Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ainoa kaverini loukkasi minua todella pahasti - se paha olo iski vasta jälkikäteen
29.05.2022 |
Mulla ei ole ketään muuta kaveria/ystävää, joka tukisi, enkä käy terapiassakaan. Tämä ainoa kaveri siis hoki, että haluaa minun kuolemaani ja mahdollisimman kivuliasta, huoritteli ja haukkui kaikin tavoin. Itse puhuin normaalisti ja koetin auttaa häntä tilanteessaan, mutta se apuni ei kelvannut ja sitäkin hän haukkui. Jos puolustauduin kohteliaasti (siis silleen "miksi puhut noin?", hän vastasi vain toivomalla kuolemaani jne.
Aiemmin hän on keksinyt mulle erilaisia diagnooseja ja väittää minua autistiksi. Eli en voi käytännössä vapaasti omana itsenäni jutella juuri mitään ilman, että hän saattaa alkaa nälviä, että olen autistinen. Hän haukkuu lähes kaikkia muitakin läheisiään myös minulle; ainoastaan muutama henkilö on sellaisia, joita hän ei hauku todella törkeästi minullekin. Omasta mielestään hän on muita fiksumpi, halveksii työtäni (=ei itse "alentuisi" vastaaviin töihin), opiskelujani ja perhetilannettani.
Alkaa olla sellainen olo, että hän on haavoittanut mua henkisesti niin paljon, että en enää omin voimin jotenkin jaksa kannatella sitä kaikkea pahaa, mitä hän sanoi mulle. Mikä tällaisessa auttaisi?
Kommentit (20)
Ainakin pysyt jatkossa erossa tuosta tyypistä, hän ei ole mikään kaveri vaan ihan puhtaasti k*sipää. Terapiaa suosittelen jos koet olevasi sen tarpeessa ja mahdollisuuksien mukaan oikeiden kaverien etsimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vapaapäivinä olen vain enää kyennyt makaamaan sängyssä ja nukkumaan. Kehossa tuntuu kipuja eri tavalla kuin ennen, enkä kehtaa soittaa lääkäriaikaakaan, kun ei ole mitään konkreettista selkeää vaivaa. En jaksaisi edes herätä. Ei ole ketään, kenelle puhua tai ketään, kuka tukisi. En edes kehtaa kertoa jollekin puolitutulle tai vanhemmilleni sitä, miten myrkyllinen se ainoa kaverisuhteeni on.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olette tunteneet? Miksi olet ilkeän ihmisen seurassa?
Olemme tunteneet vuosikausia. Ei ole ketään muutakaan ja hyvinä hetkinään olen pitänyt hänestä aidosti. Nytkin sanoin ystävällisiä sanoja hänelle vastaukseksi niihin haukkumisiin ("olet mulle tärkeä, mutta sanasi tuntuvat pahoilta" jne.). Epäilen, että hän on osin seonnutkin jotenkin, mutta en toki voi sellaista ensimmäisenä epäillä.
Nyt uusi elämän suunta. Kaikenmoista selkään pukottajaa on elämässä. Ei niihin jäädä rypemään. Pois vain yhteystiedot ja estot päälle ja et ole missään tekemisissä. Tuo ihmissuhde on sairastuttanut sinut. Tervehdyt kun pääset eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisit eile kirjoittaa samasta asiasta. Vastasin, että sairaita olette molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän hullua auttaa, hoitoa tai etäisyys.
En mä usko, että hän on varsinaisesti "hullu", mutta nyt olen hieman alkanut epäillä, ettei kaikki ole kunnossakaan. Hän on todella ilkeä ja täysin kohtuuton ainakin minua kohtaan. Ehkäpä hän on muita kohtaan aivan toisenlainen.
En koe, että sellainen haukkuminen on lainkaan asiallista. Ja itse hän aina ottaa yhteyttä, kysyy jotain normaalia ja kun vastaan, niin vastaukseni ei kelpaakaan ja hän alkaa hyökätä minua vastaan. Joskus tulee olo, että hän melkeinpä kaipaa sitä, että pääsee purkamaan turhaumansa johonkin toiseen ja ainoastaan siksi ottaa yhteyttä.
En mitenkään änkeä hänen seuraansa, sillä hän on loukannut jo aiemmin viime vuosien aikana useamman kerran pyytämättä anteeksi, joten olen ollut vähän varuillani. Oli virhe jutella hänelle ja koettaa lohdutella ja auttaa, kun ajoin itseni todella raskaaseen tilanteeseen haukuttavaksi ja nimiteltäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taisit eile kirjoittaa samasta asiasta. Vastasin, että sairaita olette molemmat.
Millä perusteella olen itse sairas? Mulla nyt vain ei ole ketään muuta ja hänenkin kanssaan olen ollut vain harvakseltaan tekemisissä. Olen lähinnä hyvin yksinäinen, vaikka muuten elämän perusjutut ovat ihan järjestyksessä. Koen ehkä alemmuudentunnetta suhteessa naisiin (olen itsekin nainen), niin en vain kykene tutustumaan uusiin ihmisiin missään tai mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Nyt uusi elämän suunta. Kaikenmoista selkään pukottajaa on elämässä. Ei niihin jäädä rypemään. Pois vain yhteystiedot ja estot päälle ja et ole missään tekemisissä. Tuo ihmissuhde on sairastuttanut sinut. Tervehdyt kun pääset eroon.
