Lue keskustelun säännöt.
Menee hermot äitiin!
29.09.2022 |
Jatkuvaa huomionhakua! Feikkaa itselleen sairauksia, eikä kestä sitä, että mulla lapsi ja mies menee hänen edelle.
Esim. nyt lapsi sairaana (kuumeessa). Äiti soitti ja kyseli kuulumisia. Kerroin, että lapsella edelleen kuumetta. Yhtäkkiä kesken puhelun äiti alkoi huohottaa. Kysyin onko joku hätänä. Äiti sanoi, että hänellä on hengenahdistusta ja epäilee keuhkosyöpää. Näitä kohtauksia hänelle tulee aina, kun joku muu saa enemmän huomiota. Kohtauksia on tutkittu ja todettu katatonisiksi ja/tai hyperventilaatioksi. Yleensä äiti alkaa huohottaa ja silmät pyörii päässä ja kädet tärisee. Sitten hän huutaa SOI-TA AM-BU-LANS-SI! Hän saattaa soittaa vaikka kymmenelle puolitutulle ja hokea sitä samaa.
No kysyin äitiltä soitanko ambulanssin. Äiti: Ei ku SINÄ TULET TÄNNE HETI! Sanoin, että en nyt oikein pääse. Äiti huusi: Sinun on tultava! Minulla on SYÖPÄ!
Ja taustaa sen verran, että isä kuoli syöpään 2 vuotta sitten, ihan yhtäkkiä yllättäen. Sen jälkeen äiti on hokenut, että hänellä on milloin mikäkin syöpä ja kuolee kohta.
Aiemmin äiti on tehnyt tätä samaa ja kun olen mennyt heti paikalle, hän on rauhassa keitellyt kahvia ja valitellut yksinäisyyttään.
Äidillä käy kotihoito 3 kertaa viikossa ja JOKA PÄIVÄ hänellä käy ystäviä. Silloin, kun ei käy, hän on puhelimessa. Hän ei kestä hetkeäkään yksin.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Luultavasti tuo äitisi mielenterveysongelma on ollut läsnä jo lapsuudessasi. Äitisi tahtoo olla keskipiste, ja saada tahtonsa läpi keinolla millä hyvänsä. Oliko hän lapsuudessasi väkivaltainen, tai käyttikö hän esim. muille nolaamista rangaistuksena? Luen sinusta AP rivien välistä, että haluaisit olla hänen apuna, muttet pysty, ja se ahdistaa. Ahdistus voi tulla siitä, ettet halua =sisäinen lapsesi ei uskalla sanoa äidillesi ei. Koska edelleen pelkäät sitä äidin rangaistusta, aikuisena että hän soittaa jollekin toiselle ja esim. kertoo, että et tullut apuun vaikka hän oli niiiiin kuoleman sairas?
Itse pääsin tuollaisesta hullusta vanhemmasta eroon psykoterapialla. Siis itse menin. Psykoterapeutti avasi minulle, että väkivaltainen lapsuuteni on johtanut siihen, etten halunnut konflikteja vanhempien kanssa = en osannut sanoa ei juuri samanlaisiin äidin hulluihin vaatimuksiin. Terveelle ihmiselle olisi esim. koronan aikana pitänyt käydä kaupassa ja kävelylle mukaan, ettei vaan liukastu talvella. Manipuloivaa toimintaa oli vain, pärjää hyvin yksin nykyisin kun en ole enää hänelle apuna.
Siis tää kuulostaa niin tutulta! Kyllä, vastaavaa käytöstä on ollut jo lapsuudessani.
Sain kyllä lähetteen psykoterapiaan isän kuoleman jälkeen, mutta en ole mennyt sinne, kun siitäkin äiti nosti metelin, miten HÄNEN SAIRAUTENSA on nyt tärkeämpi ja että MINUN ei tarvitse käydä missään, koska MINULLA ei ole yhtä vaikeaa, kuin hänellä.
