Lue keskustelun säännöt.
Menee hermot äitiin!
29.09.2022 |
Jatkuvaa huomionhakua! Feikkaa itselleen sairauksia, eikä kestä sitä, että mulla lapsi ja mies menee hänen edelle.
Esim. nyt lapsi sairaana (kuumeessa). Äiti soitti ja kyseli kuulumisia. Kerroin, että lapsella edelleen kuumetta. Yhtäkkiä kesken puhelun äiti alkoi huohottaa. Kysyin onko joku hätänä. Äiti sanoi, että hänellä on hengenahdistusta ja epäilee keuhkosyöpää. Näitä kohtauksia hänelle tulee aina, kun joku muu saa enemmän huomiota. Kohtauksia on tutkittu ja todettu katatonisiksi ja/tai hyperventilaatioksi. Yleensä äiti alkaa huohottaa ja silmät pyörii päässä ja kädet tärisee. Sitten hän huutaa SOI-TA AM-BU-LANS-SI! Hän saattaa soittaa vaikka kymmenelle puolitutulle ja hokea sitä samaa.
No kysyin äitiltä soitanko ambulanssin. Äiti: Ei ku SINÄ TULET TÄNNE HETI! Sanoin, että en nyt oikein pääse. Äiti huusi: Sinun on tultava! Minulla on SYÖPÄ!
Ja taustaa sen verran, että isä kuoli syöpään 2 vuotta sitten, ihan yhtäkkiä yllättäen. Sen jälkeen äiti on hokenut, että hänellä on milloin mikäkin syöpä ja kuolee kohta.
Aiemmin äiti on tehnyt tätä samaa ja kun olen mennyt heti paikalle, hän on rauhassa keitellyt kahvia ja valitellut yksinäisyyttään.
Äidillä käy kotihoito 3 kertaa viikossa ja JOKA PÄIVÄ hänellä käy ystäviä. Silloin, kun ei käy, hän on puhelimessa. Hän ei kestä hetkeäkään yksin.
Kommentit (113)
Häntä harmittaa, kun huomiosi jakautuu vauvallekin.
Tuon tason huomionhaku ei kuitenkaan ole normaalia, eikä tuohon pidä lähteä yhtään mukaan.
Älä kerro omiasi tai vauvasi terveysasioita äidillesi, jos suinkaan pystyt sen välttämään. Eli jätät kaikki normaalit flunssat raportoimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häntä harmittaa, kun huomiosi jakautuu vauvallekin.
Tuon tason huomionhaku ei kuitenkaan ole normaalia, eikä tuohon pidä lähteä yhtään mukaan.
Älä kerro omiasi tai vauvasi terveysasioita äidillesi, jos suinkaan pystyt sen välttämään. Eli jätät kaikki normaalit flunssat raportoimatta.
Jos tällä mummolla käy kotihoito kolmesti päivässä, niin ehkä taustalla on jo jotain muutakin kuin huomionhaku.
Äitini on myös osoittautunut vanhemmiten itsekkääksi. Hänellä on dementiaa ja kotihoito käy aamuin illoin. Iso määrä lääkkeitä on määrätty-joita hän ei niele-kätkee-sylkee. Mutta silti hoitaja tulee illalla pillerit jakamaan. Onko mitään järkeä. Kun iltahoitaja lähtee, niin äiti painaa hälytysranneketta jo puoli tuntia sen jälkeen. Jatkuvia hälytyskäyntejä. Ehdotin hoitotiimille, että lääkkeet lopetetaan kun ei niitä kuitenkaan syö, hälytysranneke pois-kuitenkin hoitaja menee jo aamulla. Mutta ei, yhteiskunnalla on varaa hoitaa dementikkoja ja maksaa lääkkeitä jotka päätyy roskiin. Oma kokemus: kyllä vanhuksia hoidetaan ja kuljetellaan ambulanssilla sairaalaan monta kertaa kuussa. Onneksi vanhus ei osaa soittaa enää kenellekään-oli myös aika raskasta. Raha tätä kaikkea pyörittää, minutkin uhattiin tehdä perinnöttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häntä harmittaa, kun huomiosi jakautuu vauvallekin.
Tuon tason huomionhaku ei kuitenkaan ole normaalia, eikä tuohon pidä lähteä yhtään mukaan.