Ihan normaalisti olen muut velvollisuudet hoitanut, mutta jos mulla on vapaapäivä ja olen yksin kotona -> olen täysin tehoton ja haluaisin vain nukkua koko ajan. Se ei tunnu normaalilta. Ja nyt alkaa monen päivän jälkeen tuntua fyysisesti pahalta, on kipuja jne. Kun hetki oli päällä (hän ryöpytti ja solvasi), olin ihan hyväntuulinen ja asiallinen ja koetin ymmärtää ja tukea häntä vain. Se paha olo ja "reaktio" haukkumisiin tulikin jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisit eile kirjoittaa samasta asiasta. Vastasin, että sairaita olette molemmat.
Millä perusteella olen itse sairas? Mulla nyt vain ei ole ketään muuta ja hänenkin kanssaan olen ollut vain harvakseltaan tekemisissä. Olen lähinnä hyvin yksinäinen, vaikka muuten elämän perusjutut ovat ihan järjestyksessä. Koen ehkä alemmuudentunnetta suhteessa naisiin (olen itsekin nainen), niin en vain kykene tutustumaan uusiin ihmisiin missään tai mitenkään.
Sairasta tuollainen ilkeässä ihmisessä roikkuminen, joka on saanut mielenterveytesi järkkymään. Ei terve ihminen pidä tuollaisia ihmisiä lähellään. Huonot asiat jätetään elämästä pois ja jatketaan elämää. Ei jäädä surkuttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisit eile kirjoittaa samasta asiasta. Vastasin, että sairaita olette molemmat.
Millä perusteella olen itse sairas? Mulla nyt vain ei ole ketään muuta ja hänenkin kanssaan olen ollut vain harvakseltaan tekemisissä. Olen lähinnä hyvin yksinäinen, vaikka muuten elämän perusjutut ovat ihan järjestyksessä. Koen ehkä alemmuudentunnetta suhteessa naisiin (olen itsekin nainen), niin en vain kykene tutustumaan uusiin ihmisiin missään tai mitenkään.
Sairasta tuollainen ilkeässä ihmisessä roikkuminen, joka on saanut mielenterveytesi järkkymään. Ei terve ihminen pidä tuollaisia ihmisiä lähellään. Huonot asiat jätetään elämästä pois ja jatketaan elämää. Ei jäädä surkuttelemaan.
Kovin on mustavalkoinen ajattelumaailma sinulla.
-ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisit eile kirjoittaa samasta asiasta. Vastasin, että sairaita olette molemmat.
Millä perusteella olen itse sairas? Mulla nyt vain ei ole ketään muuta ja hänenkin kanssaan olen ollut vain harvakseltaan tekemisissä. Olen lähinnä hyvin yksinäinen, vaikka muuten elämän perusjutut ovat ihan järjestyksessä. Koen ehkä alemmuudentunnetta suhteessa naisiin (olen itsekin nainen), niin en vain kykene tutustumaan uusiin ihmisiin missään tai mitenkään.
Ihmiset vain alapeukuttavat, mutta mulla ei ole oikeasti oikeassa elämässä enää ketään juttukaveria edes etäisesti tällaisille asioille. Hän oli se ainoa satunnainenkin ja muita ei ole ollut mulla aikuisena koskaan, kertaakaan. :( Naiset eivät pidä minusta (syytä en ole koskaan saanut selville), enkä oikein osaa tutustua heihin ja miehiinkään en osaa tutustua, vaikka satunnaisesti jotkut tuntuvat kiinnostuvan. Olen todella ujo ja itsetuntoni on huono.
Kukaan ei kerro, mitä mun pitäisi tehdä, mitä tein hänen kanssaan väärin ja mikä minussa itsessäni on vikana. Saan sitten vain pohtia yksinäni, kun ei ole ketään, kenen kanssa pohtia tai ketään, joka tukisi minua. Ihan vilpittömästi ja rehellisesti kirjoitan tässä.
Jätä ystäväsi omilleen, koska hän ei ilmeisesti arvosta seuraasi lainkaan. Ei kannata roikkua tuollaisessa ystävässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisit eile kirjoittaa samasta asiasta. Vastasin, että sairaita olette molemmat.
Millä perusteella olen itse sairas? Mulla nyt vain ei ole ketään muuta ja hänenkin kanssaan olen ollut vain harvakseltaan tekemisissä. Olen lähinnä hyvin yksinäinen, vaikka muuten elämän perusjutut ovat ihan järjestyksessä. Koen ehkä alemmuudentunnetta suhteessa naisiin (olen itsekin nainen), niin en vain kykene tutustumaan uusiin ihmisiin missään tai mitenkään.
