9-luokkalaisten englannin kielen osaaminen romahtanut vuosikymmenessä

Ainoa mikä minulle on ollut koulussa lukuaineista helppoa on ollut englannin kieli. Jotenkin vain tajusin heti missä mennään. Mikään muu kieli ei sitten suomen lisäksi olekaan helppo :D

Varmaan oli silloin 3 luokalla kuut ja tähdet oikeassa asennossa. Sanavarastoni voisi olla laajempikin, ja edelleen tulee jatkuvasti eteen sanoja jotka joudun tarkistamaan jos luen jotain. Kun kuuntelen, ymmärrän tuntemattomatkin sanat kontekstista. Tämän lisäksi ymmärrän vitsit, nekin joita ei voi suomeksi kääntää, ja puujalat ja muut, sekä erilaiset lausumiset. Jostai syystä myös tiedän mistä päin ihmiset ovat englantinsa kanssa kotoisin, eli tunnistan eri maalaiset, ja monen maankin sisällä olevat eri aksentit.

En usko että olisin voinut tätä kaikkea millään oppia koulussa, tai väkisin opiskella ellei se olisi ollut jotnkin luonnostaan niin helppoa.

Lapseni taas oli täysin surkea englannissa koko koulun, mutta niin vain hänkin nyt parikymppisenä on muutamassa vuodessa oppinut englantia niin että tulee sillä toimeen. Syynä poikaystävä jonka kanssa puhuvat englantia.

Minäkään en olisi huolissani, kielen oppii kun siihen on riittävä motivaatio, tai kun sen kanssa on vain pakko alkaa toimimaan. 

Suurin ongelma suomessa englantia puhuvalle kuitenkin edelleen on se pilkkaaminen kun ei puhu kuin natiivit. Sitä jaksan ihmetellä. Osoitellaan ja pilkataan ja tirskutaan että hehheh, tupo lausui ihan väärin, ja ei sitä noin sanota! Lopetetaanpa ensin se, koska Suomi on oikeasti maapallon ainoa maa missä kansalaiset pilkkaavat toisiaan siitä että toinen puhuu muuta kuin äidinkieltään. Kaikkialla muualla pääasia on kommunikoinnissa ja siinä että tulee ymmärretyksi, ja ymmärtää itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kielten opetus edelleen yhtä surkeaa kuin ennen. Itse en oppinut koulussa juuri ollenkaan englantia, kun se oli sellaista tankkaamista.

Nykyisin puhun kuitenkin sujuvaa englantia ja teen töitä englanniksi. Päätin lukion jälkeen opetella englannin kunnolla ja aloin lukemaan ja katsomaan ohjelmia englanniksi(englanninkielisillä teksteillä). Muutamassa vuodessa opin enemmän kuin siihen mennessä koulussa.

Minä opettelin myös englannin kielen yli 2-kymppisenä samoilla metodeilla. Peruskoulu- ja lukiopohjalta osasin jotenkuten änkyttää muutamia lauseita, vaikka olin innokas engl. opiskelija. Nykyään kirjoitan erittäin hyvää englantia ja puhunkin suht sujuvasti. Puhetta vain tulee vähemmän harjoiteltua, joten mulla kirjallinen ilmaisu on reilusti vahvempi.

Väitän, että nykynuorten huono kielitaito johtuu siitä, ettei edes omaa äidinkieltä opita enää kunnolla. On kovin vaikea oppia vierasta kieltä, jos suomenkielinenkin sanasto on vajavainen ja kielioppi vaikeaa. Lapset ja nuoret eivät enää lue kirjoja, se tuossa enimmäkseen on taustalla. Kieli ei kehity, jollei sitä harjoita, eikä harjoitukseksi riitä tiktok-videoiden katselu.

Kyllä sen itsekin kouluaikana selvästi huomasi, kuka lukee ja kuka ei. Itse olen aina lukenut paljon ja vieraiden kielten oppiminen on ollut minulle suht helppoa, koska äidinkieli on ollut aina vahva. Ne, jotka eivät juuri lukeneet, eivät pärjänneet missään kielissä erityisen hyvin.

Hieman ehkä ohi aiheen, mutta englantia toisena äidinkielenä puhuvana ja sillä kaiken koulutuksen saaneena tohtorintutkintoon asti, sekä tietysti sen jälkeen post-doc ja sitten yritysmaailma, niin minusta oli paljon kunnioitettavampaa vielä joku 10 vuotta sitten, kun esimerkiksi jotkut tutkijat myönsivät, etteivät osaa englantia täydellisesti. Osasivat kuitenkin huippuhyvin normaaleihin ihmisiin verrattuina. Lauseissa saattoi olla kömpelöitä rakenteita ja puheessa piti joskus hakea oikeaa sanaa, mutta se jo loi käsityksen älykkyydestä ja koulutuksesta, että tunnistettiin ettei osattu samalla tasolla kuin vaikkapa brittiläiset akateemikot. Eikä kukaan sitä heiltä odottanutkaan, ei se ollut häpeä.

Paljon nolompaa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana ilmestyneet kolmekymppiset, jotka molottavat kovalla äänellä ja suurella itsevarmuudella ihan hirveää scheisse-englantia. Mutta ehkä tämä liittyy yleiseen koulutustason laskuun.

Eikö tuolla koulutuksella luulisi tulevan sen verran sivistystä, ettei ainakaan levittäisi tuota suomalaisten kielitaitoon eniten vaikuttavaa asiaa: väärin puhumisen häpeämistä. Se on pelkästään hyvä asia jos nuoremmat uskaltaa rohkeasti puhua. Luuletko että kieltä opitaan niin, että ensin opetellaan hiljaa mielessä täydellinen taito vieraaseen kieleen ja vasta sitten aletaan ääneen puhumaan? Ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nykylapset osaavat käyttää englantia paremmin kuin keski-ikäiset. Tietokonepelaamisen avulla oppii toisella tapaa kuin ennen jolloin koulusta selvisi läpi vaikkei englantia osannut puhua.

Keski-ikäisetkin pelasivat lapsena tietokoneella. Silloin peleissä oli vieläpä paljon enemmän lukemista kuin nykyään ja joissain piti osata kirjoittaakin vähäsen. Piirretytkin oli usein englanniksi eikä dubattuja niin pääsi myös kuulemaan kieltä.

Niissä nykyajan tietokonepeleissä on vastapäässä usein oikea ihminen, joka puhuu (siis oikeasti puhuu) englanniksi takaisin.

Valtava ero dubattuihin piirrettyihin.

Puhuu usein samanlaista huonoa englantia kuin Veetikin. Minäkin pelaan noita ja aika harvoin sattuu englantia äidinkielenään puhuvia joukkoon.

