Lue keskustelun säännöt.
Isä päätti vuosien hyiljaisuuden jälkeen kiinnostua lapsista ja raivoaa nyt minulle kun lapsia ei kiinnosta
20.09.2022 |
Huutaa puhelimessa, uhkailee oikeudella yms. Kahdeksan vuotta lähes täysi hiljaisuus, on tavannut kai kerran koko aikana. Ja nyt sitten pitäisi päästä tasavertaisena vanhempana mukaan lasten elämään. Yhteishuoltajuus meillä on, ja joskus tehty sopimus viikonlopputapaamisista mitä ei ole siis noudatettu vuosiin. Nuorin lapsista ei edes kunnolla muista isäänsä, hänelle pitää nykyistä miestäni isänä (tietää toki ettei ole biologisesti tämän lapsi). Vanhin taas on teini, joka kokee tulleensa hylätyksi eikä voisi vähempää enää kiinnostua ventovieraasta miehestä.
En tiedä mitä tällä aloituksella haen, ehkä vertaistukea tai rohkaisua. Tilanne stressaa niin, etten saa enää nukuttua kunnolla.
Kommentit (87)
Anna lastesi isälle lastesi puhelinnumerot, ja käske tutustua heihin ensin viestitellen ja puheluita soitellen. Jos alkaa vaikuttamaan siltä, että joku lapsista olisi kiinnostunut tutustumaan isäänsä paremminkin, järjestyisi kyllä tapaaminenkin.
Eli ei mitään "sokkotreffejä" isän ja lapsen välille.
Lasten isälle olisi syytä myös kertoa, että lapset eivät ole enää mitään vauvoja eikä taaperoita tai edes leikki-ikäisiä, vaan melkein aikuisia ihmisiä (etenkin se teini).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna lastesi isälle lastesi puhelinnumerot, ja käske tutustua heihin ensin viestitellen ja puheluita soitellen. Jos alkaa vaikuttamaan siltä, että joku lapsista olisi kiinnostunut tutustumaan isäänsä paremminkin, järjestyisi kyllä tapaaminenkin.
Eli ei mitään "sokkotreffejä" isän ja lapsen välille.
Lasten isälle olisi syytä myös kertoa, että lapset eivät ole enää mitään vauvoja eikä taaperoita tai edes leikki-ikäisiä, vaan melkein aikuisia ihmisiä (etenkin se teini).
En olisi äitinä valmis riskeeraamaan teinin elämää ja henkistä tasapainoa tuollaisella, parempi odottaa siihen että lapset on aikuisia ja murrosiän tyrskyt ja muu kasvaminen enempi takanapäin.
Pikkulasten kanssa voisi rennommin tutustua siihen biologiseen isään, mutta isompien ja varsinkin teinien kohdalla en helpolla sellaiseen lähtisi.
Vierailija kirjoitti:
Anna lastesi isälle lastesi puhelinnumerot, ja käske tutustua heihin ensin viestitellen ja puheluita soitellen. Jos alkaa vaikuttamaan siltä, että joku lapsista olisi kiinnostunut tutustumaan isäänsä paremminkin, järjestyisi kyllä tapaaminenkin.
Eli ei mitään "sokkotreffejä" isän ja lapsen välille.
Lasten isälle olisi syytä myös kertoa, että lapset eivät ole enää mitään vauvoja eikä taaperoita tai edes leikki-ikäisiä, vaan melkein aikuisia ihmisiä (etenkin se teini).
Noin epävakaa mies ei kirjoita asiallistia tekstejä edes lapsilleen. En antaisi miehen ottaa lapsiin yhteyttä suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Isän mielestä se oikeus auttaa miten?
Määrää lapset tutustumaan vai.
Ehkä lasten isä tosiaan kuvittelee että oikeus voisi jotenkin määrätä lapset pitämään tätä tuntematonta lapsensa hylännyttä ihmistä isänään.
Todellisuudessa oikeus todennäköisimmin määrää tälle "isälle" lähestymiskiellon koko perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kuvioissa uusi nainen jolle pitää esittää hyvää isää.
