Lue keskustelun säännöt.
Te joilla kamala lapsuus ja vanhemmat nyt vanhat/raihnaiset?
18.09.2022 |
Kamalalla lapsuudella tarkoitan siis jotain oikeasti kamalaa, jatkuvaa väkivaltaa, kaltoinkohtelua, traumaattista kohtelua.
Jos teillä tällainen lapsuus on, miten toimitte vanhenevien vanhempien kanssa? Mulla ln suunnattomia vaikeuksia kaivaa itsestäni mitään auttamisen halua. Kun ensin koko lapsuus kiusattiin, hakattiin, alistetiin ja nöyryytettiin, ja aikuisena sitten haukuttiin, uhkailtiin, arvosteltiin. Mitään kaunista en koskaan ole kuullut vanhemmiltani.
Nyt sitten avuntarpeisena alkaa se syyllistäminen ja valitus ja narina, ja haukkuminen sitten kiittämättömäksi jos en halua sinne mennä.
Pitääkö sitä koko elämä haukata paskaa omilta vanhemmilta?
Miten muut olette pärjänneet vastaavaassa kuviossa?
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka olette kokeneet huonon lapsuuden. Miten olette hoitaneet itseänne, jotta lapsuuden traumat eivät vaikuttaisi itseenne enää?
Hyvä avaus tärkeään avaukseen. Nimittäin mitään apua ei tunnu saavan jos et ole masentunut. Mulla on aivan hirveä tausta, sadistinen väkivaltainen vanhempi joka pieksi, alisti, nöyryytti, uhkaili ja on tehnyt sitä aikuisenakin aina silloin jos olen ollut yhteydessä (olen sitä todella harvoin, silti ne harvatkin kerrat johtivat eskalaatioon ja jouduin pakenemaan henkeni edestä)
On lievää disso-oiretta ja jatkuva ylivalppaus, krooninen unettomuus ja kestostressi.
En saa mitään apua. Ei terapiaa, kuulemma olen liian reipas ja työkykyinen. Kaikki kerrat kun yritin saada apua kaatui sihen reippauteen. Lääkärit ei tajua että reippaus on ulkokuori ja rooli jolla selvisin. Oikeasti aivan hajalla.En siis saa mitään oikeaa apua joten tässä itseapu joka on auttanut:
-tre tärinä-hoito (kävin kurssin)
- meditaatio
-lempeä joogaTerapiaan ei ole itse varaa (115e kerta) vaikka työttäkäyvä olenkin.
Jumankekka, sulla aivan samat oireet ja lisäksi samat hoitokeinotkin, kun mulla! Sain pari terapiakäyntiä, kun aloin kärsiä burnoutin oireista, enkä enää jalsanut käydä töissä. Jouduin pitkälle saikulle. Siihen sitten vasta reagoitiin. Pidempää terapiaa ei minullekaan myönnetty. Työterveyslääkäri sanoi et jos ei ole varaa maksaa ite terapiasta, niin turha toivo, koska kelan korvaamaan psykoterapiaan on vaikea päästä ja on kauheat jonot julkisilla. Olen sitten itse auttanut itseä samoin keinoin kun sinä. Tre-kurssin kävin kansalaisopistossa, maksoi alle satkun ja oli todella hyvä sijoitus. Olen muilta kuullut, että alkoholistien aikuiset lapset ryhmiin voisi mennä kuka vaan. Itse en ole vielä saanut aikaan, mutta sitäkin voisi kokeilla. Voimia kaikille toipumiseen! Se on elämän mittainen tie. Terv. sinua aiempi kommentoija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka olette kokeneet huonon lapsuuden. Miten olette hoitaneet itseänne, jotta lapsuuden traumat eivät vaikuttaisi itseenne enää?
