Löysin edellisen elämäni henkilöllisyyden

Vierailija kirjoitti:

Näin eilen kahvilassa ihan pienen vauvan, jolla oli viisas vanhan ihmisen katse. On jotenkin hirveän vaikea ajatella, että vauvat viisaine katseineen olisivat ensimmäistä kertaa täällä.

Kolmas lapseni katsoi minua synnytyssairaalassa ensimmäisenä iltana viisaasti. Näin, että hän ei ole ensimmäistä kertaa täällä.

Nyt tämä lapsi on kuusivuotias. Puhuu välillä omaa kieltään, josta en ole saanut kiinni, mitä se on. Puhuu toki hyvin suomeakin. Ja on sellainen vanha sielu kaikin puolin.

Olen nähnyt painajaisia entisestä elämästäni ja painajaiset loppuivat sen jälkeen kun kävin regressio terapiassa. Jännä vaan, että tuohon painajaiseen liittyviä henkilöitä on nyt lähipiirissäni tässä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt painajaisia entisestä elämästäni ja painajaiset loppuivat sen jälkeen kun kävin regressio terapiassa. Jännä vaan, että tuohon painajaiseen liittyviä henkilöitä on nyt lähipiirissäni tässä elämässä.

Ovatko ne nyt ottaneet opikseen, vai kettuilevat edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt painajaisia entisestä elämästäni ja painajaiset loppuivat sen jälkeen kun kävin regressio terapiassa. Jännä vaan, että tuohon painajaiseen liittyviä henkilöitä on nyt lähipiirissäni tässä elämässä.

Mistä tiedät, että ne painajaiset on edellisestä elämästä ja mitä siinä tapahtui?

Näin nuorena painajaisia yli 10 vuotta, maasta jossa en ole ikinä käynyt ja jonne en ikinä ole halunnut mennä. Muistan, kun ajattelin aina unessa, että voi ei, taas olen täällä. Regressiossa minulle näytettiin, mitä siellä on tapahtunut, ei mitään hyvää. Kerroin toiselle näistä henkilöistä mitä näin ja hän sanoi, että hän tunnistaa samat tunteet tuota maata kohtaan ja että uskoo kanssa, että näin on käynyt. Uskon vahvasti uudelleen syntymään, koska meissä jokaisessa on sielu, joka on eri kuin se persoona, joka olemme tässä maan päällisessä elämässä. Näen unessa paljon kuolleita tuttuja ja sukulaisia ja sen voin sanoa, että heillä ei ole mitään hätää. He ovat selvinneet tämän kertaisesta oppikoulustaan täällä maan päällä ja siellä missä he nyt ovat on vain rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt painajaisia entisestä elämästäni ja painajaiset loppuivat sen jälkeen kun kävin regressio terapiassa. Jännä vaan, että tuohon painajaiseen liittyviä henkilöitä on nyt lähipiirissäni tässä elämässä.

Ovatko ne nyt ottaneet opikseen, vai kettuilevat edelleen.

Tarkoitan tällä, että ilmeisesti olivat ikäviä ihmisiä edellisessä elämässänne, koska liittyvät painajaiseen. Ovatko he ollenkaan kehittyneet vai edelleen ikäviä tyyppejä? Mahtavatko itse tunnistaa sinut?

Olen kummankin kanssa tekemisissä, toisen kanssa vähemmän, koska aika ikävä ihminen. Tuolle toiselle olen aiheuttanut ongelmia siinä edellisessä elämässä ja haluan, että voin korjata asiat. Haluan, että tämä kierre päättyy.

Ajatella, että Hitlerikin syntyy joskus uudestaan, tai saattaa jopa olla jo syntynyt ja keskuudessamme.

Kyllä siellä "yläkerrassa" käydään läpi elämän aikana tehdyt virheet ja teot ja siihen voi mennä aikaa.

Oletko, ap, edennyt tutkimuksissasi? Täällä jännityksellä odotellaan mahdollisia uutisiasi.

Mistä meillä kellään voisi olla käsitystä siitä, mitä yläkerrassa sitten tapahtuu tai sanotaan? Vai onko tieto peräisin omista muistoista siitä, mitä tapahtui edellisen elämän kuoleman jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten semmoinen mielenkiintoinen todistus tuli minulle vastaan yksi päivä kun selailin netissä vanhoja kuvia Helsingistä.

