No nyt on todella onnistunut omavaraiseläjäperhe, 8 lasta keskellä metsää ja kaikki toimii silti kuin Strömsöössä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on ihan äärimmilleen romantisoituja juttuja. Noi teinilapset näyttää onnettomilta, asuvat metsänkeskellä ilman mitään ja aivan varmasti vahtivat pienempiä kun vanhemmilla niin paljon hommia ja joutuvat itsekkin osallistumaan. Tästä jäi päällimmäisenä tunne, että tämän äidin unelmaa tässä toteutetaan ei kenenkään muun. 

En koskaan haluaisi elää elämää, jossa ei olisi vapaata koskaan ja haisisin lampaan kakalta. Hyi. 

Erikoinen tulkinta positiivisesta artikkelista. Oletko jotenkin synkkämielinen?

Aika realistinen näkemys. Harva haluaa takaisin 50-luvulle, elämä on nykyään helppoa ja mukavaa.

Minä taas en halua syödä markettien monta päivää vanhoja tuoretuotteita, mistä lienee tulevat. Ei se mitään 50-luvulle paluuta ole, jos haluaa kasvattaa omat juurekset ja vihannekset, hedelmät ja potut. Se on terveen ravinnon syömistä. Mutta kukin tavallaan. 

Googlaa Irina Björklundin kuva niin näet mitä luomuruuan ja omien paskajuuresten syöminen tekee terveydelle. Miten ihmiset voi olla näin sekasin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nää höpinät joissa peilataan omaan epäonnistuneeseen lapsuuteen "vastaavissa" oloissa. Se nyt vaan onneksi on niin, että vaikka teillä on lapsuus mennyt persettä maalla, aika monella näin ei onneksi kuitenkaan ole ollut.

Hämmentäviä kommentteja. Ei "uskota" että artikkelin elämä olisi aitoa. Ajatellaan että kaikki on oikeasti päin persettä mutta silti jostain syystä tehty tällainen positiivinen juttu? Tämä nyt kertoo enemmän kommentoijista itsestään.

Kaksi perhettä ei rakenna samaa todellisuutta vaikka puitteet olisivat identtiset. Se riippuu niin siitä mitä oikeasti haluaa, miten asioihin suhtautuu, minkälaisia persoonallisuuksia on jne. jne. Artikkelin äidistä saa sen kuvan että pystyisi rakentamaan kodin olosuhteisiin kuin olosuhteisiin. Monesta kommentoijasta ei selvästi ole tähän, ja sekin on ihan ymmärrettävää.

Mutta jos kaikki on niin hyvin ja hienoa, miksi tässäkin jutussa ainoa joka saa sanoa mitään on perheen äiti?

Olisitko kaivannut syvähaastattelun jokaiselta erikseen? Vai olisiko muutama #ihankivaa kommentti riittänyt? Ehkä ei? Olisi pitänyt haastatella vielä isän veljen kaimatkin että olisi löydetty joku joka sanoo että ihan on haitarista kaikki eikä kenelläkään kivaa, sitten olisit ollut tyytyväinen.

On se uskomatonta tämä suomalaisen kykenemättömyys uskoa ja haluta hyvää toisille.

Tuo äiti nyt jutun perusteella on se, joka tekee työt sen eteen että ovat noin omavaraisia. Mitä mielenkiintoa olisi haastatella isää, joka jutun perusteella viettää todella paljon aikaa töissä, kuten kuka tahansa muukin perheenisä? Ja vanhemmat lapset joutuisivat taatusti 8-lapsisessa perheessä osallistumaan pienempien vahtimiseen tai vaikka tiskaamiseen ihan riippumatta siitä asuvatko maalla vai kaupungissa. Siksi juuri tuo äiti on se jolta jutun lukija saa kiinnostavimmat kommentit.

Tietenkin äiti jutun perusteella tekee kaiken, kun se äiti on ainoa joka pääsee ääneen. Eikä minusta ole, eikä pidä olla, itsestäänselvyys, että isä tekee pitkää päivää töissä, että äiti voi puuhastella puutarhassa.