Minun armeijaikäinen sukulaispoikani on pelannut erittäin aktiivisesti vuosikausia. Kaiken sen huutamisen ja hihkumisen tuloksena hänellä on nyt englannissaan kökkö venäläisaksentti ja yhteensopiva kielioppi ja sanavarasto. Ei siis varsinaisesti kovin siistiä kieltä työelämää ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet entisaikaan oppi tosiaan koulussa ne kieliopit, mutta eivät silti saa suutaan auki englanniksi tai ruotsiksi. Tunnen ihmisiä jotka ovat kirjoittaneet ruotsista ällän, eivätkä pysty puhumaan ruotsia. Jos nykyään menee niin, että lapset oppii puhumaan, mutta on enemmän kielioppivirheitä tai käytetty kieli on yksinkertaisempaa niin tuo on silti suurimmalle osalle pienempi paha kuin se vaikeneminen kaikilla mahdollisilla kielillä.

Ja kumpi on pahempi? Se, että ei uskalla/kehtaa puhua on kokemuksen puutetta mikä on paljon helpompi korjata kun osaamisen puute, erityisesti osaamisen arvostamisen puute.

Ei kyllä vaikuta että se kokemuksen puute olisi helppo korjata. Ja kun sitä kokemusta ei tule, opittu kieli unohtuu. Ma a h a n muuttajat opettelevat kieltä siten, että siinä painottuu sellainen kieli mitä käytännössä tarvitaan. Ja niillä vähilläkin sanoilla puhutaan koko ajan. Ja oppivat puhumaan nopeasti. Ja käytetty kieli paranee käytössä koko ajan. Peruskoulun kielten opettaminen on ihmeellistä pers edellä puuhun kiipeämistä.

Maamuja ajaa pakko. Siksi kielen oppiikin lähinnä ne karvakädet, joilla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä täällä, ellei pääse töihin.

Valmiiksi työn perässä tulevat koulutetut ihmiset eivät vaivaudu kieltä opettelemaan, kun ei ole pakko.

Tulijoista muuten venäläiset oppivat kielen keskivertoa nopeammin siksi, että heillä on samantyyppinen kielioppi kuin meillä. Verbit taipuvat persoonamuodoissa, substantiivit sijamuodoissa. Nämä ovat ihan tosi erikoisia juttuja englanninkieliselle.

Vain englantia äidinkielenään puhuvat eivät viitsi opetella suomea Suomessa. Kyllä japanilaiset, saksalaiset, ranskalaiset ja ruotsalaiset opettelee suomea jos asuvat Suomessa. Varsinkin jenkeille ja ausseille vaikuttaa olevan täysin poissuljettua että näkisivät vaivaa vieraan kielen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tässä tapauksessa voitais katsoa Ruotsista mallia koska tässä tapauksessa he ovat onnistuneet.

Englannin opiskelu aloitetaan jo seitsemän vanhana.

Englanti on ainoa pakollinen kieli. Myöhemmin voi valita joko toisen vieraan kielen englannin lisäksi tai englannin syventäviä lisäkursseja tai englannin preppauskursseja, mutta englannista ei tingitä.

Opetusministeriö on todennut, että kaiken tavoitteena on, että "medel-svensson" puhuisi peruskoulun jälkeen, yhtä hyvää englantia kuin äidinkieltään. Englanti kuuluu, heidän mukaansa, olennaisena osana pohjoismaiseen yleissivistykseen.

70-80% nykyruotsalaisista hallitsee englannin kielen niin, että he selviytyisivät arkielämästä englanniksi.

Englanti on kaikissa muissa Pohjoismaissa kouluissa pakollinen paitsi Suomessa.

Suomessa englantiin on suhtauduttu ylimielisesti toisin kuin muissa pohjoismaissa.

Meillä on jopa yritetty hillitä intoa opiskella englantia ja nähty jopa negatiivisena se, että englanti jatkaa voittokulkuaan "globaalina yleiskielenä".

Meillä yritetään saada lapset valitsemaan esim. ranskan ja saksan englannin sijaan, kun muualla Pohjoismaissa on strategia, että englanti on ykkönen ja jos panokset riittää, niin sitten muita kieliä. Heillä onkin paradoksaalista kyllä, enemmän ranskan, saksan ja espanjanosaajia kun meillä.

Ruotsalaisia helpottaa ehkä ruotsin ja englannin rakenteellinen samankaltaisuus. Tosin olen itse asunut Ruotsissa ja lapseni kävivät siellä alakoulua ja opettaminen painottuu kyllä enemmän puhumiseen kuin sääntöjen opetteluun. Mutta ehkä heidän ei tarvitse niin paljon niitä sääntöjä tankata, kun tulevat ehkä helpommin luonnostaan. Muutenkin kyllä ruotsalaisessa koulussa kannustetaan opiskelijoita ilmaisemaan itseään. Esitelmiä on koko ajan kaikilla kielillä ja opettajat ovat tuttavallisempia, heille saa puhua kuin tavalliselle ihmiselle ilman pokkurointia. Vaikka ruotsalaiset koulut ovatkin levottomampia, niin tuossa on paljon hyvää. Auttaa lasten ujouteen oman kokemukseni mukaan.

Samaa mieltä, Ruotsiin on tässä turha verrata koska kielet ovat läheisiä sukukieliä. Esimerkiksi saksalaiset tuttavani pystyvät hyvin, ilman mitään opiskelua, lukea ruotsia perustasolla. Samoin brittiläiset ystäväni, jotka ovat opiskelleet saksaa, pystyvät ymmärtämään ruotsia perustasolla.

Vertaus on vähän kuin että miten helposti Suomessa opittaisi viroa.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mikä minulle on ollut koulussa lukuaineista helppoa on ollut englannin kieli. Jotenkin vain tajusin heti missä mennään. Mikään muu kieli ei sitten suomen lisäksi olekaan helppo :D

Varmaan oli silloin 3 luokalla kuut ja tähdet oikeassa asennossa. Sanavarastoni voisi olla laajempikin, ja edelleen tulee jatkuvasti eteen sanoja jotka joudun tarkistamaan jos luen jotain. Kun kuuntelen, ymmärrän tuntemattomatkin sanat kontekstista. Tämän lisäksi ymmärrän vitsit, nekin joita ei voi suomeksi kääntää, ja puujalat ja muut, sekä erilaiset lausumiset. Jostai syystä myös tiedän mistä päin ihmiset ovat englantinsa kanssa kotoisin, eli tunnistan eri maalaiset, ja monen maankin sisällä olevat eri aksentit.

