Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi lähti suuttuneena kouluun
27.09.2022 |
Ei tehnyt läksyjä, ei ottanut takkia mukaan. Myöhästyi.
Olen joka aamu vienyt sen kouluun, jotta ehtii aikaisin. Laittanut vaatejonoja. Uhkaillut ja kiristänyt tekemään läksyjä.
Nyt en enää jaksa.
Ei kannettu vesi pysy kaivossa.
Takuull tulee Wilmaan viesti. Ties vaikka lasu.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ei tunnu mikään kelpaavan. Itse tekisin seuraavat muutokset:
- nukkumaanmenoaika vaikka klo 21, puhelin ei mene lapsen huoneeseen. Mekaaninen herätyskello niin ei tarvitse puhelinta mihinkään.
- ruutuaikaa alkaa vasta kun läksyt on tehty. Ruudun käyttäminen myös rajattu.
- jos ei tule koulusta kotiin niin kuin on käsketty, niin puhelin vaihtuu netittömään näppäinkännykkään.
- jos illalla ei nukuta ja uhkaa valvomisella niin go for it. Lukekoon vaikka kirjaa sitten mutta pelaaminen tms ei ole vaihtoehto. Unirytmi kääntyy varmasti, ei kukaan pysty loputtomasti valvomaan öisin.
- jokapäiväiset herkut pois. Jos ostaa salaa sipsiä kavereiden kanssa niin rahahanat menevät kiinni.
Jos luit kaiken lapsen ongelmista, sairaudesta ja äidin ja lapsen välisestä vuorovaikutuksen puutteesta ymmärrät varmaan, ettei äiti nyt kykene muuttamaan tilannetta ilman ammattiapua. Se on lapsen etu, että äiti saa apua sekä itselleen että lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaine suhteenne on lapsen kanssa. Mistä yleensä juttelette? Mitä hauskaa teette yhdessä?
Tuollainen itsetuhoisuus on huolestuttavaa. Lasu voisi olla ihan hyväkin asia jos sinulla on voimat lopussa.
Olet omistanut elämäsi lapselle ja antanut hänelle kaiken, mutta oletko antanut hänelle sitä mitä hän tarvitsee? Lapsi ei tarvitse sitä, että häntä ensin paapotaan koko elämänsä ajan, sitten vedetään matto jalkojen alta. Nyt lapsesi tuntee itsensä hylätyksi.
Keskustele asioista niin että hän ymmärtää. Esim. minun erään tutun aikuinen lapsi on ihan hunningolla eikä osaa hoitaa omia asioitaan, koska äitinsä on luvannut auttaa jos hän tarvitsee apua. Ja tälle aikuiselle lapselle avun antaminen tarkoittaa sitä, että äiti tekee kaiken hänen puolestaan. Eli puhutaan aivan eri asiasta.
On kohtuutonta vaatia 8-vuotiaalta monta isoa muutosta kerralla. Keskittykää ensin yhteen asiaan, vaikkapa että puhelin ja pelit yms. otetaan pois, kunnes läksyt on tehty. Sama myös että vaikka iltayhdeksältä otetaan nämä pois ettei häiritse unta. Jos lapsi valvoo kahteentoista vaikkapa lukemassa niin silloin voi käydä lempeästi muistuttamassa että kannattaisi laittaa jo nukkumaan ettei aamulla väsytä. Ei syyllistämistä. Jos tämä ei toimi niin asiasta pitää tietenkin keskustella ja ihan sopia jokin tietty aika. Keskustella että kuinka kauan iltatoimiin menee, moneltako ne pitää aloittaa. Ja sitten muistutella, että katsopa mitä kello on, mitä tähän aikaan pitikään tehdä. Lasta pitää auttaa ajattelemaan itse, ei vain tottelemaan sokeasti.
Joka ikinen päivä muistutan monesta asiasta kymmenen kertaa. Lapsi ei ota kuuleviin korviinsa. Ei reagoi, ellen huuda. Mitään muuta täällä teekään, kuin koitan pitää arkea kasassa.
