Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1347)
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei tarvitse huolehtia toisten lapsista. Jos ei nappaa niin ei nappaa. Toki jos yhteen muutetaan niin silloin elämä on täynnä kompromisseja jos tämä ei sovi niin silloin suosittelen olemaan omissa oloissa.
Minusta ei tarvitse silloinkaan konkreettisella tasolla jos sovitaan niin, että vanhempi huolehtii itse, varsinkin, jos toisella ei ole lapsia. Ei tarkoita, ettei lapsettoman tulisi välittää, mutta vanhempi voi hoitaa konkreettisen huoltamisen vaikka yhdessä asuttaisiinkin. Ei lapsettoman tarvitse ruveta piiaksi, jos toinen on halunnut nimenomaan lapsettomaan ihmiseen tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin varmaan 24 tai 25 ja lähdin yhdenillan jutun matkaan baarista. Aamulla heräsin pinnasängyn ja miehen välistä. Siinä sitä sitten mietin että ei jumalaut ole totta. Aamupano, aamukahvi ja heippa.
Nyt olen 53 ja mulla on ydinperheessä 1 juuri täysi-ikäistynyt lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei tarvitse huolehtia toisten lapsista. Jos ei nappaa niin ei nappaa. Toki jos yhteen muutetaan niin silloin elämä on täynnä kompromisseja jos tämä ei sovi niin silloin suosittelen olemaan omissa oloissa.
Minusta ei tarvitse silloinkaan konkreettisella tasolla jos sovitaan niin, että vanhempi huolehtii itse, varsinkin, jos toisella ei ole lapsia. Ei tarkoita, ettei lapsettoman tulisi välittää, mutta vanhempi voi hoitaa konkreettisen huoltamisen vaikka yhdessä asuttaisiinkin. Ei lapsettoman tarvitse ruveta piiaksi, jos toinen on halunnut nimenomaan lapsettomaan ihmiseen tutustua.
Harva alaikäisiä lapsia omaava henkilö suostuu siihen, ettei avopuoliso osallistu mitenkään lapsen asioiden hoitamiseen ja maksamaan kuluja. Vähintäänkin pitää hoitaa autolla viemisiä ja hakemisia ja maksaa lapsenkin kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Olin varmaan 24 tai 25 ja lähdin yhdenillan jutun matkaan baarista. Aamulla heräsin pinnasängyn ja miehen välistä. Siinä sitä sitten mietin että ei jumalaut ole totta. Aamupano, aamukahvi ja heippa.
Nyt olen 53 ja mulla on ydinperheessä 1 juuri täysi-ikäistynyt lapsi.
Mitä olit ottanut kun et nähnyt pinnasänkyä aiemmin? Vai oliko miehellä sähkölasku maksamatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei tarvitse huolehtia toisten lapsista. Jos ei nappaa niin ei nappaa. Toki jos yhteen muutetaan niin silloin elämä on täynnä kompromisseja jos tämä ei sovi niin silloin suosittelen olemaan omissa oloissa.
Minusta ei tarvitse silloinkaan konkreettisella tasolla jos sovitaan niin, että vanhempi huolehtii itse, varsinkin, jos toisella ei ole lapsia. Ei tarkoita, ettei lapsettoman tulisi välittää, mutta vanhempi voi hoitaa konkreettisen huoltamisen vaikka yhdessä asuttaisiinkin. Ei lapsettoman tarvitse ruveta piiaksi, jos toinen on halunnut nimenomaan lapsettomaan ihmiseen tutustua.
Harva alaikäisiä lapsia omaava henkilö suostuu siihen, ettei avopuoliso osallistu mitenkään lapsen asioiden hoitamiseen ja maksamaan kuluja. Vähintäänkin pitää hoitaa autolla viemisiä ja hakemisia ja maksaa lapsenkin kuluja
No huh. Sanoisin taas, että harva lapseton suostuu tuohon. Eikö nuo ole juuri niitä ensisijaisimpia asioita, jotka vanhemman on kyettävä itse hoitamaan..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^joojoo, siis sitä yritin sanoa, että ei ole kumppanin velvollisuus hoitaa lapsia omaavan kumppanin lapsen asioita vaan ne on vanhempien tehtävä.
Sanoisin, että jotkut uusperheet toimii ja jotkut ei, riippuu ihan olosuhteista sekä toki myös siitä, että millaisia ihmisiä siihen perheeseen sattuu kuulumaan.
