Liian tasainen ja särmätön nainen

En lukenut kuin aloituksen, mutta ajattelen asiaa kaveruuden kannalta. Nainen naiselle.

Missään tapauksessa draamailu ei ole hyväksyttävää, mutta Tylsintä on joojoo-miehet. Ei se haittaa, ettei kaikesta ole mielidettä, vaan tylsää on, kun kaikesta ollaan samaa mieltä. Keskustelua ei synny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhytaikainen eksä oli patologinen valehtelija, joten en tiedä mikä hänen sanomastaan sisältää totuuden siementä ja mikä ei. Minä olin se tasainen ja ehjä ihminen, hän täysin sekaisin ja rikki. Hän kertoi, miten naiset aina hautovat jotain pahaa mieltä ja sitten kilahtavat tyhjästä. Ihmettelin, etten ole koskaan tehnyt mitään sellaista. Suhteen loppupuolella olin valmis jo tekemään itsekin samaa, hän ajoi minut tietoisesti siihen pisteeseen. 

Hän alkoi tasaisuuteen kyllästyttyään piiloprovosoida draamaa, johon en napannut kiinni. Sanoin vaan muutamia kertoja, että olisi hyvä, että meillä tulisi jo jotain riitaa tai erimielisyyttä niin nähtäisiin, miten saadaan ne ratkottua ja mistä ne nousevat. Sellaista tervettä, aitoa riitaa ei koskaan tullut, koska hän ei kyennyt kommunikoimaan kuten aikuinen.

Sen sijaan hän yritti joitain kertoja ärsyttää minut johonkin lapselliseen tappeluun ihan vaan draaman vuoksi. Kysyin häneltä, että onko hän nyt oikeasti valinnut illan ohjelmaksi x ja hän oli vaan että joo (tiesi, ettei se ole fiksu homma minun kannaltani katsottuna). Selvästi toivoi, että riehaantuisin. Sanoin sitten vaan, että minä lähden nyt sitten täksi illaksi ja yöksi kotiin, halasin ja suudeltiin normaalisti ja poistuin paikalta. 

Niin siis unohdin kirjoittaa sen, että en tiedä valehteliko vai oliko tosissaan, kun eron jälkeen sanoi, että olen sellaisella henkisellä tasolla ja niin tasapainoinen, ettei hän tule sinne kasvamaan koskaan ja tunsi itsensä luuseri-idiootiksi rinnallani. Kai miehen on helppo tuntea itsensä fiksuksi ja vahvaksi, jos vierellä riehuu joku kuin heikkopäinen. Ja kieroutunut saa myös voimaa siitä, että kokee itse aiheuttaneensa sen toisen hermoromahduksen. 

Tuon yhdenkin heittoisan parisuhteen toinen osapuoli voi jopa tahallaan rakentaa sitä draamaa että saadaan eloa elämään ja toisesta irti reaktioita ja lopuksi sovintoseksiä. 

Miehistä ei ota selvää. Saattoi puhua osatotuuksia, saattoi valehdella. Miehille on usein tosi vaikeaa kertoa rehellisesti syytä erolle.

No tässä tapauksessa eron syy oli se, että mies oli esittänyt suhdetta, kun oikeasti piti minua vain panona. Sitähän hän ei koskaan sanonut. Ja lisäsyy se, että oli kaikesta valehteleva ja varasteleva oppikirjanarsisti eikä se tasapainoinen ja hurmaava herrasmies, jona esiintyi. Mutta kootuissa selityksissä joko oli joku totuuden siemen tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Joku juttu se on, että miehet tykkää jos nainen kiivastuu. Varsinkin jos se aihe on sopivan vaaraton miehen kannalta.

Olen monella mittapuulla tavallinen ja tasainen, mutta mieheni elämä olisi kyllä aika yksitoikkoista ja suoraviivaista ilman minua. Hän vaan suorittaisi asioita..ja sitten minä haluan kaikenlaista ja vaadin kaikenlaista (en tyyliin taloa, vaan enemmänkin reaktioita ja kannanottoja) ja olen kiinnostunut ihan erilaisista asioista.

