Lue keskustelun säännöt.
9-luokkalaisten englannin kielen osaaminen romahtanut vuosikymmenessä
14.09.2022 |
9-luokkalaisten englannin kielen kirjoitustaidon arvosana on enemmistöllä nykyään 6.
Asiantuntija: ei syytä huoleen!
Kommentit (323)
Kaiken ytimessä on yleissivistys, ymmärrys ympäröivästä maailmasta. Se peleistä opittu englanti ei ole käyttökelpoista liike-elämässä. Vankilassa opittu ranska kuulostaa meille ranskalta, mutta ranskalainen huomaa heti kenestä on kyse. Sellaista asiaa ei ole olemassakaan kuin "täydellinen kielitaito"
Olin taannoin töissä firmassa jonne palkattiin britti ilman sen kummempia pätevyysvaatimuksia. Meillä oli ongelmallinen projekti UK:ssa jonne se kaveri lähetettiin koska ajateltiin, että natiivina brittinä hoitaa asian.
No, visiitin jälkeen asiat olivat pahemmin solmussa.
Jos ranskalainen firma lähettäisi suomalaisen linnankundin Suomeen asiantuntijatehtäviin, niin mekin huomaisimme siinä sekunnissa, että kaveri ei osaa mitään mutta ranskalainen ei sitä huomaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannanpa korteni kekoon minäkin.
Ensinnäkin on syytä säilyttää kriittisyys mittaustapaa kohtaan. Nimittäin pikkulinnut ovat laulaneet, että tämä tulos pohjautuu testiin, joka oli arvotuille oppilaille teetettävä, heidän näkökulmastaan ylimääräinen työ. Osa oppilaista on sabotoinut tuloksiaan mielenosoitusmielessä. Kuinka laajaa tämä ilmiö on ollut, sitä en tiedä. Eli ei ole varmaa, että tulos on edustava, saattaa olla mutta ei tiedä.
Toiseksi tämä on hyvä herätys itse kullekin. Englanti ei kehity mukavuusalueella. Tutkimuksissakin osoitettiin taannoin, että erityisesti poikien englannintaidot karttuivat pelaamisen puitteissa. Pelaaminen on lisääntynyt - mutta vaatiiko intuitiivinen, visuaalinen käyttöliittymä samaa kuin vanhat tekstipohjaiset, voimakkaan kielelliset ja tarinalliset pelit? Tutkimus ei vielä kerro, mutta oma kokemus vihjaa siihen, että ikonimaailma on oma välikielinen tilansa. Tästä minä pidän merkkinä merkitysneuvotteluja, joita oppilaitten kanssa enenevästi käymme. Esimerkiksi 'torch' on monelle vain ja ainoastaan soihtu (pelin kuvaan perustuen) tai sanojen cloud, raindrop, rain... merkityksiä ei vaivauduta erottelemaan, oman arvaukseni mukaan koska ne kytkeytyvät kaikki johonkin säätä ilmentävään kuvaan, jossa on nämä elementit.
Puhumisuskalluksessa ja kommunikaatiovalmiuksien tukemisessa ollaan menty eteenpäin valovuosi. Siksi minusta onkin typerää tuhlata resurssia (liian usein ei-lingvistien vetämään) ekaluokan enkkuun; panoksia tarvitaan ylemmille luokille ja siellä voisi kernaasti integroida myös opittavaa ainesta kielenopetukseen. Rekisterien taju hiipuu kaikilla sektoreilla, lapset ovat tässä vuossa voimattomia virrassa vaappujia, jos eivät viipyile oikean kirjallisuuden maailmassa. Ongelma on se, että lapsille syntyy valheellinen käsitys, että he ovat aina vuorovaikutustilanteissa jollakin tavalla yhtenä osapuolena määrittämässä, miten englantia tulee käyttää sen sijaan, että on heidän tehtävänsä opetella eri tapoja eri tilanteisiin. Toisaalta päästään pohtimaan äidinkielentasoisuutta - jos kaikki naisoletetut ovat äidinkielellä 'toi yks muija tossa', niin eikös se 'that bitch' nyt sitten ole jo aikalailla samaa tasoa. Kysymys kuuluukin, mahtaako se yks muija tai bitch innostua esimerkiksi ostamaan bitchittäjältä kengät tai Kalevalakorun, saati paperikoneen.
Suuri osa nuorista kykenee kuitenkin ns. deliver English eli toimimaan aidoissa tilanteissa ainakin jollakin tavalla. Se on hyvä. Nyt on vain ohjattava ja kitkettävä, joskus oli aika kun herätettiin kuolleista. Mutta helkkariin ne puuhatunnit ekalta ja työtä työtä työtä tekemään vähän isompana - muuten tulokset laskevat entisestään, kun ekaluokan ilmapalloja perusväreillä värittäneet ja lastenloruja löpötelleet saapuvat teini-ikään.
Vierailija kirjoitti:
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.
No eihän sellaista olekaan. Oppii ehkä ne 50 fraasia, joilla pelissä pystyy operoimaan, mutta ei puhumaan muista jutuista.
Sillähän se olisikin mielenkiintoista kuulla, mikä on se kielitaidon taso, josta ihmiset sanoo tällaisen lapsen puhuvan sujuvasti englantia.
Riippuu siitäkin, millainen kielitaito tällä sanojalla itsellään on.