En usko että olisin voinut tätä kaikkea millään oppia koulussa, tai väkisin opiskella ellei se olisi ollut jotnkin luonnostaan niin helppoa.

Lapseni taas oli täysin surkea englannissa koko koulun, mutta niin vain hänkin nyt parikymppisenä on muutamassa vuodessa oppinut englantia niin että tulee sillä toimeen. Syynä poikaystävä jonka kanssa puhuvat englantia.

Minäkään en olisi huolissani, kielen oppii kun siihen on riittävä motivaatio, tai kun sen kanssa on vain pakko alkaa toimimaan. 

Suurin ongelma suomessa englantia puhuvalle kuitenkin edelleen on se pilkkaaminen kun ei puhu kuin natiivit. Sitä jaksan ihmetellä. Osoitellaan ja pilkataan ja tirskutaan että hehheh, tupo lausui ihan väärin, ja ei sitä noin sanota! Lopetetaanpa ensin se, koska Suomi on oikeasti maapallon ainoa maa missä kansalaiset pilkkaavat toisiaan siitä että toinen puhuu muuta kuin äidinkieltään. Kaikkialla muualla pääasia on kommunikoinnissa ja siinä että tulee ymmärretyksi, ja ymmärtää itse.

Mun mielestä kukaan ei pilkkaa, paitsi silloin jos henkilö itse julistaa tyyliin osaavansa englantia täydellisesti, ja sitten se on rallienglantia.

Jokainen ihminen maailmassa tajuaa, että aina kun joku puhuu kieltä joka ei ole heidän äidinkielensä, se ei ole täydellistä. Mutta jos sitten ihminen julistaa, että hän puhuu täydellistä englantia ja se on valovuosien päästä, niin silloin naureskellaan sille valheelliselle hybrikselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet entisaikaan oppi tosiaan koulussa ne kieliopit, mutta eivät silti saa suutaan auki englanniksi tai ruotsiksi. Tunnen ihmisiä jotka ovat kirjoittaneet ruotsista ällän, eivätkä pysty puhumaan ruotsia. Jos nykyään menee niin, että lapset oppii puhumaan, mutta on enemmän kielioppivirheitä tai käytetty kieli on yksinkertaisempaa niin tuo on silti suurimmalle osalle pienempi paha kuin se vaikeneminen kaikilla mahdollisilla kielillä.

Ja kumpi on pahempi? Se, että ei uskalla/kehtaa puhua on kokemuksen puutetta mikä on paljon helpompi korjata kun osaamisen puute, erityisesti osaamisen arvostamisen puute.

Ei kyllä vaikuta että se kokemuksen puute olisi helppo korjata. Ja kun sitä kokemusta ei tule, opittu kieli unohtuu. Ma a h a n muuttajat opettelevat kieltä siten, että siinä painottuu sellainen kieli mitä käytännössä tarvitaan. Ja niillä vähilläkin sanoilla puhutaan koko ajan. Ja oppivat puhumaan nopeasti. Ja käytetty kieli paranee käytössä koko ajan. Peruskoulun kielten opettaminen on ihmeellistä pers edellä puuhun kiipeämistä.

Maamuja ajaa pakko. Siksi kielen oppiikin lähinnä ne karvakädet, joilla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä täällä, ellei pääse töihin.

Valmiiksi työn perässä tulevat koulutetut ihmiset eivät vaivaudu kieltä opettelemaan, kun ei ole pakko.

Tulijoista muuten venäläiset oppivat kielen keskivertoa nopeammin siksi, että heillä on samantyyppinen kielioppi kuin meillä. Verbit taipuvat persoonamuodoissa, substantiivit sijamuodoissa. Nämä ovat ihan tosi erikoisia juttuja englanninkieliselle.

Vain englantia äidinkielenään puhuvat eivät viitsi opetella suomea Suomessa. Kyllä japanilaiset, saksalaiset, ranskalaiset ja ruotsalaiset opettelee suomea jos asuvat Suomessa. Varsinkin jenkeille ja ausseille vaikuttaa olevan täysin poissuljettua että näkisivät vaivaa vieraan kielen eteen.

Äläpä yleistä. Itselleni hämmästyttävin kokemus on ollut amerikkalainen nuori nainen, joka puhui aivan sujuvasti suomea. Ei heti edes erottanut suomalaisesta. Kertoi, että oli opetellut sen vain yhdessä vuodessa kun oli mennyt kihloihin suomalaisen miehen kanssa ja halusi kyetä puhumaan miehen sukulaisten kanssa. Hän oli tosiaan ällistyttävä, täydellistä ja sujuvaa suomea. Motivaatio on se keskeisin juttu.

Vierailija kirjoitti:

Työnteon merkitys ei ole kirkastunut useimmille nuorille. Ei riitä, että opettaja kerran selittää jonkun uuden asian, vaan sitä pitää harjoitella ja päntätä useaan kertaan vielä kotonakin. Hyvin herkästi huono koulumenestyksestä syytetään opettajaa. Näille syyttelijöille ja valittajille olen sanonut, että vaikka siellä luokan edessä olisi puolilaho pölkky, niin se ei estä oppilaita työskentelemästä ja näkemästä vaivaa, jonka he tekevät omaksi edukseen ja tulevaisuuttaan varten. Hyvä lääke on: ruutuaikaa vähennetään huomattavasti ja käytetään säästynyt aika reippaaseen ulkoiluun ja läksyjen tekoon. 

No joo, onhan se noinkin, mutta täytyypä nyt sanoa, että ei me 70-luvulla syntyneet ahkeruksetkaan tehty koulujuttuja sillä ajatuksella, että tästä sitten hyötyy myöhemmin, kun olen vaikka kaksikymppinen. Eivät lapset ajattele niin, onneksi. Kyllä se on tasan koulun tehtävä sanoa selvästi mikä on läksy seuraavalle tunnille ja pitää huoli siitä, että läksyt ovat riittäviä, mutta eivät ylimitoitettuja. Omille lapsillenikin oli ihan järkytys alakoulussa, kun juuri englannista tuli läksyjä, kun matikan läksyt huitaisi parissa minuutissa. Koulu voisi ottaa ihan kauttaaltaan sen linjan, että oppilailta vaaditaan jotain. Ei nyt taivaan tähden ole jonkun 9-vuotiaan tehtävä ymmärtää oma parhaansa ja opiskella extraa, kun opettaja ei osaa vaatia. Kaipaan kouluun vanhaa linjaa, jossa opettaja sanoo mitä tehdään ja oppilas tekee. Toki sitten voi erikseen olla rennompia tunteja, joilla keskustellaan vapaammin tai vaikka joka tunnista pieni osa tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tässä tapauksessa voitais katsoa Ruotsista mallia koska tässä tapauksessa he ovat onnistuneet.