Pistän myös oman pääni pantiksi että tästä on kyse :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella ikävältä, voimia sinulle ja lapsille tämän asian kanssa. Raivostuttaa nämä mieslapset, jotka häviävät lapsen elämästä ja sitten kun heitä taas kiinnostaa, niin kuvittelevat voivansa palata. Vaikka lapsia ei nyt kiinnostaisi, niin heitä voi jossain kohtaa alkaa kiinnostaa isänsä seura. Näissä hetkissä mietin, että äiti tekee kasvattajatyön ja isä haluaa astua kuvaan kun löytää omantunnon tai kuolemanpelon. Puistattaa.
Eli syynä ei ole lasten etu, vaan oma kateutesi helpommalla pääsevää osapuolta kohtaan.
Mitä sanottavaa sulla on tuosta etäisästä? Lasten etu on se, että kerran hylännyt ei pääse hylkäämään toistamiseen. Mitään takeita ei ole pysyvyydestä edelleenkään.
En ymmärrä tuollaista hylännyt -ajattelua ollenkaan. Ei minunkaan isäni asunut kanssamme, mutta ei hän minua hylännyt, äitini hänet potki pois ja muutti siis pois kanssani.
Se, että vain toinen huoltaa ei ole merkki hylkäämisestä, VARSINKAAN lapsille. Jos ap sanoo lapsille isän hylänneen heidät, ap sen ajatuksen heihin istuttaa. Omaa kateuttaan, kun toinen pääsee helpommalla.
Ap kyllä hyvin selvästi kirjoitti, että hylkääminen tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että isä ei ole kahdeksan vuoden aikana ollut lasten kanssa tekemisissä paitsi yhden kerran. Jos tuo ei ole hylkäämistä, niin mikä sitten on?
Se, että (lähtiessään) sanoo lapsille, ettei välitä heistä.
Miehilläkin voi olla syynsä, ettei tule tavattua lasta. ei siitä pidä lapselle heti luoda mielikuvaa, että sinut on hylätty.
Heti? Jos ei sen vertaa ole huvittanut olla yhteydessä ettei lapsi edes muista isäänsä?
Niin, sieltä asti pitää alkaa luoda sitä isäsuhdetta. Ei niin, että lapsi turhaan vain odottaa, mutta sellaista tilanteeseen sopivaa, eikä kaadella omia kaunoja siihen mukaan. Toki helpommin sanottu kuin tehty!
Isäsuhteen luomisessa isällä on huomattavasti tärkeämpi rooli kun äidillä. Toki äiti voi tukea ja kannustaa lasta ja isää luomaan sitä isäsuhdetta, mutta isän on ihan itse tutustuttava lapseen, jos haluaa isäsuhteen muodostuvan. Jos isä ei halua tehdä asian eteen mitään, ei äiti siinä paljon voi. Toki voi puhua positiiviseen tai neutraaliin sävyyn poissaolevasta isästä sen, mitä hänestä oikeasti tietää. Valehtelemaan ei pidä alkaa, koska sillä voi rikkoa oman suhteensa lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Huom. itse VALITSIT kyseisen ihmisen lapsillesi isäksi. Joten nyt sinulla on vastuu auttaa lapsiasi tutustumaan häneen, eikä kiukutella, kun itseäsi harmittaa tuen puute jne.
Ehdottomasti joo! Sitten vielä sinun tehtäväsi on korjata murtuneitten lasten mielet, kun isä päättää taas ettei ollutkaan kivaa leikkiä isää! Vai...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on ollut hyviä ehdotuksia, kuten aika perheneuvolasta. Hae keskusteluapua myös itsellesi.
Siirrä kaikki kommunikaatio "isän" kanssa kirjalliseksi. Älä vastaa hänen puheluihin.
Hae lakiapua ja neuvontaa. Vaikka et tekisi mitään, sinun on hyvä tietää tarkasti oikeutesi ja velvollisuutesi.
