miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen tästä että moni kuvailee luontoa pelastuspaikaksi. Onko se oikeasti sellainen vai vain siksi että se on nyt muotia? Joka instatähti ja bloggaaja tuntuu olevan nyt yhtäkkiä NIIIIN luontoihminen. Mitenkähän käy parin vuoden päästä tai jopa aiemmin? Hyviä asioita pilataan tekemällä niistä mediaseksikkäitä muotijuttuja.

Ihminen on nykymaailmassa kauempana luonnosta kuin koskaan ennen. Eli se, että monet sieltä pelastuspaikan löytää tuskin on sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissoissa on taikaa.

Kerran ajattelin matkustaessani junalla Helsinkiin, että vetäsempä tuntien tirsat ja petasin jo penkkiäni mukavaksi ja suljinkin silmäni. Oli huljaistakin. Anasin kuitenkin oikean silmäni vähän ajan päästä ja näin näyn jota en ikinä unohda. Siellä istui nuoria kaksi, pari vissiinkin ja ne tuijottivat pojan sylissä, reisien päällä välissä jotain. katsoin, mitä? No selällään rellotti nukkua semmonen  15 cm pitkä kissanpentu ihan "raatona" takajalat sojottivat poikaanpäin, sitten oli maailman suloisin valkoinen massu, pikkuisen vaaleanpunainen ja sitten naama, suloinen punainen nenä kattoa kohden ja simmut ummessa.

pari vaan tuijotti kisua ihastuneena toisiinsa nojaten ja en pystynyt nukkumaan yhtään kun piti aina katsoa minunkin sitä vaaleanpunaista massua ja naamaa. Se  hetki, ja noiden ihmisten ihastunut tyyneys! Taikaa se oli.

Virtaava vesi, elävä tuli ja nukkuva vauva, niitä voi katsoa vaikka kuinka kauan.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena taian ylläpito vaatii duunia. Mä itse saan paljon värejä irti elämästä koska mä luon tilanteita ja olen nautiskelija, viipyilijä.

Mulla on omia pikku kikkoja ja tapahtumia, joilla tuon taikaa myös läheisten elämään. Jotkut pitää mua hupsuna höperönä, mutta toiset sitten taas arvostaa tätä mun "lapsenmielisyyttäni".

Oletteko kuulleet jo tonttujen tiukusten kilinää?

N50

En, mutta nyt lentää lörpöttelevät sorsaparvet yli ja se höpötys kuuluu sisälle, vaikka olisi ikkunat kiinni. Jaksaa naurattaa joka kerta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Itella kans, että "tänä vuonna otetaan kesästä kaikki irti". Sitten koko loma menee helleaallon takia selviytymistaisteluksi. Alan kääntyä syys-ihmiseksi.

Sama 😃

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena taian ylläpito vaatii duunia. Mä itse saan paljon värejä irti elämästä koska mä luon tilanteita ja olen nautiskelija, viipyilijä.

Mulla on omia pikku kikkoja ja tapahtumia, joilla tuon taikaa myös läheisten elämään. Jotkut pitää mua hupsuna höperönä, mutta toiset sitten taas arvostaa tätä mun "lapsenmielisyyttäni".

Oletteko kuulleet jo tonttujen tiukusten kilinää?

N50

En kuule tonttujen tiukusten kilinää, mutta ruokakaupassa olen jo nähnyt glögejä, joulumakeisia ja Julmustia.

Tonttujen tiukusia en ole kuullut sen jälkeen kun oma lapsi esitti tonttutanssia päiväkodissa. Noin 20 vuotta sitten. :)

Rakkaus on taikaa. Ihastuminen on taikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Olen nyt yli nelikymppinen ja vieläkin vuodenaikojen vaihtelut tuntuvat yhtä hyviltä kuin nuorena,kevään tulo ja vehreys,kun kaikki nupullaan ja kesän tulo,kesän lämpö ja vihreys,valoisuus ja syksyn ruska.... paitsi marraskuun pimeys on hieman alkanut vaivata,kaipaisi silloin enemmän valoa,nuorena sitä pimeyttä ei oikein huomannut   :)

Palstalla on jo muutamana vuonna toivottu "uutta perinnettä" loka-marraskuulle. Sellainen, joka ei olisi halloween-tyyppinen, vaan sopisi kaikille. Muistaakseni viine vuonna voitti joku pienen kiitospäivän tyyppinen ajatus, jossa porukka kokoontuisi yhteen syömään. Silti siihen kaivattiin jotain teemaa ympärille, mutta sitä ei vielä keksitty. Sen pitäisi sopia sekä maalle, että kaupunkiin, erityisesti kaupunkiin. Sellainen teema, että yksinäisetkin voisivat sitä viettää. Ideoita teemaan?

