miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entiset tunteet ovat tallella, mutta niiden edessä on harso. Mikään ei ole sen enempää hyvässä kuin pahassakaan yhtä viiltävää kuin nuorena.

Eniten harmittaa se, että nuorena seksuaalisuuteen liittyvä oli taianomaista ja jännittävää. Naisen paljas rinta oli jotain elämää suurempaa.

Nyt jäljellä ovat enää tissit. Ihan kivat, mukava silitellä, mutta taika on mennyt, liha on jäänyt.

Eli on kasvanut aikuiseksi ja tajunnut, että vaikka seksi on kivaa se ei tosiaan ole koko maailma? On se onni että en ole mies.

Mutta onhan se kiva tunne, kun pelkästään yksi vartalonosa saa aikaiseksi tunteen, joka auttaa irtautumaan jokapäiväisestä arjesta.

Työssä käyvät aikuiset ryyppäävät tilastojenkin mukaan aivan hirveästi. Syynä on tarve paeta todellisuutta. Siihen alkoholia parempi vaihtoehto on paljas rinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entiset tunteet ovat tallella, mutta niiden edessä on harso. Mikään ei ole sen enempää hyvässä kuin pahassakaan yhtä viiltävää kuin nuorena.

Eniten harmittaa se, että nuorena seksuaalisuuteen liittyvä oli taianomaista ja jännittävää. Naisen paljas rinta oli jotain elämää suurempaa.

Nyt jäljellä ovat enää tissit. Ihan kivat, mukava silitellä, mutta taika on mennyt, liha on jäänyt.

Eli on kasvanut aikuiseksi ja tajunnut, että vaikka seksi on kivaa se ei tosiaan ole koko maailma? On se onni että en ole mies.

Mutta onhan se kiva tunne, kun pelkästään yksi vartalonosa saa aikaiseksi tunteen, joka auttaa irtautumaan jokapäiväisestä arjesta.

Työssä käyvät aikuiset ryyppäävät tilastojenkin mukaan aivan hirveästi. Syynä on tarve paeta todellisuutta. Siihen alkoholia parempi vaihtoehto on paljas rinta.

Onko testot mitattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entiset tunteet ovat tallella, mutta niiden edessä on harso. Mikään ei ole sen enempää hyvässä kuin pahassakaan yhtä viiltävää kuin nuorena.

Eniten harmittaa se, että nuorena seksuaalisuuteen liittyvä oli taianomaista ja jännittävää. Naisen paljas rinta oli jotain elämää suurempaa.

Nyt jäljellä ovat enää tissit. Ihan kivat, mukava silitellä, mutta taika on mennyt, liha on jäänyt.

Eli on kasvanut aikuiseksi ja tajunnut, että vaikka seksi on kivaa se ei tosiaan ole koko maailma? On se onni että en ole mies.

Mutta onhan se kiva tunne, kun pelkästään yksi vartalonosa saa aikaiseksi tunteen, joka auttaa irtautumaan jokapäiväisestä arjesta.

Työssä käyvät aikuiset ryyppäävät tilastojenkin mukaan aivan hirveästi. Syynä on tarve paeta todellisuutta. Siihen alkoholia parempi vaihtoehto on paljas rinta.

On siinäkin motiivi seksille, irtautua arjesta. No, jokainen tyylillään. Jotku irtautuu netflixin tuijottamisella, jotku juoksulenkillä, alkoholilla... Ite lähtisin miettimään sitä, miksi arki on sellaista, josta tuntee tarvetta irtautua.

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta ei ole kaikille luvassa. Yhteiskunta ja media (lastensaduista alkaen) luovat ihmisille sellaista mielikuvaa, että rakkaus tavoittaa jokaisen jossain vaiheessa elämää. Viaton ensirakkaus ja rakkauden ensisuudelma jne. Se on harhaa. On paljon ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet edees ensisuudelmaa, eivät tavanneet ketään joka rakastaisi tai ketään jota rakastaa. Aivopesu maagisella rakkauden tailla on vain haitallista. Se tulee jos on tullakseen, mutta jokainen ihminen tässä maailmassa ei sitä kohtaa. Siispä sitä taikaa turhaan odottamalla ei kannata surra elämäänsä piloille.  Älä lupaa toisille sellaista, mitä et voi heille taata.