Äiti ei ollut väkivaltainen, mutta naureskeli kaikille tekemisilleni. Esim. kun tein pianoläksyä, äiti nauroi ja sanoi, että ei siitä mitään tule, kun en ole yhtä musikaalinen kuin hän. Välillä hän saattoi yhtäkkiä vain lähteä kävelemään (ovesta ulos) ja selitti jälkeenpäin, että ei jaksanut kuunnella minun kiukutteluani.
Kun 7.luokalla keskiarvoni putosi alle 8, äiti huusi, että hänen lapsi ei voi olla näin huono koulussa. Etenkin ylästeella koin, että tuotin äidille jatkuvasti pettymyksiä. No, 9.luokalla aloin kapinoida. 7.luokalla sairastuin anoreksiaan ja siitäkin äiti valitti, että ei jaksa tätä minun huomionhakuisuuttani (todellisuudessa häneltä meni yli puoli vuotta huomata laihtumiseni ja sekin johtui siitä, että luokanvalvoja soitti kotiin ja kertoi huolensa).
Ap
Jos sinulla on lähete psykoterapiaan, niin mene ihmeessä! Heiltä saa niin paljon uusia näkökantoja ja ajatusmalleja aina samalla lailla luuppaaviin ongelmiin. Minullakin siis äiti on tuollainen samanlainen sairauksien keksijä, ja se tosiaan oli raskasta, kun hän kertoili muille sukulaisille ettei lapset tule auttamaan edes vaikka hän makaa lattialla verissä päin (=nenästä tuli verta pari tippaa). Ihan hullua oli elämä, ennen kuin pääsin siitä irti.
Mun äiti lähettelee lähes päivittäin whatsapissa kuvia sormista, varpaista, käsistä ja jaloista ja kun kysyn mitä nyt, hän vastaa että kaatui tai sormi jäi oven väliin tms. Ja kun kehotan menemään päivystykseen, hän selittelee että ei ne siellä mitään tee ja pyytää minua tulemaan sinne. Ja minunkin äitini on todella taitava syyllistämään. Jos kieltäydyn menemästä, hän sanoo dramaattisesti, että kyllä hän pärjää ja että ei hänestä tarvitse välittää. Tai sitten käskee luokseen. Riippuen tilanteesta. Ja joka kerta jaksaa muistuttaa että taas hän joutui kivuissa kärsimään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useinhan tyttäret tulevat äitiinsä. Kun rupeavat tajuamaan syyttävät äitiään omasta tasapainottomuudesta vaikka se on sitä.
perimää.
Vrt. Lääkäri kysyy, koska äidilläsi alkoivat kuukautiset, onko suvussa ollut diabetestä jne.Jotenkin ei tunnu aikuisen ihmisen touhulta jättää menemättä myönnettyyn terapiaan. Kyllä siinä on äitiriippuvuus jo pahaa.
Minulla on ehkä kylmät suhteet lapsiin, he uskaltavat kertoa sairauksistaan ja asioistaan koska en rupee neuvomaan tai papattamaan.
Samoin itse saatan todeta että kävin lääkärissä vaiva x. Ei siitä saada draamaa aikaiseksi.Eli yritätkö sanoa, että jos äidillä on mielenterveyden ongelmia, on lasten vika jos hekin niistä ovat osumaa ottaneet? Vähän korkean hepan selästä huutelua. Kiva tietty jos teidän perheessä ei ole väkivaltaa eikä ongelmia, mutta lasten syyllistäminen vanhempien ongelmista kärsimisestä on vähän 1900-lukua.
Luulisi sen nuoremman oireiluineen käsittävän että samaahan tässä kuin äitikin. Eikä vain riehuvan vanhan äitinsä kimpussa.
Jos on ottanut osumaa se on myönnettävä itselleen eikä vain syyttää äitiään joka ei voi synnytyksiä vetää takaisin. Ihan kuin syöpsuku tai sydänvika- suku tai aneurysma perinnöllisenä.