Älä kerro omiasi tai vauvasi terveysasioita äidillesi, jos suinkaan pystyt sen välttämään. Eli jätät kaikki normaalit flunssat raportoimatta.
Jos tällä mummolla käy kotihoito kolmesti päivässä, niin ehkä taustalla on jo jotain muutakin kuin huomionhaku.
Näin on, ei kolmesti käyntiä "kunta" anna jod tilanne ei ole todella vaativa. Yksityiseltä tokko kukaan ostaa kolme käyntiä kun se kunnallisenakin on kallista.
Yksi sukulainen oli liian pitkään kotona, ajantaju hukassa, sotki tvohjelmat todellisuuteen, soitteli yölläkin lapsilleen. Vuoroöinä sulkivat perheet puhelimiaan että joskus saivat nukuttua.
Mutta he olivat päästään terveitä, ymmärsivät että vanhus on sairas. Ei "manipuloi ja tahdo huomiota."
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Luultavasti tuo äitisi mielenterveysongelma on ollut läsnä jo lapsuudessasi. Äitisi tahtoo olla keskipiste, ja saada tahtonsa läpi keinolla millä hyvänsä. Oliko hän lapsuudessasi väkivaltainen, tai käyttikö hän esim. muille nolaamista rangaistuksena? Luen sinusta AP rivien välistä, että haluaisit olla hänen apuna, muttet pysty, ja se ahdistaa. Ahdistus voi tulla siitä, ettet halua =sisäinen lapsesi ei uskalla sanoa äidillesi ei. Koska edelleen pelkäät sitä äidin rangaistusta, aikuisena että hän soittaa jollekin toiselle ja esim. kertoo, että et tullut apuun vaikka hän oli niiiiin kuoleman sairas?
Itse pääsin tuollaisesta hullusta vanhemmasta eroon psykoterapialla. Siis itse menin. Psykoterapeutti avasi minulle, että väkivaltainen lapsuuteni on johtanut siihen, etten halunnut konflikteja vanhempien kanssa = en osannut sanoa ei juuri samanlaisiin äidin hulluihin vaatimuksiin. Terveelle ihmiselle olisi esim. koronan aikana pitänyt käydä kaupassa ja kävelylle mukaan, ettei vaan liukastu talvella. Manipuloivaa toimintaa oli vain, pärjää hyvin yksin nykyisin kun en ole enää hänelle apuna.
Siis tää kuulostaa niin tutulta! Kyllä, vastaavaa käytöstä on ollut jo lapsuudessani.
Sain kyllä lähetteen psykoterapiaan isän kuoleman jälkeen, mutta en ole mennyt sinne, kun siitäkin äiti nosti metelin, miten HÄNEN SAIRAUTENSA on nyt tärkeämpi ja että MINUN ei tarvitse käydä missään, koska MINULLA ei ole yhtä vaikeaa, kuin hänellä.
Äiti ei ollut väkivaltainen, mutta naureskeli kaikille tekemisilleni. Esim. kun tein pianoläksyä, äiti nauroi ja sanoi, että ei siitä mitään tule, kun en ole yhtä musikaalinen kuin hän. Välillä hän saattoi yhtäkkiä vain lähteä kävelemään (ovesta ulos) ja selitti jälkeenpäin, että ei jaksanut kuunnella minun kiukutteluani.
Kun 7.luokalla keskiarvoni putosi alle 8, äiti huusi, että hänen lapsi ei voi olla näin huono koulussa. Etenkin ylästeella koin, että tuotin äidille jatkuvasti pettymyksiä. No, 9.luokalla aloin kapinoida. 7.luokalla sairastuin anoreksiaan ja siitäkin äiti valitti, että ei jaksa tätä minun huomionhakuisuuttani (todellisuudessa häneltä meni yli puoli vuotta huomata laihtumiseni ja sekin johtui siitä, että luokanvalvoja soitti kotiin ja kertoi huolensa).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän vanhus vain valittaa ja narisee kuinka on tylsää. Asun aika lähellä, mutta onneksi pääsen pakoon mökille koiran kanssa. Tai sanon, että töissä on hektistä. Oma jaksaminen kärsii vanhuksen takia. Ulospäin olen ystävällinen.
