Lue keskustelun säännöt.
Olen tahtomattani rakastunut toiseen mieheen, miten pääsen tästä tunteesta eroon?
30.09.2022 |
Olen naimisissa, ihan ns. onnellisesti, on lapsia, on eläimiä, on omakotitalo ja pari farmariautoa = klassikko. Mies on kiltti, hyvä isä ja puoliso, ja tyytyväinen suhteeseemme (olemme asiasta juuri puhuneet). Mutta.... minä olen silmittömän ihastunut, ehkä jopa rakastunut toiseen mieheen. Ei meillä ole suhdetta, ei ole tapahtunut mitään, pientä flirttiä ja pitkiä katseita muilta salaa. Ja tuo ihminen pyörii mun päässä ihan koko ajan, yötä päivää. Tämä alkaa mennä jo yli mun päässä, kaikki ajatukset pyörii vain tuon ihmisen ympärillä, unet ja kaikki.
Hänkin on naimisissa, on lapsia, on eläimiä, on olosuhteet kunnossa. Mutta se kemia ja se sähkö, joka meidän välillä on, on aivan järjetöntä.
Kärsin tästä aivan kamalasti, en pysty enää nauttimaan kotielämästä, en osaa enää puhua miehelleni mitään, haaveilen vain tuosta yhdestä. Olen odottanut ja toivonut, että tämä menee ohitse, jotta voisin taas elää järkevästi ja perheeni kanssa. Vaan ei. Tätä on kestänyt nyt neljä vuotta. Ja pahenee vain.
Mitä teen? Miten saan tuon hurmurin mielestäni??? Oikeasti haluan, koska emme me toisiamme saa kun molemmilla perheet, tämä häiritsee mun mielenrauhaa nyt aivan liikaa.
Auttakaa.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
"On ihan normaalia parisuhteessa ihastua toisiin".
Tätä jotkut jaksavat hokea. Ei todellakaan ole normaalia! Hyvään parisuhteeseen ei mahdu kolmatta.
Naurettavaa sanoa, että rakastan miestäni ja olen onnellinen hänen kanssaan, mutta silti ihastuin toiseen.
Herätkää nyt ja lopettakaa tuo itsenne huijaaminen. Jos ihastutte toiseen, on parisuhteessanne jotain vialla.
Totta.
Tosin se mikä on vialla saattaa tulla esille juuri siinä, että sitten joku toinen tarjoaa (tai kuvitellaan että tarjoaa) juuri sitä mikä puuttuu.
Rohkeinta olisi silloin puhua puolisonsa kanssa avoimesti.
Mutta harva siihen pystyy.
Ja harva puoliso valmis muuttamaan hyväksi kokemansa elämän vain siksi että puoliso ei olekaan ihan samaa mieltä siitä, onko se hyväksi koettu elämä myös toiselle osapuolelle hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se kemia voi kohdata ja minusta ihastuminen on normaalia, vaikka olisikin hyvässä suhteessa. Tuossa hetkessä se uusi ja erilainen mies koukuttaa. Tunteita tulee, mutta hei, ne myös menevät! Ei tossa tarvitse muuta, kuin ottaa puheeksi tuo asia vaikka miehesi kanssa. Ja vaikka sen ihastuksenkin (jos et elekielellä ym. näytä ottavasi etäisyyttä). Avoimuus on salasana. Puhu tunteistasi. :)
Go for it girl! You're worth it!
Ei järvi soutamalla kulu - eikä melakaan!
Vierailija kirjoitti:
"On ihan normaalia parisuhteessa ihastua toisiin".
Tätä jotkut jaksavat hokea. Ei todellakaan ole normaalia! Hyvään parisuhteeseen ei mahdu kolmatta.
Naurettavaa sanoa, että rakastan miestäni ja olen onnellinen hänen kanssaan, mutta silti ihastuin toiseen.
Herätkää nyt ja lopettakaa tuo itsenne huijaaminen. Jos ihastutte toiseen, on parisuhteessanne jotain vialla.
Olet väärässä. Parisuhde voi olla täydellinen ja silti ihastus voi tulla. Ja tuleekin, ja monta kun tarpeeksi pitkään elää.
Ap:lle kysymys, että minkä ikäinen olet? Olen huomannut, että neljänkympin paikkeilla naisilla alkaa hormonit jotenkin hyöriä kun taas miehillä into laskea, joten tuttavapiirissä näitä tapauksia on näkynyt ja itsekin kokenut. Ihastuksesta pääsee eroon ihan vaan olematta yhteydessä ja tietoisella päätöksellä. Samalla kannattaa oikeasti panostaa siihen omaan suhteeseen. Koska viimeksi olette olleet oikeasti lähekkäin ja jakaneet ajatuksianne? Ei tuo ulkopuolinen mies ole yhtään sen parempi tai oikeampi, niitä nyt tulee ja menee, mutta se oma mies on se tärkein. Eikä parisuhde pysy yllä ellei siihen yhtään tietoisesti panosta.
