9-luokkalaisten englannin kielen osaaminen romahtanut vuosikymmenessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kielten opetus edelleen yhtä surkeaa kuin ennen. Itse en oppinut koulussa juuri ollenkaan englantia, kun se oli sellaista tankkaamista.

Nykyisin puhun kuitenkin sujuvaa englantia ja teen töitä englanniksi. Päätin lukion jälkeen opetella englannin kunnolla ja aloin lukemaan ja katsomaan ohjelmia englanniksi(englanninkielisillä teksteillä). Muutamassa vuodessa opin enemmän kuin siihen mennessä koulussa.

Minä opettelin myös englannin kielen yli 2-kymppisenä samoilla metodeilla. Peruskoulu- ja lukiopohjalta osasin jotenkuten änkyttää muutamia lauseita, vaikka olin innokas engl. opiskelija. Nykyään kirjoitan erittäin hyvää englantia ja puhunkin suht sujuvasti. Puhetta vain tulee vähemmän harjoiteltua, joten mulla kirjallinen ilmaisu on reilusti vahvempi.

Väitän, että nykynuorten huono kielitaito johtuu siitä, ettei edes omaa äidinkieltä opita enää kunnolla. On kovin vaikea oppia vierasta kieltä, jos suomenkielinenkin sanasto on vajavainen ja kielioppi vaikeaa. Lapset ja nuoret eivät enää lue kirjoja, se tuossa enimmäkseen on taustalla. Kieli ei kehity, jollei sitä harjoita, eikä harjoitukseksi riitä tiktok-videoiden katselu.

Kyllä sen itsekin kouluaikana selvästi huomasi, kuka lukee ja kuka ei. Itse olen aina lukenut paljon ja vieraiden kielten oppiminen on ollut minulle suht helppoa, koska äidinkieli on ollut aina vahva. Ne, jotka eivät juuri lukeneet, eivät pärjänneet missään kielissä erityisen hyvin.

Hieman ehkä ohi aiheen, mutta englantia toisena äidinkielenä puhuvana ja sillä kaiken koulutuksen saaneena tohtorintutkintoon asti, sekä tietysti sen jälkeen post-doc ja sitten yritysmaailma, niin minusta oli paljon kunnioitettavampaa vielä joku 10 vuotta sitten, kun esimerkiksi jotkut tutkijat myönsivät, etteivät osaa englantia täydellisesti. Osasivat kuitenkin huippuhyvin normaaleihin ihmisiin verrattuina. Lauseissa saattoi olla kömpelöitä rakenteita ja puheessa piti joskus hakea oikeaa sanaa, mutta se jo loi käsityksen älykkyydestä ja koulutuksesta, että tunnistettiin ettei osattu samalla tasolla kuin vaikkapa brittiläiset akateemikot. Eikä kukaan sitä heiltä odottanutkaan, ei se ollut häpeä.

Paljon nolompaa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana ilmestyneet kolmekymppiset, jotka molottavat kovalla äänellä ja suurella itsevarmuudella ihan hirveää scheisse-englantia. Mutta ehkä tämä liittyy yleiseen koulutustason laskuun.

Olen tehnyt kielitaidon tasotestejä 90-luvun puolivälistä lähtien ja opettanut englantia sekä yrityksissä että yliopistolla ja muissa oppilaitoksissa, joten näkemykseni perustuu mitattaviin tosiasioihin, ei mutuoletuksiin. Olen kaikesta sanomastasi samaa mieltä.

Mainitsemiasi kolmikymppisiä henkselinpaukuttelijoita on ollut olemassa koko urani ajan, onneksi vähemmistönä, mutta viime vuosikymmenellä heistä muotoutui uusi laji: ne, jotka eivät kerta kaikkiaan suostu hyväksymään keskinkertaiseksi katsomaansa testitulosta, vaikka puutteet ovat näkyvissä sekä paperilla että puheena. Minulla on omat ajatukseni siitä, mikä tällaisen asenteen on saanut aikaan, mutta kuulisin muidenkin mielipiteitä.

Henkselinpaukuttelijoille haluaisin saada perille sen, että sujuvan kielenkäytön merkki ei välttämättä ole se, että pystyy tuottamaan puhetta pysähtymättä hengittämään. Kiroileminen ei ole suotavaa ("f*cking" ei ole kovin hyvä laatusanaksi), ja kun työelämässä ollaan, somekielen voi jättää vapaa ajalle, vaikka youknow bruh legit ilmeisesti sisältääkin valtavasti informaatiota.

