Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monet aikuiset eivät pysty kuuntelemaan "örinämusiikkia"? Kokevatko sen liian pelottavana tms.?
17.09.2022 |
Miksi siis niin moni aikuinen ei pysty kuuntelemaan death tai black metallia? Mielestäni hyvään yleissivistykseen kuuluu laaja musiikkimaku. Joten jos keskustelen musiikista jonkun kanssa, niin oletan, että esim. Morbid Angelin Altars of Madness tai Emperorin In the Nightside Eclipse ovat tuttuja. Ihan samaan tapaan kuin oletan, että keskustelukumppanille ovat tuttuja Vivaldin Neljä vuodenaikaa tai Miles Davisin Kind of Blue.
Kommentit (229)
Rocklegenda Dee Snider on uusimmilla biiseillään siirtynyt raskaampaan suuntaan. George Corpsegrinder Fisher taustalla örisemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, ei pelota. Tylsistystää, puuduttaa ja haukotuttaa mutta ei pelota.
Vähän menee edgelordeilun puolelle Ap:n avaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottavana? Ei, en koe sitä pelottavana. Kun elämässä on ollut tarpeeksi rankkoja asioita ei örinämusaa ja muuta keikistelyä pidä mitenkään rankkana vaan lapsellisena.
Omassa elämässäni on ollut rankkoja asioita, mm. isän kuolema, oma itsemurhayritys ja toistuvat masennusjaksot psykiatrisella osastolla, kouluasteelta toiselle seuraava kiusaaminen, mutta edelleen pidän örinämusiikista (kuuntelen myös muita genrejä toki). Kyllä se synkkyys minuun vetoaa vieläkin ja pidän siitä, että joku sanoittaa niitä vaikeita, rankkoja ja synkkiä tunteita minulle.
Totta kai saat kuunnella lapsellista musiikkia, jos se tunteitasi helpottaa. Ei sinun tarvitse sitä puolustella kenellekään.
Minulle lauluääni on yksi instrumentti muiden muassa kappaleessa. Örinä ei sovi ollenkaan tuohon harmoniaan. Riippuu tosin örisijästä, jotkut onnistuu paremmin seuraamaan melodiaa, toisilla se kuulostaa epävireiseltä murinalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimman osan mielestä se kuulostaa pelkältä meteliltä.
Minun musiikkimakuuni vaikuttaa hyvin paljon se pidänkö jonkun laulajan äänestä. Sen vuoksi räppi tai örinämetalli ei iske ja omalta osalta raskaimman musiikin raja kulkee siinä AC/DC:n ja Metallican kohdalla, Jotenkin se örinämetalli kuulostaa lähinnä koomiselta ja laulun sanoista on vaikeaa saada selkoa. Esimerkiksi David Coverdale on hyvä laulaja vaikka Whitesnaken lyriikat eivät olekaan mitään Bob Dylanin tasoa.
Yleensä tykkään kuunnella laaja-alaisesti rock- ja popmusiikkia 1950-luvulta 2020-luvulla. Jotenkin huvittaa miten jotkut suhtautuvat musiikkiin lähes ideologisesti ja päättyvät kuuntelemaan vain jonkun yhden genren edustajia kuten metallia tai punkkia.
Whitesnake on sukkahousuheviä eikä örinää. Melkein enemmän poppiosastoa.
Jos luet videon yläpuolella olevan tekstin, niin Whitesnaken David Coverdale on esimerkki yhdestä hyvästä laulajasta, joka on mahdollisimman kaukana örinämetallista. Perinteinen "hevi" on usein erittäin melodista musiikkia, jolle voi olla ominaista mm. kitarasoolot. Usein hard rock ja heavy metal on laskettu samaan genreen kuten Def Leppard ja Iron Maiden. Osa rockbändeistä on kaukana mistään turhasta synkistelystä vaikka siinä laulettaisiin itse paholaisesta:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä luullaan, että kuka tahansa voi öristä tai soittaa metallibändissä. Heh, teknisesti parhaat rumpalit ja kitaristit löytyvät aina metalligenreistä. :) Myöskään örinä ei ole heti opittu juttu, ja aniharva vokalisti on laulamatta myös puhtaasti.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn muutenkin kuuntelemaan vain harvoja vokalisteja, ja kaikista vähiten jotain black metal tai metallirääkyjiä. Monen bändin kohdalla saattaisin kyllä tykätä itse musiikista, mutta en kestä kuunnella sitä laulajan epävireistä rääkynää.
Yksi minun inhokkilaulajiani on Radioheadin Thom Yorke, vaikka hän ei varsinaisesti örise, niin hänen äänensä estää nauttimasta millään lailla kyseisen usein hehkutetun bändin musiikista. Vastaavasti Chris Cornell oli vakuuttava vokalisti Soundgardenissa ja Audioslavessa olematta mikään örisijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovaa ja korkealta, sulassa sovussa stemmassa.
Miksei nuoriso kestä sirkusmusiikkia, positiivin kammesta ne saundit lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
En tykkää kuunnella karjumista.
En kyllä hirveästi kuuntele musiikkiakaan.Älä valehtele. Sä kuuntelet enemmän musiikkia kuin uskotkaan. Vuoristorata kun lähtee päälle niin siinä musiikit soi ja kuorokirkuntaa vielä siihen päälle. Aika rankkaa musiikkia kuuntelet :)
Sun mielestä kirkuminen vastaa musiikkia? Ei ihmekään, että meillä on niin erilainen musiikkimaku. Itse en laske mölinää, örinää, karjumista tai kirkumistakaan laulamiseksi. Huutaminen ei ole laulamista vaikka siinä taustalla jotain musiikkia soitettaisiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
En tykkää kuunnella karjumista.
