Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (689)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhden ystävän kanssa pohdittu samaa. Kaikenmaailman Justiinoilla ja Raivo-Roosnilla on kyllä ukkoja mutta esim mulle exäni totesi monesti, että kun et edes mustasukkainen ole koskaan.
Olen johtavassa asemassa työelämässä, hoidan lapseni ihan itse, mulla on harrastuksia ja ystäviä, viihdyn hyvin yksinkin, en roiku kenenkään perässä, annan tilaa enkä draamaile. Tuntuu että miehille tämä on vaikea yhtälö. Ystäväni on samanlainen ja sama tilanne. Ja ulkonäössä ei pitäisi olla suurempia vialla

Lapsi on tuossa se ongelma, muuten kuulostaa hyvältä.

  • ylös 9
  • alas 36
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhden ystävän kanssa pohdittu samaa. Kaikenmaailman Justiinoilla ja Raivo-Roosnilla on kyllä ukkoja mutta esim mulle exäni totesi monesti, että kun et edes mustasukkainen ole koskaan.
Olen johtavassa asemassa työelämässä, hoidan lapseni ihan itse, mulla on harrastuksia ja ystäviä, viihdyn hyvin yksinkin, en roiku kenenkään perässä, annan tilaa enkä draamaile. Tuntuu että miehille tämä on vaikea yhtälö. Ystäväni on samanlainen ja sama tilanne. Ja ulkonäössä ei pitäisi olla suurempia vialla

Lapsi on tuossa se ongelma, muuten kuulostaa hyvältä.

Höpö löpö. Olisi OUTOA jos aikuisella ihmisellä ei olisi lapsia.

  • ylös 24
  • alas 73
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla taitaa olla sama ongelma. Ensin saan kehuja kun olen niin järkevä, mutta lopulta se ei olekaan hyvä asia. Monesti miehet selvästi testailee että alanko kimpoilemaan jostain asiasta "niin kuin kaikki naiset". Kun suhtaudun rauhallisesti niin ei kelpaakaan. Eli miehetkin tykkää niistä jännänaisista?

En tulkitsisi asiaa välttämättä ihan noin. Huomaan toki itsekin kun olin nuorempi mies, alle 40 vuotias, etsin enempi suhteesta särmää kuin harmoniaa. Nyt, + 50 vuotiaana arvostaa huomattavasti enemmän onnellisuutta ja harmoniaa kuin liian särmikästä kumppania. Tottakai, miellyttävä ulkonäkö auttaa varmasti.
Ja niinhän se on tietenkin molempien sukupuolien osalla että miellyttävä ulkonäkö on luonnollisesti plussaa. Jos siihen yhdistää hyvän käytöksen, huumorintajun, empaattisuuden ja tasapainoisen elämän, ja jopa rakkautta, niin sitähän me kaikki lopulta haluamme?
Jos nämä palikat ei ole kuin pieneltä osalta kasassa, siitä on vaikeaa rakentaa sen enempää.
M52

  • ylös 29
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ap, samat sanat. Yleensä ulkonäkööni ihastutaan, (En väitä olevani mikään kedon kaunein kukka, vaan normaali nainen). Mutta kun rauhallinen luonteeni tulee esille, niin miehet jättävät.

Välillä vasten tahtoani saan kuulla pikkulinnuilta, että olin muuten kiva, mutta liian tasainen.

Tai sitten saan kummallisia kehuja, että "en tiennyt, että tuon näköinen nainen on kuitenkin niin maanläheinen" tarkoittaen, että olen rauhallinen ja tasainen.

Tai sitten ihan suoraan saan kuulla, että kun sinä et mitään osaa sanoa. On totta, että olen rauhallinen, mukava, ehkä flegmaattisen puoleinen, vähään tyytyväinen. Olen pienistä asioista pitävä, en kaipaa suuria virikkeitä tullakseni iloiseksi. Joskus asiat ovat yksinkertaisesti minulle täysin sama, enkä tiedä, haluanko vaikka espanjalaista punaviiniä tai italialaista, aivan sama.

Noh, nyt olen lähes 30 ja saan olla rauhassa itsekseni, kun rauhallinen nainen ei sitten kelpaa niin ei kelpaa. Pitäisi olla jännänainen.


Tässähän ei oo kysymys siitä että ne miehet haluais jännänaisen, vaan siitä että sä olet hajuton, mauton ja väritön. Suurin osa kuitenkin toivoo että sillä puolisolla olis edes jonkinlainen persoonallisuus.