Muistin lapsena erään kaupunginosan, jossa ajettiin autolla jonkun kanssa, istuin siis kyydissä. Muistin kun katsoin erästä seinämainosta ja mietin yhtä yksityiskohtaa siitä ja että miten se on niin erityylinen kuin viereisessä talossa oleva iso seinämainos. Tuo muistikuva oli todella tarkka. Lapsena mietin sitä usein, että kenen kyydissä siinä oikein olin ja päättelin sitten, että olin varmaan nykyisen isäni kyydissä ollut.

Nyt sitten muutama viikko sitten löysin kuvan siitä kohdasta ja ne seinämainokset, se oli siis täsmällään se kohta mitä lapsena muistelin ja kysyin sitten, että muistaisiko isäni sen ja ei muistanut. Ihmettelin vähän kun isänikin kuitenkin ajali Helsingissä jo 70-luvulla. Kysyin myös ystäviltäni, että muistaisiko joku tuota kohtaa ja että oliko nuo mainokset tuossa vielä 70- tai 80-luvulla, mutta kukaan ei muistanut. Ihmettelin, että miten eivät muista. Sitten myöhemmin löysinkin uuden kuvan siitä kohtaa, joka oli otettu vuonna 1971 ja sitä minun ihmettelemää mainosta ei ollut siinä enää ja siihen oli rakennettu jo uusi talokin.

Se muistikuva ei siis voi mitenkään olla minun tästä elämästä, vaan 60-luvulta.

Ap

Tämäkin on hieno ja ainutlaatuinen muisto. Auto on ollut varmaan melko vanhanaikainen. Onko siitä muistikuvaa sisätiloista?

Ei ole muistikuvia autosta, muistan vaan, että istuin apukuskin paikalla ja että kuski oli joku minulle läheinen vanhempi ihminen, en muista kuka se oli, mutta minulla oli hyvä olla hänen seurassaan.

Silloin kun istuin siinä kyydissä, oli ilta ja hämärää, mutta nuo mainokset näkyi silti hyvin selvästi. Tuon Moskvitsh-mainoksen alla onkin valo, mutta tästä kuvasta en erota, onko tuon toisenkin alla joku lamppu, mutta varmaan oli, sillä muistan, että se mainos näkyi kuitenkin niin hyvin, että siihen muistossani juurikin kiinnitin huomion, siis tuohon vihreään kaunokirjoitukseen ja mietin katsellessani noita koukeroita, että se oli mielestäni nätin värinen, mutta niin hento verrattuna Moskvitsh-mainokseen.

Muistan että tultiin tuohon kohtaan nopeasti kuin pujottelemalla ja että tuon vihreän mainoksen talo oli jotenkin korkeammalla ja kun olen katsonut tuota kuvaa tarkkaan, niin kyllä siinä pieni ylämäki on, tai ehkä se korkeusvaikutelma tuli siitä, että se vihreä kirjoitus on niin korkealla, en tiedä, mutta siltä se siinä autossa istuessa tuntui. Kuitenkin tuo näkymä tuossa kuvassa on juuri kuin se muistoni.

Kun löysin tuon kuvan, niin ensireaktio oli vain että kas, tuossahan se on mitä olen muistellut ja mistä isän kanssa ajettiin, mutta sitten kun minulle selvisi, että noita mainoksia ei ole ollut tuossa enää 70-luvulla, niin se tunnereaktio oli todella voimakas, melkein itku tuli ja jotenkin ikävä sitä entistä vanhempaa, jonka kyydissä sitten olin ja aina kun katson tuota kuvaa, niin tulee valtava kaipuu entiseen ja toivon, että saisin tavata nuo läheiseni vielä joskus.

Olen koko elämäni muistanut tuon, mutta en saa päähäni miten se muisto tuli ensimmäisen kerran silloin lapsena mieleeni, oliko se uni josta heräsin, vai oliko jopa näky kun muistan sen niin oudon terävänä ja niin outona välähdyksenä ja kuin jostain muista maailmoista tulleena. Muistan kuitenkin että kun sitä ensimmäisen kerran mietin, niin olin ihan pyörällä päästäni, että mikä juttu tää oikein oli. Lapsena sitten kuitenkin järkeilin, että me kai sitten isän kanssa ollaan siitä ajettu, mutta silti jäi omituinen epäilys siitä kytemään, mutta nyt sitten tuokin omituisuus sai selityksen.

