Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi lähti suuttuneena kouluun
27.09.2022 |
Ei tehnyt läksyjä, ei ottanut takkia mukaan. Myöhästyi.
Olen joka aamu vienyt sen kouluun, jotta ehtii aikaisin. Laittanut vaatejonoja. Uhkaillut ja kiristänyt tekemään läksyjä.
Nyt en enää jaksa.
Ei kannettu vesi pysy kaivossa.
Takuull tulee Wilmaan viesti. Ties vaikka lasu.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatejonoja, häh??
En tajua tätä nykyaikaista hyysäystä.
Kun koulu alkaa, lapsi opettelee hoitamaan itsensä sängystä ylös (herätyskello), pukemaan, keräämään kamansa ja lähtemään kouluun.Normaalit vanhemmat on töissä 8 tuntia päivässä + matkat.
8-vee on jo tokalla, pitäisi sujua.
Nukkumaanmenoaika on kyllä viimeistään puol yhdeksän.Sitten lapsi on joka päivä myöhässä, pukee päälle, mitä sattuu, tavaroita puuttuu, läksyt tekemättä.
Sellainen se on.
Menee nukkumaan kahdeltatoista illalla.
Ei kun sinä panet sen nukkumaan 20.30.
Kuka teidän perheessä on pomo?Ei onnistu.
Teinivuosista tulee todella mielenkiintoiset teidän perheessä...
Niin varmaan tuleekin. Se on sitten.
Oma kokemus on, ettei kouluun pidä pakottaa. Ei voi oikeastaan pakottaa tekemään tehtäviä. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Lopetin itse koulun 17-vuotiaana.
Ehkä omat kokemukset ovat saaneet löysäämään narua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teet hyvää väli- tai iltapalaa tänään ja istutte syömään hyvin ja keskustelette asiasta rauhassa, että lapsen pitää ottaa vastuu koulustaan ja samalla lupaat auttaa ja olla tukena siinä missä tarvii. Lähtökohtaisesti lapsi huolehtii, mutta aikuinen auttaa pyydettäessä. Alku aina hankalaa, mutta kyllä se siitä kun vauhtiin pääsee. Tärkeintä että lapsi tuntee olevansa rakastettu haasteista huolimatta ja satsaat keskusteluyhteyteen.
täydellinen vastaus. Se negatiivisuuden kierre on nyt saatava katkeamaan.
T. aikuisten lasten äiti ja sosionomi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomioi myös, että koulussa voi olla kiusaamista tai muuten jännittävää tai ikävää ja siksi toimii noin. Lähtökohtaisesti suhtautuisin auttamalla ja tukemalla, ei rankaisemalla. Rutiinit päiviin ja kivaa puuhaa ja yhdessäoloa. Onko kavereita tai harrastuksia?
Sille en voi mitään, jos koulussa on kiusaamista. Kokee olevansa huonompi kuin muut. Huono itsetunto.
En rankaise. Päätin vain lopettaa paapomisen. Kaikki hyvin, kun muistutan kymmenen kertaa ja pakkaan lapsen puolesta tavaroita. En tuollainen toimi.
Kavereita on. Harrastuksia on.Kuule kyllä sä voit ja sun tehtävä myös on puuttua siihen jos on kiusaamista. Kuka lasta auttaa jos ei oma vanhempi? Pidä lapsesi puolia! Yhteys opettajaan, ja jos sun voimat ei riitä niin sit haet sosiaalipuolelta tukea, vaikka perheneuvolasta tai lastensuojelusta. Paapoa ei tarvi, mutta 8- vuotias tarvii huolenpitoa ja hoivaa ja auttamista ja tukea.
Ei lasta kiusata. On itse sanonut.
Haluaa olla paras ja hyvä ilman vaivannäköä.
Sen lapsen luonne.
Millaine suhteenne on lapsen kanssa. Mistä yleensä juttelette? Mitä hauskaa teette yhdessä?
Tuollainen itsetuhoisuus on huolestuttavaa. Lasu voisi olla ihan hyväkin asia jos sinulla on voimat lopussa.