  • ylös 41
  • alas 24
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhden ystävän kanssa pohdittu samaa. Kaikenmaailman Justiinoilla ja Raivo-Roosnilla on kyllä ukkoja mutta esim mulle exäni totesi monesti, että kun et edes mustasukkainen ole koskaan.
Olen johtavassa asemassa työelämässä, hoidan lapseni ihan itse, mulla on harrastuksia ja ystäviä, viihdyn hyvin yksinkin, en roiku kenenkään perässä, annan tilaa enkä draamaile. Tuntuu että miehille tämä on vaikea yhtälö. Ystäväni on samanlainen ja sama tilanne. Ja ulkonäössä ei pitäisi olla suurempia vialla

Lapsi on tuossa se ongelma, muuten kuulostaa hyvältä.

Kuten sanottu, lapsen hoidan itse. En ole muuttamassa kenenkään kanssa yhteen lähivuosina, joten lapsi ei ole aina kuviossa mukana vaan isänsä hoitaa osuutensa. Eikä ole pikkunapero muutenkaan

  • ylös 27
  • alas 6
Vierailija

Mulla on mies joka ei anna ikinä periksi. Häntä ei saa määräillä vaan hän haluaa sanella mitä tekee. Todella vaikea ihminen. En tiedä miksi vielä rakastan. Olemme liian samanlaisia. Lähes sama syntymäpäiväkin.

  • ylös 9
  • alas 14
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, samat sanat. Yleensä ulkonäkööni ihastutaan, (En väitä olevani mikään kedon kaunein kukka, vaan normaali nainen). Mutta kun rauhallinen luonteeni tulee esille, niin miehet jättävät.

Välillä vasten tahtoani saan kuulla pikkulinnuilta, että olin muuten kiva, mutta liian tasainen.

Tai sitten saan kummallisia kehuja, että "en tiennyt, että tuon näköinen nainen on kuitenkin niin maanläheinen" tarkoittaen, että olen rauhallinen ja tasainen.

Tai sitten ihan suoraan saan kuulla, että kun sinä et mitään osaa sanoa. On totta, että olen rauhallinen, mukava, ehkä flegmaattisen puoleinen, vähään tyytyväinen. Olen pienistä asioista pitävä, en kaipaa suuria virikkeitä tullakseni iloiseksi. Joskus asiat ovat yksinkertaisesti minulle täysin sama, enkä tiedä, haluanko vaikka espanjalaista punaviiniä tai italialaista, aivan sama.

Noh, nyt olen lähes 30 ja saan olla rauhassa itsekseni, kun rauhallinen nainen ei sitten kelpaa niin ei kelpaa. Pitäisi olla jännänainen.


Tässähän ei oo kysymys siitä että ne miehet haluais jännänaisen, vaan siitä että sä olet hajuton, mauton ja väritön. Suurin osa kuitenkin toivoo että sillä puolisolla olis edes jonkinlainen persoonallisuus.
No harvalla tavallisella miehelläkään on naiselle mitään annettavaa vaan ovat ihan yhtä tylsiä, hajuttomia ja mauttomia

  • ylös 99
  • alas 3
Vierailija

Vastaus: tavoittelet vääränlaisia miehiä. Sinun silmissäsi kaltaisesi tasaiset ja särmättömät miehet ovat tylsiä ja epämiehekkäitä. Tod näk et myöskään ole lainkaan aloitteellinen vaan odotat mieheltä aloitetta, jolloin päädyt seurustelemaan saalistajamiesten kanssa jotka kyllästyvät helppoon saaliiseen.

  • ylös 34
  • alas 10
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vastaus: tavoittelet vääränlaisia miehiä. Sinun silmissäsi kaltaisesi tasaiset ja särmättömät miehet ovat tylsiä ja epämiehekkäitä. Tod näk et myöskään ole lainkaan aloitteellinen vaan odotat mieheltä aloitetta, jolloin päädyt seurustelemaan saalistajamiesten kanssa jotka kyllästyvät helppoon saaliiseen.

Tämä.

Passiivinen mutta nätti ja naisellinen nainen odottaa ottajaansa, ja vain ottajamiehet voivat tällaisen naisen saada. Mutta ottajamiehet haluavat haastetta eli vikuroivan saaliin.