Täytyy kehaista, itse "hyvää sukua", vanhempani elivät terävinä 85- vuotiaaksi, kotona ilman hoitajia asuivat, nyt 95 ja 91 vuotiaat sukulaiset ovat asioita seuraavia ja teräviä ihmisiä, ilman apuja pärjääviä.
Voiko niitä lääkkeitä antaa pistoksina kuten mielenterveyslääkkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä edelleen terve ihminen ymmärtää vanhuuden, sairauden eikä rupea sättimään ja syyttelemään omaistaan. Mutta luonne ja "hermostuneisuus" periytyy.
Keksii käytännön ratkaisuja pulmiin kunnes hoitokoti järjestyy.
Ja, eikö hoitajien tule katsoa että ne lääkkeet otetaan kanssa eikä vaan jättää kippoon? Siitähän voi puhua hoitajien kanssa.
Kotihoito vain jakaa lääkkeet, ei syötä niitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mrn kirjoitti:
Mitäpä jos hakisit äidillesi keskusteluapua mielenterveysongelmiin. Siitähän tässä on kyse. Ja ennen sitä, oletko kysynyt häneltä miten hän oikeasti jaksaa? Tarjonnut olkapäätä ja ollut henkisesti lähellä?
Hänen olkapääntarve on LOPUTON! Mun aika ei riitä! Käyn töissä ja mulla on perhe! En pysty olemaan äidin olkapäänä 24/7! En vain kylene siihen!
Ap
Ja äiti käy kyllä psyk.sairaanhoitajan luona kerran viikossa. Joka käynnin jälkeen soittaa mulle ja kertoo mitä siellä on puhuttu. Ja etukäteen kertoo mitä aikoo siellä puhua.
Ap
Sä oot ihan rajaton, jätäpä vastaamatta näihin soittoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä edelleen terve ihminen ymmärtää vanhuuden, sairauden eikä rupea sättimään ja syyttelemään omaistaan. Mutta luonne ja "hermostuneisuus" periytyy.
Keksii käytännön ratkaisuja pulmiin kunnes hoitokoti järjestyy.
Ja, eikö hoitajien tule katsoa että ne lääkkeet otetaan kanssa eikä vaan jättää kippoon? Siitähän voi puhua hoitajien kanssa.
Kotihoito vain jakaa lääkkeet, ei syötä niitä.
Ap
Kyllä mun kälyllä hoitaja katsoi että vanhus myös otti ne. Kävivät kolmasti päivässä ja lukon takaa aina se lääke joka oli vuorossa aamulla, päivällä tai illalla kun katsoivat että kaikki on hyvin.
Minkä ikäinen äitisi on? Kävikö kirkon ilmaisessa suru ryhmässä kun puoliso kuoli? Vaivaudu katsomaan seurakunta lehdestä/ löytyy nettikin. Milloin uusi ryhmä alkaa. Ei ole väliä koska puoliso kuoli.kun tuore tapaus on viellä 2v,jälkeen.Sinne viette vaikka ovelle asti.Kun ensimmäisen kerran käy menen koko kursin aika yksin.Joka Kauungin osa on eläkeläiskerhot.Katso äitisi alue, sinne vaan aktiviteetti eka kerta viette.Pieni jäsen maksu.Löytää tekemistä elämän iloa Ikään katsomatta. Helsinki on eri alueet lähiö Asukastalot.On matalan kynyksen kohtaamispaikkoja. Sinne vaan .on kaiken ikäisille siellä aktiviteettia,käsitöitä,maalausta retkiä,vaikka vain kahvitelua :Jos ei kiinosta käsityöt,askartelu,aktivitetti?Tai yhdessä oloa. Äitisi käytöksen syy YKSINÄISYYS.EI KYKY LÄHTEÄ EDELLÄ MAINITUT PAIKAT .Takertuu sinun.Joskus jopa ystävyydet loppu vanhoina kun takerrutaan ystävän vastaavat soitot,kuin sinulle soitot tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojalle kiitos että lapset on kaukana. Whsviestejä vaihdellaan, hauskoista asioista. Hoidan itse vaivani, lääkitykseni ja kuntoni arvioinnin.