Olet omistanut elämäsi lapselle ja antanut hänelle kaiken, mutta oletko antanut hänelle sitä mitä hän tarvitsee? Lapsi ei tarvitse sitä, että häntä ensin paapotaan koko elämänsä ajan, sitten vedetään matto jalkojen alta. Nyt lapsesi tuntee itsensä hylätyksi.
Keskustele asioista niin että hän ymmärtää. Esim. minun erään tutun aikuinen lapsi on ihan hunningolla eikä osaa hoitaa omia asioitaan, koska äitinsä on luvannut auttaa jos hän tarvitsee apua. Ja tälle aikuiselle lapselle avun antaminen tarkoittaa sitä, että äiti tekee kaiken hänen puolestaan. Eli puhutaan aivan eri asiasta.
On kohtuutonta vaatia 8-vuotiaalta monta isoa muutosta kerralla. Keskittykää ensin yhteen asiaan, vaikkapa että puhelin ja pelit yms. otetaan pois, kunnes läksyt on tehty. Sama myös että vaikka iltayhdeksältä otetaan nämä pois ettei häiritse unta. Jos lapsi valvoo kahteentoista vaikkapa lukemassa niin silloin voi käydä lempeästi muistuttamassa että kannattaisi laittaa jo nukkumaan ettei aamulla väsytä. Ei syyllistämistä. Jos tämä ei toimi niin asiasta pitää tietenkin keskustella ja ihan sopia jokin tietty aika. Keskustella että kuinka kauan iltatoimiin menee, moneltako ne pitää aloittaa. Ja sitten muistutella, että katsopa mitä kello on, mitä tähän aikaan pitikään tehdä. Lasta pitää auttaa ajattelemaan itse, ei vain tottelemaan sokeasti.
Provo? Sopivasti ap lisää koko ajan vettä myllyyn juuri sopivasti esittelemällä uusia asioita, tässä on kyllä jo yritystä. Ellei ole niin mene ap käymään mielenterveysklinikalla juttelemassa, tämä on ihan vilpitön neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai ny lasu tule tekemättömistä läksyistä??? Anna lapsen tehdä virheitä, että tietää miksi niitä ei kannata tehdä. Joskus elämä vaan täytyy elää kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet hyvää väli- tai iltapalaa tänään ja istutte syömään hyvin ja keskustelette asiasta rauhassa, että lapsen pitää ottaa vastuu koulustaan ja samalla lupaat auttaa ja olla tukena siinä missä tarvii. Lähtökohtaisesti lapsi huolehtii, mutta aikuinen auttaa pyydettäessä. Alku aina hankalaa, mutta kyllä se siitä kun vauhtiin pääsee. Tärkeintä että lapsi tuntee olevansa rakastettu haasteista huolimatta ja satsaat keskusteluyhteyteen.
täydellinen vastaus. Se negatiivisuuden kierre on nyt saatava katkeamaan.
T. aikuisten lasten äiti ja sosionomi.
Täällä koitan satsata keskusteluyhteyteen joka päivä. Kello 14 olen kotona.
Aina syytetään olosuhteita, voin sanoa, että en pysty parempaan.
Joskus lapsi on sellainen, että hakee jännitystä. Mikään tavallinen ei riitä.
Minä olin sellainen. Kaikki oli perheessämme ihan ok, silti yläasteella piilotin kallioille kiljupullon ja kävin juomassa kiljua välituntisin.
Oliko viisasta. Ei?
Eli kielletyt asiat kiinnostivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No teidän perheessä on nyt joku tosi pahasti pielessä. Lasu tulee ihan tarpeeseen, jos sellainen tehdään... Lapsi tarvitsee selvästi nyt enemmän tukea kuin äiti voi antaa. Voihan kyseessä olla joku ihan nepsyongelmakin, tai sitten vaan kyvytön vanhempi joka ei osaa laittaa rajoja. Y
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti uskon, että myös ihmisen persoona vaikuttaa tekemiseen ja kohtalooon. Lapsi on todella itsepäinen, ei usko mitään.
Olkoon sitten.Joskus ihmisen pitää näköjään itse kokea kaikki kantapään kautta.