Miten se muuttaisi tilannetta jos isä tekisi pitkää päivää sen takia että äiti voi juoksennella ympäri kaupunkia touhuamassa pikku-Liinan ja Kalle-pojan jalkapallomyyjäisten parissa tai näyttäytymässä uusimman taidegallerian avajaisissa? Luuletko että kahdeksan lapsen äiti olisi töissä vaikka asuisi Helsingin keskustassa?

Miksi nämä kaupunkilaisäidit eivät näe syytä hehkuttaa iloaan ja onneaan iltapäivälehdissä?

Muuttuuko se peruna jotenkin maagisesti paremmaksi, kun se on itse kasvatettu. En osaa maalata parempaa taulua kuin ammattimainen taiteilija enkä hoitaa sairasta paremmin kuin koulutettu sairaanhoitaja, miten osaisin kasvattaa paremman perunan kuin ammattimainen viljelijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nää höpinät joissa peilataan omaan epäonnistuneeseen lapsuuteen "vastaavissa" oloissa. Se nyt vaan onneksi on niin, että vaikka teillä on lapsuus mennyt persettä maalla, aika monella näin ei onneksi kuitenkaan ole ollut.

Hämmentäviä kommentteja. Ei "uskota" että artikkelin elämä olisi aitoa. Ajatellaan että kaikki on oikeasti päin persettä mutta silti jostain syystä tehty tällainen positiivinen juttu? Tämä nyt kertoo enemmän kommentoijista itsestään.

Kaksi perhettä ei rakenna samaa todellisuutta vaikka puitteet olisivat identtiset. Se riippuu niin siitä mitä oikeasti haluaa, miten asioihin suhtautuu, minkälaisia persoonallisuuksia on jne. jne. Artikkelin äidistä saa sen kuvan että pystyisi rakentamaan kodin olosuhteisiin kuin olosuhteisiin. Monesta kommentoijasta ei selvästi ole tähän, ja sekin on ihan ymmärrettävää.

Artikkelin äiti on kuvista päätellen rakentanut kodin aika kovalla rahalla ja sinänsä koko juttu on hieman harhaan johtava.

En ymmärrä mitä tässä jutussa niin kovasti hehkutetaan, maatilan emännällä on paljon lapsia ja leikkii jonkinlaista omavaraisuutta, vaikka takana onkin miehen ja tämän veljen ilmeisesti hyvin toimeentuleva tila ja mies tekee 0lisäksi pitkää päivää metsäkoneen kuljettajana. Kyllä noilla spekseillä voi vähän omavaraisharrastelua puuhailla ja pyöräyttää liudan lapsia.

Kodin voi rakentaa niin kovin eri tavoin, ei siihen välttämättä edes tarvita isoa taloa maalla.

Minulla ja miehelläni on kaksi lasta ja kotia on rakennettu nyt kolmessa eri maassa, työt vieneet ulkomaille ajoittain.

Kaupungeissa olemme aina asuneet ja hyvä niin. Elää voi niin monella tavalla ja tyylillä, onneksi.

Ei suomalaisuuden enää tarvitse tarkoittaa sitä 'Suo, kuokka ja Jussi'- asennetta!

Siis miten niin kovalla rahalla? Vai tarkoittaako kova raha halpaa ja kierrätettyä? Kuva missä äiti on keittiössä on kuin suoraan 70-luvulta. Ja missä ne polttopuut on ulkona? Näyttää betonielementiltä. Äidillä on jotkut rupuset rytkyt päällä, pieruverkkarit. Ja lapsilla on kaikilla raitapaidat. Teinejä hävettää.

Ei millään pahalla, mut en näe heidän elämässä ihan yhden yhtää asiaa jota itse haluaisin, vaan jokainen kohta tuntuu kurkkua kuristavalta painajaiselta.

Mistä sinä tiedät, että teinejä hävettää? Jos ovat vaikka ujoja, kuten monet teinit  ja se on eri asia.

Itse vietin lapsuuteni ja nuoruuteni maalla ja en todellakaan tuolloin haikaillut muualle. Kaverit ja koulu olivat siellä ja olin aivan tyytyväinen. Opin kotona maalaistalossa monia taitoja, joista olen myöhemmin ollut ylpeä.

