Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monet aikuiset eivät pysty kuuntelemaan "örinämusiikkia"? Kokevatko sen liian pelottavana tms.?
17.09.2022 |
Miksi siis niin moni aikuinen ei pysty kuuntelemaan death tai black metallia? Mielestäni hyvään yleissivistykseen kuuluu laaja musiikkimaku. Joten jos keskustelen musiikista jonkun kanssa, niin oletan, että esim. Morbid Angelin Altars of Madness tai Emperorin In the Nightside Eclipse ovat tuttuja. Ihan samaan tapaan kuin oletan, että keskustelukumppanille ovat tuttuja Vivaldin Neljä vuodenaikaa tai Miles Davisin Kind of Blue.
Kommentit (229)
Jos rehellisiä ollaan niin turhan moni örinälaulajista on todella psgoja laulajia, eli se örinä on joskus aivan loistavan soiton oheen lätkäisty epävireinen lantakikkare eikä musiikkia täydentävä komponentti kappaleessa.
Jotkut kyllä onnistuu ainakin siedettävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rock,hevi,metalli yms oli mitään "musiikkia " korkeintaan White trash musiikkia:D opiskelija tuota ihanuutta sai kuunnella eli jumputusta arki iltoina pitkälle aamuyöhön! Pelkkää pskaa!! Tuollaiset örinämusiikin kuuntelijat pitäis ampua kuuhun!!!
Sattuu korviin sellainen huuto ja meteli. En tykkää riitelystä, ja siltä se kuulostaa
Minä taas ihmettelen, miksi kukaan örinää haluaa kuunnella.
Minä pidän musiikista, josta tulee hyvälle mielelle. Örinästä ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko selittää tyhmälle miksi nykyhevilaulajien pitää öristä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
En tykkää kuunnella karjumista.
En kyllä hirveästi kuuntele musiikkiakaan.Älä valehtele. Sä kuuntelet enemmän musiikkia kuin uskotkaan. Vuoristorata kun lähtee päälle niin siinä musiikit soi ja kuorokirkuntaa vielä siihen päälle. Aika rankkaa musiikkia kuuntelet :)
Sun mielestä kirkuminen vastaa musiikkia? Ei ihmekään, että meillä on niin erilainen musiikkimaku. Itse en laske mölinää, örinää, karjumista tai kirkumistakaan laulamiseksi. Huutaminen ei ole laulamista vaikka siinä taustalla jotain musiikkia soitettaisiinkin.
Onhan ne kirkumisäänetkin joitain nuotteja, että siinä mielessä musiikkia. Itse voin kuvitella kirkumista s
Elastinen voisi tehdä kirkumisäänestä musiikkia.
Joskus kun tuli katsottua hänen musiikki ohjelmaa nimeltä Elastinen feat..Musiikki ei tunne rajoja. Vain mielikuvitus on rajana miten hyödyntää ääntä. Vaikka jotkut sanovat että jokin ei ole musiikkia niin silti nekin on joillekin toisille musiikkia.
Mä voisin kuvitella kirkumisääntä koneellisissa musiikeissa, kuten tässä on hyvä esimerkki miten voi hyödyntää kirkumisääntä musiikissa:
(Miehen kirkumista 2:20 kohdan jälkeen)
Vähän liian synteettistä tää syntikkahevi.
Mielestäni doom eternal onnistui tuossa paremmin eikä kuulosta noin synteettiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15-20 v tullut kuunneltua black/death metallia, nykyään välillä kyllä muutakin. Ei noiden genrejen ole mikään tarkoituskaan viehättää massoja eikä kyllä itseä innostaisi edes puhua noista jokaisen työkaverin kanssa.
Kaikki metallimusiikkikaan ei missään nimessä ole hyvää, löytyy myös monia keskinkertaisia tai jopa huonoja bändejä. Tyylilajeja on niin paljon jopa näiden genrejen sisällä eikä bändeistä tule kuunneltua kuin ehkä murto-osaa. Huonot bändit ja biisit skippaan itsekin.
