Lue keskustelun säännöt.
On pelkkää itsepetosta väittää etteivätkö lapset muka kärsisi erosta
12.09.2022 |
Se on ihan selvää jokaiselle. Mutta joskus tarvitaan asiantuntija sanomaan ääneen asia, jonka kaikki jo sisimmässään tietävät.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/e96cdc07-dafd-43c0-90eb-62ef4e9b36e5
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on sama juttu kuin siinä että jopa 1v lapsi viedään virikkeelliseen päivähoitoon, kun vauva syntyy. Mukamas lapsen etu ja oikeus. Ihan naurettavaa, kyllähän sen kaikki tajuaa, vaikka ei ääneen sano, että laiskat ja itsekkäät vanhemmat vain kyseessä.
No kun ei nykyään vanhemmat pärjää lastensa kanssa, kun kasvattavat heistä itse hirviöitä.
kuinka yleistä tämä lopulta edes on? Riittävän yleistä, että sen perusteella voi todeta edellä mainittua kaikista vanhemmista?
Tiedän ainakin kaksi opettajaa jotka ovat lopettaneet hommat pelkästään vanhempien vuoksi. Toinen vaihtoi alaa, toinen jäi ennenaikaiselle eläkkeelle. Siis lasten kanssa koulussa vielä pärjäsivät, mutta kun vanhemmat alkoivat tulla lankoja pitkin niin se oli liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
Kaikkia näitä ja pahempaakin voi aiheuttaa myös se, että elää turvattomassa tai pelottavassa ympäristössä aikuisten jatkuvan riitelyn takia. Joskus ero on vaan se parempi vaihtoehto.
Entäs sitten kun se uusi äijä tai muija on samanlainen kuin entinen, rällääminen ja riitely jatkuu uusperheessäkin. Aika moni valitsee uuden samanlaisen, mutta onhan siinä aina se alun uutuudenviehätys. Lapset ne yrittää sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat kulttuurimme suuria tabuja. Vanhemmuuden syyllisyys, jota peitetään valheellisella itsepetoksella. "Kyllä ne lapset pärjää, hyvin ne pärjää, kun viikko viikon perään vaihtuu koti" - selitellään. Lasten näkemyksiä ei tietenkään edes kysytä. Vanhemmalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sanoa, että pärjää. Vähän sama kuin viime viikkoisessa päiväkotikeskustelussa. Valtaosa niistä vanhemmista, jotka tyrkkäävät lapsensa hoitoon alle vuoden ikäisenä vakuuttaa, että lapsi pärjää ja voi hyvin. Taas kerran, lapsen kokemusta ei edes kysytä. Vanhempi vain päättää, että kyllä hän pärjää. Vaikka kaikki oikeasti sisimmissään tietää sen olevan huonoksi ja on huolissaan lapsestaan. Niin monet aikuiset valehtelevat jopa itselleen. Tämä siis niille, jotka eroavat itsekkäistä ja pinnallisista syistä. Tiedän, että joillekin ero on oikeasti parempi vaihtoehto kuin liitossa jatkaminen (väkivalta, hyväksikäyttö, riippuvuudet yms. yms.) mutta on kyllä niitäkin, jotka eroavat vain, koska eivät ole kasvaneet aikuisiksi ja ajattelevat vain ja ainoastaan itseään. Kivittäkää vain, mutta näitä tapauksia on nähty jo ihan liikaa.
Mä en usko, että kukaan lasten vanhempi eroaa itsekkäistä ja pinnallisista syistä. Mutta on myös hyvin tavallista, että niistä todellisista syistä ei kenellekään kerrota (ainakaan puolitutuille). Sanotaan, että kasvettiin erilleen tms., vaikka oikeasti suhteessa oli kontrollointia, henkistä ja ehkä fyysistäkin väkivaltaa jne. Musta on ihan järkyttävää, että joku puolituttu sitten on kovaan ääneen tuomitsemassa, ihan kuin ne toisten asiat sulle mitenkään kuuluisi.
