9-luokkalaisten englannin kielen osaaminen romahtanut vuosikymmenessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mikä minulle on ollut koulussa lukuaineista helppoa on ollut englannin kieli. Jotenkin vain tajusin heti missä mennään. Mikään muu kieli ei sitten suomen lisäksi olekaan helppo :D

Varmaan oli silloin 3 luokalla kuut ja tähdet oikeassa asennossa. Sanavarastoni voisi olla laajempikin, ja edelleen tulee jatkuvasti eteen sanoja jotka joudun tarkistamaan jos luen jotain. Kun kuuntelen, ymmärrän tuntemattomatkin sanat kontekstista. Tämän lisäksi ymmärrän vitsit, nekin joita ei voi suomeksi kääntää, ja puujalat ja muut, sekä erilaiset lausumiset. Jostai syystä myös tiedän mistä päin ihmiset ovat englantinsa kanssa kotoisin, eli tunnistan eri maalaiset, ja monen maankin sisällä olevat eri aksentit.

En usko että olisin voinut tätä kaikkea millään oppia koulussa, tai väkisin opiskella ellei se olisi ollut jotnkin luonnostaan niin helppoa.

Lapseni taas oli täysin surkea englannissa koko koulun, mutta niin vain hänkin nyt parikymppisenä on muutamassa vuodessa oppinut englantia niin että tulee sillä toimeen. Syynä poikaystävä jonka kanssa puhuvat englantia.

Minäkään en olisi huolissani, kielen oppii kun siihen on riittävä motivaatio, tai kun sen kanssa on vain pakko alkaa toimimaan. 

Suurin ongelma suomessa englantia puhuvalle kuitenkin edelleen on se pilkkaaminen kun ei puhu kuin natiivit. Sitä jaksan ihmetellä. Osoitellaan ja pilkataan ja tirskutaan että hehheh, tupo lausui ihan väärin, ja ei sitä noin sanota! Lopetetaanpa ensin se, koska Suomi on oikeasti maapallon ainoa maa missä kansalaiset pilkkaavat toisiaan siitä että toinen puhuu muuta kuin äidinkieltään. Kaikkialla muualla pääasia on kommunikoinnissa ja siinä että tulee ymmärretyksi, ja ymmärtää itse.

Mun mielestä kukaan ei pilkkaa, paitsi silloin jos henkilö itse julistaa tyyliin osaavansa englantia täydellisesti, ja sitten se on rallienglantia.

Jokainen ihminen maailmassa tajuaa, että aina kun joku puhuu kieltä joka ei ole heidän äidinkielensä, se ei ole täydellistä. Mutta jos sitten ihminen julistaa, että hän puhuu täydellistä englantia ja se on valovuosien päästä, niin silloin naureskellaan sille valheelliselle hybrikselle.

Jo tuo sana rallienglanti kertoo sen että pilkataan kyllä ;) 

Poliitikkojen englannin lausumista pilkataan, ja jos joku kehtaa laulaa englanniksi, niin pyöritellään silmiä.

Varmaan nykyään vähenemään päin, kun englantia puhutaan enemmän muutenkin, mutta kyllä se siellä vielä on, ja varsinkin meissä keski-ikäisissä.

Moni tarkoittaa rallienglannilla huonosti lausuttua englantia erottamatta ollenkaan sisältöä.

Osa oikeasti puhuu hyvää enkkua kovalla ralliaksentilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mikä minulle on ollut koulussa lukuaineista helppoa on ollut englannin kieli. Jotenkin vain tajusin heti missä mennään. Mikään muu kieli ei sitten suomen lisäksi olekaan helppo :D

Varmaan oli silloin 3 luokalla kuut ja tähdet oikeassa asennossa. Sanavarastoni voisi olla laajempikin, ja edelleen tulee jatkuvasti eteen sanoja jotka joudun tarkistamaan jos luen jotain. Kun kuuntelen, ymmärrän tuntemattomatkin sanat kontekstista. Tämän lisäksi ymmärrän vitsit, nekin joita ei voi suomeksi kääntää, ja puujalat ja muut, sekä erilaiset lausumiset. Jostai syystä myös tiedän mistä päin ihmiset ovat englantinsa kanssa kotoisin, eli tunnistan eri maalaiset, ja monen maankin sisällä olevat eri aksentit.

En usko että olisin voinut tätä kaikkea millään oppia koulussa, tai väkisin opiskella ellei se olisi ollut jotnkin luonnostaan niin helppoa.

Lapseni taas oli täysin surkea englannissa koko koulun, mutta niin vain hänkin nyt parikymppisenä on muutamassa vuodessa oppinut englantia niin että tulee sillä toimeen. Syynä poikaystävä jonka kanssa puhuvat englantia.

Minäkään en olisi huolissani, kielen oppii kun siihen on riittävä motivaatio, tai kun sen kanssa on vain pakko alkaa toimimaan. 

