No nyt on todella onnistunut omavaraiseläjäperhe, 8 lasta keskellä metsää ja kaikki toimii silti kuin Strömsöössä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä jäi jutusta puuttumaan, oli se, että pajonko menee eläinten ruokiin rahaa. Ja miten paljon menee siihen kun keväisin ostetaa siemmenet sun muut tykötarpeet, että saadaan olla ns. omavaraisia. Ihan tavallista "maalaistalon" elämää.

Öö, miksi eläinten ruokiin menisi rahaa? Miksi siemenet ostettaisiin?

Osa noista kasveista on sellaisia yksivuotisia, että pitää ostaa joko siemeniä tai taimia. Porkkanat esimerkiksi, mutta siemenperunoiksi voi käyttää omia pottuja.

Millä sinä luulet noiden eläinten elävän, pelkällä heinällä ja kerpuillako? Joo, niin ne elivät ennen , mutta voi tulla melko vähän kananmunia ilman ostorehua.

Lehmät kaipaavatkin vasikoitaan kipeästi. Ne huutavat näiden perään jopa useiden päivien ajan ja ovat fyysisesti levottomia kuten kuka tahansa lapsensa luo haluava emo. Niille on tehty pahin, niiden juuri synnyttämät olennot on viety niiden ääreltä. Myös vasikat kärsivät vieroituksesta rajusti ja jopa emoja enemmän. Ne huutavat emojensa luo, saattavat kieltäytyä ruoasta ja osoittavat voimakasta stressikäyttäytymistä. Ne myös osoittavat pessimismin ja ahdistuksen merkkejä – emonsa menettäneet yksinkertaisesti synkistyvät. Varhainen vieroitus jättääkin syviä psyykkisiä haavoja: varhain erotetut vasikat ovat tutkimuksen perusteella epävarmempia, sosiaalisesti taidottomampia ja stressiherkempiä. Pahimmillaan seurauksena on henkisesti rikottuja olentoja, sillä luonnon säännöt on sivuutettu.

Jotkut ovat koettaneet puoltaa varhaista vieroitusta eläinten terveydellä, mutta tutkimus paljastaa, että päinvastoin, emon kanssa kasvaminen lisää sekä emojen että vasikoiden terveyttä ja elinvoimaisuutta (vähentäen esimerkiksi muutoin maitoteollisuudessa kovin yleisiä utaretulehduksia). Jotkut puolestaan puolustavat heti syntymän jälkeen tapahtuvaa vieroitusta sillä, että tällöin kiintymystä ei pääse muodostumaan. Tämä on kuitenkin toiveajattelua. Toki kiintymyksen biologiset alkusävelet ovat emossa jo ennen syntymää, ja toki vastasyntynyt aina kaipaa emoaan. Ennen aikojaan tapahtuva vieroitus aiheuttaa eläimille väistämättä hätää ja stressiä, oli tarkempi ajankohta mikä hyvänsä. Hätä voi olla aivan alussa lievempää, mutta silti se on olemassaolevaa – pahan eri asteet eivät pyyhi pahaa pois.

On myös surullista ajatella teollisuuden muotoa, joka systemaattisesti pyrkii estämään yhden kauneimmista elämän ainesosista – emon ja poikasen välisen rakkauden – vain saadakseen poikaselle tarkoitetun maidon ihmisen nieluun. Muistakaa: lehmä saatetaan raskaaksi, jotta se tuottaisi maitoa ja vasikka viedään emolta vain, jotta tuottaja saisi maidon itselleen (tämä siitäkin huolimatta, että tutkimuksen perusteella varhainen vieroitus ei pitkällä aikatähtäimellä edistä maidontuotantoa). Voiko kierompaa ja itsekkäämpää kuviota keksiä?