Ootko äitihullu? Mutta eihän sun lapset asu sun vaan sen huonoluonteisen isän kanssa? Kuulostar ainakin samalta, et näe omaa osuuttasi missään.
Äitihullullahan asuu lapset isällään ja ne on jo ainakin esiteinejä. Ap ei ole kukaan palstahullu.
Mutta sama persoonallisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle ei tunnu mikään kelpaavan. Itse tekisin seuraavat muutokset:
- nukkumaanmenoaika vaikka klo 21, puhelin ei mene lapsen huoneeseen. Mekaaninen herätyskello niin ei tarvitse puhelinta mihinkään.
- ruutuaikaa alkaa vasta kun läksyt on tehty. Ruudun käyttäminen myös rajattu.
- jos ei tule koulusta kotiin niin kuin on käsketty, niin puhelin vaihtuu netittömään näppäinkännykkään.
- jos illalla ei nukuta ja uhkaa valvomisella niin go for it. Lukekoon vaikka kirjaa sitten mutta pelaaminen tms ei ole vaihtoehto. Unirytmi kääntyy varmasti, ei kukaan pysty loputtomasti valvomaan öisin.
- jokapäiväiset herkut pois. Jos ostaa salaa sipsiä kavereiden kanssa niin rahahanat menevät kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomioi myös, että koulussa voi olla kiusaamista tai muuten jännittävää tai ikävää ja siksi toimii noin. Lähtökohtaisesti suhtautuisin auttamalla ja tukemalla, ei rankaisemalla. Rutiinit päiviin ja kivaa puuhaa ja yhdessäoloa. Onko kavereita tai harrastuksia?
Sille en voi mitään, jos koulussa on kiusaamista. Kokee olevansa huonompi kuin muut. Huono itsetunto.
En rankaise. Päätin vain lopettaa paapomisen. Kaikki hyvin, kun muistutan kymmenen kertaa ja pakkaan lapsen puolesta tavaroita. En tuollainen toimi.
Kavereita on. Harrastuksia on.Kuule kyllä sä voit ja sun tehtävä myös on puuttua siihen jos on kiusaamista. Kuka lasta auttaa jos ei oma vanhempi? Pidä lapsesi puolia! Yhteys opettajaan, ja jos sun voimat ei riitä niin sit haet sosiaalipuolelta tukea, vaikka perheneuvolasta tai lastensuojelusta. Paapoa ei tarvi, mutta 8- vuotias tarvii huolenpitoa ja hoivaa ja auttamista ja tukea.
Järkyttävää, että ajattelet noin, ettet sinä kiusaamiselle mitään voi. Kehen tosiaan lapsi voi luottaa jos ei lähimpiin aikuisiin. Nyt apua hakemaan ja tarvittaessa koulun vaihto, jos ei tilanne muutu. Tällä menolla lapsesi itsetunto musertuu lopullisesti ja voi ajautua vahingoittamaan itseään tavalla tai toisella. Sinulla on vastuu pelastaa lapsesi tulevaisuus. Mieti jos itse menisit joka päivä paikkaan, missä kiusataan ja pelko olisi koko ajan läsnä. Noin pieni ei osaa käsitellä edes tunteitaan aikuisen tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaine suhteenne on lapsen kanssa. Mistä yleensä juttelette? Mitä hauskaa teette yhdessä?
Tuollainen itsetuhoisuus on huolestuttavaa. Lasu voisi olla ihan hyväkin asia jos sinulla on voimat lopussa.
Olet omistanut elämäsi lapselle ja antanut hänelle kaiken, mutta oletko antanut hänelle sitä mitä hän tarvitsee? Lapsi ei tarvitse sitä, että häntä ensin paapotaan koko elämänsä ajan, sitten vedetään matto jalkojen alta. Nyt lapsesi tuntee itsensä hylätyksi.
Keskustele asioista niin että hän ymmärtää. Esim. minun erään tutun aikuinen lapsi on ihan hunningolla eikä osaa hoitaa omia asioitaan, koska äitinsä on luvannut auttaa jos hän tarvitsee apua. Ja tälle aikuiselle lapselle avun antaminen tarkoittaa sitä, että äiti tekee kaiken hänen puolestaan. Eli puhutaan aivan eri asiasta.