Hyvä avaus tärkeään avaukseen. Nimittäin mitään apua ei tunnu saavan jos et ole masentunut. Mulla on aivan hirveä tausta, sadistinen väkivaltainen vanhempi joka pieksi, alisti, nöyryytti, uhkaili ja on tehnyt sitä aikuisenakin aina silloin jos olen ollut yhteydessä (olen sitä todella harvoin, silti ne harvatkin kerrat johtivat eskalaatioon ja jouduin pakenemaan henkeni edestä)
On lievää disso-oiretta ja jatkuva ylivalppaus, krooninen unettomuus ja kestostressi.
En saa mitään apua. Ei terapiaa, kuulemma olen liian reipas ja työkykyinen. Kaikki kerrat kun yritin saada apua kaatui sihen reippauteen. Lääkärit ei tajua että reippaus on ulkokuori ja rooli jolla selvisin. Oikeasti aivan hajalla.En siis saa mitään oikeaa apua joten tässä itseapu joka on auttanut:
-tre tärinä-hoito (kävin kurssin)
- meditaatio
-lempeä joogaTerapiaan ei ole itse varaa (115e kerta) vaikka työttäkäyvä olenkin.
Jumankekka, sulla aivan samat oireet ja lisäksi samat hoitokeinotkin, kun mulla! Sain pari terapiakäyntiä, kun aloin kärsiä burnoutin oireista, enkä enää jalsanut käydä töissä. Jouduin pitkälle saikulle. Siihen sitten vasta reagoitiin. Pidempää terapiaa ei minullekaan myönnetty. Työterveyslääkäri sanoi et jos ei ole varaa maksaa ite terapiasta, niin turha toivo, koska kelan korvaamaan psykoterapiaan on vaikea päästä ja on kauheat jonot julkisilla. Olen sitten itse auttanut itseä samoin keinoin kun sinä. Tre-kurssin kävin kansalaisopistossa, maksoi alle satkun ja oli todella hyvä sijoitus. Olen muilta kuullut, että alkoholistien aikuiset lapset ryhmiin voisi mennä kuka vaan. Itse en ole vielä saanut aikaan, mutta sitäkin voisi kokeilla. Voimia kaikille toipumiseen! Se on elämän mittainen tie. Terv. sinua aiempi kommentoija.
Minullakin on samat oireet kuin teillä. Mistäköhän voisi oppia tre-terapiaa ilman että kävisi kurssin?
Minulla on mm. paniikkihäiriö enkä uskalla enää poistua kotoa juuri minnekään enkä mennä yksin mihinkään missä pitäisi kohdata muita ihmisiä jotenkin muuten kuin ohikulkijoina, kaupan kassana (kauppaankaan en pysty tosin yksin mennä) jne.... vain tietyt jokapäiväiset rutiiniasiat onnistuu kodin ulkopuolella :/ Surullinen elämäni tällä hetkellä. Opiskelen kotoa käsin. Kela-terapiaan minulla on lausunto, mutta vapaata terapeuttia ei löydy (olen etsinyt vuoden).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka olette kokeneet huonon lapsuuden. Miten olette hoitaneet itseänne, jotta lapsuuden traumat eivät vaikuttaisi itseenne enää?
Hyvä avaus tärkeään avaukseen. Nimittäin mitään apua ei tunnu saavan jos et ole masentunut. Mulla on aivan hirveä tausta, sadistinen väkivaltainen vanhempi joka pieksi, alisti, nöyryytti, uhkaili ja on tehnyt sitä aikuisenakin aina silloin jos olen ollut yhteydessä (olen sitä todella harvoin, silti ne harvatkin kerrat johtivat eskalaatioon ja jouduin pakenemaan henkeni edestä)
On lievää disso-oiretta ja jatkuva ylivalppaus, krooninen unettomuus ja kestostressi.
En saa mitään apua. Ei terapiaa, kuulemma olen liian reipas ja työkykyinen. Kaikki kerrat kun yritin saada apua kaatui sihen reippauteen. Lääkärit ei tajua että reippaus on ulkokuori ja rooli jolla selvisin. Oikeasti aivan hajalla.En siis saa mitään oikeaa apua joten tässä itseapu joka on auttanut:
-tre tärinä-hoito (kävin kurssin)
- meditaatio
-lempeä joogaTerapiaan ei ole itse varaa (115e kerta) vaikka työttäkäyvä olenkin.