Oma äitini kertoili, miten hänen äitinsä soitteli hänelle aina töihin, kun oli eläkkeellä kotona niin tylsää. Äiti ei tykännyt tästä ja joutui lopulta kieltämään soittamisen.
Kun äiti itse jäi eläkkeelle, hän ei vain soittanut, vaan alkoi tuppautua meille kylään.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Luultavasti tuo äitisi mielenterveysongelma on ollut läsnä jo lapsuudessasi. Äitisi tahtoo olla keskipiste, ja saada tahtonsa läpi keinolla millä hyvänsä. Oliko hän lapsuudessasi väkivaltainen, tai käyttikö hän esim. muille nolaamista rangaistuksena? Luen sinusta AP rivien välistä, että haluaisit olla hänen apuna, muttet pysty, ja se ahdistaa. Ahdistus voi tulla siitä, ettet halua =sisäinen lapsesi ei uskalla sanoa äidillesi ei. Koska edelleen pelkäät sitä äidin rangaistusta, aikuisena että hän soittaa jollekin toiselle ja esim. kertoo, että et tullut apuun vaikka hän oli niiiiin kuoleman sairas?
Itse pääsin tuollaisesta hullusta vanhemmasta eroon psykoterapialla. Siis itse menin. Psykoterapeutti avasi minulle, että väkivaltainen lapsuuteni on johtanut siihen, etten halunnut konflikteja vanhempien kanssa = en osannut sanoa ei juuri samanlaisiin äidin hulluihin vaatimuksiin. Terveelle ihmiselle olisi esim. koronan aikana pitänyt käydä kaupassa ja kävelylle mukaan, ettei vaan liukastu talvella. Manipuloivaa toimintaa oli vain, pärjää hyvin yksin nykyisin kun en ole enää hänelle apuna.
Lisäisin vielä, että jos taustalla on traumalapsuus/väkivaltaa, niin ei välttämättä auta neuvona se, että "sen kun vaan jätät äitisi huomiotta". Se ei onnistu ja aiheuttaa vaan entistä pahemman olon sisäisesti, jos sitä oman käytöksen juurisyytä ei ymmärrä. Joka itsellä oli siis se, että lapsuudessa väkivaltainen äiti edelleen uhkaili "rangaistuksella", jota alitajuisesti pelkäsin, aikuisena se vaan oli minun nolaaminen jos en auttanut häntä. Kunnes ymmärsin että äidin toiminta on samaa jatkumoa sille väkivallalle, nyttemmin vaan hienovaraisempaa. Psykoterapiasta oli oikeasti apua, kaikki ahdistus katosi ja äiti saa soitella vaikka pappeja myöten, että miten kamala lapsi hänellä on, kun ei ikinä auta (on siis oikeasti soittanut, luuli että rippipappini saisi minut takaisin "ruotuun" ja hyppimään hänen pillinsä mukaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt jämäkkänä! Monet seniorit ovat läheisriippuvaisia ja se on sairasta. Älkää säälikö näitä manipuloivia ihmisiä. Vanhuus ei ole mikään syy pompotella tai syyllistää lapsiaan.
No höpsis. Moni seniori elää ihan tyytyväisenä omaa elämäänsä ja kieltäytyy esim. sisustamaan kotiaan lapsenlapsia varten, ei huoli matkasänkyä ja syöttötuolia, vaan vetoaa siihen, että elää omaa elämäänsä. Sitten on ne seniorit, jotka olivat ap:n kuvaaman kaltaisia jo 16v iässä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt jämäkkänä! Monet seniorit ovat läheisriippuvaisia ja se on sairasta. Älkää säälikö näitä manipuloivia ihmisiä. Vanhuus ei ole mikään syy pompotella tai syyllistää lapsiaan.
Ei olekaan, mutta vähän luulisi ymmärrystäkin löytyvän. Kyllä se vanhuus iskee ihan arvaamatta itse kullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä tää nykyään on kun mielenterveyden ongelmiin ei juuri saa hoitoa, moni kammoaa lääkkeitä, mutta on valmis käyttämään alkoholia tai muita päihteitä.
läheiset joutuu kestämään paljon, olemaan tukena jatkuvasti, edes ambulanssia ei välttämättä lähetetä vaikka toinen uhkaisi tappaa itsensä.
