Kissa pöydälle: Onko totta, että luulosairaat kuormittavat terveydenhuoltoa?? Siis eivät millään usko, että mitään fyysistä sairautta ei löydy. Onko näissä tilanteissa oikeasti vikaa päässä? Mitä näille pitäisi tehdä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ferritiini vuoden ajan 30, kun eka sairaanhoitaja/lääkäri oli sitä mieltä että se on hyvä arvo. Mut lähetettiin psykologille puhumaan väsymyksestä, koska olivat sitä mieltä, että korvien välissä on vikaa. Lopulta hakeuduin uudelle lääkärille. Määräsi mut syömään rautaa ja parin kuukauden jälkeen olin pirteä ja energinen, kun ferritiini arvot nousi sinne 80.

Että sillee.

Olin koko vuoden kuoleman väsynyt ja psykologista ei ollut mitään apua, kun vika oli fyysinen eikä psyykkinen.

Miksi et käynyt pyytämässä rautakokeita yksityiseltä, tai miksi et vain yksinkertaisesti syönyt rautapitoisempaa ruokaa/rautakuuria?

Suomessa on julkinen terveydenhuolto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuoltoa kuormittaa myös se ettei ihmistä tutkita kerralla kunnolla..on vaikeaa jos lääkäri arvioi juuri noin, että vika on päässä ja joutuu kulkemaan edes takaisin eikä tutkita..ei ole helppo lääkärinkään välttämättä erottaa kellä on luulosairaus ja kellä onkin jotain oikeasti vikana..

Ei.

99% tapauksissa potilas tutkitaan ensimmäisellä ja toisella kerralla kunnolla aina röntgenistä magneettikuviin etc. Mutta kun ei löydy mitään ongelmaa ja sama asiakas on käyny 3v ajan viikottain samasta ongelmasta ja kertoo siitä hymyillen, niin voinee luokitella jo luulosairaudeksi.

Tämä on siinäkin mielessä ongelmallista, että kun näitä tulee ensin 4 peräkkäin ja viidennellä onkin oikeasti ongelma, niin hoitajalla sekä lääkärillä on jo ennakkoon ajatus, että "tämäkin on luulosairas". Näin ei saisi olla, mutta se on luonnollista, että ihmisaivot luokittelee etukäteen asioita.

Et ole mikään järjenjättiläinen, kun et hoksaa, että vaikeista asioista jotkut puhuvat juurikin hymyillen siksi, että aihe on heille VAIKEA ja sen saa suustaan paremmin ulos tekohymyn kera. Ja jotkut pösilöt luulevat sairaan onnesta hymyilevän kun PÄÄSI terveydenhuollon ammattilaisella käymään ja tuhlaamaan hänen kallisarvoista aikaansa. Ylimielisyys terveydenhuollossa on todellinen syöpä.

Tämä. Terveydenhuollossa valitetaan aggressiivisista potilaista, joten te arvon terveydenhuollon ammattihenkilöt, haluatteko vaikeista asioista kertovan potilaan mieluummin hymyilevän vai huutavan ja räyhäävän? Varmasti mieluummin keskustelette asiallisen ja tekohymyilevän potilaan kanssa kuin aggressiivisen ja päällekäyvän. Mikä teitä potilaan tekohymyssä niin korpeaa? Sekö kun luulette sitä aidoksi? Olisiko mukavampaa kun potilas itkisi? Mitä iloa siitä saisitte? Tekisikö se asian jotenkin paremmaksi?? Vai pitääkö vaan huutaa kun turhauttaa teidän ylimielisyytenne. Sisältyykö opintoihinne ollenkaan psykologiaa? Teidän joidenkin käytös on täysin ala-arvoista, sekä hoitajien että lääkäreiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuoltoa kuormittaa myös se ettei ihmistä tutkita kerralla kunnolla..on vaikeaa jos lääkäri arvioi juuri noin, että vika on päässä ja joutuu kulkemaan edes takaisin eikä tutkita..ei ole helppo lääkärinkään välttämättä erottaa kellä on luulosairaus ja kellä onkin jotain oikeasti vikana..