Jos tuo olisi totta, että suurin osa eroaa henkisen väkivallan tms vuoksi, niin silloin yksikään seuraavista parisuhteista ei pitäisi kestää. Eli olisi vain kahdenlaisia parisuhteita: elämänikäisiä tai sarjayrittäjiä. Ja tämähän ei pidä paikkansa.
Minä elän 10+ vuotta uusperheessä, jossa molemmilla omia lapsia. Meillä molemmilla on takanamme ns turha ero, eli ilman noita vakavia syitä. Eksät vain halusivat jotain muuta elämäänsä.
Juuri näin. Arvelen, että valtaosa tämän vuosituhannen aikana otetuista eroista on tämänkaltaisia.
pidän aika vakavana parisuhteen ongelmana sitä, ettei kirjoittajan kumppani enää rakastanut häntä. Huomaan, ettei tämä monelle ole ongelma suhteessa, kunhan ydinperhe vain säilyy samojen seinien sisällä.
Monelle on vaikea hyväksyä, siis todella sisäistää ja hyväksyä, sitä ettei kumppani enää rakasta. Tai ehkei koskaan rakastanut. Se sitten koetetaan verhota johonkin sellaiseen, ettei hän kestänyt arkea, tai lapsellisuuttaan hyppii kukasta kukkaan. Se otetaan liian henkilökohtaisesti jos toiselta on rakkaus loppu, ajatellaan, että se kertoo jotain omasta huonommuudesta. No ei kerro.
Eikä kukaan ala puuhaamaan eroa lastensa vanhemmasta jos ajattelee, että puuttuvan tunteen saisi vielä kaivettua takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
Kaikkia näitä ja pahempaakin voi aiheuttaa myös se, että elää turvattomassa tai pelottavassa ympäristössä aikuisten jatkuvan riitelyn takia. Joskus ero on vaan se parempi vaihtoehto.
Entäs sitten kun se uusi äijä tai muija on samanlainen kuin entinen, rällääminen ja riitely jatkuu uusperheessäkin. Aika moni valitsee uuden samanlaisen, mutta onhan siinä aina se alun uutuudenviehätys. Lapset ne yrittää sopeutua.
Mä jätin taakse miehen, jolle viinintissuttelu oli kaikki kaikessa ja jolle oli mahdottoman tärkeää, että on hienot talot ja autot ja polkupyörät, joilla leveillä tutuille. Ja joka puhuu ihmisistä rumasti ja läheisimmilleen törkeästi, etenkin juovuksissa. Muuten hyvä isä kyllä, mutta emme siis jaa enää keskeisiä elämänarvoja.
Elän uusperhe"helvettiä" nyt miehen kanssa joka ei juuri juo, jolle tärkeää on perhe, ystävät ja luonto, ei tavara. Joka panostaa urheilu -ja luontoharrastuksiin, on aina perusystävällinen ja hyväntuulinen, hauska ja älykäs. Mielestäni olen tuonut kasvavan nuoren miehen elämään hyvän esikuvan ja isänsä uusperhekuvio on taas tuonut hänelle puolisisaruksia. Poika on terve, harrastaa, hänellä on valtava lauma kavereita ja koulu sujuu.
-alamäkeä odotellessa (?) kahdeksatta vuotta
Omat vanhempani sinnittelivät sairaassa avioliitossa, koko lapsuuteni ja vielä edelleenkin. Lisäksi tuurijuoppo isä olisi todennäköisesti lahdannut koko porukan, jos ero olisi tullut. Maaseudun boomer-ikäluokan edustajille kulissien romahtaminen kun on niin suuri katastrofi ettei siitä välttämättä enää muulla selviä.