Luontaisesti vieroitus tapahtuisi asteittain 7-14 kuukauden iässä, emon tuottaessa vasikalleen yhä vähemmän maitoa. Maitoteollisuuden toteuttamaa äkillistä, ennen aikojaan tapahtuvaa irtiriuhtaisua voikin pitää paitsi äärimmäisen väkivaltaisena, myös luonnottomana tekona. Ihminen, kuka antoi sinulle oikeuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heillä menee muutama kymppi viikossa kauppaan ja kuitenkin maitoa menee 20 purkkia viikossa.

Miten tämä on mahdollista?

Kaikki eivät ole laktoosi-intolerantikkoja. Meidän tavallisen kuolevaisten maito maksaa noin 70 snt/litra.

Täällä yhdessä kaupassa 87snt/litra,muissa yli euron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä jäi jutusta puuttumaan, oli se, että pajonko menee eläinten ruokiin rahaa. Ja miten paljon menee siihen kun keväisin ostetaa siemmenet sun muut tykötarpeet, että saadaan olla ns. omavaraisia. Ihan tavallista "maalaistalon" elämää.

Öö, miksi eläinten ruokiin menisi rahaa? Miksi siemenet ostettaisiin?

Osa noista kasveista on sellaisia yksivuotisia, että pitää ostaa joko siemeniä tai taimia. Porkkanat esimerkiksi, mutta siemenperunoiksi voi käyttää omia pottuja.

Millä sinä luulet noiden eläinten elävän, pelkällä heinällä ja kerpuillako? Joo, niin ne elivät ennen , mutta voi tulla melko vähän kananmunia ilman ostorehua.

Kaikki tuotantoeläimet syö nykyään ostorehua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella ihailtava elämäntapa ja lapsille ehkä paras mahdollinen kasvuympäristö.

Mutta itsestäni ei olisi tuohon. Olen liian mukavuudenhaluinen. En ole koskaan edes haaveillut kesämökistä. Se on minulle yhtä kuin työleiri josta ei pääse irtautumaan. Tykkään kyllä auttaa muita pihatöissä, jos apuani pyydetään. Siinä sielu lepää ja saa hyötyliikuntaa.

Herään joka arkiaamu viideltä töihin ja kotona olen ennen puoli viittä. Tuossa on ihan tarpeeksi arkeen. Viikonloput menee rauhoittuessa ja rentoudesta nauttien. Ehkä jaksaisin jotain persiljaa kasvattaa ruukussa. Siinä se.

Iso ihailu artikkelin perheelle! Kyllä omavaraisuus kannattaa. Tuleehan se itse kasvatettu ravinto edullisemmaksi kuin mikroateriat ja woltilta tilaamiset. Terveellisyydestä puhumattakaan!

Itse varmaan ampuisin itseni jos joutuisin tuollaiseen työhelvettiin, tuskin kannattaisi omavaraisuus.

Oletko työtön? Itse lopettaisin työnteon heti, jos en tarvitsisi rahaa yhtään ja olisin täysin omavarainen. Siinä on koko päivä aikaa lämmittää pesuvesi ja kantaa vettä kaivosta jne. Itse olen siellä työhelvetissä, mutten viitsi ampua itseäni.

En, teen töitä 30 tuntia viikossa. En tee tylsiä rutiinihommia joista en saa mitään, jos voin jotenkin välttää ne.

Tuo olis jotenki ruusuisempi, jossen ajattelis että kuinka paljon nuo saa lapsilisiä. Mieskin käy töissä.

Sellainen olisi tosi survivor, joka oikeesti sais elantonsa luonnosta.

"Kahdeksan lapsen perheessä maitoa kuluu helposti yli kaksi litraa päivässä. Siksi Vuorisalo on pitkään haaveillut omasta lehmästä."

Niin tai kannattaisiko lopettaa se maidon juominen? Epäterveellistä sokerilitkua.