Ja kyllä, koitan keskustella. Emme nykyään tee mitään yhdessä. Lapsi haluaa olla kavereiden kanssa.En voi pakottaakaan lasta tekemään mitään yhteistä kanssani. Harrastuksiin vien. Se on yhteistä aikaa.
Haluaa aina tehdä oman päänsä mukaan. Jos ehdotan vaikka kävelyä metsässä, niin ei kiinnosta.
No tottakai voit pakottaa! Aikuiset päättää ja lapset tottelee. Mikä juttu tää on että sun ajatusmaailma on tollanen "herran haltuun"?? Jos mä sanoisin mun 8 vuotiaalle että tänään lähdetään kirjastoon/metsäretkelle/pyöräilemään/leikkipuistoon niin sitten mennään. Olet vastaustesi perusteella todella haluton tekemään mitään muutoksia. Toki jos pakotat lapsen olemaan kanssasi, pitää sinulla olla aikaa lapselle. Jos pakotat hänet kotiin ja samalla räpläät itse puhelinta niin ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ei tunnu mikään kelpaavan. Itse tekisin seuraavat muutokset:
- nukkumaanmenoaika vaikka klo 21, puhelin ei mene lapsen huoneeseen. Mekaaninen herätyskello niin ei tarvitse puhelinta mihinkään.
- ruutuaikaa alkaa vasta kun läksyt on tehty. Ruudun käyttäminen myös rajattu.
- jos ei tule koulusta kotiin niin kuin on käsketty, niin puhelin vaihtuu netittömään näppäinkännykkään.
- jos illalla ei nukuta ja uhkaa valvomisella niin go for it. Lukekoon vaikka kirjaa sitten mutta pelaaminen tms ei ole vaihtoehto. Unirytmi kääntyy varmasti, ei kukaan pysty loputtomasti valvomaan öisin.
- jokapäiväiset herkut pois. Jos ostaa salaa sipsiä kavereiden kanssa niin rahahanat menevät kiinni.
No trollihan loppuisi lyhyeen jos jostain neuvosta sanoisi että tämä on hyvä idea, kokeilen tätä.
Tuosta syömisestä. Lapsen isä oli yhtä jyrkkä, jos joku asia ei miellyttänyt, oli monta päivää syömättä.
Jos lapsi ei tykkää jostakin ruuasta, ei sitten syö. Voi olla päivänkin syömättä.
Olen turhaan koittanut, että maistellaan monenlaisia ruokia. Ei syö.
Siis eihän tuon ikäisen vielä tarvitsekaan osata selviytyä itse. Ne jotka osaavat, osaavat koska haluavat ja ovat erilaisia luonteeltaan. Se on sinun hommasi huolehtia, että 8-vuotias lähtee kouluun. Ja että se menee nukkumaan. Ei sen voi antaa tehdä miten parhaaksi näkee kun se on lapsi. Viet sen sinne hammaspesulle ja nukkumaan kädestä pitäen. Ja samoin haet sen sieltä koulusta jos ei muuten tule suoraan kotiin. Nyt ihan oikeasti rajoja, etkä vain oleta, että se itse oppii. Sinä olet se, jonka tehtävä se lapsi on kasvattaa. Jos et siihen pysty niin haet siihen apua vaikka sieltä lastensuojelusta, mutta ei se itse itseään kasvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaine suhteenne on lapsen kanssa. Mistä yleensä juttelette? Mitä hauskaa teette yhdessä?
Tuollainen itsetuhoisuus on huolestuttavaa. Lasu voisi olla ihan hyväkin asia jos sinulla on voimat lopussa.
Olet omistanut elämäsi lapselle ja antanut hänelle kaiken, mutta oletko antanut hänelle sitä mitä hän tarvitsee? Lapsi ei tarvitse sitä, että häntä ensin paapotaan koko elämänsä ajan, sitten vedetään matto jalkojen alta. Nyt lapsesi tuntee itsensä hylätyksi.