Mitään positiivista en tuosta sinnittelystä löydä. Eli erotkaa vain suosiolla, jos ei yhteiselämä onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani sinnittelivät sairaassa avioliitossa, koko lapsuuteni ja vielä edelleenkin. Lisäksi tuurijuoppo isä olisi todennäköisesti lahdannut koko porukan, jos ero olisi tullut. Maaseudun boomer-ikäluokan edustajille kulissien romahtaminen kun on niin suuri katastrofi ettei siitä välttämättä enää muulla selviä.
Mitään positiivista en tuosta sinnittelystä löydä. Eli erotkaa vain suosiolla, jos ei yhteiselämä onnistu.
Ex-appivanhempani ovat juuri tuollaisia. Maaseudulta kotoisin. Ex-appi siirsi tehokkaasti toimintamallinsa pojalleen.
T. se, joka meinasi tappaa itsensä mutta sittemmin erosi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsepetosta kuvitella, etteivät lapset kärsisi teit niin tai näin. Oleellista on kärsiikö jostain enemmän tai vähemmän kuin päinvastaisesta toimesta.
Kyllä. Ja yleensä on niin, että lapset kärsisivät vähemmän vanhempien yhdessä pysymisestä kuin erosta, kun taas vanhemmilla se on yleensä toisin päin. Todella moni vaan on valmis vaihtamaan oman pahan olonsa lastensa pahaan oloon.
Kyllä lapset kärsivät enemmän riitelevistä vanhemmista kuin eronneista vanhemmista.
Tätäkin olen usein ihmetellyt. Mikä pakottaa vanhemmat riitelemään lasten nähden? Eikö olisi parempi hoitaa keskinäiset erimielisyydet kahden kesken?
Taidat olla hyvin nuori tai erittäin naivi. Vaikka kuinka vanhemmat hoitavat "keskinäiset erimielisyydet" piilossa lapsilta, niin kyllähän lapset vaistoavat, ettei vanhempien välit ole kunnossa. Ja nyt en puhu mistän pikkuriidoista siitä, kuka vie roskat.
Komppaan. Sitä paitsi ei kai kukaan nyt palkkaa lastenhoitajaa sitä varten, että pääsee rauhassa riitelemään, vai minne se 3-vuotias pitäisi laittaa siksi aikaa, kun riidellään? Eiköhän sellainen katkera vihanpito ja halveksunta näy ihan kaikessa olemisessa koko ajan. Ei sitä lapsilta voi piilottaa. Ne eroon johtavat riidat ovat aika perustavanlaatuisia, syviä ja pahoja riitoja jostakin anteeksiantamattomasta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmahan on menossa siihen, että miehiä tarvitaan vain enää spermapankkeina ja toki työelämässä. Perheessä monet miehet on ihan turhakkeita. Monet naiset hankkivat lapsensa klinikalta yksin ja vielä useammat kasvattavat lapset yksin. Eroperheissäkin on ihan tavallista, että isä viettää lasten kanssa vain joka toisen viikonlopun, eli varsinainen koti ja perhe on vain äiti + lapset.
Enkä minä henkilökohtaisesti ymmärrä, että mikä vika tässä olisi. Mulla on ihan normaali keskiluokkainen meininki lapsineen, pihoineen ja farmariautoineen. Olen hyvätuloinen nainen. En kaipaa miestä arkeeni. Lasten syntymän jälkeen ex oli todella kontrolloiva ja lannistava, riidat oli pahoja, kun en tietenkään tuota hyväksynyt. Ennen lapsia oltiin vuosia yhdessä, silloin mitään tuollaisia piirteitä ei näkynyt, eli meno muuttui todella paljon lasten jälkeen. Ihme pitäisi tapahtua, jos jonkun miehen tähän kuvioon ottaisin muuten kuin huviksi lapsivapaille.
Lapset eivät ole osoittaneet oirehtimista. Reippaita ja fiksuja ovat, hyvin pärjäävät koulussa. Eivät edes muista aikaa, kun oltiin exän kanssa yhdessä. Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä, että ydinperheissä riitojen pelossa lapsen on paljon huonompi kasvaa, kuin pelkän äidin kanssa.
