Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?
Tämä on taas niitä pieniä mutta isoja ärsytyksen aiheita parisuhteessa. Mies ei laita siirtämiään tai käyttämiään tavaroita takaisin paikoilleen. Ja minulla pinna siitä kiristyy. Jos hän vaikka käyttää jotain työtasoa, jolla on säilytyksessä pino työpapereitani hän siirtää sen pinon tason viereen lattialle. Eikä nosta takaisin tasolle lopetettuaan hommansa. Tai jos hän haluaa laskea tavaroitaan hetkeksi olohuoneen sivupöydälle, jossa on koristeena minun jotain kukka-asetelmia hän työntää ne sivuun (minä sinänsä ok) mutta ei laita takaisin paikalleen otettuaan ne tavaransa pois. Ja minä joudun sitten laittelemaan näitä tavaroita takaisin paikalleen tai elämään kodissa missä asiat on lattioilla tai kauniit sisustusjutut rumasti jonnekin työnnettynä. Tai jos lainaa tavaroitani niin ei palauta niitä paikoilleen vaan palauttaa jonnekin muuhun paikkaan, josta en sitten itse löydä tai laittaa vaan pöydälle, josta sitten joudun siivoamaan ne itse paikoilleen. Miehen mielestä olen rasittava nalkuttaja ja nillittäjä kun näistä sanon enkä anna hänen elää kodissamme. Minun mielestä taas mies estää minua elämästä kodissamme kun ei huolehdi tavaroistani kun niihin koskee ja rumentaa kotia niissä asioissa joissa olen yrittänyt kotia kaunistaa.
Kysymys otsikossa.
Kommentit (408)
But it takes two to tango. Toinen osaa korjata ja rakentaa, toinen siivota jäljet. Tiimiajattelu rauhoittaa hermoja, kun jokainen tietää oman tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies siivoaa n. kerran viikossa, ja hän sillon käy läpi jokaisen tason ja muun, ja katsoo tarkasti onko niissä hänen tavaroitaan, tai yhteisiä tavaroita, jos on, niin hän vie ne omille paikoilleen. Eli menee lipaston eteen, ja ihan katsomalla katsoo että mitä siinä päällä on, ja mihin ne kuuluu. Jos hän ei jonkun paikkaa tiedä, niin hän jättää ne siihen ja minä sitten laitan omani pois, ja kerron miihin joku sellainen tavara kuuluu joka on ns. yhteinen, mutta jonka paikkaa hän ei tiedä.
Ihan on siis harjoiteltu tämä, ja toimii aivan hyvin. Hänen pojalleen on myös opetettu sama. Tyttärensä osaa opettelemattakin siivota ja järjestellä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies siivoaa n. kerran viikossa, ja hän sillon käy läpi jokaisen tason ja muun, ja katsoo tarkasti onko niissä hänen tavaroitaan, tai yhteisiä tavaroita, jos on, niin hän vie ne omille paikoilleen. Eli menee lipaston eteen, ja ihan katsomalla katsoo että mitä siinä päällä on, ja mihin ne kuuluu. Jos hän ei jonkun paikkaa tiedä, niin hän jättää ne siihen ja minä sitten laitan omani pois, ja kerron miihin joku sellainen tavara kuuluu joka on ns. yhteinen, mutta jonka paikkaa hän ei tiedä.
Ihan on siis harjoiteltu tämä, ja toimii aivan hyvin. Hänen pojalleen on myös opetettu sama. Tyttärensä osaa opettelemattakin siivota ja järjestellä.
En kestä kun ihmiset ei ymmärrä lukemaansa. AP ei valita miehen tavaroista. Miksi kommentoit ihan ohi aiheen? AP valittaa siitä, että mies ottaa AP:n tavaran, esimerkiksi sen AP:n mustan laukun ja jättää käyttämisen jälkeen sen ihan väärään paikkaan. Paikkaan, jossa se joko likaantuu pilalle tai paikkaan, josta AP ei sitä löydä kun itse tarvisi laukkuaan.