Suurin ongelma suomessa englantia puhuvalle kuitenkin edelleen on se pilkkaaminen kun ei puhu kuin natiivit. Sitä jaksan ihmetellä. Osoitellaan ja pilkataan ja tirskutaan että hehheh, tupo lausui ihan väärin, ja ei sitä noin sanota! Lopetetaanpa ensin se, koska Suomi on oikeasti maapallon ainoa maa missä kansalaiset pilkkaavat toisiaan siitä että toinen puhuu muuta kuin äidinkieltään. Kaikkialla muualla pääasia on kommunikoinnissa ja siinä että tulee ymmärretyksi, ja ymmärtää itse.

Mun mielestä kukaan ei pilkkaa, paitsi silloin jos henkilö itse julistaa tyyliin osaavansa englantia täydellisesti, ja sitten se on rallienglantia.

Jokainen ihminen maailmassa tajuaa, että aina kun joku puhuu kieltä joka ei ole heidän äidinkielensä, se ei ole täydellistä. Mutta jos sitten ihminen julistaa, että hän puhuu täydellistä englantia ja se on valovuosien päästä, niin silloin naureskellaan sille valheelliselle hybrikselle.

Jo tuo sana rallienglanti kertoo sen että pilkataan kyllä ;) 

Poliitikkojen englannin lausumista pilkataan, ja jos joku kehtaa laulaa englanniksi, niin pyöritellään silmiä.

Varmaan nykyään vähenemään päin, kun englantia puhutaan enemmän muutenkin, mutta kyllä se siellä vielä on, ja varsinkin meissä keski-ikäisissä.

Moni tarkoittaa rallienglannilla huonosti lausuttua englantia erottamatta ollenkaan sisältöä.

Osa oikeasti puhuu hyvää enkkua kovalla ralliaksentilla.

Aksentit on oikeastaan hauskoja. On tosi hauskaa kuunnella esimerkiksi ranskalaisia ja italialaisia puhumassa englantia. Kunhan se sisältö on oikein, niin aksentti ei haittaa.

Kuvittelin osaavani englantia, koska olin käyttänyt sitä vuosikymmeniä päivittäin sekä työ- että yksityiselämässä. Itseasiassa huomaan usein jopa ajattelevani englanniksi.

Sitten muutin Isoon-Britanniaan ja opin hyvin nopeasti etten osaa englantia oikeasti juuri ollenkaan.

Tätä voi kukin helposti kokeilla keskustelemalla itselleen vieraasta aihealueesta.

Syntyperäinen puhuja saa kuitenkin sanoja suustaan ja pystyy edes jotenkin osallistumaan keskusteluun vaikka ei juuri mitään aiheesta tietäisikään, kun taas vieraana kielenä kielen opetellut putoaa kärryiltä tyystin ja näytää muiden silmiin idiootilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kielten opetus edelleen yhtä surkeaa kuin ennen. Itse en oppinut koulussa juuri ollenkaan englantia, kun se oli sellaista tankkaamista.

Nykyisin puhun kuitenkin sujuvaa englantia ja teen töitä englanniksi. Päätin lukion jälkeen opetella englannin kunnolla ja aloin lukemaan ja katsomaan ohjelmia englanniksi(englanninkielisillä teksteillä). Muutamassa vuodessa opin enemmän kuin siihen mennessä koulussa.

Minä opettelin myös englannin kielen yli 2-kymppisenä samoilla metodeilla. Peruskoulu- ja lukiopohjalta osasin jotenkuten änkyttää muutamia lauseita, vaikka olin innokas engl. opiskelija. Nykyään kirjoitan erittäin hyvää englantia ja puhunkin suht sujuvasti. Puhetta vain tulee vähemmän harjoiteltua, joten mulla kirjallinen ilmaisu on reilusti vahvempi.

Väitän, että nykynuorten huono kielitaito johtuu siitä, ettei edes omaa äidinkieltä opita enää kunnolla. On kovin vaikea oppia vierasta kieltä, jos suomenkielinenkin sanasto on vajavainen ja kielioppi vaikeaa. Lapset ja nuoret eivät enää lue kirjoja, se tuossa enimmäkseen on taustalla. Kieli ei kehity, jollei sitä harjoita, eikä harjoitukseksi riitä tiktok-videoiden katselu.

Kyllä sen itsekin kouluaikana selvästi huomasi, kuka lukee ja kuka ei. Itse olen aina lukenut paljon ja vieraiden kielten oppiminen on ollut minulle suht helppoa, koska äidinkieli on ollut aina vahva. Ne, jotka eivät juuri lukeneet, eivät pärjänneet missään kielissä erityisen hyvin.

Hieman ehkä ohi aiheen, mutta englantia toisena äidinkielenä puhuvana ja sillä kaiken koulutuksen saaneena tohtorintutkintoon asti, sekä tietysti sen jälkeen post-doc ja sitten yritysmaailma, niin minusta oli paljon kunnioitettavampaa vielä joku 10 vuotta sitten, kun esimerkiksi jotkut tutkijat myönsivät, etteivät osaa englantia täydellisesti. Osasivat kuitenkin huippuhyvin normaaleihin ihmisiin verrattuina. Lauseissa saattoi olla kömpelöitä rakenteita ja puheessa piti joskus hakea oikeaa sanaa, mutta se jo loi käsityksen älykkyydestä ja koulutuksesta, että tunnistettiin ettei osattu samalla tasolla kuin vaikkapa brittiläiset akateemikot. Eikä kukaan sitä heiltä odottanutkaan, ei se ollut häpeä.

