmaat ,lyö elon kultainen pirta-turhaan oi turhaan tartuin ma hetkehen kiinni,riemua ei tuo rattoisa seura, ei viini. SE on vaan 50 v jälkeen niin ,että alkaa se iloton ikä.Mitään ei enää odota,mikään ei enää sävähdytä,. Nuoruus on mennyt,alkaa vaan tämä harmaa ehtoo.Terveys heikkenee,keho rupsahtaa,tukka harmaantuu,iho veltostu.Väsyy jo asioiden ajattelustakin. Mutta näillä mennään...

Kuulostat kyllä tosi masentuneelta. Siihen on paljon erilaisia apukeinoja käytettävissä. Elämään pitää myös itse tehdä muutoksia, mutta alkaa voida paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Se on kun vanhaksi tulee niin maailma näyttää mustavalkoisesta kuin 50 luvun suomi elokuvat ja juonikin hidastempoista .

Eikä!

Mun päivät menee niin ettei perässä pysy! Vauhti vain kiihtyy ja koko ajan harmittaa kun ei ole enää kuin parikymmentä vuotta jäljellä! Tai 33v jos elän yhtä vanhaksi kuin mummoni (95v). Joka tapauksessa loppuu ihan kesken!

Värejä on miljoonia, juuri tänään haukoin henkeä kun ihmettelin aamuruskon kauneutta! Niin harvinaista harmaassa Suomessa! 

Ilmeisesti tämän ketjun aloittajalla ei ole vielä tarpeeksi iän tuomaa kokemusta kysyä tuollaisia. Toivon kaikille sellaisen elämän, että nauttii taianomaisesta elämästään eikä pohdi mitenkä elää vaan toimii sen mukaan kuinka sydän sanoo. Kunpa joulu olisi ainainen sanotaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen tästä että moni kuvailee luontoa pelastuspaikaksi. Onko se oikeasti sellainen vai vain siksi että se on nyt muotia? Joka instatähti ja bloggaaja tuntuu olevan nyt yhtäkkiä NIIIIN luontoihminen. Mitenkähän käy parin vuoden päästä tai jopa aiemmin? Hyviä asioita pilataan tekemällä niistä mediaseksikkäitä muotijuttuja.

Itse olen aina rentoutunut metsässä...rasittava työviikko ja viikonloppuna kun mennyt vaikka marjaan,niin ah,että siellä sielu lepää ja rentoutuu...voi käydä kannonnokkaan istumaan ja syömään eväitä tai istua laavulle keittämään kahvit,mikä sen parempaa...itse nyt tulen iloiseksi aika pienestä,mutta ei puhdas metsä tietysti mikään pieni juttu ole...ei kaikkialla maailman kolkissa varmaan uskalla juoda vettä tunturipurosta tai syödä marjoja metsästä? Koiran kanssa metsälenkit myös tekee aina hyvää...jos oot ollu kiukkusella päällä ja meet metsälenkille,tulet sieltä paremmalla mielellä varmasti takaisin? Ei oo mulle mikään muotijuttu tosiaan :)

Mä en uskalla kun kaiken maailman hiippareita metsät täynnä, ja metsästysaikana saa olla varuillaan.

Itse en ole kohdannut vielä ainuttakaan hiipparia :D metsästysaikaan en menekään kuin jonnekin merkityn luontopolun läheisyyteen

Se on sitä kun kaikki lapsellisuus katoaa ja tulee liikaa järkeä päähän. Ei enää uskalla ottaa riskejä samalla tavalla kuin nuorena ja sen takia ei sitten niitä kivojakaan seikkailuja pääse tapahtumaan. Eikä kroppakaan enää kestä kaikkea kuten nuorena. Mihinkään huvipuistolaitteisiinkaan ei enää pysty menemään eikä viinan juomisestakaan enää tuu kiva olo vaan ahdistus. Mutta kyllä ikääntymisessä paljon hyviäkin puolia on. Ei enää stressaa jonninjoutavia asioita, vaan ne stressin aiheet on ihan konkreettisia =D 

Esimerkiksi läheistensä ja omat terveysongelmat. Ja tavallaan kun niitä vaivoja tulee ja menee (koska suurin osa kuitenkin osataan nykyään hoitaa) niin osaa eri tavalla arvostaa ihan tavallista tylsää arkea missä ei tapahdu mitään. Ei tuu sellaista tylsistymistä enää ollenkaan kuten nuorena. 

Ei se taika maailmasta häviä, mutta ihminen vanhemmiten turtuu maailman ihmeellisyydelle.

