Lue keskustelun säännöt.
Kun tapaatte uusia ihmisiä, miksi kysytte heti aluksi missä henkilö on töissä?
12.09.2022 |
Se on aika kiusallista, jos on poissa työelämästä syystä, jota ei vieraammalla haluaisi heti avata.
Kysykää ennemmin vaikka millä alalla henkilö on. Tällöin työtön, pitkäaikaissairas tms. voi kertoa aiemmasta työhistoriastaan, opiskeluistaan jne. eikä tule vaivaannuttavaa tilannetta.
Kommentit (294)
Työelämästä nyt on vain turvallisinta puhua kun joutuu uuden henkilön kanssa keskustelemaan. Yksityiselämästä kysely (vapaa-aika, perhe) tuntuu liian henkilökohtaiselta mutta työstä tosiaan voi sitten keksiä lisää juttua (esimerkiksi mitä alaan liittyen on uutisoitu viime aikoina). Minäkin ehdotan että työtön tai henkilö joka ei työstään halua puhua, jatkaisi juttua johonkin muuhun suuntaan. Voin kyllä kysellä vaikkapa suunnistusharrastuksestasi lisää, mutta tarvitsen jotain syötettä jatkaakseni keskustelua tilanteessa jossa meidän oletetaan hetken juttelevan niitä näitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisessä lähes eniteen kiinnostaa mitä hän tekee työkseen.
Se ja siitä syntyvä keskustelu kertoo heti onko meillä mitään yhteistä, onko hän humanistinen vai tekninen luonne, ihmisläheinen, asiakeskeinen tai yrittäjäpersona ja paljon muuta.
Kysyn aina mitä teet työksesi kun tapaan uuden ihmisen.
Mitä ihmettä sinä noilla tiedoilla teet? Tuletko siihen tulokseen, ettei voisi ystävystyä, jos toisen työminä ei ole sinun mieleen?
Mulla on kaksi ammattia, mutta toisen jätän aina kertomatta, kun en sitä työtä tee tällä hetkellä.
Mitä asioita sitä toisesta saa kysyä, jos yrittää tutustua? Tykkääkö hernekeitosta vai kalakeitosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa vastaamaan jotain ympäripyöreää, jos ette halua totuutta kerro. Ja lopettakaa se herneen vetäminen nenään.
Juuri näin. Ja sitten voi kysäistä kysyjältä, tykkääkö hän persepanoista. Siitäkään ei pidä vetää hernettä nenään.
Vertaat sit työpaikkaa ja intiimiasioita samaan kategoriaan kuuluviksi?
Vertaan. Kaikki eivät halua kertoa työpaikkaansa eikä kaikki halua kertoa persepanoistaan. Voihan siihen persepanokysymykseenkin vastata ympäripyöreästi.
Miksi olet ihmisten kanssa tekemisissä? Sinultahan voidaan vaikka kysyä säästä tai missä on lähin bussipysäkki.
"Tällöin työtön, pitkäaikaissairas tms. voi kertoa aiemmasta työhistoriastaan, opiskeluistaan jne. eikä tule vaivaannuttavaa tilannetta"
Sekö ei ole vaivaannuttavaa, että puheesta käy ilmi, että on ollut aiemmin töissä, mutta nyt ei selvästikään enää ole?
Enhän kysy. Miksi kuvittelet, että sinua lukuunottamatta jokainen maapallon 7 miljardista ihmisestä toimii täsmälleen samalla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se edes oikeasti ihmisiä kiinnosta.
Minulla on yksi tuttu, joka tunsi 10 vuoden takaisin työpaikkani, ja muistaa sen hyvin.
Hän aina välillä kyselee olenko siellä vielä. Aina minä vastaan, että en enää ole.
Eletään erilaisessa maailmassa. Hän on aina ollut samassa työpaikassa, minulla on menossa viides tuon mainitun paikan jälkeen.
Koska nämä ihmiset ovat tylsiä ja mielikuvituksettomia robotteja , he eivät osaa pitää minkäänlaista keskustelua yllä jos keskustelu ei jollain tapaa liity työasioihin .
Työtilanne ei kerro ihmisestä yhtään mitään , kysy nyt aatana jotain muuta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään pitää tentata mitä toinen tekee työkseen tai mikä hänen koulutustaustansa on?
Hyvin sanottu. Tätä itsekin ihmettelen. Ei ole kiva puhua omista työpaikastaan tai koulusta.