Paljon nolompaa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana ilmestyneet kolmekymppiset, jotka molottavat kovalla äänellä ja suurella itsevarmuudella ihan hirveää scheisse-englantia. Mutta ehkä tämä liittyy yleiseen koulutustason laskuun.

Olen tehnyt kielitaidon tasotestejä 90-luvun puolivälistä lähtien ja opettanut englantia sekä yrityksissä että yliopistolla ja muissa oppilaitoksissa, joten näkemykseni perustuu mitattaviin tosiasioihin, ei mutuoletuksiin. Olen kaikesta sanomastasi samaa mieltä.

Mainitsemiasi kolmikymppisiä henkselinpaukuttelijoita on ollut olemassa koko urani ajan, onneksi vähemmistönä, mutta viime vuosikymmenellä heistä muotoutui uusi laji: ne, jotka eivät kerta kaikkiaan suostu hyväksymään keskinkertaiseksi katsomaansa testitulosta, vaikka puutteet ovat näkyvissä sekä paperilla että puheena. Minulla on omat ajatukseni siitä, mikä tällaisen asenteen on saanut aikaan, mutta kuulisin muidenkin mielipiteitä.

Henkselinpaukuttelijoille haluaisin saada perille sen, että sujuvan kielenkäytön merkki ei välttämättä ole se, että pystyy tuottamaan puhetta pysähtymättä hengittämään. Kiroileminen ei ole suotavaa ("f*cking" ei ole kovin hyvä laatusanaksi), ja kun työelämässä ollaan, somekielen voi jättää vapaa ajalle, vaikka youknow bruh legit ilmeisesti sisältääkin valtavasti informaatiota.

Yleisesti ottaen suomalaiset tuntevat omat taitonsa tosi hyvin eivätkä rehvastele, vaikka muun maailman tilannetta ajatellen olisi aihettakin. Toisin voisi joskus luulla, koska tuo henkselinpaukuttelijaryhmä on kovin kovaääninen.

Kiitos! Itselläni ei ole hypoteeseja siihen liittyen, mistä tuo henkselinpaukuttelu on tullut. Voin vain arvata, että somesta.

Tosiaan, ei ole mikään häpeä olla osaamatta erinomaisesti vierasta kieltä. Itse voin sanoa, että osaan aidosti erinomaisesti vain englantia ja suomea tällä hetkellä. Olen osannut espanjaa sujuvasti, mutta se on käytön puutteessa ruostunut. Saksaa, ranskaa ja italiaa osaan auttavasti, mutta pitäisi tosiaan elvyttää niitä jotta työelämä toimisi niillä.

Ja eiväthän suomalaiset todellakaan ole ainoita, jotka eivät osaa englantia loistavasti. Sehän on perusoletus valtaosalla maailman väestöstä, ettei sitä osata täydellisesti eikä välttämättä edes hyvin. Tai edes ollenkaan.

Muistan hyvin esimerkiksi erään italialaisen tutkijan, jonka esitelmä oli käytännössä 1/3 osaa englantia, 1/3 italiaa, ja 1/3 osaa innokasta käsien heiluttelua. Ei kukaan häntä siitä tuominnut, varsinkin kun tutkimusaihe ja aineisto olivat kiinnostavia.

Mutta tosiaan tuo Suomessa viime aikoina tietyissä (jostain syystä juuri kolmekymppisissä) piireissä viime vuosina yleistynyt kuvitelma, että osataan englantia täydellisesti ja se on tosiaan aivan hirveää kuraa, täynnä kirosanoja ja slangisanoja, on omituinen. Joku Kanye West voi esiintyä noin, mutta ihan perusälykkyydellä pitäisi tajuta, että sama tyyli ei sovi johonkin kansainväliseen tiede-esitelmään tai yrityspuheeseen.

Ja sitten ovat vielä tietyt startup-piirit, jotka käyttävät muodikkaita termejä täysin väärin, ymmärtämättä mitä ne tarkoittavat.

Viimeinen virkkeesi sai minut huokaisemaan. Muotitermejä käytetään usein sen vuoksi, että ne ovat helppoja käyttää. Ensimmäisenä mieleeni tulee yleiskieleenkin hyväksytty "ignoorata", joka on helpompi kuin "jättää [joku] huomiotta". Se, että tämä suomenkielinen ilmaus katsotaan liian työlääksi ja korvataan suomalaiseen suuhun sopivalla iknooraamisella, kertoo joko laiskuudesta tai silkasta osaamattomuudesta, mahdollisesti kummastakin.

Vieraslainoja käytetään niin ahkerasti, että herää kysymys, miksi ei mennä helpoimman kautta ja puhuta reilusti vain englantia.

Nykyään jopa varastotyössä tarvitsee englantia. Varmaan puolet porukasta työpaikallani puhuu englantia, koska laitteistoa on myös englanniksi käytössä ja väkeä on kotoisin ympäri maailmaa.