Ei.

99% tapauksissa potilas tutkitaan ensimmäisellä ja toisella kerralla kunnolla aina röntgenistä magneettikuviin etc. Mutta kun ei löydy mitään ongelmaa ja sama asiakas on käyny 3v ajan viikottain samasta ongelmasta ja kertoo siitä hymyillen, niin voinee luokitella jo luulosairaudeksi.

Tämä on siinäkin mielessä ongelmallista, että kun näitä tulee ensin 4 peräkkäin ja viidennellä onkin oikeasti ongelma, niin hoitajalla sekä lääkärillä on jo ennakkoon ajatus, että "tämäkin on luulosairas". Näin ei saisi olla, mutta se on luonnollista, että ihmisaivot luokittelee etukäteen asioita.

Et ole mikään järjenjättiläinen, kun et hoksaa, että vaikeista asioista jotkut puhuvat juurikin hymyillen siksi, että aihe on heille VAIKEA ja sen saa suustaan paremmin ulos tekohymyn kera. Ja jotkut pösilöt luulevat sairaan onnesta hymyilevän kun PÄÄSI terveydenhuollon ammattilaisella käymään ja tuhlaamaan hänen kallisarvoista aikaansa. Ylimielisyys terveydenhuollossa on todellinen syöpä.

Tämä. Terveydenhuollossa valitetaan aggressiivisista potilaista, joten te arvon terveydenhuollon ammattihenkilöt, haluatteko vaikeista asioista kertovan potilaan mieluummin hymyilevän vai huutavan ja räyhäävän? Varmasti mieluummin keskustelette asiallisen ja tekohymyilevän potilaan kanssa kuin aggressiivisen ja päällekäyvän. Mikä teitä potilaan tekohymyssä niin korpeaa? Sekö kun luulette sitä aidoksi? Olisiko mukavampaa kun potilas itkisi? Mitä iloa siitä saisitte? Tekisikö se asian jotenkin paremmaksi?? Vai pitääkö vaan huutaa kun turhauttaa teidän ylimielisyytenne. Sisältyykö opintoihinne ollenkaan psykologiaa? Teidän joidenkin käytös on täysin ala-arvoista, sekä hoitajien että lääkäreiden.

Välillä nämä terveydenhuollon ammattihenkilöt omalla käytöksellään provosoivat potilaalta aggression esiin. Onko se tahallista vai onko tämä ammattilainen vaan niin taitamaton eikä omaa minkäänlaista tilannetajua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuoltoa kuormittaa myös se ettei ihmistä tutkita kerralla kunnolla..on vaikeaa jos lääkäri arvioi juuri noin, että vika on päässä ja joutuu kulkemaan edes takaisin eikä tutkita..ei ole helppo lääkärinkään välttämättä erottaa kellä on luulosairaus ja kellä onkin jotain oikeasti vikana..

Ei.

99% tapauksissa potilas tutkitaan ensimmäisellä ja toisella kerralla kunnolla aina röntgenistä magneettikuviin etc. Mutta kun ei löydy mitään ongelmaa ja sama asiakas on käyny 3v ajan viikottain samasta ongelmasta ja kertoo siitä hymyillen, niin voinee luokitella jo luulosairaudeksi.

Tämä on siinäkin mielessä ongelmallista, että kun näitä tulee ensin 4 peräkkäin ja viidennellä onkin oikeasti ongelma, niin hoitajalla sekä lääkärillä on jo ennakkoon ajatus, että "tämäkin on luulosairas". Näin ei saisi olla, mutta se on luonnollista, että ihmisaivot luokittelee etukäteen asioita.