Mulla lapsuuden ystävän kautta ihan samoja kokemuksia, hän nuoresta asti jo toi itseänsä paljon esiin mm.viiltelyä ihan selkeästi vaan huomion haun takia, mutta hänen perheensä ei reagoinut edes siihen.. Aina piti saada samanlaisia vaatteita, lävistyksiä yms. kun mulla...
Se mustasukkaisuus voi mennä todella yli, että vauvan seuraan ei kyllä kannata jättää hetkeksikään yksin, omalla kohdallani kaveri kerkesi kippaa vauvani (ilmeisesti huomioin häntä liikaa) suuhun lusikalla konjakkia (onneksi vauva selvisi ihan ilman oireita), mutta ei auttanut muu kun todella tiukasti rajata tän ihmisen tekemisiä, lähinnä ollaan enää harvakseltaan puhelimen välityksellä yhteydessä, vaikka tietysti suuttui kun hänen tekemisiään rajataan.
Nuo lääkkeet ovat usein myös aika kovaa kamaa. Puhuminen ja liikunta kannattaa eka miettiä kuntoon.
Kaverini kehuskeli, että ei juo, mutta saa niin paljon rauhoittavia ja muita lääkkeitä, että normaali elämä ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häntä harmittaa, kun huomiosi jakautuu vauvallekin.
Tuon tason huomionhaku ei kuitenkaan ole normaalia, eikä tuohon pidä lähteä yhtään mukaan.
Älä kerro omiasi tai vauvasi terveysasioita äidillesi, jos suinkaan pystyt sen välttämään. Eli jätät kaikki normaalit flunssat raportoimatta.
Jos tällä mummolla käy kotihoito kolmesti päivässä, niin ehkä taustalla on jo jotain muutakin kuin huomionhaku.
Näin on, ei kolmesti käyntiä "kunta" anna jod tilanne ei ole todella vaativa. Yksityiseltä tokko kukaan ostaa kolme käyntiä kun se kunnallisenakin on kallista.
Yksi sukulainen oli liian pitkään kotona, ajantaju hukassa, sotki tvohjelmat todellisuuteen, soitteli yölläkin lapsilleen. Vuoroöinä sulkivat perheet puhelimiaan että joskus saivat nukuttua.
Mutta he olivat päästään terveitä, ymmärsivät että vanhus on sairas. Ei "manipuloi ja tahdo huomiota."
Kolme käyntiä on lääkityksen takia. Äiti olisi saanut vain yhden käynnin, koska lääkkeet jaetaan kerran viikossa, mutta hän itse vaati kolmea käyntiä. Välillä minä maksan ja välillä hän maksaa itse.
Lääkkeitä hän söi aluksi, mutta nyt on taas se vaihe, kun kaikki lääkkeet on myrkkyä ja keho pitää puhdistaa kemikaaleista. Eli ei edes syö lääkkeitä.
Äidillä on myös turvaranneke ja sitä painelee kerran päivässä. Sanoi itse, että hänen täytyy testata toimiiko se.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Luultavasti tuo äitisi mielenterveysongelma on ollut läsnä jo lapsuudessasi. Äitisi tahtoo olla keskipiste, ja saada tahtonsa läpi keinolla millä hyvänsä. Oliko hän lapsuudessasi väkivaltainen, tai käyttikö hän esim. muille nolaamista rangaistuksena? Luen sinusta AP rivien välistä, että haluaisit olla hänen apuna, muttet pysty, ja se ahdistaa. Ahdistus voi tulla siitä, ettet halua =sisäinen lapsesi ei uskalla sanoa äidillesi ei. Koska edelleen pelkäät sitä äidin rangaistusta, aikuisena että hän soittaa jollekin toiselle ja esim. kertoo, että et tullut apuun vaikka hän oli niiiiin kuoleman sairas?
Itse pääsin tuollaisesta hullusta vanhemmasta eroon psykoterapialla. Siis itse menin. Psykoterapeutti avasi minulle, että väkivaltainen lapsuuteni on johtanut siihen, etten halunnut konflikteja vanhempien kanssa = en osannut sanoa ei juuri samanlaisiin äidin hulluihin vaatimuksiin. Terveelle ihmiselle olisi esim. koronan aikana pitänyt käydä kaupassa ja kävelylle mukaan, ettei vaan liukastu talvella. Manipuloivaa toimintaa oli vain, pärjää hyvin yksin nykyisin kun en ole enää hänelle apuna.
