Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies siivoaa n. kerran viikossa, ja hän sillon käy läpi jokaisen tason ja muun, ja katsoo tarkasti onko niissä hänen tavaroitaan, tai yhteisiä tavaroita, jos on, niin hän vie ne omille paikoilleen. Eli menee lipaston eteen, ja ihan katsomalla katsoo että mitä siinä päällä on, ja mihin ne kuuluu. Jos hän ei jonkun paikkaa tiedä, niin hän jättää ne siihen ja minä sitten laitan omani pois, ja kerron miihin joku sellainen tavara kuuluu joka on ns. yhteinen, mutta jonka paikkaa hän ei tiedä. 

Ihan on siis harjoiteltu tämä, ja toimii aivan hyvin. Hänen pojalleen on myös opetettu sama. Tyttärensä osaa opettelemattakin siivota ja järjestellä.

En kestä kun ihmiset ei ymmärrä lukemaansa. AP ei valita miehen tavaroista. Miksi kommentoit ihan ohi aiheen? AP valittaa siitä, että mies ottaa AP:n tavaran, esimerkiksi sen AP:n mustan laukun ja jättää käyttämisen jälkeen sen ihan väärään paikkaan. Paikkaan, jossa se joko likaantuu pilalle tai paikkaan, josta AP ei sitä löydä kun itse tarvisi laukkuaan.

Et kestä, ja kirjoittelet vauvapalstalle?? Ehkä sun pitäis etsiä joku paikka jossa saat sanella mitä muut saavat kirjoittaa. Kyllä minunkin mieheni ottaa jonkun tavaran ja jättää sen kukkapöydälle, ja sitten kerran viikossa siivoaa omat tavarat pois. Jos tämä ei kuulu aloitukseen niin mikä ihme sitten kuuluu?

Siis ottaako miehesi vaikka sinun ainoat meikkipinsetit, tekee niillä jotain ja jättää viikoksi kukkapöydälle niin, että et löydä niitä kun niitä itse tarvisit kulmakarvojen nyppimiseen. Ja sitten mies kerran viikossa kukkapöydältä siivoaa omia tavaroitaan paikoilleen. Mutta entä ne sinun pinsetit?

Parasta on sopia, ettei toisen pinsettejä oteta. Jos toinen tarvitsee pinsettejä, hän ostaa omat. Tai kysyy luvan lainata, jolloin lainaaja itsekin tietää että pinsetit on otettu ja osaa tarkistaa tuliko ne paikalleen.

Näin toimitaan meillä. Toimii. Molempien omat tavarat on tallessa tai hukassa ihan omilla jäljillä, mutta toisen tavaroita ei hävitetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Seuraava kysymyksesi olisikin sitten se että mitä jos kaikissa mahdollisissa tilanteissa kun adhd ei pysty toimimaan odotetulla tavalla, kuolisi joku perheenjäsen, että pystyisikö hän sitten,  ja jos ei, niin pitäisi olla holhouksen alla. Ja tätä samaa leikkiä sitten niin kauan että kaikki asiat mihin adhd ei koe pystyvänsä olisi käyty läpi, ja olisit hienosti todistanut että kyllähän adhdkin pystyy jos joku on kuolemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies siivoaa n. kerran viikossa, ja hän sillon käy läpi jokaisen tason ja muun, ja katsoo tarkasti onko niissä hänen tavaroitaan, tai yhteisiä tavaroita, jos on, niin hän vie ne omille paikoilleen. Eli menee lipaston eteen, ja ihan katsomalla katsoo että mitä siinä päällä on, ja mihin ne kuuluu. Jos hän ei jonkun paikkaa tiedä, niin hän jättää ne siihen ja minä sitten laitan omani pois, ja kerron miihin joku sellainen tavara kuuluu joka on ns. yhteinen, mutta jonka paikkaa hän ei tiedä. 

Ihan on siis harjoiteltu tämä, ja toimii aivan hyvin. Hänen pojalleen on myös opetettu sama. Tyttärensä osaa opettelemattakin siivota ja järjestellä.

En kestä kun ihmiset ei ymmärrä lukemaansa. AP ei valita miehen tavaroista. Miksi kommentoit ihan ohi aiheen? AP valittaa siitä, että mies ottaa AP:n tavaran, esimerkiksi sen AP:n mustan laukun ja jättää käyttämisen jälkeen sen ihan väärään paikkaan. Paikkaan, jossa se joko likaantuu pilalle tai paikkaan, josta AP ei sitä löydä kun itse tarvisi laukkuaan.

Et kestä, ja kirjoittelet vauvapalstalle?? Ehkä sun pitäis etsiä joku paikka jossa saat sanella mitä muut saavat kirjoittaa. Kyllä minunkin mieheni ottaa jonkun tavaran ja jättää sen kukkapöydälle, ja sitten kerran viikossa siivoaa omat tavarat pois. Jos tämä ei kuulu aloitukseen niin mikä ihme sitten kuuluu?

Siis ottaako miehesi vaikka sinun ainoat meikkipinsetit, tekee niillä jotain ja jättää viikoksi kukkapöydälle niin, että et löydä niitä kun niitä itse tarvisit kulmakarvojen nyppimiseen. Ja sitten mies kerran viikossa kukkapöydältä siivoaa omia tavaroitaan paikoilleen. Mutta entä ne sinun pinsetit?