Et ole mikään järjenjättiläinen, kun et hoksaa, että vaikeista asioista jotkut puhuvat juurikin hymyillen siksi, että aihe on heille VAIKEA ja sen saa suustaan paremmin ulos tekohymyn kera. Ja jotkut pösilöt luulevat sairaan onnesta hymyilevän kun PÄÄSI terveydenhuollon ammattilaisella käymään ja tuhlaamaan hänen kallisarvoista aikaansa. Ylimielisyys terveydenhuollossa on todellinen syöpä.

Tämä. Terveydenhuollossa valitetaan aggressiivisista potilaista, joten te arvon terveydenhuollon ammattihenkilöt, haluatteko vaikeista asioista kertovan potilaan mieluummin hymyilevän vai huutavan ja räyhäävän? Varmasti mieluummin keskustelette asiallisen ja tekohymyilevän potilaan kanssa kuin aggressiivisen ja päällekäyvän. Mikä teitä potilaan tekohymyssä niin korpeaa? Sekö kun luulette sitä aidoksi? Olisiko mukavampaa kun potilas itkisi? Mitä iloa siitä saisitte? Tekisikö se asian jotenkin paremmaksi?? Vai pitääkö vaan huutaa kun turhauttaa teidän ylimielisyytenne. Sisältyykö opintoihinne ollenkaan psykologiaa? Teidän joidenkin käytös on täysin ala-arvoista, sekä hoitajien että lääkäreiden.

Voi johtua siitä, että kun niin mielellään siellä haluavat marista kahvipöydässä, että kun taaaaaas se turhanvalittaja kävi täällä valittamassa sitä ja tätä turhaa, niin heitä sekottaa se, että turhanvalittaja hymyilee. Eivät tajua että feikkihymyn osaa muutkin kuin he ollessaan ystävällisiä potilaalle ja seläntakaa arvostellessaan. 

Ihmisillä on erilainen kivunsietokyky. Jokin vaiva, mikä on toiselle pelkkä olankohautus, voi toiselle olla sietämätön kipu, esim. tavallinen päänsäky.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ferritiini vuoden ajan 30, kun eka sairaanhoitaja/lääkäri oli sitä mieltä että se on hyvä arvo. Mut lähetettiin psykologille puhumaan väsymyksestä, koska olivat sitä mieltä, että korvien välissä on vikaa. Lopulta hakeuduin uudelle lääkärille. Määräsi mut syömään rautaa ja parin kuukauden jälkeen olin pirteä ja energinen, kun ferritiini arvot nousi sinne 80.

Että sillee.

Olit päättänyt olevasi väsynyt ferritiinin takia, sitten rautakuurin myötä koit placebo-efektin ja yhtäkkiä kaikki ongelmasi katosivat ja sait töissä palkankorotuksen. Klassinen ferritiinipotilas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ferritiini vuoden ajan 30, kun eka sairaanhoitaja/lääkäri oli sitä mieltä että se on hyvä arvo. Mut lähetettiin psykologille puhumaan väsymyksestä, koska olivat sitä mieltä, että korvien välissä on vikaa. Lopulta hakeuduin uudelle lääkärille. Määräsi mut syömään rautaa ja parin kuukauden jälkeen olin pirteä ja energinen, kun ferritiini arvot nousi sinne 80.

Että sillee.

Olit päättänyt olevasi väsynyt ferritiinin takia, sitten rautakuurin myötä koit placebo-efektin ja yhtäkkiä kaikki ongelmasi katosivat ja sait töissä palkankorotuksen. Klassinen ferritiinipotilas.

Ei jestas joku yrittää olla nokkela tuolla asian tahallisella väärin vänkäämisellä. Elämäsi on kyllä todella ankeata. Vai oletko oikeasti vaan niin tyhmä.