Tässä on linkki siihen kuvaan ja kohtaan, mitä olen lapsesta asti muistellut.

https://www.instagram.com/p/CkWUXG0t3mZ/?igshid=MTc4MmM1YmI2Ng==

Ap

En näe.

Vierailija kirjoitti:

Oletko, ap, edennyt tutkimuksissasi? Täällä jännityksellä odotellaan mahdollisia uutisiasi.

Joo, olen sen verran päässyt eteenpäin, että käytiin tutkimassa vanhoja osoitteita ja sain selville, että olin asunut ihan pienenä lähiössä, niin kuin muistelinkin ja aiemmin tänne kirjoitin. Siellä kotini lähellä oli myös kuulemma ollut pieni puinen kauppa ja se on sitten varmaan se sama, mistä käveltiin muistikuvissani kotiin sen tädin, tai ehkä sitten äitini kanssa ja joka oli minulle sieltä ostanut sen hevosen ja cowboyn.

Kävin siis tuolla lähiössä ajelemassa vähän aikaa sitten ystäväni kanssa ja haastateltiin vanhempia ihmisiä jotka oli siellä asunut jo 50-luvulla. Ei mitään muistoja tullut siitä kuitenkaan mieleen, sillä se oli niin täynnä uusia taloja, eikä sitä vanhaa ollut ollenkaan jäljellä, mutta tuli sekin nyt sitten nähtyä.

Minulla on myös muisto, että noin viisivuotiaana seisoin uuden kotimme edessä ihmeissäni ja jotenkin kaikki oli niin outoa ja isoa ja vierasta ja nyt kun tutkittiin niitä osoitteita, niin sain selville, että sen ikäisenä olinkin muuttanut siihen uuteen isoon rakennukseen, joka oli siis kotini vielä silloinkin kun kuolin. Tuo selittää kuitenkin sen muistoni tuntemuksen, se muisto on varmaan ensimmäisistä päivistä siinä uuden kotini pihassa.

Kuolinsyytäni en ole vieläkäån uskaltanut kysellä tilastokeskuksesta, enkä ole varma antaako ne niitä kun en ole sukulainen, mutta on se kuulemma mahdollista joissain tapauksissa. Olen myös jossain vaiheessa menossa kansalliskirjastoon katsomaan niitä vuosikirjoja, missä saattaisi olla minun kuvakin, olen jo kysellyt ja tiedän, että siellä se on selattavissa.

Kaikista eniten saisin tietoa entisestä itsestäni, jos uskaltain ottaa yhteyttä siihen mieheen, jonka löysin Facebookista, mutta on vielä mietinnässä, miten sen tekisin. Joo kaikkea suunnitelmia tässä on, mutta en ole tämän enempää päässyt vielä eteenpäin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten semmoinen mielenkiintoinen todistus tuli minulle vastaan yksi päivä kun selailin netissä vanhoja kuvia Helsingistä.

Muistin lapsena erään kaupunginosan, jossa ajettiin autolla jonkun kanssa, istuin siis kyydissä. Muistin kun katsoin erästä seinämainosta ja mietin yhtä yksityiskohtaa siitä ja että miten se on niin erityylinen kuin viereisessä talossa oleva iso seinämainos. Tuo muistikuva oli todella tarkka. Lapsena mietin sitä usein, että kenen kyydissä siinä oikein olin ja päättelin sitten, että olin varmaan nykyisen isäni kyydissä ollut.

Nyt sitten muutama viikko sitten löysin kuvan siitä kohdasta ja ne seinämainokset, se oli siis täsmällään se kohta mitä lapsena muistelin ja kysyin sitten, että muistaisiko isäni sen ja ei muistanut. Ihmettelin vähän kun isänikin kuitenkin ajali Helsingissä jo 70-luvulla. Kysyin myös ystäviltäni, että muistaisiko joku tuota kohtaa ja että oliko nuo mainokset tuossa vielä 70- tai 80-luvulla, mutta kukaan ei muistanut. Ihmettelin, että miten eivät muista. Sitten myöhemmin löysinkin uuden kuvan siitä kohtaa, joka oli otettu vuonna 1971 ja sitä minun ihmettelemää mainosta ei ollut siinä enää ja siihen oli rakennettu jo uusi talokin.