"LAPSET saavat tehdä kotona töitä, jotka heitä kiinnostavat. Esimerkiksi esikoinen on paljon mukana metsäkonehommissa, vanhin tytär laittaa ruokaa.

– On heistä todella paljon apua, mutta en mitenkään oleta, että kaikki haluaisivat isompana elää maatilalla. He saavat itse valita, mitä haluavat tehdä.

Vuorisalo yrittää aina järjestää aikaa lapsille. Kun pienemmät ovat menneet nukkumaan, on aikaa jutella isompien kanssa. Joskus hän tekee reissuja pelkästään isompien lasten kanssa, joskus pienempien."

Ei tää nyt mun mielestä kovin kieroutuneelta vaikuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nää höpinät joissa peilataan omaan epäonnistuneeseen lapsuuteen "vastaavissa" oloissa. Se nyt vaan onneksi on niin, että vaikka teillä on lapsuus mennyt persettä maalla, aika monella näin ei onneksi kuitenkaan ole ollut.

Hämmentäviä kommentteja. Ei "uskota" että artikkelin elämä olisi aitoa. Ajatellaan että kaikki on oikeasti päin persettä mutta silti jostain syystä tehty tällainen positiivinen juttu? Tämä nyt kertoo enemmän kommentoijista itsestään.

Kaksi perhettä ei rakenna samaa todellisuutta vaikka puitteet olisivat identtiset. Se riippuu niin siitä mitä oikeasti haluaa, miten asioihin suhtautuu, minkälaisia persoonallisuuksia on jne. jne. Artikkelin äidistä saa sen kuvan että pystyisi rakentamaan kodin olosuhteisiin kuin olosuhteisiin. Monesta kommentoijasta ei selvästi ole tähän, ja sekin on ihan ymmärrettävää.

Mutta jos kaikki on niin hyvin ja hienoa, miksi tässäkin jutussa ainoa joka saa sanoa mitään on perheen äiti?

Olisitko kaivannut syvähaastattelun jokaiselta erikseen? Vai olisiko muutama #ihankivaa kommentti riittänyt? Ehkä ei? Olisi pitänyt haastatella vielä isän veljen kaimatkin että olisi löydetty joku joka sanoo että ihan on haitarista kaikki eikä kenelläkään kivaa, sitten olisit ollut tyytyväinen.

On se uskomatonta tämä suomalaisen kykenemättömyys uskoa ja haluta hyvää toisille.

Tuo äiti nyt jutun perusteella on se, joka tekee työt sen eteen että ovat noin omavaraisia. Mitä mielenkiintoa olisi haastatella isää, joka jutun perusteella viettää todella paljon aikaa töissä, kuten kuka tahansa muukin perheenisä? Ja vanhemmat lapset joutuisivat taatusti 8-lapsisessa perheessä osallistumaan pienempien vahtimiseen tai vaikka tiskaamiseen ihan riippumatta siitä asuvatko maalla vai kaupungissa. Siksi juuri tuo äiti on se jolta jutun lukija saa kiinnostavimmat kommentit.

Tietenkin äiti jutun perusteella tekee kaiken, kun se äiti on ainoa joka pääsee ääneen. Eikä minusta ole, eikä pidä olla, itsestäänselvyys, että isä tekee pitkää päivää töissä, että äiti voi puuhastella puutarhassa.

Miten se muuttaisi tilannetta jos isä tekisi pitkää päivää sen takia että äiti voi juoksennella ympäri kaupunkia touhuamassa pikku-Liinan ja Kalle-pojan jalkapallomyyjäisten parissa tai näyttäytymässä uusimman taidegallerian avajaisissa? Luuletko että kahdeksan lapsen äiti olisi töissä vaikka asuisi Helsingin keskustassa?

Miksi nämä kaupunkilaisäidit eivät näe syytä hehkuttaa iloaan ja onneaan iltapäivälehdissä?