Jotkut aikuisetkin puhua pölpöttävät tätä jos tuotakin kieltä niin, että se kuulostaa tosi sujuvalta, mutta todellisuudessa on rikkonaista, kapea-alaista ja raskasta kuunnella. Jotkut voivat elää kielen keskellä vaikka koko aikuisikänsä oppimatta sitä hääppöisesti. Lasten aivoihin kieli tarttuu paremmin, mutta pelien maailma on omalla tavallaan rajallinen, ja sielläkin pärjää aika vähäisin taidoin. Ei aina käy niin hienosti, että uusi pelaaja saapuu peliyhteisöön, joka koostuu monipuolisesti ja virheettömästi puhuvista yksilöistä, ja imee itselleen monipuolisen ja virheettömän kielitaidon. Äidit, isät ja pelaajat itse toki ovat usein toista mieltä.
Juttelin äskettäin erään parikymmentä vuotta Suomessa asuneen taksinkuljettajan kanssa. Meillä oli yhteinen kiinnostuksen kohde, joten juttua riitti. Hän puhui kuin papupata, ja joku suomea hyvin vähän tai ei ollenkaan puhuva olisi varmasti pitänyt hänen kielitaitoaan loistavana. Minulta jäi noin puolet ymmärtämättä, vaikka S2-opetuksessakin työkennelleenä kielten maisterina olen aika harjaantunut näissä kommunikaatioasioissa.
Hyvänä esimerkkinä vaikka Teemu Selänne. Asunut pohjoisamerikassa melkein 30 vuotta ja puhuu kunnon rallienglantia. Sitten taas joku Saku Koivu puhui muutaman vuoden jälkeen jo melkein täydellistä englantia josta ei juuri erottanut että oliko natiivi vai ei.
Minä olen Teemun nähnyt ja kuullut Pohjois-Amerikan TV:ssä ja kyllä Teemu puhuu todella hyvää englantia.
Tässä tullaan siihen että eri ihmisillä on eri käsitykset. Teemun sössötys todella kovalla suomiaksentilla ei ole "todella hyvää englantia". Saahan siitä toki selvää ja ymmärtää mitä Teemu sössöttää, mutta töksähtelevä rallienglanti ei ole mielestäni "todella hyvää englantia".
Noh, kai nämä jotka pitävät Teemun englantia erinomaisena on samaa sakkia jotka täällä pokkana väittävät että niiden ala-asteikäiset lapsetkin puhuvat erinomaista englantia. Meitä on moneksi.
Laitetaan nyt vielä linkki tähän, niin saa muut kertoa olenko väärässä:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.
Mun lapset molemmat vuorollaan juuri 10-12 vuotiaana alkoivat selittää englanniksi pelejä tai you tubessa näkemiään asioita. Siinä iässä on joku herkkyyskohta, että kieli tarttuu hyvin. Kun käytiin Englannissa lyhyesti huomasin, että osaaminen olikin aika hyvää. Kuopukselle jäi englanniksi asioiden kertominen "päälle" ja me on puhuttu siitä lähtien englantia kotikielenä keskenämme. Esikoinen opiskelee englantia yliopistossa. Ei olla millään Oxfordin professori -tasolla mutta kaikki sujuvia. Sujuvuudessa on monta astetta, en tiedä mitä haet? 10-vuotiaasta ei voi vielä tietää kuinka lahjakas hän on kielen taitajana muutenkaan.
Ei millään pahalla, mutta puhutte englantia kotikielenänne? Eli lapsiraukkanne ovat oppineet jotain käsittämätöntä sössötystä ihmisiltä, jotka eivät itsekään osaa kyseistä kieltä? Eivätkä ole saaneet mahdollisuutta oppia äidinkieltään? Eli ovat kielitaidottomia kaikilla kielillä. Sääliksi käy.
Mulla oli jo popparit tulilla tätä vastausta varten ;) En tarkoituksella laittanut mitään omasta kielitaidostani mitään, koska vastasin lapsiani koskien. Mutta tottakai sinä tiedät minun puhuvan käsittämätöntä sössötystä.
Mistä muuten tulee tuo typerä ja alaluokkainen "popparit tulilla" -ilmaus? En ole koskaan nähnyt sitä Suomessa missään muualla kuin av:lla.
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.
No eihän sellaista olekaan. Oppii ehkä ne 50 fraasia, joilla pelissä pystyy operoimaan, mutta ei puhumaan muista jutuista.
Sillähän se olisikin mielenkiintoista kuulla, mikä on se kielitaidon taso, josta ihmiset sanoo tällaisen lapsen puhuvan sujuvasti englantia.
Riippuu siitäkin, millainen kielitaito tällä sanojalla itsellään on.
Jotkut aikuisetkin puhua pölpöttävät tätä jos tuotakin kieltä niin, että se kuulostaa tosi sujuvalta, mutta todellisuudessa on rikkonaista, kapea-alaista ja raskasta kuunnella. Jotkut voivat elää kielen keskellä vaikka koko aikuisikänsä oppimatta sitä hääppöisesti. Lasten aivoihin kieli tarttuu paremmin, mutta pelien maailma on omalla tavallaan rajallinen, ja sielläkin pärjää aika vähäisin taidoin. Ei aina käy niin hienosti, että uusi pelaaja saapuu peliyhteisöön, joka koostuu monipuolisesti ja virheettömästi puhuvista yksilöistä, ja imee itselleen monipuolisen ja virheettömän kielitaidon. Äidit, isät ja pelaajat itse toki ovat usein toista mieltä.