Englannin opiskelu aloitetaan jo seitsemän vanhana.

Englanti on ainoa pakollinen kieli. Myöhemmin voi valita joko toisen vieraan kielen englannin lisäksi tai englannin syventäviä lisäkursseja tai englannin preppauskursseja, mutta englannista ei tingitä.

Opetusministeriö on todennut, että kaiken tavoitteena on, että "medel-svensson" puhuisi peruskoulun jälkeen, yhtä hyvää englantia kuin äidinkieltään. Englanti kuuluu, heidän mukaansa, olennaisena osana pohjoismaiseen yleissivistykseen.

70-80% nykyruotsalaisista hallitsee englannin kielen niin, että he selviytyisivät arkielämästä englanniksi.

Englanti on kaikissa muissa Pohjoismaissa kouluissa pakollinen paitsi Suomessa.

Suomessa englantiin on suhtauduttu ylimielisesti toisin kuin muissa pohjoismaissa.

Meillä on jopa yritetty hillitä intoa opiskella englantia ja nähty jopa negatiivisena se, että englanti jatkaa voittokulkuaan "globaalina yleiskielenä".

Meillä yritetään saada lapset valitsemaan esim. ranskan ja saksan englannin sijaan, kun muualla Pohjoismaissa on strategia, että englanti on ykkönen ja jos panokset riittää, niin sitten muita kieliä. Heillä onkin paradoksaalista kyllä, enemmän ranskan, saksan ja espanjanosaajia kun meillä.

Ruotsalaisia helpottaa ehkä ruotsin ja englannin rakenteellinen samankaltaisuus. Tosin olen itse asunut Ruotsissa ja lapseni kävivät siellä alakoulua ja opettaminen painottuu kyllä enemmän puhumiseen kuin sääntöjen opetteluun. Mutta ehkä heidän ei tarvitse niin paljon niitä sääntöjä tankata, kun tulevat ehkä helpommin luonnostaan. Muutenkin kyllä ruotsalaisessa koulussa kannustetaan opiskelijoita ilmaisemaan itseään. Esitelmiä on koko ajan kaikilla kielillä ja opettajat ovat tuttavallisempia, heille saa puhua kuin tavalliselle ihmiselle ilman pokkurointia. Vaikka ruotsalaiset koulut ovatkin levottomampia, niin tuossa on paljon hyvää. Auttaa lasten ujouteen oman kokemukseni mukaan.

Tämä on totta. Itse olen lapsuudenkodista kaksikielinen ranska-suomi ja opetan ranskaa.

Suomalaiset oppivat luontevasti lausumaan ranskaa, italiaa ja espanjaa.

Ruotsia tai venäjää äidinkielenään puhuvat, eivät ikinä opi lausumaan näitä kieliä yhtä kauniisti, kuten suomalaiset.

Suomalaisille sopisivat nämä kielet, koska nämä kielet sopivat heille luontevasti "suuhun".

Ruotsalaiset lausuvat englantia kauniisti mutta en ole tavannut yhtäkään ruotsalaista joka lausuu ranskan yhtä kauniisti kuin suomalainen.

Ystäväni, joka opettaa espanjan kieltä, sanoo samaa espanjasta.

Mutta, ikävä kyllä, englanti on todella tärkeä kieli. Englannin opetukseen on vain panostettava.

Mitamitamitasinasanoa?

Sama enkuksi...

Miten se noin voi olla? Olen luullut, että ne osaavat englantia yhä paremmin ja paremmin ja äidinkieltä sekä muita kieliä yhä huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet entisaikaan oppi tosiaan koulussa ne kieliopit, mutta eivät silti saa suutaan auki englanniksi tai ruotsiksi. Tunnen ihmisiä jotka ovat kirjoittaneet ruotsista ällän, eivätkä pysty puhumaan ruotsia. Jos nykyään menee niin, että lapset oppii puhumaan, mutta on enemmän kielioppivirheitä tai käytetty kieli on yksinkertaisempaa niin tuo on silti suurimmalle osalle pienempi paha kuin se vaikeneminen kaikilla mahdollisilla kielillä.

Ja kumpi on pahempi? Se, että ei uskalla/kehtaa puhua on kokemuksen puutetta mikä on paljon helpompi korjata kun osaamisen puute, erityisesti osaamisen arvostamisen puute.

Ei kyllä vaikuta että se kokemuksen puute olisi helppo korjata. Ja kun sitä kokemusta ei tule, opittu kieli unohtuu. Ma a h a n muuttajat opettelevat kieltä siten, että siinä painottuu sellainen kieli mitä käytännössä tarvitaan. Ja niillä vähilläkin sanoilla puhutaan koko ajan. Ja oppivat puhumaan nopeasti. Ja käytetty kieli paranee käytössä koko ajan. Peruskoulun kielten opettaminen on ihmeellistä pers edellä puuhun kiipeämistä.

Maamuja ajaa pakko. Siksi kielen oppiikin lähinnä ne karvakädet, joilla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä täällä, ellei pääse töihin.

Valmiiksi työn perässä tulevat koulutetut ihmiset eivät vaivaudu kieltä opettelemaan, kun ei ole pakko.

Tulijoista muuten venäläiset oppivat kielen keskivertoa nopeammin siksi, että heillä on samantyyppinen kielioppi kuin meillä. Verbit taipuvat persoonamuodoissa, substantiivit sijamuodoissa. Nämä ovat ihan tosi erikoisia juttuja englanninkieliselle.

Vain englantia äidinkielenään puhuvat eivät viitsi opetella suomea Suomessa. Kyllä japanilaiset, saksalaiset, ranskalaiset ja ruotsalaiset opettelee suomea jos asuvat Suomessa. Varsinkin jenkeille ja ausseille vaikuttaa olevan täysin poissuljettua että näkisivät vaivaa vieraan kielen eteen.

Äläpä yleistä. Itselleni hämmästyttävin kokemus on ollut amerikkalainen nuori nainen, joka puhui aivan sujuvasti suomea. Ei heti edes erottanut suomalaisesta. Kertoi, että oli opetellut sen vain yhdessä vuodessa kun oli mennyt kihloihin suomalaisen miehen kanssa ja halusi kyetä puhumaan miehen sukulaisten kanssa. Hän oli tosiaan ällistyttävä, täydellistä ja sujuvaa suomea. Motivaatio on se keskeisin juttu.