Toivottavasti lähden nopeesti ja siististi, ehdin hankkia itseni päivystykseen.
Terveisin mummo 76
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi on? Kävikö kirkon ilmaisessa suru ryhmässä kun puoliso kuoli? Vaivaudu katsomaan seurakunta lehdestä/ löytyy nettikin. Milloin uusi ryhmä alkaa. Ei ole väliä koska puoliso kuoli.kun tuore tapaus on viellä 2v,jälkeen.Sinne viette vaikka ovelle asti.Kun ensimmäisen kerran käy menen koko kursin aika yksin.Joka Kauungin osa on eläkeläiskerhot.Katso äitisi alue, sinne vaan aktiviteetti eka kerta viette.Pieni jäsen maksu.Löytää tekemistä elämän iloa Ikään katsomatta. Helsinki on eri alueet lähiö Asukastalot.On matalan kynyksen kohtaamispaikkoja. Sinne vaan .on kaiken ikäisille siellä aktiviteettia,käsitöitä,maalausta retkiä,vaikka vain kahvitelua :Jos ei kiinosta käsityöt,askartelu,aktivitetti?Tai yhdessä oloa. Äitisi käytöksen syy YKSINÄISYYS.EI KYKY LÄHTEÄ EDELLÄ MAINITUT PAIKAT .Takertuu sinun.Joskus jopa ystävyydet loppu vanhoina kun takerrutaan ystävän vastaavat soitot,kuin sinulle soitot tulee.
Äiti on 65. Kävi sururyhmässä ja koki sen hyödylliseksi. Harmitteli, kun käynnit loppuivat. Äiti käy myös eri seurakunnissa ja perjantaisin Helluntai-seurakunnan naisten ryhmässä. Äiti käy päivittäin uuden asuintalonsa asukastuvalla, jossa monenlaista toimintaa. Siellä vaan on useampi naapuri, joiden kanssa äiti ei tule toimeen. Äiti sanoo, että naapurit ovat kateellisia hänelle ja puhuvat hänestä pahaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisikö SPR:n tai srk:n kautta ystävä
joka voisi käydä juttelemassa ja ulkoilemassa äitisi kanssa?
Laita rajat kanssakäymiselle, älä aina vastaa puheluihin!
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö SPR:n tai srk:n kautta ystävä
joka voisi käydä juttelemassa ja ulkoilemassa äitisi kanssa?
Laita rajat kanssakäymiselle, älä aina vastaa puheluihin!
Äidillä kävi jonkun ystävätoiminnan vapaaehtoinen 2 kertaa viikossa, mutta se vapaaehtoinen koki kuormittuneensa liikaa ja sopi äidin kanssa, että pitää lomaa lokakuuhun saakka.
Jos minä en vastaa puheluihin, äiti soittaa mieheni puhelimeen (vaikka mies olisi töissä).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi on? Kävikö kirkon ilmaisessa suru ryhmässä kun puoliso kuoli? Vaivaudu katsomaan seurakunta lehdestä/ löytyy nettikin. Milloin uusi ryhmä alkaa. Ei ole väliä koska puoliso kuoli.kun tuore tapaus on viellä 2v,jälkeen.Sinne viette vaikka ovelle asti.Kun ensimmäisen kerran käy menen koko kursin aika yksin.Joka Kauungin osa on eläkeläiskerhot.Katso äitisi alue, sinne vaan aktiviteetti eka kerta viette.Pieni jäsen maksu.Löytää tekemistä elämän iloa Ikään katsomatta. Helsinki on eri alueet lähiö Asukastalot.On matalan kynyksen kohtaamispaikkoja. Sinne vaan .on kaiken ikäisille siellä aktiviteettia,käsitöitä,maalausta retkiä,vaikka vain kahvitelua :Jos ei kiinosta käsityöt,askartelu,aktivitetti?Tai yhdessä oloa. Äitisi käytöksen syy YKSINÄISYYS.EI KYKY LÄHTEÄ EDELLÄ MAINITUT PAIKAT .Takertuu sinun.Joskus jopa ystävyydet loppu vanhoina kun takerrutaan ystävän vastaavat soitot,kuin sinulle soitot tulee.