Juttelin äskettäin erään parikymmentä vuotta Suomessa asuneen taksinkuljettajan kanssa. Meillä oli yhteinen kiinnostuksen kohde, joten juttua riitti. Hän puhui kuin papupata, ja joku suomea hyvin vähän tai ei ollenkaan puhuva olisi varmasti pitänyt hänen kielitaitoaan loistavana. Minulta jäi noin puolet ymmärtämättä, vaikka S2-opetuksessakin työkennelleenä kielten maisterina olen aika harjaantunut näissä kommunikaatioasioissa.
Hyvänä esimerkkinä vaikka Teemu Selänne. Asunut pohjoisamerikassa melkein 30 vuotta ja puhuu kunnon rallienglantia. Sitten taas joku Saku Koivu puhui muutaman vuoden jälkeen jo melkein täydellistä englantia josta ei juuri erottanut että oliko natiivi vai ei.
Minä olen Teemun nähnyt ja kuullut Pohjois-Amerikan TV:ssä ja kyllä Teemu puhuu todella hyvää englantia.
Tässä tullaan siihen että eri ihmisillä on eri käsitykset. Teemun sössötys todella kovalla suomiaksentilla ei ole "todella hyvää englantia". Saahan siitä toki selvää ja ymmärtää mitä Teemu sössöttää, mutta töksähtelevä rallienglanti ei ole mielestäni "todella hyvää englantia".
Noh, kai nämä jotka pitävät Teemun englantia erinomaisena on samaa sakkia jotka täällä pokkana väittävät että niiden ala-asteikäiset lapsetkin puhuvat erinomaista englantia. Meitä on moneksi.
Laitetaan nyt vielä linkki tähän, niin saa muut kertoa olenko väärässä:
Kirjoitin tuon ylempänä kursiivilla merkitsemäni kommentin ja sen, jossa kerroin Saku Koivun vokaaleista.
Katsoin nyt pätkän tuosta Teemun puheesta. Hän on ilmeisesti kirjoittanut sen itse ja harjoitellutkin, vaikkei nyt lukenutkaan paperista. Teemun englanti ei ole todella hyvää.
Teemulla on ilmeisesti niin hyvät jääkiekkoilijan taidot, että hänen sidosryhmillään on ollut kunnon motiivi ottaa selvää vähän sinne päin -englannista. Olin 90-luvulla paikallisen lätkäjunnujoukkueen enkunopena ja luokanvalvojana ja kävin aika monta keskustelua siitä, kannattaako enkuntunnilla nukkua siinä uskossa, että sitten NHL:ssä kumminkin oppii. Hyviä keskusteluja olivat. Vanhemmilla on aikamoinen tasapainotteleminen siinä, miten voi tukea teinin haaveita ja missä määrin pidellä hänen jalkojaan maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa vallitsee hyvin erikoinen "kaikki osaaavat hyvin englantia" -harha. Tosiasiassa englanti on rikas ja suhteellisen hankala kieli ja paljon enemmän kuin mitä amerikkalainen viihde- ja peliteollisuus tuuttaavat pihalle. Edes kulttuuriset tekijät eivät ole suomalaisilla yleensä hallussa vaan kuvitellaan että kaikki sujuu kuin elokuvissa.
Akateemisen maailman, liike-elämän ja tekniikan alan englanti on 80 %:lle suomalaisista täysin vierasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.
Mun lapset molemmat vuorollaan juuri 10-12 vuotiaana alkoivat selittää englanniksi pelejä tai you tubessa näkemiään asioita. Siinä iässä on joku herkkyyskohta, että kieli tarttuu hyvin. Kun käytiin Englannissa lyhyesti huomasin, että osaaminen olikin aika hyvää. Kuopukselle jäi englanniksi asioiden kertominen "päälle" ja me on puhuttu siitä lähtien englantia kotikielenä keskenämme. Esikoinen opiskelee englantia yliopistossa. Ei olla millään Oxfordin professori -tasolla mutta kaikki sujuvia. Sujuvuudessa on monta astetta, en tiedä mitä haet? 10-vuotiaasta ei voi vielä tietää kuinka lahjakas hän on kielen taitajana muutenkaan.
Ei millään pahalla, mutta puhutte englantia kotikielenänne? Eli lapsiraukkanne ovat oppineet jotain käsittämätöntä sössötystä ihmisiltä, jotka eivät itsekään osaa kyseistä kieltä? Eivätkä ole saaneet mahdollisuutta oppia äidinkieltään? Eli ovat kielitaidottomia kaikilla kielillä. Sääliksi käy.
Mulla oli jo popparit tulilla tätä vastausta varten ;) En tarkoituksella laittanut mitään omasta kielitaidostani mitään, koska vastasin lapsiani koskien. Mutta tottakai sinä tiedät minun puhuvan käsittämätöntä sössötystä.
Mistä muuten tulee tuo typerä ja alaluokkainen "popparit tulilla" -ilmaus? En ole koskaan nähnyt sitä Suomessa missään muualla kuin av:lla.
Intternetistä tietenkin! Malliesimerkki tästä täydellisestä, englannin taidosta, kun osaa tällaisia juttuja.