Puhun sitä toki myös kotonakin kotikielenä mieheni kanssa eikä englanti ole kummankaan äidinkieli. Mieheni osaa kyllä suomea. Englannista sain aikanaan kympin päättötodistukseen ja cum lauden ylioppilaskirjoituksissa. Kielentuotto tulee kyllä aika vaivattomasti.

Hulluinta oli ehkä kun kansakoulun käynyt isäni oppi englannin teeveeohjelmista. Mieheni taas oppi englannin elokuvista. Nuoriso sekoittaa niin paljon englantia puheeseen, että tuntuu hassulta jos se on heikko.

Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.

Vierailija kirjoitti:

Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.

No eihän sellaista olekaan. Oppii ehkä ne 50 fraasia, joilla pelissä pystyy operoimaan, mutta ei puhumaan muista jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.

No eihän sellaista olekaan. Oppii ehkä ne 50 fraasia, joilla pelissä pystyy operoimaan, mutta ei puhumaan muista jutuista.

Sillähän se olisikin mielenkiintoista kuulla, mikä on se kielitaidon taso, josta ihmiset sanoo tällaisen lapsen puhuvan sujuvasti englantia.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tässä tapauksessa voitais katsoa Ruotsista mallia koska tässä tapauksessa he ovat onnistuneet.

Englannin opiskelu aloitetaan jo seitsemän vanhana.

Englanti on ainoa pakollinen kieli. Myöhemmin voi valita joko toisen vieraan kielen englannin lisäksi tai englannin syventäviä lisäkursseja tai englannin preppauskursseja, mutta englannista ei tingitä.

Opetusministeriö on todennut, että kaiken tavoitteena on, että "medel-svensson" puhuisi peruskoulun jälkeen, yhtä hyvää englantia kuin äidinkieltään. Englanti kuuluu, heidän mukaansa, olennaisena osana pohjoismaiseen yleissivistykseen.

70-80% nykyruotsalaisista hallitsee englannin kielen niin, että he selviytyisivät arkielämästä englanniksi.

Englanti on kaikissa muissa Pohjoismaissa kouluissa pakollinen paitsi Suomessa.

Suomessa englantiin on suhtauduttu ylimielisesti toisin kuin muissa pohjoismaissa.

Meillä on jopa yritetty hillitä intoa opiskella englantia ja nähty jopa negatiivisena se, että englanti jatkaa voittokulkuaan "globaalina yleiskielenä".

Meillä yritetään saada lapset valitsemaan esim. ranskan ja saksan englannin sijaan, kun muualla Pohjoismaissa on strategia, että englanti on ykkönen ja jos panokset riittää, niin sitten muita kieliä. Heillä onkin paradoksaalista kyllä, enemmän ranskan, saksan ja espanjanosaajia kun meillä.

Pienen pienenä erona toki että Ruotsissa ei ole pakkosuomea. Voidaan mekin heivata pakkoruotsi hiuksista jonnekin ja opiskella enemmän englantia. Ei vaan taida onnistua koska RKP.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.

No eihän sellaista olekaan. Oppii ehkä ne 50 fraasia, joilla pelissä pystyy operoimaan, mutta ei puhumaan muista jutuista.

Sillähän se olisikin mielenkiintoista kuulla, mikä on se kielitaidon taso, josta ihmiset sanoo tällaisen lapsen puhuvan sujuvasti englantia.

Riippuu siitäkin, millainen kielitaito tällä sanojalla itsellään on.

Jotkut aikuisetkin puhua pölpöttävät tätä jos tuotakin kieltä niin, että se kuulostaa tosi sujuvalta, mutta todellisuudessa on rikkonaista, kapea-alaista ja raskasta kuunnella. Jotkut voivat elää kielen keskellä vaikka koko aikuisikänsä oppimatta sitä hääppöisesti. Lasten aivoihin kieli tarttuu paremmin, mutta pelien maailma on omalla tavallaan rajallinen, ja sielläkin pärjää aika vähäisin taidoin. Ei aina käy niin hienosti, että uusi pelaaja saapuu peliyhteisöön, joka koostuu monipuolisesti ja virheettömästi puhuvista yksilöistä, ja imee itselleen monipuolisen ja virheettömän kielitaidon. Äidit, isät ja pelaajat itse toki ovat usein toista mieltä.

Juttelin äskettäin erään parikymmentä vuotta Suomessa asuneen taksinkuljettajan kanssa. Meillä oli yhteinen kiinnostuksen kohde, joten juttua riitti. Hän puhui kuin papupata, ja joku suomea hyvin vähän tai ei ollenkaan puhuva olisi varmasti pitänyt hänen kielitaitoaan loistavana. Minulta jäi noin puolet ymmärtämättä, vaikka S2-opetuksessakin työkennelleenä kielten maisterina olen aika harjaantunut näissä kommunikaatioasioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.

No eihän sellaista olekaan. Oppii ehkä ne 50 fraasia, joilla pelissä pystyy operoimaan, mutta ei puhumaan muista jutuista.

