Miksi niin monet aikuiset eivät pysty kuuntelemaan "örinämusiikkia"? Kokevatko sen liian pelottavana tms.?
Miksi siis niin moni aikuinen ei pysty kuuntelemaan death tai black metallia? Mielestäni hyvään yleissivistykseen kuuluu laaja musiikkimaku. Joten jos keskustelen musiikista jonkun kanssa, niin oletan, että esim. Morbid Angelin Altars of Madness tai Emperorin In the Nightside Eclipse ovat tuttuja. Ihan samaan tapaan kuin oletan, että keskustelukumppanille ovat tuttuja Vivaldin Neljä vuodenaikaa tai Miles Davisin Kind of Blue.
Kommentit (229)
Heavyn ja raskas musiikki liittyy lähinnä nuoruuteen josta normaalisti aikuistuttuaan kyllä sitten kasvetaan ulos kun meteli alkaa jo ärsyttää.
Musiikin kaapuun puetut teiniangstiset väkivaltapsykoosit ja -fantasiat eivät oikein puhuttele aikuista ihmistä. Muut asiat elämässä mielenkiintoisempia.
Ihminen joka esim. nyt on nelikymppinen ei pakosta kasva death ja black metallista ikinä ulos. Metalcore ja muu poppirääkyminen tekee kyllä tiukkaa, mutta ymmärrän että se on nuorempien ihmisten kapinaa jota taas minä olen liian kalkkis ymmärtämään :)
Mikä tahansa, jota ihminen vieroksuu rankasti, on, ihme kyllä, jotenkin ihmiselle tärkeä. Tämä on filosofiassa tuttu aihe. Joten jos torjuu voimakkaasti raskaan metallin, se kertoo jotain torjujasta ennen kaikkea.
Toinen ryhmä on tietysti ne, joille raskas metalli ei sano mitään. Siis saa soida tai olla soimatta ihan sama. Mutta ei hakeudukaan sellaisen musiikin pariin. Heillä taas on niin, että raskaan metallin taide ei hahmotu. Vähän kuin moni ihminen ei ymmärrä modernismia. Miksi ei voi vain maalata realistisesti ja hienosti kuin vaikka Edelfelt? Näille ihmisille tämä taiteen maailma on yksinkertaisesti suljettu.
Kuuntelin pitkään vain metallia, olennaisesti vähemmän Black Metallia. Pikku hiljaa aloin kuitenkin päästä myös BM-musiikin maailmaan. Ymmärrän heitä, joille se ei heti avaudu.
Kyse on kuitenkin vähän samasta suhteesta kuin oopperalla on klassiseen musiikkiin. Asiat viedään pidemmälle ja tulkinta on voimakkaampaa.
Hyvä äänentoisto auttoi kohdallani myös paljon. Jos kuuntelu häiriintyy pahasti olosuhteista, on hankalampi nauttia BM-musiikista mm. basson ja särökitaran dominoivuuden vuoksi.
Nykyään kuuntelen toisinaan Black Metallia, mutta en jatkuvasti. Suosittelen kokeilemaan. Yhtye, joka minulla teki BM-musiikkia tutummaksi, oli Deathspell Omega.
Ei voi mitään, naurattaa tälläiset Childen of Bodom, Emperor-tyypin orkesterit. On niitä jossa tuplabassarit tykyttää kuin iskuporakone ja kitara särää koko ajan paria nuottia ja tämän päälle rääkyy joku mies äänellä josta ei saa mitään selvää enää.
En vielä pelkää luihuja miehiä joilla on valkeaksi maalattu naama örräämässä mikrofoniin.
Tulee kuunneltua vanhan koulukunnan metallia kuten Udon aikaista Acceptia, ihan loistava. Tai vaikka Iced Earth.
En saa selvää. Ei sen puoleen, ei poppikappaleistakaan saa aina selvää.
Koska se örinä"musiikki" on tylsää.
Eikö porukka tajua että tämä on ilmiselvä trollaus. Hauska sellainen kylläkin.