Yleisesti ottaen suomalaiset tuntevat omat taitonsa tosi hyvin eivätkä rehvastele, vaikka muun maailman tilannetta ajatellen olisi aihettakin. Toisin voisi joskus luulla, koska tuo henkselinpaukuttelijaryhmä on kovin kovaääninen.

Siinä kun menee vaikka NYC:n metroon ja avaa suunsa tyyliin: "Yo, u mutherfuckin' bitch, hey, what up, where fuckin' Times Square, yo, u mutherfuckin' brutha betta tell me right now yo" niin siinä saattaa käydä aika huonosti :-D Vähän vielä eri luokan huonosti kuin jos vedät tuollaista kielenkäyttöä työhaastattelussa ja virallisessa yritysviestinnässä.

Eli ei se pelkkä "rohkea" puhuminen ole aina vain hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitus ei ole kieltä. Toistan:

Äidinkielisten puhujien kieli on aina täydellistä.

Kyllä kirjoitettukin kieli on kieltä. Ja puhutussa kielessä on ihan samalla tavalla ongelmia, esimerkkejä ei ole vaikea keksiä.  Perinteisempien ketä/kuka-juttujen ohella oikeakielisyyttä myrkyttää nykyään vieraista kielistä omaksutut sanonnat ja rakenteet, vaikkapa "isossa kuvassa".

Ja "pitkässä juoksussa" :-D

Nää nyt on sentään ymmärrettäviä, mutta nyt on jotain hiton pallopuistohintoja.

Eikä! :-D Tuota en ollut kuullutkaan. Ihan oikeasti joku käyttää tuota termiä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.

No eihän sellaista olekaan. Oppii ehkä ne 50 fraasia, joilla pelissä pystyy operoimaan, mutta ei puhumaan muista jutuista.

Sillähän se olisikin mielenkiintoista kuulla, mikä on se kielitaidon taso, josta ihmiset sanoo tällaisen lapsen puhuvan sujuvasti englantia.

Riippuu siitäkin, millainen kielitaito tällä sanojalla itsellään on.

Jotkut aikuisetkin puhua pölpöttävät tätä jos tuotakin kieltä niin, että se kuulostaa tosi sujuvalta, mutta todellisuudessa on rikkonaista, kapea-alaista ja raskasta kuunnella. Jotkut voivat elää kielen keskellä vaikka koko aikuisikänsä oppimatta sitä hääppöisesti. Lasten aivoihin kieli tarttuu paremmin, mutta pelien maailma on omalla tavallaan rajallinen, ja sielläkin pärjää aika vähäisin taidoin. Ei aina käy niin hienosti, että uusi pelaaja saapuu peliyhteisöön, joka koostuu monipuolisesti ja virheettömästi puhuvista yksilöistä, ja imee itselleen monipuolisen ja virheettömän kielitaidon. Äidit, isät ja pelaajat itse toki ovat usein toista mieltä.

Juttelin äskettäin erään parikymmentä vuotta Suomessa asuneen taksinkuljettajan kanssa. Meillä oli yhteinen kiinnostuksen kohde, joten juttua riitti. Hän puhui kuin papupata, ja joku suomea hyvin vähän tai ei ollenkaan puhuva olisi varmasti pitänyt hänen kielitaitoaan loistavana. Minulta jäi noin puolet ymmärtämättä, vaikka S2-opetuksessakin työkennelleenä kielten maisterina olen aika harjaantunut näissä kommunikaatioasioissa.

 

Jotenkin tuli mieleen se jakso Friendseistä, missä Joey "puhui""ranskaa".

Joo, tunnustan, olen katsellut Friends- uusintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.

No eihän sellaista olekaan. Oppii ehkä ne 50 fraasia, joilla pelissä pystyy operoimaan, mutta ei puhumaan muista jutuista.

Sillähän se olisikin mielenkiintoista kuulla, mikä on se kielitaidon taso, josta ihmiset sanoo tällaisen lapsen puhuvan sujuvasti englantia.

Riippuu siitäkin, millainen kielitaito tällä sanojalla itsellään on.