Tässä urban dictionaryn määritelmä:
get the popcorn
said by hopeful onlookers when watching a conflict develop between other people. the phrase is meant to symbolize sitting back as if one were at the movies, and watching the battle of words between two arguing people.
joe and jane are at it again, arguing big time. get the popcorn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vallitsee hyvin erikoinen "kaikki osaaavat hyvin englantia" -harha. Tosiasiassa englanti on rikas ja suhteellisen hankala kieli ja paljon enemmän kuin mitä amerikkalainen viihde- ja peliteollisuus tuuttaavat pihalle. Edes kulttuuriset tekijät eivät ole suomalaisilla yleensä hallussa vaan kuvitellaan että kaikki sujuu kuin elokuvissa.
Akateemisen maailman, liike-elämän ja tekniikan alan englanti on 80 %:lle suomalaisista täysin vierasta.
Tuo todellisen kulttuurintuntemuksen puute näkyy varsinkin siinä, että ei hallita kielen eri tyylilajeja. Ihan tavallista puhetta kyetään toki tuottamaan, mutta ei sitten osata mukauttaa sitä riippuen siitä puhutaanko yritysjohtajille vai harrastuskavereille. Se nostattaa kulmakarvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.
Mun lapset molemmat vuorollaan juuri 10-12 vuotiaana alkoivat selittää englanniksi pelejä tai you tubessa näkemiään asioita. Siinä iässä on joku herkkyyskohta, että kieli tarttuu hyvin. Kun käytiin Englannissa lyhyesti huomasin, että osaaminen olikin aika hyvää. Kuopukselle jäi englanniksi asioiden kertominen "päälle" ja me on puhuttu siitä lähtien englantia kotikielenä keskenämme. Esikoinen opiskelee englantia yliopistossa. Ei olla millään Oxfordin professori -tasolla mutta kaikki sujuvia. Sujuvuudessa on monta astetta, en tiedä mitä haet? 10-vuotiaasta ei voi vielä tietää kuinka lahjakas hän on kielen taitajana muutenkaan.
Ei millään pahalla, mutta puhutte englantia kotikielenänne? Eli lapsiraukkanne ovat oppineet jotain käsittämätöntä sössötystä ihmisiltä, jotka eivät itsekään osaa kyseistä kieltä? Eivätkä ole saaneet mahdollisuutta oppia äidinkieltään? Eli ovat kielitaidottomia kaikilla kielillä. Sääliksi käy.
Mulla oli jo popparit tulilla tätä vastausta varten ;) En tarkoituksella laittanut mitään omasta kielitaidostani mitään, koska vastasin lapsiani koskien. Mutta tottakai sinä tiedät minun puhuvan käsittämätöntä sössötystä.
Mistä muuten tulee tuo typerä ja alaluokkainen "popparit tulilla" -ilmaus? En ole koskaan nähnyt sitä Suomessa missään muualla kuin av:lla.
Intternetistä tietenkin! Malliesimerkki tästä täydellisestä, englannin taidosta, kun osaa tällaisia juttuja.
Tässä urban dictionaryn määritelmä:
get the popcorn
said by hopeful onlookers when watching a conflict develop between other people. the phrase is meant to symbolize sitting back as if one were at the movies, and watching the battle of words between two arguing people.
joe and jane are at it again, arguing big time. get the popcorn!
Juu, tuon popcornin USA:n kulttuurissa toki tiesin. mutta en ollut varma, oliko tuo typerä "popparit tulilla" otettu suoraan sieltä vai oliko sillä joku suomalainenkin tausta.
Toinen on muuten av:lla paljon nähty "Stop press!" Jonka pitää tietenkin olla "Stop the presses!" (monikossa). Jonka jokainen tajuaa joka tietää mistä lause tulee ja mitä se on alunperin tarkoittanut. Eli "pysäyttäkää painokoneet". Koska tietenkin painokoneita oli lukuisia kun sanomalehtiä painettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vallitsee hyvin erikoinen "kaikki osaaavat hyvin englantia" -harha. Tosiasiassa englanti on rikas ja suhteellisen hankala kieli ja paljon enemmän kuin mitä amerikkalainen viihde- ja peliteollisuus tuuttaavat pihalle. Edes kulttuuriset tekijät eivät ole suomalaisilla yleensä hallussa vaan kuvitellaan että kaikki sujuu kuin elokuvissa.
Akateemisen maailman, liike-elämän ja tekniikan alan englanti on 80 %:lle suomalaisista täysin vierasta.
Ja varsinkin korkealaatuisen kirjallisuuden englanti on täysin vierasta. Esimerkiksi yleensä englanninkielisissä maissa pidetään normaaliin yleissivistykseen ja kielen osaamiseen kuuluvana, että kykenee ymmärtämään Shakespearen tekstiä alkuperäisessä asussaan. Harva suomalainen ymmärtää siitä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vallitsee hyvin erikoinen "kaikki osaaavat hyvin englantia" -harha. Tosiasiassa englanti on rikas ja suhteellisen hankala kieli ja paljon enemmän kuin mitä amerikkalainen viihde- ja peliteollisuus tuuttaavat pihalle. Edes kulttuuriset tekijät eivät ole suomalaisilla yleensä hallussa vaan kuvitellaan että kaikki sujuu kuin elokuvissa.