Siis tää kuulostaa niin tutulta! Kyllä, vastaavaa käytöstä on ollut jo lapsuudessani.
Sain kyllä lähetteen psykoterapiaan isän kuoleman jälkeen, mutta en ole mennyt sinne, kun siitäkin äiti nosti metelin, miten HÄNEN SAIRAUTENSA on nyt tärkeämpi ja että MINUN ei tarvitse käydä missään, koska MINULLA ei ole yhtä vaikeaa, kuin hänellä.
Äiti ei ollut väkivaltainen, mutta naureskeli kaikille tekemisilleni. Esim. kun tein pianoläksyä, äiti nauroi ja sanoi, että ei siitä mitään tule, kun en ole yhtä musikaalinen kuin hän. Välillä hän saattoi yhtäkkiä vain lähteä kävelemään (ovesta ulos) ja selitti jälkeenpäin, että ei jaksanut kuunnella minun kiukutteluani.
Kun 7.luokalla keskiarvoni putosi alle 8, äiti huusi, että hänen lapsi ei voi olla näin huono koulussa. Etenkin ylästeella koin, että tuotin äidille jatkuvasti pettymyksiä. No, 9.luokalla aloin kapinoida. 7.luokalla sairastuin anoreksiaan ja siitäkin äiti valitti, että ei jaksa tätä minun huomionhakuisuuttani (todellisuudessa häneltä meni yli puoli vuotta huomata laihtumiseni ja sekin johtui siitä, että luokanvalvoja soitti kotiin ja kertoi huolensa).
Ap
Jos sinulla on lähete psykoterapiaan, niin mene ihmeessä! Heiltä saa niin paljon uusia näkökantoja ja ajatusmalleja aina samalla lailla luuppaaviin ongelmiin. Minullakin siis äiti on tuollainen samanlainen sairauksien keksijä, ja se tosiaan oli raskasta, kun hän kertoili muille sukulaisille ettei lapset tule auttamaan edes vaikka hän makaa lattialla verissä päin (=nenästä tuli verta pari tippaa). Ihan hullua oli elämä, ennen kuin pääsin siitä irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häntä harmittaa, kun huomiosi jakautuu vauvallekin.
Tuon tason huomionhaku ei kuitenkaan ole normaalia, eikä tuohon pidä lähteä yhtään mukaan.
Älä kerro omiasi tai vauvasi terveysasioita äidillesi, jos suinkaan pystyt sen välttämään. Eli jätät kaikki normaalit flunssat raportoimatta.
Jos tällä mummolla käy kotihoito kolmesti päivässä, niin ehkä taustalla on jo jotain muutakin kuin huomionhaku.
Näin on, ei kolmesti käyntiä "kunta" anna jod tilanne ei ole todella vaativa. Yksityiseltä tokko kukaan ostaa kolme käyntiä kun se kunnallisenakin on kallista.
Yksi sukulainen oli liian pitkään kotona, ajantaju hukassa, sotki tvohjelmat todellisuuteen, soitteli yölläkin lapsilleen. Vuoroöinä sulkivat perheet puhelimiaan että joskus saivat nukuttua.
Mutta he olivat päästään terveitä, ymmärsivät että vanhus on sairas. Ei "manipuloi ja tahdo huomiota."
Kolme käyntiä on lääkityksen takia. Äiti olisi saanut vain yhden käynnin, koska lääkkeet jaetaan kerran viikossa, mutta hän itse vaati kolmea käyntiä. Välillä minä maksan ja välillä hän maksaa itse.
Lääkkeitä hän söi aluksi, mutta nyt on taas se vaihe, kun kaikki lääkkeet on myrkkyä ja keho pitää puhdistaa kemikaaleista. Eli ei edes syö lääkkeitä.
Äidillä on myös turvaranneke ja sitä painelee kerran päivässä. Sanoi itse, että hänen täytyy testata toimiiko se.
Ap
Onko äiti käynyt muistitutkimuksissa ja muistihoitajan juttusilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useinhan tyttäret tulevat äitiinsä. Kun rupeavat tajuamaan syyttävät äitiään omasta tasapainottomuudesta vaikka se on sitä.
perimää.