Ne, jotka ovat eronneet riidattomasta liitosta, jossa kaikki on ok, mutta parisuhde ehkä väljähtynyt, huutavat kaikkein kovien, että ero ei vaikuta lapsiin mitenkään. Vaikka eniten erosta kärsivät juuri näiden perheiden lapset. Tai sanotaanko, että heillä on eniten menetettävää.
Sanotaan, että vuoroviikkoasuminen on tasapuolista. Mutta pienelle ja vähän isommallekin lapselle on pitkä aika olla erossa toisesta vanhemmasta kokonainen viikko. Miettikää itse, jos äkkiä joutuisitte säännöllisesti eroon rakastamastanne ihmisestä. Näitä eroja ei voi mitenkään perustella lapsen edulla. Aikuisten mielihalut voisi pistää parkkiin muutamaksi vuodeksi, jos lapsia on ihan vapaaehtoisesti tullut tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka ovat eronneet riidattomasta liitosta, jossa kaikki on ok, mutta parisuhde ehkä väljähtynyt, huutavat kaikkein kovien, että ero ei vaikuta lapsiin mitenkään. Vaikka eniten erosta kärsivät juuri näiden perheiden lapset. Tai sanotaanko, että heillä on eniten menetettävää.
Sanotaan, että vuoroviikkoasuminen on tasapuolista. Mutta pienelle ja vähän isommallekin lapselle on pitkä aika olla erossa toisesta vanhemmasta kokonainen viikko. Miettikää itse, jos äkkiä joutuisitte säännöllisesti eroon rakastamastanne ihmisestä. Näitä eroja ei voi mitenkään perustella lapsen edulla. Aikuisten mielihalut voisi pistää parkkiin muutamaksi vuodeksi, jos lapsia on ihan vapaaehtoisesti tullut tehtyä.
Kyllä minä ainakin olen tässäkin ketjussa huutanut aika kovasti erojen puolesta ja minun ex-puolisoni muuttui lasten synnyttyä henkisesti erittäin väkivaltaiseksi ja fyysistäkin alkoi jo olla (tönimistä jne.). Lapset peloissaan ja itkien noita riitoja seurasivat vierestä. En jäänyt odottamaa, että saisin kunnolla turpaani. Eikä ole kyse mistään rappioperheestä, tuo ex oli hyvätuloinen ja korkeakoulutettu, ns. kulissit kunnossa. Minä en voi ymmärtää ollenkaan näitä näkemyksiä, että yhdessä vaan pitäisi pysyä, vaikka kotona on ihan hirveää kaikille (ja kyllä myös niille lapsille).
Ja järkyttävintä on tuo syyllistäminen. Enkä minäkään tietenkään mennyt yhteen tuollaisen miehen kanssa, seurustelimme ja asuimme yhdessäkin monta vuotta ennen lasten syntymää, ja silloin mies oli ihan erilainen, kannusti ja kehui. Nyt lapset ovat hyvävointisia ja iloisia lapsia (olivat pieniä, nuorin vasta 1v eron hetkellä). Isällään ovat joka toinen viikonloppu ja ihan hyvillä mielin sielläkin käyvät. Ovat fiksuja ja saavat paljon kehuja päiväkodissa tiedoistaan ja taidoistaan (käydään paljon retkillä ja reissuissa jne., eli ovat ikäisekseen aika ns. sivistyneitä). Lasten elintaso ei laskenut erossa mitenkään, koska minäkin olen hyvätuloinen ja tottakai lasten isä elarit maksaa tulojensa mukaan.
Mä uskon, että yhdessäpysymisen puolesta ja eroja vastaan täällä huutelevat ne vaimojaan huonosti kohtelevat miehet.