Toinen mahdollisuus on että olet oikeasti kuolettavan tylsä ja yksinkertainen, mutta kiinnostut älyllisesti kiinnostavista miehistä. Kaikki on "ihan sama", "päätä sä" ja "emmätiedä" -> mies ymmärrettävästi kyllästyy. Sinulta ei odoteta hankaluutta, vaain sitä että sinullakin olisi jotain mielipiteitä ja mielenkiintoista sanottavaa.

Ratkaisu: aloitteellisuus. Sopivat tasaiset ja rauhalliset miehet eivät ole mitään saalistajia, vaan odottavat vastavuoroisuutta, jopa 50-50.

  • ylös 93
  • alas 7
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhden ystävän kanssa pohdittu samaa. Kaikenmaailman Justiinoilla ja Raivo-Roosnilla on kyllä ukkoja mutta esim mulle exäni totesi monesti, että kun et edes mustasukkainen ole koskaan.
Olen johtavassa asemassa työelämässä, hoidan lapseni ihan itse, mulla on harrastuksia ja ystäviä, viihdyn hyvin yksinkin, en roiku kenenkään perässä, annan tilaa enkä draamaile. Tuntuu että miehille tämä on vaikea yhtälö. Ystäväni on samanlainen ja sama tilanne. Ja ulkonäössä ei pitäisi olla suurempia vialla

Lapsi on tuossa se ongelma, muuten kuulostaa hyvältä.

Kuten sanottu, lapsen hoidan itse. En ole muuttamassa kenenkään kanssa yhteen lähivuosina, joten lapsi ei ole aina kuviossa mukana vaan isänsä hoitaa osuutensa. Eikä ole pikkunapero muutenkaan

No silti se on rajoittava tekijä. Toinen saattaa olla sun johtava asema, jos työajat ovat mitä sattuu. Elämäsi kuulostaa siltä, että siinä ei taida edes olla miehelle tilaa.

  • ylös 5
  • alas 23
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhden ystävän kanssa pohdittu samaa. Kaikenmaailman Justiinoilla ja Raivo-Roosnilla on kyllä ukkoja mutta esim mulle exäni totesi monesti, että kun et edes mustasukkainen ole koskaan.
Olen johtavassa asemassa työelämässä, hoidan lapseni ihan itse, mulla on harrastuksia ja ystäviä, viihdyn hyvin yksinkin, en roiku kenenkään perässä, annan tilaa enkä draamaile. Tuntuu että miehille tämä on vaikea yhtälö. Ystäväni on samanlainen ja sama tilanne. Ja ulkonäössä ei pitäisi olla suurempia vialla

Lapsi on tuossa se ongelma, muuten kuulostaa hyvältä.

Kuten sanottu, lapsen hoidan itse. En ole muuttamassa kenenkään kanssa yhteen lähivuosina, joten lapsi ei ole aina kuviossa mukana vaan isänsä hoitaa osuutensa. Eikä ole pikkunapero muutenkaan

No silti se on rajoittava tekijä. Toinen saattaa olla sun johtava asema, jos työajat ovat mitä sattuu. Elämäsi kuulostaa siltä, että siinä ei taida edes olla miehelle tilaa.

Miehelle on toki tilaa, siitä ei ole kyse. Onhan meillä johtavassa asemassa olevia perheellisiä miehiäkin

  • ylös 44
  • alas 3
Vierailija

Joo, oikeesti mulle kävi tuo sama teininä ulkomailla. Kieltäydyin diskossa lähtemästä tanssimaan, koska polveni oli kipeä. Tanssiin pyytänyt nuorimies ja hänen kaverinsa alkoivat taivutella minua ihan tosissaan tanssimaan. En lähtenyt, koska ei senkään vertaa huvittanut lähteä tanssimaan painostuksen alaisena.

Samat miehet tulivat vielä seuraavana päivänä kadulla vastaan, vilkuttivat minulle ja sanoivat jotain toisilleen. En tiennyt mitä ajatella. Miksi moinen valtataistelu mokomasta asiasta.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle yksi mies lähes suuttui baarissa, kun suostuin tanssimaan kanssaan niin helposti. Istuin pöydässä, mies haki ja lähdin mukaan tanssilattialle, koska miksipä ei. Mutta tämä ei sitten kuitenkaan kelvannut, olisi pitänyt kuulemma hangoitella enemmän vastaan että en mä nyt lähde.