Oma lapsuudenperheeni oli hyvin toimiva uusperhe. Uskaltaisin väittää, että uusperheen onnistumiseen tarvitaan aina jonkinlaista yhteisymmärrystä, joustavuutta ja kompromisseja kaikilta siihen kuuluvilta.
Esimerkiksi tuo, että lapseton aikuinen sanoutuisi vaan täysin irti kaikesta toisen lapsiin liittyvästä ei yleensä vaan toimi, varsinkin lun lapset on pieniä. Totta kai huoltajalla on päävastuu lapsista, mutta se että kieltäytyy viemästä kumppaninnlasta harrastukseen joka sijaitsisi oman työmatkan varrella, tai auttamasta tätä lasta läksyissä luo ihan turhaa kitkaa kaikkien välille ja etäännyttää näitä ihmisiä toisistaan. Tietenkin se vaikuttaa myös, että millaiseksi lapsen ja isä- tai äitipuolen välinen suhde muodostuu ja miten se toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jouduin ala-asteen olemaan "uusperheessä". Hirveä kokemus kun kotona on sairas akka joka inhoaa minua. Lopputulos psyk. Sairaalassa tuon jälkeen ja huostaanotto. Miettikää kahdesti ennenkuin perustatte näitä. Lapset ei juuri ikinä hyväksy tai tykkää isä tai äitipuolistaan ja pahimmillaan lasta kaltoinkohdellaan törkeästi. Monta esimerkkiä tiedän että lapsen elämä pilalla noista. Onnistuneita en ole juurikaan montaa nähnyt. Itse en mistään hinnasta muuttaisi yhteen ennenkuin lapset on poissa, seurustella voisin mutta puolivanhemmaksi en ala. Itsekin sorruin samaan koska pakotettu lapsena ja joutunut kokemaan että se on "normaalia". Ei ole eikä ne toimi ikinä. Pahinta on jos puolivanhempi kaltoinkohtelee lasta mikä on yleistä näissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siinä vaiheessa kun silloisen puolison exän aikataulut
pyöritti arkeani. EI ENÄÄ IKINÄ !!!!
kamalaa aikaa ja kamalia lapsia.
Tämä kävi itsellenikin tutuksi. Voi hemmetti mihin kaikkeen sitä onkaan suostunut! Ja tuo mistä joku kirjoitti jo ekalla sivulla, kun on ulkopuolinen omassa kodissaan, eikä minulle ole tilaa siellä. Siinä on vielä se, että se voi jäädä tavaksi, kun sitä jatkuu tarpeeksi kauan. Tilanne on tavallaan jo ohi, mutta silti sitten väistelee muita omassa kodissaan, jopa niitä vierailevia aikuisia lapsia.
Tämä on minullakin ongelmana. Vaimolla on kaksi lasta, joista toinen asuu kotona ja toinen (jo reilusti aikuinen) käy todella usein, eli on joka 2. tai 3. viikonloppu koko viikonlopun meillä. Asunto on siis minun ja vaimon yhteinen, jota maksetaan puoliksi. Aina kun vaimon vanhempi lapsi on käymässä, niin minä olen käytännössä ulkopuolinen. He katsovat kolmestaan yhdessä elokuvia ja ovat vallanneet koko olohuoneen/keittiön omaan käyttöönsä. Minä olen yläkerrassa tekemässä omia juttujani, koska minua ei oikeasti kiinnosta heidän yhteiset juttunsa... he ovat ensinnäkin kaikki naisia ja minä olen mies, jota kiinnostaa aivan eri jutut. Kaikki juhlat menevät myös samalla kaavalla, eli siellä on vaimon lapset ja perhettä/sukua ja sitten minä, ulkopuolinen. Viime joulunakin minulla meinasi mennä kuppi nurin ja koko joulu pilalle, kun yksinkertaisesti vain otti niin paljon päähän. Olisin mielelläni oman isäni ja sisarusteni kanssa jouluaaton, mutta kun sekään ei puolisolle sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siinä vaiheessa kun silloisen puolison exän aikataulut
pyöritti arkeani. EI ENÄÄ IKINÄ !!!!
kamalaa aikaa ja kamalia lapsia.
Tämä kävi itsellenikin tutuksi. Voi hemmetti mihin kaikkeen sitä onkaan suostunut! Ja tuo mistä joku kirjoitti jo ekalla sivulla, kun on ulkopuolinen omassa kodissaan, eikä minulle ole tilaa siellä. Siinä on vielä se, että se voi jäädä tavaksi, kun sitä jatkuu tarpeeksi kauan. Tilanne on tavallaan jo ohi, mutta silti sitten väistelee muita omassa kodissaan, jopa niitä vierailevia aikuisia lapsia.
