No nyt on todella onnistunut omavaraiseläjäperhe, 8 lasta keskellä metsää ja kaikki toimii silti kuin Strömsöössä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla pientilalla kasvaneena en oikein fanita tuota elämäntyyliä. Paljon raskaita töitä nakitettiin jo alakouluikäiselle ja ei ollut oma valinta asua korvessa kaukana kaikista kavereista ilman kulkuneuvoja kylille. Harva kaupungin kasvatti ymmärtää miten paljon työtä  lastenkin oletettiin tekevän kotona maatilalla. Se on kivaa sille aikuiselle kun se on oma valinta ja pihassa on auto jolla voi päräyttää kauppaan ja muille asioille. Lapsena siellä on aika nalkissa ja eristyksissä, varsinkin talvella. Ei voi harrastaa muuta kuin sellaisia juttuja joita voi tehdä kotona, kukaan ei kuskaa harrastuksiin ja julkisia ei kulje sinne peräkylään. Ja tosiaan, ei kaikkien perhe-elämä ole niin tyyntä ja rauhallista että olisi kiva olla oman perheen kesken päivästä toiseen.

Jutussa kyllä kerrottiin, että lapsilla on harrastuksia, joihin heitä kuljetetaan

Meilläkin kuljetetaan. Asutaan maatilalla, kouluun ja harrastuksiin on matkaa viitisen kilometria eli halutessaan lapset (12 ja 14 v) voivat tuon matkan myös pyöräillä. Kavereita on, lähimmät kilsan päässä. Halutessaan saavat aina kyydin. Tuo meidän 12 vee kulkee innoissaan isänsä mukana tilan töissä, välillä pitää pakottaa jäämääm kotiin. Toki meillö ei ole niitä pienempiä sisaruksia kaitsettavana.

Jos he kuljettavat ja heillä on aikaa siihen niin hienoa. Ja hienoa että teillä on matkaa kouluun ja harrastuksiin tuo viisi kilsaa ja kavereitakin kilometrin päässä. Jos minulla olisi ollutkin viisi kilsaa matkaa niin olisihan tuollaisen matkan kävellytkin ja pyörällä hurauttanut. Mutta kun matkaa oli reilut parikymmentä kilometriä niin sellaiselle taipaleelle ei alakouluikäinen tai vähän bvanhempikaan lähde ihan tuosta vaan yksinään. Siinä olisi mennyt jo niin paljon aikaakin etten olisi askareiltani ehtinyt. Niitä askareita riitti seitsemänä päivänä viikossa, sellaista kaupunkilaisvässyköiden ideaa kuin "vapaapäivä" tai "loma" ei meidän ranchilla tunnettu. Talvella luotiin lunta, hakattiin ja kannettiin halkoja, hoidettiin eläimiä, lämmitettiin taloa ja tehtiin remonttia johon ei kesällä aikaa riittänyt. Työ ei sadonkorjuuseen loppunut, ehhei.

Myönnän, olen hieman asenteellinen, mutta juuri tuon lapsuuden ja nuoruuden loputtoman savotan seurauksena en suin surminkaan ole ensimmäisenä aloittamassa mitään omavaraisuusprojektia. Luojan kiitos saan toistaiseksi kaupasta kaiken mitä tarvitsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka itse tuottaisi vihannekset, hedelmät, lihan ja kananmunat ja leipoisi itse leivät, niin noin iso perhe kuluttaa aika paljon maidon lisäksi myös voita/margariinia, varmasti myös jugurttia/rahkaa, juustoa, ja pitäähän niitä itse leivottuja leipiä varten ostaa noin isolle porukalle aika paljon hiivaa, leivinjauhetta, vehnäjauhoa, sämpyläjauhoa, öljyä ym. Eli ei voi pitää paikkaansa 20 euroa viikossa kauppaan. 

Lisäksi ihmettelen miten tuo äiti ehtii hoitaa eläimet ja kasvimaat, jos on 1 ja 3 ikäiset lapset. Missä kuopus on kun äiti hoitaa lampaita? Tai 3vee.

Jogurtit, juustot jne tekee itse naapurin maidosta, ei osta kaupasta.