Tietokoneet, pelaaminen, urheilu ja kalja. Siinä olisi mieheni elämä ilman minua. Jonkun mielestä toki ihan hyvä elämä, mutta 50 vuotta sitä voisi kyllästyttää.

Miehet satavarmasti ajattelee kiivaasta naisesta että ahaa, tuo on varmasti sängyssä yhtä kiihkeä.

Et siis kelpuuta kilttejä, heille olisit unelma.

Vierailija kirjoitti:

Joku juttu se on, että miehet tykkää jos nainen kiivastuu. Varsinkin jos se aihe on sopivan vaaraton miehen kannalta.

Olen monella mittapuulla tavallinen ja tasainen, mutta mieheni elämä olisi kyllä aika yksitoikkoista ja suoraviivaista ilman minua. Hän vaan suorittaisi asioita..ja sitten minä haluan kaikenlaista ja vaadin kaikenlaista (en tyyliin taloa, vaan enemmänkin reaktioita ja kannanottoja) ja olen kiinnostunut ihan erilaisista asioista.

Tietokoneet, pelaaminen, urheilu ja kalja. Siinä olisi mieheni elämä ilman minua. Jonkun mielestä toki ihan hyvä elämä, mutta 50 vuotta sitä voisi kyllästyttää.

Tökkii kepillä eläintä. Siihen se vertautuu. Mies luiskaan heti, kun tekee minulle tuon. En ole hänen lelunsa. Terve, aikuinen ihminen ei härnää tahallaan toisia. Menköön kiusaamaan muita.

Vierailija kirjoitti:

En ole kaunis, enkä helppo. Olen ollut mieheni kanssa 17-vuotiaasta, 24 vuotta. En tiedä miksi hän halusi minut aikanaan. Ensimmäisillä treffeillä (jonne hän pyysi minut sähköpostilla) hän ei tainnut sanoa  viittäkään sanaa. Ei varmaankaan saanut suunvuoroa. Mies on maailman kiltein, tasaisin, rauhallisin ja kärsivällisin. Minäkään en ole ilkeä, en nalkuta, en vahdi, hellin ja kehun ja lahjon.

Ongelma on se, että en ole pystynyt koskaan saamaan elämääni järjestykseen. Talo on loputtomasti kaaoksessa, lapsi joutunut oppimaan itsenäiseksi, teen liikaa töitä, valvon kaiket yöt, haaveilen, remontoin, rakennan, puran seiniä jne. Nyt opiskelen päähänpistona öisin toista yliopistotutkintoa (vissiin viidettä aloittamaani), otin vaivaiset 75 op tähän syksylle. En tietenkään saa niitä tehtyä kaikkia, mutta ylättävän paljon todennäköisesti saan. Sen hinta on, että aion siivota seuraavan kerran ehkä ensi keväänä. En vain pysty olemaan rauhassa, aina kun uuvun ja vähän helpottaa, aloitan 3 uutta täysin utopistista projektia.

Olen miljoona kertaa pyytänyt mieheltä anteeksi, että tämä on tällaista. Kun hän yrittää saada pimeässä otsalampun kanssa säältä suojaan jotain ideaani, joka ei sitten ihan valmistunutkaan ennen talvea. Tai kun nukun kuukauden sohvalla, koska en malta mennä nukkumaan ennen neljää enkä raaski herättää häntä siihen aikaan, tai kun hän joutuu viemään lapsen harrastukseen, koska olen valvonut niin paljon etten uskalla ajaa. Tai kun hän hoitaa kaikki muut hommat, kun olen hankkinut sadannen rasitusvamman jossain liikuntainnostuksessa. Ajan jatkuvasti oman elämäni kaaokseen ja valutan sitten sitä kaaosta muiden niskaan.

Olen sanonut miehelle loputtoman monta kertaa, että hän voisi ja hänen kannattaisi valita joku toisenlainen vaimo, kenen kanssa hänen elämänsä olisi helpompaa. Jostain syystä hän ei halua ketään helpompaa, ja se on suurin onni ja pelastus mitä kohdalleni olisi voinut sattua.