Mistä asioista sinä haluat puhua, jos tapaat uuden ihmisen ja jotain on puhuttava? Tässä ketjussa on jo mainittu sää, uutisotsikot ja harrastukset.
En ole tuo, jolta kysyit, mutta mulla keskustelun aiheeseen vaikuttaa ensisijaisesti se, missä tilanteessa olen tämän tuntemattoman kanssa. Esim istutaanko vierekkäin Atlantin yli lentävässä lentokoneessa, ollaanko kaukalon laidalla katsomassa lasten pelaamista, jonkun häissä tai 60-vuotispäivillä tms. Yleensä on luontevinta aloittaa keskustelu siitä, mitä on ympärillä ja miksi on osunut just siihen aikaan siihen paikkaan. Tällaisten smalltalkien ei ole tarkoituskaan kestää tuntikausia vaan se on vain pieni huomionosoitus toiselle ihmiselle. Sen jälkeen kumpikin ajattelee tai tekee (esim lukee lehteä) mitä itse haluavat.
Näinhän se käytännössä meneekin, olin vain kiinnostunut tietämään, mistä aikaisempi vastaaja haluaisi puhua. Kai nyt kaikilla on omat mielenkiinnon kohteensa.
Aivan. Ja jos ei ole sillä hetkellä työpaikalla eikä koulussa, silloin ei kannata alkaa puhua työstä tai koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa vastaamaan jotain ympäripyöreää, jos ette halua totuutta kerro. Ja lopettakaa se herneen vetäminen nenään.
Juuri näin. Ja sitten voi kysäistä kysyjältä, tykkääkö hän persepanoista. Siitäkään ei pidä vetää hernettä nenään.
Vertaat sit työpaikkaa ja intiimiasioita samaan kategoriaan kuuluviksi?
Vertaan. Kaikki eivät halua kertoa työpaikkaansa eikä kaikki halua kertoa persepanoistaan. Voihan siihen persepanokysymykseenkin vastata ympäripyöreästi.
Miksi olet ihmisten kanssa tekemisissä? Sinultahan voidaan vaikka kysyä säästä tai missä on lähin bussipysäkki.
Hyvin harvoin olenkaan tuntemattomien ihmisten kanssa tekemisissä sellaisissa olosuhteissa, että olisi välttämätöntä puhua heidän kanssaan. Sellaisissakin tilanteissa säästä puhuminen riittää. Lähimmän bussipysäkin kysyminen joltain randomilta taas on ihan relevantti kysymys, jos ei ole aiemmin liikkunut alueella ja pitäisi päästä bussilla alueelta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa vastaamaan jotain ympäripyöreää, jos ette halua totuutta kerro. Ja lopettakaa se herneen vetäminen nenään.
Juuri näin. Ja sitten voi kysäistä kysyjältä, tykkääkö hän persepanoista. Siitäkään ei pidä vetää hernettä nenään.
Vertaat sit työpaikkaa ja intiimiasioita samaan kategoriaan kuuluviksi?
Vertaan. Kaikki eivät halua kertoa työpaikkaansa eikä kaikki halua kertoa persepanoistaan. Voihan siihen persepanokysymykseenkin vastata ympäripyöreästi.
Miksi olet ihmisten kanssa tekemisissä? Sinultahan voidaan vaikka kysyä säästä tai missä on lähin bussipysäkki.
Hyvin harvoin olenkaan tuntemattomien ihmisten kanssa tekemisissä sellaisissa olosuhteissa, että olisi välttämätöntä puhua heidän kanssaan. Sellaisissakin tilanteissa säästä puhuminen riittää. Lähimmän bussipysäkin kysyminen joltain randomilta taas on ihan relevantti kysymys, jos ei ole aiemmin liikkunut alueella ja pitäisi päästä bussilla alueelta pois.
Suomalaiset alkavat jutella keskenään heti, kun siihen on joku syy.
Esim. juna pysähtyy matkalle.
Se, että ollaan yhtä aikaa jossain, ei vielä ole riittävä syy heittäytyä juttusille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisessä lähes eniteen kiinnostaa mitä hän tekee työkseen.
Se ja siitä syntyvä keskustelu kertoo heti onko meillä mitään yhteistä, onko hän humanistinen vai tekninen luonne, ihmisläheinen, asiakeskeinen tai yrittäjäpersona ja paljon muuta.
