Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Heti kun tuli laskuja.
Yksi oli lähes vapaamatkustaja. Se miesoletettu.
🤭😁😂😅😆 Sitten tuli leikin loppu.
Nyt on vanhustentalossa pierukopissa. 👋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä homma kaatui siihen, kun mies koki että olen mustasukkainen ja hän ei saa olla lastensa kanssa kuten haluaa. Mikä tarkoitti sitä, että joka toinen viikko minua saati parisuhdetta ei ollut olemassakaan. Lapsilla ei mitään rajoja ja pilalle hemmoteltuja. En edes sanonut usein mitään, mutta naamastani näki etten tykkää. Miehen rakkaus kuoli kun kehtasin mitään vaatia, edes alkeellisia sääntöjä tai sitä, että aikuiset voisivat edes puhua keskenään viikon aikana. Lapset oli sentään jo kouluikäisiä. Siinä vaiheessa kun toinen lukittuu kimppaan lastensa kanssa ja kokee SINUT häiriötekijänä, on peli menetetty. Tämän myötä aloin minäkin melkein inhoamaan lapsia.
Kunnollinen isä, pitää lastensa puolta. Oma isäni hylkäsi tuollaisen naisen takia meidät lapset, koska nainen ei voinut sietää meitä vain siksi että olimme olemassa. Olimme vain tiellä ja inhottava muistutus menneisyydestä. Viattomat lapset kärsivät julmien, kypsymättömien aikuisten kynsissä.
Lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaansa myös eron jälkeen. Vanhempien ero voi olla lapselle muutenkin kova paikka ja jos sitten vielä vanhempi asettaa uuden kumppaninsa lapsen edelle, niin isosti käy sääliksi lapsiparkaa.
Olen tämän ketjun ap ja tilannepäivityksenä tulin toteamaan, ettei 16kk ole muuttanut tilannettani. Viime viikolla kuulin kun mies valehteli lasten äidille tekosyyn miksei lapset voi olla lomaansa meillä. Teki sen vain ja ainoastaan, ettei minun tarvitse ahdistua. Pisti miettimään, että olisiko korkea aika lopettaa suhde, etten pilaa lasten ja isän välejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän ketjun ap ja tilannepäivityksenä tulin toteamaan, ettei 16kk ole muuttanut tilannettani. Viime viikolla kuulin kun mies valehteli lasten äidille tekosyyn miksei lapset voi olla lomaansa meillä. Teki sen vain ja ainoastaan, ettei minun tarvitse ahdistua. Pisti miettimään, että olisiko korkea aika lopettaa suhde, etten pilaa lasten ja isän välejä.
Onko teidän parisuhde kriisissä miehesi lasten takia? Et siedä heitä, eikä he sinua?
Oma kokemus tällaisesta on, että viikko-viikko -systeemi epäsäännöllisillä vuoroilla (lasten molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä) on aivan "ihana" mahdollisten uusien kumppanien kannalta. Omassa tapauksessa miesystäväni ja hänen exänsä sopivat lapsiajat keskenään työvuorojensa mukaan, ja niitä tosiaan ei voi ennustaa ennen kuin he tietävät omat työvuoronsa eli max pari muutama viikko etukäteen (eikä aina silloinkaan). Minulle kumppaniin ilmoittaa sitten kun muistaa, yleensä joudun kyselemään perään. Mieluiten hän ei ilmoittelisi ollenkaan, vaan tykkää sopia meidän tapaamisista spontaanisti päivän varoitusajalla, joskus lyhyemmälläkin. Minullahan on kuitenkin paljon vapaita iltoja, kun olen lapseton ihminen.
Tästä on ollut keskustelua moneen, moneen kertaan. Voin tavata myös silloin kun lapset ovat paikalla, ei ole minulle mikään ongelma, mukavia lapsia (kouluikäisiä). Mutta jotensakin ikävää, kun mitään pidempää vaikkapa nyt muutaman päivän reissua ei voi helposti suunnitella tulevaisuuteen. Lisäksi minä pitäisin siitä, että tietäisin vähän aikaisemmin kuin edellisenä päivänä, tavataanko vai teenkö omia suunnitelmiani. Toisaalta jos teen omat suunnitelmat, niin voi olla ettemme ehdi tavata sillä viikolla ollenkaan.