Jaa, minäkö tämän kirjoitin?! Melkein tuli kyyneleet silmiin, kun luin tätä. Meillä liitto kestänyt 30 vuotta, mutta samalla kaavalla mennään, enkä ikävä kyllä näe mitään muutosta olevan tulossa :) Hyvä puoli tässä kaaoksessa on se, että lapsista on kasvanut hyvinkin luovia ja itseohjautuvia. Ihmettelen miestäni minäkin ja olen monesti, milloin missäkin aallonpohjassa, miettinyt että parempi olisi kaikille, jos lähtisin kuviosta pois sähläämään omilleni. Mies on tietysti tasainen ja rauhallinen työmyyrä ja pakko kai se on vain olettaa, näin monen vuoden jälkeen, että jotain sekin kai tästä sitten saa...

Tämä on totta. Mahdammeko kaikki etsiä jotain draamaa suhteessa? Miksi ei ole hyvä kun kaikki on hyvin?

Luulen että moni lähtee pettämäänkin siksi että saisi tuuletettua äärimmäisiä tunteita, jotka eivät juuri juhli vakituisesssa suhteessa: intohimoa, ihastumisen tunnetta, kiinnijäämisen tuomaa vaaran tunnetta ja jännitystä.

Miksi me käyttäydymme näin? Ymmärrän jos tuntee kuolevansa pystyyn pitkäpiimäisessä suhteessa. Mutta silloin kun kaikki on hyvin? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian tasainen ja särmätön tarkoittaa siis tylsää. 

Tylsä ihminen on usein tylsä myös sängyssä. 

Draamailijoiden kanssa on ehkä rasittavia hetkiä, mutta seksi ei todennäköisesti ole tylsää. 

Höpöhöpö. Seksi ei oo verrattavissa ihmisen tylsään luonteeseen yleensä. Seksi on kuitenkin aktiviteettia, toimintaa, liikuntaa. Eniten tylsään seksiin vaikuttaa usein ihmisen ujous, mikä ei ole sitten taas tylsyyteen liittyvä. Tai rajoittuneisuus, huono itsetunto, seksistä pitämättömyys tms.

Itse olen luonteeltani se tasainen ja tylsä, mutta seksissähän parasta on se, että siinä voi tehdä mitä tahansa maan ja taivaan välillä, pukeutua miksi tahansa ja leikkiä miten kiihkeää vaan. Siinä voi toteuttaa itseään ja rajumpia puolia, mitä ei sitten niin arkielämässä tule näytettyä.

Blaablaablaa. Voitte jatkaa itsellenne valehtelua, minkä kerkiätte mutta miehet ovat oikeasti hyvin yksinkertaisia otuksia. Miehet harvoin jättää mistään muusta syystä kuin seksuaalisuuteen liittyvistä syistä varsinkin, jos on sitoutunut. Näin se vain on, halusitte uskoa tai ette. Peukuttakaa vaan. Jos ette nyt hyväksy asiaa minun sanomanani, elämä opettakoon sen teille sitten myöhemmin. Tylsä, rajoittunut, mielikuvitukseton, itsetietoinen ihminen on yleensä sitä myös seksielämässä. Ujo ja estoinen ihminen, josta kuoriutuu villipeto vällyjen välissä on joku todella outo urbaani legenda, jolla ei ole mitään paikkansapitävyyttä tosielämässä. Täällä voitte analysoida sata sivua siitä miksi Johanna Tukiaiset ja Maisa Torpat on miesten mieleen eivätkä "tasaiset ja tylsät", mutta totuus on oikeasti tosi simppeli.

