Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt muutaman vuoden uusperheessä. Olisin odottanut lapsetonta miestä jos olisin tiennyt mikä odottaa. Hirveää taistelua omasta tilasta. Olen omassa elämässäni ulkopuolinen ja tilanteita, joissa toisen menneisyyttä hierotaan naamaan on jatkuvasti. Miehen kalusteet, verhot ja astiat on kaikki lisäksi erittäin "naisen valitsemia", ihme pitsihörpäkettä. Haluaisin kaikki nuo pois, mutta eihän se ole käytännössä mahdollista. Hänen sukulaiset muistelee menneitä ja jatkuvasti ex on linjoilla. Olen hermorauniossa, enkä usko että muissa uusperheissä on helpompaa.
Yläkaapeissa on muistoja laatikkokaupalla, "koska lapset".
En mahdu mihinkään.
Ymmärrän täysin! Minä sentään olen saanut taloa laittaa miten haluan. Yksi kammotuksen aihe on, kun miehen ex tuo lapsia ja ryysii meidän eteiseen pällistelemään. En voi sietää ja olenkin ratkaissut tämän lähtemällä aina jonnekin siksi aikaa. Mutta pahalta tuntuu lähteä kotoa tuosta syystä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen viikonloppu ja lomilla enemmän. Ajattelepa kun joillakin on joka toinen viikko kokonaan lapset isänsä luona.
Sanot pitäväsi miehestäsi kovasti ja että hänen lapsensakin ovat ihan ok. Missä siis todellinen ongelma? Sitä voisit pohtia jonkun ulkopuolisen kanssa ja ehkäpä jokin syvällisempi keskustelu miehenkin kanssa olisi paikallaan.
Kaikki sujui kun oma lapsesi asui vielä kotonanne. Näin sanoit. Jotenkin tuntuu että "ongelmasi" on juuri tässä. En halua sanoa että korviesi välissä, mutta jokin psykologinen merkitys tällä on ollut sinulle. Vai mistä oikeasti kyse? Mihin muihin asioihin elämässäsi olet tyytymätön, mietipä tätä.En ole ap, mutta ymmärrän hyvin, että kun omat lapset on isot on yksi elämänvaihe ohi ja haluisi keskittyä puolisoon ja omaan elämään. Nyt mies kinuaa ap:ta osallistumaan oman perheensä elämään, vaikka ap:lla olisi muutakin. Minusta tuo vaatiminen on kohtuutonta. Viettäisi aikansa lapsensa kanssa ja antaisi ap:n elää omaa elämää.
Mä en juurikaan tee mitään mieheni lasten kanssa, eikä multa sitä haluta tai odoteta. En olisi edes halunnut muuttaa yhteen, mutta kun nyt on näitä yhteisiä lapsia, niin menettelee.
Ennen yhteenmuuttoa puhuttiin miehen kanssa selväksi että harrastan omiani lapsiviikonloppuina. Nyt se ei enää olekaan ok, niin pistää vihaksi. Vaikka mies siis on ihana ja tuntuu ihmeen hyvin kestävän oireiluni.
Mä elän uusperheessä ja minusta tuntuu, että mies on paljon tiukempi minun lapsiani kohtaan kuin omaansa. Hänen vuoroviikkotyttärensä on prinsessa, jota me muut palvelemme ja viihdytämme, kun hän on meillä.
Osittain toki johtuu siitäkin, että on nuorin ja kuopuksen asemassa sekä on meillä harvemmin kuin minun lapseni, mutta silti koen, ettei ole reilua omia lapsiani kohtaan.
Tämän kanssa kipuilen, mies ei näe asiaa näin.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin jo siinä vaiheessa kun asuttiin omissa kodeissa etten tule sopeutumaan. Vastoin omia ajatuksia lähdin kuitenkin yrittämään ja nyt jälkiviisaana voin todeta että enpä olisi lähtenyt. Oltaisiin voitu pitää suhde astetta keveämmällä tasolla. Nyt on myöhäistä.
Ei ole myöhäistä. Sen kun vaan hankit oman asunnon, jossa asut silloin kun miehesi lapset ovat isänsä luona. Toki jos te olette yhdessä ostaneet omistusasunnon, on silloin korkeampi kynnys muuttaa pois.
Siinä vaiheessa, kun (minulla ei omia lapsia) miehen lapset alkoivat päättää peruskoulun ja olin aiemmin kuvitellut, että tässä vaiheessa alkavat muuttaa opintoihin, alkavat kulkea omissa menoissaan ja muutenkin alkavat itsenäistyä. Olin erittäin hyvin tsempannut siihen asti, sillä en todellakaan ole mikään lapsi-ihminen, mutta ajattelin oman rauhan odottelevan pikku hiljaa tässä ajassa.