Se muistikuva ei siis voi mitenkään olla minun tästä elämästä, vaan 60-luvulta.

Ap

Tämäkin on hieno ja ainutlaatuinen muisto. Auto on ollut varmaan melko vanhanaikainen. Onko siitä muistikuvaa sisätiloista?

Ei ole muistikuvia autosta, muistan vaan, että istuin apukuskin paikalla ja että kuski oli joku minulle läheinen vanhempi ihminen, en muista kuka se oli, mutta minulla oli hyvä olla hänen seurassaan.

Silloin kun istuin siinä kyydissä, oli ilta ja hämärää, mutta nuo mainokset näkyi silti hyvin selvästi. Tuon Moskvitsh-mainoksen alla onkin valo, mutta tästä kuvasta en erota, onko tuon toisenkin alla joku lamppu, mutta varmaan oli, sillä muistan, että se mainos näkyi kuitenkin niin hyvin, että siihen muistossani juurikin kiinnitin huomion, siis tuohon vihreään kaunokirjoitukseen ja mietin katsellessani noita koukeroita, että se oli mielestäni nätin värinen, mutta niin hento verrattuna Moskvitsh-mainokseen.

Muistan että tultiin tuohon kohtaan nopeasti kuin pujottelemalla ja että tuon vihreän mainoksen talo oli jotenkin korkeammalla ja kun olen katsonut tuota kuvaa tarkkaan, niin kyllä siinä pieni ylämäki on, tai ehkä se korkeusvaikutelma tuli siitä, että se vihreä kirjoitus on niin korkealla, en tiedä, mutta siltä se siinä autossa istuessa tuntui. Kuitenkin tuo näkymä tuossa kuvassa on juuri kuin se muistoni.

Kun löysin tuon kuvan, niin ensireaktio oli vain että kas, tuossahan se on mitä olen muistellut ja mistä isän kanssa ajettiin, mutta sitten kun minulle selvisi, että noita mainoksia ei ole ollut tuossa enää 70-luvulla, niin se tunnereaktio oli todella voimakas, melkein itku tuli ja jotenkin ikävä sitä entistä vanhempaa, jonka kyydissä sitten olin ja aina kun katson tuota kuvaa, niin tulee valtava kaipuu entiseen ja toivon, että saisin tavata nuo läheiseni vielä joskus.

Olen koko elämäni muistanut tuon, mutta en saa päähäni miten se muisto tuli ensimmäisen kerran silloin lapsena mieleeni, oliko se uni josta heräsin, vai oliko jopa näky kun muistan sen niin oudon terävänä ja niin outona välähdyksenä ja kuin jostain muista maailmoista tulleena. Muistan kuitenkin että kun sitä ensimmäisen kerran mietin, niin olin ihan pyörällä päästäni, että mikä juttu tää oikein oli. Lapsena sitten kuitenkin järkeilin, että me kai sitten isän kanssa ollaan siitä ajettu, mutta silti jäi omituinen epäilys siitä kytemään, mutta nyt sitten tuokin omituisuus sai selityksen.

Tässä on linkki siihen kuvaan ja kohtaan, mitä olen lapsesta asti muistellut.

https://www.instagram.com/p/CkWUXG0t3mZ/?igshid=MTc4MmM1YmI2Ng==

Ap

En näe.

Eikö tuo linkki aukea? Minä kun kokeilin äsken, niin minulla ainakin aukeaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko, ap, edennyt tutkimuksissasi? Täällä jännityksellä odotellaan mahdollisia uutisiasi.

Joo, olen sen verran päässyt eteenpäin, että käytiin tutkimassa vanhoja osoitteita ja sain selville, että olin asunut ihan pienenä lähiössä, niin kuin muistelinkin ja aiemmin tänne kirjoitin. Siellä kotini lähellä oli myös kuulemma ollut pieni puinen kauppa ja se on sitten varmaan se sama, mistä käveltiin muistikuvissani kotiin sen tädin, tai ehkä sitten äitini kanssa ja joka oli minulle sieltä ostanut sen hevosen ja cowboyn.