Kysy toimittajilta miksi eivät ole heiltä pyytäneet juttua. Tai ehkä he vaan eivät ole onnellisia ja iloisia. Siksikö sinuakin niin harmittaa että joku muu on?

Vierailija kirjoitti:

"LAPSET saavat tehdä kotona töitä, jotka heitä kiinnostavat. Esimerkiksi esikoinen on paljon mukana metsäkonehommissa, vanhin tytär laittaa ruokaa.

– On heistä todella paljon apua, mutta en mitenkään oleta, että kaikki haluaisivat isompana elää maatilalla. He saavat itse valita, mitä haluavat tehdä.

Vuorisalo yrittää aina järjestää aikaa lapsille. Kun pienemmät ovat menneet nukkumaan, on aikaa jutella isompien kanssa. Joskus hän tekee reissuja pelkästään isompien lasten kanssa, joskus pienempien."

Ei tää nyt mun mielestä kovin kieroutuneelta vaikuta?

Ja me tiedämme tämän olevan totta miten? Edelleen, yksipuolinen tarina yhden ihmisen kertomana.

Vierailija kirjoitti:

Muuttuuko se peruna jotenkin maagisesti paremmaksi, kun se on itse kasvatettu. En osaa maalata parempaa taulua kuin ammattimainen taiteilija enkä hoitaa sairasta paremmin kuin koulutettu sairaanhoitaja, miten osaisin kasvattaa paremman perunan kuin ammattimainen viljelijä.

En tiedä mistä johtuu, mutta minä muutin kesällä maalle ja ensimmäistä kertaa elämässäni myös kasvatin perunoita. Syystä tai toisesta maistuvat paremmalta kuin mikään peruna mitä aiemmin olen syönyt. Ehkä sitten vaan olen luonnonlahjakkuus. Sitä en tajua miksi sinua harmittaa että joku muu pitää enemmän itse kasvattamistaan kasviksista?

Mielenkiintoinen juttu. Kukaan ei varmasti kuvittelekaan, että oikeasti omavaraisuuteen voisi päästä tuolla perhekoolla (tai edes pienemmälläkään). Tulojahan heillä kyllä on, joten pärjäävät. Mies käy palkkatöissä ja kahdeksasta lapsesta saa aika runsaasti lapsilisiä plus pienimmistä vielä kotihoidontukea ja vielä hieman lisätienestejä ylimääräisen aurinkosähkön myymisestä.

Ehkä realistisemman kokonaiskuvan olisi saanut, jos olisi kerrottu paljonko he ovat joutuneet laittamaan rahaa tiskiin alkusijoituksena eli talo, metsää, koneet ja työvälineet, lampola asukkeineen, kanala asukkeineen, 18 aurinkopaneelia, valtavan kasvimaan ja kasvihuoneiden perustaminen jne. jne. jne. Kuka tahansa tähän ei pystykään ellei ole varallisuutta tai lainanottokykyä.

Noista lehtiartikkeleista ei ikinä voi tietää, että miten juttu on syntynyt. Ja miten vinoutuneesti. En tiedä, mutta voihan vaikka olla, että toimittaja on sähkökatkouhan vuoksi keksinyt, että haluaa kirjoittaa lehtijutun omavaraistaloudesta ja selannut läpi instaa etsien siihen sopivaa perhettä, ja pyytänyt tuota perheenäitiä haastateltavaksi. Ja jälkikäteen vähän pensselillä maalaillut lisää sävyjä tekstiinsä aiheesta omavarainen elämä.

Kyllä tuokin ihanuus pian loppuu kun alkaa tulla ikää ja erilaisia vaivoja tai jommankumman vanhemman terveys suorastaan romahtaa tai jotain muuta yllättävää sattuu. Itselleni tuo olisi aivan painajainen jo pelkästään 8 lapsen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nää höpinät joissa peilataan omaan epäonnistuneeseen lapsuuteen "vastaavissa" oloissa. Se nyt vaan onneksi on niin, että vaikka teillä on lapsuus mennyt persettä maalla, aika monella näin ei onneksi kuitenkaan ole ollut.