On kohtuutonta vaatia 8-vuotiaalta monta isoa muutosta kerralla. Keskittykää ensin yhteen asiaan, vaikkapa että puhelin ja pelit yms. otetaan pois, kunnes läksyt on tehty. Sama myös että vaikka iltayhdeksältä otetaan nämä pois ettei häiritse unta. Jos lapsi valvoo kahteentoista vaikkapa lukemassa niin silloin voi käydä lempeästi muistuttamassa että kannattaisi laittaa jo nukkumaan ettei aamulla väsytä. Ei syyllistämistä. Jos tämä ei toimi niin asiasta pitää tietenkin keskustella ja ihan sopia jokin tietty aika. Keskustella että kuinka kauan iltatoimiin menee, moneltako ne pitää aloittaa. Ja sitten muistutella, että katsopa mitä kello on, mitä tähän aikaan pitikään tehdä. Lasta pitää auttaa ajattelemaan itse, ei vain tottelemaan sokeasti.
Joka ikinen päivä muistutan monesta asiasta kymmenen kertaa. Lapsi ei ota kuuleviin korviinsa. Ei reagoi, ellen huuda. Mitään muuta täällä teekään, kuin koitan pitää arkea kasassa.
Ja kyllä, koitan keskustella. Emme nykyään tee mitään yhdessä. Lapsi haluaa olla kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomioi myös, että koulussa voi olla kiusaamista tai muuten jännittävää tai ikävää ja siksi toimii noin. Lähtökohtaisesti suhtautuisin auttamalla ja tukemalla, ei rankaisemalla. Rutiinit päiviin ja kivaa puuhaa ja yhdessäoloa. Onko kavereita tai harrastuksia?
Sille en voi mitään, jos koulussa on kiusaamista. Kokee olevansa huonompi kuin muut. Huono itsetunto.
En rankaise. Päätin vain lopettaa paapomisen. Kaikki hyvin, kun muistutan kymmenen kertaa ja pakkaan lapsen puolesta tavaroita. En tuollainen toimi.
Kavereita on. Harrastuksia on.Kuule kyllä sä voit ja sun tehtävä myös on puuttua siihen jos on kiusaamista. Kuka lasta auttaa jos ei oma vanhempi? Pidä lapsesi puolia! Yhteys opettajaan, ja jos sun voimat ei riitä niin sit haet sosiaalipuolelta tukea, vaikka perheneuvolasta tai lastensuojelusta. Paapoa ei tarvi, mutta 8- vuotias tarvii huolenpitoa ja hoivaa ja auttamista ja tukea.
Järkyttävää, että ajattelet noin, ettet sinä kiusaamiselle mitään voi. Kehen tosiaan lapsi voi luottaa jos ei lähimpiin aikuisiin. Nyt apua hakemaan ja tarvittaessa koulun vaihto, jos ei tilanne muutu. Tällä menolla lapsesi itsetunto musertuu lopullisesti ja voi ajautua vahingoittamaan itseään tavalla tai toisella. Sinulla on vastuu pelastaa lapsesi tulevaisuus. Mieti jos itse menisit joka päivä paikkaan, missä kiusataan ja pelko olisi koko ajan läsnä. Noin pieni ei osaa käsitellä edes tunteitaan aikuisen tavoin.
Ei ole kiusaamista.
Minkä minä sille voin, että olen yksin kasvattanut lapsen. Omakaan itsetunto ei ehkä ole paras mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaine suhteenne on lapsen kanssa. Mistä yleensä juttelette? Mitä hauskaa teette yhdessä?
Tuollainen itsetuhoisuus on huolestuttavaa. Lasu voisi olla ihan hyväkin asia jos sinulla on voimat lopussa.
Olet omistanut elämäsi lapselle ja antanut hänelle kaiken, mutta oletko antanut hänelle sitä mitä hän tarvitsee? Lapsi ei tarvitse sitä, että häntä ensin paapotaan koko elämänsä ajan, sitten vedetään matto jalkojen alta. Nyt lapsesi tuntee itsensä hylätyksi.