Rakkaus on kyllä lähes jokaisen tavoitettavissa, jos ei liian paha traumatisoituminen sitä estä. Sitä ei välttämättä kohtaa parisuhteen muodossa, mutta muilla tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Laskevat hormonitasot, aivojen elastisuuden katoaminen, endokrinologiset muutokset, jotka ovat havaittavissa verikokeissa. Luonto ei ole tarkoittanut meitä elämään yli 40-vuotiaiksi, vaan alkaa valmistella kohti väistämätöntä. Moni vanhus toteaa: on sitä aika täältä lähteäkin. Luonto puhuu, ei ihminen.

Kyllä luonto on tarkoittanut meidät elämään yli 40-vuotiaiksi. Joskus kivikaudella ihmisten KESKIMÄÄRÄINEN elinikä on ollut 35-40 vuotta, mutta se on johtunut valtavan suuresta lapsikuolleisuudesta. Valtaosa ei silloin selvinnyt edes teini-ikäiseksi, mikä tietenkin veti ihmisten keskimääräisen eliniän hurjasti alaspäin, mutta ne jotka selvisivät aikuiseksi saattoivat hyvinkin elää 70-vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen ja -pitkällä tähtäimellä- rakastaminen ovat ainoat keinot palauttaa taika elämään. Rakkauden kohteita on vaikka kuinka, kun ihmisellä on silmät nähdä ne.

Joskus taika katoaa elämän ankaruuden, arkipäivän kovuuden tähden. Silloin ei auta kuin "hetki" sinnitellä haastavissa olosuhteissa ja elättää taian mielikuvaa. Unelmoida, vaikka mikään ei todistaisi, että unelmajoskus toteutuu. Se auttaa sinua kuitenkin pääsemään yli vaikeimman ajan. Kun taas helpottaa, se on itsessään palkinto.

Rakkaus kukkasiin, puihin, järviin, elämään -kyllä. Rakkaus johonkin toiseen ihmiseen -ei. Turhaan rakkauteen ja turhaan toivoon rakkaudesta uskominen on yksi suurimmista epätoivon aiheuttajista ihmisillä. Iso osa ihmisistä ei koskaan kohtaa rakastavaa parisuhdetta ja vielä isompi osa kohtaa huonon parisuhteen, josta jää vain paha maku suuhun. Toisen ihmisen takana olevia asioita ei kannata laittaa oman onnensa ehdoksi.

Rakkaus on omanlaisensa fysiologisesti mitattavissa oleva tila ja omanlaisensa taika, mutta sen tavoittelu on aiheuttanut enemmän pahaa kuin hyvää. Jopa itsemurhia.

Kyllä rakkaus toiseen ihmiseen antaa paljon. Mutta on paljon virheellisiä käsityksiä ja odotuksia asian suhteen. Jos odottaa toiselta ihmiseltä jotain, tekee se asetelmasta epäedullisen kumpaakin osapuolta kohtaan, tai se jos laittaa toivon paremmasta huomisesta, paranemisesta tai mistä ikinä toisen ihmisen harteille

Rakkautta ei ole kaikille luvassa. Yhteiskunta ja media (lastensaduista alkaen) luovat ihmisille sellaista mielikuvaa, että rakkaus tavoittaa jokaisen jossain vaiheessa elämää. Viaton ensirakkaus ja rakkauden ensisuudelma jne. Se on harhaa. On paljon ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet edees ensisuudelmaa, eivät tavanneet ketään joka rakastaisi tai ketään jota rakastaa. Aivopesu maagisella rakkauden tailla on vain haitallista. Se tulee jos on tullakseen, mutta jokainen ihminen tässä maailmassa ei sitä kohtaa. Siispä sitä taikaa turhaan odottamalla ei kannata surra elämäänsä piloille.  Älä lupaa toisille sellaista, mitä et voi heille taata.

Kukaan aiempi kommentoija ei mielestäni sanonutkaan mitään tuollaista. Päin vastoin, rakkauden kohde voi olla janusein syytä ollakin joku muu kuin (tavoitellun) parisuhteen toinen osapuoli.