Äiti on 65. Kävi sururyhmässä ja koki sen hyödylliseksi. Harmitteli, kun käynnit loppuivat. Äiti käy myös eri seurakunnissa ja perjantaisin Helluntai-seurakunnan naisten ryhmässä. Äiti käy päivittäin uuden asuintalonsa asukastuvalla, jossa monenlaista toimintaa. Siellä vaan on useampi naapuri, joiden kanssa äiti ei tule toimeen. Äiti sanoo, että naapurit ovat kateellisia hänelle ja puhuvat hänestä pahaa.
Ap
Vielä liki työikäinen äiti. Monet käy töissäkin vielä eläkkeeltä.
Noin paljon jaksaa mennä, silti käy hoitaja kolmasti päivässä? Nyt ei tarinasi täsmää. Valitan.
Yleensä ei kolmasti päivässä hoitaja- vanhukset juuri ulos kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vanhus vain valittaa ja narisee kuinka on tylsää. Asun aika lähellä, mutta onneksi pääsen pakoon mökille koiran kanssa. Tai sanon, että töissä on hektistä. Oma jaksaminen kärsii vanhuksen takia. Ulospäin olen ystävällinen.
Mulla myös oma jaksaminen koetuksella. Olen ollut tämän 2 vuoden aikana jo 4 kertaa sairaslomalla, masennuksen takia. Pisin sairaslomajakso kesti puoli vuotta. Mies ei tykkää yhtään, kun ei mun aika riitä omalle perheelle silloin, kun juoksen äidin luona. Koen itsekin syyllisyyttä, jos en ole lapsen tukena esim. just silloin, kun lapsi sairastaa.
Ap
Voi älä juokse äitisi luona. Voit sanoa ihan suoraan ettet ole mitenkään velvollinen juoksemaan siellä. Ja kun sanoo että on syöpä kysy milloin ja miten sitä hoidetaan, jos ei osaa sanoa niin kysy että itsekö on diagnoosin tehnyt. Faktahan on ettet ole vastuussa äidistäsi etkä ole hänen seuraneiti etkä hoitaja. Joo, vaikka on äidistä kyse, niin muista ettet ole itse valinnut syntymääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin minun äitini, narsisti ja läheisriippuvainen. Elämä on aina pyörinyt oman navan ympärillä. Osaa syyllistää muita, itse ei ole koskaan ollut kiinnostunut lapsistaan tai edes hoitanut heitä. Ja näitä pitäisi palvoa ja hyysätä, huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi on? Kävikö kirkon ilmaisessa suru ryhmässä kun puoliso kuoli? Vaivaudu katsomaan seurakunta lehdestä/ löytyy nettikin. Milloin uusi ryhmä alkaa. Ei ole väliä koska puoliso kuoli.kun tuore tapaus on viellä 2v,jälkeen.Sinne viette vaikka ovelle asti.Kun ensimmäisen kerran käy menen koko kursin aika yksin.Joka Kauungin osa on eläkeläiskerhot.Katso äitisi alue, sinne vaan aktiviteetti eka kerta viette.Pieni jäsen maksu.Löytää tekemistä elämän iloa Ikään katsomatta. Helsinki on eri alueet lähiö Asukastalot.On matalan kynyksen kohtaamispaikkoja. Sinne vaan .on kaiken ikäisille siellä aktiviteettia,käsitöitä,maalausta retkiä,vaikka vain kahvitelua :Jos ei kiinosta käsityöt,askartelu,aktivitetti?Tai yhdessä oloa. Äitisi käytöksen syy YKSINÄISYYS.EI KYKY LÄHTEÄ EDELLÄ MAINITUT PAIKAT .Takertuu sinun.Joskus jopa ystävyydet loppu vanhoina kun takerrutaan ystävän vastaavat soitot,kuin sinulle soitot tulee.