Ongelma teillä on siinä että mieheis varastaa sinulta, tai siinä että teillä ei ole riittävästi henkilökohtaisia tavaroita joita muut eivät saa käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies siivoaa n. kerran viikossa, ja hän sillon käy läpi jokaisen tason ja muun, ja katsoo tarkasti onko niissä hänen tavaroitaan, tai yhteisiä tavaroita, jos on, niin hän vie ne omille paikoilleen. Eli menee lipaston eteen, ja ihan katsomalla katsoo että mitä siinä päällä on, ja mihin ne kuuluu. Jos hän ei jonkun paikkaa tiedä, niin hän jättää ne siihen ja minä sitten laitan omani pois, ja kerron miihin joku sellainen tavara kuuluu joka on ns. yhteinen, mutta jonka paikkaa hän ei tiedä. 

Ihan on siis harjoiteltu tämä, ja toimii aivan hyvin. Hänen pojalleen on myös opetettu sama. Tyttärensä osaa opettelemattakin siivota ja järjestellä.

En kestä kun ihmiset ei ymmärrä lukemaansa. AP ei valita miehen tavaroista. Miksi kommentoit ihan ohi aiheen? AP valittaa siitä, että mies ottaa AP:n tavaran, esimerkiksi sen AP:n mustan laukun ja jättää käyttämisen jälkeen sen ihan väärään paikkaan. Paikkaan, jossa se joko likaantuu pilalle tai paikkaan, josta AP ei sitä löydä kun itse tarvisi laukkuaan.

Et kestä, ja kirjoittelet vauvapalstalle?? Ehkä sun pitäis etsiä joku paikka jossa saat sanella mitä muut saavat kirjoittaa. Kyllä minunkin mieheni ottaa jonkun tavaran ja jättää sen kukkapöydälle, ja sitten kerran viikossa siivoaa omat tavarat pois. Jos tämä ei kuulu aloitukseen niin mikä ihme sitten kuuluu?

Siis ottaako miehesi vaikka sinun ainoat meikkipinsetit, tekee niillä jotain ja jättää viikoksi kukkapöydälle niin, että et löydä niitä kun niitä itse tarvisit kulmakarvojen nyppimiseen. Ja sitten mies kerran viikossa kukkapöydältä siivoaa omia tavaroitaan paikoilleen. Mutta entä ne sinun pinsetit?

Parasta on sopia, ettei toisen pinsettejä oteta. Jos toinen tarvitsee pinsettejä, hän ostaa omat. Tai kysyy luvan lainata, jolloin lainaaja itsekin tietää että pinsetit on otettu ja osaa tarkistaa tuliko ne paikalleen.

Näin toimitaan meillä. Toimii. Molempien omat tavarat on tallessa tai hukassa ihan omilla jäljillä, mutta toisen tavaroita ei hävitetä.

Ei ap:lla ongelmaa olisikaan, jos mies ei lainailisi ja siirtelisi ap:n tavaroita. Mutta syystä tai toisesta mies niitä lainailee ja siirtelee.

Et voi muuttaa miehen toimintatapaa jos tämä ei itse aktiivisesti halua opetella olemaan järjestelmällisempi. Mutta voitte sopia muutaman pelisäännön:

- toisen tavaroita ei oteta ilman lupaa, ei mitään toisen tavaroita

- molemmat osallistuu siivoukseen, yhdessä sovitaan miten hommat jaetaan. Jos ap esim toivoo että imuroija laittaa kalusteet lopuksi paikoilleen niin siitä voi sopia, koska toinen saattaa ajatella että kun minä kerran imuroin, niin toinen saa järjestellä. Tämä on ihan sopimuskysymys.

- Älä jätä työpapereitasi keittiön työtasolle vaan keksi niille paikka jossa ne eivät ole tiellä.

- siirrä kukkamaljakot paikalleen itse, vaikka ärsyttäisikin. Noin pikkujutusta ei kannata riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?

Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.

Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.

Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?

Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.

Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.

Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?

Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.

Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.

Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?

Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.

Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioita

Aika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.

Ei meillä erottu ennenko kuolema erotti.

Mutta ihmettelen miehiä jotka kestää kaapin ovia opetukseksi irroittelevia naisia. Ja raivopäitä. En yhtään ihmettele jos avioliitot ei nykyisin kestä.

Ei osata elää yhdessä, hyväksyä toisen puutteita ja huomata toisen hyviä puolia.

Minä taas ihmettelen ihmisiä joilla ei ole minkään näköistä huumorintajua, tai ajatusta siitä että vaikka itse loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten ja eroasi jos olisi kaapin ovi irroitettu, niin kaikki muuta maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä itse. Todella lapsellinen käsitys maailmasta ja ympäristöstä. Myös sellaista ihmettelen että miten ihminen pääsee elämässään jopa vanhaksi asti niin että luulee että jos joku asia joskus ärsyttää, niin se tarkoittaa sitä että ei hyväksytä toisen puutteita, eikä huomata hyviä puolia. Kerrotko miten on mahdollista ettet ole tuollaista vielä elämässäsi oppinut? Se ihmetyttää minua todella.

Eiköhän kaapinovienirroittelija kestä puolisoaan ihan yhtälailla kuin toisinpäinkin.

Tavatoitten heittäminen pihalle pilaantumaan tai kodin rikkominen ovia irroittelemalla on melko jonninjoutavaa huumoria. Tarkotushan sillä on mitätöidä toinen.

Voin olla vana luuska mutta koulukiusaajatkin puolustelevat huumoriksi temppujaan

Radiossa tuli yhteenaikaan kuunnelma kotikiusatut, siinä miehet olivst niitä tossun alla olevia.

En puolusta mitään ovien auki jättäjää tms. Mutta ne ovat, kun tulette vanhoiksi, toisarvoisia asioita elämän ja avioliiton pitkässä juoksussa.

Niitä vastoinkäymisiä myötämäen ohessa.