Sillähän se olisikin mielenkiintoista kuulla, mikä on se kielitaidon taso, josta ihmiset sanoo tällaisen lapsen puhuvan sujuvasti englantia.

Riippuu siitäkin, millainen kielitaito tällä sanojalla itsellään on.

Jotkut aikuisetkin puhua pölpöttävät tätä jos tuotakin kieltä niin, että se kuulostaa tosi sujuvalta, mutta todellisuudessa on rikkonaista, kapea-alaista ja raskasta kuunnella. Jotkut voivat elää kielen keskellä vaikka koko aikuisikänsä oppimatta sitä hääppöisesti. Lasten aivoihin kieli tarttuu paremmin, mutta pelien maailma on omalla tavallaan rajallinen, ja sielläkin pärjää aika vähäisin taidoin. Ei aina käy niin hienosti, että uusi pelaaja saapuu peliyhteisöön, joka koostuu monipuolisesti ja virheettömästi puhuvista yksilöistä, ja imee itselleen monipuolisen ja virheettömän kielitaidon. Äidit, isät ja pelaajat itse toki ovat usein toista mieltä.

Juttelin äskettäin erään parikymmentä vuotta Suomessa asuneen taksinkuljettajan kanssa. Meillä oli yhteinen kiinnostuksen kohde, joten juttua riitti. Hän puhui kuin papupata, ja joku suomea hyvin vähän tai ei ollenkaan puhuva olisi varmasti pitänyt hänen kielitaitoaan loistavana. Minulta jäi noin puolet ymmärtämättä, vaikka S2-opetuksessakin työkennelleenä kielten maisterina olen aika harjaantunut näissä kommunikaatioasioissa.

 

Hyvänä esimerkkinä vaikka Teemu Selänne. Asunut pohjoisamerikassa melkein 30 vuotta ja puhuu kunnon rallienglantia. Sitten taas joku Saku Koivu puhui muutaman vuoden jälkeen jo melkein täydellistä englantia josta ei juuri erottanut että oliko natiivi vai ei.

Jaa, meidän lapset osaavat kyllä englantia erinomaisesti, nuorinkin joka on yhdeksän. Pystyvät keskustelemaan, jos ei nyt päivän politiikasta (15v siitäkin), niin säät ja kuulumiset ja muut normaalit jutut sujuu kyllä.

Mielestäni paljon valmiimpia käyttämään kieltä kuin itse aikoinani vaikka kymppi olikin aina todistuksessa. Meillä kun keskityttiin aina siihen virheeseen eikä siihen että saa asiansa sanottua.

Tuossa muutama sivu sitten olikin se rallienkkupläjäys, joka joidenkin mielestä olikin ihan hyvää ja riittävää enkkua.

Niin sitä voi luulla, jos ei itse osaa.

Englantia tulee joka tuutista. Ihme jos huonontunut.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meidän lapset osaavat kyllä englantia erinomaisesti, nuorinkin joka on yhdeksän. Pystyvät keskustelemaan, jos ei nyt päivän politiikasta (15v siitäkin), niin säät ja kuulumiset ja muut normaalit jutut sujuu kyllä.

Mielestäni paljon valmiimpia käyttämään kieltä kuin itse aikoinani vaikka kymppi olikin aina todistuksessa. Meillä kun keskityttiin aina siihen virheeseen eikä siihen että saa asiansa sanottua.

Kun sä sanot, että "säät ja kuulumiset ja muut normaalit jutut sujuu kyllä," niin tarkoittaako tää erinomainen kielitaito siis sitä, että lapset osaa toistaa ne fraasit merkityksellisessä järjestyksessä, vai että ne lapset osaa ilmaista ajatuksiaan ja mielipiteitään sujuvasti sillä erinomaisella englannin kielellään?

Mä en kyllä tiedä, kuinka sujuvasti osaisin keskustella suomalaisesta politiikasta englanniksi.

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.

No eihän sellaista olekaan. Oppii ehkä ne 50 fraasia, joilla pelissä pystyy operoimaan, mutta ei puhumaan muista jutuista.

Sillähän se olisikin mielenkiintoista kuulla, mikä on se kielitaidon taso, josta ihmiset sanoo tällaisen lapsen puhuvan sujuvasti englantia.

Riippuu siitäkin, millainen kielitaito tällä sanojalla itsellään on.

Jotkut aikuisetkin puhua pölpöttävät tätä jos tuotakin kieltä niin, että se kuulostaa tosi sujuvalta, mutta todellisuudessa on rikkonaista, kapea-alaista ja raskasta kuunnella. Jotkut voivat elää kielen keskellä vaikka koko aikuisikänsä oppimatta sitä hääppöisesti. Lasten aivoihin kieli tarttuu paremmin, mutta pelien maailma on omalla tavallaan rajallinen, ja sielläkin pärjää aika vähäisin taidoin. Ei aina käy niin hienosti, että uusi pelaaja saapuu peliyhteisöön, joka koostuu monipuolisesti ja virheettömästi puhuvista yksilöistä, ja imee itselleen monipuolisen ja virheettömän kielitaidon. Äidit, isät ja pelaajat itse toki ovat usein toista mieltä.