Siis leivänpäällisjuustotkin tekee itse? Aika isot tilat korkealla hygienialla pitää olla, jotta tuo on mitenkään mahdollista, ja paljon aikaa. Kuka hoitaa pienet lapset, kun äiti tekee juustoa ja jugurttia?

Sulla ei taida olla mitään tietoa juuston tai jugurttien valmistuksesta? Jugurtin tekemiseen menee ehkä 5 minuuttia. Juustot tehdään parissa työvaiheessa, joista kukin vie muutaman minuutin.. Eniten aikaa kuluu siihen kun odottaa seuraavaa vaihetta tunnin tai pari päivää. Juston valmistaminen on itse asiassa helpompaa kuin puuron keittäminen. Käsittääkseni lapsiperheissä äitikin voi keittää puuroa, vaikka hänellä on lapsia?

Et selvästi ymmärrä, että kyse ei ole yksittäisestä juustosta. Vaan siitä, että noiden elämäntavalla sitä tehtävää kaikki yhteenlaskettuna on valtavasti yhdelle perheenäidille. Hän siis itse keittää puurot, leipoo leivät, valmistaa ruoat, tekee juustot, tekee jugurtit, ruokkii lampaat, siivoa lampaiden asumukset, kastelee kasvimaat, kitkee, kerää sadon, nostaa perunat, poimii omenat, hoitaa kanat, kerää kananmunat, tietenkin varmasti myös siivoaa ja pesee pyykit ja viikkaa pyykit kaappiin jne. Ja sitten hoitaa useamman pienen lapsen. Joka päivä. En usko, että se on mahdollista. Osan tuosta pystyy tekemään, mutta kaikessa on yhteensä niin paljon, että en usko, että juustonkin tekee itse. Tai sitten joku muu hoitaa ne kolme pienintä lasta.

Listallasi on useita n. viiden minuutin hommia, jotka menevät rutinoituneelta niin että ei edes huomaa. Isommat hommat (kitkeminen, perunan nosto) tehdään vain kerta tai muutama kerta kesässä, ja epäilenpä että noissa urakoissa ovat ainakin lapset ja kenties mieskin apuna.

Joka tapauksessa maalla kasvaneena en hetkeäkään hämmästele sitä että homma onnistuu. Jotkut pyörittivät maitotilaakin yksinään, ja siinä työn määrä oli jotain aivan muuta kuin pienessä kotitarveviljelyssä.

Vierailija kirjoitti:

Tän perheen isä on metsämonitoimikoneyrittäjä. Fyrkkaa kyllä riittää.

Se raha on aika lailla kiinni koneissa, eli vaikka liikevaihto voi olla komeahkokin niin ei siitä välttämättä käteen jää tajutonta siivua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta näistä kommenteista paljastuu se kuinka kaukana nykyisin monet ihmiset on luonnosta ja kuinka mukavuudenhaluisia ihmiset ovat. Hyvä että kaikki tietävät mistä se maito tulee. AaaItse uskon että lapsilla on paljon parempi elämä maalla kaukana turhista ärsykkeistä, huumeista, kadulla tyhjänpäiväsenä lompsimisesta tai pahanteosta. Kyllähän maalla kepposia osataan tehdä, mutta se mitä nykypäivän lapsista näkyy eivät pärjäisi päivääkään ilman somea tai eivät monet aikuisetkaan. Se passivoittaa ja itse ihailen tuollaista omavaraista maatila elämää.

Jos olisi mahdollista niin eläisin maalla ja haluaisin ison perheen. Mikä ihanampaa kuin se yhteisöllisyys mikä syntyy kun isosqa perheessä tehdään yhdessä asioita. Ja kun lapset kasvavat ja perustavat omat perheet. Välit sisarusten kanssa ja yhteydenpito yhteiset tekemiset ja lapsilla aina yhdessä mukavia asioita.

Kunpa pääsisikin tästä oravanpyörästä pois ja voisi elää noin.

Minusta on erikoista haluta raataa turhan takia, kun vähempikin riittää ja voi tehdä jotain mielekästä.

Mitä se mielekäs tekeminen on? Instan selaaminen?