Jotkut aikuisetkin puhua pölpöttävät tätä jos tuotakin kieltä niin, että se kuulostaa tosi sujuvalta, mutta todellisuudessa on rikkonaista, kapea-alaista ja raskasta kuunnella. Jotkut voivat elää kielen keskellä vaikka koko aikuisikänsä oppimatta sitä hääppöisesti. Lasten aivoihin kieli tarttuu paremmin, mutta pelien maailma on omalla tavallaan rajallinen, ja sielläkin pärjää aika vähäisin taidoin. Ei aina käy niin hienosti, että uusi pelaaja saapuu peliyhteisöön, joka koostuu monipuolisesti ja virheettömästi puhuvista yksilöistä, ja imee itselleen monipuolisen ja virheettömän kielitaidon. Äidit, isät ja pelaajat itse toki ovat usein toista mieltä.

Juttelin äskettäin erään parikymmentä vuotta Suomessa asuneen taksinkuljettajan kanssa. Meillä oli yhteinen kiinnostuksen kohde, joten juttua riitti. Hän puhui kuin papupata, ja joku suomea hyvin vähän tai ei ollenkaan puhuva olisi varmasti pitänyt hänen kielitaitoaan loistavana. Minulta jäi noin puolet ymmärtämättä, vaikka S2-opetuksessakin työkennelleenä kielten maisterina olen aika harjaantunut näissä kommunikaatioasioissa.

 

Jotenkin tuli mieleen se jakso Friendseistä, missä Joey "puhui""ranskaa".

Joo, tunnustan, olen katsellut Friends- uusintoja.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Samoin heti sen jälkeen kun alettiin vaatia koulutus ojankaivuuseenkin, kaikki uudet ideat, innovaatiot ja keksinnöt ovat romahtaneet, kaikenlainen luova oma-ajattelu on kuollut, kaikki vain toistelevat koulutuksissa istutettuja kapea-alaisia muottiin valettuja keskinkertaisuuksia eikä kukaan uskalla tai osaa enää ajatella "hiekkalaatikon ulkopuolelta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitus ei ole kieltä. Toistan:

Äidinkielisten puhujien kieli on aina täydellistä.

Kyllä kirjoitettukin kieli on kieltä. Ja puhutussa kielessä on ihan samalla tavalla ongelmia, esimerkkejä ei ole vaikea keksiä.  Perinteisempien ketä/kuka-juttujen ohella oikeakielisyyttä myrkyttää nykyään vieraista kielistä omaksutut sanonnat ja rakenteet, vaikkapa "isossa kuvassa".

Ja "pitkässä juoksussa" :-D

Nää nyt on sentään ymmärrettäviä, mutta nyt on jotain hiton pallopuistohintoja.

Eikä! :-D Tuota en ollut kuullutkaan. Ihan oikeasti joku käyttää tuota termiä? 

Olen kuullut sitä käytettävän yhden kerran. Tuosta kerrasta seurasi aikamoinen polemiikki. Samassa yhteydessä "iteroiminen" löi vettä kiukaalle.

Luulisi, että amerikkalaiset oppisivat pikkuhiljaa pois siitä, että pituuksia ja pinta-aloja ilmaistaan heikäläisten pallokenttään vertaamalla, mutta he, piru vieköön, keksivät lisää. Suomalaisia lähteitä ei vielä näy olevan olemassa, mutta odotapa vain, kun startuppilaiset kuulevat, että ilmaukselle "karkea arvio" on olemassa tällainen kätsynkätevä pallokenttäjutska.

https://www.investopedia.com/terms/b/ballpark-figure.asp

Vierailija kirjoitti:

Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.

Mun lapset molemmat vuorollaan juuri 10-12 vuotiaana alkoivat selittää englanniksi pelejä tai you tubessa näkemiään asioita. Siinä iässä on joku herkkyyskohta, että kieli tarttuu hyvin. Kun käytiin Englannissa lyhyesti huomasin, että osaaminen olikin aika hyvää. Kuopukselle jäi englanniksi asioiden kertominen "päälle" ja me on puhuttu siitä lähtien englantia kotikielenä keskenämme. Esikoinen opiskelee englantia yliopistossa. Ei olla millään Oxfordin professori -tasolla mutta kaikki sujuvia. Sujuvuudessa on monta astetta, en tiedä mitä haet? 10-vuotiaasta ei voi vielä tietää kuinka lahjakas hän on kielen taitajana muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitus ei ole kieltä. Toistan:

Äidinkielisten puhujien kieli on aina täydellistä.