Juttelin äskettäin erään parikymmentä vuotta Suomessa asuneen taksinkuljettajan kanssa. Meillä oli yhteinen kiinnostuksen kohde, joten juttua riitti. Hän puhui kuin papupata, ja joku suomea hyvin vähän tai ei ollenkaan puhuva olisi varmasti pitänyt hänen kielitaitoaan loistavana. Minulta jäi noin puolet ymmärtämättä, vaikka S2-opetuksessakin työkennelleenä kielten maisterina olen aika harjaantunut näissä kommunikaatioasioissa.

 

Hyvänä esimerkkinä vaikka Teemu Selänne. Asunut pohjoisamerikassa melkein 30 vuotta ja puhuu kunnon rallienglantia. Sitten taas joku Saku Koivu puhui muutaman vuoden jälkeen jo melkein täydellistä englantia josta ei juuri erottanut että oliko natiivi vai ei.

Kävin YouTubessa kuuntelemassa Saku Koivun englantia ja kuulin jo ensimmäisistä sanoista, että suomenkielinen siellä puhuu. Suomalaiselle vaikeinta on päästä eroon perisuomalaisista vokaaleista, ja ne Koivullakin ovat tallella. Kaikki muu häneltä taitaakin onnistua.

Selänteen englantia en ole kuullut enkä taida halutakaan kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kielten opetus edelleen yhtä surkeaa kuin ennen. Itse en oppinut koulussa juuri ollenkaan englantia, kun se oli sellaista tankkaamista.

Nykyisin puhun kuitenkin sujuvaa englantia ja teen töitä englanniksi. Päätin lukion jälkeen opetella englannin kunnolla ja aloin lukemaan ja katsomaan ohjelmia englanniksi(englanninkielisillä teksteillä). Muutamassa vuodessa opin enemmän kuin siihen mennessä koulussa.

Minä opettelin myös englannin kielen yli 2-kymppisenä samoilla metodeilla. Peruskoulu- ja lukiopohjalta osasin jotenkuten änkyttää muutamia lauseita, vaikka olin innokas engl. opiskelija. Nykyään kirjoitan erittäin hyvää englantia ja puhunkin suht sujuvasti. Puhetta vain tulee vähemmän harjoiteltua, joten mulla kirjallinen ilmaisu on reilusti vahvempi.

Väitän, että nykynuorten huono kielitaito johtuu siitä, ettei edes omaa äidinkieltä opita enää kunnolla. On kovin vaikea oppia vierasta kieltä, jos suomenkielinenkin sanasto on vajavainen ja kielioppi vaikeaa. Lapset ja nuoret eivät enää lue kirjoja, se tuossa enimmäkseen on taustalla. Kieli ei kehity, jollei sitä harjoita, eikä harjoitukseksi riitä tiktok-videoiden katselu.

Kyllä sen itsekin kouluaikana selvästi huomasi, kuka lukee ja kuka ei. Itse olen aina lukenut paljon ja vieraiden kielten oppiminen on ollut minulle suht helppoa, koska äidinkieli on ollut aina vahva. Ne, jotka eivät juuri lukeneet, eivät pärjänneet missään kielissä erityisen hyvin.

Hieman ehkä ohi aiheen, mutta englantia toisena äidinkielenä puhuvana ja sillä kaiken koulutuksen saaneena tohtorintutkintoon asti, sekä tietysti sen jälkeen post-doc ja sitten yritysmaailma, niin minusta oli paljon kunnioitettavampaa vielä joku 10 vuotta sitten, kun esimerkiksi jotkut tutkijat myönsivät, etteivät osaa englantia täydellisesti. Osasivat kuitenkin huippuhyvin normaaleihin ihmisiin verrattuina. Lauseissa saattoi olla kömpelöitä rakenteita ja puheessa piti joskus hakea oikeaa sanaa, mutta se jo loi käsityksen älykkyydestä ja koulutuksesta, että tunnistettiin ettei osattu samalla tasolla kuin vaikkapa brittiläiset akateemikot. Eikä kukaan sitä heiltä odottanutkaan, ei se ollut häpeä.

Paljon nolompaa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana ilmestyneet kolmekymppiset, jotka molottavat kovalla äänellä ja suurella itsevarmuudella ihan hirveää scheisse-englantia. Mutta ehkä tämä liittyy yleiseen koulutustason laskuun.

Olen tehnyt kielitaidon tasotestejä 90-luvun puolivälistä lähtien ja opettanut englantia sekä yrityksissä että yliopistolla ja muissa oppilaitoksissa, joten näkemykseni perustuu mitattaviin tosiasioihin, ei mutuoletuksiin. Olen kaikesta sanomastasi samaa mieltä.

Mainitsemiasi kolmikymppisiä henkselinpaukuttelijoita on ollut olemassa koko urani ajan, onneksi vähemmistönä, mutta viime vuosikymmenellä heistä muotoutui uusi laji: ne, jotka eivät kerta kaikkiaan suostu hyväksymään keskinkertaiseksi katsomaansa testitulosta, vaikka puutteet ovat näkyvissä sekä paperilla että puheena. Minulla on omat ajatukseni siitä, mikä tällaisen asenteen on saanut aikaan, mutta kuulisin muidenkin mielipiteitä.