Keskustele asioista niin että hän ymmärtää. Esim. minun erään tutun aikuinen lapsi on ihan hunningolla eikä osaa hoitaa omia asioitaan, koska äitinsä on luvannut auttaa jos hän tarvitsee apua. Ja tälle aikuiselle lapselle avun antaminen tarkoittaa sitä, että äiti tekee kaiken hänen puolestaan. Eli puhutaan aivan eri asiasta.
On kohtuutonta vaatia 8-vuotiaalta monta isoa muutosta kerralla. Keskittykää ensin yhteen asiaan, vaikkapa että puhelin ja pelit yms. otetaan pois, kunnes läksyt on tehty. Sama myös että vaikka iltayhdeksältä otetaan nämä pois ettei häiritse unta. Jos lapsi valvoo kahteentoista vaikkapa lukemassa niin silloin voi käydä lempeästi muistuttamassa että kannattaisi laittaa jo nukkumaan ettei aamulla väsytä. Ei syyllistämistä. Jos tämä ei toimi niin asiasta pitää tietenkin keskustella ja ihan sopia jokin tietty aika. Keskustella että kuinka kauan iltatoimiin menee, moneltako ne pitää aloittaa. Ja sitten muistutella, että katsopa mitä kello on, mitä tähän aikaan pitikään tehdä. Lasta pitää auttaa ajattelemaan itse, ei vain tottelemaan sokeasti.
Joka ikinen päivä muistutan monesta asiasta kymmenen kertaa. Lapsi ei ota kuuleviin korviinsa. Ei reagoi, ellen huuda. Mitään muuta täällä teekään, kuin koitan pitää arkea kasassa.
Ja kyllä, koitan keskustella. Emme nykyään tee mitään yhdessä. Lapsi haluaa olla kavereiden kanssa.
Minkä ikäinen sä ap olet,jos kerran olet jäämässä eläkkeelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaine suhteenne on lapsen kanssa. Mistä yleensä juttelette? Mitä hauskaa teette yhdessä?
Tuollainen itsetuhoisuus on huolestuttavaa. Lasu voisi olla ihan hyväkin asia jos sinulla on voimat lopussa.
Olet omistanut elämäsi lapselle ja antanut hänelle kaiken, mutta oletko antanut hänelle sitä mitä hän tarvitsee? Lapsi ei tarvitse sitä, että häntä ensin paapotaan koko elämänsä ajan, sitten vedetään matto jalkojen alta. Nyt lapsesi tuntee itsensä hylätyksi.
Keskustele asioista niin että hän ymmärtää. Esim. minun erään tutun aikuinen lapsi on ihan hunningolla eikä osaa hoitaa omia asioitaan, koska äitinsä on luvannut auttaa jos hän tarvitsee apua. Ja tälle aikuiselle lapselle avun antaminen tarkoittaa sitä, että äiti tekee kaiken hänen puolestaan. Eli puhutaan aivan eri asiasta.
On kohtuutonta vaatia 8-vuotiaalta monta isoa muutosta kerralla. Keskittykää ensin yhteen asiaan, vaikkapa että puhelin ja pelit yms. otetaan pois, kunnes läksyt on tehty. Sama myös että vaikka iltayhdeksältä otetaan nämä pois ettei häiritse unta. Jos lapsi valvoo kahteentoista vaikkapa lukemassa niin silloin voi käydä lempeästi muistuttamassa että kannattaisi laittaa jo nukkumaan ettei aamulla väsytä. Ei syyllistämistä. Jos tämä ei toimi niin asiasta pitää tietenkin keskustella ja ihan sopia jokin tietty aika. Keskustella että kuinka kauan iltatoimiin menee, moneltako ne pitää aloittaa. Ja sitten muistutella, että katsopa mitä kello on, mitä tähän aikaan pitikään tehdä. Lasta pitää auttaa ajattelemaan itse, ei vain tottelemaan sokeasti.
Joka ikinen päivä muistutan monesta asiasta kymmenen kertaa. Lapsi ei ota kuuleviin korviinsa. Ei reagoi, ellen huuda. Mitään muuta täällä teekään, kuin koitan pitää arkea kasassa.