Joopa joo

  • ylös 36
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pieni leikkimielinen kisailu ja sanailu käy flirtistä, joten laimea peesailu tappaa kyllä kaiken jännitteen. Ei kuitenkaan psykoksi tarvitse ryhtyä

Minäkin olen ap:n kaltainen, tämmöinen rauhallisen rationaalinen nainen. En kuitenkaan miellä itseäni miksikään peesailijaksi. Enemmän tai vähemmän valistuneita mielipiteitä aina asioihin löytyy, ja mielelläni niitä muiden kanssa vaihdan, mutta tyylini on aika joustava, pohdiskeleva ja provosoitumaton; harvassa asiassa osaan olla kovin mustavalkoinen tai antaa sen mennä tunteisiin. Ehkäpä tällainen ihminen on vain jotenkin ärsyttävä ja tylsä.

No vastapainoksi huumorini on sentään aika tummaa ja särmikästä. Harrastan paljonkin juuri tuollaista mainittua leikkimielistä sanailua, koska nautin siitä kiusoittelevasta, hieman haastavasta ja mahd. flirttailevastakin tunnelmasta. Vastapuolesta ja tilanteesta riippuen rankempikin "bantteri" käy. (Pidän toki aina omasta puolestani huolen, että leikki pysyy leikkinä, ja kuten asiaan kuuluu, osaan ottaa myös vastaosumaa ja nauraa itsellenikin.) Mutta eipä tämä huumoripuoli ole tuntunut ainakaan omalla kohdallani kuitenkaan osakkeita miesten silmissä juuri nostavan. Ehkäpä en vain ole vielä tajunnut sitä seikkaa, että niissä kisailuissa ja sanailuissa pitää sitten aina antaa miehen olla nokkelampi, tai muutoin siitä tuleekin huono ominaisuus. ;-)

  • ylös 63
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus: tavoittelet vääränlaisia miehiä. Sinun silmissäsi kaltaisesi tasaiset ja särmättömät miehet ovat tylsiä ja epämiehekkäitä. Tod näk et myöskään ole lainkaan aloitteellinen vaan odotat mieheltä aloitetta, jolloin päädyt seurustelemaan saalistajamiesten kanssa jotka kyllästyvät helppoon saaliiseen.

Tämä.

Passiivinen mutta nätti ja naisellinen nainen odottaa ottajaansa, ja vain ottajamiehet voivat tällaisen naisen saada. Mutta ottajamiehet haluavat haastetta eli vikuroivan saaliin.

Toinen mahdollisuus on että olet oikeasti kuolettavan tylsä ja yksinkertainen, mutta kiinnostut älyllisesti kiinnostavista miehistä. Kaikki on "ihan sama", "päätä sä" ja "emmätiedä" -> mies ymmärrettävästi kyllästyy. Sinulta ei odoteta hankaluutta, vaain sitä että sinullakin olisi jotain mielipiteitä ja mielenkiintoista sanottavaa.

Ratkaisu: aloitteellisuus. Sopivat tasaiset ja rauhalliset miehet eivät ole mitään saalistajia, vaan odottavat vastavuoroisuutta, jopa 50-50.

Olin juuri tulossa kirjoittamaan, että onkohan ongelma nimenomaan passiivisuudessa. Jos nyt vaikka puhutaan siitä viinistä: Jos on ihan yhdentekevää, kumpaa haluaa, italialaista vai espanjalaista, niin voihan sitä silti ehdottaa jompaakumpaa. Näin ainakin minä teen.

Samoin jos on vaikka kuinka monta leffaa, jotka ihan yhtä mielelläni katsoisin (minulla on oikeasti laaja ja monipuolinen maku), saatan silti ehdottaa jotain. Tai joka tapauksessa pyrin aktiivisesti vaikuttamaan valintaan ja viemään sitä keskustelua sitä valintaa kohti. Vaikka ei oikeasti olisikaan niin väliä.

Sellainen "ihan sama, päätä sinä" -tyyppi on rasittava ihan sukupuoleen katsomatta. Se kuuluisa "perässä vedettävä".

Hyvin säyseän ja passiivisen oloisesta ihmisestä voi myös tulla mieleen, että mitä sitten jos tulee oikeita ongelmia ja vastoinkäymisiä. Onko kykyä ja rohkeutta kohdata ne ja työstää niitä vai työnnetäänkö ongelmat maton alle, jotta ei vain synny "turhaa draamaa"?