Alat itse toimimaan samoin. Lainaat miehen tavaroita, viet ne sitten eri paikkaan. Usein tämä tyyli toimii, vaikka jonkun mielestä lapsellista onkin. Alatte itsekin joka kerta kokatessa esittämään, kuinka hienoa on kun teette ruuan jne. Jotkut kun älyää vasta siinä vaiheessa että kuinka typerää se heidänkin käytös on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D
Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.
Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.
Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.
Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri
Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.
Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.
Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.
Oman kokemukseni perusteella kyse ei ole siitä ettei adhd voi oppi laittamaan kenkiä tiettyyn paikkaan sisään tullessaan, vaan siitä että hänen pitäisi kyetä tekemään kaikki muukin samalla tavalla. Adhd on ihan diagnoosi, ei hänestä tule koskaan sellaista joka muistaa kaiken, jos tulisi ei hänellä olisi adhdtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.
Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.
Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.
Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.
Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.
Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.
Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.
Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.
Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.Niin. Onko se sitten ihmismäistä kun sohva on kokonaan poissa paikaltaan, huoneen toisessa nurkassa, etkä koskaan löydä perus käyttöesineitä koska ne jäävät aina mihin sattuu lojumaan, avaimet ovat aina hukassa vaikka niille olisi oma järkevä paikka ja kyniä saisi olla vaikka miljoona kun ne aina kuitenkin kulkeutuvat... no, johonkin. On se sitten vaan ymmärrettävä, että ihanan inhimillistä ja kivaa.
Sen "kaikki aina paikallaan" ja täydellisen kaaoksen välille mahtuu aika monta erilaista vaihtoehtoa joissa elää. Minkä ihmeen takia sohva olisi täysin vastakkaisella puolella huonetta ja kyniä miljoona? Tässä puhuttiin siitä, että sohva olisi vähän vinossa ja kyniä sen verran, että jostain löytyy (yleensä ne kulkeutuu sinne missä käytetään, joten siitä jonkun tason kulmalta se sitten löytyykin, vaikka ei olisikaan siististi kynäpurkissa). Ja kun välillä siivoaa niin mitään täyskaaosta ei ehdi tulla.
No miksei mies siivoa jälkiään välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.
Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.
Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.
Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.
Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.
Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.
Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.
Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.
Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.Niin. Onko se sitten ihmismäistä kun sohva on kokonaan poissa paikaltaan, huoneen toisessa nurkassa, etkä koskaan löydä perus käyttöesineitä koska ne jäävät aina mihin sattuu lojumaan, avaimet ovat aina hukassa vaikka niille olisi oma järkevä paikka ja kyniä saisi olla vaikka miljoona kun ne aina kuitenkin kulkeutuvat... no, johonkin. On se sitten vaan ymmärrettävä, että ihanan inhimillistä ja kivaa.
Sen "kaikki aina paikallaan" ja täydellisen kaaoksen välille mahtuu aika monta erilaista vaihtoehtoa joissa elää. Minkä ihmeen takia sohva olisi täysin vastakkaisella puolella huonetta ja kyniä miljoona? Tässä puhuttiin siitä, että sohva olisi vähän vinossa ja kyniä sen verran, että jostain löytyy (yleensä ne kulkeutuu sinne missä käytetään, joten siitä jonkun tason kulmalta se sitten löytyykin, vaikka ei olisikaan siististi kynäpurkissa). Ja kun välillä siivoaa niin mitään täyskaaosta ei ehdi tulla.
No katsopas, sinä puhut aivan alkuperäisen aiheen vierestä. Pieni epäjärjestelmällisyys loppuu mielestäni juuri siihen, kun asiat ovat siellä mihin ne eivät ollenkaan kuulu, eivätkä juuri koskaan siellä missä niiden olisi loogista olla. Ts. tavarat eivät löydä käytön jälkeen enää omalle paikalleen. Avaimille on eteisessä oma naulakko, silti niitä etsitään vähintään kerran päivässä pitkin kämppää. Saksia meillä on useammat, mutta missä? Imuri jää käytön jälkeen keskelle olohuoneen lattiaa.... jne. Kuinka iso työ siinä on, viedä tavara sinne mistä sen on alunperin käteensä napannut?