Kyllä kirjoitettukin kieli on kieltä. Ja puhutussa kielessä on ihan samalla tavalla ongelmia, esimerkkejä ei ole vaikea keksiä.  Perinteisempien ketä/kuka-juttujen ohella oikeakielisyyttä myrkyttää nykyään vieraista kielistä omaksutut sanonnat ja rakenteet, vaikkapa "isossa kuvassa".

Ja "pitkässä juoksussa" :-D

Nää nyt on sentään ymmärrettäviä, mutta nyt on jotain hiton pallopuistohintoja.

Eikä! :-D Tuota en ollut kuullutkaan. Ihan oikeasti joku käyttää tuota termiä? 

Olen kuullut sitä käytettävän yhden kerran. Tuosta kerrasta seurasi aikamoinen polemiikki. Samassa yhteydessä "iteroiminen" löi vettä kiukaalle.

Luulisi, että amerikkalaiset oppisivat pikkuhiljaa pois siitä, että pituuksia ja pinta-aloja ilmaistaan heikäläisten pallokenttään vertaamalla, mutta he, piru vieköön, keksivät lisää. Suomalaisia lähteitä ei vielä näy olevan olemassa, mutta odotapa vain, kun startuppilaiset kuulevat, että ilmaukselle "karkea arvio" on olemassa tällainen kätsynkätevä pallokenttäjutska.

https://www.investopedia.com/terms/b/ballpark-figure.asp

Joo, tiedän hyvin "ballpark figure". En vain ollut koskaan kuullut, että kukaan olisi niin hölmö, että käyttäisi sitä suoraan suomennettuna.

Entäs "back of the envelope calculation"? Onko sitäkin jo käytetty suorana suomennoksena? 

Yksi, mikä voisi olla aika huvittava suoraan suomennettuna, on sanonta "can't get my head around it/can't wrap my brain around it". "En saa päätäni sen ympärille? En saa aivojani paketoitua sen ympärille?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitus ei ole kieltä. Toistan:

Äidinkielisten puhujien kieli on aina täydellistä.

Kyllä kirjoitettukin kieli on kieltä. Ja puhutussa kielessä on ihan samalla tavalla ongelmia, esimerkkejä ei ole vaikea keksiä.  Perinteisempien ketä/kuka-juttujen ohella oikeakielisyyttä myrkyttää nykyään vieraista kielistä omaksutut sanonnat ja rakenteet, vaikkapa "isossa kuvassa".

Ja "pitkässä juoksussa" :-D

Nää nyt on sentään ymmärrettäviä, mutta nyt on jotain hiton pallopuistohintoja.

Eikä! :-D Tuota en ollut kuullutkaan. Ihan oikeasti joku käyttää tuota termiä? 

Olen kuullut sitä käytettävän yhden kerran. Tuosta kerrasta seurasi aikamoinen polemiikki. Samassa yhteydessä "iteroiminen" löi vettä kiukaalle.

Luulisi, että amerikkalaiset oppisivat pikkuhiljaa pois siitä, että pituuksia ja pinta-aloja ilmaistaan heikäläisten pallokenttään vertaamalla, mutta he, piru vieköön, keksivät lisää. Suomalaisia lähteitä ei vielä näy olevan olemassa, mutta odotapa vain, kun startuppilaiset kuulevat, että ilmaukselle "karkea arvio" on olemassa tällainen kätsynkätevä pallokenttäjutska.

https://www.investopedia.com/terms/b/ballpark-figure.asp

Meillä sitä paitsi on pari omankielistäkin ilmaisua tähän.

"Ollaanko nyt yhtään samalla tontilla tässä? On tää oikealla hehtaarilla!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.

Mun lapset molemmat vuorollaan juuri 10-12 vuotiaana alkoivat selittää englanniksi pelejä tai you tubessa näkemiään asioita. Siinä iässä on joku herkkyyskohta, että kieli tarttuu hyvin. Kun käytiin Englannissa lyhyesti huomasin, että osaaminen olikin aika hyvää. Kuopukselle jäi englanniksi asioiden kertominen "päälle" ja me on puhuttu siitä lähtien englantia kotikielenä keskenämme. Esikoinen opiskelee englantia yliopistossa. Ei olla millään Oxfordin professori -tasolla mutta kaikki sujuvia. Sujuvuudessa on monta astetta, en tiedä mitä haet? 10-vuotiaasta ei voi vielä tietää kuinka lahjakas hän on kielen taitajana muutenkaan.