  • ylös 92
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Uskon että tähän vaikuttaa monta asiaa. Moni on saanut jo kotoa sellaisen suhteen mallin, että parisuhteessa kuuluu riidellä. Sen koetaan ikään kuin puhdistavan ilmaa kun ei osata keskustella normaalisti ja asiat lakaistaan maton alle josta ne saadaan esiin vasta riitelemällä.

Toisekseen moni tällainen räväkämpi nainen on haluttu ihan vaan siksi että he eivät ujostele tehdä aloitteita. Moni mies tavallaan ajautuu heidän kanssaan suhteisiin. Moni toki haluaakin suhteen jossa toinen vie, eikä itse tarvitse tehdä esim päätöksiä.

On tämäkin totta. Esimerkiksi isäni oli aina tosi ujo ja sellainen pyylevä lyhyt mies. Äitini taasen oli kova höpöttämään ja sellainen hyvin tehokas järjestelijä/komentaja tyyppinen. Äitini valitettavasti kuoli aika nuorena, mutta muistan kuinka kysyin isältäni joskus kuinka te niin erilaiset edes päädyitte yhteen, niin äitini kuulemma vain tuli tansseissa ottamaan kravatista kiinni ja veti väkisin tanssilattialle. Ennenhän tavattiin sillä tavalla, eikä jossain netissä elämän CV:itä vertaillen. Kyllä minunkin kohdallani ujona naisena miehille on jäänyt pääasiassa ne aloitteet. Mutta niitä on ollut todella vähän ja eniten niistä on tehty pilkkaamistarkoituksella.
Esimerkiksi koulussa kun olin ujo tyttö, niin mua jatkuvasti yritettiin naitella sille koulun autistiselle haisulipojalle. Ja muistan sellaisen, että kun kerrankin uskaltauduin diskoon, niin istuin nurkassa yksin tosi pelokkaana ja yhtäkkiä pari poikaa tuli ja työnsi mua tuolissani suoraan koulun suosituimman pojan eteen! Se oli niin kauhea temppu kuin olla voi, muistan varmaan kuolemaani asti kuinka ne suositut tytöt katsoivat mua sellaisella ilmeellä, että mitä SÄ edes teet täällä?

Sanomattakin on selvää ettei se suosittu poika todellakaan halunnut olla mun kanssa missään tekemisissä yhtään sen enempää kuin minä hänen kanssaan. Muutama vuosi tuosta uskaltauduin johonkin nuorison tansseihin vielä mukaan, mutta sekin jäi siihen yhteen kertaan. Kun mulla oli hame päällä ja se ei ollut juuri sillä hetkellä tytöillä muotia vaan kaikilla muilla tytöillä oli persvaon näyttävät farkut, niin mulle pojat huomautteli siellä jatkuvasti, että miksi sulla on hame. Sitten se mun nolo tyylini tulikin muotiin vuotta myöhemmin. Totesin että antaa olla, mä luovutan.

  • ylös 54
  • alas 6
Vierailija

Taidan olla jännänainen :O

En kyllä sinänsä järjestä draamaa, jos siis draamalla tarkoitetaan riidanhaastamista tai muuta hepulointia.
Olen melko rauhallinen. Mutta oikeastaan täysin oman tieni kulkija. Teen mitä huvittaa, silloin kun huvittaa.
Ja sen kun miehet tajuaa, tulee niistä ihan hulluja. Mustasukkaisia, ripustautuvia ja epävarmoja.
Eikä ne lopeta jättämälläkään. Vuosien päästä vielä ruikuttaa perään.

Mua ei ole koskaan jätetty ja olen 42v. Kaksi avioliittoa. Ja turha varmaan sanoa, että rajoja on venytetty vaikka ja millä keinolla, mutta ei.. Ei tule kenkää sitten millään.

  • ylös 47
  • alas 12
Vierailija

Tuossa on jotain perää. Miehen eksä oli kaunis kuin jumaltarustoista repäisty ja samalla myös epävakaa, oikukas, mielialat heittelivät laidasta laitaan jne. Lopulta hän dumppasi mieheni tosi törkeästi, mutta vieläkin koen hänen haikailevan huIIun eksänsä perään. Itse olen sitten aivan toista maata, tylsä ja tasainen.