Siinä on ihan todella iso työ, jos se ei tule luontaisesti. Pitää opetella täysin uusi käytösmalli. On se varmaan mahdollista, en tiedä, en ole koskaan kuullut semmoisesta ihmisestä joka olisi ollut huithapeli ja opetellut järjestelmälliseksi. Jos joku on niin hyvät vinkit otetaan vastaan, koska todellakin olisi kivempaa olla semmoinen ihminen jolle järjestyksen ylläpito on helppoa. Minulla se vaatii jatkuvaa keskittymistä ja yrittämistä, ja siksi en vaan pysty ylläpitämään semmoista kodissani pitemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei häiritse miehen tavarat jos ovat edes jokseenkin järkevillä paikoilla, ei likaiset tiskit, ei muruset, ei pöly kohtalaisissa määrin eikä moni muukaan asia.
Sen sijaan ärsyttää kyllä kun mieheni systemaattisesti jättää tossut keskelle lattiaa niin että molemmat kompastuvat niihin ja jättää hakemansa ja käyttämänsä tavarat niille sijoilleen käytön jälkeen eikä edes muista missä oikea paikka olisi vaikka itse sieltä juuri haki.
Meillä mieheni haluaa minua enemmän, että on kukkamaljakoita ja koristeita ja asetelmia yms. mutta jos siirtää näitä ei muista lainkaan millä tavalla ne alunperin olivat vaikka ovat olleet vuosia samoin. Lopputulokset ovat välillä huvittavia. Aiemmin hän jätti myös keittiön kaapin ovia auki, vieläkin jää vaatekaapin. Olen myös ostanut mm. kolmet kynsileikkurit, silti eivät lähes koskaan ole omalla paikallaan.
Yhtenä outoutena puolisoni jättää esimerkiksi tietokoneen langatonta näppäimistöä sohvalle tai sohvan selkänojan päälle ja sitten myöhemmin istuu päälle tai pudottaa vahingossa lattialle. Ei itsekään ilahdu tästä ja sohvan edessä olisi tilava pöytäkin. Aiemmin säilytti silmälasejaan yhtä hasardisti mutta hankin niille oman säilytyskipan jota mieheni aika hyvin käyttää ja on siihen tyytyväinen.
Meillä on myös helposti saavuttetavia avoimia koreja vähän joka paikassa, joihin hän voisi laittaa tavaroitaan mutta pääosin sen valitettavasti teen minä. Vältän kyllä mieheni jälkien kokoamista ja vastapainoksi hän saa koota minun jälkiäni sillä en ole mikään palvelija.
Muuten puolisoni on hyvä ja älykäs ihminen ja olemme olleet onnellisina yhdessä jo toista vuosikymmentä. En usko, että tämä ongelma tulee tulevaisuudessakaan täysin poistumaan mutta niin kauan kun hän jaksaa yrittää, jaksan yrittää minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioitaAika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.
No, ehkä kaapinovet eivät olleet sananmukaisesti pelkkiä kaapinovia. Ehkä ne kuvastivat parisuhteesta myös jotain muuta.
Minustakin jos toinen alkaa repimään mielenosoitukseksi YHTEISEN kotimme ovia irti tai alkaa heittelemään MINUN tavaroitani mielenosoituksellisesti ulos niin se pistäisi miettimään.
Parisuhdetta kaikkiaan, nämä teot olisivat vain ehkä jäävuoren huippuja.
Miettisin olenko tosiaan noin ärsyttävä, että teko on oikeutettu
ja myöskin olemmeko tosiaan kuitenkaan sopivat toisillemme.
Lainaatko vielä kohdan siitä viestistä jossa kaapinovet REVITTIIN irti?
Muussa tapauksessa lopeta tuo länkyttäminen, koska keskustelet mielikuvituksestasi käsin, etkä siitä mitä keskustelussa on sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alat itse toimimaan samoin. Lainaat miehen tavaroita, viet ne sitten eri paikkaan. Usein tämä tyyli toimii, vaikka jonkun mielestä lapsellista onkin. Alatte itsekin joka kerta kokatessa esittämään, kuinka hienoa on kun teette ruuan jne. Jotkut kun älyää vasta siinä vaiheessa että kuinka typerää se heidänkin käytös on.