Jumankekka, sulla aivan samat oireet ja lisäksi samat hoitokeinotkin, kun mulla! Sain pari terapiakäyntiä, kun aloin kärsiä burnoutin oireista, enkä enää jalsanut käydä töissä. Jouduin pitkälle saikulle. Siihen sitten vasta reagoitiin. Pidempää terapiaa ei minullekaan myönnetty. Työterveyslääkäri sanoi et jos ei ole varaa maksaa ite terapiasta, niin turha toivo, koska kelan korvaamaan psykoterapiaan on vaikea päästä ja on kauheat jonot julkisilla. Olen sitten itse auttanut itseä samoin keinoin kun sinä. Tre-kurssin kävin kansalaisopistossa, maksoi alle satkun ja oli todella hyvä sijoitus. Olen muilta kuullut, että alkoholistien aikuiset lapset ryhmiin voisi mennä kuka vaan. Itse en ole vielä saanut aikaan, mutta sitäkin voisi kokeilla. Voimia kaikille toipumiseen! Se on elämän mittainen tie. Terv. sinua aiempi kommentoija.
Minullakin on samat oireet kuin teillä. Mistäköhän voisi oppia tre-terapiaa ilman että kävisi kurssin?
Minulla on mm. paniikkihäiriö enkä uskalla enää poistua kotoa juuri minnekään enkä mennä yksin mihinkään missä pitäisi kohdata muita ihmisiä jotenkin muuten kuin ohikulkijoina, kaupan kassana (kauppaankaan en pysty tosin yksin mennä) jne.... vain tietyt jokapäiväiset rutiiniasiat onnistuu kodin ulkopuolella :/ Surullinen elämäni tällä hetkellä. Opiskelen kotoa käsin. Kela-terapiaan minulla on lausunto, mutta vapaata terapeuttia ei löydy (olen etsinyt vuoden).
Vaikea tilanne sinulla. Saisitko jonkun läheisen/kaverin mukaan lääkärille? Paniikkihäiriöön on ihan toimivia lääkkeitä nimittäin. Itsekin jouduin niillä pärjäämään nuorempana. Paniikkihäiriö laukesi vaikeassa elämäntilanteessa ja lievittyi onneksi, kun pääsin pahimmasta yli. Nykyään pystyn "tukahduttamaan" kohtauksen alkutekijöihinsä hengityksen ja mielikuvaharjoitusten avulla. Youtubesta löytyy esim paljon videoita "surfing the urge" haulla. Samoin kannattaa perehtyä vagushermon rauhoittamiseen ja manipulointiin. Työpsykologi suositteli mulle oivamieli.fi sivustolta löytyviä harjoituksia. Siellä on kyllä monta hyvää. Yksi mitä voisi kokeilla, on hypnoosi. Se ainakin varmaan onnistuu etänä vaikka skypessä.
Mitä tuohon tre-terapiaan tulee, niin en tiedä olisiko siitä jotain verkkokurssia saatavilla. Kurssin vetäjä sanoi meille, että ensimmäiset kerrat olisi turvallista tehdä harjoituksia ammattilaisen läsnäollessa, koska pintaan voi nousta tosi voimakkaitakin reaktioita. Omalla kurssilla moni itki, itsellä on ollut hengenahdistusta ja pinnallista hengitystä vuosikaudet ja pallea oli varmaan jossain syväpinteessä, niin "kuivaoksensin" varmaan vartin. Sen jälkeen olikin helpompi olla, mutta olisin varmaan ollut vähän paniikissa ellei ohjaaja olisi ollut vieressä selittämässä mitä tapahtuu ja että se on normaalia, eikä sitä tarvii hävetä.
