Löysin edellisen elämäni henkilöllisyyden

Aloitus voi hyvin olla hyvin keksittyä huuhaata... huomaa kuitenkin, kuinka paljon ihmisillä on mielen kerrostumia ja kokemuksia. Ei nykyaika poista tiettyjä ajattelun piirteitä tai hävitä aivoista ikivanhoja toimintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aiemmat vaiheet kiinnostavat niin suosittelen lämpimästi QHHT:ta tai kvanttihypnoosia suomalaisittain. Se voi auttaa kulkeutumaan muihin todellisuuksiin. 

Kerro lisää.

Googlaa Dolores Cannon. Vahva lukusuositus!

Vierailija kirjoitti:

Aloitus voi hyvin olla hyvin keksittyä huuhaata... huomaa kuitenkin, kuinka paljon ihmisillä on mielen kerrostumia ja kokemuksia. Ei nykyaika poista tiettyjä ajattelun piirteitä tai hävitä aivoista ikivanhoja toimintoja.

Tai ehkä ne on muistoja edellisiltä sukupolvilta. Joskus on tullut sellaista visuaalista kuvaa, kuin videota katsoisi ja se on aina menneiltä ajoilta. Olen itse viisastellut, että kyse on jonkun esi-äitini/isäni muistoja.

Hyväuskoisia hölmöjä näköjään riittää...

Mulla ei varsinaisia muistoja, mutta muistan jo todella pienestä lähtien, että halusin puhua englantia ja iloitsin siitä, että tulevaisuudessa on englanninopetusta. Ja olen siis varsinaisesta hämäläisestä tuppukylästä kotoisin, ja kukaan perheestä tai lähipiiristä ei puhunut mitään kieliä tai ollut mitenkään kansainvälinen.

 

Englanninopetus sitten joskus kolmannella luokalla sen aloitettuani oli välittömästi jotenkin  itsestäänselvyys, opin ihan äärimmäisen helpolla ja koin opetuksen aina lähinnä niinhän se olikin-mieleenpalauttamiseksi. Jossain vaiheessa kun sanavarastoa kartutettiin niin aloin miettimään ettå miksi tunnen ja tiedän monet uudet sanat aivan intuitiivisesti. 70-luvulla ei tuppukylissä todellakaan altistuttu millekään kielikylvyille. :-D 

Kuulostat psykoottiselta, hakeudu avun piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä toistuvassa painajaisessa mitä näin lapsena kuolemastani, niin minua ajoi joku takaa ja olin kauhuissani. Mietin vaan, että tapettiinko minut vai mitä tapahtui, oliko onnettomuus vai mitä. Haluaisin tämänkin selvittää, mutta miten sen saisi selville? Vanhempani eivät ole varmaankaan enää elossa, tai ovat tosi vanhoja. Sisko minulla oli, mutta en tiedä mikä hänen sukunimensä on nykyään ja jos löytäisinkin hänet, niin miten voisin mennä kyselemään, ettei ajattelisi minun olevan hullu?

Ap

Voisko se nuoren henki olla tarrautunut sinuun, että luulet omaksesi sitä ?

Olisiko tämä jotenkin helpommin uskottava vaihtoehto? Eikö tuo yhtä lailla herätä kysymyksen, että miten niin tuon kuolleen nuoren henki olisi tarttunut nykyisin elävään ihmiseen. Mistä se olisi tarttunut ja miten.

Ap kertoi tarinansa näiltä osin niin hyvin, että vaikka jäisi varteenotettava epäily, niin kukaan ei voi sanoa, mikä se olisi ja miten se olisi sen luonnollisempi selitys kuin jälleensyntymä.

Onkohan ap edennyt tutkimuksissaan, olisi mielenkiintoista kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ap edennyt tutkimuksissaan, olisi mielenkiintoista kuulla.

En ole edennyt, mutta kesällä aion tutkia taas lisää. 🙂

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä aika oli kuolemasi ja nykyisen syntymäsi välissä?

Mistä tämä varmuus löytämisestä tulee?

Noin kaksi vuotta.

Ap

Huolestuttava tieto että joutuisin elämään uudestaan 2100 vuoden tienoilla kun tietää mihin hulluuteen tää maailma on menossa.

Ihana ketju. Vaihtelua nykyiseen maailmankuvaan.

minun aikaisin muisto on lapsuudestani. Olin noin 6-9 vuotias. Ihan varma en ole siitä että onko puhuttu uudestisyntymisestä. Muistan kun istuin rannalla ja itkin. Minulla oli vaikea lapsuus ja silloin siinä rannalla istuessani päätin etten enää tule tänne takaisin. En enää kestänyt uudelleen syntymisiäni. Se oli minun sen hetkinen tuntemukseni. 