Eipä yllätä ettet edes tiedä miten keittiön kaapin ovet on kiinnitetty :D 

Vanhuus nyt ei tuota selitä, tai ehkä dementia jo vaivaa.

En koska minulla ei ole tarvetta ottaa ovia irti. Jos on, kutsun remonttimiehen.

Mutta mitäpä ei nainen tekisi näyttääkseen kaapin paikan ja närhen munat epäkelvolle miehelleen.

Enempi sua taitaa se harmittaa ett äkyseinen keino oli toiminut ;) Itse kun olet katsonut alistavaa ja perseilevää miestäsi kymmeniä vuosia vain käsiä levitellen ja hammasta purren. Joku löysikin ratkaisun, ja sekös sinua harmittaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Seuraava kysymyksesi olisikin sitten se että mitä jos kaikissa mahdollisissa tilanteissa kun adhd ei pysty toimimaan odotetulla tavalla, kuolisi joku perheenjäsen, että pystyisikö hän sitten,  ja jos ei, niin pitäisi olla holhouksen alla. Ja tätä samaa leikkiä sitten niin kauan että kaikki asiat mihin adhd ei koe pystyvänsä olisi käyty läpi, ja olisit hienosti todistanut että kyllähän adhdkin pystyy jos joku on kuolemassa.

Tämän keksit nyt ihan itse. Mutta jankkaa vain rauhassa, toivotan iloisia hetkiä sen parissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?

Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.

Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.

Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?

Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.

Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.

Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?

Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.

Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.

Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?

Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.

Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioita

Aika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.

Ei meillä erottu ennenko kuolema erotti.

Mutta ihmettelen miehiä jotka kestää kaapin ovia opetukseksi irroittelevia naisia. Ja raivopäitä. En yhtään ihmettele jos avioliitot ei nykyisin kestä.

Ei osata elää yhdessä, hyväksyä toisen puutteita ja huomata toisen hyviä puolia.

Minä taas ihmettelen ihmisiä joilla ei ole minkään näköistä huumorintajua, tai ajatusta siitä että vaikka itse loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten ja eroasi jos olisi kaapin ovi irroitettu, niin kaikki muuta maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä itse. Todella lapsellinen käsitys maailmasta ja ympäristöstä. Myös sellaista ihmettelen että miten ihminen pääsee elämässään jopa vanhaksi asti niin että luulee että jos joku asia joskus ärsyttää, niin se tarkoittaa sitä että ei hyväksytä toisen puutteita, eikä huomata hyviä puolia. Kerrotko miten on mahdollista ettet ole tuollaista vielä elämässäsi oppinut? Se ihmetyttää minua todella.

Eiköhän kaapinovienirroittelija kestä puolisoaan ihan yhtälailla kuin toisinpäinkin.

Tavatoitten heittäminen pihalle pilaantumaan tai kodin rikkominen ovia irroittelemalla on melko jonninjoutavaa huumoria. Tarkotushan sillä on mitätöidä toinen.

Voin olla vana luuska mutta koulukiusaajatkin puolustelevat huumoriksi temppujaan

Radiossa tuli yhteenaikaan kuunnelma kotikiusatut, siinä miehet olivst niitä tossun alla olevia.

En puolusta mitään ovien auki jättäjää tms. Mutta ne ovat, kun tulette vanhoiksi, toisarvoisia asioita elämän ja avioliiton pitkässä juoksussa.

Niitä vastoinkäymisiä myötämäen ohessa.

Eipä yllätä ettet edes tiedä miten keittiön kaapin ovet on kiinnitetty :D 

Vanhuus nyt ei tuota selitä, tai ehkä dementia jo vaivaa.

En koska minulla ei ole tarvetta ottaa ovia irti. Jos on, kutsun remonttimiehen.

Mutta mitäpä ei nainen tekisi näyttääkseen kaapin paikan ja närhen munat epäkelvolle miehelleen.

No kyllä sä nyt jaksat jankata. Sinä olisit siis onnellisena ja hymyillen elänyt sen könsikkääsi kanssa, jos hän olisi aina ja jatkuvasti jättänyt kaikki mahdolliset tavarat levälleen eikä olisi koskaan vienyt yhtään esinettä takaisin sinne mistä oli sen ottanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies siivoaa n. kerran viikossa, ja hän sillon käy läpi jokaisen tason ja muun, ja katsoo tarkasti onko niissä hänen tavaroitaan, tai yhteisiä tavaroita, jos on, niin hän vie ne omille paikoilleen. Eli menee lipaston eteen, ja ihan katsomalla katsoo että mitä siinä päällä on, ja mihin ne kuuluu. Jos hän ei jonkun paikkaa tiedä, niin hän jättää ne siihen ja minä sitten laitan omani pois, ja kerron miihin joku sellainen tavara kuuluu joka on ns. yhteinen, mutta jonka paikkaa hän ei tiedä. 

Ihan on siis harjoiteltu tämä, ja toimii aivan hyvin. Hänen pojalleen on myös opetettu sama. Tyttärensä osaa opettelemattakin siivota ja järjestellä.

En kestä kun ihmiset ei ymmärrä lukemaansa. AP ei valita miehen tavaroista. Miksi kommentoit ihan ohi aiheen? AP valittaa siitä, että mies ottaa AP:n tavaran, esimerkiksi sen AP:n mustan laukun ja jättää käyttämisen jälkeen sen ihan väärään paikkaan. Paikkaan, jossa se joko likaantuu pilalle tai paikkaan, josta AP ei sitä löydä kun itse tarvisi laukkuaan.