Mun äitini on yksi näistä terveydenhuollon kuormittajista. Hänelle on tehty jos jonkinlaisia kokeita magneettikuvauksesta gastroskopiaan, eikä mitään syytä hänen ns. oireilleen löydy. Joku lääkäri oli häntä kutsunut suoraan luulosairaaksi, ja olen samaa mieltä. Tämä on todellakin psyykkistä. Äidilläni on liikaa aikaa eläkkeellä kuulostella itseään ja vointiaan, ja joka pieraisusta kuvittelee, että nyt jokin tauti oireilee. Hän on kuitenkin ikäisekseen hyvin terve ja aktiivinen ihminen. Vähän luulen, että äidilläni on lapsuudesta lähtöisin olevia turvattomuuden tunteita, jotka oireilevat nyt eläkkeellä näin. Lisäksi hänellä on aina ollut voimakas tarve kontrolloida kaikkea, ja tällä hetkellä se on terveys. Omaisena tämä on rasittavaa seurattavaa, enkä osaa edes kuvitella, miten väsyneitä äitiini ollaan terveyskeskuksessa. Mutta mitä tälle voi tehdä.

En tiedä aloittajan otsikkoon vastausta, mutta ainakin seuraava kuormittaa:

tuttavien lapsella on skitsofrenia. Hänellä ei ole sairaudentuntoa ja hän kokee 

lääkärit ja sairaalat kielteisinä. Tauti oireilee todella vahvasti.

Hänelle annetaan lääkäriaika, että pitäisi mennä

vastaanotolle, tarkistettaisiin sairauden tilannetta, lääkitystä jne. Hän ei kuitenkaan

koskaan mene. Aina jää aika käyttämättä. Mikään mahti ei aikuista sinne saa,

kun ei itse potilas tahdo sinne mennä. Näin käynyt vaikka kuinka monesti.

Monta on jäänyt aikaa käyttämättä - ehkä niillekin ajoille olisi ollut käyttäjiä

jotka oikeasti olisivat hyötyneet niistä?

Vierailija kirjoitti:

Pieni joukko kuormittaa eniten, joo, mutta en todellakaan usko, että luulosairaat on se joukko.

On myös sellaisia henkilöitä, joilla on oikeasti joku pieni fyysinen vaiva, ja he saavat siihen joka kerta lääkäriltä selkeät ohjeet, miten kotona pitäisi toimia, mutta he eivät noudata näitä ohjeita. Sitten vaiva uusiutuu ja he ovat taas lääkärillä saman asian takia. 

Tai sitten on henkilöitä, jotka menevät flunssaoireiden takia, eivätkä usko, että lepo ja aika ainoastaan auttavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ferritiini vuoden ajan 30, kun eka sairaanhoitaja/lääkäri oli sitä mieltä että se on hyvä arvo. Mut lähetettiin psykologille puhumaan väsymyksestä, koska olivat sitä mieltä, että korvien välissä on vikaa. Lopulta hakeuduin uudelle lääkärille. Määräsi mut syömään rautaa ja parin kuukauden jälkeen olin pirteä ja energinen, kun ferritiini arvot nousi sinne 80.

Että sillee.

Olit päättänyt olevasi väsynyt ferritiinin takia, sitten rautakuurin myötä koit placebo-efektin ja yhtäkkiä kaikki ongelmasi katosivat ja sait töissä palkankorotuksen. Klassinen ferritiinipotilas.

Ei jestas joku yrittää olla nokkela tuolla asian tahallisella väärin vänkäämisellä. Elämäsi on kyllä todella ankeata. Vai oletko oikeasti vaan niin tyhmä.

99 % "ferritiinipotilaista" oikeasti on tällaisia. On keksitty joku sairaus eikä luovuteta ennen kuin saa siihen itse diagnosoimaansa vaivaan itse googlettamansa hoidon.

Mun hyvä ystävä on tällainen. Hän mainosti aivan kauheasti, että hänellä on niin alhainen ferritiini, 30, että ihme että on vielä jaloillaan! On niin poikki ja väsynyt ja kaikki FB-ryhmässä luetellut oireet täsmää. Minä kävin verikokeissa erään tutkimuksen takia, ja kävi ilmi, että ferritiinini oli 16. Kun tästä kerroin, ystävän asenne muuttui ja tuntui suorastaan loukkaantuvan siitä, että "voitin" hänet matalassa ferritiinissä enkä edes voinut huonosti tai ollut väsynyt. Oli vaan jotenkin luonut itselleen identiteetin raudanpuutteisena taistelijana.