Akateemisen maailman, liike-elämän ja tekniikan alan englanti on 80 %:lle suomalaisista täysin vierasta.Ja varsinkin korkealaatuisen kirjallisuuden englanti on täysin vierasta. Esimerkiksi yleensä englanninkielisissä maissa pidetään normaaliin yleissivistykseen ja kielen osaamiseen kuuluvana, että kykenee ymmärtämään Shakespearen tekstiä alkuperäisessä asussaan. Harva suomalainen ymmärtää siitä mitään.
Nämä ovat taas ihan ylimitoitettuja vaatimuksia. Me täällä Suomessa ollaan totuttu kaksikielisiin ihmisiin ja kyllähän nyt valtaosa ruotsinkielisistä puhuu erinomaista suomea, vaikka olisi joitakin karkeitakin virheitä, esim. "jaadaan tämä tehtävä Aadalle ja Iidalle", mitä yli 3-vuotias äidinkielinen ei milloinkaan tekisi.
Suomenruotsalainen kuitenkin asuu tässä maassa, missä omaa arkiympäristöä lukuun ottamatta kaikki tapahtuu suomeksi. Silti kielitaito ei kehity täysin äidinkielisen tasolle.
Tällaista taitoa vaadittaisiin jostain syystä englannista, täysin vieraasta kielestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vallitsee hyvin erikoinen "kaikki osaaavat hyvin englantia" -harha. Tosiasiassa englanti on rikas ja suhteellisen hankala kieli ja paljon enemmän kuin mitä amerikkalainen viihde- ja peliteollisuus tuuttaavat pihalle. Edes kulttuuriset tekijät eivät ole suomalaisilla yleensä hallussa vaan kuvitellaan että kaikki sujuu kuin elokuvissa.
Akateemisen maailman, liike-elämän ja tekniikan alan englanti on 80 %:lle suomalaisista täysin vierasta.Ja varsinkin korkealaatuisen kirjallisuuden englanti on täysin vierasta. Esimerkiksi yleensä englanninkielisissä maissa pidetään normaaliin yleissivistykseen ja kielen osaamiseen kuuluvana, että kykenee ymmärtämään Shakespearen tekstiä alkuperäisessä asussaan. Harva suomalainen ymmärtää siitä mitään.
Nämä ovat taas ihan ylimitoitettuja vaatimuksia. Me täällä Suomessa ollaan totuttu kaksikielisiin ihmisiin ja kyllähän nyt valtaosa ruotsinkielisistä puhuu erinomaista suomea, vaikka olisi joitakin karkeitakin virheitä, esim. "jaadaan tämä tehtävä Aadalle ja Iidalle", mitä yli 3-vuotias äidinkielinen ei milloinkaan tekisi.
Suomenruotsalainen kuitenkin asuu tässä maassa, missä omaa arkiympäristöä lukuun ottamatta kaikki tapahtuu suomeksi. Silti kielitaito ei kehity täysin äidinkielisen tasolle.
Tällaista taitoa vaadittaisiin jostain syystä englannista, täysin vieraasta kielestä?
Tätä ei voi minusta oikein tarkastella järkevästi erillään laajemmasta kulttuurikontekstista. Brittiläisen koulujärjestelmän kasvatti, siis akateemisen väylän käynyt, oletusarvoisesti ymmärtää myös kirjallisuutta jollakin tasolla. Ei nyt ihan siten, kuin Midsommerin murhissa viljellään, mutta tynnyrissä kasvatetun vaikutelman antaa, jos ei ole mitään kosketuspintaa. Ja sitten taas mitä yläluokkaisempaa tyyliä tavoitellaan, sitä vahvempi yhteys.
Eikä arjessa nyt välttämättä siteerata yhtään mitään tai ketään, mutta se vanha kirjallinen/kulttuurinen kerros on yksi kielellinen työkalu ilmaisuun. Suomen kielellä voisi verrata vaikka, että osaa muokata ilmaisuaan "niskavuorelaiseksi", "raamatulliseksi", "työväenluokkaiseksi"; kaikki arjessa usein leikillisiä. Ei kukaan vaadi, että ulkomaalainen nuo hallitsisi, mutta Neil Hardwickin kaltainen virtuoosi, joka hallitsee, koetaan ihan eri tavalla osaksi "meidän" kulttuuriamme. Brittiläisessä kulttuurissa saatetaan vähän vaatiakin, esim. siltä joka laitetaan bisnesvieraiden seuraksi illallistamaan.
Pohjimmiltaan tuo on minusta samaa kuin tanssitaito, muutaman kielen hallinta perustasolla, käsitys ja perusteet yleisimmistä urheilulajeista ja peleistä, pöytätavat jne. Ne ovat hiljaista kulttuurista pääomaa, joka asemoi henkilön sosiaalisesti. Itsellä esimerkiksi osaaminen urheilussa on heikkoa, joku muu osa-alue sitten sujuu paremmin. Henkilö, joka joka osaa sen minkä minä ja myös ne urheilut, omaa laajemman henkisen pääoman kuin minä. Ihmisarvo ja paikkamme maailmassa meillä toki on kummallakin, ja hyvä niin.
Eli kieltenkin osaaminen on mennyt alaspäin. Tuliko uusi opetussuunnitelma käyttöön juuri 2016 eli näiden ysiluokkalaisten ollessa kolmannella, jolloin vieras kieli aloitettiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MicMac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vallitsee hyvin erikoinen "kaikki osaaavat hyvin englantia" -harha. Tosiasiassa englanti on rikas ja suhteellisen hankala kieli ja paljon enemmän kuin mitä amerikkalainen viihde- ja peliteollisuus tuuttaavat pihalle. Edes kulttuuriset tekijät eivät ole suomalaisilla yleensä hallussa vaan kuvitellaan että kaikki sujuu kuin elokuvissa.