Keskustele asioista niin että hän ymmärtää. Esim. minun erään tutun aikuinen lapsi on ihan hunningolla eikä osaa hoitaa omia asioitaan, koska äitinsä on luvannut auttaa jos hän tarvitsee apua. Ja tälle aikuiselle lapselle avun antaminen tarkoittaa sitä, että äiti tekee kaiken hänen puolestaan. Eli puhutaan aivan eri asiasta.
On kohtuutonta vaatia 8-vuotiaalta monta isoa muutosta kerralla. Keskittykää ensin yhteen asiaan, vaikkapa että puhelin ja pelit yms. otetaan pois, kunnes läksyt on tehty. Sama myös että vaikka iltayhdeksältä otetaan nämä pois ettei häiritse unta. Jos lapsi valvoo kahteentoista vaikkapa lukemassa niin silloin voi käydä lempeästi muistuttamassa että kannattaisi laittaa jo nukkumaan ettei aamulla väsytä. Ei syyllistämistä. Jos tämä ei toimi niin asiasta pitää tietenkin keskustella ja ihan sopia jokin tietty aika. Keskustella että kuinka kauan iltatoimiin menee, moneltako ne pitää aloittaa. Ja sitten muistutella, että katsopa mitä kello on, mitä tähän aikaan pitikään tehdä. Lasta pitää auttaa ajattelemaan itse, ei vain tottelemaan sokeasti.
Joka ikinen päivä muistutan monesta asiasta kymmenen kertaa. Lapsi ei ota kuuleviin korviinsa. Ei reagoi, ellen huuda. Mitään muuta täällä teekään, kuin koitan pitää arkea kasassa.
Ja kyllä, koitan keskustella. Emme nykyään tee mitään yhdessä. Lapsi haluaa olla kavereiden kanssa.En voi pakottaakaan lasta tekemään mitään yhteistä kanssani. Harrastuksiin vien. Se on yhteistä aikaa.
Haluaa aina tehdä oman päänsä mukaan. Jos ehdotan vaikka kävelyä metsässä, niin ei kiinnosta.No tottakai voit pakottaa! Aikuiset päättää ja lapset tottelee. Mikä juttu tää on että sun ajatusmaailma on tollanen "herran haltuun"?? Jos mä sanoisin mun 8 vuotiaalle että tänään lähdetään kirjastoon/metsäretkelle/pyöräilemään/leikkipuistoon niin sitten mennään. Olet vastaustesi perusteella todella haluton tekemään mitään muutoksia. Toki jos pakotat lapsen olemaan kanssasi, pitää sinulla olla aikaa lapselle. Jos pakotat hänet kotiin ja samalla räpläät itse puhelinta niin ei toimi.
Se valittaa kokoajan, että ei tykkää ja haluaa pois.
En jaksa. Ihan oikeasti en jaksa raahata sitä mukanani. Kyllä retket pitää olla mukavia myös aikuiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet hyvää väli- tai iltapalaa tänään ja istutte syömään hyvin ja keskustelette asiasta rauhassa, että lapsen pitää ottaa vastuu koulustaan ja samalla lupaat auttaa ja olla tukena siinä missä tarvii. Lähtökohtaisesti lapsi huolehtii, mutta aikuinen auttaa pyydettäessä. Alku aina hankalaa, mutta kyllä se siitä kun vauhtiin pääsee. Tärkeintä että lapsi tuntee olevansa rakastettu haasteista huolimatta ja satsaat keskusteluyhteyteen.
Lapsi on tosi itsepäinen. Niinkuin isänsä.
Joku sanoi joskus lapsesta, että se on sellainen, että ei usko mitään, ennenkuin kokee itse.
Joo, lapsi voi olla itsepäinen mutta, sinä olet se vanhempi siinä perheessä jolla on viimeinen sana siihen miten teillä ollaan ja eletään. Uskalla olla äiti ja pistää rajat lapselle. Perheessä pitäisi elää aikuisten ehdoilla, ei lasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaine suhteenne on lapsen kanssa. Mistä yleensä juttelette? Mitä hauskaa teette yhdessä?
Tuollainen itsetuhoisuus on huolestuttavaa. Lasu voisi olla ihan hyväkin asia jos sinulla on voimat lopussa.