Ylipainoiset valittavat vaivojaan, mutta eivät itse halua tehdä tasan mitään asian korjaamiseksi. Odottavat, että lääkäri keksii keinon jolla vaiva paranee sohvalla lojumalla.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä aloittajan otsikkoon vastausta, mutta ainakin seuraava kuormittaa:

tuttavien lapsella on skitsofrenia. Hänellä ei ole sairaudentuntoa ja hän kokee 

lääkärit ja sairaalat kielteisinä. Tauti oireilee todella vahvasti.

Hänelle annetaan lääkäriaika, että pitäisi mennä

vastaanotolle, tarkistettaisiin sairauden tilannetta, lääkitystä jne. Hän ei kuitenkaan

koskaan mene. Aina jää aika käyttämättä. Mikään mahti ei aikuista sinne saa,

kun ei itse potilas tahdo sinne mennä. Näin käynyt vaikka kuinka monesti.

Monta on jäänyt aikaa käyttämättä - ehkä niillekin ajoille olisi ollut käyttäjiä

jotka oikeasti olisivat hyötyneet niistä?

Herää kysymys kuka aikaa vaatii. Potilas itse vai annetaanko se väkisin ilman mahdollisuutta kieltäytyä? Väkisin antajille voisi mielestäni tulla sanktioita kyseisestä toiminnasta.

Jos taas potilas ensin haluaakin ajan mutta ei ilmesty niin väärin se sekin on. Ajattelisi muitakin.

Mulla oli jatkuvaa ripulia ja maha piti meteliä lähes koko ajan Oli tosi rankkaa kahden pienen lapsn kanssa kun esim. leikkipuistossa meinasi äkkiä tulla sonnat housuun.

 Ensimmäinen lääkäri käski pistää kuumemittarin kainaloon ja sanoi että tulehdusarvot pitää katsoa kun epäili  umpisuolta. Totesi myös että olisi hyvä pudottaa muutama kilo

Toinen lääkäri käski juoda laktoositonta maitoa, sanoin juoneeni koko elämäni kun laktoosi-intoleranssi oli todettu jo lapsena.

Kolmas lääkäri päätti että että pitää otta keliakian pois sulkemisksi verikoe, ei löytynyt keliakiaa.

Lopulta kun menin päivystykseen totesi lääkäri että sinulle pitää nyt kyllä varata tähystysaika, sen verran ollut näitä oireita. Kuukauden päästä tuli kutsu ja eikun letku peffaan,kuulemma normaali ja rauhallinen suoli.

Pari vuotta tuosta alapään tähystyksestä päätti lääkäri, taas uusi tietenkin, että minut pitää tähystää myös yläkautta. Nyt löytykin keliakia! Verikoe ei kuulemma ollut luotettava koska olin varonut syömisiä ennen sitä. Olisi pitänyt mättää pullaa hulluna.

Kenen kissa oli vai oliko se mielikuvituskissa?

