Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1324)
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun itsellä oli 0 lasta ja katsoin kaverien uusperhe virityksiä.
Mietin, en koskaan lähde tuohon. Vaikka lapsista pidän, minun kodissa ei toisen naisen lapset asu.
Mutta siis toki miehet, joille ei yh kelpaa ovat sikoja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun naispuolinen kaveri kertoi, että hänen ollessaan n. 12-vuotias, hänen isänsä pian eron jälkeen perusti uusperheen naisen kanssa, jolla oli pieni lapsi ja he saivat lyhyen seurustelun jälkeen yhteisen lapsen. Tämä bonusäiti inhosi tätä mun kaveria eli miehensä lasta ja käyttäytyi kuin häntä ei olisikaan. Kerran kaverini kuuli , kun toisessa huoneessa se nainen pajatti isälle, että "sun täytyy ymmärtää, että me ollaan nyt perhe eikä sun esikoinen kuulu sun elämään enää". Siis vaikka sillä naisella itsellään oli aiemmasta suhteesta lapsi niin hän ei hyväksynyt miehen lasta mutta odotti miehen leikkivän isää hänen lapselleen. Sitten he kuitenkin muutaman vuoden kuluttua erosivat.
Aivan. Nainen saa päättää, onko mies tekemisissä omien lastensa kanssa. Nainen päättää myös syntyvätkö lapset vai eivät, ja ketä lapset saavat syntymän jälkeen tavata. Nainen päättää myös, että ovatko syntyvät lapset edes miehen omia.
Luonnollista ja oikein.
Vierailija kirjoitti:
Mun naispuolinen kaveri kertoi, että hänen ollessaan n. 12-vuotias, hänen isänsä pian eron jälkeen perusti uusperheen naisen kanssa, jolla oli pieni lapsi ja he saivat lyhyen seurustelun jälkeen yhteisen lapsen. Tämä bonusäiti inhosi tätä mun kaveria eli miehensä lasta ja käyttäytyi kuin häntä ei olisikaan. Kerran kaverini kuuli , kun toisessa huoneessa se nainen pajatti isälle, että "sun täytyy ymmärtää, että me ollaan nyt perhe eikä sun esikoinen kuulu sun elämään enää". Siis vaikka sillä naisella itsellään oli aiemmasta suhteesta lapsi niin hän ei hyväksynyt miehen lasta mutta odotti miehen leikkivän isää hänen lapselleen. Sitten he kuitenkin muutaman vuoden kuluttua erosivat.
Kyllä, näin se juuri menee. Nainen päättää ja kummasti nk. Uusperhehelveteissä ongelma on aina ne joka toinen vkl perheessä asuvat miehen lapset (aiemmasta suhteesta.) Yhteiset ja naisen lapset, jotka kuviossa päivittäin, ovat perhettä.
Alue: Aihe vapaa
No yli kymmenen vuotta uusperhettä ja nyt kun nuorinkin lapsi kohta lentää pesästä niin uskon, että ollaan voiton puolella. Olen monelle sanonut, että älkää uusperhehelvettiin ikinä lähtekö. Meillä on ollut ylä- ja alamäkeä ja ei onneksi yhteisiä lapsia, se olisikin luultavasti ollut viimeinen niitti. Miehellä on ollut äärimmäisen vaikeaa suhtautua minun nuorimpaan lapseeni, ja olen joutunut ihan kynsin hampain lastani puolustamaan. Ja tuo on sikäli sairasta että nuorin oli tavatessamme vielä pieni ja miehellä olisi ollut täydet mahdollisuudet luoda häneen jopa normaalinoloinen isäsuhde... Onneksi nyt välit tasaantuneet kun lapsi tosiaan jo niin iso. Eivät enää inhoa toisiaan niin kai se on voitto sekin.