Lääkket ei siis ole pysyvä ratkaisu, mutta jos pärjäisit niiden avulla siihen saakka, kunnes löydät sen terapeutin ja alat saamaan kunnolla apua. Voi myös tehdä niknkuin mun kaveri teki. Se marssi päiväsairaalaan ja ilmoitti, että hän ei enää pärjää yksin kotona, nyt on niin paha tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Lääkket ei siis ole pysyvä ratkaisu, mutta jos pärjäisit niiden avulla siihen saakka, kunnes löydät sen terapeutin ja alat saamaan kunnolla apua. Voi myös tehdä niknkuin mun kaveri teki. Se marssi päiväsairaalaan ja ilmoitti, että hän ei enää pärjää yksin kotona, nyt on niin paha tilanne.
Terapiaan pääsee suoraan ajan varaamalla. On vapaaehtoisvoimin pyöriviä ammattiauttajia. Usein auttaa kun puhuu jollekin joka kuuntelee. Lääkkeet on vihoviimeinen ratkaisu ja niihin pitää olla ihan selkeä vakava diagnoosi ei mikään trauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaisin välit. Meillä on vain tämä yksi elämä, enkä aio antaa heidän pilata omaani enää yhtään enempää.
Vanhemmillani on valtavat eläkkeet, reilusti yli 3000 €/kk ja velaton asunto, joten he voivat ostaa palveluita jos tarvitsevat jotain.
Tähänkin varmaan joku tulee ulisemaan, että vanhempia pitää ymmärtää ja heilläkin on ollut traumoja. Voin kertoa jo valmiiksi että ymmärrän heitä kyllä ja tavallaan vähän säälinkin. Silti minulla ei ole mitään velvollisuutta antaa heidän enää koskaan häiritä elämääni. En edes tiedä, ovatko he vielä hengissä, mutta olen oppinut olemaan välittämättä.
Hyvän tai edes siedettävän lapsuuden eläneet eivät voi koskaan ymmärtää tätä. Eivät myöskään ne, joilla on ollut kamala lapsuus mutta jotka eivät ole hoitaneet traumojaan vaan ovat yhä henkisesti kiinni kiusaajissaan. Vain toinen traumaselviytyjä voi ymmärtää tällaista ratkaisua ja tällaista elämää. Siksi en edes yritä perustella ratkaisuani muille IRL. Netissä anonyymisti voin siitä kertoa, koska haluan rohkaista muita tekemään saman ratkaisun ja pelastamaan elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkket ei siis ole pysyvä ratkaisu, mutta jos pärjäisit niiden avulla siihen saakka, kunnes löydät sen terapeutin ja alat saamaan kunnolla apua. Voi myös tehdä niknkuin mun kaveri teki. Se marssi päiväsairaalaan ja ilmoitti, että hän ei enää pärjää yksin kotona, nyt on niin paha tilanne.
Terapiaan pääsee suoraan ajan varaamalla. On vapaaehtoisvoimin pyöriviä ammattiauttajia. Usein auttaa kun puhuu jollekin joka kuuntelee. Lääkkeet on vihoviimeinen ratkaisu ja niihin pitää olla ihan selkeä vakava diagnoosi ei mikään trauma.
"Eikä mikään trauma" Siinä taas tietämättömyys puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, terapiaan saa ajan varaamalla ja trauma ei ole syy lääkkeille. Vähänpä tiedät mistään noilla kommenteilla. Trauma on lähes kaikkien mt-ongelmien taustalla, myös riippuvuuksien. No varmaan sinne terapiaan pääsee sitte soittamalla, jos on varaa yksityiselle mennä ja maksaa 120-150 (en tiedä riittääkö nykypäivänä, viimeksi yksityisellä omalla kustannuksella n 10 vee sitten) käynti. Tulee aika hintoihin, jos käy kerran viikossa monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Katkaisin välit. Meillä on vain tämä yksi elämä, enkä aio antaa heidän pilata omaani enää yhtään enempää.
Vanhemmillani on valtavat eläkkeet, reilusti yli 3000 €/kk ja velaton asunto, joten he voivat ostaa palveluita jos tarvitsevat jotain.