Tämä on minullakin ongelmana. Vaimolla on kaksi lasta, joista toinen asuu kotona ja toinen (jo reilusti aikuinen) käy todella usein, eli on joka 2. tai 3. viikonloppu koko viikonlopun meillä. Asunto on siis minun ja vaimon yht
Mene ihmeessä oman sukusi luo jouluna. Se on ihan normaalia!! Saati että tunnet itsesi ulkopuoliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siinä vaiheessa kun silloisen puolison exän aikataulut
pyöritti arkeani. EI ENÄÄ IKINÄ !!!!
kamalaa aikaa ja kamalia lapsia.
Tämä kävi itsellenikin tutuksi. Voi hemmetti mihin kaikkeen sitä onkaan suostunut! Ja tuo mistä joku kirjoitti jo ekalla sivulla, kun on ulkopuolinen omassa kodissaan, eikä minulle ole tilaa siellä. Siinä on vielä se, että se voi jäädä tavaksi, kun sitä jatkuu tarpeeksi kauan. Tilanne on tavallaan jo ohi, mutta silti sitten väistelee muita omassa kodissaan, jopa niitä vierailevia aikuisia lapsia.
Tämä on minullakin ongelmana. Vaimolla on kaksi lasta, joista toinen asuu kotona ja toinen (jo reilusti aikuinen) käy todella usein, eli on joka 2. tai 3. viikonloppu koko vii
Niinhän tuota luulisi, ja ekat vuodet toimittiinkin jouluna näin. Mutta sitten vaimo teki siitä ison ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun naispuolinen kaveri kertoi, että hänen ollessaan n. 12-vuotias, hänen isänsä pian eron jälkeen perusti uusperheen naisen kanssa, jolla oli pieni lapsi ja he saivat lyhyen seurustelun jälkeen yhteisen lapsen. Tämä bonusäiti inhosi tätä mun kaveria eli miehensä lasta ja käyttäytyi kuin häntä ei olisikaan. Kerran kaverini kuuli , kun toisessa huoneessa se nainen pajatti isälle, että "sun täytyy ymmärtää, että me ollaan nyt perhe eikä sun esikoinen kuulu sun elämään enää". Siis vaikka sillä naisella itsellään oli aiemmasta suhteesta lapsi niin hän ei hyväksynyt miehen lasta mutta odotti miehen leikkivän isää hänen lapselleen. Sitten he kuitenkin muutaman vuoden kuluttua erosivat.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi tuo, että lapseton aikuinen sanoutuisi vaan täysin irti kaikesta toisen lapsiin liittyvästä ei yleensä vaan toimi, varsinkin lun lapset on pieniä. Totta kai huoltajalla on päävastuu lapsista, mutta se että kieltäytyy viemästä kumppaninnlasta harrastukseen joka sijaitsisi oman työmatkan varrella, tai auttamasta tätä lasta läksyissä luo ihan turhaa kitkaa kaikkien välille ja etäännyttää näitä ihmisiä toisistaan. Tietenkin se vaikuttaa myös, että millaiseksi lapsen ja isä- tai äitipuolen välinen suhde muodostuu ja miten se toimii.
Mitä hyötyä tai iloa se tuo sille lapsettomalle bonusvanhemmalle, että saa hoitaa kumppaninsa lasten asioita ja maksaa tämän kuluja? Sitten kun tulee ero, niin harvoin ne bonuslapset ovat missään tekemisissä entisen bonusvanhemman kanssa. Jos kerta uusperheessä eläminen on niin mielettömän kivaa, niin miksi moni kritisoi sitä tai on muuten skeptinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs nainen kertoi, että hän ei ole koskaan tavannut biologista isäänsä. Hänen mutsi perusti uusperheen hänen ollessaan leikki-ikäinen ja jotenkin äiti antoi ymmärtää, että tämä hänen uusi miehensä on isä. Sitten kun äitinsä erosi tästä miehestä lapsen ollessa alakouluiässä, ei se mies enää juuri ollenkaan ollut missään tekemisissä tämän lapsen kanssa, mikä teki lapsen surulliseksi . Nainen aikuisena tajusi, että äiti oli alunperinkin tehnyt virheen siinä, että uskotteli uuden miehen olevan hänen uusi isänsä.