Pari kertaa kun ne rakkaat harrastuskamat tai työkalut on missä lie niin alkaa muistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.
Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.
Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.
Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.
Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.
Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.
Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.
Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.
Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.Niin. Onko se sitten ihmismäistä kun sohva on kokonaan poissa paikaltaan, huoneen toisessa nurkassa, etkä koskaan löydä perus käyttöesineitä koska ne jäävät aina mihin sattuu lojumaan, avaimet ovat aina hukassa vaikka niille olisi oma järkevä paikka ja kyniä saisi olla vaikka miljoona kun ne aina kuitenkin kulkeutuvat... no, johonkin. On se sitten vaan ymmärrettävä, että ihanan inhimillistä ja kivaa.
Sen "kaikki aina paikallaan" ja täydellisen kaaoksen välille mahtuu aika monta erilaista vaihtoehtoa joissa elää. Minkä ihmeen takia sohva olisi täysin vastakkaisella puolella huonetta ja kyniä miljoona? Tässä puhuttiin siitä, että sohva olisi vähän vinossa ja kyniä sen verran, että jostain löytyy (yleensä ne kulkeutuu sinne missä käytetään, joten siitä jonkun tason kulmalta se sitten löytyykin, vaikka ei olisikaan siististi kynäpurkissa). Ja kun välillä siivoaa niin mitään täyskaaosta ei ehdi tulla.
No miksei mies siivoa jälkiään välillä?
Niin ehkäpä kannattaisi siirtää keskustelun painopiste ennemmin siihen. Että kaikki perheessä osallistuu yhteisen siisteyden ylläpitoon tavalla tai toisella. Toisaalta voi kai tässäkin miettiä työnjakoa, toinen huolehtii yleisestä järjestyksestä jos se on hänelle luontevaa, ja toinen ottaa vastuulleen vaikka säännöllisen imuroinnin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sulla on paperipinoja pitkin pöytiä? Et voi oikein vaatia toiselta, jos omat kamat on levällään pitkin ja poikin. Oma tilanne on se, että itse pidän tarkan huomen, että kamat ei ole levällään, mutta mies jättää silti kaikki just siihen, mihin ne kädestä putoaa. Nyt on esim. toista viikkoa kaksi golfhanskaa, tii ja ruohopiikki keskellä keittiön ruokapöytää. Bägi, jossa ne käsityksen mukaan kannattaisi olla on varastossa. Takapihalla on pitkin ja poikin porakonetta, sahaa, ruuvinväännin jne pikku timpurinhomman jäljiltä. Joka valmistui heinäkuussa Toi sähköpora tuskin enää edes toimii. En vaan enää jaksa olla vielä sisäkkökin. Kaiken muun lisäksi.
Meidän kodissa minun tavaroita on levällään aika vähän, miehen tavaroita aika paljon. Ap
teillä on aika erilaiset elämänarvot, toinen tykkää mukavasta ja rennosta elämästä, sinä olet tiukkapipo kaikesta määräävä, voi ukko rukka
No kyllä minuakin v ituttaisi aika paljon, jos olen aamulla kiireessä lähdössä töihin ja ajattelen, että otan tänään siihen mustaan laukkuun töihin mukaan vaikka vaihtovaatteet yllättäen alkaneen sateen takia. Ja laukkua ei löydykään mistään tai se löytyy kuraisena jostain nurkasta. Koska mies oli sitä käyttänyt. Minun laukkuani, jota minä tarvitsen. Ei meidän yhteistä laukkua, vaan minun.
Parisuhteessa kaikki EI OLE YHTEISTÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioitaAika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.
No, ehkä kaapinovet eivät olleet sananmukaisesti pelkkiä kaapinovia. Ehkä ne kuvastivat parisuhteesta myös jotain muuta.
Minustakin jos toinen alkaa repimään mielenosoitukseksi YHTEISEN kotimme ovia irti tai alkaa heittelemään MINUN tavaroitani mielenosoituksellisesti ulos niin se pistäisi miettimään.