Kysyn aina mitä teet työksesi kun tapaan uuden ihmisen.
Mitä ihmettä sinä noilla tiedoilla teet? Tuletko siihen tulokseen, ettei voisi ystävystyä, jos toisen työminä ei ole sinun mieleen?
Mulla on kaksi ammattia, mutta toisen jätän aina kertomatta, kun en sitä työtä tee tällä hetkellä.
Mitä asioita sitä toisesta saa kysyä, jos yrittää tutustua? Tykkääkö hernekeitosta vai kalakeitosta?
Tuohan riippuu ihan siitä, MIKSI yrität tutustua. Mä kirjoitin jo aiemmin, että jos on vaikka työnsä puolesta jossain koulutustilaisuudessa, niin silloin voi hyvin kysyä, missä toinen on töissä. Koska kysymykseen saadun vastauksen perusteella voi arvioida, kannattaako edes tutustua ja tutustumisen tarkoituksenahan tässä tapauksessa on verkostoitua ammatillisesti. Jos taas kyseessä on esim työpaikallesi tullut uusi työntekijä, voi hyvin kertoa vähän yrityksestä, esitellä muut työkaverit, kertoa, keneltä kannattaa kysyä missäkin asiassa neuvoja yms. Kyllä se uusi työntekijä sitten itse esittää ne kysymykset, joihin sillä hetkellä haluaa sinulta vastauksia. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta oleellista on syy, miksi haluaisi tutustua johonkin.
- eri -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa vastaamaan jotain ympäripyöreää, jos ette halua totuutta kerro. Ja lopettakaa se herneen vetäminen nenään.
Juuri näin. Ja sitten voi kysäistä kysyjältä, tykkääkö hän persepanoista. Siitäkään ei pidä vetää hernettä nenään.
Vertaat sit työpaikkaa ja intiimiasioita samaan kategoriaan kuuluviksi?
Vertaan. Kaikki eivät halua kertoa työpaikkaansa eikä kaikki halua kertoa persepanoistaan. Voihan siihen persepanokysymykseenkin vastata ympäripyöreästi.
Miksi olet ihmisten kanssa tekemisissä? Sinultahan voidaan vaikka kysyä säästä tai missä on lähin bussipysäkki.
Hyvin harvoin olenkaan tuntemattomien ihmisten kanssa tekemisissä sellaisissa olosuhteissa, että olisi välttämätöntä puhua heidän kanssaan. Sellaisissakin tilanteissa säästä puhuminen riittää. Lähimmän bussipysäkin kysyminen joltain randomilta taas on ihan relevantti kysymys, jos ei ole aiemmin liikkunut alueella ja pitäisi päästä bussilla alueelta pois.
Suomalaiset alkavat jutella keskenään heti, kun siihen on joku syy.
Esim. juna pysähtyy matkalle.
Se, että ollaan yhtä aikaa jossain, ei vielä ole riittävä syy heittäytyä juttusille.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan small talkiksi.
Mikäli alkaa miettimään, mistä kaikesta ei saisi puhua, niin lopputuloksena ei saa mistään puhua.
Ei töistä, kun se voi olla kipeä asia.
Eiperheestä, kun se voi olla kipeä asua.
Ei asuinalueesta, kun sekin voi ollakipeä asia.
Ei uutisista, kun nekin voivat aiheuttaa kipeää.Ei sitä voi munankuorilla kävellä sen takia, että toinen ei saa pääkoppaa kuntoonsa.
Kerran aloin keskustelemaan säästä, koska en tiennyt siihen hetkeen, miten jutella ihmisen kanssa, jolla kuulin olevan sairauksia ja huolia.
Kuulin, että olen "tylsä ja typerä ihminen - ketä kiinnostaa joku sää?"
Tavallaan ymmärsin silloin, että toiset ihmiset haluaa ymmärtää asioita väärin toisia vastaan kaikesta huolimatta. Samoin, jos itse haluan vältellä jotain aihetta sillä hetkellä niin aloitan itse small talkin aiheesta, josta on helppo jutella. Yksi parhaimmista keinoista on osoittautunut jonkin kirjan bongaaminen hyllystä ja kysymällä, että mitä toinen piti siitä. Jos joku ajattelee minua tylsäksi sen perusteella, hänellä on siihen oikeus, kuten itsellä vältellä hätäisesti muita arvioivia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joutunut viime aikoina toistuvasti vastailemaan kysymyksiin työstäni. Ole mt-syistä kuntoutustuella ja inhoan tuota kysymystä. Tyydyn sanomaan vain, että:
" En ole tällä hetkellä työelämässä." Ilmaan jää aina roikkumaan jatkokysymys, jota ei yleensä tule, enkä siihen vastaisikaan. Kiusallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan small talkiksi.