Kävin siis tuolla lähiössä ajelemassa vähän aikaa sitten ystäväni kanssa ja haastateltiin vanhempia ihmisiä jotka oli siellä asunut jo 50-luvulla. Ei mitään muistoja tullut siitä kuitenkaan mieleen, sillä se oli niin täynnä uusia taloja, eikä sitä vanhaa ollut ollenkaan jäljellä, mutta tuli sekin nyt sitten nähtyä.

Minulla on myös muisto, että noin viisivuotiaana seisoin uuden kotimme edessä ihmeissäni ja jotenkin kaikki oli niin outoa ja isoa ja vierasta ja nyt kun tutkittiin niitä osoitteita, niin sain selville, että sen ikäisenä olinkin muuttanut siihen uuteen isoon rakennukseen, joka oli siis kotini vielä silloinkin kun kuolin. Tuo selittää kuitenkin sen muistoni tuntemuksen, se muisto on varmaan ensimmäisistä päivistä siinä uuden kotini pihassa.

Kuolinsyytäni en ole vieläkäån uskaltanut kysellä tilastokeskuksesta, enkä ole varma antaako ne niitä kun en ole sukulainen, mutta on se kuulemma mahdollista joissain tapauksissa. Olen myös jossain vaiheessa menossa kansalliskirjastoon katsomaan niitä vuosikirjoja, missä saattaisi olla minun kuvakin, olen jo kysellyt ja tiedän, että siellä se on selattavissa.

Kaikista eniten saisin tietoa entisestä itsestäni, jos uskaltain ottaa yhteyttä siihen mieheen, jonka löysin Facebookista, mutta on vielä mietinnässä, miten sen tekisin. Joo kaikkea suunnitelmia tässä on, mutta en ole tämän enempää päässyt vielä eteenpäin.

Ap

Tuohan on aivan ihmeellisen mielenkiintoista saada vahvistusta muistikuvilleen. Oliko se pikkulapsuuden asuinpaikka samalla alueella kuin tuo talo, jonka näit 90-luvun alussa? Tuolla alueellako haastattelit ihmisiä? Nämä eivät muistaneet mitään sinua auttavaa?

Olet siis käynyt ainakin alakoulusi samalla alueella kuin minne 5-vuotiaana muutit. Onko tuo Facebookin mies siis edelleen asumassa siellä päin tai ainakin kuuluu johonkin sen alueen muisteluryhmään?

Meneekö Tilastokeskukselle selitykseksi pelkkä sukututkimus, vai pitääkö yksilöidä tarkkaan, mitä sukua tuolle henkilölle olisit? Olisi varmastikin tosi hyödyksi saada selville kuolinsyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko, ap, edennyt tutkimuksissasi? Täällä jännityksellä odotellaan mahdollisia uutisiasi.

Joo, olen sen verran päässyt eteenpäin, että käytiin tutkimassa vanhoja osoitteita ja sain selville, että olin asunut ihan pienenä lähiössä, niin kuin muistelinkin ja aiemmin tänne kirjoitin. Siellä kotini lähellä oli myös kuulemma ollut pieni puinen kauppa ja se on sitten varmaan se sama, mistä käveltiin muistikuvissani kotiin sen tädin, tai ehkä sitten äitini kanssa ja joka oli minulle sieltä ostanut sen hevosen ja cowboyn.

Kävin siis tuolla lähiössä ajelemassa vähän aikaa sitten ystäväni kanssa ja haastateltiin vanhempia ihmisiä jotka oli siellä asunut jo 50-luvulla. Ei mitään muistoja tullut siitä kuitenkaan mieleen, sillä se oli niin täynnä uusia taloja, eikä sitä vanhaa ollut ollenkaan jäljellä, mutta tuli sekin nyt sitten nähtyä.

Minulla on myös muisto, että noin viisivuotiaana seisoin uuden kotimme edessä ihmeissäni ja jotenkin kaikki oli niin outoa ja isoa ja vierasta ja nyt kun tutkittiin niitä osoitteita, niin sain selville, että sen ikäisenä olinkin muuttanut siihen uuteen isoon rakennukseen, joka oli siis kotini vielä silloinkin kun kuolin. Tuo selittää kuitenkin sen muistoni tuntemuksen, se muisto on varmaan ensimmäisistä päivistä siinä uuden kotini pihassa.