Et kestä, ja kirjoittelet vauvapalstalle?? Ehkä sun pitäis etsiä joku paikka jossa saat sanella mitä muut saavat kirjoittaa. Kyllä minunkin mieheni ottaa jonkun tavaran ja jättää sen kukkapöydälle, ja sitten kerran viikossa siivoaa omat tavarat pois. Jos tämä ei kuulu aloitukseen niin mikä ihme sitten kuuluu?

Siis ottaako miehesi vaikka sinun ainoat meikkipinsetit, tekee niillä jotain ja jättää viikoksi kukkapöydälle niin, että et löydä niitä kun niitä itse tarvisit kulmakarvojen nyppimiseen. Ja sitten mies kerran viikossa kukkapöydältä siivoaa omia tavaroitaan paikoilleen. Mutta entä ne sinun pinsetit?

Parasta on sopia, ettei toisen pinsettejä oteta. Jos toinen tarvitsee pinsettejä, hän ostaa omat. Tai kysyy luvan lainata, jolloin lainaaja itsekin tietää että pinsetit on otettu ja osaa tarkistaa tuliko ne paikalleen.

Näin toimitaan meillä. Toimii. Molempien omat tavarat on tallessa tai hukassa ihan omilla jäljillä, mutta toisen tavaroita ei hävitetä.

Ei ap:lla ongelmaa olisikaan, jos mies ei lainailisi ja siirtelisi ap:n tavaroita. Mutta syystä tai toisesta mies niitä lainailee ja siirtelee.

Kerrohan ap miksi se ei käy että miehelle hommataan omat tavarat ja hän ei enää koske sinun tavaroihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?

Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.

Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.

Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?

Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.

Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.

Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?

Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.

Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.

Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?

Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.

Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioita

Aika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.

Ei meillä erottu ennenko kuolema erotti.

Mutta ihmettelen miehiä jotka kestää kaapin ovia opetukseksi irroittelevia naisia. Ja raivopäitä. En yhtään ihmettele jos avioliitot ei nykyisin kestä.

Ei osata elää yhdessä, hyväksyä toisen puutteita ja huomata toisen hyviä puolia.

Minä taas ihmettelen ihmisiä joilla ei ole minkään näköistä huumorintajua, tai ajatusta siitä että vaikka itse loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten ja eroasi jos olisi kaapin ovi irroitettu, niin kaikki muuta maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä itse. Todella lapsellinen käsitys maailmasta ja ympäristöstä. Myös sellaista ihmettelen että miten ihminen pääsee elämässään jopa vanhaksi asti niin että luulee että jos joku asia joskus ärsyttää, niin se tarkoittaa sitä että ei hyväksytä toisen puutteita, eikä huomata hyviä puolia. Kerrotko miten on mahdollista ettet ole tuollaista vielä elämässäsi oppinut? Se ihmetyttää minua todella.

Eiköhän kaapinovienirroittelija kestä puolisoaan ihan yhtälailla kuin toisinpäinkin.

Tavatoitten heittäminen pihalle pilaantumaan tai kodin rikkominen ovia irroittelemalla on melko jonninjoutavaa huumoria. Tarkotushan sillä on mitätöidä toinen.

Voin olla vana luuska mutta koulukiusaajatkin puolustelevat huumoriksi temppujaan

Radiossa tuli yhteenaikaan kuunnelma kotikiusatut, siinä miehet olivst niitä tossun alla olevia.

En puolusta mitään ovien auki jättäjää tms. Mutta ne ovat, kun tulette vanhoiksi, toisarvoisia asioita elämän ja avioliiton pitkässä juoksussa.

Niitä vastoinkäymisiä myötämäen ohessa.

Eipä yllätä ettet edes tiedä miten keittiön kaapin ovet on kiinnitetty :D 

Vanhuus nyt ei tuota selitä, tai ehkä dementia jo vaivaa.

En koska minulla ei ole tarvetta ottaa ovia irti. Jos on, kutsun remonttimiehen.

Mutta mitäpä ei nainen tekisi näyttääkseen kaapin paikan ja närhen munat epäkelvolle miehelleen.

No kyllä sä nyt jaksat jankata. Sinä olisit siis onnellisena ja hymyillen elänyt sen könsikkääsi kanssa, jos hän olisi aina ja jatkuvasti jättänyt kaikki mahdolliset tavarat levälleen eikä olisi koskaan vienyt yhtään esinettä takaisin sinne mistä oli sen ottanut?

Harmittaa tuota kun oma elämä meni miehen jälkiä siivotessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies siivoaa n. kerran viikossa, ja hän sillon käy läpi jokaisen tason ja muun, ja katsoo tarkasti onko niissä hänen tavaroitaan, tai yhteisiä tavaroita, jos on, niin hän vie ne omille paikoilleen. Eli menee lipaston eteen, ja ihan katsomalla katsoo että mitä siinä päällä on, ja mihin ne kuuluu. Jos hän ei jonkun paikkaa tiedä, niin hän jättää ne siihen ja minä sitten laitan omani pois, ja kerron miihin joku sellainen tavara kuuluu joka on ns. yhteinen, mutta jonka paikkaa hän ei tiedä. 

Ihan on siis harjoiteltu tämä, ja toimii aivan hyvin. Hänen pojalleen on myös opetettu sama. Tyttärensä osaa opettelemattakin siivota ja järjestellä.

En kestä kun ihmiset ei ymmärrä lukemaansa. AP ei valita miehen tavaroista. Miksi kommentoit ihan ohi aiheen? AP valittaa siitä, että mies ottaa AP:n tavaran, esimerkiksi sen AP:n mustan laukun ja jättää käyttämisen jälkeen sen ihan väärään paikkaan. Paikkaan, jossa se joko likaantuu pilalle tai paikkaan, josta AP ei sitä löydä kun itse tarvisi laukkuaan.