Myöhemmin kävin ensimmäistä kertaa Savonlinnassa mieheni kanssa ja olimme kävelemässä rantaan päin. Yhtäkkiä kaikki ympärilläni tuntui tutulta ja sanoin miehellenikin että olen varmaan jossain elämässäni asunut täällä. Olisin ostanut kulkea siihen taloonkin jossa olen asunut, mutta mieheni ei päästänyt minua hortoilemaan ja nuorin lapseni oli vielä vauva ja mukana, eli asia jäi siihen. Myöhemmin kysyin äidiltäni että olenko oleskellut lapsena Savonlinnassa. Äiti sanoi etten ollut ja sanoi että kuvittelen.

Tuon nuoremman lapsen syntyessä minulla oli vahva tunne että hän on uudelleen syntynyt. Kaikki hänen eleet ja katseet muistuttivat siskoni miestä, joka oli kuollut muutama vuosi aikaisemmin. Kyseessä ei siis voinut olla periytyvä ominaisuus.

Jatkuuko AP:kertomus?

Vierailija kirjoitti:

Ihana ketju. Vaihtelua nykyiseen maailmankuvaan.

minun aikaisin muisto on lapsuudestani. Olin noin 6-9 vuotias. Ihan varma en ole siitä että onko puhuttu uudestisyntymisestä. Muistan kun istuin rannalla ja itkin. Minulla oli vaikea lapsuus ja silloin siinä rannalla istuessani päätin etten enää tule tänne takaisin. En enää kestänyt uudelleen syntymisiäni. Se oli minun sen hetkinen tuntemukseni. 

Myöhemmin kävin ensimmäistä kertaa Savonlinnassa mieheni kanssa ja olimme kävelemässä rantaan päin. Yhtäkkiä kaikki ympärilläni tuntui tutulta ja sanoin miehellenikin että olen varmaan jossain elämässäni asunut täällä. Olisin ostanut kulkea siihen taloonkin jossa olen asunut, mutta mieheni ei päästänyt minua hortoilemaan ja nuorin lapseni oli vielä vauva ja mukana, eli asia jäi siihen. Myöhemmin kysyin äidiltäni että olenko oleskellut lapsena Savonlinnassa. Äiti sanoi etten ollut ja sanoi että kuvittelen.

Tuon nuoremman l

jatkan vielä tätä

Siskonpoikani kuoli onnettomuudessa ja suru oli valtava. Aikaa oli kulunut jo monta vuotta ja erään kerran kerroin yhdelle tutulleni pojasta ja surusta jne. Poika oli tuttu myös hänelle. Tämä henkilö sanoi minulle että hän oli erään kerran ollut kotipaikkakunnallaan ja nähnyt siellä henkilön, joka oli vieras tälle tutulle. Tämä vastaan tullut oli sanonut tutulle että pojalla on nyt hyvä olla ettei tarvitse surra. Tämä tuttu kertoi tuon minulle ja se helpotti minun oloani hyvin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ihana ketju. Vaihtelua nykyiseen maailmankuvaan.

minun aikaisin muisto on lapsuudestani. Olin noin 6-9 vuotias. Ihan varma en ole siitä että onko puhuttu uudestisyntymisestä. Muistan kun istuin rannalla ja itkin. Minulla oli vaikea lapsuus ja silloin siinä rannalla istuessani päätin etten enää tule tänne takaisin. En enää kestänyt uudelleen syntymisiäni. Se oli minun sen hetkinen tuntemukseni. 

Myöhemmin kävin ensimmäistä kertaa Savonlinnassa mieheni kanssa ja olimme kävelemässä rantaan päin. Yhtäkkiä kaikki ympärilläni tuntui tutulta ja sanoin miehellenikin että olen varmaan jossain elämässäni asunut täällä. Olisin ostanut kulkea siihen taloonkin jossa olen asunut, mutta mieheni ei päästänyt minua hortoilemaan ja nuorin lapseni oli vielä vauva ja mukana, eli asia jäi siihen. Myöhemmin kysyin äidiltäni että olenko oleskellut lapsena Savonlinnassa. Äiti sanoi etten ollut ja sanoi että kuvittelen.

Tuon nuoremman l

Minulla on samantyyppinen kokemus lapsuudesta. Oli paha mieli jostain ja riitaa kai äidin ja isän kanssa ja muistan kun istuin varaston rappusilla ja katselin ilta-aurinkoa ja mietin siinä, että tunsin itseni ikivanhaksi katsellessani taas sitä aurinkoa ja ajattelin, että taas näitä murheita tässäkin elämässä. Olin joku 5 tai 6-vuotias silloin.

Oletko muuten myöhemmin käynyt Savonlinnassa katselemassa niitä tutun tuntuisia paikkoja?

Ja juu, kyllä minun tarina tulee jatkumaan jos löydän lisää todisteita. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

On se jännä että tällaisesta huuhaa-propagandasta saa keskustella aivan vapaasti, mutta monet oikeasti järkevät aloitukset poistetaan.