En kyllä hirveästi kuuntele musiikkiakaan.Älä valehtele. Sä kuuntelet enemmän musiikkia kuin uskotkaan. Vuoristorata kun lähtee päälle niin siinä musiikit soi ja kuorokirkuntaa vielä siihen päälle. Aika rankkaa musiikkia kuuntelet :)
Sun mielestä kirkuminen vastaa musiikkia? Ei ihmekään, että meillä on niin erilainen musiikkimaku. Itse en laske mölinää, örinää, karjumista tai kirkumistakaan laulamiseksi. Huutaminen ei ole laulamista vaikka siinä taustalla jotain musiikkia soitettaisiinkin.
Onhan ne kirkumisäänetkin joitain nuotteja, että siinä mielessä musiikkia. Itse voin kuvitella kirkumista sellaisissa raastavissa musiikeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lapsena, en nuorena enkä nyt aikuisenakaan Älyvapaata örinää
En kestä kuunnella kun ihmiset pilaavat äänensä kauheilla "laulu"tekniikoilla. Örinä on vain yksi esimerkki. Kaikkien laulajien on syytä opetella sellainen tekniikka ettei tarvitse mennä muutaman vuoden uran jälkeen operoitavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse keskustelen lähinnä musiikin tekemisestä, joten ei ole tarvetta nippelitiedolla. Vanhempana minultakin on jäänyt pois liian raskas musiikki kuuntelulistalta, kun ei tarvitse enää korvat soiden peittää omia ajatuksia, ja parasta musiikkia onkin hiljaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Pelottavana? Ei, en koe sitä pelottavana. Kun elämässä on ollut tarpeeksi rankkoja asioita ei örinämusaa ja muuta keikistelyä pidä mitenkään rankkana vaan lapsellisena.
Itse taas näen asian toisin päin eli kun elämäni on ollut rankkaa ja yksinäistä niin en halua monestikaan kuunnella mitään liian pirteää musiikkia. Se taas ärsyttää itseäni ja en pysty samaistumaan. Jos sanoja mietitään niin ne sanoitukset mihin pystyn samaistumaan ovat monesti juuri synkässä musiikissa. On genre sitten mikä vaan rokista metalliin, mutta oikeastaan hyvin surullisiakin biisejä. Tämän takia metallimusiikki on myös minulle tärkeää. Silti itsekin kuuntelen hyvin monenlaista musiikkia, mutta joku tekopirteä biisi alkaa helposti ärsyttää. Jos olen surullinen niin jokin surullinen biisi toimii paremmin kuin liian pirteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottavana? Ei, en koe sitä pelottavana. Kun elämässä on ollut tarpeeksi rankkoja asioita ei örinämusaa ja muuta keikistelyä pidä mitenkään rankkana vaan lapsellisena.
Omassa elämässäni on ollut rankkoja asioita, mm. isän kuolema, oma itsemurhayritys ja toistuvat masennusjaksot psykiatrisella osastolla, kouluasteelta toiselle seuraava kiusaaminen, mutta edelleen pidän örinämusiikista (kuuntelen myös muita genrejä toki). Kyllä se synkkyys minuun vetoaa vieläkin ja pidän siitä, että joku sanoittaa niitä vaikeita, rankkoja ja synkkiä tunteita minulle.
Minua taas liikuttaa enemmän musiikki jota ei ole allevivattu miksikään "hei katsokaa, örisen kuolemasta tässä kuudetta levyä", vaan vakavista aiheista voi tehdä lauluja ilman alleviivausta ja genreen uppoamista.
sanat "pysty" ja "halua" sekaisin. En HALUA kuunnella örinälaulua, eikä suinkaan pelosta vaan koska koen tasapaksun oloiseksi ja siten tylsäksi pelkän jatkuvan örinän. Tehokeinona voi mennä hyvinkin- kuten vaikka Judas Priestillä.
Joku teini pätemässä. Örinä pelottaa?? :D
Eniten tökkii genren uskonnollinen tematiikka. Hypitään hautausmaalta helvettiin ja kiirastulen kautta takaisin, demonit vainoaa ja verta valuu, joskus mukaan eksyy enkelikin. Eiköhän se pelottaisi, jos osaisi totena pitää, mutta kun ei, niin vaikutus on sama kuin pikkukarhujen metsäretkellä.
En ole kykenevä arvioimaan minkään musiikkilajin teknistä taidokkuutta tai taiteellisia arvoja, koska autistiset aivoni eivät sellaisia asioita prosessoi. Pidän juuri sellaisesta musiikista kuin pidän, muu on joko yhdentekevää tai ärsyttävää.
Alue: Aihe vapaa
Omassa elämässäni on ollut rankkoja asioita, mm. isän kuolema, oma itsemurhayritys ja toistuvat masennusjaksot psykiatrisella osastolla, kouluasteelta toiselle seuraava kiusaaminen, mutta edelleen pidän örinämusiikista (kuuntelen myös muita genrejä toki). Kyllä se synkkyys minuun vetoaa vieläkin ja pidän siitä, että joku sanoittaa niitä vaikeita, rankkoja ja synkkiä tunteita minulle.