Et kestä, ja kirjoittelet vauvapalstalle?? Ehkä sun pitäis etsiä joku paikka jossa saat sanella mitä muut saavat kirjoittaa. Kyllä minunkin mieheni ottaa jonkun tavaran ja jättää sen kukkapöydälle, ja sitten kerran viikossa siivoaa omat tavarat pois. Jos tämä ei kuulu aloitukseen niin mikä ihme sitten kuuluu?

Siis ottaako miehesi vaikka sinun ainoat meikkipinsetit, tekee niillä jotain ja jättää viikoksi kukkapöydälle niin, että et löydä niitä kun niitä itse tarvisit kulmakarvojen nyppimiseen. Ja sitten mies kerran viikossa kukkapöydältä siivoaa omia tavaroitaan paikoilleen. Mutta entä ne sinun pinsetit?

Parasta on sopia, ettei toisen pinsettejä oteta. Jos toinen tarvitsee pinsettejä, hän ostaa omat. Tai kysyy luvan lainata, jolloin lainaaja itsekin tietää että pinsetit on otettu ja osaa tarkistaa tuliko ne paikalleen.

Näin toimitaan meillä. Toimii. Molempien omat tavarat on tallessa tai hukassa ihan omilla jäljillä, mutta toisen tavaroita ei hävitetä.

Ei ap:lla ongelmaa olisikaan, jos mies ei lainailisi ja siirtelisi ap:n tavaroita. Mutta syystä tai toisesta mies niitä lainailee ja siirtelee.

Kerrohan ap miksi se ei käy että miehelle hommataan omat tavarat ja hän ei enää koske sinun tavaroihin?

Jos se toimisi, niin mikä ettei. Minä tosin luulen että hukattuaan omansa mies "ihan vähän vaan" lainaisi toisen tavaroita ja... no tietäähän sen mihin ne päätyisivät. Hukkaan. Tai sohvan väliin, tiskipöydälle, pihakeinuun...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies siivoaa n. kerran viikossa, ja hän sillon käy läpi jokaisen tason ja muun, ja katsoo tarkasti onko niissä hänen tavaroitaan, tai yhteisiä tavaroita, jos on, niin hän vie ne omille paikoilleen. Eli menee lipaston eteen, ja ihan katsomalla katsoo että mitä siinä päällä on, ja mihin ne kuuluu. Jos hän ei jonkun paikkaa tiedä, niin hän jättää ne siihen ja minä sitten laitan omani pois, ja kerron miihin joku sellainen tavara kuuluu joka on ns. yhteinen, mutta jonka paikkaa hän ei tiedä. 

Ihan on siis harjoiteltu tämä, ja toimii aivan hyvin. Hänen pojalleen on myös opetettu sama. Tyttärensä osaa opettelemattakin siivota ja järjestellä.

En kestä kun ihmiset ei ymmärrä lukemaansa. AP ei valita miehen tavaroista. Miksi kommentoit ihan ohi aiheen? AP valittaa siitä, että mies ottaa AP:n tavaran, esimerkiksi sen AP:n mustan laukun ja jättää käyttämisen jälkeen sen ihan väärään paikkaan. Paikkaan, jossa se joko likaantuu pilalle tai paikkaan, josta AP ei sitä löydä kun itse tarvisi laukkuaan.

Et kestä, ja kirjoittelet vauvapalstalle?? Ehkä sun pitäis etsiä joku paikka jossa saat sanella mitä muut saavat kirjoittaa. Kyllä minunkin mieheni ottaa jonkun tavaran ja jättää sen kukkapöydälle, ja sitten kerran viikossa siivoaa omat tavarat pois. Jos tämä ei kuulu aloitukseen niin mikä ihme sitten kuuluu?

Siis ottaako miehesi vaikka sinun ainoat meikkipinsetit, tekee niillä jotain ja jättää viikoksi kukkapöydälle niin, että et löydä niitä kun niitä itse tarvisit kulmakarvojen nyppimiseen. Ja sitten mies kerran viikossa kukkapöydältä siivoaa omia tavaroitaan paikoilleen. Mutta entä ne sinun pinsetit?

Parasta on sopia, ettei toisen pinsettejä oteta. Jos toinen tarvitsee pinsettejä, hän ostaa omat. Tai kysyy luvan lainata, jolloin lainaaja itsekin tietää että pinsetit on otettu ja osaa tarkistaa tuliko ne paikalleen.

Näin toimitaan meillä. Toimii. Molempien omat tavarat on tallessa tai hukassa ihan omilla jäljillä, mutta toisen tavaroita ei hävitetä.

Ei ap:lla ongelmaa olisikaan, jos mies ei lainailisi ja siirtelisi ap:n tavaroita. Mutta syystä tai toisesta mies niitä lainailee ja siirtelee.

No, ap:n kysymykseen siis vastaus, ei ole kohtuutonta vaatia että mies ei lainailisi ja hukkailisi tavaroita. Siitä asiasta kannattaa keskustella rauhallisesti joskus kun ei ole kiukkuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan? 

Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap

Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.

Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.

Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.

Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.

Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.

Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.

Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.

Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.

Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.

Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.

Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.

Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.

Niin. Onko se sitten ihmismäistä kun sohva on kokonaan poissa paikaltaan, huoneen toisessa nurkassa, etkä koskaan löydä perus käyttöesineitä koska ne jäävät aina mihin sattuu lojumaan, avaimet ovat aina hukassa vaikka niille olisi oma järkevä paikka ja kyniä saisi olla vaikka miljoona kun ne aina kuitenkin kulkeutuvat... no, johonkin. On se sitten vaan ymmärrettävä, että ihanan inhimillistä ja kivaa.