Ja todella, kyllä toista ihmistäkin on hyvä rakastaa - kunhan ei erehdy edellyttämään ja vaatimaan vastarakkautta.

Rakastaminen lisää onnellisuutta, rakkauden vaatiminen itselle vähentää sitä

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta ei ole kaikille luvassa. Yhteiskunta ja media (lastensaduista alkaen) luovat ihmisille sellaista mielikuvaa, että rakkaus tavoittaa jokaisen jossain vaiheessa elämää. Viaton ensirakkaus ja rakkauden ensisuudelma jne. Se on harhaa. On paljon ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet edees ensisuudelmaa, eivät tavanneet ketään joka rakastaisi tai ketään jota rakastaa. Aivopesu maagisella rakkauden tailla on vain haitallista. Se tulee jos on tullakseen, mutta jokainen ihminen tässä maailmassa ei sitä kohtaa. Siispä sitä taikaa turhaan odottamalla ei kannata surra elämäänsä piloille.  Älä lupaa toisille sellaista, mitä et voi heille taata.

Rakkaus on kyllä lähes jokaisen tavoitettavissa, jos ei liian paha traumatisoituminen sitä estä. Sitä ei välttämättä kohtaa parisuhteen muodossa, mutta muilla tavoilla.

Rakkaus on jokaisen saatavissa, jos vaan pystyy rakastamaan itse itseään. Se on se olennaisin rakkaussuhde.

Ja kun miettii etukäteen että ottaa kesästä kaiken irti niin lasten ja työnantajan ehdoilla se meni tämäkin kesä.

Terassilla tuli käytyä ehkä kahdesti, eipä löytynyt enempää sopivaa aikaa ja kallistakinkuin mikä.[/quote]

Ja aito taika löytyy terdeltä😂[/quote]

Samaa mäkin repesin! On pienet toiveet ja pienet ympyrät kyllä, jos terdekeikkojen vähyys on iso murhe!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta ei ole kaikille luvassa. Yhteiskunta ja media (lastensaduista alkaen) luovat ihmisille sellaista mielikuvaa, että rakkaus tavoittaa jokaisen jossain vaiheessa elämää. Viaton ensirakkaus ja rakkauden ensisuudelma jne. Se on harhaa. On paljon ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet edees ensisuudelmaa, eivät tavanneet ketään joka rakastaisi tai ketään jota rakastaa. Aivopesu maagisella rakkauden tailla on vain haitallista. Se tulee jos on tullakseen, mutta jokainen ihminen tässä maailmassa ei sitä kohtaa. Siispä sitä taikaa turhaan odottamalla ei kannata surra elämäänsä piloille.  Älä lupaa toisille sellaista, mitä et voi heille taata.

Rakkaus on kyllä lähes jokaisen tavoitettavissa, jos ei liian paha traumatisoituminen sitä estä. Sitä ei välttämättä kohtaa parisuhteen muodossa, mutta muilla tavoilla.

Tarkoittanet, että traumatisoituminen voi vaikuttaa ihmisen kykyyn rakastaa. Se taas, saako itse kokea jonkun rakastavan minua, ei välttämättäriipu mistään tuommoisesta. Se on aivan mysteeri ja kohtalonomaista, jääkö itse vaille tunnistettavaa rakkautta vai ei. Uskovana haluan uskoa, että Jumala on Rakkaus ja rakastaa jokaista. Elämän aikana siitä(kään) ei välttämättä tule näyttöä, ei konkreettisissa asioissa eikä tunnepuolen elämystasollakaan. Siksi usko onkin "uskoa ja luottamusta siihen, mitä toivotaan, ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy".

Taika ei välttämättä liity niinkään ikääntymiseen, vaan aivojen digi-ähkyyn. Taianomaisuuden kokeminen vaatii aistillisuutta ja kiireettömyyttä, ja jatkuva älypuhelinten äärellä roikkuminen on täysi vastakohta sille.

Toivon että tämä nykyinen hullutus päättyy joskus, ja palaamme leppoisiin 90-luvun jälkipuolen tunnelmiin.

Olen onnellinen siitä, että vaikka olen jo 36-vuotias, niin jaksan edelleen innostua asioista ja lapsenmielisyys on säilynyt (huom. joka on eri asia kuin lapsellisuus).