Vierailija kirjoitti:
Psykologi listaa kolme käyttäytymismallia, jotka ovat tyypillisiä eronneiden vanhempien lapsille vielä aikuisenakin.
Maksumuuri!
Mitkä nämä 3 tyypilliostä mmallia ovat?
Kiva, kun aloitatte keskustelun - refetoimatta sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologi listaa kolme käyttäytymismallia, jotka ovat tyypillisiä eronneiden vanhempien lapsille vielä aikuisenakin.
Maksumuuri!
Mitkä nämä 3 tyypilliostä mmallia ovat?
Kiva, kun aloitatte keskustelun - refetoimatta sisältöä.
Olisko lehden oma mainospala aloittaa keskustelu houkutellen lukemaan maksullisen jutun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka ovat eronneet riidattomasta liitosta, jossa kaikki on ok, mutta parisuhde ehkä väljähtynyt, huutavat kaikkein kovien, että ero ei vaikuta lapsiin mitenkään. Vaikka eniten erosta kärsivät juuri näiden perheiden lapset. Tai sanotaanko, että heillä on eniten menetettävää.
Sanotaan, että vuoroviikkoasuminen on tasapuolista. Mutta pienelle ja vähän isommallekin lapselle on pitkä aika olla erossa toisesta vanhemmasta kokonainen viikko. Miettikää itse, jos äkkiä joutuisitte säännöllisesti eroon rakastamastanne ihmisestä. Näitä eroja ei voi mitenkään perustella lapsen edulla. Aikuisten mielihalut voisi pistää parkkiin muutamaksi vuodeksi, jos lapsia on ihan vapaaehtoisesti tullut tehtyä.
Kyllä minä ainakin olen tässäkin ketjussa huutanut aika kovasti erojen puolesta ja minun ex-puolisoni muuttui lasten synnyttyä henkisesti erittäin väkivaltaiseksi ja fyysistäkin alkoi jo olla (tönimistä jne.). Lapset peloissaan ja itkien noita riitoja seurasivat vierestä. En jäänyt odottamaa, että saisin kunnolla turpaani. Eikä ole kyse mistään rappioperheestä, tuo ex oli hyvätuloinen ja korkeakoulutettu, ns. kulissit kunnossa. Minä en voi ymmärtää ollenkaan näitä näkemyksiä, että yhdessä vaan pitäisi pysyä, vaikka kotona on ihan hirveää kaikille (ja kyllä myös niille lapsille).
Ja järkyttävintä on tuo syyllistäminen. Enkä minäkään tietenkään mennyt yhteen tuollaisen miehen kanssa, seurustelimme ja asuimme yhdessäkin monta vuotta ennen lasten syntymää, ja silloin mies oli ihan erilainen, kannusti ja kehui. Nyt lapset ovat hyvävointisia ja iloisia lapsia (olivat pieniä, nuorin vasta 1v eron hetkellä). Isällään ovat joka toinen viikonloppu ja ihan hyvillä mielin sielläkin käyvät. Ovat fiksuja ja saavat paljon kehuja päiväkodissa tiedoistaan ja taidoistaan (käydään paljon retkillä ja reissuissa jne., eli ovat ikäisekseen aika ns. sivistyneitä). Lasten elintaso ei laskenut erossa mitenkään, koska minäkin olen hyvätuloinen ja tottakai lasten isä elarit maksaa tulojensa mukaan.
Mä uskon, että yhdessäpysymisen puolesta ja eroja vastaan täällä huutelevat ne vaimojaan huonosti kohtelevat miehet.
Noiden miesten lisäksi ne naiset, ketkä ovat esimerkiksi taloudellisesti tai sosiaalisesti miehestään riippuvaisia, eivätkä pysty itse eroamaan ja näin ollen yrittävät nostaa itseään jalustalle sillä, että ovat pysyneet avioliitossaan. Useinhan he kovin kovaäänisesti hyökkäävät hyvätuloisia uraäitejä vastaan (niissä hyvätuloisissa uraäideissä on paljon eronneita, kun harva mies kestää naisen menestystä, eikä noiden naisten tarvi rahan takia jäädä parisuhteeseen, jossa mies yrittää painaa naista alas).