Sen "kaikki aina paikallaan" ja täydellisen kaaoksen välille mahtuu aika monta erilaista vaihtoehtoa joissa elää. Minkä ihmeen takia sohva olisi täysin vastakkaisella puolella huonetta ja kyniä miljoona? Tässä puhuttiin siitä, että sohva olisi vähän vinossa ja kyniä sen verran, että jostain löytyy (yleensä ne kulkeutuu sinne missä käytetään, joten siitä jonkun tason kulmalta se sitten löytyykin, vaikka ei olisikaan siististi kynäpurkissa). Ja kun välillä siivoaa niin mitään täyskaaosta ei ehdi tulla.

No katsopas, sinä puhut aivan alkuperäisen aiheen vierestä. Pieni epäjärjestelmällisyys loppuu mielestäni juuri siihen, kun asiat ovat siellä mihin ne eivät ollenkaan kuulu, eivätkä juuri koskaan siellä missä niiden olisi loogista olla. Ts. tavarat eivät löydä käytön jälkeen enää omalle paikalleen. Avaimille on eteisessä oma naulakko, silti niitä etsitään vähintään kerran päivässä pitkin kämppää. Saksia meillä on useammat, mutta missä? Imuri jää käytön jälkeen keskelle olohuoneen lattiaa.... jne. Kuinka iso työ siinä on, viedä tavara sinne mistä sen on alunperin käteensä napannut?

Siinä on ihan todella iso työ, jos se ei tule luontaisesti. Pitää opetella täysin uusi käytösmalli. On se varmaan mahdollista, en tiedä, en ole koskaan kuullut semmoisesta ihmisestä joka olisi ollut huithapeli ja opetellut järjestelmälliseksi. Jos joku on niin hyvät vinkit otetaan vastaan, koska todellakin olisi kivempaa olla semmoinen ihminen jolle järjestyksen ylläpito on helppoa. Minulla se vaatii jatkuvaa keskittymistä ja yrittämistä, ja siksi en vaan pysty ylläpitämään semmoista kodissani pitemmän päälle.

No minä olen sellainen. Elin ennen ihan kaaoksessa kun en muka pystynyt luonnostani pitämään järjestystä yllä. Ongelma ratkesi niin että päätin etten mene nukkumaan ennen kuin kämppä on siisti. Joka ilta siis käyn parissa minuutissa koko kämpän (joka toki on pieni) läpi ja laitan kaiken paikalleen, viikkaan viltin sohvalle, kerään astiat ja pesen ne, laitan irtotavarat paikoilleen jne. Kun teen tämän joka ilta, ei hommaa koskaan ole paljon. Ja olen siis sinkku ja asun yksin eli ihan itseni vuoksi opettelin tähän ja jätin tekosyyt pois.

Niin, sinä olet ottanut tavaksi siivota joka ilta tavarat paikalleen. Se ei vielä ole sama asia kuin se, että automaattisesti laittaisi tavaran paikalleen heti kun on käyttänyt sitä. Sen uskon, että jokainen kykenee opettelemaan tavan siivota päivän päätteeksi, mutta kykeneekö siihen ettei olisi mitään siivottavaa illalla, kun on aina heti laittanut tavarat paikalleen?

Kyllä kykenen jos haluan. Siivottavaa on nykyään tosi vähän, koska tiedän että kuitenkin illalla joudun tavaran laittamaan paikalleen, niin samalla voisin tehdä sen nyt. En siis enää koskaan esim jätä vaatteita pitkin lattiaa, mitä ennen tein. Mutta mukeja voi olla siellä missä olen teetä juonut, käsityötavaraa on sohvalla, viltti ja tyynyt käytön jälkeen vinossa. Mutta suurinta osaa kaaoksesta ei enää edes tule. En siis pingota, mutta tietoisesti tsemppaan joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies siivoaa n. kerran viikossa, ja hän sillon käy läpi jokaisen tason ja muun, ja katsoo tarkasti onko niissä hänen tavaroitaan, tai yhteisiä tavaroita, jos on, niin hän vie ne omille paikoilleen. Eli menee lipaston eteen, ja ihan katsomalla katsoo että mitä siinä päällä on, ja mihin ne kuuluu. Jos hän ei jonkun paikkaa tiedä, niin hän jättää ne siihen ja minä sitten laitan omani pois, ja kerron miihin joku sellainen tavara kuuluu joka on ns. yhteinen, mutta jonka paikkaa hän ei tiedä. 

Ihan on siis harjoiteltu tämä, ja toimii aivan hyvin. Hänen pojalleen on myös opetettu sama. Tyttärensä osaa opettelemattakin siivota ja järjestellä.

En kestä kun ihmiset ei ymmärrä lukemaansa. AP ei valita miehen tavaroista. Miksi kommentoit ihan ohi aiheen? AP valittaa siitä, että mies ottaa AP:n tavaran, esimerkiksi sen AP:n mustan laukun ja jättää käyttämisen jälkeen sen ihan väärään paikkaan. Paikkaan, jossa se joko likaantuu pilalle tai paikkaan, josta AP ei sitä löydä kun itse tarvisi laukkuaan.

Et kestä, ja kirjoittelet vauvapalstalle?? Ehkä sun pitäis etsiä joku paikka jossa saat sanella mitä muut saavat kirjoittaa. Kyllä minunkin mieheni ottaa jonkun tavaran ja jättää sen kukkapöydälle, ja sitten kerran viikossa siivoaa omat tavarat pois. Jos tämä ei kuulu aloitukseen niin mikä ihme sitten kuuluu?