Ei millään pahalla, mutta puhutte englantia kotikielenänne? Eli lapsiraukkanne ovat oppineet jotain käsittämätöntä sössötystä ihmisiltä, jotka eivät itsekään osaa kyseistä kieltä? Eivätkä ole saaneet mahdollisuutta oppia äidinkieltään? Eli ovat kielitaidottomia kaikilla kielillä. Sääliksi käy.

Vierailija kirjoitti:

Osaksi varmaan johtuu myös siitä, että kuvitellaan että esimerkiksi somesta oppii englannin. No, tavallaan jotain sieltä oppii, mutta ei sitä englanniksi voi kutsua, se on niin hirveää kuraa se kirjoitustyyli siellä. Just juttuja kuten "Imma" (I am going to), u, ain't (kyllä sattui korviin kun yksi nuorempi työkaveri käytti tätä jatkuvasti). Ilman että niiden käyttäjät edes tajuavat niiden olevan ihan roskaslangia eivätkä tiedä mistä sanoista ne ovat lyhenteitä.

Tuollainen englanti herättää hirveää myötähäpeää jos sitä käytetään liike-elämän sähköposteissa ja tuota näkee paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitus ei ole kieltä. Toistan:

Äidinkielisten puhujien kieli on aina täydellistä.

Kyllä kirjoitettukin kieli on kieltä. Ja puhutussa kielessä on ihan samalla tavalla ongelmia, esimerkkejä ei ole vaikea keksiä.  Perinteisempien ketä/kuka-juttujen ohella oikeakielisyyttä myrkyttää nykyään vieraista kielistä omaksutut sanonnat ja rakenteet, vaikkapa "isossa kuvassa".

Ja "pitkässä juoksussa" :-D

Nää nyt on sentään ymmärrettäviä, mutta nyt on jotain hiton pallopuistohintoja.

Eikä! :-D Tuota en ollut kuullutkaan. Ihan oikeasti joku käyttää tuota termiä? 

Olen kuullut sitä käytettävän yhden kerran. Tuosta kerrasta seurasi aikamoinen polemiikki. Samassa yhteydessä "iteroiminen" löi vettä kiukaalle.

Luulisi, että amerikkalaiset oppisivat pikkuhiljaa pois siitä, että pituuksia ja pinta-aloja ilmaistaan heikäläisten pallokenttään vertaamalla, mutta he, piru vieköön, keksivät lisää. Suomalaisia lähteitä ei vielä näy olevan olemassa, mutta odotapa vain, kun startuppilaiset kuulevat, että ilmaukselle "karkea arvio" on olemassa tällainen kätsynkätevä pallokenttäjutska.

https://www.investopedia.com/terms/b/ballpark-figure.asp

Joo, tiedän hyvin "ballpark figure". En vain ollut koskaan kuullut, että kukaan olisi niin hölmö, että käyttäisi sitä suoraan suomennettuna.

Entäs "back of the envelope calculation"? Onko sitäkin jo käytetty suorana suomennoksena? 

Yksi, mikä voisi olla aika huvittava suoraan suomennettuna, on sanonta "can't get my head around it/can't wrap my brain around it". "En saa päätäni sen ympärille? En saa aivojani paketoitua sen ympärille?"

Onhan meillä vuosikymmeniä jo laadittu rakennuspiirustuksia tupakkiaskin kanteen. Sitä ei kai sentään ole tiivistetty yhteen teonsanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.

Mun lapset molemmat vuorollaan juuri 10-12 vuotiaana alkoivat selittää englanniksi pelejä tai you tubessa näkemiään asioita. Siinä iässä on joku herkkyyskohta, että kieli tarttuu hyvin. Kun käytiin Englannissa lyhyesti huomasin, että osaaminen olikin aika hyvää. Kuopukselle jäi englanniksi asioiden kertominen "päälle" ja me on puhuttu siitä lähtien englantia kotikielenä keskenämme. Esikoinen opiskelee englantia yliopistossa. Ei olla millään Oxfordin professori -tasolla mutta kaikki sujuvia. Sujuvuudessa on monta astetta, en tiedä mitä haet? 10-vuotiaasta ei voi vielä tietää kuinka lahjakas hän on kielen taitajana muutenkaan.

Ei millään pahalla, mutta puhutte englantia kotikielenänne? Eli lapsiraukkanne ovat oppineet jotain käsittämätöntä sössötystä ihmisiltä, jotka eivät itsekään osaa kyseistä kieltä? Eivätkä ole saaneet mahdollisuutta oppia äidinkieltään? Eli ovat kielitaidottomia kaikilla kielillä. Sääliksi käy.