Usein nuo uraäidit kasvattavat lapsensakin kunnolla ja lapsistakin tulee menestyneitä, että nämä kaikki tämänkin ketjun pelottelut siitä, ettei noista lapsista tulisi mitään muuta kuin ongelmatapauksia, on kyllä ihan perättömiä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologi listaa kolme käyttäytymismallia, jotka ovat tyypillisiä eronneiden vanhempien lapsille vielä aikuisenakin.
Maksumuuri!
Mitkä nämä 3 tyypilliostä mmallia ovat?
Kiva, kun aloitatte keskustelun - refetoimatta sisältöä.
Olisko lehden oma mainospala aloittaa keskustelu houkutellen lukemaan maksullisen jutun.
Voi hyvinkin olla. Aika katalaa käyttää kilpailijan alustaa sissimarkkinointiin.
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka ovat eronneet riidattomasta liitosta, jossa kaikki on ok, mutta parisuhde ehkä väljähtynyt, huutavat kaikkein kovien, että ero ei vaikuta lapsiin mitenkään. Vaikka eniten erosta kärsivät juuri näiden perheiden lapset. Tai sanotaanko, että heillä on eniten menetettävää.
Sanotaan, että vuoroviikkoasuminen on tasapuolista. Mutta pienelle ja vähän isommallekin lapselle on pitkä aika olla erossa toisesta vanhemmasta kokonainen viikko. Miettikää itse, jos äkkiä joutuisitte säännöllisesti eroon rakastamastanne ihmisestä. Näitä eroja ei voi mitenkään perustella lapsen edulla. Aikuisten mielihalut voisi pistää parkkiin muutamaksi vuodeksi, jos lapsia on ihan vapaaehtoisesti tullut tehtyä.
Tämä on ihan totta, vaikkei kadonnutta nuoruutta etsimään lähteneet, kapsivapaata vaativat vanhemmat sitä ikinä itselleen pysty tunnustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
Kaikkia näitä ja pahempaakin voi aiheuttaa myös se, että elää turvattomassa tai pelottavassa ympäristössä aikuisten jatkuvan riitelyn takia. Joskus ero on vaan se parempi vaihtoehto.
Ei kai kukaan ole missään väittänyt, ettei ero olisi joissakin tapauksissa parempi vaihtoehto?
Paljon kuitenkin ihmiset eroaa jos on vähänkään parisuhteessa vaikeaa tai tunteet hetkeksi laimenevat: Tällaisessa tapauksessa lapsille voi erosta olla enemmän haittaa, kuin siitä että vanhemmat jatkaa yhdessä, jos ei pariskuntana, niin edes vanhempina.
Aika pokkaa väittää moista. Ero lasten toisesta vanhemmasta on niin vaikeaa, että pikemminkin sitä yleensä roikutaan ihan liian pitkään niissä toimimattomissa ja täysin haitallisissa suhteissa.
Toivon avioeroa jokaiselle, joka moisia, ylimielisiä kommentteja suustaan päästää.
Höpöhöpöä. T. erolapsi joka on erittäin tyytyväinen että elämästä eliminoitunut pois narsistinen alkoholisti, valehteleva todellisuudesta irtautunut narkkari.
Enemmän kärsisin jos eivät olisi eronneet.
Olen itsekin tilastollinen poikkeama siinä suhteessa, että vanhempieni ero oli mulle helpotus. Toisaalta se toi mukanaan monenlaista kuormitusta, mitä en osannut kuvitellakaan, mutta silti kokonaisuutena mulle lapsena parempi ratkaisu.