Siis ottaako miehesi vaikka sinun ainoat meikkipinsetit, tekee niillä jotain ja jättää viikoksi kukkapöydälle niin, että et löydä niitä kun niitä itse tarvisit kulmakarvojen nyppimiseen. Ja sitten mies kerran viikossa kukkapöydältä siivoaa omia tavaroitaan paikoilleen. Mutta entä ne sinun pinsetit?

Parasta on sopia, ettei toisen pinsettejä oteta. Jos toinen tarvitsee pinsettejä, hän ostaa omat. Tai kysyy luvan lainata, jolloin lainaaja itsekin tietää että pinsetit on otettu ja osaa tarkistaa tuliko ne paikalleen.

Näin toimitaan meillä. Toimii. Molempien omat tavarat on tallessa tai hukassa ihan omilla jäljillä, mutta toisen tavaroita ei hävitetä.

Ei ap:lla ongelmaa olisikaan, jos mies ei lainailisi ja siirtelisi ap:n tavaroita. Mutta syystä tai toisesta mies niitä lainailee ja siirtelee.

Kerrohan ap miksi se ei käy että miehelle hommataan omat tavarat ja hän ei enää koske sinun tavaroihin?

Jos se toimisi, niin mikä ettei. Minä tosin luulen että hukattuaan omansa mies "ihan vähän vaan" lainaisi toisen tavaroita ja... no tietäähän sen mihin ne päätyisivät. Hukkaan. Tai sohvan väliin, tiskipöydälle, pihakeinuun...

Jos noin todella tapahtuu, ei ole ollenkaan kohtuutonta suuttua ja antaa toisen kuulla kunniansa. Omat tavarat saa hävittää mutta toisen tavaroita ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?

Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.

Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.

Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?

Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.

Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.

Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?

Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.

Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.

Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?

Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.

Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioita

Aika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.

Ei meillä erottu ennenko kuolema erotti.

Mutta ihmettelen miehiä jotka kestää kaapin ovia opetukseksi irroittelevia naisia. Ja raivopäitä. En yhtään ihmettele jos avioliitot ei nykyisin kestä.

Ei osata elää yhdessä, hyväksyä toisen puutteita ja huomata toisen hyviä puolia.

Minä taas ihmettelen ihmisiä joilla ei ole minkään näköistä huumorintajua, tai ajatusta siitä että vaikka itse loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten ja eroasi jos olisi kaapin ovi irroitettu, niin kaikki muuta maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä itse. Todella lapsellinen käsitys maailmasta ja ympäristöstä. Myös sellaista ihmettelen että miten ihminen pääsee elämässään jopa vanhaksi asti niin että luulee että jos joku asia joskus ärsyttää, niin se tarkoittaa sitä että ei hyväksytä toisen puutteita, eikä huomata hyviä puolia. Kerrotko miten on mahdollista ettet ole tuollaista vielä elämässäsi oppinut? Se ihmetyttää minua todella.

Eiköhän kaapinovienirroittelija kestä puolisoaan ihan yhtälailla kuin toisinpäinkin.

Tavatoitten heittäminen pihalle pilaantumaan tai kodin rikkominen ovia irroittelemalla on melko jonninjoutavaa huumoria. Tarkotushan sillä on mitätöidä toinen.

Voin olla vana luuska mutta koulukiusaajatkin puolustelevat huumoriksi temppujaan

Radiossa tuli yhteenaikaan kuunnelma kotikiusatut, siinä miehet olivst niitä tossun alla olevia.

En puolusta mitään ovien auki jättäjää tms. Mutta ne ovat, kun tulette vanhoiksi, toisarvoisia asioita elämän ja avioliiton pitkässä juoksussa.

Niitä vastoinkäymisiä myötämäen ohessa.

Eipä yllätä ettet edes tiedä miten keittiön kaapin ovet on kiinnitetty :D 

Vanhuus nyt ei tuota selitä, tai ehkä dementia jo vaivaa.

En koska minulla ei ole tarvetta ottaa ovia irti. Jos on, kutsun remonttimiehen.

Mutta mitäpä ei nainen tekisi näyttääkseen kaapin paikan ja närhen munat epäkelvolle miehelleen.

No kyllä sä nyt jaksat jankata. Sinä olisit siis onnellisena ja hymyillen elänyt sen könsikkääsi kanssa, jos hän olisi aina ja jatkuvasti jättänyt kaikki mahdolliset tavarat levälleen eikä olisi koskaan vienyt yhtään esinettä takaisin sinne mistä oli sen ottanut?

Harmittaa tuota kun oma elämä meni miehen jälkiä siivotessa.

Lienee turha mainita että meillä oli tasa- arvoinen liitto. Molemmilla huonot ja hyvät puolensa. Molemmilla myös vapaus vaikka kalastaa tai virkata pitsiä ja huusholmissa säilyi toisen tavarat ja vaatteet kenenkään niitä pihalle heittelemättä.

En olisi ikinä vaiika töissä ruvennut miestä sättimään, taas se on kynsisakset ottanut, ei hankkinut omia. ( Tottapuhuen miehellä omi kynsileikkurit, itse olen saksien käyttäjä mutta sekin eroavuus kestettiin.)

Kyllä avioliitto on menetetty kun tavarat lentää pihalle tai kaspin ovet saranoiltaan tai on mun kynsisakset ja pitsiliina, mies on liikaa kodissa.