Jotkut kaupungit järjestää istujaisia torilla tai muualla ulkosalla, jonne kokoonnutaan syömään porukalla pitkien pöytien ääreen. Briteilläkin on joku vastaava tapa tai perinne. Mutta voisihan sellaista ajatella sisätiloihinkin. Joillakin uskovilla on jo sapattiateriaperinne.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on taikaa. Ihastuminen on taikaa.

Juu niin on. Siksi se ei enää niin kauheasti viehätäkään, kun tietää, että se on vain hetken kestävää. Sen jälkeen pitäisi osapuolten osata edetä suhteessa ja kypsyä, mutta monella homma lopahtaa pian alun taian jälkeen. Ilman sitä taikaa taitaisi olla väkeä paljon vähempi maapallolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena taian ylläpito vaatii duunia. Mä itse saan paljon värejä irti elämästä koska mä luon tilanteita ja olen nautiskelija, viipyilijä.

Mulla on omia pikku kikkoja ja tapahtumia, joilla tuon taikaa myös läheisten elämään. Jotkut pitää mua hupsuna höperönä, mutta toiset sitten taas arvostaa tätä mun "lapsenmielisyyttäni".

Oletteko kuulleet jo tonttujen tiukusten kilinää?

N50

En kuule tonttujen tiukusten kilinää, mutta ruokakaupassa olen jo nähnyt glögejä, joulumakeisia ja Julmustia.

Tonttujen tiukusia en ole kuullut sen jälkeen kun oma lapsi esitti tonttutanssia päiväkodissa. Noin 20 vuotta sitten. :)

Minä pidän tiukuja matkassa. Ennen kaikilla matkamiehillä oli kilisteet mukana. Perinteet kunniaan!

AP: ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Se on vähän sama kuin hihhulille kertoo, että ei kukaan koskaan taikatempusta vettä viiniksi muutanut tai muutakaan alkemiaa saanut oikeasti toteutettua.

Häviää se taika, jota ei koskaan ollutkaan kuin mielikuvituksessa. Ainakin itse elän mieluummin reaalitodellisuudessa kuin fantasiamaailmassa, vaikka tämä tylsempää onkin.

Aikuisiällä ei kannata uskoa taikauskoisten typeryyksiin, niin ei tule myöskään myöhemmin karua herätystä "taikamaailmasta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissoissa on taikaa.

Kerran ajattelin matkustaessani junalla Helsinkiin, että vetäsempä tuntien tirsat ja petasin jo penkkiäni mukavaksi ja suljinkin silmäni. Oli huljaistakin. Anasin kuitenkin oikean silmäni vähän ajan päästä ja näin näyn jota en ikinä unohda. Siellä istui nuoria kaksi, pari vissiinkin ja ne tuijottivat pojan sylissä, reisien päällä välissä jotain. katsoin, mitä? No selällään rellotti nukkua semmonen  15 cm pitkä kissanpentu ihan "raatona" takajalat sojottivat poikaanpäin, sitten oli maailman suloisin valkoinen massu, pikkuisen vaaleanpunainen ja sitten naama, suloinen punainen nenä kattoa kohden ja simmut ummessa.

pari vaan tuijotti kisua ihastuneena toisiinsa nojaten ja en pystynyt nukkumaan yhtään kun piti aina katsoa minunkin sitä vaaleanpunaista massua ja naamaa. Se  hetki, ja noiden ihmisten ihastunut tyyneys! Taikaa se oli.

Virtaava vesi, elävä tuli ja nukkuva vauva, niitä voi katsoa vaikka kuinka kauan.

totta. Ajattelinkin että se kissanpentu oli noiden eka vauveli :) Sen  pojan ilme oli hyvin hellä myös, ja samoin tytön. :D

Vierailija kirjoitti:

AP: ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Se on vähän sama kuin hihhulille kertoo, että ei kukaan koskaan taikatempusta vettä viiniksi muutanut tai muutakaan alkemiaa saanut oikeasti toteutettua.

Häviää se taika, jota ei koskaan ollutkaan kuin mielikuvituksessa. Ainakin itse elän mieluummin reaalitodellisuudessa kuin fantasiamaailmassa, vaikka tämä tylsempää onkin.