Ei kannata koskaan perustaa mitään uusperhettä. Kamalia viritelmiä joissa aina kärsii vähintäänkin lapset, mutta useimmiten myös aikuiset. Olen 46-vuotias nainen ja on sekä omaa kokemusta että lukuisten ystävien ja tuttavien kokemusta. Jostain syystä miesten on ehkä helpompaa ottaa samaan talouteen asumaan ns. vieraita lapsia, kuin naisten. Järjestään naiset alkavat sorsia miehen lapsia, eikä se tosiaan aina ole sellaista mitään näkyvää kiusaamista vaan selän takana tapahtuvaa hienovaraista, jonka se lapsi kyllä kokee nahoissaan. Tehdään sille miehen lapselle vähän huonommat eväät kuin muille tai moititaan kotona yleisellä tasolla kaikki asioista, mutta todellisuudessa kaikki ne haukut on suunnattu miehen lapselle. Ja niin edelleen.
Puolittainen uusioperhekokeilu lähti liikkeelle naisen sanattomasta uhkavaatimuksesta, jos ei lapsia tulisi kuvioihin, loppu lähenisi. Tämä siis sen jälkeen, kun oli alettu viettämään vapaa-aikaa lastenkin kera. Käytiin lomamatkoilla ja viikonloppuisin esim. HopLopissa.
Oli hänen lapsensa ja minun lapseni. Lomamatkoilla tämä tuli jotenkin heti selväksi ilman, että asiasta olisi pitänyt mitään ääneen sanoa. Jopa kävelymatkoilla ei voinut mennä samaa tahtia meidän kanssamme, vaan sitten mentiin jossain edessä tai takana.
Viimeinen tippa tuli viimeisellä lomamatkalla kun totesin, että kun olemme isolla porukalla liikenteessä, en huomioi lapsiani tarpeeksi. Ja kun ovat minulla vain puolet ajasta ja esim. lomamatkat ovat harvoja mahdollisuuksia olla heidän kanssaan 100-prosenttisesti, niin totesin itselleni, että ei enää.
Naiset hyvin usein haluavat uudisperheen, mutta vain omilla ehdoillaan. Hänen lapsensa tulee ensin. Tämä ei valitettavasti voi toimia, vaikka muuten toimisinkin. Se oli elämäni parasta aikaa viettää hänen kanssaan, kun olimme kahden. Totta kai, itse olen vuorohuoltaja ja hän 100% yh, niin se kahdenkeskinen aika vaati aina lapsensa järjestämistä muualle, mikä on pidemmän päälle liian raskasta lapsellekin.
Me rakastimme toisiamme ja hänen mukaansa seksuaalinen yhteytemme oli parasta hänen elämässään. Mutta se ei riittänyt. Ehkä opetus kaikille, joskus se vain ei riitä. Tai se, että (vieraat) lapset pilaavat kaiken.
Tästä on kulunut jo aika monta vuotta ja kummankin lapset alkavat olemaan täysi-ikäisiä, todennäköisesti 1-3v. kuluttua kaikki ovat lentäneet pesästä. Aikaa olisi siis sille parisuhteelle aivan toisella tapaa, mutta ehkä se kynttilä poltettiin loppuun, mikä on todella sääli. En ole kenenkään naisen kanssa ennen enkä jälkeen omannut samanlaista yhteyttä, mutta ehkä tämä oli osaltani illuusiota; kun olimme välillä erossa, niin siinä ehti kyllä parikin miestä olemaan välissä (jännä kuinka huomaa kun nainen on ollut toisen miehen kanssa sängyssä).
Uusioperhe on vaativa kokeilu, iso uhraus ja siihen ei saa vain rynnätä. Onnistuessaan antaa paljon, mutta aina ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä miesten on ehkä helpompaa ottaa samaan talouteen asumaan ns. vieraita lapsia, kuin naisten.
Ehkä miehet, joilla on alaikäisiä lapsia, jotenkin ajattelevat, että on reilua, että nainen myös tuo siihen uuteen suhteeseen lapset aiemmista suhteista. Eli se on tasapuolista. Ja sitten se uusi nainen, jolla on omia lapsia, hoitaa siinä sivussa myös miehen lapset.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata koskaan perustaa mitään uusperhettä. Kamalia viritelmiä joissa aina kärsii vähintäänkin lapset, mutta useimmiten myös aikuiset. Olen 46-vuotias nainen ja on sekä omaa kokemusta että lukuisten ystävien ja tuttavien kokemusta.
Millaisia kokemuksia sinulla ja sun ystävillä sitten on?
https://www.hs.fi/elama/art-2000006077566.html
Tuossa HS:n artikkelissa väitetään, että monet perustavat uusperheen liian nopeasti, ennen kuin on edes kunnolla ehditty tutustua.