Olen aika väsynyt tähän systeemiin. Minusta ongelma ei ole se, että miehellä on lapsia, vaan mies itse ja se, että hän ei ymmärrä toisenkin ajan olevan arvokasta. Tai ehkei meidän yhteinen aikamme ole hänelle niin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin päätelty ap. Ei sinusta ole tuohon suhteeseen enää.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus tällaisesta on, että viikko-viikko -systeemi epäsäännöllisillä vuoroilla (lasten molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä) on aivan "ihana" mahdollisten uusien kumppanien kannalta. Omassa tapauksessa miesystäväni ja hänen exänsä sopivat lapsiajat keskenään työvuorojensa mukaan, ja niitä tosiaan ei voi ennustaa ennen kuin he tietävät omat työvuoronsa eli max pari muutama viikko etukäteen (eikä aina silloinkaan). Minulle kumppaniin ilmoittaa sitten kun muistaa, yleensä joudun kyselemään perään. Mieluiten hän ei ilmoittelisi ollenkaan, vaan tykkää sopia meidän tapaamisista spontaanisti päivän varoitusajalla, joskus lyhyemmälläkin. Minullahan on kuitenkin paljon vapaita iltoja, kun olen lapseton ihminen.
Tästä on ollut keskustelua moneen, moneen kertaan. Voin tavata myös silloin kun lapset ovat paikalla, ei ole minulle mikään ongelma, mukavia lapsia (kouluikäisiä). Mutta jotensakin ikävää, kun mitään pidempää vaikkapa
tässähän tämä: lapset eivät ole ongelma, vaan mies.
Ongelmia tulee takuuvarmasti, jos mies sysää oman kasvatus- ja hoitovastuunsa äitipuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän ketjun ap ja tilannepäivityksenä tulin toteamaan, ettei 16kk ole muuttanut tilannettani. Viime viikolla kuulin kun mies valehteli lasten äidille tekosyyn miksei lapset voi olla lomaansa meillä. Teki sen vain ja ainoastaan, ettei minun tarvitse ahdistua. Pisti miettimään, että olisiko korkea aika lopettaa suhde, etten pilaa lasten ja isän välejä.
Olisihan se kieltämättä aika hienoa jos edes toinen teistä ajattelisi lapsia ja heidän suhdettaan isäänsä. Sitä isää kun ei näytä kiinnostavan. Nyt. Voi olla että joku päivä se tulee olemaan se jota hän katuu ja tuleeko sitten katkeraksi? Jos tulee, kohdistuuko se katkeruus sinuun?
Itse henkilökohtaisesti en pystyisi rakastumaan mieheen joka ei haluaisi lastensa parasta.
silloin kun exä pomppi koko ajan ovella ja lähetteli exälleen hyvää yön viestejä. sai mennä, molemmat. :D
ja inhosin niiden vinkuvaa poika lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän ketjun ap ja tilannepäivityksenä tulin toteamaan, ettei 16kk ole muuttanut tilannettani. Viime viikolla kuulin kun mies valehteli lasten äidille tekosyyn miksei lapset voi olla lomaansa meillä. Teki sen vain ja ainoastaan, ettei minun tarvitse ahdistua. Pisti miettimään, että olisiko korkea aika lopettaa suhde, etten pilaa lasten ja isän välejä.
Olisihan se kieltämättä aika hienoa jos edes toinen teistä ajattelisi lapsia ja heidän suhdettaan isäänsä. Sitä isää kun ei näytä kiinnostavan. Nyt. Voi olla että joku päivä se tulee olemaan se jota hän katuu ja tuleeko sitten katkeraksi? Jos tulee, kohdistuuko se katkeruus sinuun?
Itse henkilökohtaisesti en pystyisi rakastumaan mieheen joka ei haluaisi lastensa parasta.
Jos lapsilla on hyvä äiti, niin onhan se lapsen parhaaksi, että lapset ovat äidillään. En näe, miten se on lapsen parhaaksi, että lapset joutuvat tulemaan paikkaan, jossa on kitkaa tai he eivät ole tervetulleita.
ohi
Onnelista uusperhettä ei ole, muistakaa se.
PS. just se sinun kummin kaiman serkkusi onnelinen uusperhe on äärimmäisen harvinainen poikkeustapaus, ei todellakaan sääntö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 1995. Nevö foget.
Kokeilin silloin 2 kuukautta ja se riitti.