Pidä varsinkin teini tietoisena tilanteesta, iän mukaisella tasolla. Voi olla, että isä yrittää ottaa suoraan lapseen yhteyttä esim. somen kautta ja lapsi sinua suojellakseen ei kerro asiasta. Olemalla mahdollisimman avoin osoitat lapsille, että he voivat myös puhua avoimesti asiasta.
Miksi kuuntelet raivoamista? Mä olen tainnut lapsen isän numeron jopa estää, kun haastoi riitaa. Siitä on suunnilleen 10vuotta 🤔 No, rauhallista on ollut 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vastaavassa tapauksessa otin lakimiehen, eli nykyisen mieheni. Ilmoitin eksälle, että kaikki lapsia koskevat viestit lakimieheni välityksellä. Kyllä eksää v i tutti. Loppu se turha lätinä.
Kuolinvuoteellaan eksä märisi lapsiaan käymään sairaalassa, ex-anoppi toimi viestintuojana. Lapset ilmoitti sille kirjeellä, että me odotettiin sinua 10 vuotta ja kaivattiin, et koskaan tullut, nyt on sinun vuorosi odottaa. Eivät menneet edes isänsä hautajaisiin, sen isälleen kirjeessä kertoivat. Oli kuulema ollut kova paikka, kertoi ex-anoppi, johon totesin, että elämässä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom. itse VALITSIT kyseisen ihmisen lapsillesi isäksi. Joten nyt sinulla on vastuu auttaa lapsiasi tutustumaan häneen, eikä kiukutella, kun itseäsi harmittaa tuen puute jne.
Ehdottomasti joo! Sitten vielä sinun tehtäväsi on korjata murtuneitten lasten mielet, kun isä päättää taas ettei ollutkaan kivaa leikkiä isää! Vai...?
Miksi te lähdette tuon paskakasan viesteihin mukaan, antakaa sen yksikseen kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kuvioissa uusi nainen jolle pitää esittää hyvää isää.
Tämä. Uudelle kerrottu sitä palstalta tuttua urbaanilegendaa pahasta äidistä, joka on hänet etäännyttänyt lapsistaan. Koska uusihan lähtisi kävelemään saman tien, jos paljastuisi, että hulttioiskää ei ole vaan kiinnostanut ne omat lapset ollenkaan. Ei kukaan halua tulevaisuutta, eikä varsinkaan perhettä, tuollaisen tunnekylmän paskan kanssa, joka hylkää omat lapsensakin. Ne, jotka normaalilla ihmisellä menevät tärkeysjärjestyksessä aina ylimmälle sijalle.
Olen lukenut tämän saman viestin joskus aikaisemminkin täällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tämän saman viestin joskus aikaisemminkin täällä
Nämä hylkääämiset on yleisiä, joten hyvinkin voinut olla samankaltainen tilanne.
Näitä luuseri-isiä on varmaankin Suomi pullollaan. Omasta tuttavapiiristäkin löytyy useita ja omien lasteni isä kuuluu myös tähän vätyssakkiin.
Lapsilla on tapaamisoikeus. Oikeutta voi voi käyttää jos haluaa, mutta ei ole pakko. Lapsilla ei siis ole tapaamisvelvollisuutta.
Usein kuulee hoettavan sitä miten vanhemmilla on tapaamisoikeus. Ei ole. Se oikeus on lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella ikävältä, voimia sinulle ja lapsille tämän asian kanssa. Raivostuttaa nämä mieslapset, jotka häviävät lapsen elämästä ja sitten kun heitä taas kiinnostaa, niin kuvittelevat voivansa palata. Vaikka lapsia ei nyt kiinnostaisi, niin heitä voi jossain kohtaa alkaa kiinnostaa isänsä seura. Näissä hetkissä mietin, että äiti tekee kasvattajatyön ja isä haluaa astua kuvaan kun löytää omantunnon tai kuolemanpelon. Puistattaa.
Eli syynä ei ole lasten etu, vaan oma kateutesi helpommalla pääsevää osapuolta kohtaan.