Olen ollut todellq ujo ja estoinenkin ihmisten kanssa, mutta se ei kyllä näkynyt sitten seksielämässä kun pääsin vauhtiin. Olen ollut usein se aloitteiden tekijä, halunnut kokeilla eri asioita ja suurin osa mun entisistä miehistä ei pystynyt tyydyttämään mua koska halusin aina seksiä enemmän kuin he ja ne asiat joita halusin oli niille monesti liian pervoja. Vasta nyt on tullut mies jonka libido on isompi ja hänen kanssa seksuaalisuus meneen aika tasan sen suhteen mitä halutaan. Harmi että en tuntenut häntä nuorempana kun sillon olisi ollut tarvetta saada monta kertaa päivässä ja monella eri tapaa;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän tässä asiassa niitä miehiä. Miespuolinen ystäväni erosi lapsensa äidistä, pitkästä parisuhteesta vain ja ainoastaan sen takia, kun ei jaksanut enää sitä, ettei tunne toista kohtaan kipinää. Toistakymmentä vuotta yhdessä ja he eivät yhtäkään riitaa saaneet aikaiseksi.

Itse olen myös pitkässä parisuhteessa mieheni kanssa ja meillä räiskyy. Olemme ehkä joidenkin mielestä dramaattisia, itse koen että ollaan ihan tavallisia. Joskus vaan menee hermo ja silloin tapellaan, toisinaan menee niin huonosti, että ollaan jo eron partaalla. Mutta se tunne, kun saadaankin taas asiat kuntoon ja makkarin puolella lopullisesti sovittua, se on ihan mieletön. Tämä toimii meillä ja uskon, että juuri näillä teidän miehilläkin. Se pelko, että menettää toisen, ja sen jälkeen endorfiini, kun kaikki on taas hyvin. Se kuherruskuukausi isomman riidan jälkeen on taivaallista.

Tollastahan se meinasi itselläkin olla, että ero olisi ollut aivan hirveää mutta silti juttu ei toiminut, riitaa ja sitten jollain kitkutuksella saatiin homma taas hetkeksi toimimaan ja kaikki oli taas aivan ihanaa ehkä alle viikon. Ja uudestaan ja uudestaan. Itse en jaksanut eikä tuo tuntunut terveeltä. Jälkeenpäin sanoisin jonkinlaiseksi riippuvuussuhteeksi ja sitä kai se on jos on pelkästään niistä endorfiineistä riippuvainen eikä se toinen tyyppi niin kauheasti edes kiinnosta.

Sama ja minä lähdin menemään. Kärsin ja kieriskelin tuskissani kuukausikaupalla, eikä vieläkään parin vuoden jälkeen deittailut kiinnosta. Toinen taas syöksyi uuteen heti parissa viikossa ja uutta on ollut uuden perään. Kumpikohan vaikuttaa endorfiininarkilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus: tavoittelet vääränlaisia miehiä. Sinun silmissäsi kaltaisesi tasaiset ja särmättömät miehet ovat tylsiä ja epämiehekkäitä. Tod näk et myöskään ole lainkaan aloitteellinen vaan odotat mieheltä aloitetta, jolloin päädyt seurustelemaan saalistajamiesten kanssa jotka kyllästyvät helppoon saaliiseen.

Tämä.

Passiivinen mutta nätti ja naisellinen nainen odottaa ottajaansa, ja vain ottajamiehet voivat tällaisen naisen saada. Mutta ottajamiehet haluavat haastetta eli vikuroivan saaliin.

Toinen mahdollisuus on että olet oikeasti kuolettavan tylsä ja yksinkertainen, mutta kiinnostut älyllisesti kiinnostavista miehistä. Kaikki on "ihan sama", "päätä sä" ja "emmätiedä" -> mies ymmärrettävästi kyllästyy. Sinulta ei odoteta hankaluutta, vaain sitä että sinullakin olisi jotain mielipiteitä ja mielenkiintoista sanottavaa.

Ratkaisu: aloitteellisuus. Sopivat tasaiset ja rauhalliset miehet eivät ole mitään saalistajia, vaan odottavat vastavuoroisuutta, jopa 50-50.

Olin juuri tulossa kirjoittamaan, että onkohan ongelma nimenomaan passiivisuudessa. Jos nyt vaikka puhutaan siitä viinistä: Jos on ihan yhdentekevää, kumpaa haluaa, italialaista vai espanjalaista, niin voihan sitä silti ehdottaa jompaakumpaa. Näin ainakin minä teen.

