Liian tasainen ja särmätön nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarkoita että hakee draamaa jos omaa mielipiteitä.

No itselläni ei ole vahvoja mielipiteitä, mutta lähinnä koen sen johtuvan siitä, että ymmärrän liian hyvin toisinajattelevien näkökulmia. Liikaa harmaansävyjä. Asiat voivat olla näin, mutta ne voivat olla toisinkin. Pohdiskelen mielelläni asioita eri kantilta, mutta että hampaat irvessä huutaisin olevani ehdottoman oikeassa asiasta x tai y... No, en voi väittää sellaista. Mikä on absoluuttinen ja objektiivinen totuus?

Ap

Olen yleisesti samaa mieltä, mutta jossain tuollekin menee raja ja jotkut asiat ovat enemmän tosia kuin toiset. Olen itsekin analysoija, mutta näen milloin asia on enemmän jotain toista kuin toista. Muutenhan olisin kuin lastu laineilla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan oikea ilmiö. Miehet haukkuvat naisia draamailusta mutta todellisuudessa rakastavat draama queeneja. Itse olen myös aina iloinen, tyytyväinen, sopuisa, sopeutuva, asioita monelta näkökantilta ymmärtävä ja inhoan draamaa. Yksin on saanut olla vaikka ulkonäkö ei pitäisi olla este. Tällä hetkellä on mies mutta tuntuu että hänkin kaipaa sitä kuuluisaa haastetta. En vaan keksi mitään aihetta mistä alkaisin haastaa riitaa joten saa nähdä kauanko tätä kestää

Rupee haastaa riitaa siitä ettet haasta riitaa!

Jotkut miehet ovat luulleet ulkoisen olemukseni perusteella että olen kiltti ja rauhallinen nukke. Sitten olenkin osoittautunut aika raivoisaksi, fanaattiseksi, sanavalmiiksi ja hauskaksi. Eli olen ollut tosi ristiriitainen persoona. Iän myötä olen pyrkinyt kaikin voimin rauhoittumaan, koska kokemukseni mukaan kaikki levottomuus, riitaisuus, repivyys ja ehdottomuus aiheuttaa niin paljon pahaa ja rikkoo asioita.

Olkaa vain tyytyväisiä te, joilla on ollut hyvät kotiolot ja olette rauhallisia ja tasapainoisia luonteita. Jos jotkut miehet etsivät ja kaipaavat jotakin draamakuningarta, niin se mies ei ole teitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Jännät viehättävät miehiä. Eksäni kaipaili koko suhteemme ajan aiempaa naistaan, jolta oli saanut sukupuolitaudin ja turpaan, sekä tullut petetyksi vähän kaikkien kanssa :D

Apua 😂 No mutta näinhän se on.

T: jännänainen

Mä olen puhelias, vilkas ja omaan mielipiteitä. Yleensä miesten kanssa on ihan rauhallista mutta jostain syystä ajaudun pisimpiin suhteisiin niiden kanssa joiden kanssa on draamaa.

Minä olen tylsä mummo ja tapetti. Kehtasin vielä sanoa että mies on aikuinen ihminen ja vastuussa itse itsestään, että minulla on jo lapsia eikä aikuisen ihmisen kasvatus kuulu tehtäviini. Hänen tehtävä on itse valvoa itseään. No sehän oli ihan ennenkuulumatonta ja järkytyksen aihe.

Tämähän on se sosialismin ongelma. Kaiken maailman roskasakilla on aina kaikista eniten ottajia sukupuoleen katsomatta. Johtuu ihan siitä, että ei niissä suhteissa tarvitse olla kuin päihteitä tai hulluutta, muna ja pillu joita hangataan yhteen ja sitten yhteiskunta elättää seuraukset. Eli ne kiltit tytöt ja pojat.

Kemiaa ja jännitettä tarvitaan muun lisäksi. Suhteen alussa oli pahaa draamaa, onneksi rauhoittui eikä ollut kyse mistään liian vakavasta. Yhdessä nyt 25v., ja edelleen otetaan sopivasti yhteen kun toinen haastaa toista vuoron perään.