Mulla on kahviloita kävelymatkan päässä vaikka kuinka monta, mutta eipä tule käytyä. Kesällä kävin ja tuntui että nyt taas riittää ainakin vuodeksi.  Teatteriin on 200 metriä, enkä ole käynyt kertaakaan tässä asuessa, nyt mennyt neljä vuotta Pari kertaa kävin kun asuin kauempana. Eli mä voisin aivan hyvin asua maalla, en varmaan kaipaisi mitään tästä keskustasta. Työmatkaa vaan en halua kulkea pitkää ja mun töissä ei oikein etätyöt onnistu.  

Maailma meijereiden jälkeen

Eläinsuhde on muuttunut viime vuosikymmeninä nopeassa tahdissa. Yhä useampi tiedostaa, että eläimiä ei tule kasvattaa niille täysin luonnottomissa olosuhteissa, eikä kärsimyksessä tai turhautuneisuudessa kasvaneiden eläinten kehonosia tai –eritteitä tarvitse syödä. Olen varma, että jonain tulevaisuuden päivänä ihmiset alkavat havahtua laajemmin myös maitoteollisuuden katastrofaaliseen surkeuteen. Se, mikä nyt vaikuttaa tuiki tavalliselta – märehtivä lehmä parressa – alkaa viimein näyttäytyä realistisemmin ja havaitsemme raskauksista väsyneen, jo monen vasikan perään huutaneen, päästään kahlitun emon, joka ei koskaan saanut elää lajilleen luontaista elämää ja joka itsekin oli joskus emoaan hätäisesti kutsuva, tästä väkisin erotettu poikanen.

Olen kasvanut maaseudulla. Olen todistanut vieroitusta ja nähnyt sen taistelun, minkä lehmäemo nostaa voidakseen pitää vasikan vierellään. Olen nähnyt kiroilevan eläintuottajan koettamassa saartaa säikähtynyttä vasikkaa haluttuun suuntaan ja emon pelosta vilkkuvat silmänvalkuaiset. Olen kuullut eläinten hätäiset huudot niiden yrittäessä epätoivoisesti päästä toistensa luo. Olen kuullut päiviä kestävän haikean ammunnan, joka kiirii lypsynavetan hämärästä ahtaudesta emon kaivatessa varastettua poikastaan. Olen nähnyt eristetyn vasikan yksinään karsinan kolkkoudessa, hamuilemassa apeaan suuhunsa nisän sijaan puisesta laudasta roikkuvaa narua.

Tähän kaikkeen voi tottua ja päättää olla välittämättä. Tämän kaiken voi koettaa sivuuttaa markettien maitohyllyillä, oman lapsen istuessa hymyillen rattaissa. Tai sitten: tästä kaikesta voi sanoutua irti ja päättää yhdessä monien muiden kanssa välittää niin kauan ja niin paljon, ettei tätä tehdä enää ainoallekaan eläimelle.

Viitteet

Beaver, Annabelle; Meagher, Rebecca K. et al. 2019. “Invited review: A systematic review of the effects of early separation on dairy cow and calf health”. Journal of Dairy Science 102 (7), 5784-5810.

Belluz, Julia. 2015. ”How we got duped into believing milk is necessary for healthy bones”. Vox 19.4. 

Daros, R. R., Weary, D. M. et al. 2014. “Separation from the Dam Causes Negative Judgement Bias in Dairy Calves”. PLoS ONE 9(5).

Enríquez, D., Hötzel, M.J. & Ungerfeld, R. 2011. “Minimising the stress of weaning of beef calves: a review”. Acta Vet Scand 53 (28).

Poindron, P. 2005. “Mechanisms of activation of maternal behaviour in mammals”. Reprod Nutr Dev. 45: 341-351. 

Wagner, Kathrin; Seitner, Daniel et al. 2015. “Effects of mother versus artificial rearing during the first 12 weeks of life on challenge responses of dairy cows”. Applied Animal Behaviour Science 164, 1-11.