Mistä sen tietää, johtuiko se pelkästään motivaatiosta. Ehkä hän oli saanut tosi tehokasta opetusta ja oli tosi lahjakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kielten opetus edelleen yhtä surkeaa kuin ennen. Itse en oppinut koulussa juuri ollenkaan englantia, kun se oli sellaista tankkaamista.

Nykyisin puhun kuitenkin sujuvaa englantia ja teen töitä englanniksi. Päätin lukion jälkeen opetella englannin kunnolla ja aloin lukemaan ja katsomaan ohjelmia englanniksi(englanninkielisillä teksteillä). Muutamassa vuodessa opin enemmän kuin siihen mennessä koulussa.

Minä opettelin myös englannin kielen yli 2-kymppisenä samoilla metodeilla. Peruskoulu- ja lukiopohjalta osasin jotenkuten änkyttää muutamia lauseita, vaikka olin innokas engl. opiskelija. Nykyään kirjoitan erittäin hyvää englantia ja puhunkin suht sujuvasti. Puhetta vain tulee vähemmän harjoiteltua, joten mulla kirjallinen ilmaisu on reilusti vahvempi.

Väitän, että nykynuorten huono kielitaito johtuu siitä, ettei edes omaa äidinkieltä opita enää kunnolla. On kovin vaikea oppia vierasta kieltä, jos suomenkielinenkin sanasto on vajavainen ja kielioppi vaikeaa. Lapset ja nuoret eivät enää lue kirjoja, se tuossa enimmäkseen on taustalla. Kieli ei kehity, jollei sitä harjoita, eikä harjoitukseksi riitä tiktok-videoiden katselu.

Kyllä sen itsekin kouluaikana selvästi huomasi, kuka lukee ja kuka ei. Itse olen aina lukenut paljon ja vieraiden kielten oppiminen on ollut minulle suht helppoa, koska äidinkieli on ollut aina vahva. Ne, jotka eivät juuri lukeneet, eivät pärjänneet missään kielissä erityisen hyvin.

Hieman ehkä ohi aiheen, mutta englantia toisena äidinkielenä puhuvana ja sillä kaiken koulutuksen saaneena tohtorintutkintoon asti, sekä tietysti sen jälkeen post-doc ja sitten yritysmaailma, niin minusta oli paljon kunnioitettavampaa vielä joku 10 vuotta sitten, kun esimerkiksi jotkut tutkijat myönsivät, etteivät osaa englantia täydellisesti. Osasivat kuitenkin huippuhyvin normaaleihin ihmisiin verrattuina. Lauseissa saattoi olla kömpelöitä rakenteita ja puheessa piti joskus hakea oikeaa sanaa, mutta se jo loi käsityksen älykkyydestä ja koulutuksesta, että tunnistettiin ettei osattu samalla tasolla kuin vaikkapa brittiläiset akateemikot. Eikä kukaan sitä heiltä odottanutkaan, ei se ollut häpeä.

Paljon nolompaa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana ilmestyneet kolmekymppiset, jotka molottavat kovalla äänellä ja suurella itsevarmuudella ihan hirveää scheisse-englantia. Mutta ehkä tämä liittyy yleiseen koulutustason laskuun.

Olen tehnyt kielitaidon tasotestejä 90-luvun puolivälistä lähtien ja opettanut englantia sekä yrityksissä että yliopistolla ja muissa oppilaitoksissa, joten näkemykseni perustuu mitattaviin tosiasioihin, ei mutuoletuksiin. Olen kaikesta sanomastasi samaa mieltä.

Mainitsemiasi kolmikymppisiä henkselinpaukuttelijoita on ollut olemassa koko urani ajan, onneksi vähemmistönä, mutta viime vuosikymmenellä heistä muotoutui uusi laji: ne, jotka eivät kerta kaikkiaan suostu hyväksymään keskinkertaiseksi katsomaansa testitulosta, vaikka puutteet ovat näkyvissä sekä paperilla että puheena. Minulla on omat ajatukseni siitä, mikä tällaisen asenteen on saanut aikaan, mutta kuulisin muidenkin mielipiteitä.

Henkselinpaukuttelijoille haluaisin saada perille sen, että sujuvan kielenkäytön merkki ei välttämättä ole se, että pystyy tuottamaan puhetta pysähtymättä hengittämään. Kiroileminen ei ole suotavaa ("f*cking" ei ole kovin hyvä laatusanaksi), ja kun työelämässä ollaan, somekielen voi jättää vapaa ajalle, vaikka youknow bruh legit ilmeisesti sisältääkin valtavasti informaatiota.

Yleisesti ottaen suomalaiset tuntevat omat taitonsa tosi hyvin eivätkä rehvastele, vaikka muun maailman tilannetta ajatellen olisi aihettakin. Toisin voisi joskus luulla, koska tuo henkselinpaukuttelijaryhmä on kovin kovaääninen.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mikä minulle on ollut koulussa lukuaineista helppoa on ollut englannin kieli. Jotenkin vain tajusin heti missä mennään. Mikään muu kieli ei sitten suomen lisäksi olekaan helppo :D

Varmaan oli silloin 3 luokalla kuut ja tähdet oikeassa asennossa. Sanavarastoni voisi olla laajempikin, ja edelleen tulee jatkuvasti eteen sanoja jotka joudun tarkistamaan jos luen jotain. Kun kuuntelen, ymmärrän tuntemattomatkin sanat kontekstista. Tämän lisäksi ymmärrän vitsit, nekin joita ei voi suomeksi kääntää, ja puujalat ja muut, sekä erilaiset lausumiset. Jostai syystä myös tiedän mistä päin ihmiset ovat englantinsa kanssa kotoisin, eli tunnistan eri maalaiset, ja monen maankin sisällä olevat eri aksentit.

En usko että olisin voinut tätä kaikkea millään oppia koulussa, tai väkisin opiskella ellei se olisi ollut jotnkin luonnostaan niin helppoa.

Lapseni taas oli täysin surkea englannissa koko koulun, mutta niin vain hänkin nyt parikymppisenä on muutamassa vuodessa oppinut englantia niin että tulee sillä toimeen. Syynä poikaystävä jonka kanssa puhuvat englantia.

Minäkään en olisi huolissani, kielen oppii kun siihen on riittävä motivaatio, tai kun sen kanssa on vain pakko alkaa toimimaan. 

Suurin ongelma suomessa englantia puhuvalle kuitenkin edelleen on se pilkkaaminen kun ei puhu kuin natiivit. Sitä jaksan ihmetellä. Osoitellaan ja pilkataan ja tirskutaan että hehheh, tupo lausui ihan väärin, ja ei sitä noin sanota! Lopetetaanpa ensin se, koska Suomi on oikeasti maapallon ainoa maa missä kansalaiset pilkkaavat toisiaan siitä että toinen puhuu muuta kuin äidinkieltään. Kaikkialla muualla pääasia on kommunikoinnissa ja siinä että tulee ymmärretyksi, ja ymmärtää itse.