Meillä miehen kans on pitkään mennyt tasaisen hyvin, kunnes tässä kuukauden ajan ollaan riidelty ja tapeltu. Ja silti pantu enemmän mitä koko kesän aikana. Mies sanoi suoraan, että vaikka riidellään niin hänellä herää siitä joku alkukantainen vietti, on ihan kiihkoissa. Ristiriitaista!!

On tuossa perää. Mieheni innostuu kummasti aina, kun raivostun jostakin. Jos olen pitkään rauhallinen, on sängyssäkin hiljaisempaa.

Mikä ihme tämäkin juttu on. Pitkä liitto takana.

Vierailija kirjoitti:

 Olisiko jollain miehellä tähän jotain mielipidettä?

Toki. Aloitus on kuin jostain tempparimaailmasta tai pikkukylän paikallisesta varsinkin kun aloittaja on tullut "dumbatuksi". En ihan usko, että joku väikkäriä kirjastossa naputteleva haluaisi pitkän päivän jälkeen katsella kotonaan oikukasta ja haastavaa naista. 

Minulle yksi mies lähes suuttui baarissa, kun suostuin tanssimaan kanssaan niin helposti. Istuin pöydässä, mies haki ja lähdin mukaan tanssilattialle, koska miksipä ei. Mutta tämä ei sitten kuitenkaan kelvannut, olisi pitänyt kuulemma hangoitella enemmän vastaan että en mä nyt lähde.

Kuulostat mun korvaan unelmanaiselta. On kokemusta oikukkaista ja mielenterveydeltään epävakaista naisista ja ei siitä mitään tule. Homma leviää käsiin ennemmin tai myöhemmin, vaikka mitä yrittäisi. Eli ei "jännänaisia" enää koskaan mulle, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, mä oon tosi rauhallinen, järkevä ja diplomaattinen, mutta ei se ole kyllä ollut ongelma miehille. Oon myös aika hiljainen, mutta oon kuitenkin silleen reipas, että tiedän mitä haluan ja teen mitä haluan. Aina ollut helppo löytää mies ja se oon ollut minä joka oon jättänyt. Mä tykästyn kyllä kunnollisiin miehiin, enkä kaipaa yhtään mitään draamaa ja jännitystä elämääni. Tykkään seksistä ja oon siinä rohkea ja aloitteellinen, mikä on yleensä ollut positiivinen yllätys miehille, kun naapurintyttömäisestä ulkonäöstä ja käytöksestä odottavat vissiin ujompaa, tyyliin pimeässä peiton alla meininkiä.

Heh, mä oon miespuolinen versio sinusta.

Mä olen törmännyt tähän toistuvasti nuoresta asti. Tavalla tai toisella miehet pettyy siihen, että olen tasainen rauhallinen ja perustyytyväinen luonne. Jotkut alkaa epäillä, etten oikeasti ole sellainen vaan joko teeskentelen tai olen psyykkisesti niin lukossa etten itsekään tiedosta tunteitani. Toiset taas on ihan suoraan sanonut että olen tylsä. Hiljattain Tinderissä tavattu mies halusi lopettaa tapailun ja perustelu oli että olen tylsin ihminen jonka hän on koskaan tavannut 😭

Enää en jaksa edes miehiä katsella. Olen ihan tyytyväinen yksin, toki seksi olisi kivampaa kumppanin kanssa. Ja juurikin olen tyytyväinen yksin koska sisäisesti en ole tylsä, minulla on vilkas mielikuvitus ja ajatusmaailma, viihdyn valtavan hyvin omissa ajatuksissani ilman tekemistä tai seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Olisiko jollain miehellä tähän jotain mielipidettä?

Toki. Aloitus on kuin jostain tempparimaailmasta tai pikkukylän paikallisesta varsinkin kun aloittaja on tullut "dumbatuksi". En ihan usko, että joku väikkäriä kirjastossa naputteleva haluaisi pitkän päivän jälkeen katsella kotonaan oikukasta ja haastavaa naista. 

Tiedoksi, että serkkuni ja vaimonsa, toinen tohtori ja toinen tohtori ja professorin virassa, tappelivat niin, että poliisit kutsuttiin paikalle. Ei fyysistä väkivaltaa, mutta huutoa sitäkin enemmän. Taitavat tykätä siitä.