Mutta nyt tiedän olleeni todellakin tilastollinen poikkeus. Ihan turha syyttää koronaa, somea, yms. Erot ovat valtava yhteiskunnallinen mielenterveysriski ja selittävät lasten ja nuorten oireilusta suuren osan. Tähän liittyy muutamia ikäviä seikkoja, mitä vanhemmat eivät suostu hyväksymään. Ensinnäkin raivoisesti parisuhteessa riidelleet vanhemmat eivät yleensä onnistu olemaan sopuisia ja joustavia yhteisvanhemmuudessa. Uudet kumppanit ja uusperheet ovat valtava kuormitus lapselle. Varsinkin vanhemmat tuore rakkaus ja uusi onni johda siihen, että lapsikin voi hyvin kiun vanhempi on niin onnellinen nyt. Päinvastoin. Vanhempi käyttäytyy vastarakastuneena arvaamattomasti, tekee itsekkäistä ja äkkinäisiä päätöksiä ja eikä pysty huomioimaan lapsiaan ja laittaa lapsensa sopeutumaan kohtuuttomiin asioihin oman onnensa vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka ovat eronneet riidattomasta liitosta, jossa kaikki on ok, mutta parisuhde ehkä väljähtynyt, huutavat kaikkein kovien, että ero ei vaikuta lapsiin mitenkään. Vaikka eniten erosta kärsivät juuri näiden perheiden lapset. Tai sanotaanko, että heillä on eniten menetettävää.
Sanotaan, että vuoroviikkoasuminen on tasapuolista. Mutta pienelle ja vähän isommallekin lapselle on pitkä aika olla erossa toisesta vanhemmasta kokonainen viikko. Miettikää itse, jos äkkiä joutuisitte säännöllisesti eroon rakastamastanne ihmisestä. Näitä eroja ei voi mitenkään perustella lapsen edulla. Aikuisten mielihalut voisi pistää parkkiin muutamaksi vuodeksi, jos lapsia on ihan vapaaehtoisesti tullut tehtyä.
Sinä et tiedä miksi ihmiset ovat eronneet. Se "liitto väljähtyi" tai "kasvoimme erillemme" on korrekti tapa vastata ihmisille, joille ne oikeat syyt ei oikeasti tippaakaan kuulu.
En minäkään ole kertonut kellekään että lasten syntymän jälkeen mies alkoi ryyppäämään, petti, kävi maksullisissa ja nostipa vielä lapsen tililtä rahaakin jotta sai näitä touhujaan kuitattua. Ja siitä miehestä ei kukaan sitä edes uskoisi, jos kertoisin.
Me jaetaan vanhemmuus ja ollaan näennäisesti hyvissä väleissä. Saadaan usein kiitostakin kun hoidetaan lasten asiat erosta huolimatta niin hienosti. Miksi? Koska edelleen, kaiken sen saatanallisen p*skan jälkeen, ajattelen aina _lasteni etua_. Siksi kannan näitä asioita yksinäni ja koitan pitää rauhan maassa. Ei näiden juttujen jälkeen oikein kyllä jaksa kuunnella jotain ydinperheen äitiä mussuttamassa "lasten edusta", kun todennäköisesti olen lasteni eteen uhrannut aika paljon enemmän kuin hän edes osaa kuvitella.
kuinka yleistä tämä lopulta edes on? Riittävän yleistä, että sen perusteella voi todeta edellä mainittua kaikista vanhemmista?
Itse ainakin roudasin lapsen perhepäivähoitoon 11 kk ikäisenä siksi, ettei minulla ollut vakituista työpaikkaa jäädessäni äitiysvapaalle ja tuossa kohtaa tarjolle tuli todella hyvä työpaikka. Ihan realiteetit vei siis minut töihin ja lapsen hoitoon.
Eipä taida pohjoismaita ja kehitysmaita lukuun ottamatta olla valtaosa äideistä lapsen kanssa kotona yli vuoden vanhaksi. Pilattuja lapsuuksia! Pilattuja lapsuuksia kaikkialla!