Vierailija kirjoitti:

Taika ei välttämättä liity niinkään ikääntymiseen, vaan aivojen digi-ähkyyn. Taianomaisuuden kokeminen vaatii aistillisuutta ja kiireettömyyttä, ja jatkuva älypuhelinten äärellä roikkuminen on täysi vastakohta sille.

Toivon että tämä nykyinen hullutus päättyy joskus, ja palaamme leppoisiin 90-luvun jälkipuolen tunnelmiin.

Yhtä lailla tämä ilmiö että keski-iässä kokeminen muuttuu on ollut jo antiikin Rooman säilyneissä kirjoituksissa, ei siis liittyne älypuhelimiin. Sellaisina aikoina kun on ollut kriisejä tai jos henkilö on elämäntilanteessa jossa jokapäiväinen selviytyminen on taistelua, ei toki ehdi tämmöisiä taian katoamisia miettiä. Mutta aina kun on ollut ihmisiä joilla on aikaa tällaisia miettiä, on myös koettu sitä ikävöintiä nuoruuden aikoihin kun kaikki oli uutta ja raikasta ja elon keskipäivä, keski-ikä on koettu ankeaksi tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Realiteetit tulevat tutuiksi ja monet asiat on nähty jo tuhannet kerrat. Huvittaa nuoret jotka ovat niin innoissaan jostain tavallisista pikkuasioista, koska niissä on heille vielä uutuudenviehätystä.

Onpa omituista, että nuorten innostuminen huvittaa. Tunnistatko oikeasti, mitä tunnet. Olisiko kyseessä suru pikemminkin, suru siitä, että ei pysty enää itse innostumaan.

Niinpä. Itselleni sekin on taianomaista, miten ikä vaikuttaa suhtautumiseen. Nuori intoilemassa pikkuasioista on inspiroivaa, niinhän sen juuri kuuluu mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

elämänkokemus. kun kaikki on nähty, kiinnostus hupenee. paitsi miehillä, jotka ei koskaan kasva aikuiseksi. korkeintaan 16v. tasolle, jonka jälkeen vain ruumis rapistuu. olisi kamalaa säilyttää lapsenomainen innostus joka asiasta. tai sitten olen vain kateellinen.  

"Kaikki on nähty." Tällaista kirjoittaa aina tyyppi, joka ei ole nähnyt oikein mitään. Olen 45, ja oikein harmittaa kun ei ole varaa tehdä enemmän juttuja, kuin mitä nyt.

Asenteesta se ankea luonne johtuu.

Minä olen 40 ja harmittaa, että jos hyvin menee, edessä on enää toiset 40v, sekin koko ajan rapistuvan kehon kanssa. Harmittaa, täällä olisi vielä niin hemmetisti tekemistä, kokemista ja nähtävää!

Uskon, että raha ja työnteko on omiaan tappamaan taian, ellei työ ole todellinen intohimo. Monelle burnout tekisi lopulta hyvää, koska oravanpyörästä tuntuu olevan muuten vaikeaa päästä pois.

Itselläni on koulut käymättä ja omaisuudet hankkimatta. Rahaa minulla ei juuri ole, mutta tunnen silti olevani hyvin rikas, koska todellisuuteni on taikaa täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Olen nyt yli nelikymppinen ja vieläkin vuodenaikojen vaihtelut tuntuvat yhtä hyviltä kuin nuorena,kevään tulo ja vehreys,kun kaikki nupullaan ja kesän tulo,kesän lämpö ja vihreys,valoisuus ja syksyn ruska.... paitsi marraskuun pimeys on hieman alkanut vaivata,kaipaisi silloin enemmän valoa,nuorena sitä pimeyttä ei oikein huomannut   :)

Lapsena ja vielä nuorena maailma tuntuu olevan täynnä rajattomia mahdollisuuksia ja samoin ne mitä voi itse toteuttaa.

Kun tulee aikuiseksi, elämän täyttävät velvollisuudet ja todellisuus.

Siis mikään "taika" ei varmaankaan katoa, vaan tunne oman elämän loputtomista/rajattomista mahdollisuuksista.

