Lue keskustelun säännöt.
Olen tahtomattani rakastunut toiseen mieheen, miten pääsen tästä tunteesta eroon?
30.09.2022 |
Olen naimisissa, ihan ns. onnellisesti, on lapsia, on eläimiä, on omakotitalo ja pari farmariautoa = klassikko. Mies on kiltti, hyvä isä ja puoliso, ja tyytyväinen suhteeseemme (olemme asiasta juuri puhuneet). Mutta.... minä olen silmittömän ihastunut, ehkä jopa rakastunut toiseen mieheen. Ei meillä ole suhdetta, ei ole tapahtunut mitään, pientä flirttiä ja pitkiä katseita muilta salaa. Ja tuo ihminen pyörii mun päässä ihan koko ajan, yötä päivää. Tämä alkaa mennä jo yli mun päässä, kaikki ajatukset pyörii vain tuon ihmisen ympärillä, unet ja kaikki.
Hänkin on naimisissa, on lapsia, on eläimiä, on olosuhteet kunnossa. Mutta se kemia ja se sähkö, joka meidän välillä on, on aivan järjetöntä.
Kärsin tästä aivan kamalasti, en pysty enää nauttimaan kotielämästä, en osaa enää puhua miehelleni mitään, haaveilen vain tuosta yhdestä. Olen odottanut ja toivonut, että tämä menee ohitse, jotta voisin taas elää järkevästi ja perheeni kanssa. Vaan ei. Tätä on kestänyt nyt neljä vuotta. Ja pahenee vain.
Mitä teen? Miten saan tuon hurmurin mielestäni??? Oikeasti haluan, koska emme me toisiamme saa kun molemmilla perheet, tämä häiritsee mun mielenrauhaa nyt aivan liikaa.
Auttakaa.
Kommentit (85)
Aloittakaa nyt ihmeessä salasuhde jos molemmat haluavat. Elämästå kannattaa nauttia, eikä miettiä miltä tuntuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tunteita ei voi valita eikä määrätä. Voit valita vain sen, miten toimit. Jätä kaikki flirtit ja pitkät katseet, panosta omaan parisuhteeseen. Ohjaa ajatuksesi päättäväisesti muualle, kun ne harhautuvat. Hae uutta työpaikkaa, jos on tarvis.
Lisäksi yritä muistaa, että jokaisessa suhteessa tulee arki vastaan. Sinä haaveilet nyt jostakin, mitä ei oikeasti ole olemassa, idealisoitua kuvaa. Tälläkin miehellä on omat pienet ärsyttävät tapansa ja ehkä isotkin puutteensa. Hän kuorsaa, piereskelee, maiskuttaa jne. kuten kaikki muutkin ihmiset. Ja on ihan samalla tavalla välinpitämätön, laiska ja itsekäs joissakin asioissa, kuten muutkin.
Ja jos otat ruusunpunaiset lasit silmiltäsi, huomaat ihastuneesi mieheen, joka pelaa pelejä oman vaimonsa selän takana. Sitäkö kaipaat, ihan oikeasti? Et voisi koskaan luottaa tähän mieheen, ettei hän pelaa pelejä sinunkin selkäsi takana.
Ollut samantyyppinen tilanne. Ymmärsimme toisiamme todella hyvin, en ollut ennen kokenut kenenkään kanssa samanlaista yhteyttä. Hän erosi jossain vaiheessa. Helpotti vasta kun ei oltu enään tekemisissä.
Eli ainoastaan yksi neuvo: vaihda duunia, älä miestä!
Yritäpäs ap tarkkailla hetken, kuinka monen muun naisen kanssa tämä mies pelaa silmäpelejä. Voi tulla karu palautus maan pinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavassa tilanteessa otin kakkoseen ja sillä ratkesi koko ongelma.
Mene sänkyyn sen kanssa, voi olla että sun kiinnostus hyvässä tapauksessa laantuu sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten sen selvitän, kun en uskalla enää pidemmälle mennä. En halua rikkoa omaa tai hänenkään perhettä 😭. Emmekä koskaan ole kahdestaan, joten ei rauhaa kahdestaan puhua. Tosin nyt olemme viimeisen vuoden puhuneet toisillemme hyvinkin tuttavallisesti, kiusoittelua puolin ja toisin, pieniä hipaisuja ja ne katseet, voi luoja.
Vai olisiko tämä se Hän. En tiedä, mutta mun sydän pakahtuu ihan kohta ja verenpaineet pilvissä 😱
Oliko tämä siis ap? Et edes tunne tätä miestä kunnolla, jos et juurikaan ole puhunut hänen kanssaan kahdestaan! Minusta tuo kuulostaa ihastumiselta eikä rakastumiselta. Sitten vielä se, että rakkauskaan ei riitä parisuhteen onnistumiseen, vaan pitää myös olla riittävän samanlaiset arvot, tulevaisuudenhaaveet, elämänasenne jne. Näistäkään et tiedä tämän miehen kohdalla mitään. Korkea aika laskeutua pilvilinnastasi maanpinnalle, jos olet siellä jo 4 vuotta viettänyt.
