Kaipaisin vertaistukea. En jaksa enää yhtään soittoa koulusta ja wilma viestiä
Olen oikeasti todella väsynyt. Ei yhtään viikkoa, kun opettaja ei soita tai wilmaan tule viestiä. Koko ajan jotain ongelmia koulussa jollain lapsista. Ahdistaa, itkettää ja olen niin väsynyt tähän.
Meillä kotona asiat hyvin. Lapset saa rakkautta, olemme läsnäolevia vanhempia, on rajat, kotiintuloajat, on ruokaa, vaatetamme lapset, autamme läksyissä, teemme yhdessä perheenä asioita. Lapsilla harrastuksia jne. Kotona pitäisi olla kaikki asiat hyvin.
Lapset kuitenkin oireilee nyt jonkun takia koulussa. En ymmärrä. Vähän väliä tulee soittoa huonosta käytöksestä ja milloin mitäkin. Ja painotan, että nämä hölmöilyt liittyy kouluun, koska kotona/viikonloppuisin/lomalla tällaista ei ole esiintynyt.
Mitä ihmettä tälle asialle voisi nyt tehdä? Ideoita?
Olen jo palaveerannut opettajien kanssa ja tuntuvat hekin olevan aika kädettömiä. Onko tämä nyt joku yleinen normi, että lapset hölmöilee kouluissa minkä ehtii ja opettajat eivät pysty asialle mitään tekemään? Kyllä minua hävettää vanhempana, että lapseni hölmöilee, mutta miten saan sen koulussa loppumaan?? Siellä tuntuu olevan mukana kasa kavereita, jotka sitten yhdessä keksivät näitä juttuja eli kyse ei ole pelkästään minun lapsista.
Koulun vaihto tuskin auttaa ja en pysty töistä käsin vaikuttamaan, keiden kanssa lapset leikkivät välituntisin. Minulla oikeasti kärsii työt ja oma elämä, kun tuntuu, että kaikki aika menee koulun kanssa asioita selvitellessä.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan tuki tuossa tilanteessa on huostaanotto. Uhkaa ensin, ja hae sitten apua ja saa se huostaanotto. Kun lapsi on ollut huostaanotettuna aikansa, varmasti alkaa tulla ikävä kotiin. Kun pääsee lopulta takaisin, on varsin nöyrää.
Lähipiirissä on yksi tuollainen tapaus, ja kriisi saatiin loppumaan tuolla. Tyttö oli huostaanotettuna muutaman kuukauden.
No eipä taida ihan kuule kriteerit täyttyä.
Kyllä täyttyy, kun äiti ITSE pyytää. Huostaanotto on nykyään lastensuojelun ensisijainen auttamismuoto.
Vierailija kirjoitti:
Otat kännykät ja pelit pois, niin kauaksi aikaa, että koulussa olo onnistuu.
Näin minä tekisin. Antaisin vain kapulapuhelimen (vanhanaikaisen , ei älypuhelin) jos ei muu auta, asioista on keskusteltu jne. Saisivat takaisin omat puhelimet kun koulussa alkaa menemään jälleen hyvin eikä Wilmassa ole enää ikäviä viestejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan tuki tuossa tilanteessa on huostaanotto. Uhkaa ensin, ja hae sitten apua ja saa se huostaanotto. Kun lapsi on ollut huostaanotettuna aikansa, varmasti alkaa tulla ikävä kotiin. Kun pääsee lopulta takaisin, on varsin nöyrää.
Lähipiirissä on yksi tuollainen tapaus, ja kriisi saatiin loppumaan tuolla. Tyttö oli huostaanotettuna muutaman kuukauden.
No eipä taida ihan kuule kriteerit täyttyä.
Kyllä täyttyy, kun äiti ITSE pyytää. Huostaanotto on nykyään lastensuojelun ensisijainen auttamismuoto.
Huhhuh, älä usko tällaisia huutelijoita. Huostaanotolla rikotaan niin perheen kuin lapsen turvallisuuden tunne ja aiheutetaan turhia traumoja. Huostaanotto on viimeinen keino jos ei muut toimenpiteen auta eikä tässä tilanteessa huostaanotosta tarvitse edes puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan tuki tuossa tilanteessa on huostaanotto. Uhkaa ensin, ja hae sitten apua ja saa se huostaanotto. Kun lapsi on ollut huostaanotettuna aikansa, varmasti alkaa tulla ikävä kotiin. Kun pääsee lopulta takaisin, on varsin nöyrää.
