Kissa pöydälle: Onko totta, että luulosairaat kuormittavat terveydenhuoltoa?? Siis eivät millään usko, että mitään fyysistä sairautta ei löydy. Onko näissä tilanteissa oikeasti vikaa päässä? Mitä näille pitäisi tehdä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On yksinäisiä ihmisiä, joille käynti lääkärillä tuo väriä päivään tai ainakin jonkinlaisen inhimillisen kosketuksen. On turvattomia ihmisiä, jotka pelkäävät jokaista kolotusta ja lähtevät sitä heti selvittämään. On ihmisiä, jotka eivät tunnista tunteitaan saati osaa nimetä niitä, joten paha olo kanavoituu kaikenlaiseksi fyysiseksi vaivaksi. On ahdistusherkkiä ihmisiä, jotka eivät osaa rauhoittua ilman toisen ihmisen apua. On olemassa ihan hypokondria- diagnoosi, mutta se on sitten aivan erityisen kuormittavaa henkilölle itselleen, lähipiirilleen ja hoitaville ihmisille.

Loistava analyysi. Niin loistava että on pakko esittää tähän ratkaisu:

Perustetaan keinojono. No mikäs se on ?

Lienette kuulleet tarinan ison naapurimaamme ilmiöstä jossa jonotettiin "jonnekin". Kun ohikulkija pysähtyi kysymään eräältä jonottajalta jonotuksen kohdetta, tämä vastasi "en tiedä, tykkään jonottaa". Me suomalaiset naureskelimme silloin tuolle jutulle tajuamatta sen syvempää sisältöä.

Ihminen on laumaeläin ja jo pelkkä joukossa oleminen ilman sen kummempaa kommunikointia poistaa (ainakin yliherkiltä) tiettyjä oireita.

Kaikki oireet eivät välttämättä ole psyykkisiä.

Moni joutuu hakemaan apua oireisiinsa vuosikausia. Fyysiset sairaudet eivät parane keskusteluterapialla tai hulluksi leimaamisella 

. 

Lihapulla juuttui Ruutin, 26, kurkkuun vuosien jälkeen paljastui järkyttävä totuus https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000011196205.html

Mun päävika aka luulosairaus pitkän tonkimisen jälkeen oli matala ferritiini ja sivulöydöksenä oli puutetta monista muistakin mineraaleista ja vitamiineista. Syinä hyvin piilotellut keliakia ja hyvin näkyväiset erityisen runsaat menkat. 

Tk lääkärin mielestä ferritiini 15 oli jo niin hyvä, ettei enää tarvitse mitään tehdä. Mieli oli kuitenkin ihan maassa ja olin työkyvytön. Tarjottiin masennuslääkitystä. Sukulainen maksoi minulle yksityislääkärin, jonka avulla tehtiin paljon. Sain kahdesti rautainfuusionkin. Kun ferritiini oli lähemmäs 100 ja muutkin hivenet ja vitamiinit saatiin imeytymään olo alkoi parantua harppauksin.

Miksi tässä maassa julkinen terveydenhoito on näin PAS KAA?!

Vierailija kirjoitti:

Mun päävika aka luulosairaus pitkän tonkimisen jälkeen oli matala ferritiini ja sivulöydöksenä oli puutetta monista muistakin mineraaleista ja vitamiineista. Syinä hyvin piilotellut keliakia ja hyvin näkyväiset erityisen runsaat menkat. 

Tk lääkärin mielestä ferritiini 15 oli jo niin hyvä, ettei enää tarvitse mitään tehdä. Mieli oli kuitenkin ihan maassa ja olin työkyvytön. Tarjottiin masennuslääkitystä. Sukulainen maksoi minulle yksityislääkärin, jonka avulla tehtiin paljon. Sain kahdesti rautainfuusionkin. Kun ferritiini oli lähemmäs 100 ja muutkin hivenet ja vitamiinit saatiin imeytymään olo alkoi parantua harppauksin.

Miksi tässä maassa julkinen terveydenhoito on näin PAS KAA?!

Etkö olisi voinut kokeilla rautakuuria, jos epäilit ferritiiniä? Vai kokeilitko?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole koskaan tuntenut kipua, on lääkärin on helppo naureskella ihmisille, jotka tulevat usein vastaanotolle valiittamaan vaivojaan. Mitään ei tutkita, kipulääkkeeksi määrätään Panadolia, joka ei auta mihinkään kipuun.

Itse moninivelrikkoisena tiedän millaista on elää jatkuvan kivun kanssa.  Jos ihminen voi huonosti, hakeutuu hän lääkäriin saadakseen hoitoa vaivoihinsa. Jos oireilu jatkuu, tulee uudelleen saadakseen hoitoa. Nykyajan terveyskeskuksessa ei saa valittaa kuin yhtä vaivaa, toisen vaivan vuoksi pitää tulla taas uudelleen. Jos vaivasi ei parane Panadolilla ja tulet taas lääkäriin, sinut leimataan psyykisesti sairaaksi, sinulle naureskellaan." taas tuo hullu tulee valittamaan noita olemattomia vaivojaan". Jos et saa nukuttua kipujen vuoksi, unilääkettä ei määrätä, koska siihen voi tottua, jos polvesi on niin kipeä, että et kärsi varata sille, kehotetaan kävelemään, koska liike on lääke.  Jos valitat selkääsi, saat vastauksen, ei sitä kannata kuvata, kun ei sille kuitenkaan voi tehdä mitään. Ovatko terveysasemat vain terveitä varten?

