miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Miksi nostat vanhoja ketjuja?

Kaikki värit elämästä kadonnut ja maailma tilanne aivan kauhea mikä lisää tuskaa.

Se häviää, ellei oman asenteensa eteen tee työtä. Ja ellei uskalla elää niinkuin itse haluaa. Kuuntele rohkeasti sydäntäsi elämän isoissa ratkaisuissa (esim. mille alalle haluat, lapsellisuus/lapsettomuus, asuinpaikka ja asumisen tapa) ja taika säilyy. N56

Minulla maailma muuttui harmaaksi kaihin takia. Tämä kuulostaa mainokselta mutta on totta: kaihileikkaus palautti värit ja elämä sujuu muutenkin vähän helpommin, kun näkee paremmin.

Ei multa ainakaan ole hävinnyt. Koen edelleen samanlaista ihmetystä ja iloa kuin lapsena/nuorena. Esim. joulut tuntuu taianomaisilta, kauniissa luonnossa tunnen suurta liikutusta ja melkein pyhyyden tunnetta. Mieheeni olen edelleen ihmeen rakastunut ja koen värinää ja taikaa siinä, kun saan häntä koskettaa ja suudella.

Ehkä se on sitten luonne tai persoonakysymys, toisilla se taika säilyy ja toisilla ei. Olen kyllä muutenkin herkkä emotionaalisesti ja kova tunnelmoija, aistin herkästi erilaisia fiiliksiä. Hyvässä ja pahassa, tulee toki myös surun ja pelon tunteet joskus helposti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nostat vanhoja ketjuja?

"Miksi nostat vanhoja ketjuja?"

Miksi ei? Jos aloitus on mielenkiintoinen eikä mitenkään aikaan sidottu. Älä itse vastaa jos ärsyttää, siirry toiseen ketjuun. Uuteen. Minusta tämä on kiinnostavampi pohtia kuin  monet turhanpäiväiset tai suorastaan i*dioottimaiset mitä palstalla on. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Ei multa ainakaan ole hävinnyt. Koen edelleen samanlaista ihmetystä ja iloa kuin lapsena/nuorena. Esim. joulut tuntuu taianomaisilta, kauniissa luonnossa tunnen suurta liikutusta ja melkein pyhyyden tunnetta. Mieheeni olen edelleen ihmeen rakastunut ja koen värinää ja taikaa siinä, kun saan häntä koskettaa ja suudella.

Ehkä se on sitten luonne tai persoonakysymys, toisilla se taika säilyy ja toisilla ei. Olen kyllä muutenkin herkkä emotionaalisesti ja kova tunnelmoija, aistin herkästi erilaisia fiiliksiä. Hyvässä ja pahassa, tulee toki myös surun ja pelon tunteet joskus helposti.

Tämä olisi voinut olla minun kirjoittama ja ikää on jo 55.

1. Nuorena kaikki on uutta ja jännää. Elämä tuntuu ikuisesti jatkuvalta seikkailulta.

2. Rakkaus tuntuu nuorena vahvemmalta, kuten myös onnistumiset ja pettymykset. Voisiko olla niin, että dopamiinipalkinnot vähenevät iän myötä?

3. Nuorena meitä johtaa idealismi ja usko siihen, että isojakin asioita voidaan muuttaa.

4. Emme näe nuorena maailman- ja ihmisten pahuutta ja laskelmallisuutta selkeästi. Aikuiset ja meitä vanhemmat ovat "tiedollisia auktoriteettejä" joiden näkemystä arvostetaan eikä ehkä samalla tavalla osata kyseenalaistaa, että niissäkin saattaa olla perin itsekkäitä tarkoitusperiä?

Näistä syistä se taika katoaa ja muuttuu yhä selkeämmäksi ajatukseksi siitä, että elämä on sellaista kuin sen itse itsellemme teemme.

Ehkä aivojen neuroniverkostossa synapsit juuttuu liiaksi kulkemaan samoja reittejä, eikä monilla "mikään" sitten enää aiheuta niitä taianomaisen oivalluksen ja muiden elämysten hetkiä kuin silloin, kun asiat oli vielä uusia. Onneksi aivot ovat myös neuroplastiset ja reitit myös uudistuukin.