Paskan marjat. Kukaan ei käy missään menoissa, pysyvät kotona entistä enemmän, yhden poikakaveri asuu täällä ja toinen nuorista muutti vuoroviikkosysteemin jälkeen kokonaan meille. Täällä on nyt koko ajan joku, ennen oli edes viikko rauhaa äänistä, sotkusta, pyykistä, tyhjästä jääkaapista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En IKINÄ suostu tyytymään sellaiseen naiseen, joka on tehnyt lapsia toisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä homma kaatui siihen, kun mies koki että olen mustasukkainen ja hän ei saa olla lastensa kanssa kuten haluaa. Mikä tarkoitti sitä, että joka toinen viikko minua saati parisuhdetta ei ollut olemassakaan. Lapsilla ei mitään rajoja ja pilalle hemmoteltuja. En edes sanonut usein mitään, mutta naamastani näki etten tykkää. Miehen rakkaus kuoli kun kehtasin mitään vaatia, edes alkeellisia sääntöjä tai sitä, että aikuiset voisivat edes puhua keskenään viikon aikana. Lapset oli sentään jo kouluikäisiä. Siinä vaiheessa kun toinen lukittuu kimppaan lastensa kanssa ja kokee SINUT häiriötekijänä, on peli menetetty. Tämän myötä aloin minäkin melkein inhoamaan lapsia.
Uusioperhe ei vaan toimi. Niilläkin joilla näennäisesti toimii on juuri noita ongelmia että perheessä on sinun ja minun lapset.
Itekin eronnut mutta en muuttaisi millään lasteni kanssa miehen kans yhteen jolka myös lapsus, tai sitten kun lapseni lähtevät pesästä niin miehen jonka lapset asuu vielä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli viimeinen niitti siinä kun olin maksanut exän lapsille matkan etelään all-inclusive hoidolla. Lapset luulivat että limsahanat ovat täysin rajoituksettomassa käytössä. Huomautin heitä, että kohtuudella - emme ole mitään rosvoja jotka tulevat nipistämään hotellinpitäjän pienistä katteista viimeisetkin muruset. Exän mielestä lapset olivat oikeassa. Se oli osaltani siinä.
No en kyllä itsekään miettisi jotain hotellinpitäkän katetta.
Jos on maksettu all-inclusive niin siihen kuuluu ne limpsat ym. Limsathan ovat silloj rajoituksettomassa käytössä. On kyllä huomioitu hinnassa. Ei ne lapset nyt tolkuttomasti juo, en olisi nipottanut. Sehän on juuri osa tuollaisen loman riemua kun voi syödä jätskin tai juoda limpsaa silloin kuin huvittaa.
Taisit vain näyttää valtaasi kun olit maksanut matkan.
Taisi olla miehen ja lasten onni kun otit hatkat.
Se on totta, että uusperhe ei sovellu kaikille ihmisille.
Itse jouduin luovuttamaan, en kestänyt enkä ollut ymmärtänyt miten paljon miehen entinen elämä vaikuttaa minunkin elämääni.
Vaikka en ollut nipottaja, ehkä olin liiankin ymmärtäväinen oman itseni kustannuksella. Vaikutti jo hyvinvointiini.
Eli luovutin kun huomasin olevani suunnattoman väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli viimeinen niitti siinä kun olin maksanut exän lapsille matkan etelään all-inclusive hoidolla. Lapset luulivat että limsahanat ovat täysin rajoituksettomassa käytössä. Huomautin heitä, että kohtuudella - emme ole mitään rosvoja jotka tulevat nipistämään hotellinpitäjän pienistä katteista viimeisetkin muruset. Exän mielestä lapset olivat oikeassa. Se oli osaltani siinä.
No en kyllä itsekään miettisi jotain hotellinpitäkän katetta.
Jos on maksettu all-inclusive niin siihen kuuluu ne limpsat ym. Limsathan ovat silloj rajoituksettomassa käytössä. On kyllä huomioitu hinnassa. Ei ne lapset nyt tolkuttomasti juo, en olisi nipottanut. Sehän on juuri osa tuollaisen loman riemua kun voi syödä jätskin tai juoda limpsaa silloin kuin huvittaa.
Taisit vain näyttää valtaasi kun olit maksanut matkan.
Taisi olla miehen ja lasten onni kun otit hatkat.Se on totta, että uusperhe ei sovellu kaikille ihmisille.
Itse jouduin luovuttamaan, en kestänyt enkä ollut ymmärtänyt miten paljon miehen entinen elämä vaikuttaa minunkin elämääni.
Vaikka en ollut nipottaja, ehkä olin liiankin ymmärtäväinen oman itseni kustannuksella. Vaikutti jo hyvinvointiini.
Eli luovutin kun huomasin olevani suunnattoman väsynyt.[/quote
Limpsa, voi yrjö.