  • ylös 75
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni leikkimielinen kisailu ja sanailu käy flirtistä, joten laimea peesailu tappaa kyllä kaiken jännitteen. Ei kuitenkaan psykoksi tarvitse ryhtyä

Minäkin olen ap:n kaltainen, tämmöinen rauhallisen rationaalinen nainen. En kuitenkaan miellä itseäni miksikään peesailijaksi. Enemmän tai vähemmän valistuneita mielipiteitä aina asioihin löytyy, ja mielelläni niitä muiden kanssa vaihdan, mutta tyylini on aika joustava, pohdiskeleva ja provosoitumaton; harvassa asiassa osaan olla kovin mustavalkoinen tai antaa sen mennä tunteisiin. Ehkäpä tällainen ihminen on vain jotenkin ärsyttävä ja tylsä.

No vastapainoksi huumorini on sentään aika tummaa ja särmikästä. Harrastan paljonkin juuri tuollaista mainittua leikkimielistä sanailua, koska nautin siitä kiusoittelevasta, hieman haastavasta ja mahd. flirttailevastakin tunnelmasta. Vastapuolesta ja tilanteesta riippuen rankempikin "bantteri" käy. (Pidän toki aina omasta puolestani huolen, että leikki pysyy leikkinä, ja kuten asiaan kuuluu, osaan ottaa myös vastaosumaa ja nauraa itsellenikin.) Mutta eipä tämä huumoripuoli ole tuntunut ainakaan omalla kohdallani kuitenkaan osakkeita miesten silmissä juuri nostavan. Ehkäpä en vain ole vielä tajunnut sitä seikkaa, että niissä kisailuissa ja sanailuissa pitää sitten aina antaa miehen olla nokkelampi, tai muutoin siitä tuleekin huono ominaisuus. ;-)


Taas kerran, riippuu siitä millaisiin miehiin tunnet vetoa.

Naiset kautta linjan tuntuvat haluavan stereotyyppisiä maskuliinisia ominaisuuksia, joko koska vastakkaiset magneetit vetävät toisiaan puoleensa tai koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä. Maskuliininen mies haluaa olla se älykkämpi, rohkeampi ja sanavalmiimpi.

Ne miehet jotka eivät pahastuisi jäädessään kakkosiksi silloin tällöin tai jopa usein/useinmiten, eivät taida kiinnostaa sinua.

  • ylös 6
  • alas 22
Vierailija

Olen yksi alkupään vastaajista. Vaikka olen rauhallinen ja järkevä, minulla on silti omia voimakkaitakin mielipiteitä. Mutta minua ei haittaa vaikka toinen olisi eri mieltä jostain asiasta. En mielestäni ole mikään perässä vedettävä flegmaatikko, mutta ei mulla ole mitään tarvetta alkaa tappelemaan siitä mitä viiniä juodaan tai mihin ravintolaan mennään syömään. Tuntuu että olen kohdannut suurimmaksi osaksi sellaisia miehiä jotka tarvitsevat joko sellaisen perässä vedettävän tai sitten päällepäsmärin. Välimalli (=suht normaali) ei käy.

  • ylös 43
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taitaa olla sama ongelma. Ensin saan kehuja kun olen niin järkevä, mutta lopulta se ei olekaan hyvä asia. Monesti miehet selvästi testailee että alanko kimpoilemaan jostain asiasta "niin kuin kaikki naiset". Kun suhtaudun rauhallisesti niin ei kelpaakaan. Eli miehetkin tykkää niistä jännänaisista?

En tulkitsisi asiaa välttämättä ihan noin. Huomaan toki itsekin kun olin nuorempi mies, alle 40 vuotias, etsin enempi suhteesta särmää kuin harmoniaa. Nyt, + 50 vuotiaana arvostaa huomattavasti enemmän onnellisuutta ja harmoniaa kuin liian särmikästä kumppania. Tottakai, miellyttävä ulkonäkö auttaa varmasti.
Ja niinhän se on tietenkin molempien sukupuolien osalla että miellyttävä ulkonäkö on luonnollisesti plussaa. Jos siihen yhdistää hyvän käytöksen, huumorintajun, empaattisuuden ja tasapainoisen elämän, ja jopa rakkautta, niin sitähän me kaikki lopulta haluamme?
Jos nämä palikat ei ole kuin pieneltä osalta kasassa, siitä on vaikeaa rakentaa sen enempää.
M52

Voit toki olla oikeassa, mutta tapailemani miehet ovat olleet nuorempia (n.40 v.) joten vaikea sanoa.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla