Lue keskustelun säännöt.
Isä päätti vuosien hyiljaisuuden jälkeen kiinnostua lapsista ja raivoaa nyt minulle kun lapsia ei kiinnosta
20.09.2022 |
Huutaa puhelimessa, uhkailee oikeudella yms. Kahdeksan vuotta lähes täysi hiljaisuus, on tavannut kai kerran koko aikana. Ja nyt sitten pitäisi päästä tasavertaisena vanhempana mukaan lasten elämään. Yhteishuoltajuus meillä on, ja joskus tehty sopimus viikonlopputapaamisista mitä ei ole siis noudatettu vuosiin. Nuorin lapsista ei edes kunnolla muista isäänsä, hänelle pitää nykyistä miestäni isänä (tietää toki ettei ole biologisesti tämän lapsi). Vanhin taas on teini, joka kokee tulleensa hylätyksi eikä voisi vähempää enää kiinnostua ventovieraasta miehestä.
En tiedä mitä tällä aloituksella haen, ehkä vertaistukea tai rohkaisua. Tilanne stressaa niin, etten saa enää nukuttua kunnolla.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella ikävältä, voimia sinulle ja lapsille tämän asian kanssa. Raivostuttaa nämä mieslapset, jotka häviävät lapsen elämästä ja sitten kun heitä taas kiinnostaa, niin kuvittelevat voivansa palata. Vaikka lapsia ei nyt kiinnostaisi, niin heitä voi jossain kohtaa alkaa kiinnostaa isänsä seura. Näissä hetkissä mietin, että äiti tekee kasvattajatyön ja isä haluaa astua kuvaan kun löytää omantunnon tai kuolemanpelon. Puistattaa.
Eli syynä ei ole lasten etu, vaan oma kateutesi helpommalla pääsevää osapuolta kohtaan.
Mitä sanottavaa sulla on tuosta etäisästä? Lasten etu on se, että kerran hylännyt ei pääse hylkäämään toistamiseen. Mitään takeita ei ole pysyvyydestä edelleenkään.
En ymmärrä tuollaista hylännyt -ajattelua ollenkaan. Ei minunkaan isäni asunut kanssamme, mutta ei hän minua hylännyt, äitini hänet potki pois ja muutti siis pois kanssani.
Se, että vain toinen huoltaa ei ole merkki hylkäämisestä, VARSINKAAN lapsille. Jos ap sanoo lapsille isän hylänneen heidät, ap sen ajatuksen heihin istuttaa. Omaa kateuttaan, kun toinen pääsee helpommalla.
Ap kyllä hyvin selvästi kirjoitti, että hylkääminen tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että isä ei ole kahdeksan vuoden aikana ollut lasten kanssa tekemisissä paitsi yhden kerran. Jos tuo ei ole hylkäämistä, niin mikä sitten on?
Tuohon verrattuna perus joka toinen viikonloppu ja pari viikkoa kesälllä lasten kanssa -isä on oikea superiskä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tehdään pientä matematiikkaa, niin jos esikoinen on teini (13-19), ja erosta ilmeisesti on 8 vuotta, on esikoinen ollut 5-11-vuotias eron aikaan. Jos kuopus "ei oikein muista isäänsä", hän on varmaan ollut 2-4-vuotias eron aikaan.
Jos tuon kuopuksen ikäisen lapsen isä katoaa kahdeksaksi vuodeksi, onko ihme, ettei hän isäänsä muista. Vanhempi taasen muistaa, ja ymmärtää isäänsä myös kaivata eron jälkeen. Ja kun isästä ei kuulu mitään, on selvää, että kokee itsensä hylätyksi.
Tuollainen teini kyllä ymmärtää sen verran hyvin ihmissuhteita että osaa vetää omat johtopäätökset tapahtuneesta.
Ainoa mitä isä voi yrittää on lahjoa teiniä rahalla tai vaikka uudella puhelimella. Mutta ei siitä aitoa isä-lapsi suhdetta tule vaan sellanen rahalla kasattu.
Vierailija kirjoitti:
Palstan miesasiamiesverkosto taas vauhdissa. 😂
Ai saakeli kun ketuttaa. Mutta arvon naiset on meillä paljon isiä jotka ovat mukana aktiivisesti ja kannustavasti lastensa elämässä - oli vanhemmat yhdessä tai ei. Arvostakaa heitä!
Vierailija kirjoitti:
Ja mammoille on yllätys, kun ei löydy sitoutumishaluisia miehiä, kun lapsetkin viedään.
Sinä se jaksat provoilla. Jopa lasten kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tehdään pientä matematiikkaa, niin jos esikoinen on teini (13-19), ja erosta ilmeisesti on 8 vuotta, on esikoinen ollut 5-11-vuotias eron aikaan. Jos kuopus "ei oikein muista isäänsä", hän on varmaan ollut 2-4-vuotias eron aikaan.
Jos tuon kuopuksen ikäisen lapsen isä katoaa kahdeksaksi vuodeksi, onko ihme, ettei hän isäänsä muista. Vanhempi taasen muistaa, ja ymmärtää isäänsä myös kaivata eron jälkeen. Ja kun isästä ei kuulu mitään, on selvää, että kokee itsensä hylätyksi.
Tuollainen teini kyllä ymmärtää sen verran hyvin ihmissuhteita että osaa vetää omat johtopäätökset tapahtuneesta.
Ainoa mitä isä voi yrittää on lahjoa teiniä rahalla tai vaikka uudella puhelimella. Mutta ei siitä aitoa isä-lapsi suhdetta tule vaan sellanen rahalla kasattu.
Lahjominen ei pitkälle kanna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap sitten ajatteli viedä lapset biologiselta isältään ja korvata omalla mielivaltaisella päätöksellään jonkun uuden gigolon lasten isäksi.
Älä höpötä olemattomia.
Tosin, itse ainakin huolisin varsin hyvin vaikka gigolon lasten isäksi, jos biologinen isä häipyy ilman syytä ja lapset haluaa itse luona vanhemmuussuhteen gigoloon.
Ja sekös bioisejä harmittaa, kun itse mokaili.
Isäni oli samanlainen. Työnarkomaani. Itsekeskeinen uraihminen. Aina töissä. Vapaallakin puuhasi jotain.
Ei ollut juuri lainkaan kiinnostunut omista lapsistaan. Kun jäi eläkkeelle lähempänä 70-v ikää, ihmetteli kun kukaan lapsista tai lapsenlapsista ei halunnut nähdä häntä, kun vuosikausiin ei ollut äijästä mitään kuulunut.
Tarinan opetus: älä toimi noin.