Äiti on 65. Kävi sururyhmässä ja koki sen hyödylliseksi. Harmitteli, kun käynnit loppuivat. Äiti käy myös eri seurakunnissa ja perjantaisin Helluntai-seurakunnan naisten ryhmässä. Äiti käy päivittäin uuden asuintalonsa asukastuvalla, jossa monenlaista toimintaa. Siellä vaan on useampi naapuri, joiden kanssa äiti ei tule toimeen. Äiti sanoo, että naapurit ovat kateellisia hänelle ja puhuvat hänestä pahaa.
Ap
Vielä liki työikäinen äiti. Monet käy töissäkin vielä eläkkeeltä.
Noin paljon jaksaa mennä, silti käy hoitaja kolmasti päivässä? Nyt ei tarinasi täsmää. Valitan.
Yleensä ei kolmasti päivässä hoitaja- vanhukset juuri ulos kykene.
Äiti on työkyvyttömyyseläkkeellä, ollut pari vuotta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Luultavasti tuo äitisi mielenterveysongelma on ollut läsnä jo lapsuudessasi. Äitisi tahtoo olla keskipiste, ja saada tahtonsa läpi keinolla millä hyvänsä. Oliko hän lapsuudessasi väkivaltainen, tai käyttikö hän esim. muille nolaamista rangaistuksena? Luen sinusta AP rivien välistä, että haluaisit olla hänen apuna, muttet pysty, ja se ahdistaa. Ahdistus voi tulla siitä, ettet halua =sisäinen lapsesi ei uskalla sanoa äidillesi ei. Koska edelleen pelkäät sitä äidin rangaistusta, aikuisena että hän soittaa jollekin toiselle ja esim. kertoo, että et tullut apuun vaikka hän oli niiiiin kuoleman sairas?
Itse pääsin tuollaisesta hullusta vanhemmasta eroon psykoterapialla. Siis itse menin. Psykoterapeutti avasi minulle, että väkivaltainen lapsuuteni on johtanut siihen, etten halunnut konflikteja vanhempien kanssa = en osannut sanoa ei juuri samanlaisiin äidin hulluihin vaatimuksiin. Terveelle ihmiselle olisi esim. koronan aikana pitänyt käydä kaupassa ja kävelylle mukaan, ettei vaan liukastu talvella. Manipuloivaa toimintaa oli vain, pärjää hyvin yksin nykyisin kun en ole enää hänelle apuna.
Siis tää kuulostaa niin tutulta! Kyllä, vastaavaa käytöstä on ollut jo lapsuudessani.
Sain kyllä lähetteen psykoterapiaan isän kuoleman jälkeen, mutta en ole mennyt sinne, kun siitäkin äiti nosti metelin, miten HÄNEN SAIRAUTENSA on nyt tärkeämpi ja että MINUN ei tarvitse käydä missään, koska MINULLA ei ole yhtä vaikeaa, kuin hänellä.
Äiti ei ollut väkivaltainen, mutta naureskeli kaikille tekemisilleni. Esim. kun tein pianoläksyä, äiti nauroi ja sanoi, että ei siitä mitään tule, kun en ole yhtä musikaalinen kuin hän. Välillä hän saattoi yhtäkkiä vain lähteä kävelemään (ovesta ulos) ja selitti jälkeenpäin, että ei jaksanut kuunnella minun kiukutteluani.
Kun 7.luokalla keskiarvoni putosi alle 8, äiti huusi, että hänen lapsi ei voi olla näin huono koulussa. Etenkin ylästeella koin, että tuotin äidille jatkuvasti pettymyksiä. No, 9.luokalla aloin kapinoida. 7.luokalla sairastuin anoreksiaan ja siitäkin äiti valitti, että ei jaksa tätä minun huomionhakuisuuttani (todellisuudessa häneltä meni yli puoli vuotta huomata laihtumiseni ja sekin johtui siitä, että luokanvalvoja soitti kotiin ja kertoi huolensa).