Minulla kesti 10 vuotta päästä tutkimuksiin. Aina vaan sanottiin, että tuommoinen polvikipu on normaali nuorten naisten vaiva. En pystynyt edes portaissa kävelemään sen kivun takia.

En näyttänyt nivelrikkopotilaalta, sillä olin hoikka liikunnallinen, vaikka polvi olikin paskana.

Sitten kun lopulta pääsin tutkimuksiin, jouduin samantien leikkausjonoon kun rusto oli kokonaan kulunut pois. 

Kuntoutuksella olisin voinut välttyä leikkaukselta, mutta siihen olisi tarvittu tutkimukset ja oikea diagnoosi.

Kalliiksi tuli yhteiskunnalle tämä tutkimatta jättäminen.

9.mm niskaan kerta-annoksena, hulluus katoaa kummasti eikä jälkioireita tule.

Itselläni oli työahdistuksen ja burn outin kanssa pitkään fyysisiä oireita. Sain astman kaltaisia hengitystieoireita, vaikka minulla ei ollut astmaa. Jopa työpaikan sisäilmaa tutkittiin, koska oireet korostuivat työpaikalla ja lievittyivät lomalla. Aloin pelätä hysteerisesti sairastumista, koska minulla sairaudet tuntuivat aina pitkittyvän. Kerran oli flunssan jälkeen pieneenkin rasitukseen liittyvää huimausta puoli vuotta niin kovin, etten voinut edes mustikkaa poimia, kun sydän alkoi hakkaamaan ja päässä heittämään.

Aivan putkeen tämä ei sinänsä mennyt, että sain hoitoon Ketipinoria, joka aiheutti kilpirauhasen vajaatoiminnan ja sitä kautta ahdistus ensin pienen vähentymisen jälkeen lisääntyi, ja uutena kaveriksi tuli masennus ja vetämättömyys. Vajaatoiminta näkyi ihan labroissa, jotka olivat olleet priimaa ennen Ketipinoria - onneksi olin ravannut lääkärissä ja labrat otettu, muuten olisin varmaan uskonut lääkärin puheita siitä, että ei Ketipinor voi tuollaista aiheuttaa.

Lopetin Ketipinorin ja työt, ja siitä meni yli 2 vuotta, niin alan pikku hiljaa olla paniikkioireeton. Kilpirauhasen vajaatoiminta oli korjaantunut itsestään muutamassa kuukaudessa, kun vaadin uudet labrat. Vieläkään hoitava lääkäri ei susotunut myöntämään, että syy-yhteys osoitti Ketipinoriin, kun ei ihminen ahdistumalla sentään itselleen vajaatoimintaa saa tehtailtua.

Vierailija kirjoitti:

Olikohan vuosi 2018 kun ensimmäisen kerran minulla todettiin raudanpuuteanemia ja hemoglobiini oli 75. Ei oikein lähtenyt nousemaan siitä tableteilla, joten sain kiireellisen ajan infuusioon. En ollut koskaan tätä ennen kuullutkaan mistään ferritiinistä tai infuusiosta. Mitä nyt oli väsyttänyt jo vuosien ajan. Joskus mittautin hemgolobiini ja se oli fine, jolloin unohdin koko mahdollisuuden anemiaan mutta kun alkoi henkeä ahdistaa ja oli muitakin kummallisia oireita niin menin lääkäriin koska epäilin astmaa. No toisella kertaa kun tiputettiin rautaa samaan syssyyn 2019 alkuvuodesta (eka kerta 2018 syksyllä) kun arvot eivät nousseet vieläkään vaan laskivat kuin lehmänhäntä niin kohtelu oli HUS:n sairaalassa HOITAJIEN taholta oli tiputuksessa mallia "muotisairaus" vaikka olin edelleen aneeminen. Sanoin että kiitos, tämä oli sitten viimeinen kerta kun tulen tänne kuuntelemaan tunniksi vittuilua. Meni taas kuukausia ja vuosia eteenpäin tuosta, hemoglobiini pyörii ja on pyörinyt mittauksissa siellä 70-90 tuntumassa ja oireita on edelleen. Ferritiini on muistaakseni viimeksi ollut 4 (mittautin omalla rahalla elokuussa). 

Hävettää että ylipäätään minulla on tämä raudanpuuteanemia, koska se on nyt sattumoisin "muotisairaus" eikä lääkärit suhtaudu siihen hyvin eikä tähän näytä olevan mitään nopeaa ratkaisua, jotta jaksaisi ylipäätään elää normaalisti ilman että täytyy suunnilleen nukkua päiväunia kun väsyttää niin paljon. Rautatabletteja menee enemmän kuin purkissa sanotaan, mutta mikään ei tunnu imeytyvän tähän kroppaan. Koko raudanpuuteanemia on tuhonnut elämäni, jaksamiseni, terveyteni, ulkonäköni ja aiheuttanut muun muassa muita liitännäissairauksia mm. kilpirauhasen tulehduksen (Hashimoton taudin) ja pari muutakin sairautta, jotka riittävällä raudansaannilla todennäköisesti eivät enää näkyisi labroissa viiterajojen ulkopuolella. Rauta vaikuttaa kaikkeen. 

Mutta lääkärille en enää mene tämän anemian vuoksi. Käyn kerran vuodessa omalla rahalla katsomassa veriarvot yksityisessä labrassa ja teen niistä sitten itse päätelmät terveydestäni. 

Loisia suolistossa jotka käyttävät raudan. Ystävälläni oli sama tilanne pitkään, lääkäri ehdotti mielialalääkkeitä ja rautalisää. Vasta loishäätö toi helpotuksen.