Olen tahtomattani rakastunut toiseen mieheen, miten pääsen tästä tunteesta eroon?
Olen naimisissa, ihan ns. onnellisesti, on lapsia, on eläimiä, on omakotitalo ja pari farmariautoa = klassikko. Mies on kiltti, hyvä isä ja puoliso, ja tyytyväinen suhteeseemme (olemme asiasta juuri puhuneet). Mutta.... minä olen silmittömän ihastunut, ehkä jopa rakastunut toiseen mieheen. Ei meillä ole suhdetta, ei ole tapahtunut mitään, pientä flirttiä ja pitkiä katseita muilta salaa. Ja tuo ihminen pyörii mun päässä ihan koko ajan, yötä päivää. Tämä alkaa mennä jo yli mun päässä, kaikki ajatukset pyörii vain tuon ihmisen ympärillä, unet ja kaikki.
Hänkin on naimisissa, on lapsia, on eläimiä, on olosuhteet kunnossa. Mutta se kemia ja se sähkö, joka meidän välillä on, on aivan järjetöntä.
Kärsin tästä aivan kamalasti, en pysty enää nauttimaan kotielämästä, en osaa enää puhua miehelleni mitään, haaveilen vain tuosta yhdestä. Olen odottanut ja toivonut, että tämä menee ohitse, jotta voisin taas elää järkevästi ja perheeni kanssa. Vaan ei. Tätä on kestänyt nyt neljä vuotta. Ja pahenee vain.
Mitä teen? Miten saan tuon hurmurin mielestäni??? Oikeasti haluan, koska emme me toisiamme saa kun molemmilla perheet, tämä häiritsee mun mielenrauhaa nyt aivan liikaa.
Auttakaa.
Kommentit (85)
Nykyäänhän kaikki sekasikiösuhteet on parasta.
Käyt vaan ottamassa parhaat palat siitä toisesta miehestä. Vaimonsa hoitaa arkisen puolen, kuten tähänkin asti.
Omalle miehelle ei tarvi kertoa.
Aviomiehesi voi olla ihan yhtä todennäköisesti ihastunut toiseen naiseen. Itse en jatkaisi tuollaista kärvistelyä:/
Satutäti spämmää taas pakkomielteestään... Alan jo epäillä, että hän on woke-lobbari. Mutta voi olla ihan vain OCD:kin.
On tullut koettua vastaava ihastuminen. Onneksi järki voitti. Vaihdoin työpaikkaa ja käsittelin tunteeni. Tuosta ihastukseni kohteesta tuli vaikutelma, että flirttailee ympäriinsä ja piristää siten itseään. Kuten joku täällä kirjoitti aiemminkin, voisitko luottaa ihmiseen, joka on parisuhteessa ollessaan pitänyt peliä muiden kanssa?
Mies kiusoittelee ja pitää sinua koukussa niillä kevyillä kosketuksilla, hymyillä, flirtillä, keskusteluilla. Hän herättää sinussa tahalleen noita tunteita. Oletkin jo niellyt syötin ja olet tukevasti koukussa ja menettänyt itsesi hallinnan, pääsi on täysin pyörällä. Hän nauttii tästä seksuaalisesta kiihotuksesta ja flirtistä, joka tuo väriä elämään. Hän ei kuitenkaan missään tapauksessa rakasta sinua oikeasti ja miten tuollainen hyväksikäyttäjä ja pelaaja voisikaan rakastaa rehellisesti. Eikä rakkaus muutenkaan ole tuollaista tahdonvastaista himoa ja kulkeutumista toisen orjana.
Suosittelen, että irrottaudu nopeasti ja kokonaan tuosta suhteesta.
Jännite purkautuu vain luonnollista reittiä. Kerrot ihastukselle ja annat hänen hoidella sinut, muuten tilanne pitkittyy ja teet vain kiusaa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
On tullut koettua vastaava ihastuminen. Onneksi järki voitti. Vaihdoin työpaikkaa ja käsittelin tunteeni. Tuosta ihastukseni kohteesta tuli vaikutelma, että flirttailee ympäriinsä ja piristää siten itseään. Kuten joku täällä kirjoitti aiemminkin, voisitko luottaa ihmiseen, joka on parisuhteessa ollessaan pitänyt peliä muiden kanssa?
Ei se ihastuminen välttämättä katso aikaa tai paikkaa. Jos olet parisuhteessa ja tapaat sen ns.oikean, niin sitten se menee niin.
Aloita suhde hänen kanssaan, kyllä miehesi ymmärtää jos se ei toimikaan ja palaat sitten sen tossukan luokse.
Tässä tarinassa ilmenee mielestäni hyvin se asia, että miksi työpaikalla ei ole sopivaa kosketella kevyesti vastakkaista sukupuolta olevaa työkaveria. Koskettelulla voidaan lietsoa ihastumisen tunteita, seksuaalista kiihotusta ja saada tuolla tavalla toinen valtaansa. Kaikki koskettelu ei ole epämiellyttävää, vaan on tällaista huumaavaakin sorttia, joka saa tunteet ja pään sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tullut koettua vastaava ihastuminen. Onneksi järki voitti. Vaihdoin työpaikkaa ja käsittelin tunteeni. Tuosta ihastukseni kohteesta tuli vaikutelma, että flirttailee ympäriinsä ja piristää siten itseään. Kuten joku täällä kirjoitti aiemminkin, voisitko luottaa ihmiseen, joka on parisuhteessa ollessaan pitänyt peliä muiden kanssa?
Ei se ihastuminen välttämättä katso aikaa tai paikkaa. Jos olet parisuhteessa ja tapaat sen ns.oikean, niin sitten se menee niin.