Blogi on julkaistu alunperin Voiman Häiriköissä https://voima.fi/hairikot/artikkeli/parsinavetta-ja-kielletty-vanhemmuu…

Blogin kuvat ovat Suomesta (Oikeutta eläimille)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin kaivannut juttuun kommenttia myös perheen teineiltä.

Tämä.

Jostain syystä nämä "12 lapsinen perhe muutti kuoppaan" - jutut kerrotaan aina vain äidin näkökulmasta. Mies ja lapset eivät pääse ääneen.

Ei tarvitse kysyä. Kuka teini ei haluaisi asua korvessa ilman yksityisyyttä, kavereita ja harrastusmahdollisuuksia

Miettikääpä kahta 15-vuotiasta lasta. Toinen hilluu Helsingin keskustassa kavereineen ja ja käyttää puukkoa toiseen ihmiseen, toinen poimii marjoja metsässä ja käyttää puukkoa hirven nylkemiseen.

Kumman tavan te valitsisitte omalle lapsellenne, tai vaikka itsellenne , jos nyt muuttuisitte 12-vuotiaiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka itse tuottaisi vihannekset, hedelmät, lihan ja kananmunat ja leipoisi itse leivät, niin noin iso perhe kuluttaa aika paljon maidon lisäksi myös voita/margariinia, varmasti myös jugurttia/rahkaa, juustoa, ja pitäähän niitä itse leivottuja leipiä varten ostaa noin isolle porukalle aika paljon hiivaa, leivinjauhetta, vehnäjauhoa, sämpyläjauhoa, öljyä ym. Eli ei voi pitää paikkaansa 20 euroa viikossa kauppaan. 

Lisäksi ihmettelen miten tuo äiti ehtii hoitaa eläimet ja kasvimaat, jos on 1 ja 3 ikäiset lapset. Missä kuopus on kun äiti hoitaa lampaita? Tai 3vee.

Jogurtit, juustot jne tekee itse naapurin maidosta, ei osta kaupasta.

Siis leivänpäällisjuustotkin tekee itse? Aika isot tilat korkealla hygienialla pitää olla, jotta tuo on mitenkään mahdollista, ja paljon aikaa. Kuka hoitaa pienet lapset, kun äiti tekee juustoa ja jugurttia?

Sulla ei taida olla mitään tietoa juuston tai jugurttien valmistuksesta? Jugurtin tekemiseen menee ehkä 5 minuuttia. Juustot tehdään parissa työvaiheessa, joista kukin vie muutaman minuutin.. Eniten aikaa kuluu siihen kun odottaa seuraavaa vaihetta tunnin tai pari päivää. Juston valmistaminen on itse asiassa helpompaa kuin puuron keittäminen. Käsittääkseni lapsiperheissä äitikin voi keittää puuroa, vaikka hänellä on lapsia?

Et selvästi ymmärrä, että kyse ei ole yksittäisestä juustosta. Vaan siitä, että noiden elämäntavalla sitä tehtävää kaikki yhteenlaskettuna on valtavasti yhdelle perheenäidille. Hän siis itse keittää puurot, leipoo leivät, valmistaa ruoat, tekee juustot, tekee jugurtit, ruokkii lampaat, siivoa lampaiden asumukset, kastelee kasvimaat, kitkee, kerää sadon, nostaa perunat, poimii omenat, hoitaa kanat, kerää kananmunat, tietenkin varmasti myös siivoaa ja pesee pyykit ja viikkaa pyykit kaappiin jne. Ja sitten hoitaa useamman pienen lapsen. Joka päivä. En usko, että se on mahdollista. Osan tuosta pystyy tekemään, mutta kaikessa on yhteensä niin paljon, että en usko, että juustonkin tekee itse. Tai sitten joku muu hoitaa ne kolme pienintä lasta.