Parisuhdetta kaikkiaan, nämä teot olisivat vain ehkä jäävuoren huippuja.
Miettisin olenko tosiaan noin ärsyttävä, että teko on oikeutettu
ja myöskin olemmeko tosiaan kuitenkaan sopivat toisillemme.Minä sen sijaan miettisin, että olisimmeko sopivia toisillemme jos mies ei parin kerran aiheesta puhumisen jälkeen ymmärtäisi laittaa kaappien ovia kiinni tai kenkiä telineeseen.
Ovet voi ihan rauhallisesti ruuvata irti ja kengät nostaa ilman raivoa oven ulkopuolelle. Tulisi meilläkin sanomista jos minä menisin sotkemaan miehen harrastuskamoja tai jos hän uudelleenjärjestelisi kirjahyllyn, jossa 95% kirjoista on minun. Olemme molemmat aikuisia ihmisiä, joten jätämme toisen tavarat paikoilleen. Toisaalta, miehelle olisi se ja sama, ovatko kengät telineessä vai ei, mutta minun mielikseni hän ottaa päivästään ylimääräisen sekunnin tätä ponnistusta varten.
Isäni jätti takkinsa aina johonkin muualle kuin naulakkoon joka on ovan vieressä. Äitini alkoi viemään takin aina ulos, ja näinpä isäni oppi laittamaan sen naulakkoon. Vieläkin nauravat asialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.
Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.
Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.
Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.
Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.
Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.
Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.
Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.
Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.Niin. Onko se sitten ihmismäistä kun sohva on kokonaan poissa paikaltaan, huoneen toisessa nurkassa, etkä koskaan löydä perus käyttöesineitä koska ne jäävät aina mihin sattuu lojumaan, avaimet ovat aina hukassa vaikka niille olisi oma järkevä paikka ja kyniä saisi olla vaikka miljoona kun ne aina kuitenkin kulkeutuvat... no, johonkin. On se sitten vaan ymmärrettävä, että ihanan inhimillistä ja kivaa.
Sen "kaikki aina paikallaan" ja täydellisen kaaoksen välille mahtuu aika monta erilaista vaihtoehtoa joissa elää. Minkä ihmeen takia sohva olisi täysin vastakkaisella puolella huonetta ja kyniä miljoona? Tässä puhuttiin siitä, että sohva olisi vähän vinossa ja kyniä sen verran, että jostain löytyy (yleensä ne kulkeutuu sinne missä käytetään, joten siitä jonkun tason kulmalta se sitten löytyykin, vaikka ei olisikaan siististi kynäpurkissa). Ja kun välillä siivoaa niin mitään täyskaaosta ei ehdi tulla.
No katsopas, sinä puhut aivan alkuperäisen aiheen vierestä. Pieni epäjärjestelmällisyys loppuu mielestäni juuri siihen, kun asiat ovat siellä mihin ne eivät ollenkaan kuulu, eivätkä juuri koskaan siellä missä niiden olisi loogista olla. Ts. tavarat eivät löydä käytön jälkeen enää omalle paikalleen. Avaimille on eteisessä oma naulakko, silti niitä etsitään vähintään kerran päivässä pitkin kämppää. Saksia meillä on useammat, mutta missä? Imuri jää käytön jälkeen keskelle olohuoneen lattiaa.... jne. Kuinka iso työ siinä on, viedä tavara sinne mistä sen on alunperin käteensä napannut?
Siinä on ihan todella iso työ, jos se ei tule luontaisesti. Pitää opetella täysin uusi käytösmalli. On se varmaan mahdollista, en tiedä, en ole koskaan kuullut semmoisesta ihmisestä joka olisi ollut huithapeli ja opetellut järjestelmälliseksi. Jos joku on niin hyvät vinkit otetaan vastaan, koska todellakin olisi kivempaa olla semmoinen ihminen jolle järjestyksen ylläpito on helppoa. Minulla se vaatii jatkuvaa keskittymistä ja yrittämistä, ja siksi en vaan pysty ylläpitämään semmoista kodissani pitemmän päälle.