Pidän noita "se oikea" juttuja Hollywood-hömppänä. Tiedän varmaan kymmenkunta pettämisestä alkanutta suhdetta. Osa on ollut pitkään yhdessä, osa ei. Minusta vaikuttavat yhtä arkipäiväistyneiltä kuin ilman pettämistäkin alkaneet parisuhteet. Sitä en tiedä ovatko olleet pettämissuhteessaan uskollisia uusille kumppaneilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tullut koettua vastaava ihastuminen. Onneksi järki voitti. Vaihdoin työpaikkaa ja käsittelin tunteeni. Tuosta ihastukseni kohteesta tuli vaikutelma, että flirttailee ympäriinsä ja piristää siten itseään. Kuten joku täällä kirjoitti aiemminkin, voisitko luottaa ihmiseen, joka on parisuhteessa ollessaan pitänyt peliä muiden kanssa?
Ei se ihastuminen välttämättä katso aikaa tai paikkaa. Jos olet parisuhteessa ja tapaat sen ns.oikean, niin sitten se menee niin.
Pidän noita "se oikea" juttuja Hollywood-hömppänä. Tiedän varmaan kymmenkunta pettämisestä alkanutta suhdetta. Osa on ollut pitkään yhdessä, osa ei. Minusta vaikuttavat yhtä arkipäiväistyneiltä kuin ilman pettämistäkin alkaneet parisuhteet. Sitä en tiedä ovatko olleet pettämissuhteessaan uskollisia uusille kumppaneilleen.
Etkö siis usko että kemiat voi osua kohdilleen toisen kanssa?
Parisuhteessa kuljetaan mustat laput silmillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tullut koettua vastaava ihastuminen. Onneksi järki voitti. Vaihdoin työpaikkaa ja käsittelin tunteeni. Tuosta ihastukseni kohteesta tuli vaikutelma, että flirttailee ympäriinsä ja piristää siten itseään. Kuten joku täällä kirjoitti aiemminkin, voisitko luottaa ihmiseen, joka on parisuhteessa ollessaan pitänyt peliä muiden kanssa?
Ei se ihastuminen välttämättä katso aikaa tai paikkaa. Jos olet parisuhteessa ja tapaat sen ns.oikean, niin sitten se menee niin.
Pidän noita "se oikea" juttuja Hollywood-hömppänä. Tiedän varmaan kymmenkunta pettämisestä alkanutta suhdetta. Osa on ollut pitkään yhdessä, osa ei. Minusta vaikuttavat yhtä arkipäiväistyneiltä kuin ilman pettämistäkin alkaneet parisuhteet. Sitä en tiedä ovatko olleet pettämissuhteessaan uskollisia uusille kumppaneilleen.
Etkö siis usko että kemiat voi osua kohdilleen toisen kanssa?
Parisuhteessa kuljetaan mustat laput silmillä?
Uskon, että on kemiaa ja rakastumiseen, olen kokenut niitä mutta eivät ne ole tae siitä, että ihminen on "se oikea" ja suhde ja rakkaus kestää loppuelämän.
Huvittaa aina nämä "tahtomattaan" rakastuneet. Ihan vain muina naisina kävelin ja rakastuin.
Aina pitää olla jokin tarve, tai aukko elämässä, minkä rakastuminen täyttää. Ei ketään saa väkisin rakastumaan.
Tuo työpaikan mies tarvitsee jatkuvaa ylimääräistä seksuaalista kiihoketta ja flirttiä. AP, sinä olet jo vaikka kuinka mones tuollaisen toiminnan kohde. Tämän kun tajuat, niin tuskin haluat olla enää hänen pyöriteltävänään.
Himo on se mikä ihmistä pyörittää ja vie, saa pään pyörälle. Ei tuo ole rakkautta eikä sen arvoista, että sen takia pitäisi perheet hajottaa. Pelkkä ansa se on.
Kiitos, oikeasti kiitos näistä järjen sanoista. Olen lukenut viestit ajatuksella pariinkin kertaan.
Ikää kysyttiin, olen 50, tuo mies pari vuotta vanhempi, molempien lapset jo teini-ikäisiä.
Olemme siis kumpikin johtavassa asemassa isossa yhtiössä, ja teemme aika paljon yhteistyötä, ja siitä molemminpuolisesta toisen työn arvostamisesta tämä on lähtenyt. Hän on älykäs ja sama outo huumori kuin minulla. Niin harvoin löytää samoilla radioaalloilla kulkevaa ihmistä. Ketään muuta älyllisesti samanlaista en ole koskaan kohdannut.
Ja vaikka oma mieheni on hyvä ja perhe-elämä toimii, niin joku ongelma on. Hän ei halua seksiä minun kanssani. Viime kerrasta on jo vuosia. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta hän kääntää puheenaiheen pois. Olen kysynyt onko hänellä joku toinen, ei kuulemma ole, rakastaa minua.
No enhän minä tiedä pettääkö minua vai ei, mutta minä en halua pettää. Ongelma on nyt nämä mun tunteet, joku mainitsi pakonomainen ihastuminen, ja sitä se varmastikin on. En hallitse tätä enää, kuin psykoosi, kuten joku mainitsi.
En halua täysin eristäytyä tuosta miehestä, koska työparina olemme loistava, mutta haluan eroon tästä mun aivan päättömästä ihastumisen tunteesta. Ap
Kiitos muistutuksesta, toivottavasti tämä auttaa myös Ap:ta. Eli ei, eivät nuo ihastukset mitään suurta rakkautta "juuri sen oikean" kanssa ole. Niitä tulee ja menee eikä niihin tarvitse kiinnittää erityistä huomiota. Yllättävän moni on polyamorinen ja saa ollakin, mutta ei sille tarvitse mitään tehdä.