Lue keskustelun säännöt.
Kaipaisin vertaistukea. En jaksa enää yhtään soittoa koulusta ja wilma viestiä
26.09.2022 |
Olen oikeasti todella väsynyt. Ei yhtään viikkoa, kun opettaja ei soita tai wilmaan tule viestiä. Koko ajan jotain ongelmia koulussa jollain lapsista. Ahdistaa, itkettää ja olen niin väsynyt tähän.
Meillä kotona asiat hyvin. Lapset saa rakkautta, olemme läsnäolevia vanhempia, on rajat, kotiintuloajat, on ruokaa, vaatetamme lapset, autamme läksyissä, teemme yhdessä perheenä asioita. Lapsilla harrastuksia jne. Kotona pitäisi olla kaikki asiat hyvin.
Lapset kuitenkin oireilee nyt jonkun takia koulussa. En ymmärrä. Vähän väliä tulee soittoa huonosta käytöksestä ja milloin mitäkin. Ja painotan, että nämä hölmöilyt liittyy kouluun, koska kotona/viikonloppuisin/lomalla tällaista ei ole esiintynyt.
Mitä ihmettä tälle asialle voisi nyt tehdä? Ideoita?
Olen jo palaveerannut opettajien kanssa ja tuntuvat hekin olevan aika kädettömiä. Onko tämä nyt joku yleinen normi, että lapset hölmöilee kouluissa minkä ehtii ja opettajat eivät pysty asialle mitään tekemään? Kyllä minua hävettää vanhempana, että lapseni hölmöilee, mutta miten saan sen koulussa loppumaan?? Siellä tuntuu olevan mukana kasa kavereita, jotka sitten yhdessä keksivät näitä juttuja eli kyse ei ole pelkästään minun lapsista.
Koulun vaihto tuskin auttaa ja en pysty töistä käsin vaikuttamaan, keiden kanssa lapset leikkivät välituntisin. Minulla oikeasti kärsii työt ja oma elämä, kun tuntuu, että kaikki aika menee koulun kanssa asioita selvitellessä.
Kommentit (121)
No meillä oli samanlaista yhden lapsen kanssa. Kotona kaikki meni hyvin, mutta koulussa ei. Koulussa myöskin tehtiin ratkaisuja, jotka olivat omiaan lisäämään yleistä levotota käytöstä. Todennäköisesti lapsesi hakevat kavereiden suosiota tempuillaan. Vai olisiko nepsyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa on puhuttu, ovat olleet mukana palavereissa ja ovat tietoisia kyllä. On käyty kotona tiukat keskustelut, on otettu etuuksia pois, on rajattu kavereiden kanssa olemista jne kaikkea mahdollista, mitä nyt olemme vanhempina voineet tehdä. Ja kuten sanoin, huono käytös painottuu kouluun. En ala erittelemään, mitä kaikkea lapset tehneet koulussa, koska jotkut asiat ovat tunnistettavissa.
Ap
No sano nyt sillä tasolla että onko kyseessä kiroilu/huutaminen, tunnin häiritseminen, varastelu, ilkivalta.. noista nyt ei ainakaan tunnista. Vaikea edes keksiä mikä olisi niin spesiaalia että tunnistaisi.
Niin minkälaisia ongelmia lapsilla on? Ei voida auttaa mitenkään, jos ei tiedetä mikä ongelmana on. "Matti kiusaa/kiroilee/ei tottele/ei tee läksyjä/lintsaa/käyttää kännykkää/huutaa/häiriköi muita oppilaita ja opetusta tms." ei ole mitenkään tunnistettavissa sinun lapsiisi.
Sulla kärsii työt? Ootko uraäiti, jolle työ on kaikki kaikessa? Sitten en ihmettele tilannetta.