Sairasta tuollainen ilkeässä ihmisessä roikkuminen, joka on saanut mielenterveytesi järkkymään. Ei terve ihminen pidä tuollaisia ihmisiä lähellään. Huonot asiat jätetään elämästä pois ja jatketaan elämää. Ei jäädä surkuttelemaan.
Ok, tuo on totta. Mulla oli joskus 16-19-vuotiaana sellainen lyhyt ajanjakso, kun osasin olla jotenkin sosiaalisempi ja itsevarmempi. Silloin niitä kavereita vain tupsahti jostain ja vietin aikaa sellaisten kanssa, joiden kanssa tulin juttuun ja joiden kanssa oli mukavaa. Osasin jutella ihmisten kanssa ja tutustua.
Sen jälkeen sitten vähitellen itseluottamukseni meni ja tapahtui ikäviä asioita elämässäni (mut yritettiin raiskata ja sain pakit elämäni ensimmäisen kerran sekä jotenkin voimat menivät), niin en enää oikein osannut olla ihmisten kanssa tekemisissä ja olen ollut koko ajan aika yksin.
Vierailija kirjoitti:
Jätä ystäväsi omilleen, koska hän ei ilmeisesti arvosta seuraasi lainkaan. Ei kannata roikkua tuollaisessa ystävässä.
Tuo on totta myös. Ja hänellä itsellään on kyllä useampikin muu ystävä tai kaveri. Hän ei minua sinänsä tarvitse muuhun kuin roskasankokseen. Hän itse ottaakin yhteyttä nykyisin ja kun erehdyn vastaamaan, saan hetken päästä taas ryöpytyksen ja nälvimistä ja nimittelyä.
Jo pari vuotta sitten alkoi paljastua näitä inhottavampia puolia, niin en enää osannut luottaa häneen täysin. Mutten ole lainkaan pitkävihainen, niin lepyn todella nopeasti aina uudelleen ja uudelleen, jos hän on hetken vähän normaalimpi ja jopa kiva.
Aika auttaa.
Itsellä meni myös ystävän kanssa sukset ristiin pahasti ja en saanut hetkeen nukuttuakaan, koko ajan pyöri mielessä riidanaihe ja teinkö itse väärin ja mitä olsin voinut tehdä toisin. Nyt siitä on kulunut yli kuukausi, niin se ei enää vaivaa mieltä lainkaan.
Kunpa osaisin jotenkin repiä itseni irti tästä tilanteestani ja muuttua taas sellaiseksi, kun olin teininä. Silloin tosiaan olin ihan sosiaalinen ja kavereitakin oli. En vain tiedä, mistä edes aloittaisin. Se vaatisi jotain extraenergiaa ja paljon.
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa.
Itsellä meni myös ystävän kanssa sukset ristiin pahasti ja en saanut hetkeen nukuttuakaan, koko ajan pyöri mielessä riidanaihe ja teinkö itse väärin ja mitä olsin voinut tehdä toisin. Nyt siitä on kulunut yli kuukausi, niin se ei enää vaivaa mieltä lainkaan.
Tsemppiä! Tämä viimeisin oli jopa sellainen, että en periaatteessa tehnyt mitään väärin. Olisi ehkä pitänyt jotenkin lähteä sille kiukun tielle siihen mukaan sen sijaan, että pysyttelin vain asiallisena. Ehkä hän raivostuneessa tilassa koki, että olin liian etäinen. Mutta en oikein tajunnut sitä raivokohtausta. Se tuli aivan tyhjästä ja liittyi hänen muihin asioihinsa. Olin juuri saanut selvittyä siitä hänen edellisestä haukkumisestaan juuri ja juuri, niin siksi vastasin hänelle.
Kunpa hän edes joskus pyytäisi anteeksi, mutta ei sellaista tapahdu. Pakko taas antaa vain ajan kulua, mutten haluaisi, että tämä tilanne jatkuisi tällaisenakaan. Ja nyt on niistä jutuista todella paha olo vain, melkeinpä traumatisoitunut olo verbaalisen väkivallan jäljiltä, kun siis en kyennyt puolustautumaan häntä vastaan yhtään. Mua on pahoinpidelty fyysisestikin, joten tuntuu siltä, että kerta kerralta olen jotenkin herkempi sanallisellekin väkivallalle. Eli tulee helpommin sellainen trauman jälkitila -olo.
Ansaitset muuta kuin tuollaista kohtelua kaverilta. Hän vaikuttaa kovalta, kylmältä ja rakkaudettomalta.
Toivon, että tutustuisit muihin ihmisiin ja ehkä saisit sitä kautta uusia ystäviä.
Tämä aika on kovaa ja itsekästäkin, aina ei ole helppo tutustua uusiin ihmisiin. Olisiko jotain harrastusryhmää jossa haluaisit käydä ja tutustua ihmisiin. Esim. kansalaisopistot, liikuntaryhmät ja seurakunta.
Mikä sinua kiinnostaisi?
Voimia kovasti, iloa, linnun laulua ja aurinkoista kesää 💖
Alue: Aihe vapaa
Kuinka kauan olette tunteneet? Miksi olet ilkeän ihmisen seurassa?