Minä vetäydyn omaan kotiini, kun miehen lapset tulevat isälleen. Nyt mies suunnittelee, että kun nuorin lapsi menee lukioon, hän voi muuttaa kokonaan isälleen. Minusta se ei ole reilua. Silloin olemme seurustelleet kolme vuotta ja sellaiseen suhteeseen en ryhtynyt. Ei parisuhteessa voi muuttaa elämäntilannetta sopimatta toisen kanssa. Olo on huijattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vetäydyn omaan kotiini, kun miehen lapset tulevat isälleen. Nyt mies suunnittelee, että kun nuorin lapsi menee lukioon, hän voi muuttaa kokonaan isälleen. Minusta se ei ole reilua. Silloin olemme seurustelleet kolme vuotta ja sellaiseen suhteeseen en ryhtynyt. Ei parisuhteessa voi muuttaa elämäntilannetta sopimatta toisen kanssa. Olo on huijattu.
Silloin sun miesystävä voi viettää enemmän aikaa sun luona, kun eihän lukioikäinen tarvitse jatkuvaa vanhemman läsnäoloa, vaan sen ikäinen on mielellään kotona yksin.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vetäydyn omaan kotiini, kun miehen lapset tulevat isälleen. Nyt mies suunnittelee, että kun nuorin lapsi menee lukioon, hän voi muuttaa kokonaan isälleen. Minusta se ei ole reilua. Silloin olemme seurustelleet kolme vuotta ja sellaiseen suhteeseen en ryhtynyt. Ei parisuhteessa voi muuttaa elämäntilannetta sopimatta toisen kanssa. Olo on huijattu.
Silloin sun miesystävä voi viettää enemmän aikaa sun luona, kun eihän lukioikäinen tarvitse jatkuvaa vanhemman läsnäoloa, vaan sen ikäinen on mielellään kotona yksin.
Meidän on tarkoitus ostaa yhteinen asunto. Sen hankkiminen lykkääntyisi vuosilla.
Ap:n uudelta miekkoselta ei varmaan muistettu kysyä, ahistaako ap:n lapsen kanssa asuminen.
Minulla sama tilanne kuin ap:lla. Omat lapset aikuisia, ja miehen lapset käy joka toinen vkl vielä ehkä 5-6 vuotta. Pahimmillaan.
Minua helpottaa se, että lapset ovat omissa huoneissaan tuon viikonlopun. Unohdan jopa, että ovat paikalla.
Ei, en ole katunut, koska katson elämää pidemmälle. Tämän miehen kanssa haluan vanheta. Rakennamme jo elämää työelämän jälkeen.
Lisäksi olen miehelle tämän velkaa. Minun poikani sekoili joitain vuosia niin pahasti, että se koetteli jo omaa mielenterveyttäni. Mies seisoi rinnakka ja tuki.
Nämä lapset on tiukassa kurissa kasvatettuja ja vieraskoreita. Mutta kaikki sympatiat heille, joilla on kaoottiset lapset tai mies on kykenemätön pitämään eksää kurissa. Sellainen uusperhe on sietämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun itsellä oli 0 lasta ja katsoin kaverien uusperhe virityksiä.
Mietin, en koskaan lähde tuohon. Vaikka lapsista pidän, minun kodissa ei toisen naisen lapset asu.
Ja minun kodissani ei toisen miehen lapset asu.
Miksi miehen tulisi tyytyä naiseen, joka on jo korkattu?
Nimenomaan! Ei se ole miehellekään helppoa pitää niitä toisen miehen lapsia kodissaan. Koskaan ei ole tasa-arvoista, omat on aina tärkeämpiä. Tekopyhää väittää muuta.
Olen itse elänyt ensin isättömänä koko varhaislapsuuden, sitten uusperheessä. Olin lapsipuoli sanan varsinaisessa merkityksessä, puolikas lapsi. Eriarvoisuus oli räikeää.
Olen itse eronnut, välit lapsen isään neutraalit, ja lapsi on saanut päättää missä, miten ja milloin asuu. Ei asu isänsä kammottavassa uusperheessä ollenkaan, vaan kahdestaan minun kanssa 100%. Lapset alistetaan tähän ihmeelliseen riepotteluun paikasta toiseen, kysymättä edes mielipidettä. Ei ihme että on vaikeaa.
Kulttuuri isän perheessä on niin erilainen, alkoholinhuuruinen ja riitainen, että ihmettelen miten kukaan siellä voi edes elää.
Ajatustasolla outoa, että rakastaisi jotain ihmistä ja ei silloin myös välittäisi tämän ihmisen lapsista. Etenkin jos nuo lapset ovat tärkeitä tälle ihmiselle.
Kannattaisi varmaan miettiä nuo asiat jo ennen ensitreffejä. Jos toisella on lapsia, niiden lapsien pitäisi olla etusijalla kaikessa. Jos ei ole, ei tuo ihminen minusta ole minkään arvoinen. Kuka haluaa seurustella ihmisen kanssa, joka hylkää omat lapsensa? Voi vaan kuvitella, miten helpolla hylkää kumppaninsakin.
Alue: Aihe vapaa
Ei ikinä puolisoa, jolla on lapsia!!!