Vierailija kirjoitti:
Uusperhe varmaan syntyy sillä kuvitelmalla, että olisi monta mahdollisuutta saada ns ydinperhe tai lapsiperhe. Ei ole. Kun se on hajonnut, se oli siinä. Tämä on ainakin minun oma kokemus. Sitten elää lastensa kanssa, kunnes he lähtevät kotoa. Seurustella voi, mutta ne ihmiset ei ole setää kummempia lapsille. Ei pidä luulla, että he ovat jotain lisävanhempia, tai että he kuuluisivat perheeseen.
Ei tää oo voinu saada yli 700 tykkäystä. Hävetkää, tykkääjät. Tunnekylmät suomalaiset.
"Odotetaan että lapset aikuistuu ja muuttaa pois". Hyvä suunnitelma ja varmaan useimmiten toimiikin. Tässä kuitenkin poikeava esimerkki elävästä elämästä: Vanhempieni uusperheessä työtön ja mt-ongelmainen 50v boonuslapsi vietättä useita kuukausia vuodessa täysihoidossa ja elämä silloin on yhtä jännittynyttä helvettiä.
Eli ei sitä uusperhehelvettiä pääse välttämättä pakoon edes eläkkeellä ":D"
Vierailija kirjoitti:
"Odotetaan että lapset aikuistuu ja muuttaa pois". Hyvä suunnitelma ja varmaan useimmiten toimiikin. Tässä kuitenkin poikeava esimerkki elävästä elämästä: Vanhempieni uusperheessä työtön ja mt-ongelmainen 50v boonuslapsi vietättä useita kuukausia vuodessa täysihoidossa ja elämä silloin on yhtä jännittynyttä helvettiä.
Eli ei sitä uusperhehelvettiä pääse välttämättä pakoon edes eläkkeellä ":D"
70v isäpuoli se yrittää edelleen ostaa hyväksyntää ja toimii seteliautomaattina + ilmaistaksina 247. Palkaksi saa lähinnä halveksuntaa, kun 50v "lapsi" ei ole koskaan tätä hyväksynyt, eikä tule ikinä hyväksymäänkään. Mutta pakko se on, parisuhdekin velvoittaa että lapsien hoitoon pitää osallistua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Odotetaan että lapset aikuistuu ja muuttaa pois". Hyvä suunnitelma ja varmaan useimmiten toimiikin. Tässä kuitenkin poikeava esimerkki elävästä elämästä: Vanhempieni uusperheessä työtön ja mt-ongelmainen 50v boonuslapsi vietättä useita kuukausia vuodessa täysihoidossa ja elämä silloin on yhtä jännittynyttä helvettiä.
Eli ei sitä uusperhehelvettiä pääse välttämättä pakoon edes eläkkeellä ":D"
70v isäpuoli se yrittää edelleen ostaa hyväksyntää ja toimii seteliautomaattina + ilmaistaksina 247. Palkaksi saa lähinnä halveksuntaa, kun 50v "lapsi" ei ole koskaan tätä hyväksynyt, eikä tule ikinä hyväksymäänkään. Mutta pakko se on, parisuhdekin velvoittaa että lapsien hoitoon pitää osallistua...
Miksi on pakko osallistua toisten lasten hoitoon? Varsinkaan aikuisen "lapsen", jolla pitäisi olla oma elämä ja oma koti jo vuosikymmeniä sitten.
Lapset on muutenkin biovanhempiensa hoidettavia, hehän ne on hankkineetkin. Muilta on tuskin aikanaan kysytty neuvoa ja hyväksyntää hankkisiko vai ei. On ainoastaan heidän oma velvollisuutensa huolehtia jälkikasvustaan. Kaikki muu on toisten ihmisten hyväksikäyttöä parisuhteen nimissä.
Koko nimitys bonus"vanhempi" on muutenkin harhaanjohtava. Vain se että seurustelee jonkun kanssa ei tee kenestäkään vanhempaa.
Siinä vaiheessa kun erosin ja jäin yksin kahden lapsen kanssa.
En missään tapauksessa halunnut mitään "iskäpuolta" sotkemaan lasteni elämää. Halusin heille tasapainoisen ja turvalllisen kodin ja kasvun, ja sen olen heille pystynyt yksin takaamaan.
Niin paljon tullut nähtyä noita uusperheitä että mielestäni pitäisi lailla kieltää kokonaan. Eniten kärsii lapset jotka on viattomia koko sotkuun.
Up