Tuo kananhoito pisti silmään. Mitä siihen ruokinnan ja suojan tarjoamisen lisäksi mielestäsi kuuluu? Sulkienhoitoa ja nokan teroitusta?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kahviloita kävelymatkan päässä vaikka kuinka monta, mutta eipä tule käytyä. Kesällä kävin ja tuntui että nyt taas riittää ainakin vuodeksi.  Teatteriin on 200 metriä, enkä ole käynyt kertaakaan tässä asuessa, nyt mennyt neljä vuotta Pari kertaa kävin kun asuin kauempana. Eli mä voisin aivan hyvin asua maalla, en varmaan kaipaisi mitään tästä keskustasta. Työmatkaa vaan en halua kulkea pitkää ja mun töissä ei oikein etätyöt onnistu.  

Sama. Ei tule käytyä noissa menopaikoissa kodin lähellä. Enkä kaipaa. Sama ois asua täällä vaikka missä tää mökkivaunu on, maalla. Riittää pääsy töihin ja kohtuu matka palveluihin.

"Tarinan kulku on seuraava: eläin pakotetaan elämään päästä parteen sidottuna tai ahtaasti pihatossa, saatetaan toistuvasti raskaaksi, ja sen jälkikasvu viedään siltä pian syntymän jälkeen pois, jotta sen maidon voi juoda tuon poikasen sijaan ihminen – sama ihminen, joka syö myös varastetun poikasen ja lopulta tappaa sen emon, jonka maitolitrat ja jälkikasvun hän vuosien ajan varasti. Tätä on maitoteollisuuden todellisuus. Tätä on elämän ja eläimen arvon irvokas sivuuttaminen."

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä kahta 15-vuotiasta lasta. Toinen hilluu Helsingin keskustassa kavereineen ja ja käyttää puukkoa toiseen ihmiseen, toinen poimii marjoja metsässä ja käyttää puukkoa hirven nylkemiseen.

Kumman tavan te valitsisitte omalle lapsellenne, tai vaikka itsellenne , jos nyt muuttuisitte 12-vuotiaiksi?

En kumpaakaan.

Ihminen ei tarvitse eläinkunnan tuotteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka itse tuottaisi vihannekset, hedelmät, lihan ja kananmunat ja leipoisi itse leivät, niin noin iso perhe kuluttaa aika paljon maidon lisäksi myös voita/margariinia, varmasti myös jugurttia/rahkaa, juustoa, ja pitäähän niitä itse leivottuja leipiä varten ostaa noin isolle porukalle aika paljon hiivaa, leivinjauhetta, vehnäjauhoa, sämpyläjauhoa, öljyä ym. Eli ei voi pitää paikkaansa 20 euroa viikossa kauppaan. 

Lisäksi ihmettelen miten tuo äiti ehtii hoitaa eläimet ja kasvimaat, jos on 1 ja 3 ikäiset lapset. Missä kuopus on kun äiti hoitaa lampaita? Tai 3vee.

Jogurtit, juustot jne tekee itse naapurin maidosta, ei osta kaupasta.

Siis leivänpäällisjuustotkin tekee itse? Aika isot tilat korkealla hygienialla pitää olla, jotta tuo on mitenkään mahdollista, ja paljon aikaa. Kuka hoitaa pienet lapset, kun äiti tekee juustoa ja jugurttia?

Sulla ei taida olla mitään tietoa juuston tai jugurttien valmistuksesta? Jugurtin tekemiseen menee ehkä 5 minuuttia. Juustot tehdään parissa työvaiheessa, joista kukin vie muutaman minuutin.. Eniten aikaa kuluu siihen kun odottaa seuraavaa vaihetta tunnin tai pari päivää. Juston valmistaminen on itse asiassa helpompaa kuin puuron keittäminen. Käsittääkseni lapsiperheissä äitikin voi keittää puuroa, vaikka hänellä on lapsia?