Melko moni uskoakseni kokee jonkinlaista tyydytystä siitä kun pystyy konkreettisella tasolla toteuttamaan eloonjäämisviettiään. 

Jännästi moni kuitenkin lähtee vaelluksille, eräilee etc. "harrastaa" eloonjäämistä mutta sitten kun joku tekee siitä arkisen asian, se ei enää olekaan cool?

No mitä harrastuksia nyt kenelläkin on. Minulla mm. puntti, kamppailulajit, ohjelmointi, lukeminen, kalastus, sohvalla löhöily konsolilla pelaten tai leffoja katsellen, kaverien kanssa ryypiskely, jne.. Ei tietenkään ole minulta pois, jos joku haluaa tehdä koko ajan töitä että saa edes lämpöä ja ruokaa.

Minäkin tykkään harrastaa "eloonjäämistä" mm. telttailemalla ja haluaisin kokeilla sitä talvellakin, mutta en todellakaan haluaisi asua oikeasti teltassa.

Suurin osa ihmisistähän käyttää joka päivä suurimman osan valveillaoloajastaan siihen, että saa lämpöä ja ruokaa. Se, että tämä tapahtuu tienaamalla rahaa sen sijaan että sama aika käytettäisiin suoraan näiden tarpeiden tyyydyttämiseen, ei muuta asiaa mitenkään. Tuollaisessa enemmän tai vähemmän omavaraistaloudessa iso osa töistä tehdään käytännössä kesä-syyskaudella, joten talvisin taas on paljon vapaampaa, toki jos on eläimiä niiden tarpeet pitää tyydyttää vuodenajasta riippumatta. Kuitenkin vapaa-aikaa lienee talviaikaan enemmän kuin peruskaupunkilaisella, jolla menee töihin matkoineen se 8-10 tuntia.

No sittenhän tuo on aika helppoa, jos 37.5h töitä viikossa riittää ja loppu aika on vapaata. Olen ymmärtänyt että maatilan pyörittäminen on yleensä aika rankkaa hommaa ja sitä on tehtävä seitsemänä päivänä viikossa.

Se riippuu ihan siitä millaista tilaa pyörittää. Esimerkiksi viljatilalla on kylvö ja korjuu ja sitten yleensä käydään muualla töissä. Lihakarja menee myös muun toimen ohessa paitsi kiireisimpinä kesä-aikoina. Maitotilalla (varsinkin ennen nykyisiä lypsyrobotteja ja pihattoja) työpäivät olivat kesällä n. 16 tuntisia, talvella riitti pari-kolme tuntia aamuin illoin, mutta useimmilla oli silloinkin päiville jotakin metsätöitä tai lumiurakkaa.

Jonkinlaista osviittaa pienimuotoisesta omavaraisviljelystä saa kun katsoo tanskalaista maajussia televisiosta. Kyllä sillä jotakin puuhaa näyttää aina riittävän.

Vierailija kirjoitti:

Omavaraisesti tuotetut kasvikset ym eivät ole suinkaan ilmaisia. Joskus on järkevämpää ja huomattavasti halvempaakin ostaa tuotteita kaupasta tai vaikka viljelijältä. Omavaraisviljelijältä puuttuu tuotannosta tehokkuus, jolla tuotteista saadaan edullisempia. Esim. itse kasvatetut potut ja tomaatit tulevat varmasti moninkertaisen hintaisiksi ostettuihin nähden. Tietenkin on ihanaa syödä itse kasvatettua, josta tietää, mitä se on, ja onhan toki tuoreitten kasvisten maku aivan toista luokkaa kuin kaupan hyllyssä näivettyneiden.Itse en mainosta omavaraisuutta, vaikka maaseudulla asunkin, ja lähes kaikki ruoka tulee joko omasta pihasta tai naapurien pellolta, liha on riistaa ja järvestä saa kalaa. Aivan sujuvasti ostan välillä kaupasta mummonlihapullia ja saarioisten äitien maksalaatikkoa. 