Hämmentäviä kommentteja. Ei "uskota" että artikkelin elämä olisi aitoa. Ajatellaan että kaikki on oikeasti päin persettä mutta silti jostain syystä tehty tällainen positiivinen juttu? Tämä nyt kertoo enemmän kommentoijista itsestään.

Kaksi perhettä ei rakenna samaa todellisuutta vaikka puitteet olisivat identtiset. Se riippuu niin siitä mitä oikeasti haluaa, miten asioihin suhtautuu, minkälaisia persoonallisuuksia on jne. jne. Artikkelin äidistä saa sen kuvan että pystyisi rakentamaan kodin olosuhteisiin kuin olosuhteisiin. Monesta kommentoijasta ei selvästi ole tähän, ja sekin on ihan ymmärrettävää.

Mutta jos kaikki on niin hyvin ja hienoa, miksi tässäkin jutussa ainoa joka saa sanoa mitään on perheen äiti?

Olisitko kaivannut syvähaastattelun jokaiselta erikseen? Vai olisiko muutama #ihankivaa kommentti riittänyt? Ehkä ei? Olisi pitänyt haastatella vielä isän veljen kaimatkin että olisi löydetty joku joka sanoo että ihan on haitarista kaikki eikä kenelläkään kivaa, sitten olisit ollut tyytyväinen.

On se uskomatonta tämä suomalaisen kykenemättömyys uskoa ja haluta hyvää toisille.

Tuo äiti nyt jutun perusteella on se, joka tekee työt sen eteen että ovat noin omavaraisia. Mitä mielenkiintoa olisi haastatella isää, joka jutun perusteella viettää todella paljon aikaa töissä, kuten kuka tahansa muukin perheenisä? Ja vanhemmat lapset joutuisivat taatusti 8-lapsisessa perheessä osallistumaan pienempien vahtimiseen tai vaikka tiskaamiseen ihan riippumatta siitä asuvatko maalla vai kaupungissa. Siksi juuri tuo äiti on se jolta jutun lukija saa kiinnostavimmat kommentit.

Tietenkin äiti jutun perusteella tekee kaiken, kun se äiti on ainoa joka pääsee ääneen. Eikä minusta ole, eikä pidä olla, itsestäänselvyys, että isä tekee pitkää päivää töissä, että äiti voi puuhastella puutarhassa.

Miten se muuttaisi tilannetta jos isä tekisi pitkää päivää sen takia että äiti voi juoksennella ympäri kaupunkia touhuamassa pikku-Liinan ja Kalle-pojan jalkapallomyyjäisten parissa tai näyttäytymässä uusimman taidegallerian avajaisissa? Luuletko että kahdeksan lapsen äiti olisi töissä vaikka asuisi Helsingin keskustassa?

Mistä lähtien on ollut normaalia, että perheenisä tekee pitkää päivää, normaali työaikahan on 37.5 tuntia viikossa.

Harva yrittäjä pystyy tuollaiseen työaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nää höpinät joissa peilataan omaan epäonnistuneeseen lapsuuteen "vastaavissa" oloissa. Se nyt vaan onneksi on niin, että vaikka teillä on lapsuus mennyt persettä maalla, aika monella näin ei onneksi kuitenkaan ole ollut.

Hämmentäviä kommentteja. Ei "uskota" että artikkelin elämä olisi aitoa. Ajatellaan että kaikki on oikeasti päin persettä mutta silti jostain syystä tehty tällainen positiivinen juttu? Tämä nyt kertoo enemmän kommentoijista itsestään.

Kaksi perhettä ei rakenna samaa todellisuutta vaikka puitteet olisivat identtiset. Se riippuu niin siitä mitä oikeasti haluaa, miten asioihin suhtautuu, minkälaisia persoonallisuuksia on jne. jne. Artikkelin äidistä saa sen kuvan että pystyisi rakentamaan kodin olosuhteisiin kuin olosuhteisiin. Monesta kommentoijasta ei selvästi ole tähän, ja sekin on ihan ymmärrettävää.

Mutta jos kaikki on niin hyvin ja hienoa, miksi tässäkin jutussa ainoa joka saa sanoa mitään on perheen äiti?