Mä kaipaan musiikilta joko kaunista maalailevaa rauhaa tai sitten pirskahtelevaa iloa. Tykkään myös laulaa kauniita melodioita.
Raskas musiikki nostaa heti stressitasot pilviin. Ärsyttävää meteliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuupa mieleen muutama kaveri noin 25 vuoden takaa, jotka eivät voineet sietää darkthronea, mayhemiä eikä immortalia. Itkivät joka kerta kovaan ääneen " ei tätä kauheeta yök, vaihda se levy". Niille kelpasi joko cradle of filth tai dimmu burger. Kaikki nyt ei vaan tykkää kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Mä kaipaan musiikilta joko kaunista maalailevaa rauhaa tai sitten pirskahtelevaa iloa. Tykkään myös laulaa kauniita melodioita.
Raskas musiikki nostaa heti stressitasot pilviin. Ärsyttävää meteliä.
Sitä on muuten tutkittu, että metalli aiheuttaa ahdistusta niille, jotka ei tykkää siitä, mutta sillä on ahdistusta lievittävä vaikutus niille, jotka tykkää siitä. Että kun joku ihmettelee, että miten toiset kestää kuunnella sitä.
Kuulun noihin jälkimmäisiin, mutta liian rääkyvä örinä on minullekin liikaa. Mutta ne raskaat kitarasoundit on kuin enkelien laulua mun korville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voi rauhassa ajatella, että esim. minä pelkään örinämusiikkia enkä siksi kuuntele sitä. Oi rohkea ap, joka sitä kuuntelee, ota tästä itsetuntoboosti!
Ap varmasti tuntee kaikkien muusiikin osa-alueiden edustajia tasaisesti, yleissivistynyt kun on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kuulosta pelottavalta vaan aika naurettavalta.
Suurin osa ihmisistä kuuntelee musiikkia niin huonoilla laitteilla, että genrestä riippumatta he eivät saa kunnon käsitystä siitä, millaista musiikkia he edes kuuntelevat, paitsi ehkä livekeikalla käydessään. Kun aloin panostaa hifilaitteisiin, niin on ollut kiinnostavaa huomata joistakin kauan sitten kuuntelemistani bändeistä - genrestä riippumatta - että tuohan on itse asiassa hyvinkin erilaista musiikkia kuin mitä joskus luulin kuuntelevani.
Tuon harrastuksen myötä myös musiikkimakuni on laajentunut. Ja siirtyäkseni alkuperäiseen aiheeseen, olen aina tykännyt raskaasta musiikista ja aikoinaan pitänyt monia muita suosittuja musiikin lajeja hyvin mitäänsanomattomina ja ihmetellyt oikeastaan, että miksi kaikki eivät kuuntele metallia. Nykyisin ajattelen toisin, ja parempien laitteiden lisäksi iän kertyminenkin on voinut vaikuttaa asiaan.
Metallibändeistä suurimmat suosikkini ovat kyllä sellaisia, joilla laulu on melko puhdasta - ehkä jonkin verran karjuntaa, mutta ei varsinaisesti örinää. Lyhyt örinäjakso voi toimia hyvin tehokeinona, mutta on puuduttavaa, jos koko viiden minuutin kappale on pelkästään sitä.
Joskus örinä ok, mutta riippuu ihan täysin esittäjästä. Monet kuulostaa oksentamiselta tai muuten siltä että tuntuu kurkussa ikävältä, ja siitä tulee itsellenikin kurkkuun jotenkin epämukava olo. En erityisemmin nauti örinästä ikinä, mutta joskus tosiaan menee ja jos biisi muuten tosi hyvä niin ei välttämättä häiritse.
Itse olen kuunnellut death metallia vuodesta 1990 lähtien, eli miltei yhtä pitkään kuin sitä on ollut, ja edelleen se on heittämällä suosikki musiikkigenreni, vaikka nykyään tulee toki kuunneltua muutakin.