Omasta kokemuksestani: viimeisimmän ihastuksen kohdalla kesti pitkään päästä irti. Mutta kaikki yhteys seis niin kyllä se kehokin unohtaa. Missään nimessä hän ei olisi ollut minulle sopiva, vaikka hormomit yrittivät niin sanoa. Jälkeenpäin ihan ihmetyttää mistä ihastuminen edes tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä vuotta on pitkä aika päästää toinen ihon alle ja kärvistellä.
Minulla tuota kesti muutaman viikon - kuukauden kunnes en enää kestänyt. Panin kortit pöydälle kummankin miehen kanssa ja keroin tunteistani ja tilanteestani. Tilanne raukesi. Jatkoin puolisoni kanssa.
Minun tapani toimia on pelottava: ei voi etukäteen tietää, miten käy. Hyväksyykö puoliso enää? Hylkääkö ihastus? Avoimuus oli kuitenkin minusta, minun tilanteessani, paras vaihtoehto.
Ehdotat miehelle avointa suhdetta, niin pääset koeajamaan tuon toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä keskustelevat aikuiset ihmiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tapahtunut mitään ja silti on flirttiä ja pitkiä katseita. Olet jo käytännössä pettänyt miestäsi.
Pitkille katseille ei ehkä voi mitään, mutta flirtti on jo teko, puhumattakaan hipaisuista. Ap:n pitää vain ryhdistäytyä.
Onko sulla joku aivovaurio, jos et pysty kontrolloimaan katsettasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehellesi asiasta, hän jättää sinut ja voit jäädä sitten yksin haaveilemaan tästä miehestä.
Mutta ei, et sinä rakastunut ole vaan ihastunut.
Jos haluat oikean vastauksen siihen mitä sinun tulee tehdä, niin se on yksinkertaisesti kaiken kontaktin katkaisu tähän uuteen mieheen ja oman parisuhteen kunnostus.
Olet ihastunut vain siihen uutuuden tunteeseen tässä miehessä, et itse mieheen. Vai onko sinun ideaali mies sellainen, joka flirttailee selkäsi takana muiden naisten kanssa?
En voi katkaista kontaktia, teemme töitä yhdessä. Olemme tehneet jo 4 vuotta. Ja yhtä kauan tämä jatkunut. Ja kuten sanoin, toivon aidosti neuvoja miten saan järjen takaisin. Ap
Nyt on kyllä vähän itse aiheutettu ongelma jos ei suostu näkemään, että ratkaisuja oikeasti on.
Paras on katkaista kontakti. Mikään ei ole mahdotonta, joten työn vaihtaminen on täysin mahdollista vai oletteko alalla jossa vain ja ainoastaan te kaksi voitte olla ja työpaikka on se ainoa mahdollinen?
Sinä et hirveästi pääsi sisäisiin tunteisiin voi vaikuttaa. Siksi tekemiseen vaikuttaminen on paras tuossa tilanteessa. Tunteita tulee ja menee. Vain teot ratkaisee. Oikeasti, rakastuminen on ihanaa ja anna sen olla vain siinä vaiheessa. Älä tee mitään. Älä varsinkaan ala selvittämään mitä se mies ajattelee. Miksi edes sellaiseen ryhtyisi ja hakisi itselleen ongelmia? Mihinkään ei tarvi edetä tuosta teidän kesken ja jos katkaiset kontaktin niin ne tunteet lauhtuu pikkuhiljaa jos ne nyt aiheuttaa kärsimystä.
Voisit myös panostaa parisuhteeseen, käykää pariterapiassa tai voit myös käydä itse jossain terapiassa. Älä riko perheitä, se ei ole sen arvoista.
Oletko masentunut? Tilanne ei korjaannu puolisoa vaihtamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt teet mitä vaan että unohdat sen miehen! Ajattele niitä teidän eläimiä.
Eläimiä? Mitä mä just luin?
Niin! Eläimille ei tee ollenkaan hyvää, jos perhe hajoaa ja muutetaan eri paikkoihin ja muuta. Etenkin kissat ovat tosi paikkauskollisia ja koirat vastaavasti kiintyvät omaan perheeseensä paljon! Eroahdistus tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt teet mitä vaan että unohdat sen miehen! Ajattele niitä teidän eläimiä.
Eläimiä? Mitä mä just luin?
Niin! Eläimille ei tee ollenkaan hyvää, jos perhe hajoaa ja muutetaan eri paikkoihin ja muuta. Etenkin kissat ovat tosi paikkauskollisia ja koirat vastaavasti kiintyvät omaan perheeseensä paljon! Eroahdistus tulee.