Miksi ihmeessä tämmöisestä aiheesta ei saisi keskustella vapaasti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana ketju. Vaihtelua nykyiseen maailmankuvaan.

minun aikaisin muisto on lapsuudestani. Olin noin 6-9 vuotias. Ihan varma en ole siitä että onko puhuttu uudestisyntymisestä. Muistan kun istuin rannalla ja itkin. Minulla oli vaikea lapsuus ja silloin siinä rannalla istuessani päätin etten enää tule tänne takaisin. En enää kestänyt uudelleen syntymisiäni. Se oli minun sen hetkinen tuntemukseni. 

Myöhemmin kävin ensimmäistä kertaa Savonlinnassa mieheni kanssa ja olimme kävelemässä rantaan päin. Yhtäkkiä kaikki ympärilläni tuntui tutulta ja sanoin miehellenikin että olen varmaan jossain elämässäni asunut täällä. Olisin ostanut kulkea siihen taloonkin jossa olen asunut, mutta mieheni ei päästänyt minua hortoilemaan ja nuorin lapseni oli vielä vauva ja mukana, eli asia jäi siihen. Myöhemmin kysyin äidiltäni että olenko oleskellut lapsena Savonlinnassa. Äiti sanoi etten ollu

Kuoliko sisareltasi sekä poika että mies, tai ehkä kyseessä oli eri sisar, ikävää. Onko lapsesi vielä myöhemmin muistuttanut häntä tai onko itse muistellut mahdollista entistä elämäänsä?

Mikset muuten menisi Savonlinnaan vaikka yksin tai puhuisi miestäsi lähtemään mukaan, kesällähän se on kiva matkailukohdekin. Samalla voisit kokeilla käydä kotitalollasi, ties vaikka sieltä palautuisi muitakin muistoja. Tuo kokemuksesi muistuttaa hieman ap:n kokemusta yhtäkkiä tutusta ympäristöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä aika oli kuolemasi ja nykyisen syntymäsi välissä?

Mistä tämä varmuus löytämisestä tulee?

Noin kaksi vuotta.

Ap

Huolestuttava tieto että joutuisin elämään uudestaan 2100 vuoden tienoilla kun tietää mihin hulluuteen tää maailma on menossa.

Mieluummin niin, kuin mistä se on tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus voi hyvin olla hyvin keksittyä huuhaata... huomaa kuitenkin, kuinka paljon ihmisillä on mielen kerrostumia ja kokemuksia. Ei nykyaika poista tiettyjä ajattelun piirteitä tai hävitä aivoista ikivanhoja toimintoja.

Tai ehkä ne on muistoja edellisiltä sukupolvilta. Joskus on tullut sellaista visuaalista kuvaa, kuin videota katsoisi ja se on aina menneiltä ajoilta. Olen itse viisastellut, että kyse on jonkun esi-äitini/isäni muistoja.

Tätä tarkoitin. Minulla on paljon näitä.

Vierailija kirjoitti:

Ihana ketju. Vaihtelua nykyiseen maailmankuvaan.

minun aikaisin muisto on lapsuudestani. Olin noin 6-9 vuotias. Ihan varma en ole siitä että onko puhuttu uudestisyntymisestä. Muistan kun istuin rannalla ja itkin. Minulla oli vaikea lapsuus ja silloin siinä rannalla istuessani päätin etten enää tule tänne takaisin. En enää kestänyt uudelleen syntymisiäni. Se oli minun sen hetkinen tuntemukseni. 

Myöhemmin kävin ensimmäistä kertaa Savonlinnassa mieheni kanssa ja olimme kävelemässä rantaan päin. Yhtäkkiä kaikki ympärilläni tuntui tutulta ja sanoin miehellenikin että olen varmaan jossain elämässäni asunut täällä. Olisin ostanut kulkea siihen taloonkin jossa olen asunut, mutta mieheni ei päästänyt minua hortoilemaan ja nuorin lapseni oli vielä vauva ja mukana, eli asia jäi siihen. Myöhemmin kysyin äidiltäni että olenko oleskellut lapsena Savonlinnassa. Äiti sanoi etten ollut ja sanoi että kuvittelen.

Tuon nuoremman l

Kyseessä nimenomaan OLI periytyvä ominaisuus. Eleet, ilmeet, asennot, puhetyyli jne ovat perityviä. Usein aikojen takaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus voi hyvin olla hyvin keksittyä huuhaata... huomaa kuitenkin, kuinka paljon ihmisillä on mielen kerrostumia ja kokemuksia. Ei nykyaika poista tiettyjä ajattelun piirteitä tai hävitä aivoista ikivanhoja toimintoja.

Mikä tässä on alapeukutettavaa?

Vierailija kirjoitti:

Kiehtovaa! Mielenkiintoinen tarina, totta tai ei. Kerro jotain lisää.

Olen vain tekoäly. Kysy toki minulta jotain lisää. Autan mielelläni sinua, sinua askarruttavissa kysymyksissä.