Niin, yleensä pääsääntöisesti lapset käyttäytyvät kodin ulkopuolella paremmin kuin kotona. Poikkeuksia voi olla esimerkiksi joillakin nepsylapsilla, joita koulu kuormittaa huomattavan paljon kotiin verrattuna. Mutta jos kaikilla lapsillasi tilanne on sama ei lapsilla ole erityisyyttä, on käytännössä kaksi vaihtoehtoa.
A. Olet ollut liian ankara. Et ole antanut lapsillesi mahdollisuutta kokeilla rajojaan tai harjoitella neuvottelutaitojaan, ja nyt he harjoittelevat siiman ottamista koulussa.
B. Olet ollut liian lepsu. Et ole pystynyt tarjoamaan lapsille kotona tai harrastuksissa riittävästi harjoitusta itsehillinnän ja yhteen hiileen puhaltamisen taidoissa. Niinpä lapsilta puuttuu kyky nähdä muut tasavertaisina itsensä kanssa.
Nyt miettimään, A vai B?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä teillä on liian tiukka kuri kotona. Antaa kotona purkaa toisiinsa se hölmöily ja koulussa ovat sitten kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Sulla kärsii työt? Ootko uraäiti, jolle työ on kaikki kaikessa? Sitten en ihmettele tilannetta.
Pikemminkin taitaa perheessä olla uraisä, jos äiti joutuu hoitamaan kaikki lasten palaverit.
Kertoiko muuten ap sukupuolensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerta ongelmia on kaikkien lasten kanssa on ongelma kotona, ei koulussa tai muualla.
Vierailija kirjoitti:
Niin, yleensä pääsääntöisesti lapset käyttäytyvät kodin ulkopuolella paremmin kuin kotona. Poikkeuksia voi olla esimerkiksi joillakin nepsylapsilla, joita koulu kuormittaa huomattavan paljon kotiin verrattuna. Mutta jos kaikilla lapsillasi tilanne on sama ei lapsilla ole erityisyyttä, on käytännössä kaksi vaihtoehtoa.
A. Olet ollut liian ankara. Et ole antanut lapsillesi mahdollisuutta kokeilla rajojaan tai harjoitella neuvottelutaitojaan, ja nyt he harjoittelevat siiman ottamista koulussa.
B. Olet ollut liian lepsu. Et ole pystynyt tarjoamaan lapsille kotona tai harrastuksissa riittävästi harjoitusta itsehillinnän ja yhteen hiileen puhaltamisen taidoissa. Niinpä lapsilta puuttuu kyky nähdä muut tasavertaisina itsensä kanssa.
Nyt miettimään, A vai B?
Olemme olleet sopivasti tiukkoja, emme kuitenkaan liian tiukkoja. Emme myöskään lepsuja. Joten ei kumpikaan.
Useampi täällä kyseli, millaista huonoa käytöstä. Vastaan tiivistetysti: koulun käytävillä riehuminen, epäasiallisesti puhuminen ikätovereille ja opettajalle, sisällä piilottelu välitunnilla, töniminen, sotkeminen
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne opettajatkin on turhan herkkiä avautumaan vaikeuksistaan vanhemmille, kun joutuvat haastavaan tilanteeseen oppilaan kanssa. Itse olen sanonut opettajalle, joka haluaa lähes joka päivästä kirjottaa kommentin lapseni käytöksestä, että en kyllä jaksa niitä sitten lukea. Soittaa sitten jos eivät pärjää lapseni kanssa niin tuun hakemaan pois. Fakta on se että en voi heitä auttaa heidän työssään kun itsellä on oma ansiotyö tehtävänä. En minäkään soita opettajalle jos minulla tulee haastava tilanne eteen töissä. Olen ammattilainen ja etsin keinot ratkaista sen. Niin opettajienkin pitäisi.
Niin tosiaan, en kertonut, olenko lasten äiti vai isä, mutta sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä tämän asian kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään ihme, ettei lapset jaksa keskittyä kouluissa jne.. nykymeno on aika työteliästä oikeesti koulussa. Lapset on lapsia, eikä he ole missään hemmetin toimistotöissä. Ei välitunteja, kuin pari päivässä. Kouluruoat surkeaa laatua, läksyjä tulee enemmän ku laki sallii, tehtävät vaatii melkein einsteinin aivot jne.. juuri luin lehdestä, kun lapsia joutuu sairaalaosastoille, kun kouluelämä ahdistaa.