Lähipiirissä on yksi tuollainen tapaus, ja kriisi saatiin loppumaan tuolla. Tyttö oli huostaanotettuna muutaman kuukauden.
No eipä taida ihan kuule kriteerit täyttyä.
Kyllä täyttyy, kun äiti ITSE pyytää. Huostaanotto on nykyään lastensuojelun ensisijainen auttamismuoto.
Huhhuh, älä usko tällaisia huutelijoita. Huostaanotolla rikotaan niin perheen kuin lapsen turvallisuuden tunne ja aiheutetaan turhia traumoja. Huostaanotto on viimeinen keino jos ei muut toimenpiteen auta eikä tässä tilanteessa huostaanotosta tarvitse edes puhua.
Et taida olla ihan nykytilanteesta selvillä Suomessa.
https://yle.fi/uutiset/3-11830524
Huostaanotto on nykyään todella yleistä, ja usein käytetty auttamismuoto.
Ap, mitä lapsesi sanovat, kun kysyt syytä käytökseen?
Ei ole enää koulua vaan "koulu". Monen on hankala olla osallistumatta sirkukseen, kun tuosta sirkuksesta on tullut jokapäiväistä. Hyvä syy se ei ole mutta lapsilla ja nuorilla kestää tänäkin päivänä aikansa ennen kuin he uskaltavat sanoutua irti hölmöilystä. Nykyään tosin en tiedä, ymmärtävätkö he edes hölmöilevänsä.
Meillä pojalla oli yläkoulun alussa joku riivausvaihe. Muuttui totaalisesti eri lapseksi. Raivokohtauksia (potkittiin ovea hajalle, huutamista...) tuli tiuhaan, koulu kärsi, Wilmaan viestiä koulukavereiden kiusaamiseen osallistumisesta, uhittelua ja vastaansanomista opettajille. Kaveriporukka viipyi myöhään ulkona, myös urheiluharrastusporukka.
Nuorilla tulee tuo vaihe joskus, toisilla ilmenee rajuna, toisilla menee iisimmin ohi. Voisiko olla nuoruuden kapinointia ja kuohuntaa? Meillä tuo poika muuttui riparikesänä sitten ihan eri ihmiseksi taas, tuli jotenkin järki päähän. Koulu ja tulevaisuus sekä tavoitteellinen urheilun treenaus alkoi jälleen kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pojalla oli yläkoulun alussa joku riivausvaihe. Muuttui totaalisesti eri lapseksi. Raivokohtauksia (potkittiin ovea hajalle, huutamista...) tuli tiuhaan, koulu kärsi, Wilmaan viestiä koulukavereiden kiusaamiseen osallistumisesta, uhittelua ja vastaansanomista opettajille. Kaveriporukka viipyi myöhään ulkona, myös urheiluharrastusporukka.
Nuorilla tulee tuo vaihe joskus, toisilla ilmenee rajuna, toisilla menee iisimmin ohi. Voisiko olla nuoruuden kapinointia ja kuohuntaa? Meillä tuo poika muuttui riparikesänä sitten ihan eri ihmiseksi taas, tuli jotenkin järki päähän. Koulu ja tulevaisuus sekä tavoitteellinen urheilun treenaus alkoi jälleen kiinnostaa.
Ap:n sanamuodoista päätellen lapsia on enemmän kuin kaksi. Ei kai niillä kaikilla yhtä aikaa se vaihe ole päällä, elleivät ole kolmoset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pojalla oli yläkoulun alussa joku riivausvaihe. Muuttui totaalisesti eri lapseksi. Raivokohtauksia (potkittiin ovea hajalle, huutamista...) tuli tiuhaan, koulu kärsi, Wilmaan viestiä koulukavereiden kiusaamiseen osallistumisesta, uhittelua ja vastaansanomista opettajille. Kaveriporukka viipyi myöhään ulkona, myös urheiluharrastusporukka.
Nuorilla tulee tuo vaihe joskus, toisilla ilmenee rajuna, toisilla menee iisimmin ohi. Voisiko olla nuoruuden kapinointia ja kuohuntaa? Meillä tuo poika muuttui riparikesänä sitten ihan eri ihmiseksi taas, tuli jotenkin järki päähän. Koulu ja tulevaisuus sekä tavoitteellinen urheilun treenaus alkoi jälleen kiinnostaa.