Eläimet voi viedä piikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvitä rohkeasti, onko ihastuksesi kohde kiinnostunut sinusta. Jos on, antakaa palaa. Ja jos sitten tuntuu hyvältä, katkokaa rohkeasti siteenne perheisiinne ja aloittakaa yhteinen elämä avoimesti. Täällä eletään kuitenkin vain kerran.
Mikähän sinuakin vaivaa? Ap:lla on lapsia ja aviomies ja hyvä elämä ja sinun mielestäsi kaikkien heidän pitää kärsiä ap:n keski-iän kriisin takia. Jos ei kestä sitä, että suhteessa tulee tasainen vaihe, niin pitääkö mennä naimisiin ja hankkia vielä siihen lapsiakin? Vain jotta saa sitten tuhota näiden lastenkin elämän sen takia, että on niin helvetin epäkypsä, että menee täysin tunteidensa mukaan ajattelematta muita? Aikuinen, perheellinen ihminen ajattelee kyllä myös sen perheensä parasta eikä vain itseään. Jos on niin saa tanan lapsellinen, että jahtaa vain jotain ihastuksia, niin ei ole mitään asiaa naimisiin ja vanhemmaksi!
Voisit kuvitella tilanteen että saat hänet ja alatte olla yhdessä. Niin, mitäs sitten? Olette eronneet perheistänne ja lasten asiat ja tapaaminen pitää jotenkin järjestää. Sinulla on edessä hänen lapsiinsa tutustuminen ja lasten toisiinsa tutustuminen. Tulee kaikenlaisia mutkia matkaan, ja se alkaa hiertää välejänne.
Kannattaa kuvitella se arki, mitä se todellisuudessa olisi. Ei sittenkään niin ihmeellistä? Älä ruoki ihastusta kuuntelemalla romanttista musiikkia, äläkä ajattele että se on joku tragedia ettette koskaan saa toisianne. Latista tilanne, nyt kävi näin ja se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä keskustelevat aikuiset ihmiset?
Ihan vain vapaat mielet tai sulle "ihmiset".
HE tekevät elämässään mitä heidän tulee tehdä. He kuuntelevat vain mitä heidän pitää kuunnella.
Jokainen kuuntelee sisintään. Elintoimintojaan.
Kaikki muu on tekopyhää panettelua.
Anna anteeksi itsellesi ja herää.
Vierailija kirjoitti:
"On ihan normaalia parisuhteessa ihastua toisiin".
Tätä jotkut jaksavat hokea. Ei todellakaan ole normaalia! Hyvään parisuhteeseen ei mahdu kolmatta.
Naurettavaa sanoa, että rakastan miestäni ja olen onnellinen hänen kanssaan, mutta silti ihastuin toiseen.
Herätkää nyt ja lopettakaa tuo itsenne huijaaminen. Jos ihastutte toiseen, on parisuhteessanne jotain vialla.
Siis mitä häh. Me ihmiset ollaan erilaisia ja toisen ovat sydämestään enemmän polyamorisempia kuin toiset.
Minä ihastun ja välillä jopa rakastun ihmisiin. Miehiin ja naisiin, vaikka olen hetero, nainen ja parisuhteessa. En tee näille ihastumisille yhtään mitään, koska olen tietoisesti valinnut pysyä suhteessa lasteni isän kanssa. Rakastan häntä kovasti, mutta silti minulla riittää rakkaudellisia tunteita myös muita ihmisiä kohtaan.
Poissa silmistä, poissa mielestä. Ettet hipelöi toisianne ja olette tekemisissä vain jos pakko. Älä tuoli sitä ihastusta niin tunteet laimenee. Mä näen peittämiseksi sen, että ruokitaan sitä eikä oteta etäisyyttä. Kyllä se muillakin onnistuu vaikka on sama työpaikka. Ihan itsestäsi on kiinni.
Seurasin läheltä harrastusporukassa vastaavaa tapausta. Kahden, tahoillaan varatun tyypin keskinäinen kemia oli silmin havaittavissa, ja sitten he alkoivat jäädä harrastusvuorojen jälkeen kahdestaan vielä "harjoittelemaan".
No draamaahan siitä seurasi. Kumpikin erosi tahoillaan, perheet hajosivat ja nämä kaksi aloittivat yhteisen elämän, jota on nyt jatkunut pari vuotta. Kunnes! Tänä kesänä pariskunnan mies alkoi lähetellä MINULLE hempeitä viestejä, katsella pitkään ja hakeutua seuraani. Olin aivan wtf!!!!
Aika nopeasti yhdessä viestissä kysyi suoraan, että mites ois pieni piristys tähän tylsään arkeen? Sanoin kiitos, mutta ei kiitos. Tosiaankin, kerran pettäjä on aina pettäjä.
Eläimiä? Mitä mä just luin?