Aikuisiällä ei kannata uskoa taikauskoisten typeryyksiin, niin ei tule myöskään myöhemmin karua herätystä "taikamaailmasta".

Varo ettei kuoleman jälkeen tule karua herätystä taikamaailmaan :D

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole itsestä paljolti kiinni, miltä maailma näyttäytyy myöhemmällä iällä? 

Mieti, mikä teki siitä elämästä "taikaa" silloin nuorempana. Hanki sellaista taikaa lisää. Pukeudu värikkäämmin. Kokeile ja tee jotain uutta. Tai vanhaa, sitä, mitä joskus olet tehnyt.

Nuorenahan se taika säilyi muun muassa siksi, että moni asia oli uutta ja ennenkokematonta. Tuli onnistumisen kokemuksia ym. hyviä fiiliksiä.

Itse suorastaan "nuorruin", kun kyllästyin erään kerran siihen, kuinka lyhyen aikaa elektroniikka kestää ja aina pitää tietoja siirrellä uuteen laitteeseen, ja päätin lopulta siirtyä niin sanottuihin old school-metodeihin. "Vanhat hyvät ajat" suorastaan tulvivat mieleeni, kun raapustelen ruutuvihkoihini yms. vanhanaikaista.

Juu vanha musiikkki soimaan ja saman ajan puku ja ystävä kylään on taikaa:

Täysin eri mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Kyllä minä ainakin huomaan heti pienet vivahteet vuodenajoissa, esimerkiksi syksyn tai kevään tuoksu jota rakastan vieläkin. Kannattaa tutkia lääkärissä jos olet menettänyt hajuaistisi kokonaan.

Adhd ja taideala takaavat elinikäisen taian :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole itsestä paljolti kiinni, miltä maailma näyttäytyy myöhemmällä iällä? 

Mieti, mikä teki siitä elämästä "taikaa" silloin nuorempana. Hanki sellaista taikaa lisää. Pukeudu värikkäämmin. Kokeile ja tee jotain uutta. Tai vanhaa, sitä, mitä joskus olet tehnyt.

Nuorenahan se taika säilyi muun muassa siksi, että moni asia oli uutta ja ennenkokematonta. Tuli onnistumisen kokemuksia ym. hyviä fiiliksiä.

Itse suorastaan "nuorruin", kun kyllästyin erään kerran siihen, kuinka lyhyen aikaa elektroniikka kestää ja aina pitää tietoja siirrellä uuteen laitteeseen, ja päätin lopulta siirtyä niin sanottuihin old school-metodeihin. "Vanhat hyvät ajat" suorastaan tulvivat mieleeni, kun raapustelen ruutuvihkoihini yms. vanhanaikaista.

Juu vanha musiikkki soimaan ja saman ajan puku ja ystävä kylään on taikaa:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Jännää myös kysyä joltain ystävältä mistä aikakaudesta tykkää ja sitten laittaa kaikki siihen malliin. Mulla on usein vielä pukukin hänelle jo valmiina jos haluaa fiilistellä. Niitä saa kirpikseltä, pesee vaan ja silittää. Pakko ei ole pukeutua mutta saa jos hupittaa. Tää on ihanaa. Jos siis haluaa yllättä. Voi myös sopia yhdessä tietty teeman. Mikä vaan käy, vaikka avaruusaikakin, tai mikä maa vaan, teemaksi. Syksy on nyt tällaista aikaa, kimalteen ja kynttilöiden.

Eihän katoa... automaattisesti kaikilta. Voihan olla, että elämä mänttää välillä, mutta kun ei kadota sisintään, ihmetys ja kiitollisuus pienistäkin asioista on mahdollista.

Näin se vaan on; Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta,langat jo harmaat ,lyö elon kultainen pirta-turhaan oi turhaan tartuin ma hetkehen kiinni,riemua ei tuo rattoisa seura, ei viini. SE on vaan 50 v jälkeen niin ,että alkaa se iloton ikä.Mitään ei enää odota,mikään ei enää sävähdytä,. Nuoruus on mennyt,alkaa vaan tämä harmaa ehtoo.Terveys heikkenee,keho rupsahtaa,tukka harmaantuu,iho veltostu.Väsyy jo asioiden ajattelustakin. Mutta näillä mennään...

Se on kun vanhaksi tulee niin maailma näyttää mustavalkoisesta kuin 50 luvun suomi elokuvat ja juonikin hidastempoista .