Ap:n sanamuodoista päätellen lapsia on enemmän kuin kaksi. Ei kai niillä kaikilla yhtä aikaa se vaihe ole päällä, elleivät ole kolmoset.
Tytöt voivat kehittyä aiemmin ja aloittaa perseilyt aiemmin. Pienemmät voivat ottaa isommista mallia. Kaveriporukka vaikuttaa esim. yläkoululaisiin järkyttävän paljon. Ja ne kaveritkin voivat muuttua, ihanasta naapurintytöstä tulee kulmakunnan kovin dooris.
Näinä aikoina on rankkaa olla teini. Tsemppiä kaikille teiniperheille!
ei noita viestejä meille, hyvinkasvatettujen lasten vanhemmille, tule ollenkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pojalla oli yläkoulun alussa joku riivausvaihe. Muuttui totaalisesti eri lapseksi. Raivokohtauksia (potkittiin ovea hajalle, huutamista...) tuli tiuhaan, koulu kärsi, Wilmaan viestiä koulukavereiden kiusaamiseen osallistumisesta, uhittelua ja vastaansanomista opettajille. Kaveriporukka viipyi myöhään ulkona, myös urheiluharrastusporukka.
Nuorilla tulee tuo vaihe joskus, toisilla ilmenee rajuna, toisilla menee iisimmin ohi. Voisiko olla nuoruuden kapinointia ja kuohuntaa? Meillä tuo poika muuttui riparikesänä sitten ihan eri ihmiseksi taas, tuli jotenkin järki päähän. Koulu ja tulevaisuus sekä tavoitteellinen urheilun treenaus alkoi jälleen kiinnostaa.
Ap:n sanamuodoista päätellen lapsia on enemmän kuin kaksi. Ei kai niillä kaikilla yhtä aikaa se vaihe ole päällä, elleivät ole kolmoset.
Tytöt voivat kehittyä aiemmin ja aloittaa perseilyt aiemmin. Pienemmät voivat ottaa isommista mallia. Kaveriporukka vaikuttaa esim. yläkoululaisiin järkyttävän paljon. Ja ne kaveritkin voivat muuttua, ihanasta naapurintytöstä tulee kulmakunnan kovin dooris.
Näinä aikoina on rankkaa olla teini. Tsemppiä kaikille teiniperheille!
Ap ei kyllä millään tapaa viittaa, että kaikki lapsensa olisivat teinejä. Päinvastoin hän esimerkiksi kirjoittaa lasten leikeistä välitunneilla.
ap:n asenteesta paistaa läpi, että koulun vika, kun ap:n viattomat lapset ovat uhreina joutuneet koulukiusaajiksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, yleensä pääsääntöisesti lapset käyttäytyvät kodin ulkopuolella paremmin kuin kotona. Poikkeuksia voi olla esimerkiksi joillakin nepsylapsilla, joita koulu kuormittaa huomattavan paljon kotiin verrattuna. Mutta jos kaikilla lapsillasi tilanne on sama ei lapsilla ole erityisyyttä, on käytännössä kaksi vaihtoehtoa.
A. Olet ollut liian ankara. Et ole antanut lapsillesi mahdollisuutta kokeilla rajojaan tai harjoitella neuvottelutaitojaan, ja nyt he harjoittelevat siiman ottamista koulussa.
B. Olet ollut liian lepsu. Et ole pystynyt tarjoamaan lapsille kotona tai harrastuksissa riittävästi harjoitusta itsehillinnän ja yhteen hiileen puhaltamisen taidoissa. Niinpä lapsilta puuttuu kyky nähdä muut tasavertaisina itsensä kanssa.
Nyt miettimään, A vai B?
Olemme olleet sopivasti tiukkoja, emme kuitenkaan liian tiukkoja. Emme myöskään lepsuja. Joten ei kumpikaan.
Useampi täällä kyseli, millaista huonoa käytöstä. Vastaan tiivistetysti: koulun käytävillä riehuminen, epäasiallisesti puhuminen ikätovereille ja opettajalle, sisällä piilottelu välitunnilla, töniminen, sotkeminen
Ap
No tuollaista riehumista ja haukkumista nyt tapahtuu ja opettajan ja tehtorin pitäisi saada se kuriin. Jos sotkee, rangaistuksena siivoaminen.