Kuolinsyytäni en ole vieläkäån uskaltanut kysellä tilastokeskuksesta, enkä ole varma antaako ne niitä kun en ole sukulainen, mutta on se kuulemma mahdollista joissain tapauksissa. Olen myös jossain vaiheessa menossa kansalliskirjastoon katsomaan niitä vuosikirjoja, missä saattaisi olla minun kuvakin, olen jo kysellyt ja tiedän, että siellä se on selattavissa.

Kaikista eniten saisin tietoa entisestä itsestäni, jos uskaltain ottaa yhteyttä siihen mieheen, jonka löysin Facebookista, mutta on vielä mietinnässä, miten sen tekisin. Joo kaikkea suunnitelmia tässä on, mutta en ole tämän enempää päässyt vielä eteenpäin.

Ap

Tuohan on aivan ihmeellisen mielenkiintoista saada vahvistusta muistikuvilleen. Oliko se pikkulapsuuden asuinpaikka samalla alueella kuin tuo talo, jonka näit 90-luvun alussa? Tuolla alueellako haastattelit ihmisiä? Nämä eivät muistaneet mitään sinua auttavaa?

Olet siis käynyt ainakin alakoulusi samalla alueella kuin minne 5-vuotiaana muutit. Onko tuo Facebookin mies siis edelleen asumassa siellä päin tai ainakin kuuluu johonkin sen alueen muisteluryhmään?

Meneekö Tilastokeskukselle selitykseksi pelkkä sukututkimus, vai pitääkö yksilöidä tarkkaan, mitä sukua tuolle henkilölle olisit? Olisi varmastikin tosi hyödyksi saada selville kuolinsyy.

Joo, on mielenkiintoista minustakin. Tähän asti kaikki mitä olen löytänyt on pitänyt paikkansa muistikuvieni kanssa. En ehdi nyt kirjoittaa enempää kun tulee vieraita, mutta palaan myöhemmin vastaamaan. 🙂

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko, ap, edennyt tutkimuksissasi? Täällä jännityksellä odotellaan mahdollisia uutisiasi.

Joo, olen sen verran päässyt eteenpäin, että käytiin tutkimassa vanhoja osoitteita ja sain selville, että olin asunut ihan pienenä lähiössä, niin kuin muistelinkin ja aiemmin tänne kirjoitin. Siellä kotini lähellä oli myös kuulemma ollut pieni puinen kauppa ja se on sitten varmaan se sama, mistä käveltiin muistikuvissani kotiin sen tädin, tai ehkä sitten äitini kanssa ja joka oli minulle sieltä ostanut sen hevosen ja cowboyn.

Kävin siis tuolla lähiössä ajelemassa vähän aikaa sitten ystäväni kanssa ja haastateltiin vanhempia ihmisiä jotka oli siellä asunut jo 50-luvulla. Ei mitään muistoja tullut siitä kuitenkaan mieleen, sillä se oli niin täynnä uusia taloja, eikä sitä vanhaa ollut ollenkaan jäljellä, mutta tuli sekin nyt sitten nähtyä.

Minulla on myös muisto, että noin viisivuotiaana seisoin uuden kotimme edessä ihmeissäni ja jotenkin kaikki oli niin outoa ja isoa ja vierasta ja nyt kun tutkittiin niitä osoitteita, niin sain selville, että sen ikäisenä olinkin muuttanut siihen uuteen isoon rakennukseen, joka oli siis kotini vielä silloinkin kun kuolin. Tuo selittää kuitenkin sen muistoni tuntemuksen, se muisto on varmaan ensimmäisistä päivistä siinä uuden kotini pihassa.

Kuolinsyytäni en ole vieläkäån uskaltanut kysellä tilastokeskuksesta, enkä ole varma antaako ne niitä kun en ole sukulainen, mutta on se kuulemma mahdollista joissain tapauksissa. Olen myös jossain vaiheessa menossa kansalliskirjastoon katsomaan niitä vuosikirjoja, missä saattaisi olla minun kuvakin, olen jo kysellyt ja tiedän, että siellä se on selattavissa.