Et selvästi ymmärrä, että kyse ei ole yksittäisestä juustosta. Vaan siitä, että noiden elämäntavalla sitä tehtävää kaikki yhteenlaskettuna on valtavasti yhdelle perheenäidille. Hän siis itse keittää puurot, leipoo leivät, valmistaa ruoat, tekee juustot, tekee jugurtit, ruokkii lampaat, siivoa lampaiden asumukset, kastelee kasvimaat, kitkee, kerää sadon, nostaa perunat, poimii omenat, hoitaa kanat, kerää kananmunat, tietenkin varmasti myös siivoaa ja pesee pyykit ja viikkaa pyykit kaappiin jne. Ja sitten hoitaa useamman pienen lapsen. Joka päivä. En usko, että se on mahdollista. Osan tuosta pystyy tekemään, mutta kaikessa on yhteensä niin paljon, että en usko, että juustonkin tekee itse. Tai sitten joku muu hoitaa ne kolme pienintä lasta.

Tuo kananhoito pisti silmään. Mitä siihen ruokinnan ja suojan tarjoamisen lisäksi mielestäsi kuuluu? Sulkienhoitoa ja nokan teroitusta?

Päivittäinen ruoan ja veden anto, häkin siivoaminen, munien kerääminen. Ja tietenkin kanan paijaaminen, jotta se munisi enemmän 😉

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä kahta 15-vuotiasta lasta. Toinen hilluu Helsingin keskustassa kavereineen ja ja käyttää puukkoa toiseen ihmiseen, toinen poimii marjoja metsässä ja käyttää puukkoa hirven nylkemiseen.

Kumman tavan te valitsisitte omalle lapsellenne, tai vaikka itsellenne , jos nyt muuttuisitte 12-vuotiaiksi?

En valitse elämää lapselleni, hän ei ole jatkeeni eikä omaisuuttani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin kaivannut juttuun kommenttia myös perheen teineiltä.

Tämä.

Jostain syystä nämä "12 lapsinen perhe muutti kuoppaan" - jutut kerrotaan aina vain äidin näkökulmasta. Mies ja lapset eivät pääse ääneen.

Ei tarvitse kysyä. Kuka teini ei haluaisi asua korvessa ilman yksityisyyttä, kavereita ja harrastusmahdollisuuksia

Teinit eivät tarvitse yksityisyyttä. Poistakaa huoneen ovi että voitte katsella omaisuuttanne.

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä tyhmä kaupunkilainen, mutta miten kotioloissa nuo koko vuoden kasvikset ja juurekset säilytetään niin, että ne oikeasti säilyy seuraavaan kesään, kunnes tulee uutta satoa? Kun omassa jääkaapissa perunat ja porkkanat alkaa itää ja menee pilalle reilussa kuukaudessa ja kesäkurpitsa pilaantuu muutamassa viikossa, omenat nahistuu parissa viikossa.

Kunnon kellari kuuluu heillä olevan perunoita ja juureksia varten. Sellaisissa ennenkin säilytettiin maaseudulla. Jääkaappiakaan ei ollut vielä läheskään kaikilla 50-60 luvuilla, pakasteista puhumattakaan ja sähköttömiä töllejä oli myös , mutta kellarissa säilyivät voit ja maidotkin. Laajenna hieman horisonttiasi ja lukaise miten agraariyhteiskunnassa elettiin Suomessa ennen. Säilömismenetlmiä on monia, katso kaupan hyllystä: maustekurkkua voi säilöä itse ja tulee parempaa kuin kaupan hyllystä, kun itse kasvattaa kurkut ja tillin, ei tarvi ostaa kuin etikkaa ja vähän sokeria ja suolaa joukkoon. Sata purkkia kun tekee, riittää varmasti yli talven. Tomaatteja voi kuivattaa ison läjän kun heillä on iso leivinuuni. Omenat käärittiin ennen yksitellen paperiin ja kellarissa säilyivät hyvin. Kaikkea voi myös kuivattaa, esim. sieniä. Marjat hilloiksi. Omenasosetta säilöön.