Henkselinpaukuttelijoille haluaisin saada perille sen, että sujuvan kielenkäytön merkki ei välttämättä ole se, että pystyy tuottamaan puhetta pysähtymättä hengittämään. Kiroileminen ei ole suotavaa ("f*cking" ei ole kovin hyvä laatusanaksi), ja kun työelämässä ollaan, somekielen voi jättää vapaa ajalle, vaikka youknow bruh legit ilmeisesti sisältääkin valtavasti informaatiota.

Yleisesti ottaen suomalaiset tuntevat omat taitonsa tosi hyvin eivätkä rehvastele, vaikka muun maailman tilannetta ajatellen olisi aihettakin. Toisin voisi joskus luulla, koska tuo henkselinpaukuttelijaryhmä on kovin kovaääninen.

Kiitos! Itselläni ei ole hypoteeseja siihen liittyen, mistä tuo henkselinpaukuttelu on tullut. Voin vain arvata, että somesta.

Tosiaan, ei ole mikään häpeä olla osaamatta erinomaisesti vierasta kieltä. Itse voin sanoa, että osaan aidosti erinomaisesti vain englantia ja suomea tällä hetkellä. Olen osannut espanjaa sujuvasti, mutta se on käytön puutteessa ruostunut. Saksaa, ranskaa ja italiaa osaan auttavasti, mutta pitäisi tosiaan elvyttää niitä jotta työelämä toimisi niillä.

Ja eiväthän suomalaiset todellakaan ole ainoita, jotka eivät osaa englantia loistavasti. Sehän on perusoletus valtaosalla maailman väestöstä, ettei sitä osata täydellisesti eikä välttämättä edes hyvin. Tai edes ollenkaan.

Muistan hyvin esimerkiksi erään italialaisen tutkijan, jonka esitelmä oli käytännössä 1/3 osaa englantia, 1/3 italiaa, ja 1/3 osaa innokasta käsien heiluttelua. Ei kukaan häntä siitä tuominnut, varsinkin kun tutkimusaihe ja aineisto olivat kiinnostavia.

Mutta tosiaan tuo Suomessa viime aikoina tietyissä (jostain syystä juuri kolmekymppisissä) piireissä viime vuosina yleistynyt kuvitelma, että osataan englantia täydellisesti ja se on tosiaan aivan hirveää kuraa, täynnä kirosanoja ja slangisanoja, on omituinen. Joku Kanye West voi esiintyä noin, mutta ihan perusälykkyydellä pitäisi tajuta, että sama tyyli ei sovi johonkin kansainväliseen tiede-esitelmään tai yrityspuheeseen.

Ja sitten ovat vielä tietyt startup-piirit, jotka käyttävät muodikkaita termejä täysin väärin, ymmärtämättä mitä ne tarkoittavat.

Viimeinen virkkeesi sai minut huokaisemaan. Muotitermejä käytetään usein sen vuoksi, että ne ovat helppoja käyttää. Ensimmäisenä mieleeni tulee yleiskieleenkin hyväksytty "ignoorata", joka on helpompi kuin "jättää [joku] huomiotta". Se, että tämä suomenkielinen ilmaus katsotaan liian työlääksi ja korvataan suomalaiseen suuhun sopivalla iknooraamisella, kertoo joko laiskuudesta tai silkasta osaamattomuudesta, mahdollisesti kummastakin.

Vieraslainoja käytetään niin ahkerasti, että herää kysymys, miksi ei mennä helpoimman kautta ja puhuta reilusti vain englantia.

Aina se halu käyttää "kansainvälisiä" muotitermejä ei ole edes helppoudesta kiinni, vaan siitä, että kuvitellaan että sitten kuulostetaan itse tosi muodikkailta ja ajantasalla olevilta sekä kansainvälisiltä. Tuota olen itse tosiaan eniten kokenut startup-piireissä, kun niiden kanssa joutunut tekemisiin. Se puhe on välillä sellaista, että toistellaan vain uudestaan ja uudestaan tiettyjä termejä, jotka ovat juuri silloin suosittuja Silicon Valleyssa. Puheessa tai sen sisällössä ei ole mitään järkeä eivätkä tuollaiset henkilöt monesti esimerkiksi oikeasti aidosti tajua, mitä ne käyttämänsä termit tarkoittavat. Esimerkiksi viime aikoina on tullut muodikkaaksi start-up -piireissä "impact". Kaikki on nyt impactia. Ja suurin osa ihan oikeasti kuvittelee, että kyseinen sana tarkoittaa vain ja ainoastaan hyväntekeväisyyttä. Vaikka kyseinen sana on aivan perussana englannin kielessä, jota on aina käytetty, ja käytetään edelleenkin, lukemattomilla eri tavoilla.

Ja joo, ihan jo se, että puhutaan jostain start-upeista on naurettavaa. Kun niille on ihan suomenkielinen nimikin, eli kasvuyritys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitus ei ole kieltä. Toistan:

Äidinkielisten puhujien kieli on aina täydellistä.