Olet omistanut elämäsi lapselle ja antanut hänelle kaiken, mutta oletko antanut hänelle sitä mitä hän tarvitsee? Lapsi ei tarvitse sitä, että häntä ensin paapotaan koko elämänsä ajan, sitten vedetään matto jalkojen alta. Nyt lapsesi tuntee itsensä hylätyksi.
Keskustele asioista niin että hän ymmärtää. Esim. minun erään tutun aikuinen lapsi on ihan hunningolla eikä osaa hoitaa omia asioitaan, koska äitinsä on luvannut auttaa jos hän tarvitsee apua. Ja tälle aikuiselle lapselle avun antaminen tarkoittaa sitä, että äiti tekee kaiken hänen puolestaan. Eli puhutaan aivan eri asiasta.
On kohtuutonta vaatia 8-vuotiaalta monta isoa muutosta kerralla. Keskittykää ensin yhteen asiaan, vaikkapa että puhelin ja pelit yms. otetaan pois, kunnes läksyt on tehty. Sama myös että vaikka iltayhdeksältä otetaan nämä pois ettei häiritse unta. Jos lapsi valvoo kahteentoista vaikkapa lukemassa niin silloin voi käydä lempeästi muistuttamassa että kannattaisi laittaa jo nukkumaan ettei aamulla väsytä. Ei syyllistämistä. Jos tämä ei toimi niin asiasta pitää tietenkin keskustella ja ihan sopia jokin tietty aika. Keskustella että kuinka kauan iltatoimiin menee, moneltako ne pitää aloittaa. Ja sitten muistutella, että katsopa mitä kello on, mitä tähän aikaan pitikään tehdä. Lasta pitää auttaa ajattelemaan itse, ei vain tottelemaan sokeasti.
Joka ikinen päivä muistutan monesta asiasta kymmenen kertaa. Lapsi ei ota kuuleviin korviinsa. Ei reagoi, ellen huuda. Mitään muuta täällä teekään, kuin koitan pitää arkea kasassa.
Ja kyllä, koitan keskustella. Emme nykyään tee mitään yhdessä. Lapsi haluaa olla kavereiden kanssa.Ehkä se ongelman ydin piilee juuri tuossa ettette tee mitään yhdessä. Meill meinasi lipsahtaa samaan suuntaan, onneksi havahduin. Joinain kiellän kavereiden kanssa menemisen ja keksin meille jotain yhteistä tekemistä. Eli siis suomeksi sanottuna pakotan lapsen viettämään aikaa myös perheensä kanssa. Kyläluudalle välillä vaikeaa, mutta parantaa käytöstä huomattavasti. Kavereiden kanssa jatkuvasti oleminen on tosi kuormittavaa vaikka lapsi ei sitä itse tiedosta eikä osaa stopata
Ehkä toi sitten. Mutta en oikein tiedä, mitä voitaisiin tehdä kahdestaan. On tosi raskasta koittaa tehdä yhdessä jotain, kun lapsi ei selkeästi halua. Sen lisäksi, että luotsaan meidät jonnekin, joudun kuuntelemaan lapsen negatiivista marmatusta. Ja alkaa kiusaamaan minua. Kutittaa yms, jota inhoan. En todellakaan nauti siitä ja en halua enää sellaista.
Olen päättänyt antaa olla. Ehkä me ollaan liian tiiviisti yhdessä. Muiden aikuisten kanssa kyllä tekee ja menee.