Tee sinä selväksi, että opettajaa puhutellaan kohteliaasti. Meidän aikoina opettajat olivat aika kovasanaisia eikä paljon tehnyt mieli alkaa kilpasille siinä lajissa.
Uhkaa, että tulet koulupäivän ajaksi kouluun. Jos ei auta, niin mene. Se on jo niin noloa että ihme jos ei tehoa.
Vierailija kirjoitti:
ei noita viestejä meille, hyvinkasvatettujen lasten vanhemmille, tule ollenkaan
Ei meilläkään tule Vilmaan kuin yleiset tiedotteet. Mutta meillä onkin lapset hyväkäytöksistä ja koulu menee hienosti, harrastuksia on ja ystäväpiiri on kiva.
Apn kaltaisista persuperheistä pysymme kaukana. Olenkin ottanut aina selvää vanhemmista,
Ennen kuin lapsi on saanut ystävystyä jonkun kanssa. Ei persuja meidän ystäväpiiriin. Persut eivät ole ihmisiä.
En ole koskaan tuollaisia viestejä saanut. Täytyy olla paljon pielessä, jos viestit ovat viikottaisia.
Aloituksesta huokuu jonkin verran asennevikaa. Kun on ongelmia, niin vanhemmalla ei ole oikeutta sanoa, että hän ei jaksa. Päinvastoin, silloin pitää kääriä hihat ja alkaa voimaperäisesti ratkomaan asioita. Huokaileminen ei auta mitään.
Toinen silmiinpistävä asia on, että ap kovasti väittää, että kaikki on tehty ihan oikein, mutta lapset vain silti riekkuvat. Lapsetko ovat niin viallisia, että eivät täydellisestä kasvatuksesta huolimatta osaa käyttäytyä? Vaikka 90% muista lapsista osaa. Ja se vika on ap:n kaikissa lapsissa sattumalta juuri yhtäaikaa. Ei kuulosta loogiselta.
Entäpä jos alat palkitsemaan lapsia vaikka ylimääräisellä peliajalla niinä päivinä kun ei tule palautetta ? Tai vaikka erityinen palkinto positiivisesta palautteesta ?
Kuulostat juuri sellaiselta: ei meidän lapsi mitään tällaista tee, hän käyttäytyy aina hyvin, koska meillä on lapset kasvatettu hyvin ja hän on ns. paremmasta perheestä.
Nyt sitten on alkanut valkenemaan, että totuus on aivan toinen.
Olen aikuisiällä tutustunut roskasakkiperheeseen. Ei normaali täyspäinen ihminen voi ymmärtää miten jotkut voivat edes tuurilla onnistua suoriutumaan vanhemmuudestaan niin surkeasti.
Lapsia on kaltoinkohdeltu, hakattu, hylätty, pidetty nälässä ja märissä vaipoissa. Lapset on opetettu valehtelemaan, pitämään mykkäkouluja ja käyttämään muita hyväkseen.
Lapset oireilevat väkivallalla, pidätysvaikeuksilla, puhumattomuudella, mutismilla, ovat yksinäisiä, pelokkaita, koulukiusattuja, hukassa.
Ja vanhemmat sanovat kirkkain silmin, että ovat hyviä ja kilttejä vanhempia. Ovat omasta mielestään hoitaneet kaiken hyvin, mitään ongelmia ei ole, lapset vain ovat vähän ujoja. Ja he pitävät aina lastensa puolta.
Vanhempien käsitys itsestään, perheestään ja lapsistaan ei vastaa lainkaan todellisuutta. Kai tuollainen harhaisuus on jonkin mielenterveysongelman oire.
Meillä sai tänään 14v ekan kerran jälki-istuntoa. Oli ollut ulkovälkkä ja oli ollut sisällä. Minusta oli tosi iso rangaistus,mutta tottakai menee jälkkärin istumaan.
Kyllä nyt sanoisin ap, että älä hae täältä apua nyt. Sitä et saa.
Sulle tulee vain huonompi olo syyttä suotta näistä kommenteista.
Varaa aika kuraattorille, tehkää siellä suunnitelmaa.