TÄMÄ!
Ensin luin aloituksen ja ajattelin että täytyy siellä kotona nyt jotain olla kun lapset oireilee. Sitten tajusin, että ei saakeli. Se on melkeinpä terveen lapsen ja ihmisen merkki jos tässä yhteiskunnassa alkaa oireilemaan. Koulumaailma on sairas, ja sairaammaksi muutttuu vaan. Yhteiskunta on sairas ja koko järjestelmä ihan mätämuna paska. Ja eikun hyvinvointivaltio!
Lapsesi ovat terveitä kun oireilevat tälle hulluudelle.
Minusta vaikuttaa, että suurin ongelma on käyttäytyminen toisia ihmisiä, lapsia ja aikuisia, kohtaan. Sisällä piilottelemisen näen normaalina toimintana. Ehkä lapset hakevat rajoja käytökselleen yhteiskunnassa muiden ihmisten kanssa (siis muualla kuin kotona tuttujen kanssa). Miten olisi joku joukkueharrastus, jossa hyvä tiimihenki? Toimi itse aina esimerkillisesti tuntemattomia ihmisiä kohtaan, puhukaa tällaisista tilanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin tosiaan, en kertonut, olenko lasten äiti vai isä, mutta sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä tämän asian kanssa.
Ap
Sinun sukupuolellasi ei ole tosiaankaan väliä, eikä myöskään lasten toisen vanhemman sukupuolella. Mutta sillä on väliä, jos lapset oireilevat toisen vanhemman poissaoloa tai osallistumattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, yleensä pääsääntöisesti lapset käyttäytyvät kodin ulkopuolella paremmin kuin kotona. Poikkeuksia voi olla esimerkiksi joillakin nepsylapsilla, joita koulu kuormittaa huomattavan paljon kotiin verrattuna. Mutta jos kaikilla lapsillasi tilanne on sama ei lapsilla ole erityisyyttä, on käytännössä kaksi vaihtoehtoa.
A. Olet ollut liian ankara. Et ole antanut lapsillesi mahdollisuutta kokeilla rajojaan tai harjoitella neuvottelutaitojaan, ja nyt he harjoittelevat siiman ottamista koulussa.
B. Olet ollut liian lepsu. Et ole pystynyt tarjoamaan lapsille kotona tai harrastuksissa riittävästi harjoitusta itsehillinnän ja yhteen hiileen puhaltamisen taidoissa. Niinpä lapsilta puuttuu kyky nähdä muut tasavertaisina itsensä kanssa.
Nyt miettimään, A vai B?
Olemme olleet sopivasti tiukkoja, emme kuitenkaan liian tiukkoja. Emme myöskään lepsuja. Joten ei kumpikaan.
Useampi täällä kyseli, millaista huonoa käytöstä. Vastaan tiivistetysti: koulun käytävillä riehuminen, epäasiallisesti puhuminen ikätovereille ja opettajalle, sisällä piilottelu välitunnilla, töniminen, sotkeminen
Ap
Anteeksi, nyt kun tarkemmin luen, et halunnutkaan ratkaisuja vaan vertaistukea.
Aivan, joo! Meidänkin lapset käyttäytyvät huonosti kodin ulkopuolella. Mekin olemme kaikin tavoin mallikelpoisia kasvattajia. On se kumma, varmaan opettajissa vika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tosiaan, en kertonut, olenko lasten äiti vai isä, mutta sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä tämän asian kanssa.
Ap
Sinun sukupuolellasi ei ole tosiaankaan väliä, eikä myöskään lasten toisen vanhemman sukupuolella. Mutta sillä on väliä, jos lapset oireilevat toisen vanhemman poissaoloa tai osallistumattomuutta.