Tähänkin varmaan joku tulee ulisemaan, että vanhempia pitää ymmärtää ja heilläkin on ollut traumoja. Voin kertoa jo valmiiksi että ymmärrän heitä kyllä ja tavallaan vähän säälinkin. Silti minulla ei ole mitään velvollisuutta antaa heidän enää koskaan häiritä elämääni. En edes tiedä, ovatko he vielä hengissä, mutta olen oppinut olemaan välittämättä.
Hyvän tai edes siedettävän lapsuuden eläneet eivät voi koskaan ymmärtää tätä. Eivät myöskään ne, joilla on ollut kamala lapsuus mutta jotka eivät ole hoitaneet traumojaan vaan ovat yhä henkisesti kiinni kiusaajissaan. Vain toinen traumaselviytyjä voi ymmärtää tällaista ratkaisua ja tällaista elämää. Siksi en edes yritä perustella ratkaisuani muille IRL. Netissä anonyymisti voin siitä kertoa, koska haluan rohkaista muita tekemään saman ratkaisun ja pelastamaan elämänsä.
En minä ainakaan koe, että olisi velvollisuutta muille perustella ratkaisuani. Toivottavasti kukaan muukaan ei koe. En kauheasti asiasta puhu, muulle kuin parhaille kavereille ja siskolle, koska mielestäni kaikki yksityisasiat ei muille kuulu. Jos joku kysyy mitä vanhemmilleni kuuluu, vastaan vaan että en tiedä, kannattaa heiltä itseltään kysyä ja jätän asian siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. alkoholismi on riippuvuussairaus. Se ei tarkoita että kaikkea tarvitsisi hyväksyä jne mutta pitää myös muistaa että henkilö on sairas tai sairastunut riippuvuussairauteen.
Ihminen voi olla sairas ja täys per@seenreikä samanaikaisesti. Ihmeellistä mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. alkoholismi on riippuvuussairaus. Se ei tarkoita että kaikkea tarvitsisi hyväksyä jne mutta pitää myös muistaa että henkilö on sairas tai sairastunut riippuvuussairauteen.
Ihminen voi olla sairas ja täys per@seenreikä samanaikaisesti. Ihmeellistä mutta totta.
Tottakai voi olla, mutta ihminen voi olla selvinpäin asiallinen ja ok ja jopa välittää perheestään mutta humalassa tuo kaikki kääntyy päälaelleen. Koska ihminen selvinpäin on kuitenkin ok voisi sanoa että hänessä on tietty hyvyyden pilkahdus eli ei ole läpeensä paha ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin äidillä on omaisuutta mutta haluaisi että minä hoitaisin hänet ilmaiseksi.
Muistelin vain hänen viimeistä tempausta kun kertoi että jättää minut perinnöttä.
Lapsuudessa loukkaannuin tapaturmassa pahasti ja hän sanoi että VOISIN loukkaantua uudestaan. Oli halvaantumisvaara ja olin 8-vuotias.
Mun äiti on täysperserekä.
Voi ostaa itselleen palveluita ihan omalla rahalla. Saa eläkkeen, leskeneläkkeen ja vuokratuloja.
Sinulla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa vanhempiasi. Jos olet kokenut alistamista ja väkivaltaa lapsena, niin katkaise ne välit. On oman jaksamisesi kannalta tärkeää. Tiedän myös omasta kokemuksestani, että se tuo avun. Kirpaisee yllättävän vähän kun sen vaan tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin äidillä on
omaisuutta mutta haluaisi että minä hoitaisin hänet ilmaiseksi.Muistelin vain hänen viimeistä tempausta kun kertoi että jättää minut perinnöttä.
Lapsuudessa loukkaannuin tapaturmassa pahasti ja hän sanoi että VOISIN loukkaantua uudestaan. Oli halvaantumisvaara ja olin 8-vuotias.
Mun äiti on täysperserekä.
Voi ostaa itselleen palveluita ihan omalla rahalla. Saa eläkkeen, leskeneläkkeen ja vuokratuloja.
Lidäys. En aio kertoa kenellekään että olen katkaissut välit. En ole selitystä velkaa kenellekään.