Minun nuoruudessani pilkattiin niitä, jotka yrittivät ääntää englantia niin kuin sitä oikeasti äännetään, eikä kirjoitusasun mukaisesti. Mutta minä olenkin jo niin vanha, että kukaan tuskin uskoisi tämän ikäisen edes lukevan Vauva-palstaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kielten opetus edelleen yhtä surkeaa kuin ennen. Itse en oppinut koulussa juuri ollenkaan englantia, kun se oli sellaista tankkaamista.

Nykyisin puhun kuitenkin sujuvaa englantia ja teen töitä englanniksi. Päätin lukion jälkeen opetella englannin kunnolla ja aloin lukemaan ja katsomaan ohjelmia englanniksi(englanninkielisillä teksteillä). Muutamassa vuodessa opin enemmän kuin siihen mennessä koulussa.

Minä opettelin myös englannin kielen yli 2-kymppisenä samoilla metodeilla. Peruskoulu- ja lukiopohjalta osasin jotenkuten änkyttää muutamia lauseita, vaikka olin innokas engl. opiskelija. Nykyään kirjoitan erittäin hyvää englantia ja puhunkin suht sujuvasti. Puhetta vain tulee vähemmän harjoiteltua, joten mulla kirjallinen ilmaisu on reilusti vahvempi.

Väitän, että nykynuorten huono kielitaito johtuu siitä, ettei edes omaa äidinkieltä opita enää kunnolla. On kovin vaikea oppia vierasta kieltä, jos suomenkielinenkin sanasto on vajavainen ja kielioppi vaikeaa. Lapset ja nuoret eivät enää lue kirjoja, se tuossa enimmäkseen on taustalla. Kieli ei kehity, jollei sitä harjoita, eikä harjoitukseksi riitä tiktok-videoiden katselu.

Kyllä sen itsekin kouluaikana selvästi huomasi, kuka lukee ja kuka ei. Itse olen aina lukenut paljon ja vieraiden kielten oppiminen on ollut minulle suht helppoa, koska äidinkieli on ollut aina vahva. Ne, jotka eivät juuri lukeneet, eivät pärjänneet missään kielissä erityisen hyvin.

Hieman ehkä ohi aiheen, mutta englantia toisena äidinkielenä puhuvana ja sillä kaiken koulutuksen saaneena tohtorintutkintoon asti, sekä tietysti sen jälkeen post-doc ja sitten yritysmaailma, niin minusta oli paljon kunnioitettavampaa vielä joku 10 vuotta sitten, kun esimerkiksi jotkut tutkijat myönsivät, etteivät osaa englantia täydellisesti. Osasivat kuitenkin huippuhyvin normaaleihin ihmisiin verrattuina. Lauseissa saattoi olla kömpelöitä rakenteita ja puheessa piti joskus hakea oikeaa sanaa, mutta se jo loi käsityksen älykkyydestä ja koulutuksesta, että tunnistettiin ettei osattu samalla tasolla kuin vaikkapa brittiläiset akateemikot. Eikä kukaan sitä heiltä odottanutkaan, ei se ollut häpeä.

Paljon nolompaa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana ilmestyneet kolmekymppiset, jotka molottavat kovalla äänellä ja suurella itsevarmuudella ihan hirveää scheisse-englantia. Mutta ehkä tämä liittyy yleiseen koulutustason laskuun.

Olen tehnyt kielitaidon tasotestejä 90-luvun puolivälistä lähtien ja opettanut englantia sekä yrityksissä että yliopistolla ja muissa oppilaitoksissa, joten näkemykseni perustuu mitattaviin tosiasioihin, ei mutuoletuksiin. Olen kaikesta sanomastasi samaa mieltä.

Mainitsemiasi kolmikymppisiä henkselinpaukuttelijoita on ollut olemassa koko urani ajan, onneksi vähemmistönä, mutta viime vuosikymmenellä heistä muotoutui uusi laji: ne, jotka eivät kerta kaikkiaan suostu hyväksymään keskinkertaiseksi katsomaansa testitulosta, vaikka puutteet ovat näkyvissä sekä paperilla että puheena. Minulla on omat ajatukseni siitä, mikä tällaisen asenteen on saanut aikaan, mutta kuulisin muidenkin mielipiteitä.

Henkselinpaukuttelijoille haluaisin saada perille sen, että sujuvan kielenkäytön merkki ei välttämättä ole se, että pystyy tuottamaan puhetta pysähtymättä hengittämään. Kiroileminen ei ole suotavaa ("f*cking" ei ole kovin hyvä laatusanaksi), ja kun työelämässä ollaan, somekielen voi jättää vapaa ajalle, vaikka youknow bruh legit ilmeisesti sisältääkin valtavasti informaatiota.

Yleisesti ottaen suomalaiset tuntevat omat taitonsa tosi hyvin eivätkä rehvastele, vaikka muun maailman tilannetta ajatellen olisi aihettakin. Toisin voisi joskus luulla, koska tuo henkselinpaukuttelijaryhmä on kovin kovaääninen.

Minä törmäsin kerran henkselinpaukuttajaan, joka reippaasti kertoi "Me täällä ajattellemme, että motivaatio tuo mukanaan osaamisen!"

Vieraita kieliä on vaikea oppia jos ei osaa kunnolla omaa äidinkieltäänkään. Äidinkielen tunteja on niin vähän, että lukutaito ja kielioppi on monilla aika heikoissa kantimissa. Tämä näkyy jopa korkeakoulutasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mikä minulle on ollut koulussa lukuaineista helppoa on ollut englannin kieli. Jotenkin vain tajusin heti missä mennään. Mikään muu kieli ei sitten suomen lisäksi olekaan helppo :D

Varmaan oli silloin 3 luokalla kuut ja tähdet oikeassa asennossa. Sanavarastoni voisi olla laajempikin, ja edelleen tulee jatkuvasti eteen sanoja jotka joudun tarkistamaan jos luen jotain. Kun kuuntelen, ymmärrän tuntemattomatkin sanat kontekstista. Tämän lisäksi ymmärrän vitsit, nekin joita ei voi suomeksi kääntää, ja puujalat ja muut, sekä erilaiset lausumiset. Jostai syystä myös tiedän mistä päin ihmiset ovat englantinsa kanssa kotoisin, eli tunnistan eri maalaiset, ja monen maankin sisällä olevat eri aksentit.