Ei todellakaan tule, olen itse kasvattanut. Huomaa se, että ei joka vuosi hankita uusia työvälineitä ym. Perunoita voi kasvattaa käyttämällä edellisen kesän omia perunoita siemenperunoina eikä niitä tarvitse ostaa. Tomaattien kasvattaminen vaatii kasvihuoneen eikä niitä voi kasvattaa omista siemenistä, joten ne tulevat maksamaan enemmän. Ei kuitenkaan moninkertaisesti kaupasta ostettuihin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta näistä kommenteista paljastuu se kuinka kaukana nykyisin monet ihmiset on luonnosta ja kuinka mukavuudenhaluisia ihmiset ovat. Hyvä että kaikki tietävät mistä se maito tulee. AaaItse uskon että lapsilla on paljon parempi elämä maalla kaukana turhista ärsykkeistä, huumeista, kadulla tyhjänpäiväsenä lompsimisesta tai pahanteosta. Kyllähän maalla kepposia osataan tehdä, mutta se mitä nykypäivän lapsista näkyy eivät pärjäisi päivääkään ilman somea tai eivät monet aikuisetkaan. Se passivoittaa ja itse ihailen tuollaista omavaraista maatila elämää.

Jos olisi mahdollista niin eläisin maalla ja haluaisin ison perheen. Mikä ihanampaa kuin se yhteisöllisyys mikä syntyy kun isosqa perheessä tehdään yhdessä asioita. Ja kun lapset kasvavat ja perustavat omat perheet. Välit sisarusten kanssa ja yhteydenpito yhteiset tekemiset ja lapsilla aina yhdessä mukavia asioita.

Kunpa pääsisikin tästä oravanpyörästä pois ja voisi elää noin.

Minusta on erikoista haluta raataa turhan takia, kun vähempikin riittää ja voi tehdä jotain mielekästä.

Mikä ois mielekkäänpää?

Nähdä ystäviä, harrastaa liikuntaa, opiskella uusia asioita vaikka työväenopistossa tai avoimessa yliopistossa, käydä elokuvissa, ulkona syömässä. Kaikkea mitä ikinä haluaakaan tehdä. Onhan näitä mielekkäitä asioita paljonkin kaupungissa.

On maalla asuvillakin ystäviä, täällä voi harrastaa liikuntaa mielin määrin, työnväenopiston sijasta meillä on kansalaisopisto, joka on aivan sama asia ja avoimessa yliopistossa on kursseja, jotka voi suorittaa kokonaan etänä. Elokuvat näemme kotisohvalla ja ulkona syöminen tarkoittaa nuotiolla tai omassa pihagrillissä valmistetun ruuan syömistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omavaraisesti tuotetut kasvikset ym eivät ole suinkaan ilmaisia. Joskus on järkevämpää ja huomattavasti halvempaakin ostaa tuotteita kaupasta tai vaikka viljelijältä. Omavaraisviljelijältä puuttuu tuotannosta tehokkuus, jolla tuotteista saadaan edullisempia. Esim. itse kasvatetut potut ja tomaatit tulevat varmasti moninkertaisen hintaisiksi ostettuihin nähden. Tietenkin on ihanaa syödä itse kasvatettua, josta tietää, mitä se on, ja onhan toki tuoreitten kasvisten maku aivan toista luokkaa kuin kaupan hyllyssä näivettyneiden.Itse en mainosta omavaraisuutta, vaikka maaseudulla asunkin, ja lähes kaikki ruoka tulee joko omasta pihasta tai naapurien pellolta, liha on riistaa ja järvestä saa kalaa. Aivan sujuvasti ostan välillä kaupasta mummonlihapullia ja saarioisten äitien maksalaatikkoa. 

Ei todellakaan tule, olen itse kasvattanut. Huomaa se, että ei joka vuosi hankita uusia työvälineitä ym. Perunoita voi kasvattaa käyttämällä edellisen kesän omia perunoita siemenperunoina eikä niitä tarvitse ostaa. Tomaattien kasvattaminen vaatii kasvihuoneen eikä niitä voi kasvattaa omista siemenistä, joten ne tulevat maksamaan enemmän. Ei kuitenkaan moninkertaisesti kaupasta ostettuihin verrattuna.

Miksi tomaatteja ei muka voi kasvattaa omista siemenistä?