Vrt. Lääkäri kysyy, koska äidilläsi alkoivat kuukautiset, onko suvussa ollut diabetestä jne.
Jotenkin ei tunnu aikuisen ihmisen touhulta jättää menemättä myönnettyyn terapiaan. Kyllä siinä on äitiriippuvuus jo pahaa.
Minulla on ehkä kylmät suhteet lapsiin, he uskaltavat kertoa sairauksistaan ja asioistaan koska en rupee neuvomaan tai papattamaan.
Samoin itse saatan todeta että kävin lääkärissä vaiva x. Ei siitä saada draamaa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häntä harmittaa, kun huomiosi jakautuu vauvallekin.
Tuon tason huomionhaku ei kuitenkaan ole normaalia, eikä tuohon pidä lähteä yhtään mukaan.
Älä kerro omiasi tai vauvasi terveysasioita äidillesi, jos suinkaan pystyt sen välttämään. Eli jätät kaikki normaalit flunssat raportoimatta.
Jos tällä mummolla käy kotihoito kolmesti päivässä, niin ehkä taustalla on jo jotain muutakin kuin huomionhaku.
AP kertoi, että kotihoito käy 3 kertaa viikossa, Huom!
Sinun pitää nyt olla jämäkkä ja laittaa äidillesi rajat.
Sovit vaikka että kolme kertaa viikossa voi soittaa ja muina aikoina et vastaa- puhelimeen esto.
Tiedät että äitilläsi käy hoitaja joten on seurannassa.
Menet sinne terapeutille äläkä kerro äidillesi siitä etkä juuri muistakaan asioistasi.
Voimia, tilanne on kyllä haastava mutta napanuora on puolin ja toisin katkaistava.
Äiti vaikuttaa sekopäältä. Älä anna vaikuttaa sinun jaksamiseen ja pehe-elämään. Älä vastaa puhelimeen jatkuvasti ja keskeytänpuhelut napakasti.
Vierailija kirjoitti:
Useinhan tyttäret tulevat äitiinsä. Kun rupeavat tajuamaan syyttävät äitiään omasta tasapainottomuudesta vaikka se on sitä.
perimää.
Vrt. Lääkäri kysyy, koska äidilläsi alkoivat kuukautiset, onko suvussa ollut diabetestä jne.Jotenkin ei tunnu aikuisen ihmisen touhulta jättää menemättä myönnettyyn terapiaan. Kyllä siinä on äitiriippuvuus jo pahaa.
Minulla on ehkä kylmät suhteet lapsiin, he uskaltavat kertoa sairauksistaan ja asioistaan koska en rupee neuvomaan tai papattamaan.
Samoin itse saatan todeta että kävin lääkärissä vaiva x. Ei siitä saada draamaa aikaiseksi.
Eli yritätkö sanoa, että jos äidillä on mielenterveyden ongelmia, on lasten vika jos hekin niistä ovat osumaa ottaneet? Vähän korkean hepan selästä huutelua. Kiva tietty jos teidän perheessä ei ole väkivaltaa eikä ongelmia, mutta lasten syyllistäminen vanhempien ongelmista kärsimisestä on vähän 1900-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mrn kirjoitti:
Mitäpä jos hakisit äidillesi keskusteluapua mielenterveysongelmiin. Siitähän tässä on kyse. Ja ennen sitä, oletko kysynyt häneltä miten hän oikeasti jaksaa? Tarjonnut olkapäätä ja ollut henkisesti lähellä?
Hänen olkapääntarve on LOPUTON! Mun aika ei riitä! Käyn töissä ja mulla on perhe! En pysty olemaan äidin olkapäänä 24/7! En vain kylene siihen!
Ap
Ja äiti käy kyllä psyk.sairaanhoitajan luona kerran viikossa. Joka käynnin jälkeen soittaa mulle ja kertoo mitä siellä on puhuttu. Ja etukäteen kertoo mitä aikoo siellä puhua.
Ap
Eikö tämä riittäisi yhteyden pitoon toistaiseksi?
Niin, taakkahan se on kelle hyvänsä. Mielisairas ihminen vähentää todellakin omaistensa hyvinvointia ja jaksamista. Silloin on tärkeää muistaa pitää omasta hyvinvoinnistaan ja mielenterveydestään huolta. Kenenkään ei tarvitse nääntyä toisen ihmisen vuoksi.