Eräs vanhempi kerran kertoi jossain lehdessä yms. että hän oli käynyt etukäteen kävelemässä lapsensa koulumatkan yksin rauhalliseen tahtiin, että osaisi varata tarpeeksi aikaa, sitten kun lähtee lastaan kouluun saattamaan.

Mutta vaikka käveli kuinka rauhallisesti, hän ei osannut ottaa huomioon, että matkalla pysähdytään monta kertaa mm. ihmettelemään kukkia tai muurahaisten puuhia tai liikennevalojen piippausta.

Lapsenmieli katoaa iän myötä enemmän tai vähemmän. Niin kauan kun se pysyy niin pysyy myös se 'taikuus'.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenmieli katoaa iän myötä enemmän tai vähemmän. Niin kauan kun se pysyy niin pysyy myös se 'taikuus'.

Mulla se siis tais alkaa vasta vanhempana.

Mulla tulee joskus sellaisia "kohtauksia", että alan esimerkiksi katsella kuin eksyneenä turistina näitä puistoja tässä mun lähellä ja kaikkia niitä puita, kukkia ja istutuksia siellä. Ja sitten tajuan minkälaisessa paratiisissa oikein elän: "mä saan ASUA täällä! joku on tehnyt tämän kaiken ihan vain mulle nautittavaksi." Kun miettii miten ankeissa oloissa moni ihminen on elänyt tai elää koko elämänsä. Jossain kuivalla aavikolla tai suurkaupungin melskeessä kerjäämässä almuja. Ihminen turtuu niin hyviin kuin huonoihinkin asioihin. Sen takia rikkaatkin masentuu, kun ei ne rikkaudet enää jonkin ajan kuluttua tunnukaan samalta kuin alussa, ei saakaan enää kiksejä siitä leveästä elämästään. Pitää ihan tietoisesti harjoittaa kiitollisuutta. Tavallaan olisi hyvä, jos meilläkin olisi täällä sellainen kiitollisuuspäivä mikä Amerikassa on, että keräännytään yhteen vain olemaan kiitollisia kaikesta mitä meillä on ja luetellaan ne asiat ihan ääneen, jotta ne muistaisi taas edes päivän tai pari.

Aikuisena pitää itse ylläpitää sitä taikaa. Minulle kahden pienen lapsen äitinä taikaa on keinua pihalla kun lapset leikkivät hiekkalaatikolla, kuunnella musiikkia bussissa sateella, lukea kirjaa kahvilassa yms. Mikä vain missä voi unohtaa arjen tarpeet ja huolet on taianomaista. Myös lapsille elämysten tuottaminen piristää

Minulta on kahden viime vuoden aikana haihtunut halu matkustaa ,en voi oikein voi uskoa tätä ja äimistelen oman mieleni muutosta. Tapanamme on ollut säästää kaikki liikenevä raha matkusteluun,uutta reissua suunniteltu koko ajan. Nyt en viitsisi yhtä Hesan reissua edes tehdä. Niistäkin ennen nautin tosi paljon, ja suunnittelin ohjelmaa valmiiksi. Tympii ajatuskin ruuhkaisesta lentokentästä ja odottelusta ym ym. jos ulkomaille lähtisi.

Ei vaan kiinnosta. En halua olla tällainen nysväri.

Vierailija kirjoitti:

Minulta on kahden viime vuoden aikana haihtunut halu matkustaa ,en voi oikein voi uskoa tätä ja äimistelen oman mieleni muutosta. Tapanamme on ollut säästää kaikki liikenevä raha matkusteluun,uutta reissua suunniteltu koko ajan. Nyt en viitsisi yhtä Hesan reissua edes tehdä. Niistäkin ennen nautin tosi paljon, ja suunnittelin ohjelmaa valmiiksi. Tympii ajatuskin ruuhkaisesta lentokentästä ja odottelusta ym ym. jos ulkomaille lähtisi.

Ei vaan kiinnosta. En halua olla tällainen nysväri.

No mulla on vähän sama, että ei kiinnostaisi enää mennä edes keskustaan. Ennen tykkäsin mennä sinne ihan vaan katselemaan kauppojen ikkunoita. Nyt ei enää haluttaisi lähteä kotoota ollenkaan, lähinnä vaan ketuttaa se ettei saa olla vaan kotona, aina joutuu lähtemään töihin tai kauppaan tai muita asioita hoitelemaan. Haluaisin vain olla. Kotona. Sais vaan olla kotona.