Anna sen nytkyttää päällä ja laskea maidit sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsit pakkomielteisestä ihastumisesta eli limerenssistä. Olet ihastuneempi siihen tunteeseen kuin kohteeseen. Kohde on vain mielikuva, joka ruokkii tunnetta. Jonkin tyhjyyden tuo tunne täyttää.
Kokemuksesta, se menee ohi!
Itsellä kokemusta siitä että helpotti vasta 7 (!!) vuoden jälkeen. Ja silloinkin piti tyypin olla muuttanut muualle eikä oltu pariin vuoteen tekemisissä. Mutta nyt tuntuu siltä että hyvä etten lähtenyt.
Vasta nyt tosin voin katsoa kuvaansa ilman että sydän pakahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai joo tän takia miehet lopettaa mulle puhumisen .. kiitti tiedosta 😁
Ei ole tapahtunut mitään ja silti on flirttiä ja pitkiä katseita. Olet jo käytännössä pettänyt miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö voi pyytää vaihtaa työtehtäviä tai työpaikkaa? Vieraan suudelma on kuin hunajaa mutta lopulta suu tulee täyteen soraa. Ei ole sen arvoista
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten sen selvitän, kun en uskalla enää pidemmälle mennä. En halua rikkoa omaa tai hänenkään perhettä 😭. Emmekä koskaan ole kahdestaan, joten ei rauhaa kahdestaan puhua. Tosin nyt olemme viimeisen vuoden puhuneet toisillemme hyvinkin tuttavallisesti, kiusoittelua puolin ja toisin, pieniä hipaisuja ja ne katseet, voi luoja.
Vai olisiko tämä se Hän. En tiedä, mutta mun sydän pakahtuu ihan kohta ja verenpaineet pilvissä 😱
Hipaisuja? Olet ylittänyt rajan.
"On ihan normaalia parisuhteessa ihastua toisiin".
Tätä jotkut jaksavat hokea. Ei todellakaan ole normaalia! Hyvään parisuhteeseen ei mahdu kolmatta.
Naurettavaa sanoa, että rakastan miestäni ja olen onnellinen hänen kanssaan, mutta silti ihastuin toiseen.
Herätkää nyt ja lopettakaa tuo itsenne huijaaminen. Jos ihastutte toiseen, on parisuhteessanne jotain vialla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tapahtunut mitään ja silti on flirttiä ja pitkiä katseita. Olet jo käytännössä pettänyt miestäsi.
Pitkille katseille ei ehkä voi mitään, mutta flirtti on jo teko, puhumattakaan hipaisuista. Ap:n pitää vain ryhdistäytyä.
Ei siinä kai muu auta kuin aina vaan selittää itselleen, että pahin kuohu tulee kyllä menemään ohi. Jossain vaiheessa elämää. Ei silti, kun tuollainen ihastus iskee päälle, sama tunne tuota miestä kohtaan saattaa jysähtää kymmenen-kaksikymmentäkin vuotta myöhemmin yllättäen vielä päälle. Sanon niinkuin nimimerkkinä kokemusta on.
Näin jälkeenpäin ajateltuna yritän muistuttaa itselleni, että voimakas ihastuminen on ihan sama kuin olla psykoosissa, ja silloinhan ei oikein pysty olemaan rationaalinen.
Varsinkin jos teillä on lapsia eikä "oikeastaan mitään vikaa omassa liitossa" niin mitäpä jos sovit itsesi kanssa, että nyt sitten kärsit ihan omassa rauhassa jatkossakin näistä polttavan huumaavista ja raastavista ihastumisen tunteista. Jonakin päivänä ne laimenevat. Tai sitten ei.
Melko monta pettynyttä naista/miestä kulkee tuolla pitkin katuja nytkin matkalla töihin jotka peruisivat eronsa tai sivusuhteensa tai syrjähyppynsä jos vain voisivat.
Minä olen nyt (15 vuotta sitten samassa jamassa olleena) onnellinen ja tyytyväinen, etten sittenkään lähtenyt sen suuren ihastuksen perään. En silti koskaan unohda häntä ja niitä tunteita, jotka hän minussa herätti.
Sinulle paljon voimia lähettäen. Kohtalotoverisi.
Nyt teet mitä vaan että unohdat sen miehen! Ajattele niitä teidän eläimiä.
Käy panemassa sitä ja eroa, niin huomaat millainen helmi se kaveri on.... Sitä yllättävästi haaveilee kaikenlaista mutta todellisuus valitettavasti on karua tavikselle.