Mulla oli jo popparit tulilla tätä vastausta varten ;) En tarkoituksella laittanut mitään omasta kielitaidostani mitään, koska vastasin lapsiani koskien. Mutta tottakai sinä tiedät minun puhuvan käsittämätöntä sössötystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet entisaikaan oppi tosiaan koulussa ne kieliopit, mutta eivät silti saa suutaan auki englanniksi tai ruotsiksi. Tunnen ihmisiä jotka ovat kirjoittaneet ruotsista ällän, eivätkä pysty puhumaan ruotsia. Jos nykyään menee niin, että lapset oppii puhumaan, mutta on enemmän kielioppivirheitä tai käytetty kieli on yksinkertaisempaa niin tuo on silti suurimmalle osalle pienempi paha kuin se vaikeneminen kaikilla mahdollisilla kielillä.

Ja kumpi on pahempi? Se, että ei uskalla/kehtaa puhua on kokemuksen puutetta mikä on paljon helpompi korjata kun osaamisen puute, erityisesti osaamisen arvostamisen puute.

Ei kyllä vaikuta että se kokemuksen puute olisi helppo korjata. Ja kun sitä kokemusta ei tule, opittu kieli unohtuu. Ma a h a n muuttajat opettelevat kieltä siten, että siinä painottuu sellainen kieli mitä käytännössä tarvitaan. Ja niillä vähilläkin sanoilla puhutaan koko ajan. Ja oppivat puhumaan nopeasti. Ja käytetty kieli paranee käytössä koko ajan. Peruskoulun kielten opettaminen on ihmeellistä pers edellä puuhun kiipeämistä.

Maamuja ajaa pakko. Siksi kielen oppiikin lähinnä ne karvakädet, joilla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä täällä, ellei pääse töihin.

Valmiiksi työn perässä tulevat koulutetut ihmiset eivät vaivaudu kieltä opettelemaan, kun ei ole pakko.

Tulijoista muuten venäläiset oppivat kielen keskivertoa nopeammin siksi, että heillä on samantyyppinen kielioppi kuin meillä. Verbit taipuvat persoonamuodoissa, substantiivit sijamuodoissa. Nämä ovat ihan tosi erikoisia juttuja englanninkieliselle.

Vain englantia äidinkielenään puhuvat eivät viitsi opetella suomea Suomessa. Kyllä japanilaiset, saksalaiset, ranskalaiset ja ruotsalaiset opettelee suomea jos asuvat Suomessa. Varsinkin jenkeille ja ausseille vaikuttaa olevan täysin poissuljettua että näkisivät vaivaa vieraan kielen eteen.

Äläpä yleistä. Itselleni hämmästyttävin kokemus on ollut amerikkalainen nuori nainen, joka puhui aivan sujuvasti suomea. Ei heti edes erottanut suomalaisesta. Kertoi, että oli opetellut sen vain yhdessä vuodessa kun oli mennyt kihloihin suomalaisen miehen kanssa ja halusi kyetä puhumaan miehen sukulaisten kanssa. Hän oli tosiaan ällistyttävä, täydellistä ja sujuvaa suomea. Motivaatio on se keskeisin juttu.

Kyllä voi yleistää, muutama poikkeus ei valtavirtaa käännä. Juurikin englanninkieliset Suomessa ovat yleensä sellaisia, että eivät vaivaudu suomea opettelemaan. Tosin tunnen muutaman ranskalaisen ja saksalaisen jotka tekevät samoin ja kommunikoivat englanniksi.

Vaikka toisaalta suomalainenkin  muuttaessaan maahan jonka kieltä ei arvosta (Kiina, Arabimaat, Japani, Thaimaa, jne.) eivät myöskään kieltä opettele vaan koettavat elää englanniksi.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään jopa varastotyössä tarvitsee englantia. Varmaan puolet porukasta työpaikallani puhuu englantia, koska laitteistoa on myös englanniksi käytössä ja väkeä on kotoisin ympäri maailmaa.

Puhun sitä toki myös kotonakin kotikielenä mieheni kanssa eikä englanti ole kummankaan äidinkieli. Mieheni osaa kyllä suomea. Englannista sain aikanaan kympin päättötodistukseen ja cum lauden ylioppilaskirjoituksissa. Kielentuotto tulee kyllä aika vaivattomasti.