Leikkipuisto? Metsäretki laavulle? Jätskille? mäkkäriin? Sisäleikkipuistoon? leffaan? leffa ja sipsiä kotona? SE on sun tehtävä aikuisena kestää se marmatus ja kiukku ja tunnekuohut. Jos lapsi valittaa ja marmattaa ja uhkailee ja kiukuttelee, niin sinä vastaat lapselle näillä sanoilla: "saat huutaa niin kovaa kuin jaksat, minä kyllä kestän sen" Se on äidin tehtävä kestää lapsen kiukut ja tunnemyrskyt. Jos alkaa kutittamaan tms. Niin otat käsistä kiinni lempeästi ja käsket lopettamaan. "Vaikka olet ärsyyntyt, et saa käyttäytyä rumasti" Joudut toistamaan tätä monta kertaa ja monta viikkoa, mutta jos nyt aloitat, lopussa seisoo kiitos. Jos luovutat nyt ja annat vallan lapselle, et saa sitä takaisin ja teinivuosina sulla ei ole enää auktoriteettia/keinoja rajata lasta mitenkään
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ei tunnu mikään kelpaavan. Itse tekisin seuraavat muutokset:
- nukkumaanmenoaika vaikka klo 21, puhelin ei mene lapsen huoneeseen. Mekaaninen herätyskello niin ei tarvitse puhelinta mihinkään.
- ruutuaikaa alkaa vasta kun läksyt on tehty. Ruudun käyttäminen myös rajattu.
- jos ei tule koulusta kotiin niin kuin on käsketty, niin puhelin vaihtuu netittömään näppäinkännykkään.
- jos illalla ei nukuta ja uhkaa valvomisella niin go for it. Lukekoon vaikka kirjaa sitten mutta pelaaminen tms ei ole vaihtoehto. Unirytmi kääntyy varmasti, ei kukaan pysty loputtomasti valvomaan öisin.
- jokapäiväiset herkut pois. Jos ostaa salaa sipsiä kavereiden kanssa niin rahahanat menevät kiinni.
Tässä oli joltain erittäin hyvät ohjeet ap:lle. Kirjoita nämä ylös ja noudata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jankkaajaprovo, antakaa olla.
Ei tällä mitään lasta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaine suhteenne on lapsen kanssa. Mistä yleensä juttelette? Mitä hauskaa teette yhdessä?
Tuollainen itsetuhoisuus on huolestuttavaa. Lasu voisi olla ihan hyväkin asia jos sinulla on voimat lopussa.
Olet omistanut elämäsi lapselle ja antanut hänelle kaiken, mutta oletko antanut hänelle sitä mitä hän tarvitsee? Lapsi ei tarvitse sitä, että häntä ensin paapotaan koko elämänsä ajan, sitten vedetään matto jalkojen alta. Nyt lapsesi tuntee itsensä hylätyksi.
Keskustele asioista niin että hän ymmärtää. Esim. minun erään tutun aikuinen lapsi on ihan hunningolla eikä osaa hoitaa omia asioitaan, koska äitinsä on luvannut auttaa jos hän tarvitsee apua. Ja tälle aikuiselle lapselle avun antaminen tarkoittaa sitä, että äiti tekee kaiken hänen puolestaan. Eli puhutaan aivan eri asiasta.
On kohtuutonta vaatia 8-vuotiaalta monta isoa muutosta kerralla. Keskittykää ensin yhteen asiaan, vaikkapa että puhelin ja pelit yms. otetaan pois, kunnes läksyt on tehty. Sama myös että vaikka iltayhdeksältä otetaan nämä pois ettei häiritse unta. Jos lapsi valvoo kahteentoista vaikkapa lukemassa niin silloin voi käydä lempeästi muistuttamassa että kannattaisi laittaa jo nukkumaan ettei aamulla väsytä. Ei syyllistämistä. Jos tämä ei toimi niin asiasta pitää tietenkin keskustella ja ihan sopia jokin tietty aika. Keskustella että kuinka kauan iltatoimiin menee, moneltako ne pitää aloittaa. Ja sitten muistutella, että katsopa mitä kello on, mitä tähän aikaan pitikään tehdä. Lasta pitää auttaa ajattelemaan itse, ei vain tottelemaan sokeasti.
Joka ikinen päivä muistutan monesta asiasta kymmenen kertaa. Lapsi ei ota kuuleviin korviinsa. Ei reagoi, ellen huuda. Mitään muuta täällä teekään, kuin koitan pitää arkea kasassa.