Kyllä se pyörällä ja autolla ajokin pitää opetella, ei tule äidin maidossa. Ihan siitä kiinni viitsiikö. Ja veikkaan että saksien laittaminen laatikkoon käytön jälkeen on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.
Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.
Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.
Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.
Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.
Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.
Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.
Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.
Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.Niin. Onko se sitten ihmismäistä kun sohva on kokonaan poissa paikaltaan, huoneen toisessa nurkassa, etkä koskaan löydä perus käyttöesineitä koska ne jäävät aina mihin sattuu lojumaan, avaimet ovat aina hukassa vaikka niille olisi oma järkevä paikka ja kyniä saisi olla vaikka miljoona kun ne aina kuitenkin kulkeutuvat... no, johonkin. On se sitten vaan ymmärrettävä, että ihanan inhimillistä ja kivaa.
Sen "kaikki aina paikallaan" ja täydellisen kaaoksen välille mahtuu aika monta erilaista vaihtoehtoa joissa elää. Minkä ihmeen takia sohva olisi täysin vastakkaisella puolella huonetta ja kyniä miljoona? Tässä puhuttiin siitä, että sohva olisi vähän vinossa ja kyniä sen verran, että jostain löytyy (yleensä ne kulkeutuu sinne missä käytetään, joten siitä jonkun tason kulmalta se sitten löytyykin, vaikka ei olisikaan siististi kynäpurkissa). Ja kun välillä siivoaa niin mitään täyskaaosta ei ehdi tulla.
No miksei mies siivoa jälkiään välillä?
Niin ehkäpä kannattaisi siirtää keskustelun painopiste ennemmin siihen. Että kaikki perheessä osallistuu yhteisen siisteyden ylläpitoon tavalla tai toisella. Toisaalta voi kai tässäkin miettiä työnjakoa, toinen huolehtii yleisestä järjestyksestä jos se on hänelle luontevaa, ja toinen ottaa vastuulleen vaikka säännöllisen imuroinnin tms.
Eli edelleen minun pitäisi arvata mihen jäljiltä missä minun tavarani on ja kiikuttaa ne paikoilleen? Taitaa olla helpompi vaan hankkia omille kamoille lukollinen kaappi, niin pysyvät siellä minne kuuluvatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sulla on paperipinoja pitkin pöytiä? Et voi oikein vaatia toiselta, jos omat kamat on levällään pitkin ja poikin. Oma tilanne on se, että itse pidän tarkan huomen, että kamat ei ole levällään, mutta mies jättää silti kaikki just siihen, mihin ne kädestä putoaa. Nyt on esim. toista viikkoa kaksi golfhanskaa, tii ja ruohopiikki keskellä keittiön ruokapöytää. Bägi, jossa ne käsityksen mukaan kannattaisi olla on varastossa. Takapihalla on pitkin ja poikin porakonetta, sahaa, ruuvinväännin jne pikku timpurinhomman jäljiltä. Joka valmistui heinäkuussa Toi sähköpora tuskin enää edes toimii. En vaan enää jaksa olla vielä sisäkkökin. Kaiken muun lisäksi.
Meidän kodissa minun tavaroita on levällään aika vähän, miehen tavaroita aika paljon. Ap
teillä on aika erilaiset elämänarvot, toinen tykkää mukavasta ja rennosta elämästä, sinä olet tiukkapipo kaikesta määräävä, voi ukko rukka
Siis tarkoitit omista tavaroistaan määräävä?
Vierailija kirjoitti:
But it takes two to tango. Toinen osaa korjata ja rakentaa, toinen siivota jäljet. Tiimiajattelu rauhoittaa hermoja, kun jokainen tietää oman tehtävänsä.
Toinen tekee ruuan ja toinen siivoaa jäljet, niinkö?
Minä varmaan alkaisin lainaamaan miehen tärkeimpiä kamoja ja piilottaisin ne sen jälkeen. Siinä kun kuukauden etsii kaikkea niin saattaa alkaa ymmärtämään.
Öö miksi ne miehen harrastuskamat olisi naisen? Jos mies ei lue niin miksi kirjat olisi hänen?