Kaikista eniten saisin tietoa entisestä itsestäni, jos uskaltain ottaa yhteyttä siihen mieheen, jonka löysin Facebookista, mutta on vielä mietinnässä, miten sen tekisin. Joo kaikkea suunnitelmia tässä on, mutta en ole tämän enempää päässyt vielä eteenpäin.

Ap

Tuohan on aivan ihmeellisen mielenkiintoista saada vahvistusta muistikuvilleen. Oliko se pikkulapsuuden asuinpaikka samalla alueella kuin tuo talo, jonka näit 90-luvun alussa? Tuolla alueellako haastattelit ihmisiä? Nämä eivät muistaneet mitään sinua auttavaa?

Olet siis käynyt ainakin alakoulusi samalla alueella kuin minne 5-vuotiaana muutit. Onko tuo Facebookin mies siis edelleen asumassa siellä päin tai ainakin kuuluu johonkin sen alueen muisteluryhmään?

Meneekö Tilastokeskukselle selitykseksi pelkkä sukututkimus, vai pitääkö yksilöidä tarkkaan, mitä sukua tuolle henkilölle olisit? Olisi varmastikin tosi hyödyksi saada selville kuolinsyy.

Ei ollut se talo siellä, noilla paikoilla on välimatkaa varmaan 10 kilometriä, joten en vieläkään tiedä mitä siellä 90-luvun talossa tein. Sen talon omistaja on kyllä vielä hengissä ja hän varmasti tietäisi, mutta en tiedä miten kysyisin asiasta häneltä.

Joo, siellä lapsuuden alueella haastattelin kivoja vanhempia ihmisiä, jotka istuivat pihalla siellä entisen osoitteeni kohdalla, mutta sain heiltä tietää vain sen, että siinä ihan melkein vieressä on ollut semmoinen puinen kauppa 50-luvulla, jota siis muistelin, eli se meni ihan oikein. Muuta apua ei tullut, eikä sillä oikeastaan olekaan merkitystä, sillä asuin siellä vain viisivuotiaaksi asti.

Joo se Facebookin mies on samassa muisteluryhmässä ja aika aktiivinen siellä ja asuu pääkaupunkiseudulla edelleen. Ja joo kävin koulua siellä alueella, mihin muutin 5-vuotiaana ja tämä Facebook-mies on ollut koulukaverini siellä. Olen siis tuntenut hänet jo lapsena ja tunnistin hänen kasvonsa ennen kuin löysin hänen kommenttinsa, missä kertoi tuntevansa minut ja missään muualla en ole törmännyt mihinkään kommenttiin, missä kukaan olisi kirjoittanut edellisestä minusta, joten mielestäni tämä ei voi olla mitenkään sattumaa, sillä kukaan muu ei ole tuntunut mitenkään tultulta, vaikka olen moniakin profiileja availlut, että jos tunnistaisin jonkun, mutta tämän miehen kasvot kun näin, niin olin heti täysin varma, että se on hän joka juoksi silloin perässäni.

En tiedä tuosta tilastokeskuksesta, kun soitin sinne, niin se asiakaspalvelija ei osannut tarkkaan sanoa kenelle tietoja antaa. Tavallaan ne tiedot on kuitenkin julkisia kun kuolemasta on kulunut yli 50 vuotta, mutta silti jäi epäselväksi saanko ne tiedot vai en. Sähköpostilla yritän pyytää tässä jossain vaiheessa.

Ap

Haluan jakaa kanssanne, jota äsken kuulin.

Aiemmin kirjoitin, että eräs tuntemani fyysikko on saanut Egyptissä sijaitsevan luostarin munkeilta tietoa, muinaisia käsikirjoituksia, joissa oli reinkarnaatioppi, aivan  kristillisessä luostarissa. En tiennyt, mikä luostari oli kyseessä. Kuulin häneltä äsken, että se oli Pyhän Katariinan luostari. Ja hän kertoi, että jälleensyntyminen oli alun perin osa kristinuskoa. Mutta että Raamatusta oli jätetty paljon pois kaikenlaisissa kirkolliskokouksissa ja niin edelleen. Joten nämä munkit tietävät reinkarnaatiosta ja uskovat siihen, koska se on alkuperäisissä teksteissä.