Ja kyllä, koitan keskustella. Emme nykyään tee mitään yhdessä. Lapsi haluaa olla kavereiden kanssa.Minkä ikäinen sä ap olet,jos kerran olet jäämässä eläkkeelle?
Päälle neljäkymmentä. Kymmenen vuotta on mennyt vaillinaisesti työelämässä lapsen takia.
Lapsesihan oli 8v joten ei ole voinut yli 10v mennä lapsen takia pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaine suhteenne on lapsen kanssa. Mistä yleensä juttelette? Mitä hauskaa teette yhdessä?
Tuollainen itsetuhoisuus on huolestuttavaa. Lasu voisi olla ihan hyväkin asia jos sinulla on voimat lopussa.
Olet omistanut elämäsi lapselle ja antanut hänelle kaiken, mutta oletko antanut hänelle sitä mitä hän tarvitsee? Lapsi ei tarvitse sitä, että häntä ensin paapotaan koko elämänsä ajan, sitten vedetään matto jalkojen alta. Nyt lapsesi tuntee itsensä hylätyksi.
Keskustele asioista niin että hän ymmärtää. Esim. minun erään tutun aikuinen lapsi on ihan hunningolla eikä osaa hoitaa omia asioitaan, koska äitinsä on luvannut auttaa jos hän tarvitsee apua. Ja tälle aikuiselle lapselle avun antaminen tarkoittaa sitä, että äiti tekee kaiken hänen puolestaan. Eli puhutaan aivan eri asiasta.
On kohtuutonta vaatia 8-vuotiaalta monta isoa muutosta kerralla. Keskittykää ensin yhteen asiaan, vaikkapa että puhelin ja pelit yms. otetaan pois, kunnes läksyt on tehty. Sama myös että vaikka iltayhdeksältä otetaan nämä pois ettei häiritse unta. Jos lapsi valvoo kahteentoista vaikkapa lukemassa niin silloin voi käydä lempeästi muistuttamassa että kannattaisi laittaa jo nukkumaan ettei aamulla väsytä. Ei syyllistämistä. Jos tämä ei toimi niin asiasta pitää tietenkin keskustella ja ihan sopia jokin tietty aika. Keskustella että kuinka kauan iltatoimiin menee, moneltako ne pitää aloittaa. Ja sitten muistutella, että katsopa mitä kello on, mitä tähän aikaan pitikään tehdä. Lasta pitää auttaa ajattelemaan itse, ei vain tottelemaan sokeasti.
Joka ikinen päivä muistutan monesta asiasta kymmenen kertaa. Lapsi ei ota kuuleviin korviinsa. Ei reagoi, ellen huuda. Mitään muuta täällä teekään, kuin koitan pitää arkea kasassa.
Ja kyllä, koitan keskustella. Emme nykyään tee mitään yhdessä. Lapsi haluaa olla kavereiden kanssa.En voi pakottaakaan lasta tekemään mitään yhteistä kanssani. Harrastuksiin vien. Se on yhteistä aikaa.
Haluaa aina tehdä oman päänsä mukaan. Jos ehdotan vaikka kävelyä metsässä, niin ei kiinnosta.No tottakai voit pakottaa! Aikuiset päättää ja lapset tottelee. Mikä juttu tää on että sun ajatusmaailma on tollanen "herran haltuun"?? Jos mä sanoisin mun 8 vuotiaalle että tänään lähdetään kirjastoon/metsäretkelle/pyöräilemään/leikkipuistoon niin sitten mennään. Olet vastaustesi perusteella todella haluton tekemään mitään muutoksia. Toki jos pakotat lapsen olemaan kanssasi, pitää sinulla olla aikaa lapselle. Jos pakotat hänet kotiin ja samalla räpläät itse puhelinta niin ei toimi.
Se valittaa kokoajan, että ei tykkää ja haluaa pois.
En jaksa. Ihan oikeasti en jaksa raahata sitä mukanani. Kyllä retket pitää olla mukavia myös aikuiselle.