Hulluinta oli ehkä kun kansakoulun käynyt isäni oppi englannin teeveeohjelmista. Mieheni taas oppi englannin elokuvista. Nuoriso sekoittaa niin paljon englantia puheeseen, että tuntuu hassulta jos se on heikko.

TV-sarjat ovat olleet englanniksi (ja muilla kielillä) jo yli 60 vuotta. Ei noista ole kukaan englantia oppinut. Itse olin katsonut TV:tä natiaisesta 90-luvun alkuun noin kolmikymppiseksi enkä ollut oppinut sieltä juuri mitään.

Minusta tuntuu että suunta on nimenomaan päinvastainen?

On niitä jotka osaa hyvin, kielikursseja , vaihto-oppilasvuosi jne, sitten niitä jotka pärjää todella huonosti ja keskiverto sahaa vaihtelevasti

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.

No eihän sellaista olekaan. Oppii ehkä ne 50 fraasia, joilla pelissä pystyy operoimaan, mutta ei puhumaan muista jutuista.

Sillähän se olisikin mielenkiintoista kuulla, mikä on se kielitaidon taso, josta ihmiset sanoo tällaisen lapsen puhuvan sujuvasti englantia.

Riippuu siitäkin, millainen kielitaito tällä sanojalla itsellään on.

Jotkut aikuisetkin puhua pölpöttävät tätä jos tuotakin kieltä niin, että se kuulostaa tosi sujuvalta, mutta todellisuudessa on rikkonaista, kapea-alaista ja raskasta kuunnella. Jotkut voivat elää kielen keskellä vaikka koko aikuisikänsä oppimatta sitä hääppöisesti. Lasten aivoihin kieli tarttuu paremmin, mutta pelien maailma on omalla tavallaan rajallinen, ja sielläkin pärjää aika vähäisin taidoin. Ei aina käy niin hienosti, että uusi pelaaja saapuu peliyhteisöön, joka koostuu monipuolisesti ja virheettömästi puhuvista yksilöistä, ja imee itselleen monipuolisen ja virheettömän kielitaidon. Äidit, isät ja pelaajat itse toki ovat usein toista mieltä.

Juttelin äskettäin erään parikymmentä vuotta Suomessa asuneen taksinkuljettajan kanssa. Meillä oli yhteinen kiinnostuksen kohde, joten juttua riitti. Hän puhui kuin papupata, ja joku suomea hyvin vähän tai ei ollenkaan puhuva olisi varmasti pitänyt hänen kielitaitoaan loistavana. Minulta jäi noin puolet ymmärtämättä, vaikka S2-opetuksessakin työkennelleenä kielten maisterina olen aika harjaantunut näissä kommunikaatioasioissa.

 

Hyvänä esimerkkinä vaikka Teemu Selänne. Asunut pohjoisamerikassa melkein 30 vuotta ja puhuu kunnon rallienglantia. Sitten taas joku Saku Koivu puhui muutaman vuoden jälkeen jo melkein täydellistä englantia josta ei juuri erottanut että oliko natiivi vai ei.

Minä olen Teemun nähnyt ja kuullut Pohjois-Amerikan TV:ssä ja kyllä Teemu puhuu todella hyvää englantia.

muutama vuosi sitten oli että pojat osaa hilkun verran paremmin englanninkieltä mitä tytöt ja johtuu pelaamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

muutama vuosi sitten oli että pojat osaa hilkun verran paremmin englanninkieltä mitä tytöt ja johtuu pelaamisesta. 

Osata hilkun verran enemmän kuin toinen peruskoululainen ei vielä tarkoita hyvää kielitaitoa.

Totta kai kielitaito vahvistuu, kun sitä käyttää. Se taito, mikä on koulusta saatu.

Se, että oppimistulokset heikentyvät, kielivät siitä, että oppi ei jostain syystä enää tartu koulussa päähän. Ennen tarttui.

Oppimisen kanssa ei jakseta enää nähdä vaivaa, kun kaiken pitäisi olla vaan peliä ja leikkiä ja kielen tarttua päähän itsestään. Tämä näkyy etenkin muiden kielten opiskelussa. Ei kukaan jaksa tankata ranskan tai espanjan verbejä, kun enkussa riittää pari epäsäännöllistä muotoa, ja niihin törmää koko ajan kaikkialla. Go/went, come/came, get/got, take/took.