Vierailija kirjoitti:

En ole kaunis, enkä helppo. Olen ollut mieheni kanssa 17-vuotiaasta, 24 vuotta. En tiedä miksi hän halusi minut aikanaan. Ensimmäisillä treffeillä (jonne hän pyysi minut sähköpostilla) hän ei tainnut sanoa  viittäkään sanaa. Ei varmaankaan saanut suunvuoroa. Mies on maailman kiltein, tasaisin, rauhallisin ja kärsivällisin. Minäkään en ole ilkeä, en nalkuta, en vahdi, hellin ja kehun ja lahjon.

Ongelma on se, että en ole pystynyt koskaan saamaan elämääni järjestykseen. Talo on loputtomasti kaaoksessa, lapsi joutunut oppimaan itsenäiseksi, teen liikaa töitä, valvon kaiket yöt, haaveilen, remontoin, rakennan, puran seiniä jne. Nyt opiskelen päähänpistona öisin toista yliopistotutkintoa (vissiin viidettä aloittamaani), otin vaivaiset 75 op tähän syksylle. En tietenkään saa niitä tehtyä kaikkia, mutta ylättävän paljon todennäköisesti saan. Sen hinta on, että aion siivota seuraavan kerran ehkä ensi keväänä. En vain pysty olemaan rauhassa, aina kun uuvun ja vähän helpottaa, aloitan 3 uutta täysin utopistista projektia.

Olen miljoona kertaa pyytänyt mieheltä anteeksi, että tämä on tällaista. Kun hän yrittää saada pimeässä otsalampun kanssa säältä suojaan jotain ideaani, joka ei sitten ihan valmistunutkaan ennen talvea. Tai kun nukun kuukauden sohvalla, koska en malta mennä nukkumaan ennen neljää enkä raaski herättää häntä siihen aikaan, tai kun hän joutuu viemään lapsen harrastukseen, koska olen valvonut niin paljon etten uskalla ajaa. Tai kun hän hoitaa kaikki muut hommat, kun olen hankkinut sadannen rasitusvamman jossain liikuntainnostuksessa. Ajan jatkuvasti oman elämäni kaaokseen ja valutan sitten sitä kaaosta muiden niskaan.

Olen sanonut miehelle loputtoman monta kertaa, että hän voisi ja hänen kannattaisi valita joku toisenlainen vaimo, kenen kanssa hänen elämänsä olisi helpompaa. Jostain syystä hän ei halua ketään helpompaa, ja se on suurin onni ja pelastus mitä kohdalleni olisi voinut sattua.

Sinulla taitaa olla Adhd/Add

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Olisiko jollain miehellä tähän jotain mielipidettä?

Toki. Aloitus on kuin jostain tempparimaailmasta tai pikkukylän paikallisesta varsinkin kun aloittaja on tullut "dumbatuksi". En ihan usko, että joku väikkäriä kirjastossa naputteleva haluaisi pitkän päivän jälkeen katsella kotonaan oikukasta ja haastavaa naista. 

Totta kai haluat. Miehet haluaa istua autossa tunnin kotinsa pihalla työpäivän jälkeen ja tuijottaa ovea koska uskaltaa mennä sisään. Kotielämän kuuluu olla kuin sotatanner ja ahdistuksen päivittäistä. Sitten vasta mies on onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Minulle yksi mies lähes suuttui baarissa, kun suostuin tanssimaan kanssaan niin helposti. Istuin pöydässä, mies haki ja lähdin mukaan tanssilattialle, koska miksipä ei. Mutta tämä ei sitten kuitenkaan kelvannut, olisi pitänyt kuulemma hangoitella enemmän vastaan että en mä nyt lähde.

Joopa joo

Ollaan yhden ystävän kanssa pohdittu samaa. Kaikenmaailman Justiinoilla ja Raivo-Roosnilla on kyllä ukkoja mutta esim mulle exäni totesi monesti, että kun et edes mustasukkainen ole koskaan.

Olen johtavassa asemassa työelämässä, hoidan lapseni ihan itse, mulla on harrastuksia ja ystäviä, viihdyn hyvin yksinkin, en roiku kenenkään perässä, annan tilaa enkä draamaile. Tuntuu että miehille tämä on vaikea yhtälö. Ystäväni on samanlainen ja sama tilanne. Ja ulkonäössä ei pitäisi olla suurempia vialla