Ja kyllä, koitan keskustella. Emme nykyään tee mitään yhdessä. Lapsi haluaa olla kavereiden kanssa.Minkä ikäinen sä ap olet,jos kerran olet jäämässä eläkkeelle?
Päälle neljäkymmentä. Kymmenen vuotta on mennyt vaillinaisesti työelämässä lapsen takia.
Joko ensimmäisen sivun kaikki ap:n viesteinä esiintyvät viestit eivät ole ap:ltä tai sitten ap on typerä trolli. "Lapsi ei kunnioita minua, kutsuu pikkutytöksi ja kutittaa." Wtf? 8-vuotias kiristää nukkumaan menemisellä?? No just joo. 8-vuotias menee sänkyyn kun sanotaan että nyt nukkumaan. Vanhempi voi istua vieressä ja lukea iltasaduksi jotain kirjasarjaa, Pottereita tms. Vanhempi rauhoittaa illan niin, että lapsi on levollisessa mielentilassa nukkumaan mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaine suhteenne on lapsen kanssa. Mistä yleensä juttelette? Mitä hauskaa teette yhdessä?
Tuollainen itsetuhoisuus on huolestuttavaa. Lasu voisi olla ihan hyväkin asia jos sinulla on voimat lopussa.
Olet omistanut elämäsi lapselle ja antanut hänelle kaiken, mutta oletko antanut hänelle sitä mitä hän tarvitsee? Lapsi ei tarvitse sitä, että häntä ensin paapotaan koko elämänsä ajan, sitten vedetään matto jalkojen alta. Nyt lapsesi tuntee itsensä hylätyksi.
Keskustele asioista niin että hän ymmärtää. Esim. minun erään tutun aikuinen lapsi on ihan hunningolla eikä osaa hoitaa omia asioitaan, koska äitinsä on luvannut auttaa jos hän tarvitsee apua. Ja tälle aikuiselle lapselle avun antaminen tarkoittaa sitä, että äiti tekee kaiken hänen puolestaan. Eli puhutaan aivan eri asiasta.
On kohtuutonta vaatia 8-vuotiaalta monta isoa muutosta kerralla. Keskittykää ensin yhteen asiaan, vaikkapa että puhelin ja pelit yms. otetaan pois, kunnes läksyt on tehty. Sama myös että vaikka iltayhdeksältä otetaan nämä pois ettei häiritse unta. Jos lapsi valvoo kahteentoista vaikkapa lukemassa niin silloin voi käydä lempeästi muistuttamassa että kannattaisi laittaa jo nukkumaan ettei aamulla väsytä. Ei syyllistämistä. Jos tämä ei toimi niin asiasta pitää tietenkin keskustella ja ihan sopia jokin tietty aika. Keskustella että kuinka kauan iltatoimiin menee, moneltako ne pitää aloittaa. Ja sitten muistutella, että katsopa mitä kello on, mitä tähän aikaan pitikään tehdä. Lasta pitää auttaa ajattelemaan itse, ei vain tottelemaan sokeasti.
Joka ikinen päivä muistutan monesta asiasta kymmenen kertaa. Lapsi ei ota kuuleviin korviinsa. Ei reagoi, ellen huuda. Mitään muuta täällä teekään, kuin koitan pitää arkea kasassa.
Ja kyllä, koitan keskustella. Emme nykyään tee mitään yhdessä. Lapsi haluaa olla kavereiden kanssa.
Ehkä se ongelman ydin piilee juuri tuossa ettette tee mitään yhdessä. Meill meinasi lipsahtaa samaan suuntaan, onneksi havahduin. Joinain kiellän kavereiden kanssa menemisen ja keksin meille jotain yhteistä tekemistä. Eli siis suomeksi sanottuna pakotan lapsen viettämään aikaa myös perheensä kanssa. Kyläluudalle välillä vaikeaa, mutta parantaa käytöstä huomattavasti. Kavereiden kanssa jatkuvasti oleminen on tosi kuormittavaa vaikka lapsi ei sitä itse tiedosta eikä osaa stopata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaine suhteenne on lapsen kanssa. Mistä yleensä juttelette? Mitä hauskaa teette yhdessä?