Samoin jos on vaikka kuinka monta leffaa, jotka ihan yhtä mielelläni katsoisin (minulla on oikeasti laaja ja monipuolinen maku), saatan silti ehdottaa jotain. Tai joka tapauksessa pyrin aktiivisesti vaikuttamaan valintaan ja viemään sitä keskustelua sitä valintaa kohti. Vaikka ei oikeasti olisikaan niin väliä.

Sellainen "ihan sama, päätä sinä" -tyyppi on rasittava ihan sukupuoleen katsomatta. Se kuuluisa "perässä vedettävä".

Hyvin säyseän ja passiivisen oloisesta ihmisestä voi myös tulla mieleen, että mitä sitten jos tulee oikeita ongelmia ja vastoinkäymisiä. Onko kykyä ja rohkeutta kohdata ne ja työstää niitä vai työnnetäänkö ongelmat maton alle, jotta ei vain synny "turhaa draamaa"?

Asian semisti liittyen, täysi välinpitämättömyys voi kieliä myös masennuksesta.

kummastelija kirjoitti:

En nyt puhu miehistä enkä naisista, mutta mielestäni on kamala olla edes lähellä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei saa sanaa suustaan, siitä mitä mieltä hän on asioista. Jotenkin tulee sellainen negatiivinen tunne, että ihminen on hiljaa ja mielessään miettii jotain, mistä ei ole hajuakaan itsellä. Siitä tulee tunne, että ei tiedä missä mennään. Luulisin, että jokaisella ihmisellä on omat mielipiteensä asioista ja etenkin parisuhteessa olisi hyvä, että kaikista asioista voidaan keskustella ja tiedetään missä parisuhde menee. On myös ihmisiä, jotka ovat suoraan sanottua tylsiä, kaikki on niin tasaista ja mistään ei innostuta eikä vihastuta. Olen tavannut pariskuntia, missä toinen juoksee vieraissa yms., mutta puoliso ei sano mitään. Luulisi herättävän tunteita petetyssä, mutta ei, antaa vain toisen mennä. Vakka kantensa löytää.

Tämä. Olin aiemmin pitkässä suhteessa tällaisen kanssa, joka ei puhunut juuri mitään. Ei vaikuttanut mikään asia mitenkään. Seksi oli hänen kanssaan... Noh... Mitään sanomatonta. Elämä oli oikeasti ankeaa. Väritöntä, mautonta, mitäänsanomatonta. Ei mitään intohimon liekkiä mihinkään suuntaan. Kuin ikuinen pilvinen ja sumuinen maaliskuun sunnuntaipäivä.

Nyt olen suhteessa huomattavasti vähemmän tylsän ihmisen kanssa, jonka kanssa juttua riittää vähän liiankin kanssa, ja vaikka joskus on vaikeaakin ja tunteet kuohuvat niin, voi juku, minä tykkään jokaisesta päivästä ja tuntuu taas, että elän. Sen pitkän ankean ajanjakson jälkeen. Pilkettä silmäkulmassa ja hieman hulluutta, niin elämä on hauskempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku juttu se on, että miehet tykkää jos nainen kiivastuu. Varsinkin jos se aihe on sopivan vaaraton miehen kannalta.

Olen monella mittapuulla tavallinen ja tasainen, mutta mieheni elämä olisi kyllä aika yksitoikkoista ja suoraviivaista ilman minua. Hän vaan suorittaisi asioita..ja sitten minä haluan kaikenlaista ja vaadin kaikenlaista (en tyyliin taloa, vaan enemmänkin reaktioita ja kannanottoja) ja olen kiinnostunut ihan erilaisista asioista.

Tietokoneet, pelaaminen, urheilu ja kalja. Siinä olisi mieheni elämä ilman minua. Jonkun mielestä toki ihan hyvä elämä, mutta 50 vuotta sitä voisi kyllästyttää.

Miehet satavarmasti ajattelee kiivaasta naisesta että ahaa, tuo on varmasti sängyssä yhtä kiihkeä.

No meillä se provosoija oli itse sängyssä mekaaninen eikä sitä saanut mukaan millään. Hän sanoikin sen, ettei pysy menossa mukana. Piti hänen tahtiinsa olla puolikuollut eikä seksi saanut eskaloitua kiimaksi. No, kovin montaa kertaa en jaksanut sitä katsoa.