Ikuinen kysymys, pitääkö pahaan aina vastata pahalla. Jos et voi olla yhteydessä vanhempiisi kipeiden kokemusten johdosta, älä ole. Älä kuitenkaan lähde koston tielle, vaikka oletkin saanut kohdata vain huonoa käytöstä vanhempiesi taholta. Viha ja kostaminen ei johda mihinkään. Parasta vointia sinulle!
Ymmärrän, että henkinen niskalenkki vanhempien puolelta on vaikea murtaa, mutta kyllä minä sinuna yrittäisin kerätä voimia ja sanoa suoraan, miten asia on: olette kohdelleet minua, omaa lastanne, kammottavalla tavalla koko elämäni. Minä en teitä auta mitenkään. Se saattaisi vapauttaa jotain lukkoja, ja saisit pahan olon purettua sisältäsi. Kaltoinkohtelijat eivät ansaitse sääliä, olivat sukua tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan vaikutus jatkuu kolmanteen, jopa neljänteen sukupolveen. Mun vanhemman lapsuuden perheestä vain kaksi lasta kahdeksasta lapsesta on suht. normaali. Kannattaa keskittyä omaan perheeseen, jottei tuo paska siirry seuraaville sukupolville eli tietoisesti pysäyttää tämä.
Höpö pöpö mitää sodan vaikutuksia. Psykopatiaa.
Jep. Oli se sota aika monessa muussakin maassa.
Toinen vanhempani pahoinpiteli minua, ja kyllä, häntä itseään on myös pahoinpidelty lapsena. Kuitenkaan hän ei ole pahoinpidellyt sisarustani, eli on pystynyt hänen kohdallaan valitsemaan erilaisen tavan. Ei varmaan voi edellyttää, että ymmärtäisin ja antaisin anteeksi.
Osa omia lapsiaan laiminlyöneistä ja kaltoinkohdelleista vanhemmista on nyt isovanhempia. Pelottava ajatus. Nämä arvaamattomat, tunnekylmät, turvattomat, välinpitämättömät ja väkivaltaiset äidit ja isät yrittävät nyt epätoivoisesti paikata omia kasvatusvirheitään puuttumalla ja sekaantumalla raivokkaasti aikuisten lastensa ja lastensa perheitten asioihin.
Se on turhaa ja myöhäistä. Lastenhoidon, lastenkasvatuksen ja vanhemmuuden juna meni jo - aikoja sitten. Jos et ole halunnut ja viitsinyt huolehtia kunnolla omista lapsistasi, niin on turha yrittää paikata huonoa vanhemmuutta ja omia kasvatusvirheitä isovanhempana.
Nämä aikuisten lastensa asioihin raivokkaasti puuttuvat, psekaantuvat ja rajattomat isovanhemmat pilaavat lastensa elämän, parisuhteen, perhe-elämän, lastenhoidon ja lastenkasvatuksen. Kunnioittakaa lastenne kotirauhaa. Pysykää erossa asioista, joihin teitä ei haluta eikä pyydetä!
Lapsen vanhemmilla - äidillä ja isällä - on mahdollisuus huolehtia omasta lapsesta, kun lapsi on alaikäinen eli noin ensimmäiset 18 vuotta. Jos et näiden 18 vuoden aikana halua ja viitsi luoda hyvää ja rakastavaa suhdetta omaan lapseesi, niin sen jälkeen se on myöhäistä. Jos äiti ja/tai isä ei halua, kykene, pysty, viitsi ja välitä osoittaa hyvää ja turvallista vanhemmuutta ja rakkautta omaa lastaan kohtaan, niin hän on vanhempana aivan väärällä alalla.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa vanhempiasi. Jos olet kokenut alistamista ja väkivaltaa lapsena, niin katkaise ne välit. On oman jaksamisesi kannalta tärkeää. Tiedän myös omasta kokemuksestani, että se tuo avun. Kirpaisee yllättävän vähän kun sen vaan tekee.
Sitä niittää mitä kylvää, yksinäinen hoitokotivanhuus odottaa näitä vanhempia, ja aiheesta.