En usko että olisin voinut tätä kaikkea millään oppia koulussa, tai väkisin opiskella ellei se olisi ollut jotnkin luonnostaan niin helppoa.

Lapseni taas oli täysin surkea englannissa koko koulun, mutta niin vain hänkin nyt parikymppisenä on muutamassa vuodessa oppinut englantia niin että tulee sillä toimeen. Syynä poikaystävä jonka kanssa puhuvat englantia.

Minäkään en olisi huolissani, kielen oppii kun siihen on riittävä motivaatio, tai kun sen kanssa on vain pakko alkaa toimimaan. 

Suurin ongelma suomessa englantia puhuvalle kuitenkin edelleen on se pilkkaaminen kun ei puhu kuin natiivit. Sitä jaksan ihmetellä. Osoitellaan ja pilkataan ja tirskutaan että hehheh, tupo lausui ihan väärin, ja ei sitä noin sanota! Lopetetaanpa ensin se, koska Suomi on oikeasti maapallon ainoa maa missä kansalaiset pilkkaavat toisiaan siitä että toinen puhuu muuta kuin äidinkieltään. Kaikkialla muualla pääasia on kommunikoinnissa ja siinä että tulee ymmärretyksi, ja ymmärtää itse.

Minun nuoruudessani pilkattiin niitä, jotka yrittivät ääntää englantia niin kuin sitä oikeasti äännetään, eikä kirjoitusasun mukaisesti. Mutta minä olenkin jo niin vanha, että kukaan tuskin uskoisi tämän ikäisen edes lukevan Vauva-palstaa.

En tiedä ikääsi, mutta kyllä tätä tehtiin 80-luvulla. "Älähän leveile!" Muissa kielissä tämä oli vielä pahempaa! Ranskan nasaalivokaalit aiheuttivat täydellisen pilkan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kielten opetus edelleen yhtä surkeaa kuin ennen. Itse en oppinut koulussa juuri ollenkaan englantia, kun se oli sellaista tankkaamista.

Nykyisin puhun kuitenkin sujuvaa englantia ja teen töitä englanniksi. Päätin lukion jälkeen opetella englannin kunnolla ja aloin lukemaan ja katsomaan ohjelmia englanniksi(englanninkielisillä teksteillä). Muutamassa vuodessa opin enemmän kuin siihen mennessä koulussa.

Minä opettelin myös englannin kielen yli 2-kymppisenä samoilla metodeilla. Peruskoulu- ja lukiopohjalta osasin jotenkuten änkyttää muutamia lauseita, vaikka olin innokas engl. opiskelija. Nykyään kirjoitan erittäin hyvää englantia ja puhunkin suht sujuvasti. Puhetta vain tulee vähemmän harjoiteltua, joten mulla kirjallinen ilmaisu on reilusti vahvempi.

Väitän, että nykynuorten huono kielitaito johtuu siitä, ettei edes omaa äidinkieltä opita enää kunnolla. On kovin vaikea oppia vierasta kieltä, jos suomenkielinenkin sanasto on vajavainen ja kielioppi vaikeaa. Lapset ja nuoret eivät enää lue kirjoja, se tuossa enimmäkseen on taustalla. Kieli ei kehity, jollei sitä harjoita, eikä harjoitukseksi riitä tiktok-videoiden katselu.

Kyllä sen itsekin kouluaikana selvästi huomasi, kuka lukee ja kuka ei. Itse olen aina lukenut paljon ja vieraiden kielten oppiminen on ollut minulle suht helppoa, koska äidinkieli on ollut aina vahva. Ne, jotka eivät juuri lukeneet, eivät pärjänneet missään kielissä erityisen hyvin.

Hieman ehkä ohi aiheen, mutta englantia toisena äidinkielenä puhuvana ja sillä kaiken koulutuksen saaneena tohtorintutkintoon asti, sekä tietysti sen jälkeen post-doc ja sitten yritysmaailma, niin minusta oli paljon kunnioitettavampaa vielä joku 10 vuotta sitten, kun esimerkiksi jotkut tutkijat myönsivät, etteivät osaa englantia täydellisesti. Osasivat kuitenkin huippuhyvin normaaleihin ihmisiin verrattuina. Lauseissa saattoi olla kömpelöitä rakenteita ja puheessa piti joskus hakea oikeaa sanaa, mutta se jo loi käsityksen älykkyydestä ja koulutuksesta, että tunnistettiin ettei osattu samalla tasolla kuin vaikkapa brittiläiset akateemikot. Eikä kukaan sitä heiltä odottanutkaan, ei se ollut häpeä.

Paljon nolompaa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana ilmestyneet kolmekymppiset, jotka molottavat kovalla äänellä ja suurella itsevarmuudella ihan hirveää scheisse-englantia. Mutta ehkä tämä liittyy yleiseen koulutustason laskuun.

Olen tehnyt kielitaidon tasotestejä 90-luvun puolivälistä lähtien ja opettanut englantia sekä yrityksissä että yliopistolla ja muissa oppilaitoksissa, joten näkemykseni perustuu mitattaviin tosiasioihin, ei mutuoletuksiin. Olen kaikesta sanomastasi samaa mieltä.

Mainitsemiasi kolmikymppisiä henkselinpaukuttelijoita on ollut olemassa koko urani ajan, onneksi vähemmistönä, mutta viime vuosikymmenellä heistä muotoutui uusi laji: ne, jotka eivät kerta kaikkiaan suostu hyväksymään keskinkertaiseksi katsomaansa testitulosta, vaikka puutteet ovat näkyvissä sekä paperilla että puheena. Minulla on omat ajatukseni siitä, mikä tällaisen asenteen on saanut aikaan, mutta kuulisin muidenkin mielipiteitä.

Henkselinpaukuttelijoille haluaisin saada perille sen, että sujuvan kielenkäytön merkki ei välttämättä ole se, että pystyy tuottamaan puhetta pysähtymättä hengittämään. Kiroileminen ei ole suotavaa ("f*cking" ei ole kovin hyvä laatusanaksi), ja kun työelämässä ollaan, somekielen voi jättää vapaa ajalle, vaikka youknow bruh legit ilmeisesti sisältääkin valtavasti informaatiota.

Yleisesti ottaen suomalaiset tuntevat omat taitonsa tosi hyvin eivätkä rehvastele, vaikka muun maailman tilannetta ajatellen olisi aihettakin. Toisin voisi joskus luulla, koska tuo henkselinpaukuttelijaryhmä on kovin kovaääninen.

Kiitos! Itselläni ei ole hypoteeseja siihen liittyen, mistä tuo henkselinpaukuttelu on tullut. Voin vain arvata, että somesta.

