Mummi kuoli - Miehen mielestä 10-vuotiasta poikaa ei pidä ottaa mukaan kun käydään jättämässä jäähyväiset.

Olen itse ollut mammani hautajaisissa, kun olin 8 v. Systeri oli 11, pikkuveli 5. Mukana myös kaikki serkut iältään 4-12 v. Ei se ollut mitenkään erityisen ahdistavaa, kivempi oli nähdä serkkuja pitkästä aikaa. Ei ton ikäiset lapset vielä ymmärrä ahdistua ja surra jossain hautajaisissa, turha hysteriaa tollanen kuvittelu.

Mitä te, jotka ette päästäisi lasta katsomaan kuollutta, suhtaudutte itse kuolemaan? Onko se teille pelottava, ahdistava tai vaikea asia?

Miehesi on oikeassa. 10-vuotias voi mennä hautajaisiin, mutta ei ruumista katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisempää on että lapselle vainajan näkeminen on ahdistava tai pelottava kokemus. Voihan lapselta kysyä haluaako, jos empii yhtään en veisi.

Olen eri mieltä tästä. Suvussani on aina lapset osallistuneet hautajaisiin ja sekin kuulkaa opettaa. Itse en koe että olisi jäänyt varsinaista ahdistusta yksistäkään hautajaisista vaan pikemminkin se suru on tullut itkettyä pois hautajaisissa ja sen jälkeen helpottanut. Näin se on nyt aikuisenakin ja näyttäisi toimivan omilla lapsillanikin. Pikemminkin ahdistavaa on ollut ne parit hautajaiset, joihin ei olla sairastumisten vuoksi päästy. 

Siis kävisitte katsomassa mummia, kun makaa arkussa jossain kylmiössä vaiko juuri ennen hautajaistilaisutta, jolloin suntio käyttäisi arkkua avoinna? Ainakaan pari v sitten tuo ei ollut mahdollista, mutta silloin olikin koronan alkuajat meneillään.

Minä kävin kauan sitten 11 vuotiaana katsomassa mummoani jonkin kappelin kylmiössä yhdessä äitini ja hänen tätinsä eli mummovainajan sisaren kanssa. Siellä mummo makasi arkussa rauhallisen näköisenä. Täti halasi vielä häntä.

Ap:n lapsi saa itse valita, haluaako käydä katsomassa. Outoa jos katsomisesta jotain traumaa jäisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut mammani hautajaisissa, kun olin 8 v. Systeri oli 11, pikkuveli 5. Mukana myös kaikki serkut iältään 4-12 v. Ei se ollut mitenkään erityisen ahdistavaa, kivempi oli nähdä serkkuja pitkästä aikaa. Ei ton ikäiset lapset vielä ymmärrä ahdistua ja surra jossain hautajaisissa, turha hysteriaa tollanen kuvittelu.

Ei puhuttu hautajaisista vaan ap haluaa lapsen menevän katsomaan ruumista.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut mammani hautajaisissa, kun olin 8 v. Systeri oli 11, pikkuveli 5. Mukana myös kaikki serkut iältään 4-12 v. Ei se ollut mitenkään erityisen ahdistavaa, kivempi oli nähdä serkkuja pitkästä aikaa. Ei ton ikäiset lapset vielä ymmärrä ahdistua ja surra jossain hautajaisissa, turha hysteriaa tollanen kuvittelu.

Kyse oli jäähyväisten jätöstä kuolleelle. Ei hautajaisista.

Menin katsomaan kuollutta mummoani ollessani jo aikuisikäinen ja ennenkin vainajia hoitotyössä nähneenä. Huomasin että omainen kuolleena on ihan eri asia kuin vieras potilas. Ei se pahalta tuntunut, mutta ei siinä mitään tässä on nyt viimeinen jäähyväinen ja tämä on tosi kaunis hetki-tunnetta tullut.

Lapsesta se olisi todennäköisesti pelottavaa nähdä mummo kalpeana ja kuolleena.

Hautajaisiin voi mennä, mutta ruumista ei tarvitse katsoa. Nykyisin on menty niin kauas luonnollisuudesta, että tälläinenkin tilaisuus katsotaan kauhuksi. Lapselle voi sanoa, että käydään mummi hyvästelemässä.

Itse näin isäni kuolleena 5-vuotiaana ja hyvä, että äiti vei katsomaan. Selkein muisto isästäni, jossa jopa muistan, miltä hänen kasvonsa näyttivät. Oli komea mies ja rauhallisen näköinen kuolleenakin, vaikka kuoli rankkaan ja pitkään sairauteen. Muuten muistan hänen kasvonsa vain valokuvista, että oli tärkeää ja on yhä tärkeää, että minulla on edes tämä muisto hänestä.