Mikäli alkaa miettimään, mistä kaikesta ei saisi puhua, niin lopputuloksena ei saa mistään puhua.
Ei töistä, kun se voi olla kipeä asia.
Eiperheestä, kun se voi olla kipeä asua.
Ei asuinalueesta, kun sekin voi ollakipeä asia.
Ei uutisista, kun nekin voivat aiheuttaa kipeää.Ei sitä voi munankuorilla kävellä sen takia, että toinen ei saa pääkoppaa kuntoonsa.
Kerran aloin keskustelemaan säästä, koska en tiennyt siihen hetkeen, miten jutella ihmisen kanssa, jolla kuulin olevan sairauksia ja huolia.
Kuulin, että olen "tylsä ja typerä ihminen - ketä kiinnostaa joku sää?"
Tavallaan ymmärsin silloin, että toiset ihmiset haluaa ymmärtää asioita väärin toisia vastaan kaikesta huolimatta. Samoin, jos itse haluan vältellä jotain aihetta sillä hetkellä niin aloitan itse small talkin aiheesta, josta on helppo jutella. Yksi parhaimmista keinoista on osoittautunut jonkin kirjan bongaaminen hyllystä ja kysymällä, että mitä toinen piti siitä. Jos joku ajattelee minua tylsäksi sen perusteella, hänellä on siihen oikeus, kuten itsellä vältellä hätäisesti muita arvioivia ihmisiä.
Minuakin on arvosteltu, kun olen puhunut säästä.
Kaikkia ei vain voi miellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?
Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.
Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.
Nykyisestä maailmantilanteesta tulee paljon puhuttavaa, kuten Ukrainan sota, energiakriisi, Sanna Marin töppäilyt ja nyt voi puhua Elisabetin kuolemasta.
Eihän noista saa puhua! Sota ahdistaa, energiakriisi ahdistaa, kuolema ahdistaa.
Sinä ilmeisesti katsot tv:stä vain Frendien loputtomia uusintoja, jotta et vain ahdistu?
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan small talkiksi.
Mikäli alkaa miettimään, mistä kaikesta ei saisi puhua, niin lopputuloksena ei saa mistään puhua.
Ei töistä, kun se voi olla kipeä asia.
Eiperheestä, kun se voi olla kipeä asua.
Ei asuinalueesta, kun sekin voi ollakipeä asia.
Ei uutisista, kun nekin voivat aiheuttaa kipeää.Ei sitä voi munankuorilla kävellä sen takia, että toinen ei saa pääkoppaa kuntoonsa.
Ei lapsista, koska se voi olla kipeä asia.
Ei harrastuksista, koska ehkei ole varaa harrastaa.
Ei lomasta, jos ei olekaan käynyt Malediiveilla vaan ihan vaan Tallinnassa. Sekin on kipeä asia.
Ei säästä, koska silloin antaa itsestään kuvan, ettei osaa keskustella miatään muusta.
Ei ruoasta, koska ihmisillä on allergioita, suolisyosairauksia ja eettisiä valintoja ruokansa kanssa.
Parasta tuntuukin tänä päivänä olevan, että valitsee puheenaiheeksi politiikan tai uskonnon 😀
Olen ottanut tavaksi sanoa että minun ei tarvitse tehdä töitä. Sitten hymyilen. Keskustelun loppu on siinä.
Mä kyselen traumat ja mt diaknoosit treffaillessa ekoja kertojani nään kuinka mielenkiintoisesta ihmisestä on kyse. Jos ei oo ollut mitään psykiatria käyntejä niin en jaksa nähdä toiste.
En ole kiinnostunut small talkista. Siksi en yritä ohjata sitä muualle.
Jos keskustelu pysyisi yleisissä asioissa, eikä lähtisi heti henkilökohtaisiin asioihin, sitä ei edes tarvitsisi ohjailla.
Puhelinmyyjistä pääsen aina kohteliaasti eroon ja loppuviimeksi epäkohteliaasti. Yritän aina ensin kohteliasta tapaa, olen itsekin tehnyt puhelintöitä (en myyntiä).