Mutta.. vaikka onkin totta että ehkä ei aivan kaikki vaihtoehdot ole jokaisella syntyessään niin toisaalta ei ole myöskään totta ne kaikki rajpotukset joita olemme itsellemme asettaneet. Oikeasti meillä on todella paljon mahdollisuuksia, mutta me emme hyödynnä niitä omien uskomuksiemme ja muiden ihmisten elämäntilanteiden ja mielipiteiden tähden.

Näin ainakin itse olen ajatellut.

Älä sulje liikaa mahdollisuuksia elämästäsi, niin elämä alkaa jälleen kiinnostaa. Pysähdy hetkeen. Lapsuus eletään hetkessä ja aikuisuus usein murehtien.

Lasten seurassa sitä itsekin syttyy elämälle, eikö totta? Lapsilla on hämmästyttävä kyky tutkia, olla utelias, elää hetkessä, nauttia ja olla oma aito itsensä.

*rajoitukset

Vierailija kirjoitti:

Mulle rakkaimpia muistoja on lapsuuden joulun aika. Asuimme pikkukaupungissa ja kouluni sijaitsi sen keskustassa. Koulussa meillä oli kaikki joulukuun juhlia: pikkujoulut, itsenäisyyspäiväjuhla, kynttiläkulkue hautausmaalle (koko koulu siis kulki palavat hautakynttilät kädessä viemään ne sankarihaudoille, oli upea näky) ja vielä joulujuhlat, joihin esitystä harjoiteltiin paljon. Kotona meillä oli joka puolella tonttuja ja kynttilät lepattivat pöydällä. Kuusi haettiin metsästä ja koristeltiin pari päivää ennen aattoa. Kuuntelin joululauluja itsekseni usein, vaikka olin vasta pikkutyttö. Joulukalenterin luukku tuli avattua joka aamu ja yhtenä jouluna sain lelujoulukalenterin ja se oli suurin aarre.

Mutta mitä se on nykyään. Havahdun yhtäkkiä että ei hemmetti joulu on pian ja lahjat vielä hankkimatta! Lapsilla on joulukalenterit, joita he eivät meinaa muistaa edes avata. Koulussa ei ole mitään kunnollista joulujuhla eikä lapsilla oman luokan esitystä. Hautausmaalla kun mennään käymään niin lapset vaan valittavat kun on kylmä ja mennään jo kotiin. Joululauluja kuunnellaan, koska mä pakotan heidät kuuntelemaan. Mutta vaikka kuinka yritän luoda kotiini sitä ihanaa joulun tunnelmaa mitä lapsuudessa oli, tuntuu että en vaan saa sitä. Se taika puuttuu.

Ja mulla on ihanat ja kiltit lapset, mutta en tiedä onko nykypäivän lapsilla elämässä jo niin paljon virikkeitä, että se joulun tunnelmasta nauttiminen jää väliin.

Minä sanoisin kanssa, että rauhoittumista tarvitaan sekä sen hyväksymistä, että ehkä se joulu ei olekaan niille lapsille yhtä tärkeä kuin sinulle. Nauti sinä joulusta sellaisena kuin haluat sen olevan. Ei yhtään mitään ylimääräistä tekemistä, ja joululahjoja voi ostaa pitkin vuotta eikä jättää viimeiseen hetkeen. Itselläni ei ole omaa perhettä, mutta on 20 henkeä, joille pitää hankkia joululahjat ja lähettää ne vielä ympäri maailmaa. Koska joulu on minulle rakas, hoidan nämä lahjat ja lähettämiset mieluiten lokakuun loppuun mennessä.

Älä suorita joulua sellaiseksi kuin muistat sen. Lapsesi nimittäin todennäköisesti muistavat myöhemmin äidin, joka oli joka joulu hirveän kireä ja kauhealla tohinalla teki joulua, että olisi mukavaa ja mieleistä, mutta se mukavuus meni siihen hampaat kiristyneinä suorittamiseen.

Sitä vaan jossain vaiheessa läjähtää kaikki se elämän karuus päin naamaa ja tajuaa, että tämähän onkin vaan tällaista koko touhu. Kaikessa säilyy sellainen lapsenomainen into ja kiinnostus niin kauan kun sitä ei ole vielä päässyt kokemaan.