Kyllä kirjoitettukin kieli on kieltä. Ja puhutussa kielessä on ihan samalla tavalla ongelmia, esimerkkejä ei ole vaikea keksiä.  Perinteisempien ketä/kuka-juttujen ohella oikeakielisyyttä myrkyttää nykyään vieraista kielistä omaksutut sanonnat ja rakenteet, vaikkapa "isossa kuvassa".

Ja "pitkässä juoksussa" :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitus ei ole kieltä. Toistan:

Äidinkielisten puhujien kieli on aina täydellistä.

Kyllä kirjoitettukin kieli on kieltä. Ja puhutussa kielessä on ihan samalla tavalla ongelmia, esimerkkejä ei ole vaikea keksiä.  Perinteisempien ketä/kuka-juttujen ohella oikeakielisyyttä myrkyttää nykyään vieraista kielistä omaksutut sanonnat ja rakenteet, vaikkapa "isossa kuvassa".

Ja "pitkässä juoksussa" :-D

Nää nyt on sentään ymmärrettäviä, mutta nyt on jotain hiton pallopuistohintoja.

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan vähän ketjun alkupään teemoihin, mutta mä haluaisin ihan hirveästi tavata jonkun äidinkieleltään suomenkielisen lapsen, joka on YouTuben ja pelien yms. perusteella oppinut sujuvan englannin kielen puhumisen. Tällaisista aina välillä kuulee eri yhteyksissä, mutta valitettavasti mun tuttavapiiriin ei sellaisia kuulu. Mun omat alunperin suomenkieliset, Suomessa suomenkieliseen perheeseen syntyneet lapset asuu nykyään englanninkielisessä maassa ja ovat molemmat käyneet useamman vuoden tavallista englanninkielistä koulua. Molemmat on aikaa sitten potkittu pois ESL-opetuksesta, koska kielitaito on samalla tasolla kuin samanikäisillä englantia äidinkielenään puhuvia, mutta mä en silti osaa ajatella, että ne puhuisivat sujuvaa englantia. En oikein tiedä, puhunko minäkään sujuvaa englantia... Niin, siis haluaisin ihan hirveästi kuulla millaista on tämä "sujuvasti englanniksi keskusteleminen", kun ollaan 10-vuotiaita ja opittu kieli lähinnä viihteestä.

No eihän sellaista olekaan. Oppii ehkä ne 50 fraasia, joilla pelissä pystyy operoimaan, mutta ei puhumaan muista jutuista.

Sillähän se olisikin mielenkiintoista kuulla, mikä on se kielitaidon taso, josta ihmiset sanoo tällaisen lapsen puhuvan sujuvasti englantia.

Riippuu siitäkin, millainen kielitaito tällä sanojalla itsellään on.

Jotkut aikuisetkin puhua pölpöttävät tätä jos tuotakin kieltä niin, että se kuulostaa tosi sujuvalta, mutta todellisuudessa on rikkonaista, kapea-alaista ja raskasta kuunnella. Jotkut voivat elää kielen keskellä vaikka koko aikuisikänsä oppimatta sitä hääppöisesti. Lasten aivoihin kieli tarttuu paremmin, mutta pelien maailma on omalla tavallaan rajallinen, ja sielläkin pärjää aika vähäisin taidoin. Ei aina käy niin hienosti, että uusi pelaaja saapuu peliyhteisöön, joka koostuu monipuolisesti ja virheettömästi puhuvista yksilöistä, ja imee itselleen monipuolisen ja virheettömän kielitaidon. Äidit, isät ja pelaajat itse toki ovat usein toista mieltä.

Juttelin äskettäin erään parikymmentä vuotta Suomessa asuneen taksinkuljettajan kanssa. Meillä oli yhteinen kiinnostuksen kohde, joten juttua riitti. Hän puhui kuin papupata, ja joku suomea hyvin vähän tai ei ollenkaan puhuva olisi varmasti pitänyt hänen kielitaitoaan loistavana. Minulta jäi noin puolet ymmärtämättä, vaikka S2-opetuksessakin työkennelleenä kielten maisterina olen aika harjaantunut näissä kommunikaatioasioissa.

 

Hyvänä esimerkkinä vaikka Teemu Selänne. Asunut pohjoisamerikassa melkein 30 vuotta ja puhuu kunnon rallienglantia. Sitten taas joku Saku Koivu puhui muutaman vuoden jälkeen jo melkein täydellistä englantia josta ei juuri erottanut että oliko natiivi vai ei.

Kävin YouTubessa kuuntelemassa Saku Koivun englantia ja kuulin jo ensimmäisistä sanoista, että suomenkielinen siellä puhuu. Suomalaiselle vaikeinta on päästä eroon perisuomalaisista vokaaleista, ja ne Koivullakin ovat tallella. Kaikki muu häneltä taitaakin onnistua.

Selänteen englantia en ole kuullut enkä taida halutakaan kuulla.

Alapeukuista päätellen kaksi ihmistä on eri mieltä kanssani. Kuulisin mielelläni sen, mistä asiasta. Siitäkö, että en halua kuulla, miten Selänne puhuu englantia?