Me molemmat vanhemmat osallistumme ihan yhtä paljon. Toisella vanhemmalla vain sellainen työ, ettei pysty vastaamaan puhelimeen kesken päivän, joten soitot tulevat minulle.
Ap
Oletko kokeillut palkitsemista?Meillä yhdellä pojista oli jatkuvia unohduksia, tunnilla häiriköintiä jopa oli ollut kiusaamisessa mukana mistä ite näin punaista, koska olen koulukiusattu ollut aikoinaan..ensin yritettiin ties millä rangaistuksilla ja keskusteluilla..ei mitään hyötyä. Mutta lopulta luvattiin hänen saavan toivomansa kuulokkeet kun on 3kk ilman wilmamerkintöjä yms..tuolla saatiin se kierre poikki ja tänä syksynäkin in sujunut hyvin. Muutenkin keskusteltiin ja kannustettiin paljon poikaa ja tehdään sitä vieläkin..eli yrittäisin positiivisen kautta..
Jaa-a, toisen ihmisen epäasiallinen kohtelu on sellainen, johon olen itse tarvittaessa puuttunut napakasti jo ennen kouluikää. Moni ihminen on sokea lapsensa inhottavalle käytökselle tai naureskelee kuinka "pikkuvanha" ja "oivaltava" ja "sanavalmis" se lapsukainen on. Nakkikioskijonossa aikanaan sanavalmis saattaa saada turpaan, aiheestakin.
Minkälainen on kommunikointityylinne kotona? Miten te vanhemmat puhutte perheenjäsenille tai toisista ihmisistä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne opettajatkin on turhan herkkiä avautumaan vaikeuksistaan vanhemmille, kun joutuvat haastavaan tilanteeseen oppilaan kanssa. Itse olen sanonut opettajalle, joka haluaa lähes joka päivästä kirjottaa kommentin lapseni käytöksestä, että en kyllä jaksa niitä sitten lukea. Soittaa sitten jos eivät pärjää lapseni kanssa niin tuun hakemaan pois. Fakta on se että en voi heitä auttaa heidän työssään kun itsellä on oma ansiotyö tehtävänä. En minäkään soita opettajalle jos minulla tulee haastava tilanne eteen töissä. Olen ammattilainen ja etsin keinot ratkaista sen. Niin opettajienkin pitäisi.
Olen hämmentävän usein törmännyt kaltaiseesi asenteeseen ystäväpiirissäni. En ole koskaan ääneen seuraavaa lausunut, mutta nyt anonyyminä sen voin todeta.
Se opettaja pääsee lapsestasi eroon vuodessa tai viimeistään muutamassa. Hän pääsee kehittämään ammattitaitoaan edelleen toisilla lapsilla.
Sitä vastoin sinä saat viettää - toivottavasti - koko elämäsi ihmissuhteessa lapsesi kanssa, seuraten hänen urapolkuaan ja menestystään eri elämänalueilla, ja sitä, kuinka lapsuuden ja nuoruuden tärkeät vuodet hänen persoonaansa ohjaavat.
Kun katsotaan isoa kuvaa, kannattaakohan sinun kuitenkaan keulia sillä, kuinka olet ammattilainen työssäsi ja opettaja ei ole. Vai kannattaisiko ehkä ymmärtää, että opettaja ammattilaisena tajuaa, kuinka tärkeä ihmissuhde juuri sinä olet lapsesi kehityksen kannalta, ja hän yrittää saada sinutkin tajuamaan sen.
No vaikea neuvoa, kun ei tiedä miten hölmöilee. Mut jos on kyse vaikka, että ollaan luokassa puhelin kourassa, niin puhelin jää kotiin.
Meillä ainakin - 90 luvulla "pelättiin" hölmöillä, koska sillon joutu aina rehtorin puhutteluun. Ja hikipisarat valui monella pitkin otsaa, kun seisoivat reksin oven takana.