Akateemisen maailman, liike-elämän ja tekniikan alan englanti on 80 %:lle suomalaisista täysin vierasta.Ja varsinkin korkealaatuisen kirjallisuuden englanti on täysin vierasta. Esimerkiksi yleensä englanninkielisissä maissa pidetään normaaliin yleissivistykseen ja kielen osaamiseen kuuluvana, että kykenee ymmärtämään Shakespearen tekstiä alkuperäisessä asussaan. Harva suomalainen ymmärtää siitä mitään.
Nämä ovat taas ihan ylimitoitettuja vaatimuksia. Me täällä Suomessa ollaan totuttu kaksikielisiin ihmisiin ja kyllähän nyt valtaosa ruotsinkielisistä puhuu erinomaista suomea, vaikka olisi joitakin karkeitakin virheitä, esim. "jaadaan tämä tehtävä Aadalle ja Iidalle", mitä yli 3-vuotias äidinkielinen ei milloinkaan tekisi.
Suomenruotsalainen kuitenkin asuu tässä maassa, missä omaa arkiympäristöä lukuun ottamatta kaikki tapahtuu suomeksi. Silti kielitaito ei kehity täysin äidinkielisen tasolle.
Tällaista taitoa vaadittaisiin jostain syystä englannista, täysin vieraasta kielestä?
Tätä ei voi minusta oikein tarkastella järkevästi erillään laajemmasta kulttuurikontekstista. Brittiläisen koulujärjestelmän kasvatti, siis akateemisen väylän käynyt, oletusarvoisesti ymmärtää myös kirjallisuutta jollakin tasolla. Ei nyt ihan siten, kuin Midsommerin murhissa viljellään, mutta tynnyrissä kasvatetun vaikutelman antaa, jos ei ole mitään kosketuspintaa. Ja sitten taas mitä yläluokkaisempaa tyyliä tavoitellaan, sitä vahvempi yhteys.
Eikä arjessa nyt välttämättä siteerata yhtään mitään tai ketään, mutta se vanha kirjallinen/kulttuurinen kerros on yksi kielellinen työkalu ilmaisuun. Suomen kielellä voisi verrata vaikka, että osaa muokata ilmaisuaan "niskavuorelaiseksi", "raamatulliseksi", "työväenluokkaiseksi"; kaikki arjessa usein leikillisiä. Ei kukaan vaadi, että ulkomaalainen nuo hallitsisi, mutta Neil Hardwickin kaltainen virtuoosi, joka hallitsee, koetaan ihan eri tavalla osaksi "meidän" kulttuuriamme. Brittiläisessä kulttuurissa saatetaan vähän vaatiakin, esim. siltä joka laitetaan bisnesvieraiden seuraksi illallistamaan.
Pohjimmiltaan tuo on minusta samaa kuin tanssitaito, muutaman kielen hallinta perustasolla, käsitys ja perusteet yleisimmistä urheilulajeista ja peleistä, pöytätavat jne. Ne ovat hiljaista kulttuurista pääomaa, joka asemoi henkilön sosiaalisesti. Itsellä esimerkiksi osaaminen urheilussa on heikkoa, joku muu osa-alue sitten sujuu paremmin. Henkilö, joka joka osaa sen minkä minä ja myös ne urheilut, omaa laajemman henkisen pääoman kuin minä. Ihmisarvo ja paikkamme maailmassa meillä toki on kummallakin, ja hyvä niin.
Erinomainen kommentti, mutta kiinnitin tähän huomiota: "Ja sitten taas mitä yläluokkaisempaa tyyliä tavoitellaan, sitä vahvempi yhteys."
Meillä opiskeltiin Shakespearen koko tuotanto alkuperäisasussaan jo yläasteella ja lukiossa (Macbeth pariinkiin kertaan), tämä siis Yhdysvalloissa. Sen lisäksi, että näytelmät luettiin ja analysoitiin, ne käytiin myös katsomassa näyteltyinä koulun kanssa. Eli kyllä se on aika yleistä osaamista on englanninkielisissä maissa. Voi toki olla, että asuinalueeni oli hyvinkin yläluokkainen, mutta ainakin Shakespearen tunnetuimmat lauseet ja näytelmät vaikuttavat olevan hyvin laajasti tunnettuja englanninkielisessä maailmassa.
Toki ulkomaalaiselle tuon tasoinen kielen osaaminen saattaa olla liian suuri vaatimus. Mutta toisaalta, kyllä esimerkiksi espanjaa opiskellessani opintoihin kuului aivan itsestäänselvästi alkuperäisversio Don Quixotesta.
Mutta tällaisten asioiden esiintuominen lähinnä selkeyttää sitä, mitä oikeasti erinomainen kielen osaaminen on. Ei kaikkien tarvitse olla tuolla tasolla, mutta se asettaa ne mittasuhteet sille, mikä on hyvää kielen osaamista ja mikä siitä alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vallitsee hyvin erikoinen "kaikki osaaavat hyvin englantia" -harha. Tosiasiassa englanti on rikas ja suhteellisen hankala kieli ja paljon enemmän kuin mitä amerikkalainen viihde- ja peliteollisuus tuuttaavat pihalle. Edes kulttuuriset tekijät eivät ole suomalaisilla yleensä hallussa vaan kuvitellaan että kaikki sujuu kuin elokuvissa.