Terveisin Tasainen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian tasainen ja särmätön tarkoittaa siis tylsää. 

Tylsä ihminen on usein tylsä myös sängyssä. 

Draamailijoiden kanssa on ehkä rasittavia hetkiä, mutta seksi ei todennäköisesti ole tylsää. 

Höpöhöpö. Seksi ei oo verrattavissa ihmisen tylsään luonteeseen yleensä. Seksi on kuitenkin aktiviteettia, toimintaa, liikuntaa. Eniten tylsään seksiin vaikuttaa usein ihmisen ujous, mikä ei ole sitten taas tylsyyteen liittyvä. Tai rajoittuneisuus, huono itsetunto, seksistä pitämättömyys tms.

Itse olen luonteeltani se tasainen ja tylsä, mutta seksissähän parasta on se, että siinä voi tehdä mitä tahansa maan ja taivaan välillä, pukeutua miksi tahansa ja leikkiä miten kiihkeää vaan. Siinä voi toteuttaa itseään ja rajumpia puolia, mitä ei sitten niin arkielämässä tule näytettyä.

Blaablaablaa. Voitte jatkaa itsellenne valehtelua, minkä kerkiätte mutta miehet ovat oikeasti hyvin yksinkertaisia otuksia. Miehet harvoin jättää mistään muusta syystä kuin seksuaalisuuteen liittyvistä syistä varsinkin, jos on sitoutunut. Näin se vain on, halusitte uskoa tai ette. Peukuttakaa vaan. Jos ette nyt hyväksy asiaa minun sanomanani, elämä opettakoon sen teille sitten myöhemmin. Tylsä, rajoittunut, mielikuvitukseton, itsetietoinen ihminen on yleensä sitä myös seksielämässä. Ujo ja estoinen ihminen, josta kuoriutuu villipeto vällyjen välissä on joku todella outo urbaani legenda, jolla ei ole mitään paikkansapitävyyttä tosielämässä. Täällä voitte analysoida sata sivua siitä miksi Johanna Tukiaiset ja Maisa Torpat on miesten mieleen eivätkä "tasaiset ja tylsät", mutta totuus on oikeasti tosi simppeli.

No jaa. Minä olen hyvin ujo ja pidättyväinen, mutta en seksuaalisesti. Tiedän mitä haluan mieheltä ja osaan toiveistani myös kertoa. Nykyinen miesystäväni sanoi, ettei olisi minusta ikinä uskonut sellaista olemukseni perusteella. Olen joutunut tosin hieman himmailemaan, koska mies on hieman ujompi ja pidättyväisempi seksissä, enkä halua häntä painostaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku juttu se on, että miehet tykkää jos nainen kiivastuu. Varsinkin jos se aihe on sopivan vaaraton miehen kannalta.

Olen monella mittapuulla tavallinen ja tasainen, mutta mieheni elämä olisi kyllä aika yksitoikkoista ja suoraviivaista ilman minua. Hän vaan suorittaisi asioita..ja sitten minä haluan kaikenlaista ja vaadin kaikenlaista (en tyyliin taloa, vaan enemmänkin reaktioita ja kannanottoja) ja olen kiinnostunut ihan erilaisista asioista.

Tietokoneet, pelaaminen, urheilu ja kalja. Siinä olisi mieheni elämä ilman minua. Jonkun mielestä toki ihan hyvä elämä, mutta 50 vuotta sitä voisi kyllästyttää.

Miehet satavarmasti ajattelee kiivaasta naisesta että ahaa, tuo on varmasti sängyssä yhtä kiihkeä.

Ehkä se on niin. Joku sellainen kipinä miesten silmiin on joskus syttynyt, jos olen jostain hermostunut. Vihainen 50v nainen onkin sitten eri juttu..

Vähän turhauttavaakin näin naisena.

Tosin ehkä jotkut draamakuningattaret hakevatkin tätä kipinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä olla lapanen, hajuton ja mauton. Pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa mielipiteensä.