Tosiaan, ei ole mikään häpeä olla osaamatta erinomaisesti vierasta kieltä. Itse voin sanoa, että osaan aidosti erinomaisesti vain englantia ja suomea tällä hetkellä. Olen osannut espanjaa sujuvasti, mutta se on käytön puutteessa ruostunut. Saksaa, ranskaa ja italiaa osaan auttavasti, mutta pitäisi tosiaan elvyttää niitä jotta työelämä toimisi niillä.

Ja eiväthän suomalaiset todellakaan ole ainoita, jotka eivät osaa englantia loistavasti. Sehän on perusoletus valtaosalla maailman väestöstä, ettei sitä osata täydellisesti eikä välttämättä edes hyvin. Tai edes ollenkaan.

Muistan hyvin esimerkiksi erään italialaisen tutkijan, jonka esitelmä oli käytännössä 1/3 osaa englantia, 1/3 italiaa, ja 1/3 osaa innokasta käsien heiluttelua. Ei kukaan häntä siitä tuominnut, varsinkin kun tutkimusaihe ja aineisto olivat kiinnostavia.

Mutta tosiaan tuo Suomessa viime aikoina tietyissä (jostain syystä juuri kolmekymppisissä) piireissä viime vuosina yleistynyt kuvitelma, että osataan englantia täydellisesti ja se on tosiaan aivan hirveää kuraa, täynnä kirosanoja ja slangisanoja, on omituinen. Joku Kanye West voi esiintyä noin, mutta ihan perusälykkyydellä pitäisi tajuta, että sama tyyli ei sovi johonkin kansainväliseen tiede-esitelmään tai yrityspuheeseen.

Ja sitten ovat vielä tietyt startup-piirit, jotka käyttävät muodikkaita termejä täysin väärin, ymmärtämättä mitä ne tarkoittavat.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tässä tapauksessa voitais katsoa Ruotsista mallia koska tässä tapauksessa he ovat onnistuneet.

Englannin opiskelu aloitetaan jo seitsemän vanhana.

Englanti on ainoa pakollinen kieli. Myöhemmin voi valita joko toisen vieraan kielen englannin lisäksi tai englannin syventäviä lisäkursseja tai englannin preppauskursseja, mutta englannista ei tingitä.

Opetusministeriö on todennut, että kaiken tavoitteena on, että "medel-svensson" puhuisi peruskoulun jälkeen, yhtä hyvää englantia kuin äidinkieltään. Englanti kuuluu, heidän mukaansa, olennaisena osana pohjoismaiseen yleissivistykseen.

70-80% nykyruotsalaisista hallitsee englannin kielen niin, että he selviytyisivät arkielämästä englanniksi.

Englanti on kaikissa muissa Pohjoismaissa kouluissa pakollinen paitsi Suomessa.

Suomessa englantiin on suhtauduttu ylimielisesti toisin kuin muissa pohjoismaissa.

Meillä on jopa yritetty hillitä intoa opiskella englantia ja nähty jopa negatiivisena se, että englanti jatkaa voittokulkuaan "globaalina yleiskielenä".

Meillä yritetään saada lapset valitsemaan esim. ranskan ja saksan englannin sijaan, kun muualla Pohjoismaissa on strategia, että englanti on ykkönen ja jos panokset riittää, niin sitten muita kieliä. Heillä onkin paradoksaalista kyllä, enemmän ranskan, saksan ja espanjanosaajia kun meillä.

yhtä hyvää englantia kun äidinkieltään? Aika kova tavoite, kun ei siihen tutkimusten mukaan pysty monet kaksikielisten perheiden lapsetkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mikä minulle on ollut koulussa lukuaineista helppoa on ollut englannin kieli. Jotenkin vain tajusin heti missä mennään. Mikään muu kieli ei sitten suomen lisäksi olekaan helppo :D

Varmaan oli silloin 3 luokalla kuut ja tähdet oikeassa asennossa. Sanavarastoni voisi olla laajempikin, ja edelleen tulee jatkuvasti eteen sanoja jotka joudun tarkistamaan jos luen jotain. Kun kuuntelen, ymmärrän tuntemattomatkin sanat kontekstista. Tämän lisäksi ymmärrän vitsit, nekin joita ei voi suomeksi kääntää, ja puujalat ja muut, sekä erilaiset lausumiset. Jostai syystä myös tiedän mistä päin ihmiset ovat englantinsa kanssa kotoisin, eli tunnistan eri maalaiset, ja monen maankin sisällä olevat eri aksentit.

En usko että olisin voinut tätä kaikkea millään oppia koulussa, tai väkisin opiskella ellei se olisi ollut jotnkin luonnostaan niin helppoa.

Lapseni taas oli täysin surkea englannissa koko koulun, mutta niin vain hänkin nyt parikymppisenä on muutamassa vuodessa oppinut englantia niin että tulee sillä toimeen. Syynä poikaystävä jonka kanssa puhuvat englantia.

Minäkään en olisi huolissani, kielen oppii kun siihen on riittävä motivaatio, tai kun sen kanssa on vain pakko alkaa toimimaan. 

Suurin ongelma suomessa englantia puhuvalle kuitenkin edelleen on se pilkkaaminen kun ei puhu kuin natiivit. Sitä jaksan ihmetellä. Osoitellaan ja pilkataan ja tirskutaan että hehheh, tupo lausui ihan väärin, ja ei sitä noin sanota! Lopetetaanpa ensin se, koska Suomi on oikeasti maapallon ainoa maa missä kansalaiset pilkkaavat toisiaan siitä että toinen puhuu muuta kuin äidinkieltään. Kaikkialla muualla pääasia on kommunikoinnissa ja siinä että tulee ymmärretyksi, ja ymmärtää itse.

Mun mielestä kukaan ei pilkkaa, paitsi silloin jos henkilö itse julistaa tyyliin osaavansa englantia täydellisesti, ja sitten se on rallienglantia.

Jokainen ihminen maailmassa tajuaa, että aina kun joku puhuu kieltä joka ei ole heidän äidinkielensä, se ei ole täydellistä. Mutta jos sitten ihminen julistaa, että hän puhuu täydellistä englantia ja se on valovuosien päästä, niin silloin naureskellaan sille valheelliselle hybrikselle.

Jo tuo sana rallienglanti kertoo sen että pilkataan kyllä ;) 

Poliitikkojen englannin lausumista pilkataan, ja jos joku kehtaa laulaa englanniksi, niin pyöritellään silmiä.

Varmaan nykyään vähenemään päin, kun englantia puhutaan enemmän muutenkin, mutta kyllä se siellä vielä on, ja varsinkin meissä keski-ikäisissä.