Olisitko kaivannut syvähaastattelun jokaiselta erikseen? Vai olisiko muutama #ihankivaa kommentti riittänyt? Ehkä ei? Olisi pitänyt haastatella vielä isän veljen kaimatkin että olisi löydetty joku joka sanoo että ihan on haitarista kaikki eikä kenelläkään kivaa, sitten olisit ollut tyytyväinen.

On se uskomatonta tämä suomalaisen kykenemättömyys uskoa ja haluta hyvää toisille.

Tuo äiti nyt jutun perusteella on se, joka tekee työt sen eteen että ovat noin omavaraisia. Mitä mielenkiintoa olisi haastatella isää, joka jutun perusteella viettää todella paljon aikaa töissä, kuten kuka tahansa muukin perheenisä? Ja vanhemmat lapset joutuisivat taatusti 8-lapsisessa perheessä osallistumaan pienempien vahtimiseen tai vaikka tiskaamiseen ihan riippumatta siitä asuvatko maalla vai kaupungissa. Siksi juuri tuo äiti on se jolta jutun lukija saa kiinnostavimmat kommentit.

Tietenkin äiti jutun perusteella tekee kaiken, kun se äiti on ainoa joka pääsee ääneen. Eikä minusta ole, eikä pidä olla, itsestäänselvyys, että isä tekee pitkää päivää töissä, että äiti voi puuhastella puutarhassa.

Miten se muuttaisi tilannetta jos isä tekisi pitkää päivää sen takia että äiti voi juoksennella ympäri kaupunkia touhuamassa pikku-Liinan ja Kalle-pojan jalkapallomyyjäisten parissa tai näyttäytymässä uusimman taidegallerian avajaisissa? Luuletko että kahdeksan lapsen äiti olisi töissä vaikka asuisi Helsingin keskustassa?

Mistä lähtien on ollut normaalia, että perheenisä tekee pitkää päivää, normaali työaikahan on 37.5 tuntia viikossa.

Harva yrittäjä pystyy tuollaiseen työaikaan.

Jep. Mieheni on autoalan yrittäjä, ja töitä tehdään kun töitä on. Joskus ei ole viikkoon mitään, vaikka haluaisi. Joskus taas mies painaa töitä kaksi viikkoa ma-su aamusta ihan iltaan asti.

Eivät ole omavaraisia. Käyvät kaupassa.

Harhaanjohtava aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä jäi jutusta puuttumaan, oli se, että pajonko menee eläinten ruokiin rahaa. Ja miten paljon menee siihen kun keväisin ostetaa siemmenet sun muut tykötarpeet, että saadaan olla ns. omavaraisia. Ihan tavallista "maalaistalon" elämää.

Öö, miksi eläinten ruokiin menisi rahaa? Miksi siemenet ostettaisiin?

Mitä lapset sanoo, kun hoitamansa eläimet tulevat pöytiin? kuka tämän homman käytännössä tekee, ovatko lapset siinä  mukana?

Ammattiteurastaja. Ei sitä mennä katsomaan.

Jokainen valitsee oman tapansa toimia. Näin lapsena hirven kaadon, lihan leikkuun ja jauhelihan tekemisen ja opin, mistä ruoka tulee. Ainoa kerta, kun olen lapsena eläintä surrut, oli lemmikkikoiran kuolema.

Minä olen aina tiennyt, mistä liha tulee. Teurastamista en haluaisi nähdä, mutta isäni kertoi minulle, mistä liha, leipä ja maito tulee. Tuntuu hassulta, kun joku sanoo, että sen ymmärtää vasta, kun näkee teurastuksen. Kaikki lapset eivät sitä kestä.

Jännittävää, kuinka toisia ärsyttää tämän perheen elämä ja se, että perheen äitikin nauttii elämästään.

Herää epäilys että hermostuneille tulee huono omatunto tai tunne, että heidän elämäntyyliään nyt jotenkin kritisoidaan.

Olen maatilalta kotoisin ja voin helposti kuvitella, mikä kyseisen perheen työmäärä on.

Siinä on paljon ihania puolia, mutta tiedän myös mitä se perheeltä vaatii.