Tuollainen itsetuhoisuus on huolestuttavaa. Lasu voisi olla ihan hyväkin asia jos sinulla on voimat lopussa.
Olet omistanut elämäsi lapselle ja antanut hänelle kaiken, mutta oletko antanut hänelle sitä mitä hän tarvitsee? Lapsi ei tarvitse sitä, että häntä ensin paapotaan koko elämänsä ajan, sitten vedetään matto jalkojen alta. Nyt lapsesi tuntee itsensä hylätyksi.
Keskustele asioista niin että hän ymmärtää. Esim. minun erään tutun aikuinen lapsi on ihan hunningolla eikä osaa hoitaa omia asioitaan, koska äitinsä on luvannut auttaa jos hän tarvitsee apua. Ja tälle aikuiselle lapselle avun antaminen tarkoittaa sitä, että äiti tekee kaiken hänen puolestaan. Eli puhutaan aivan eri asiasta.
On kohtuutonta vaatia 8-vuotiaalta monta isoa muutosta kerralla. Keskittykää ensin yhteen asiaan, vaikkapa että puhelin ja pelit yms. otetaan pois, kunnes läksyt on tehty. Sama myös että vaikka iltayhdeksältä otetaan nämä pois ettei häiritse unta. Jos lapsi valvoo kahteentoista vaikkapa lukemassa niin silloin voi käydä lempeästi muistuttamassa että kannattaisi laittaa jo nukkumaan ettei aamulla väsytä. Ei syyllistämistä. Jos tämä ei toimi niin asiasta pitää tietenkin keskustella ja ihan sopia jokin tietty aika. Keskustella että kuinka kauan iltatoimiin menee, moneltako ne pitää aloittaa. Ja sitten muistutella, että katsopa mitä kello on, mitä tähän aikaan pitikään tehdä. Lasta pitää auttaa ajattelemaan itse, ei vain tottelemaan sokeasti.
Joka ikinen päivä muistutan monesta asiasta kymmenen kertaa. Lapsi ei ota kuuleviin korviinsa. Ei reagoi, ellen huuda. Mitään muuta täällä teekään, kuin koitan pitää arkea kasassa.
Ja kyllä, koitan keskustella. Emme nykyään tee mitään yhdessä. Lapsi haluaa olla kavereiden kanssa.
En voi pakottaakaan lasta tekemään mitään yhteistä kanssani. Harrastuksiin vien. Se on yhteistä aikaa.
Haluaa aina tehdä oman päänsä mukaan. Jos ehdotan vaikka kävelyä metsässä, niin ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ei tunnu mikään kelpaavan. Itse tekisin seuraavat muutokset:
- nukkumaanmenoaika vaikka klo 21, puhelin ei mene lapsen huoneeseen. Mekaaninen herätyskello niin ei tarvitse puhelinta mihinkään.
- ruutuaikaa alkaa vasta kun läksyt on tehty. Ruudun käyttäminen myös rajattu.
- jos ei tule koulusta kotiin niin kuin on käsketty, niin puhelin vaihtuu netittömään näppäinkännykkään.
- jos illalla ei nukuta ja uhkaa valvomisella niin go for it. Lukekoon vaikka kirjaa sitten mutta pelaaminen tms ei ole vaihtoehto. Unirytmi kääntyy varmasti, ei kukaan pysty loputtomasti valvomaan öisin.
- jokapäiväiset herkut pois. Jos ostaa salaa sipsiä kavereiden kanssa niin rahahanat menevät kiinni.
No trollihan loppuisi lyhyeen jos jostain neuvosta sanoisi että tämä on hyvä idea, kokeilen tätä.
Alue: Aihe vapaa
Kuule kyllä sä voit ja sun tehtävä myös on puuttua siihen jos on kiusaamista. Kuka lasta auttaa jos ei oma vanhempi? Pidä lapsesi puolia! Yhteys opettajaan, ja jos sun voimat ei riitä niin sit haet sosiaalipuolelta tukea, vaikka perheneuvolasta tai lastensuojelusta. Paapoa ei tarvi, mutta 8- vuotias tarvii huolenpitoa ja hoivaa ja auttamista ja tukea.