Itse jossain vaiheessa havahduin siihen, että ainakin minun täytyy ihan tietoisesti jatkaa mielessäni asioiden hämmästelemistä, jotta pysyisi sellainen tietty uteliaisuus yllä. Ajatella, miten kaarnakerros on muodostunut ja miltä se tuntuukaan! Mitkä sen tehtävät on ja mitä värejä käyttäisin, jos maalaisin sen paperille. Kun pienet arki-ihmeet yhdistyy siihen kokonaisuuden hahmottumiseen joka (yleensä?) kypsemmällä iällä alkaa tapahtumaan, ne voi saada jopa vielä aiempaa enemmän painoarvoa. Mitä kaikkea tässä lähellä onkaan, joka pitää elämää yllä ja jatkaa sykkimistään, vaikka maailmalla kuohuu ja omakin tulevaisuus on kysymysmerkki.

Luulisin että niin käy silloin jos tekee jatkuvasti elämässään valintoja siihen harmaaseen suuntaan,  miten "pitäisi tehdä". Sen sijaan, että valitsisi tehdä ja ajatella asioita sen mukaan, mitä sydän sanoo ja mikä tuottaa aitoa iloa ja tuntuu merkitykselliseltä. Eli suosittelen tutustumaan itseen ja oppimaan mikä on itselle aidosti tärkeää ja järjestämään elämänsä ja ajatuksensa sen mukaan.

- minkään lajin mikään uusi musikki on ihan karmeaa

-mitään hyviä, järkeviä ja edes vähön käsikirjoittuja elokuvia ei enää tehdä

-lapsille ei tehdä enää yhtään mitään kiva ja mielukuvitusta kehittävää satuja tai ohjelmia

-uusia tuttavuuksia ei voi/jaksa kuunnella eikä halua tutustua

-matkailusta on kadonnut seikkailu ja kaikki paikat on täysin pilalla

-ravintoloissa saa ylikallista ruokaa jota voin tehdä kotona paremmin

-baarissa ei viitsi käydä päivällä eikä illallakaan

-yhden viinupullon juomisesta menee 2 päivää  ihan toipuessa

-asiakaspalvelijat ei yleensä tiedä mistään mitään , missään

Niinhän se tahtoo olla. Ei ole paljon puhuttavaa puolison kanssa. Ei fyysistä kanssakäymistä. Ikääntymisessä ei oikeinole hyviä puolia.Varmaan hyvät ihmissuhteet tekisivät vanhemmankin elämästä mukavampaa.

Koska kun ikää tulee ihminen huomaa miten moraalittomassa yhteiskunnassa me eletään ja miten meille on valehdeltu. Sisäpiiriläiset ovatkin pelaneet kaiken omaan pussinsa. Huomannut, että jos sain jotakin niin heti oltiin kärkkymässä, että miten tuolta voisi saada tuon vähänkin otettua pois. Olin köyhä, pienituloinen työläinen niin virkakunta yritti heti ottaa minulta lapsia pois ja kyttää kotia, että onko asiat kuten he haluaa ja onko minulla jotakin liikaa tai liian vähän. Vapaus olikin täysi valhe. Siitäkin valehdeltiin, että Suomessa kaikilla on samat mahdolisuudet kun on ilmainen koulutus. Ei todellakaan ole, työpaikat menevät kaverisuhteiden mukaan sisäpiireissä ja jos joku asia vaatii selvittelyä niin siinäkin suositaan kaverisuhteita ja toiminta voi olla hyvinkin moraalitonta. Äitinä jouduin melko pian lähes orjan asemaan kaikkea arvostellaan ja vähätellään koko ajan. Synnytyskään ei kuulemma ole mikään saavutus. Ihmiset on toksisia, kiusaavia ja henksisesti väkivaltaisia lähes jatkuvasti suomessa eli olen tulkinnut että tää on onnellisin kiusaaja persoonille, jotka noissa hyväli ja hyväsisko kerhoissaan hyötyy itse eniten. Jättävät ulkopuolelle jokaisen jonka kokevat ns uhkaksi tai kilpailijaksi työpaikoista. Käyt kouluja mutta saat pelkkiä murusia ja apulaisen paikkoja. Että kyllä tässä on huomattu ketkä hyötyi eniten ja miten. 