Mitä sanottavaa sulla on tuosta etäisästä? Lasten etu on se, että kerran hylännyt ei pääse hylkäämään toistamiseen. Mitään takeita ei ole pysyvyydestä edelleenkään.
En ymmärrä tuollaista hylännyt -ajattelua ollenkaan. Ei minunkaan isäni asunut kanssamme, mutta ei hän minua hylännyt, äitini hänet potki pois ja muutti siis pois kanssani.
Se, että vain toinen huoltaa ei ole merkki hylkäämisestä, VARSINKAAN lapsille. Jos ap sanoo lapsille isän hylänneen heidät, ap sen ajatuksen heihin istuttaa. Omaa kateuttaan, kun toinen pääsee helpommalla.
Kyllähän se nyt lapsesta hylkäämiseltä tuntuu, jos isä tapaa tätä kerran 8 vuodessa.
Et saa sitä muuksi muutettua vaikka kuinka yrittäisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella ikävältä, voimia sinulle ja lapsille tämän asian kanssa. Raivostuttaa nämä mieslapset, jotka häviävät lapsen elämästä ja sitten kun heitä taas kiinnostaa, niin kuvittelevat voivansa palata. Vaikka lapsia ei nyt kiinnostaisi, niin heitä voi jossain kohtaa alkaa kiinnostaa isänsä seura. Näissä hetkissä mietin, että äiti tekee kasvattajatyön ja isä haluaa astua kuvaan kun löytää omantunnon tai kuolemanpelon. Puistattaa.
Eli syynä ei ole lasten etu, vaan oma kateutesi helpommalla pääsevää osapuolta kohtaan.
Mitä sanottavaa sulla on tuosta etäisästä? Lasten etu on se, että kerran hylännyt ei pääse hylkäämään toistamiseen. Mitään takeita ei ole pysyvyydestä edelleenkään.
En ymmärrä tuollaista hylännyt -ajattelua ollenkaan. Ei minunkaan isäni asunut kanssamme, mutta ei hän minua hylännyt, äitini hänet potki pois ja muutti siis pois kanssani.
Se, että vain toinen huoltaa ei ole merkki hylkäämisestä, VARSINKAAN lapsille. Jos ap sanoo lapsille isän hylänneen heidät, ap sen ajatuksen heihin istuttaa. Omaa kateuttaan, kun toinen pääsee helpommalla.
Mitä muuta se on kuin hylkääminen jos on tavannut kerran 8 vuoden aikana?!?
Ei kaikkia muitakaan sukulaisia koko ajan nähdä. Ei se ole hylkääminen, vaan poissaoloa. Syitä on monia, aikuisen asenne saa siitä hylkäämisen, ei lapsen oma kokemus, jos äiti on pystynyt olemaan turvallinen vanhempi. Lapsille ei ole koskaan liikaa heidät tuntevia aikuisia.
Lapsella on eri odotukset isälle ja vaikkapa serkulle.
Ja sellainen serkku jota näkee kahdeksan vuoden välein, jää etäiseksi.
Isällä on sitäpaitsi kasvatus - ja elatusvelvollisuus , mitä ei muilla sukulaisilla ole
Ihan typerää rinnastaa isä/ äiti muihin sukulaisiin.
Ap sitten ajatteli viedä lapset biologiselta isältään ja korvata omalla mielivaltaisella päätöksellään jonkun uuden gigolon lasten isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kuvioissa uusi nainen jolle pitää esittää hyvää isää.
Pistän myös oman pääni pantiksi että tästä on kyse :D
Päättelin vain raivoisasta suhtautumisesta asiaan mikä ei ole ennen kiinnostanut millään tavalla. Luultavasti jossain on nuorta ja lapsirakasta piparia saatavilla jos osaa tehdä hyvän vaikutuksen.
Ei, kyllä se on nimenomaan lapsen kokemus. Mitäpä veikkaat, miltä lapsesta tuntuu, kun isä ei halua tavata.