Akateemisen maailman, liike-elämän ja tekniikan alan englanti on 80 %:lle suomalaisista täysin vierasta.Ja varsinkin korkealaatuisen kirjallisuuden englanti on täysin vierasta. Esimerkiksi yleensä englanninkielisissä maissa pidetään normaaliin yleissivistykseen ja kielen osaamiseen kuuluvana, että kykenee ymmärtämään Shakespearen tekstiä alkuperäisessä asussaan. Harva suomalainen ymmärtää siitä mitään.
Nämä ovat taas ihan ylimitoitettuja vaatimuksia. Me täällä Suomessa ollaan totuttu kaksikielisiin ihmisiin ja kyllähän nyt valtaosa ruotsinkielisistä puhuu erinomaista suomea, vaikka olisi joitakin karkeitakin virheitä, esim. "jaadaan tämä tehtävä Aadalle ja Iidalle", mitä yli 3-vuotias äidinkielinen ei milloinkaan tekisi.
Suomenruotsalainen kuitenkin asuu tässä maassa, missä omaa arkiympäristöä lukuun ottamatta kaikki tapahtuu suomeksi. Silti kielitaito ei kehity täysin äidinkielisen tasolle.
Tällaista taitoa vaadittaisiin jostain syystä englannista, täysin vieraasta kielestä?
Tätä ei voi minusta oikein tarkastella järkevästi erillään laajemmasta kulttuurikontekstista. Brittiläisen koulujärjestelmän kasvatti, siis akateemisen väylän käynyt, oletusarvoisesti ymmärtää myös kirjallisuutta jollakin tasolla. Ei nyt ihan siten, kuin Midsommerin murhissa viljellään, mutta tynnyrissä kasvatetun vaikutelman antaa, jos ei ole mitään kosketuspintaa. Ja sitten taas mitä yläluokkaisempaa tyyliä tavoitellaan, sitä vahvempi yhteys.
Eikä arjessa nyt välttämättä siteerata yhtään mitään tai ketään, mutta se vanha kirjallinen/kulttuurinen kerros on yksi kielellinen työkalu ilmaisuun. Suomen kielellä voisi verrata vaikka, että osaa muokata ilmaisuaan "niskavuorelaiseksi", "raamatulliseksi", "työväenluokkaiseksi"; kaikki arjessa usein leikillisiä. Ei kukaan vaadi, että ulkomaalainen nuo hallitsisi, mutta Neil Hardwickin kaltainen virtuoosi, joka hallitsee, koetaan ihan eri tavalla osaksi "meidän" kulttuuriamme. Brittiläisessä kulttuurissa saatetaan vähän vaatiakin, esim. siltä joka laitetaan bisnesvieraiden seuraksi illallistamaan.
Pohjimmiltaan tuo on minusta samaa kuin tanssitaito, muutaman kielen hallinta perustasolla, käsitys ja perusteet yleisimmistä urheilulajeista ja peleistä, pöytätavat jne. Ne ovat hiljaista kulttuurista pääomaa, joka asemoi henkilön sosiaalisesti. Itsellä esimerkiksi osaaminen urheilussa on heikkoa, joku muu osa-alue sitten sujuu paremmin. Henkilö, joka joka osaa sen minkä minä ja myös ne urheilut, omaa laajemman henkisen pääoman kuin minä. Ihmisarvo ja paikkamme maailmassa meillä toki on kummallakin, ja hyvä niin.
Erinomainen kommentti, mutta kiinnitin tähän huomiota: "Ja sitten taas mitä yläluokkaisempaa tyyliä tavoitellaan, sitä vahvempi yhteys."
Meillä opiskeltiin Shakespearen koko tuotanto alkuperäisasussaan jo yläasteella ja lukiossa (Macbeth pariinkiin kertaan), tämä siis Yhdysvalloissa. Sen lisäksi, että näytelmät luettiin ja analysoitiin, ne käytiin myös katsomassa näyteltyinä koulun kanssa. Eli kyllä se on aika yleistä osaamista on englanninkielisissä maissa. Voi toki olla, että asuinalueeni oli hyvinkin yläluokkainen, mutta ainakin Shakespearen tunnetuimmat lauseet ja näytelmät vaikuttavat olevan hyvin laajasti tunnettuja englanninkielisessä maailmassa.
Toki ulkomaalaiselle tuon tasoinen kielen osaaminen saattaa olla liian suuri vaatimus. Mutta toisaalta, kyllä esimerkiksi espanjaa opiskellessani opintoihin kuului aivan itsestäänselvästi alkuperäisversio Don Quixotesta.
Mutta tällaisten asioiden esiintuominen lähinnä selkeyttää sitä, mitä oikeasti erinomainen kielen osaaminen on. Ei kaikkien tarvitse olla tuolla tasolla, mutta se asettaa ne mittasuhteet sille, mikä on hyvää kielen osaamista ja mikä siitä alaspäin.
Lisään vielä, että itseltäni saksan opinnot keskeytyivät muiden aineiden vaatiman ajan takia juuri ennen sitä, kun olisimme ryhtyneet lukemaan/opiskelemaan mm. Goethea ja Nibelungenliediä. Niin kyllä koen, että kielen osaaminen jäi paljon pinnallisemmalle tasolle kuin jos olisin edennyt kyseisiin opintoihin. Ehkä vielä joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.