Eipä se mieskään tykkäisi minun kirjoja, harrastusvälineitä, meikkejä, likaisia vaatteita tms korjailla pöydiltä ja lattioilta saati etsiä minun häneltä lainaamaani työkalupakkia/työkalua joka paikasta, joten oletan että myös mies laittaa kamat takaisin paikalleen käytettyään niin kuin minäkin teen.

Jos koriste-esineet on toistuvasti tiellä, että niitä joutuu koko ajan siirtelemään, niin kannattaisiko miettiä jo että olisiko niille koriste-esineille järkevämpää paikkaa? Tai jos sinä säilytät paperipinoasi työtasolla, niin onko vika silloin miehessä joka siirtelee tuota sinun paperipinoasi että pääsee tekemään tasolle jotain, vai sinussa joka käyttää työtasoja paperipinojen säilytykseen?

Yhtä lailla sinun miehelläsi on oikeus elää ja olla teidän yhteisessä kodissa, ja jos sinun asettamasti tavarat on toistuvasti toisen tiellä niin silloin vikaa on myös sinussa.

Näin 44 avioliittovuoden kokemuksella   -  ja juteltuani monien eri-ikäisten naisten kanssa  -  voin sanoa, että näissä paikalleenpano-, siisteys-, kaapinovienaukijättöjutuissa ym. miehillä on kerta kaikkiaan jotain vikaa päässä.  Niin paljon kuin omaani rakastankin, kiihdyn samalla pieneläimen raivolla joka kerta kun tämä selvästikin mieshormoneihin liittyvä ongelma näyttäytyy.  M i k s i  n e   e i v ä t  o p i ?!  Pahinta on tietysti se, että koska mieheni ei laita tavaroita paikoilleen ja ne ovat siksi aina kateissa, hänen ensimmäinen ajatuksensa on, että minä olen siirtänyt niitä.  Ai hänen vasaraansa/tieteellisiä käsikirjojaan/kampaansa/uimalasejaan/tyrnimarmeladiaan (yäk!)...?!  Pitäisi oppia vain pysymään coolina, mutta aina ei pysty.

Kaikki miehet on tuollaisia, ne on samanlaisia myös töissä. Mä olen miesvaltaisessa työpaikassa, ja siellä ukot etsii kissojen ja koirien kanssa niitä tavaroitaan, mitä ovat itse jättäneet sinne tänne ja kas kun eivät enää löydy sieltä mistä pitäisi! Naurattaa välillä. Työpaikalla ei ole vaimoa paikalla siivoamassa jälkiä! :'D 

Oma isä on myös tuollainen, tavarat putoaa tasan siihen eikä paikalleen viedä. Onneksi minä olen sinkku eikä tarvitse tuollaista omassa kodissa katsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?

Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.

Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.

Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?

Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.

Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.

Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?

Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.

Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.

Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?

Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.

Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioita

Aika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.

Ei meillä erottu ennenko kuolema erotti.

Mutta ihmettelen miehiä jotka kestää kaapin ovia opetukseksi irroittelevia naisia. Ja raivopäitä. En yhtään ihmettele jos avioliitot ei nykyisin kestä.

Ei osata elää yhdessä, hyväksyä toisen puutteita ja huomata toisen hyviä puolia.

Minä taas ihmettelen ihmisiä joilla ei ole minkään näköistä huumorintajua, tai ajatusta siitä että vaikka itse loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten ja eroasi jos olisi kaapin ovi irroitettu, niin kaikki muuta maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä itse. Todella lapsellinen käsitys maailmasta ja ympäristöstä. Myös sellaista ihmettelen että miten ihminen pääsee elämässään jopa vanhaksi asti niin että luulee että jos joku asia joskus ärsyttää, niin se tarkoittaa sitä että ei hyväksytä toisen puutteita, eikä huomata hyviä puolia. Kerrotko miten on mahdollista ettet ole tuollaista vielä elämässäsi oppinut? Se ihmetyttää minua todella.

Eiköhän kaapinovienirroittelija kestä puolisoaan ihan yhtälailla kuin toisinpäinkin.

Tavatoitten heittäminen pihalle pilaantumaan tai kodin rikkominen ovia irroittelemalla on melko jonninjoutavaa huumoria. Tarkotushan sillä on mitätöidä toinen.

Voin olla vana luuska mutta koulukiusaajatkin puolustelevat huumoriksi temppujaan

Radiossa tuli yhteenaikaan kuunnelma kotikiusatut, siinä miehet olivst niitä tossun alla olevia.

En puolusta mitään ovien auki jättäjää tms. Mutta ne ovat, kun tulette vanhoiksi, toisarvoisia asioita elämän ja avioliiton pitkässä juoksussa.

Niitä vastoinkäymisiä myötämäen ohessa.

Eipä yllätä ettet edes tiedä miten keittiön kaapin ovet on kiinnitetty :D 

Vanhuus nyt ei tuota selitä, tai ehkä dementia jo vaivaa.

En koska minulla ei ole tarvetta ottaa ovia irti. Jos on, kutsun remonttimiehen.

Mutta mitäpä ei nainen tekisi näyttääkseen kaapin paikan ja närhen munat epäkelvolle miehelleen.

Enempi sua taitaa se harmittaa ett äkyseinen keino oli toiminut ;) Itse kun olet katsonut alistavaa ja perseilevää miestäsi kymmeniä vuosia vain käsiä levitellen ja hammasta purren. Joku löysikin ratkaisun, ja sekös sinua harmittaa ;)

Sulla on joku teininiliitto jossa juonitaan ja kiusataan.

Aikuiset toimivat toisin. Se ei ole alistumista jos antaa miehellekin ihmisarvon eikä omi kotia omakseen jossa mies saa armosta olla jos ei näy vaatteita, elämisen merkkejä , harrastustavaroita