Vastaan edelleen samalla tavalla kuin maaliskuussa. Kopioin vastaukseni edelliseltä sivulta:

Olen 63 eikä se taika ole mihinkään hävinnyt. Maailma on hieno paikka,  elämä on upeaa. Voi opiskella uusia kiinnostavia asioita, tutustua vieraisiin kieliin ja kulttuureihin, reissata ympäriinsä. Hienointa on että saa katsoa lastenlasten iloa siitä mitä kaikkea hienoa on olemassa ja jakaa heille sitä kaikkea hienoa mitä itse olen jo saanut kokea.

Piakkoin pääsen eläkkeelle ja meininki vain paranee. Voin koluta matkailuautolla pitkin Eurooppaa ihan niin paljon kuin huvittaa ja malttaa olla erossa niistä lapsenlapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nostat vanhoja ketjuja?

"Miksi nostat vanhoja ketjuja?"

Miksi ei? Jos aloitus on mielenkiintoinen eikä mitenkään aikaan sidottu. Älä itse vastaa jos ärsyttää, siirry toiseen ketjuun. Uuteen. Minusta tämä on kiinnostavampi pohtia kuin  monet turhanpäiväiset tai suorastaan i*dioottimaiset mitä palstalla on. Eri.

Toisinaan myös tämän palstan ylläpito nostaa vanhoja keskusteluja esiin. Ainakin läppärillä käyttäessä palstan oikeassa reunassa näkyy uusimpia keskusteluja ja niiden joukossa myös näitä satunnaisia vanhoja. Jos aihe vaikuttaa kiinnostavalta, ei välttämättä tule katsotuksi niin tarkkaan milloin viimeinen kommentti on jätetty.

Vierailija kirjoitti:

Sen kun tietäisi ja osaisi korjata. Kaikki ihanat muistot on lapsuudesta.

Ei pidä paikkaans  kaikkien kohdalla.  Kun lapset lähti kotoa omilleen niin sitten  jatkettin mihin nuorena jäätiin. Käydään tansseissa matkustellaan, laitetaan itsemme kynttilä illallisia ja sitten seksilelujen kanssa sänkyyn.   Meidän taika ei ole kadonnut minnekään.  Lapsetkin tyytyväisiä että humpataan ja matkustellaan.  Monillakin itsestä kiinni.  Tietysti jos sairaudet jotenkin rajoittaa.  

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se tahtoo olla. Ei ole paljon puhuttavaa puolison kanssa. Ei fyysistä kanssakäymistä. Ikääntymisessä ei oikeinole hyviä puolia.Varmaan hyvät ihmissuhteet tekisivät vanhemmankin elämästä mukavampaa.

Jos oman kanssa sekoilu mahtuu puulta niin kokeilkaa ryhmäseksiä tai menkää vieraisiin. Tämä elämä on lyhyt toisiaan vaan naama kurtussa katsella. 😂😂😂😂

Kyllä aloittaja on valitettavasti niin oikeassa. tasapaksua, harmaata, väsynyttä on elo näin viiskymppisellä pääasiassa. Voi vain muistaa sitä kun vielä 20-vuottakin sitten elämä sai innosta hihkuen juoksemaan kohti kaikkea mielenkiintoista ja mahtavaa. Luonto on se asia josta vielä saan jotain lohtua ja iloa. Ihmiskarkelot eivät enää paljoakaan anna

Juuri olin viikonloppuna  suolla ja ihailin tupasvilloja. Ihan kun taikamaailmassa olisin ollut, niin haltioitunut olin. Sitten tulin takaisin kotiin junalla, jossa kaksi nuorta naisenalkua veteli nuuskaa ja piti jalkoja penkeillä jutellen viikonlopun ryyppäämisistään. Tuli kaipuu takaisin sinne suolle. 

Mielikuvituksen puute. Minun elämä ei ole väritöntä ja tylsää vaikka näyttää ja on näyttänyt muille siltä vuosia. Olen ihan onnellinen.