Mun 10v lapset halus käydä kattomassa kuollutta mummua kappelissa.

Nyt ovat aikuisia ja sanoneet, että heitä ei olis saanu päästää sinne.

Miettikää nyt.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisempää on että lapselle vainajan näkeminen on ahdistava tai pelottava kokemus. Voihan lapselta kysyä haluaako, jos empii yhtään en veisi.

En kyselisi mitään, koska ei lapsi tajua vielä mitä ruumiin näkeminen on. Vaikka haluaisi nähdä, niin kokemus voi ahdistaa sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisiin voi mennä, mutta ruumista ei tarvitse katsoa. Nykyisin on menty niin kauas luonnollisuudesta, että tälläinenkin tilaisuus katsotaan kauhuksi. Lapselle voi sanoa, että käydään mummi hyvästelemässä.

No ei se välttämättä aikuiselle olekaan, koska aikuinen osaa varautua siihen, että vainaja ei näytä enää samalta. Mutta pieni lapsi ei sitä välttämättä tajua, ja se voi jäädä vaivaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun 10v lapset halus käydä kattomassa kuollutta mummua kappelissa.

Nyt ovat aikuisia ja sanoneet, että heitä ei olis saanu päästää sinne.

Miettikää nyt.

Tässä tullaankin siihen, että vanhemman on kyettävä tekemään ratkaisu voiko oman lapsen sinne päästää.

Oma lapseni on nyt aikuinen ja sanoi, että oli hyvä, kun sai jättää jäähyväiset ukin kuollessa.

Sehän on ihan luonnollista käydä katsomassa viimeisen kerran läheinen ihminen kun on hetki sitten kuollut. Ei siinä mitään traumoja jää tai sitten on kasvatus mennyt pieleen.

Mut on lapsena/nuorena useita kertoja viety ruumiita katsomaan, puoliväkisin. Mummoja, pappoja, enoja, settiä, oma isä jne.

Tekosyynä käytetty tätä "viimeinen tervehdys, jätä hyvästit yms" soopaa. Syyllistetty ties millä, jos en tule paikalle.

Itse olen sitä mieltä että haluan muistaa vainajan sellaisena mitä hän oli elävänä. En näe mitään lisäarvoa sillä että näen raadon vielä kerran ennen kuin se kuopataan.

Mielestäni asian voi lapsellekin esittää niinkuin se on. Henkilö x on kuollut, haluatko tulla katsomaan? On täysin ok jos haluat jäädä pois.

Jos lapsi ei halua tulla, ei häntä pidä painostaa tai kiristää tulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun 10v lapset halus käydä kattomassa kuollutta mummua kappelissa.

Nyt ovat aikuisia ja sanoneet, että heitä ei olis saanu päästää sinne.

Miettikää nyt.

Sinun olisi aikuisena pitänyt tajuta sen verran, että et olisi laskenut lapsia sinne. Hyvänen aika. Aikuiset ei aina ajattele kovin pitkälle. 10-vuotiaan paikka ei ole ruumiita toljottamassa, voi hyvänen aika. Vastuullinen aikuinen tajuaa tämän.

Itse aikoinaan olin sisarusteni kanssa näkemässä omin silmin kun mummomme kuoli. Näimme siis ihan kuolinhetken. Kukaan ei traumatisoitunut.

Hölmöä paapomista ja todellisuuden pakoilua tuo, jotta lapselle ei saisi näyttää kuollutta.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut mammani hautajaisissa, kun olin 8 v. Systeri oli 11, pikkuveli 5. Mukana myös kaikki serkut iältään 4-12 v. Ei se ollut mitenkään erityisen ahdistavaa, kivempi oli nähdä serkkuja pitkästä aikaa. Ei ton ikäiset lapset vielä ymmärrä ahdistua ja surra jossain hautajaisissa, turha hysteriaa tollanen kuvittelu.

Ap ei puhunut hautajaisista, vaan ruumiin katsomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kuolema ei aina kaunista. Meillä oli heinäkuussa tuo tilanne ja mä järkytyin loppuiäksi näkemästäni. En edes tunnistanut vainajaa. Ja ihan vanhuuttaan kuoli. Jälkikäteen ajateltuna olisin vain halunut muistaa elävänä, en kuolleena. Neuvoksi, että jonkun tutun pitää ensin käydä katsomassa miltä vainaja näyttää, et sä voi periaatepäätöstä tässä asiassa tehdä. Jos siellä on horror story vastassa kuten meillä

Ei hautajaisissa tarvitse nähdä vainajaa. Itsekin olin yli kolmikymppinen ennen kuin näin ensimmäisen vainajan, vaikka olin käynyt hautajaisissa lapsesta asti.