Tottakai mutta jos oikeasti ei ole väliä jossain asioissa onko jokin punainen tai sininen vai syödäänkö pitsaa tai hampurilaisia. En itse ainakaan ole sellainen jonka väkisin pitää saada justiin se mitä milloinkin haluaa. Voin kyllä antaa jossakin asiassa periksi.

Sulla menee sakaisin yksin päättäminen ja mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhytaikainen eksä oli patologinen valehtelija, joten en tiedä mikä hänen sanomastaan sisältää totuuden siementä ja mikä ei. Minä olin se tasainen ja ehjä ihminen, hän täysin sekaisin ja rikki. Hän kertoi, miten naiset aina hautovat jotain pahaa mieltä ja sitten kilahtavat tyhjästä. Ihmettelin, etten ole koskaan tehnyt mitään sellaista. Suhteen loppupuolella olin valmis jo tekemään itsekin samaa, hän ajoi minut tietoisesti siihen pisteeseen. 

Hän alkoi tasaisuuteen kyllästyttyään piiloprovosoida draamaa, johon en napannut kiinni. Sanoin vaan muutamia kertoja, että olisi hyvä, että meillä tulisi jo jotain riitaa tai erimielisyyttä niin nähtäisiin, miten saadaan ne ratkottua ja mistä ne nousevat. Sellaista tervettä, aitoa riitaa ei koskaan tullut, koska hän ei kyennyt kommunikoimaan kuten aikuinen.

Sen sijaan hän yritti joitain kertoja ärsyttää minut johonkin lapselliseen tappeluun ihan vaan draaman vuoksi. Kysyin häneltä, että onko hän nyt oikeasti valinnut illan ohjelmaksi x ja hän oli vaan että joo (tiesi, ettei se ole fiksu homma minun kannaltani katsottuna). Selvästi toivoi, että riehaantuisin. Sanoin sitten vaan, että minä lähden nyt sitten täksi illaksi ja yöksi kotiin, halasin ja suudeltiin normaalisti ja poistuin paikalta. 

Niin siis unohdin kirjoittaa sen, että en tiedä valehteliko vai oliko tosissaan, kun eron jälkeen sanoi, että olen sellaisella henkisellä tasolla ja niin tasapainoinen, ettei hän tule sinne kasvamaan koskaan ja tunsi itsensä luuseri-idiootiksi rinnallani. Kai miehen on helppo tuntea itsensä fiksuksi ja vahvaksi, jos vierellä riehuu joku kuin heikkopäinen. Ja kieroutunut saa myös voimaa siitä, että kokee itse aiheuttaneensa sen toisen hermoromahduksen. 

Tuon yhdenkin heittoisan parisuhteen toinen osapuoli voi jopa tahallaan rakentaa sitä draamaa että saadaan eloa elämään ja toisesta irti reaktioita ja lopuksi sovintoseksiä. 

Miehistä ei ota selvää. Saattoi puhua osatotuuksia, saattoi valehdella. Miehille on usein tosi vaikeaa kertoa rehellisesti syytä erolle.

No tässä tapauksessa eron syy oli se, että mies oli esittänyt suhdetta, kun oikeasti piti minua vain panona. Sitähän hän ei koskaan sanonut. Ja lisäsyy se, että oli kaikesta valehteleva ja varasteleva oppikirjanarsisti eikä se tasapainoinen ja hurmaava herrasmies, jona esiintyi. Mutta kootuissa selityksissä joko oli joku totuuden siemen tai sitten ei.

Luin tekstisi ja ajattelin, että kai tuo ihminen tajusi, että seurusteli narsistin kanssa joka luovutti kun huomasi kohteen liian vahvaksi ja tasapainoiseksi, mutta tajusithan sinä mikä tyyppi oli. Ne ei jää noin vaikeita tapauksia edes vainoamaan kun sinusta ei saa mitään irti.

Itse en ole ikinä ymmärtänyt seksisopimista. Että sitten on vasta räsikyvää makkarin puolella kun on oikein toista loukattu ja lytätty. Hyi. Tuollaisen ihmisen kanssa en olisi ikinä enää lähemmissä kanssakäymisissä. 