Kyseinen genre ei välttämättä avaudu heti ensimmäisellä kuuntelukerralla, eikä edes toisella, vaan se vaatii valtavan määrän totuttelua. Tuskin kukaan pitää siitä kuultuaan sitä ensimmäistä kertaa. Kyky pitää siitä on nimenomaan hankittu kyky ja se on lukemattomien toistokertojen tulos.
Itse aloin kuuntelemaan metallia vuonna 1983, ja pitkään minullekin Iron Maiden, Judas Priest ja Helloween olivat rankimmat bändit, joiden musiikista kykenin nauttimaan. Kuulin thrash metallia ensimmäistä kertaa joskus vuonna 1986 ja silloin minulle sellaiset bändit kuten Metallica, Exodus ja Testament kuulostivat aivan liian hurjilta, Slayerista puhumattakaan.
Sitten jotenkin vaan syksyllä 1988 Metallican ...And Justice for All-albumi kolahti minulle niin että aloin pitää siitä. Tällöin tuli sitten hankittua Metallican vanhemmat levytkin ja tutustuttua muihinkin samaisen genren bändeihin, ja yhtäkkiä nuo bändit jotka vielä hetki sitten kuulostivat karmealta meteliltä, olivatkin suosikkibändejäni.
Joskus vuonna 1989 kuulin ensi kertaa death metallia, mutta vielä siinä vaiheessa sellaiset bändit kuten Death ja Pestilence olivat minullekin liikaa. Joskus sitten vuonna 1990 palaset lopulta loksahtivat paikoilleen ja aloin ymmärtää death metallia, en muista mikä levy oli käännekohta, olisikohan ollut Sepulturan Beneath the Remains. Tästä alkoi todellinen death metal kuume, enkä mitään muuta pitkään aikaan kuunnellutkaan.
Tottumattomalle kuulijalle extreme metal varmasti kuulostaa kaoottiselta meteliltä, mutta sellaista se ei oikeasti todellakaan ole. Vaatii valtavan määrän harjoittelua oppia kuulemaan melodia kaaoksen keskeltä, miten instrumentit tukevat toisiaan, miten se örinä sulautuu siihen soitantaan, millainen soundimaailma on, miten levyt on tuotettu jne. Tärkeintä on ymmärtää että tuo örinä ei ole laulamista, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Ihan niin kuin räppääminenkään ei ole laulamista, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Jotkut menevät niin pitkälle, että sanovat että se on instrumentaalimusiikkia, jossa vokaalit ovat yksi instrumentti.
Lukemattomien toistokertojen jälkeen kuulijan aivot oppivat lopulta hahmottamaan kokonaisuuden, ja sen jälkeen tuosta musiikista tuskin voi olla pitämättä. Jos et itse kykene kyseistä musiikkia ymmärtämään, mieti kuitenkin sitä että miksi kuitenkin ihmiset sitä kuuntelevat vuosikymmenestä toiseen. Kai siinä on pakko olla joku sellainen elementti, jota sinä et kykene hahmottamaan, mutta muut kykenevät. Jos kaikki kuulisivat siinä samoja asioita kuin sinä. ei kai sitä kukaan kuuntelisi, ja vielä maksaisi levystä jotain?
Miksi kuuntelisin huonoa musiikkia, kun voin kuunnella hyvääkin?
Alue: Aihe vapaa
Itselleni ei oikein avaudu mikä tuossa örinässä on se hienous. Laulaminen kuulostaa tosiaan pelkältä huudolta, sanoista ei saa mitään selvää ja soitossa ei ole mitään melodiaa vain yksitoikkoista ryminää. Ei tuon kuuleminen itseäni vie mihinkään, se ei avaudu ollenkaan. Kaikki kappaleet kuulostaa vielä ihan samalta. Varmasti on teknisesti vaikeaa tuottaa tuollaistakin, mutta en minä oikein sen tekniikan ihailun takiakaan sitä kuunnella jaksa.