Ap
Jos sinulla on lähete psykoterapiaan, niin mene ihmeessä! Heiltä saa niin paljon uusia näkökantoja ja ajatusmalleja aina samalla lailla luuppaaviin ongelmiin. Minullakin siis äiti on tuollainen samanlainen sairauksien keksijä, ja se tosiaan oli raskasta, kun hän kertoili muille sukulaisille ettei lapset tule auttamaan edes vaikka hän makaa lattialla verissä päin (=nenästä tuli verta pari tippaa). Ihan hullua oli elämä, ennen kuin pääsin siitä irti.
Mun äiti lähettelee lähes päivittäin whatsapissa kuvia sormista, varpaista, käsistä ja jaloista ja kun kysyn mitä nyt, hän vastaa että kaatui tai sormi jäi oven väliin tms. Ja kun kehotan menemään päivystykseen, hän selittelee että ei ne siellä mitään tee ja pyytää minua tulemaan sinne. Ja minunkin äitini on todella taitava syyllistämään. Jos kieltäydyn menemästä, hän sanoo dramaattisesti, että kyllä hän pärjää ja että ei hänestä tarvitse välittää. Tai sitten käskee luokseen. Riippuen tilanteesta. Ja joka kerta jaksaa muistuttaa että taas hän joutui kivuissa kärsimään.
Ap
Sano äidillesi että sinulla on just nyt vatsatauti, korona tms ettet voi tulla sairastuttamaan. Ja tuohon kun sanoo että kyllä hän pärjää, sano vain hyvä homma, ei mitään muuta. Kyllä nyt pitää ihmisten elää omaa elämää, ja jos ei muu auta tee huoli ilmoitus sosiaalitoimeen ja kerro tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä edelleen terve ihminen ymmärtää vanhuuden, sairauden eikä rupea sättimään ja syyttelemään omaistaan. Mutta luonne ja "hermostuneisuus" periytyy.
Keksii käytännön ratkaisuja pulmiin kunnes hoitokoti järjestyy.
Ja, eikö hoitajien tule katsoa että ne lääkkeet otetaan kanssa eikä vaan jättää kippoon? Siitähän voi puhua hoitajien kanssa.
Kotihoito vain jakaa lääkkeet, ei syötä niitä.
Ap
Kyllä kotihoito valvoo lääkkeiden ottoa vaikka ei syöttäisikään niitä. Saan tiedon omaisena, jos lääkkeitä on otettu väärille päiville dosetista, samoin kun ne ovat loppumassa. Tosin jos hoidettava heittää ne roskiin, sitähän kotihoito tuskin tonkii.
Suomessa ei hoivata lapsia, ei myöskään vanhuksia. Teinit hyppii silmille eikä kunnioita ketään. Sitten Marinskin kaltaiset boomerihaukkujat ym hakee valtaa. Suomalainen kulttuuri on pahasti rikki.
Nuoret ajetaan omilleen liian aikaisin ja jos ei jaksa niin kukaanpa ei välitä. Muualla saavat asua kotonaan vaikka koko ikänsä jos eivät mene naimisiin ja monta sukupolveakin yhdessä. Salailun ja valheiden maailma nykysuomalaisuus. Kukaan ei voi hyvin. Nuoret masiseläkkeillä.
Myrkytyksen yms. pelkääminen kuulostaa jo vakavan mielenterveysongelman alkamiselta. Äitisi tarvitsee oikeasti kunnon apua. Tuollainen toisiin takertuminen on todella epätervettä eikä mikään pikkujuttu enää.
Kyllä mun mielestä edelleen terve ihminen ymmärtää vanhuuden, sairauden eikä rupea sättimään ja syyttelemään omaistaan. Mutta luonne ja "hermostuneisuus" periytyy.
Keksii käytännön ratkaisuja pulmiin kunnes hoitokoti järjestyy.
Ja, eikö hoitajien tule katsoa että ne lääkkeet otetaan kanssa eikä vaan jättää kippoon? Siitähän voi puhua hoitajien kanssa.