Juttu on siinä että nää kiivaat naiset on monesti myös hyvännäköisiä. Ei kai ketään raivokas mursu kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhytaikainen eksä oli patologinen valehtelija, joten en tiedä mikä hänen sanomastaan sisältää totuuden siementä ja mikä ei. Minä olin se tasainen ja ehjä ihminen, hän täysin sekaisin ja rikki. Hän kertoi, miten naiset aina hautovat jotain pahaa mieltä ja sitten kilahtavat tyhjästä. Ihmettelin, etten ole koskaan tehnyt mitään sellaista. Suhteen loppupuolella olin valmis jo tekemään itsekin samaa, hän ajoi minut tietoisesti siihen pisteeseen. 

Hän alkoi tasaisuuteen kyllästyttyään piiloprovosoida draamaa, johon en napannut kiinni. Sanoin vaan muutamia kertoja, että olisi hyvä, että meillä tulisi jo jotain riitaa tai erimielisyyttä niin nähtäisiin, miten saadaan ne ratkottua ja mistä ne nousevat. Sellaista tervettä, aitoa riitaa ei koskaan tullut, koska hän ei kyennyt kommunikoimaan kuten aikuinen.

Sen sijaan hän yritti joitain kertoja ärsyttää minut johonkin lapselliseen tappeluun ihan vaan draaman vuoksi. Kysyin häneltä, että onko hän nyt oikeasti valinnut illan ohjelmaksi x ja hän oli vaan että joo (tiesi, ettei se ole fiksu homma minun kannaltani katsottuna). Selvästi toivoi, että riehaantuisin. Sanoin sitten vaan, että minä lähden nyt sitten täksi illaksi ja yöksi kotiin, halasin ja suudeltiin normaalisti ja poistuin paikalta. 

Niin siis unohdin kirjoittaa sen, että en tiedä valehteliko vai oliko tosissaan, kun eron jälkeen sanoi, että olen sellaisella henkisellä tasolla ja niin tasapainoinen, ettei hän tule sinne kasvamaan koskaan ja tunsi itsensä luuseri-idiootiksi rinnallani. Kai miehen on helppo tuntea itsensä fiksuksi ja vahvaksi, jos vierellä riehuu joku kuin heikkopäinen. Ja kieroutunut saa myös voimaa siitä, että kokee itse aiheuttaneensa sen toisen hermoromahduksen. 

Tuon yhdenkin heittoisan parisuhteen toinen osapuoli voi jopa tahallaan rakentaa sitä draamaa että saadaan eloa elämään ja toisesta irti reaktioita ja lopuksi sovintoseksiä. 

Miehistä ei ota selvää. Saattoi puhua osatotuuksia, saattoi valehdella. Miehille on usein tosi vaikeaa kertoa rehellisesti syytä erolle.

No tässä tapauksessa eron syy oli se, että mies oli esittänyt suhdetta, kun oikeasti piti minua vain panona. Sitähän hän ei koskaan sanonut. Ja lisäsyy se, että oli kaikesta valehteleva ja varasteleva oppikirjanarsisti eikä se tasapainoinen ja hurmaava herrasmies, jona esiintyi. Mutta kootuissa selityksissä joko oli joku totuuden siemen tai sitten ei.

Luin tekstisi ja ajattelin, että kai tuo ihminen tajusi, että seurusteli narsistin kanssa joka luovutti kun huomasi kohteen liian vahvaksi ja tasapainoiseksi, mutta tajusithan sinä mikä tyyppi oli. Ne ei jää noin vaikeita tapauksia edes vainoamaan kun sinusta ei saa mitään irti.

Olet täysin oikeassa. Hän ei saanut minua imuroitua takaisin, vaikka yritti pariin kertaan ja sitten blokkasi minut.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole ikinä ymmärtänyt seksisopimista. Että sitten on vasta räsikyvää makkarin puolella kun on oikein toista loukattu ja lytätty. Hyi. Tuollaisen ihmisen kanssa en olisi ikinä enää lähemmissä kanssakäymisissä. 

Sama. Jotenkin sairas kuvio.