Hei ap, jos haluat kertoa tutkimuksistasi vielä meille, niin täällä on kiinnostuneita kuulijoita.

Miettisin yhteydenottoa sen juhlatalon entiseen omistajaan, jonka täytynee jo olla melko iäkäs. Talon silloinen nuorisokin osaisi jotain kertoa. Ehkä voisit olla tosiaan naispuolisen ystävän jälkeläinen. Tai sanoisit, että sinulla on historialliset syysi kysyä, muttet oikein voi kertoa sitä. Ehkä sittenkin kertoisivat jotain. Hankala tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, jos haluat kertoa tutkimuksistasi vielä meille, niin täällä on kiinnostuneita kuulijoita.

Miettisin yhteydenottoa sen juhlatalon entiseen omistajaan, jonka täytynee jo olla melko iäkäs. Talon silloinen nuorisokin osaisi jotain kertoa. Ehkä voisit olla tosiaan naispuolisen ystävän jälkeläinen. Tai sanoisit, että sinulla on historialliset syysi kysyä, muttet oikein voi kertoa sitä. Ehkä sittenkin kertoisivat jotain. Hankala tilanne.

Hei vaan ja joo, kerron mielelläni. Tutkimuksissani olen edennyt siihen pisteeseen, että sain tietää kuolinsyyn. Minua ei ammuttu tai puukotettu, vaan olin kuollut ihan luonnollisesti äkilliseen sairauskohtaukseen. En tiedä missä ja miten tuo oli tapahtunut ja miten se mies jonka tunnistin liittyy asiaan vai liittyykö mitenkään. Voihan olla, että sairauskohtauksen aikana tai kuoleman hetkellä ajatuksissa ja kuvissa pyöri ihmiset, joiden kanssa olin tekemisissä ja muistikuva, että juoksin kauhuissani, johtuu siitä, että olin kauhuissani kun tajusin, että jotain kamalaa on tapahtumassa sen kohtauksen aikana tai sitten tosiaankin juostiin sen miehen kanssa jonnekin ja sitten vain kuolin äkkiä siihen sairauskohtaukseen, en tiedä.

Nyt kuitenkin tiedän, että se tunnistamani mies ei tehnyt minulle mitään pahaa, niin voisin ottaa häneen yhteyttä ja kysellä lisää, mutta pitää nyt miettiä miten sen tekisin. Ja joo, sen juhlatalon väkeen myös aion ottaa yhteyttä, se olisi minulle tosi tärkeää tietää mitä siellä tein.

Yksi mielenkiintoinen asia tuli myös vastaan, eli se, että olin opiskellut alaa, johon minulla ei ole tässä elämässä lahjoja ollenkaan, tai ainakin niin olen aina ajatellut. Tämä on minusta hyvin mielenkiintoista ihan jälleensyntymisen tutkimisen takia, että sitä ei automaattisesti olekaan yhtä fiksu seuraavassa elämässä, eli kaikki hankitut aiemmat opit ja tiedot ei tulekaan noin vaan lahjana syliin seuraavassa elämässä. Toisaalta minulla on tässä elämässä ollut hyvin erilaiset lähtokohdat opiskeluun kuin mitä on näköjään edellisessä elämässä ollut, sillä aiempi minä eli näköjään kulttuurikodissa ja on saanut niin paljon paremmat lähtökohdat kaikkeen mitä koulutukseen tulee. On minulla tässäkin elämässä ollut hyvä koti, mutta silti lähtökohdat on niin erilaiset.

Olen löytänyt myös yhden uuden paikan, mitä olen muistellut jo ihan pienenä ja missä en tässä elämässä kuitenkaan ole koskaan ollut. Se muistikuva oli ihan valokuvan tarkka ja ällistyin taas kun löysin sen tutkiessani tätä edellisen elämäni kotikaupunkia. Seisoin siinä muistossa auton vieressä yhdellä parkkipaikalla ja katsoin yhtä taloa, mutta en tiedä miksi siinä seisoskelin, mutta uskoisin, että joku ystäväni on asunut siinä talossa. Ehkäpä jossain vaiheessa saan tuonkin asian selville.

Ap