Lue keskustelun säännöt.
Kysyttiinkö 70- ja 80-luvuilla työhaastatteluissa sitä, että oliko naimisissa vai ei?
26.07.2023 |
Minulla on vähän mielikuva, että tuohon aikaan erityisesti johtajan hommiin tai vastaaviin töihin oli ykkösasia se, että oli naimisissa ja perheellinen. Erityisesti jos vielä oli kovin konservatiivinen työ.
Monesti miehet taisivat valita sen kulissiliiton siksi, että ura etenisi.
Kommentit (30)
60- luvulla työnhakulomakkeessa kysyttiin vanhempien ammatit, sisarusten määrä, tietysti puoliso ammatteineen ja lapset mutta mulla ei silloin ollut.
Vielä 70- luvulla kysyttiin puolison ammattia. Ja työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyttiin onko raitis ja että milloin voi aloittaa. Sellaista kyseltiin hyväpalkkaisiin hommiin. 80-luvulla tosiaan mentiin vaan töihin.
Minulta on kysytty 2000-luvulla, ihan perustoimistohommiin hain.
Minulta kysyttiin 2000-luvullakin, kun olin yli kolmekymppinen, naimisissa ja kouluikäisten kaksosten äiti, että mikä ISÄNI oli ammatiltaan.
En kyllä ottanut tätä työpaikkaa sen jälkeen vakavissani.
Firma oli Jätekukko, Kuopio.
Terveisiä sinne!
2000-luvulla Juvan kunnassa kysyttiin, mikä mieheni on ammatiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastattelussa 80-luvulla sanottiin lopuksi "Näytätte olevan neiti-ihminen, onko mielestänne naisen paikka kotona?" :D Taisin nauraa sen verran aidosti että sain paikan.
Vierailija kirjoitti:
Minulta on kysytty 2000-luvulla, ihan perustoimistohommiin hain.
Minulta kysyttiin puolisoa, voisinko muuttaa kyseiselle paikkakunnalle ja suunnittelinko lapsia. Tämä vuonna 2000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut isommin haastatteluja, kaikille löytyi töitä. Täystyöllisyys oli, ihmeellinen vaihe Suomen historiassa.
Kyllä minusta kuuluu kysyä puolison ammatti ja työpaikka ja vaikka vanhempienkin! Se kertoo ihmisestä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä 70-80- ja vielä ainakin 90-luvulla kysyttiin vaikka minkälaisia asioita. Ei niihin kaikkiin kysymyksiin olisi edes tehnyt mieli vastata, mutta työnsaannin takia sitä vain yritti niellä tyhmät kysymykset ja olla niin kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Minulla on erikoinen sukunimi, ulkomaalainen. Olen kuitenkin supisuomalainen. Haastattelija kysyi minulta olenko muslimi. En ymmärrä mistä hän sai edes tuollaisen ajatuksen päähänsä.
Mielestäni ihmisiltä ei saa udella heidän uskontoaan.
Vastasin vain, että en ole muslimi. Sen enempää en uskontoa halunnut käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut isommin haastatteluja, kaikille löytyi töitä. Täystyöllisyys oli, ihmeellinen vaihe Suomen historiassa.
Kyllä ne oli ne työnhakulomakkeet tarjkoine kysymyksineen jotka edessä työhönottaja haastatteli. Tehtaissakin.
Nimeni on vähän erikoisempi, yksi työpaikka meni ohitse kun työhönottaja totesi mieheni olevan luottamusmiehenä tehdas äksässä. Eikä mieheni edes ollut mikään ääri-ihminen vaan maltillinen työehtosopimusten tuntija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulta kysyttiin 2000-luvullakin, kun olin yli kolmekymppinen, naimisissa ja kouluikäisten kaksosten äiti, että mikä ISÄNI oli ammatiltaan.
En kyllä ottanut tätä työpaikkaa sen jälkeen vakavissani.
Firma oli Jätekukko, Kuopio.
Terveisiä sinne!
Heh, saman firman haastattelussa tiedottaja kysyi minulta, kumpi on minulle tärkeämpi, perhe vai työ 😄
1990- luvulla löysin toimistosta paperin, mihin oli kirjoitettu minusta käsin muistiin tietoja; vanhempien ammatit, harrastuksiani. Kyselty ties mistä???
Tulin siis tähän töihin ja piti käyttää tämän minut töihinottaneen työpöytää, hän kesälomalla. Paperi oli kaiken epämääräisen postin joukossa, mikä piti siivota pöydältä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulta kysyttiin 2000-luvullakin, kun olin yli kolmekymppinen, naimisissa ja kouluikäisten kaksosten äiti, että mikä ISÄNI oli ammatiltaan.
En kyllä ottanut tätä työpaikkaa sen jälkeen vakavissani.
Firma oli Jätekukko, Kuopio.
Terveisiä sinne!
Minulta on kysytty isäni ammattia, kun 3-kymppisenä hain töitä 2000-luvulla. Työnantaja oli Nokia ja ihan asiantuntijatyötä hain. Perhesuhteista ei sen tarkemmin kyselty.
Kyllä kysyttiin ja kysyttiin myös mahdollisesti tulevista äitiyslomista. Niistä ei nykyään saa kysyä.
Puolison ammatti ja työpaikka kannattaa selvittää, mikäli on mitään mahdollisuutta, että puoliso saattaisi työskennellä kilpailevalla yrityksellä.
Hain nimismiehen kansliaan töihin 80-90 luvun taitteessa. Kysyttiin mitä vanhemmat tekevät ja onko kenelläkään rikosrekisteriä. Jännitin haastattelua paljon, joten näytin varmaan siltä, että salattavaa on ja puoli sukua vähintään on kriminaaleja. En muista mitä vastasin kun häkellyin tuimasta vihaisen oloisesta haastattelijamiehestä totaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Hain nimismiehen kansliaan töihin 80-90 luvun taitteessa. Kysyttiin mitä vanhemmat tekevät ja onko kenelläkään rikosrekisteriä. Jännitin haastattelua paljon, joten näytin varmaan siltä, että salattavaa on ja puoli sukua vähintään on kriminaaleja. En muista mitä vastasin kun häkellyin tuimasta vihaisen oloisesta haastattelijamiehestä totaalisesti.
Nykyisin ei varmaan tätä tarvitse tehdä kun turvallisuusselvitykset on varmaan tätä varten kehitetty.
Kaikissa paikoissa ei kysytty. Yhteen esimieshommaan muistan kun hain tentattiin kaikkia mahdollisia henk. kohtaisia asioita. Esim kysyttiin olenko ollut oikeudessa syytettynä tai olenko itse nostanut syytteen jollekin.
Minä hain 80-luvun alkupuolella vientisihteerin paikkaa. Kyllä haastattelussa kysyttiin perhesuhteet.