Mun lapset molemmat vuorollaan juuri 10-12 vuotiaana alkoivat selittää englanniksi pelejä tai you tubessa näkemiään asioita. Siinä iässä on joku herkkyyskohta, että kieli tarttuu hyvin. Kun käytiin Englannissa lyhyesti huomasin, että osaaminen olikin aika hyvää. Kuopukselle jäi englanniksi asioiden kertominen "päälle" ja me on puhuttu siitä lähtien englantia kotikielenä keskenämme. Esikoinen opiskelee englantia yliopistossa. Ei olla millään Oxfordin professori -tasolla mutta kaikki sujuvia. Sujuvuudessa on monta astetta, en tiedä mitä haet? 10-vuotiaasta ei voi vielä tietää kuinka lahjakas hän on kielen taitajana muutenkaan.
Ei millään pahalla, mutta puhutte englantia kotikielenänne? Eli lapsiraukkanne ovat oppineet jotain käsittämätöntä sössötystä ihmisiltä, jotka eivät itsekään osaa kyseistä kieltä? Eivätkä ole saaneet mahdollisuutta oppia äidinkieltään? Eli ovat kielitaidottomia kaikilla kielillä. Sääliksi käy.
Mulla oli jo popparit tulilla tätä vastausta varten ;) En tarkoituksella laittanut mitään omasta kielitaidostani mitään, koska vastasin lapsiani koskien. Mutta tottakai sinä tiedät minun puhuvan käsittämätöntä sössötystä.
Mistä muuten tulee tuo typerä ja alaluokkainen "popparit tulilla" -ilmaus? En ole koskaan nähnyt sitä Suomessa missään muualla kuin av:lla.
Onpa sinussa paljon vihaa, typerä ja alaluokkainen minä puhun käsittämätöntä sössötystä lapsi-raukoilleni. En tiedä mistä triggeröidyit niin, että loit harhaisen maailman näennäisesti vastauksena ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.
Mun lapset molemmat vuorollaan juuri 10-12 vuotiaana alkoivat selittää englanniksi pelejä tai you tubessa näkemiään asioita. Siinä iässä on joku herkkyyskohta, että kieli tarttuu hyvin. Kun käytiin Englannissa lyhyesti huomasin, että osaaminen olikin aika hyvää. Kuopukselle jäi englanniksi asioiden kertominen "päälle" ja me on puhuttu siitä lähtien englantia kotikielenä keskenämme. Esikoinen opiskelee englantia yliopistossa. Ei olla millään Oxfordin professori -tasolla mutta kaikki sujuvia. Sujuvuudessa on monta astetta, en tiedä mitä haet? 10-vuotiaasta ei voi vielä tietää kuinka lahjakas hän on kielen taitajana muutenkaan.
Millaisissa tilanteissa päädytte kuitenkin puhumaan suomea keskenänne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.
Mun lapset molemmat vuorollaan juuri 10-12 vuotiaana alkoivat selittää englanniksi pelejä tai you tubessa näkemiään asioita. Siinä iässä on joku herkkyyskohta, että kieli tarttuu hyvin. Kun käytiin Englannissa lyhyesti huomasin, että osaaminen olikin aika hyvää. Kuopukselle jäi englanniksi asioiden kertominen "päälle" ja me on puhuttu siitä lähtien englantia kotikielenä keskenämme. Esikoinen opiskelee englantia yliopistossa. Ei olla millään Oxfordin professori -tasolla mutta kaikki sujuvia. Sujuvuudessa on monta astetta, en tiedä mitä haet? 10-vuotiaasta ei voi vielä tietää kuinka lahjakas hän on kielen taitajana muutenkaan.
Ei millään pahalla, mutta puhutte englantia kotikielenänne? Eli lapsiraukkanne ovat oppineet jotain käsittämätöntä sössötystä ihmisiltä, jotka eivät itsekään osaa kyseistä kieltä? Eivätkä ole saaneet mahdollisuutta oppia äidinkieltään? Eli ovat kielitaidottomia kaikilla kielillä. Sääliksi käy.
Mulla oli jo popparit tulilla tätä vastausta varten ;) En tarkoituksella laittanut mitään omasta kielitaidostani mitään, koska vastasin lapsiani koskien. Mutta tottakai sinä tiedät minun puhuvan käsittämätöntä sössötystä.
Mistä muuten tulee tuo typerä ja alaluokkainen "popparit tulilla" -ilmaus? En ole koskaan nähnyt sitä Suomessa missään muualla kuin av:lla.
Onpa sinussa paljon vihaa, typerä ja alaluokkainen minä puhun käsittämätöntä sössötystä lapsi-raukoilleni. En tiedä mistä triggeröidyit niin, että loit harhaisen maailman näennäisesti vastauksena ketjuun.
Obs.
1) "lapsiraukoilleni"-> yhdyssana, ei erikseen.
2) "triggeröidyit" -> ei asiallista kieltä, vaan juuri kuvaa sitä ongelmaa josta tässä puhutaan, eli huonotasoista, netistä kopioitua huonolaatuista englantia.
Mutu -tuntumalla luulisi, että nuoret varmaan katsoo paljon englanninkielisiä youtube videoita joista samalla oppivat kieltä, joten enkun taidon romahdus kuulostaa hieman epäuskottavalta.