Hattu päästä - ihanaa että he ovat löytäneet elämän, joka tekee heidät onnelliseksi.

Itse olen liian mukavuudenhaluinen tuon tason omavaraisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä jäi jutusta puuttumaan, oli se, että pajonko menee eläinten ruokiin rahaa. Ja miten paljon menee siihen kun keväisin ostetaa siemmenet sun muut tykötarpeet, että saadaan olla ns. omavaraisia. Ihan tavallista "maalaistalon" elämää.

Öö, miksi eläinten ruokiin menisi rahaa? Miksi siemenet ostettaisiin?

Mitä lapset sanoo, kun hoitamansa eläimet tulevat pöytiin? kuka tämän homman käytännössä tekee, ovatko lapset siinä  mukana?

Ammattiteurastaja. Ei sitä mennä katsomaan.

Jokainen valitsee oman tapansa toimia. Näin lapsena hirven kaadon, lihan leikkuun ja jauhelihan tekemisen ja opin, mistä ruoka tulee. Ainoa kerta, kun olen lapsena eläintä surrut, oli lemmikkikoiran kuolema.

Minä olen aina tiennyt, mistä liha tulee. Teurastamista en haluaisi nähdä, mutta isäni kertoi minulle, mistä liha, leipä ja maito tulee. Tuntuu hassulta, kun joku sanoo, että sen ymmärtää vasta, kun näkee teurastuksen. Kaikki lapset eivät sitä kestä.

Eihän sitä useimmat aikuisetkaan kestä. Jos pystyy syömään lihaa, pitäisi kestää myös nähdä miten se eläin lautaselle päätyy.

Vierailija kirjoitti:

Jännittävää, kuinka toisia ärsyttää tämän perheen elämä ja se, että perheen äitikin nauttii elämästään.

Herää epäilys että hermostuneille tulee huono omatunto tai tunne, että heidän elämäntyyliään nyt jotenkin kritisoidaan.

Olen maatilalta kotoisin ja voin helposti kuvitella, mikä kyseisen perheen työmäärä on.

Siinä on paljon ihania puolia, mutta tiedän myös mitä se perheeltä vaatii.

Hattu päästä - ihanaa että he ovat löytäneet elämän, joka tekee heidät onnelliseksi.

Itse olen liian mukavuudenhaluinen tuon tason omavaraisuuteen.

Ketkä "he" ovat löytäneet mitään? Se äiti on saanut haluamansa elämän muun perheen kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuokin ihanuus pian loppuu kun alkaa tulla ikää ja erilaisia vaivoja tai jommankumman vanhemman terveys suorastaan romahtaa tai jotain muuta yllättävää sattuu. Itselleni tuo olisi aivan painajainen jo pelkästään 8 lapsen takia.

No hyvänen aika, eihän kenenkään terveyden "romahtamisesta" voi tietää. Omassa lapsuudessani näitä kymmenenkin lapsen isiä ja äitejä oli kylä täynnä ja tietysti se terveys kovassa fyysisessä työssä jossain vaiheessa romahtikin, mutta silloin lapset usein olivat jo omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttuuko se peruna jotenkin maagisesti paremmaksi, kun se on itse kasvatettu. En osaa maalata parempaa taulua kuin ammattimainen taiteilija enkä hoitaa sairasta paremmin kuin koulutettu sairaanhoitaja, miten osaisin kasvattaa paremman perunan kuin ammattimainen viljelijä.

En tiedä mistä johtuu, mutta minä muutin kesällä maalle ja ensimmäistä kertaa elämässäni myös kasvatin perunoita. Syystä tai toisesta maistuvat paremmalta kuin mikään peruna mitä aiemmin olen syönyt. Ehkä sitten vaan olen luonnonlahjakkuus. Sitä en tajua miksi sinua harmittaa että joku muu pitää enemmän itse kasvattamistaan kasviksista?

Perunan viljely on kyllä koko lailla helpompaa kuin taulun maalaaminen tai sinfonian säveltäminen.

Kun perunan kylvää maahan, se tietää itse mitä pitää tehdä.