Tottakai retkien olisi hyvä olla kivoja myös aikuiselle, mutta sulla nyt ei ole taikasauvaa jolla ne sellaisiksi muutat. Sun pitää äitinä olla valmis tekemään vähän töitä sen eteen että niistä tulee kivoja. Ei se lapåsi ole vastuussa sun tunteista tai viihtymisestä. Rämmit ensin ne paskat retket ni sit alkaa tulla niitä kivoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaine suhteenne on lapsen kanssa. Mistä yleensä juttelette? Mitä hauskaa teette yhdessä?
Tuollainen itsetuhoisuus on huolestuttavaa. Lasu voisi olla ihan hyväkin asia jos sinulla on voimat lopussa.
Olet omistanut elämäsi lapselle ja antanut hänelle kaiken, mutta oletko antanut hänelle sitä mitä hän tarvitsee? Lapsi ei tarvitse sitä, että häntä ensin paapotaan koko elämänsä ajan, sitten vedetään matto jalkojen alta. Nyt lapsesi tuntee itsensä hylätyksi.
Keskustele asioista niin että hän ymmärtää. Esim. minun erään tutun aikuinen lapsi on ihan hunningolla eikä osaa hoitaa omia asioitaan, koska äitinsä on luvannut auttaa jos hän tarvitsee apua. Ja tälle aikuiselle lapselle avun antaminen tarkoittaa sitä, että äiti tekee kaiken hänen puolestaan. Eli puhutaan aivan eri asiasta.
On kohtuutonta vaatia 8-vuotiaalta monta isoa muutosta kerralla. Keskittykää ensin yhteen asiaan, vaikkapa että puhelin ja pelit yms. otetaan pois, kunnes läksyt on tehty. Sama myös että vaikka iltayhdeksältä otetaan nämä pois ettei häiritse unta. Jos lapsi valvoo kahteentoista vaikkapa lukemassa niin silloin voi käydä lempeästi muistuttamassa että kannattaisi laittaa jo nukkumaan ettei aamulla väsytä. Ei syyllistämistä. Jos tämä ei toimi niin asiasta pitää tietenkin keskustella ja ihan sopia jokin tietty aika. Keskustella että kuinka kauan iltatoimiin menee, moneltako ne pitää aloittaa. Ja sitten muistutella, että katsopa mitä kello on, mitä tähän aikaan pitikään tehdä. Lasta pitää auttaa ajattelemaan itse, ei vain tottelemaan sokeasti.
Joka ikinen päivä muistutan monesta asiasta kymmenen kertaa. Lapsi ei ota kuuleviin korviinsa. Ei reagoi, ellen huuda. Mitään muuta täällä teekään, kuin koitan pitää arkea kasassa.
Ja kyllä, koitan keskustella. Emme nykyään tee mitään yhdessä. Lapsi haluaa olla kavereiden kanssa.Minkä ikäinen sä ap olet,jos kerran olet jäämässä eläkkeelle?
Päälle neljäkymmentä. Kymmenen vuotta on mennyt vaillinaisesti työelämässä lapsen takia.
Lapsesihan oli 8v joten ei ole voinut yli 10v mennä lapsen takia pieleen.
Hedelmöityshoidot ennen raskaaksi tulemista. Kyllä tässä on mennyt 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 8-vuotiaan tarvitse roikkua kavereilla lainkaan. Riittää, kun koulussa näkee kavereita ja käy jossain harrastuksessa kerran viikossa.
Jaa tämmöinen satu tälle päivälle.
Lapseni on sekaisin. Lähti eduskuntaan ilman vaatteita.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä toi sitten. Mutta en oikein tiedä, mitä voitaisiin tehdä kahdestaan. On tosi raskasta koittaa tehdä yhdessä jotain, kun lapsi ei selkeästi halua. Sen lisäksi, että luotsaan meidät jonnekin, joudun kuuntelemaan lapsen negatiivista marmatusta. Ja alkaa kiusaamaan minua. Kutittaa yms, jota inhoan. En todellakaan nauti siitä ja en halua enää sellaista.
Olen päättänyt antaa olla. Ehkä me ollaan liian tiiviisti yhdessä. Muiden aikuisten kanssa kyllä tekee ja menee.