Kyllä minä tiedän perheestäni yhden luulosairaan kun ramppasi kipujen takia vuosikausia lääkärissä, lopulta meni jopa ambulanssilla. Sitten joku lääkäri kehitti ihme idean ja keksi tutkia tämän potilaan. Kenellekään ei ollut tullut mieleen tutkia tätä ihmistä, ikinä! Löytyi kilon kokoinen kasvain. Kivut loppui sen poistamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini on yksi näistä terveydenhuollon kuormittajista. Hänelle on tehty jos jonkinlaisia kokeita magneettikuvauksesta gastroskopiaan, eikä mitään syytä hänen ns. oireilleen löydy. Joku lääkäri oli häntä kutsunut suoraan luulosairaaksi, ja olen samaa mieltä. Tämä on todellakin psyykkistä. Äidilläni on liikaa aikaa eläkkeellä kuulostella itseään ja vointiaan, ja joka pieraisusta kuvittelee, että nyt jokin tauti oireilee. Hän on kuitenkin ikäisekseen hyvin terve ja aktiivinen ihminen. Vähän luulen, että äidilläni on lapsuudesta lähtöisin olevia turvattomuuden tunteita, jotka oireilevat nyt eläkkeellä näin. Lisäksi hänellä on aina ollut voimakas tarve kontrolloida kaikkea, ja tällä hetkellä se on terveys. Omaisena tämä on rasittavaa seurattavaa, enkä osaa edes kuvitella, miten väsyneitä äitiini ollaan terveyskeskuksessa. Mutta mitä tälle voi tehdä.

Eli äidilläsi on joku käsittelemätön/puutteellisesti käsitelty lapsuustrauma taustalla elämänlaatua heikentämässä. Ole onnellinen, kun itselläsi ei ole (vielä) puhjennut mitään psyykkisiä ongelmia, tai ehkä onkin? Nimittäin tuollainen omaa traumaansa kipuileva kasvattaja pakostakin, jopa tiedostamattomasti heijastaa sen lapsiinsa. Lapset sitten aikuisiällä omien lasten synnyttyä alkavat oireilla. Näin ehkä kävi äidillesikin. Sinulla se ei välttämättä oireile noin kun puhkeaa, vaan voi puhjeta syömishäiriö, riippuvuus, pakkotoiminnot tai jokin muu elämääsi haittaava asia. Voit olla itse aikanasi rasittamassa terveydenhuoltoa, vaikka nyt oletkin noin ylemmyydentuntoinen.

"Kilpirauhasarvohullut". Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta seurauksena kilpirauhasen liikatoiminnan hoitotoimenpiteestä, joka tuhosikin lähes koko kilpirauhasen. Silti en ole joka vuosi päässyt verikokeisiin, vaikka arvoja pitäisi edelleen seurata joka vuosi, enkä ole saanut endokrinologia tarkistamaan lääkityksiäni yms. ja lääkärit on mm. muutelleet lääkeannoksia "koska se on niin suuri annos" ilman seurantaa. Sairaus on ollut koko ajan tiedossa sekä sen aiheuttaja, mutta en vain saa lähetteitä vaikka pyytäisin. Kyseessä on kuitenkin hyvin kokonaisvaltaisesti terveydentilaan vaikuttava sairaus.

Hypokondria, OCD, Klaustrofobi jne. ovat kaikki psykologisia diagnooseja joilla ei ole mitään tekemistä hulluuden kanssa kuten osa näyttää luulevan mutta todellakin rajoittavat ihmisen elämää eri tavoin. Kognitiivinen terapia ja toisinaan myös lääkitys voivat auttaa asiaa. Terveyskeskuksen lääkärit tunnistavat varmaankin aika nopeasti nämä joilla on liiallista pelkoa terveytensä puolesta tai uskovat sairastavansa milloin mitäkin tautia ja tietävät miten heitä käsitellä. Pitää myös muistaa että on ihmisiä joilla on tosiaan joku sairaus mutta koska aina ei hetikohta löydetä diagnoosia niin terveydenhuolto alkaa pitämään heitä 'luulosairaina' ja jos sen leiman saa niin sitten ei ehkä edes viitsitä enää yrittää löytää syytä vaivaan.

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoiset valittavat vaivojaan, mutta eivät itse halua tehdä tasan mitään asian korjaamiseksi. Odottavat, että lääkäri keksii keinon jolla vaiva paranee sohvalla lojumalla.

Tuiollaisia on todella paljon,päivystyksissä päivittäin ,on selkä kipee tai polvi, pillerillä pitäs hoitaa kaikki vaivat aina.

Itse eivät viitsi tehdä mitään.